b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016
Snowflakes seikkailu vuoden tauon jälkeen taas kalenterissa ja me (LarZ ja Petteri) mukana jo viidettä kertaa (aiemmat kisat: 2014, 2013, 2012, 2011)! Edellinen seikkailukisa olikin vuoden 2014 Snowflakes joten pitkästä aikaa viivalla. Viime hetkillä varattiin majoitus kisaa edeltäväksi yöksi kisapaikalta ja aamulla oltiin kerrankin hyvin levänneinä jo valmiiksi pelipaikoilla. Vaikka aikaa oli reilusti reittien suunnittelulle ja kamojen säädölle niin silti tuli jälleen kerran kiirus lähtöön.
Prologi
Kisa lähti käyntiin totutusti prologilla. Haasteena oli nyt löytää kartalta leimauskortissa olevat rastipisteet. Kun ensimmäinen rasti saatiin kartalta löydettyä niin lähdettiin sitä kohti ja matkalla etsittiin loput. Vaikka ei tullut siis reittiä varsinaisesti suunniteltua niin siitä tuli vahingossa aika optimaalinen. Pari rastia piti kiipeillä rakennusten katoilta tikkaita pitkin. Tällä osuudella oli myös melonta joka oli kerrankin meille hyvä; se oli lyhyt ja monessa kohti pääsi raahaamaan kanoottia maita pitkin 🙂 Rastit löytyi hyvin ja vaihtoon sijalla 12. Taidettiin tosin nopealla vaihdolla ohittaa useampi joukkue jo vaihtoalueella.
Pyöräily
Seuraavaksi edessä oli pyöräily joka on yleensä ollut meille vahva laji. Näin oli myös tällä kertaa ja jo ensimmäisen rastin enduro-osuudella ohiteltiin useampi joukkue. Jostain selkäytimestä se poluilla pyöräily selvästi tulee, kun kumpikaan ei ole viime aikoina juuri maastossa ajellut 😉 Pyöräilyn reitinvalinnat oli onnistuneita ja toteutuskin sujuvaa. Turhia pysähtelyjä tai hidasteluja ei tarvinnut tehdä vaan edettiin tasaisesti rastilta toiselle. Rastille P6 saatiin porukkaa kiinni ja erittäin nopealla sekä virheettömällä palapelin kasaamisella (LarZ juoksi palaset suosta ja Petteri kasasi palapelin) päästiin kaikkien edelle! Pyöräilyn lopussa ainoan ongelma tuotti LarZin karttateline joka hajosi sen verran, että kartta pääsi pari kertaa tippumaan. Pyöräilyn jälkeen oltiinkin jo noustu kisassa toiseksi!
Seuraavaksi vaihto rullaluistimille. Tästä meillä oli etukäteen hyvät fiilikset sillä Petteri on tunnettu double push tekniikan mestari ja itsekin olen pikaluistelua aikanaan harrastanut. Suomen luonto oli kuitenkin asiasta toista mieltä ja Rauli-myrskyn tuomat tuulet teki luistelusta raskaan. Petteri ei myöskään omista hiihtosauvoja joten tuulta vasten joutui puskemaan täysin reisivoimin. Karttaa ei luistelussa tarvinnut sillä rastit löytyi vihjeiden perusteella. Loppumatkasta päästiin liuttelemaan myötätuuleen ja saatiin hetken nautiskella luistelun parhaista puolista.
Suunnistus
Jukola -84
Viimeinen osuus oli suunnistus. Hieman mietitytti, kun reitti näytti aika lyhyeltä mutta aikaa oli varattu peräti kaksi tuntia. Alkumatka hölkkäiltiin mukavia mäntykankaita mutta kakkosrastilla (J2Q3) käteen lyötiinkin vuoden 1984 Jukolan viestin kartta. Maasto oli tällä osuudella erittäin raskasta ja isoa mäkeä riitti. Vaikka itselle paikka oli suunnistuskisoista tuttu niin vanha kartta teki hommasta haastavaa. Kakkosrastia pitikin hieman etsiä ja kun lisäksi taidettiin ottaa hieman huonompi suora reitinvalinta niin takaa tuli ohi Kestävyysurheilu.fi tämän vuoden Jukolan voittajan tarkkuudella. Loput rastit löytyi hyvin ja viimeiselle tehtävärastille (J4Q4) selvittiin kunnialla. Siellä tehtävänä oli boulderoida mäkihyppyrin kyljessä ollut lyhyt kiipeilyseinä. Tipahtamisesta sai rangaistuksena käydä mäkihyppyrin alastulomontussa. Petterillä olikin vielä niin paljon intoa, että hän kävi montun pohjalla hakemassa hapot loppusuoralle 🙂
Snowflakes oli jälleen hieno kisa. Vaikka varsinaista seikkailutreeniä ei ollut juurikaan alla niin hyvin meni vanhoilla pohjilla ja lopullinen sija oli 6. Kiitokset vielä järjestäjille!
LarZ vs. Vantaan puolimaraton
Päätin viime vuoden tapaan jo aiemmin syksyllä, että Vantaalle lähden puolimaratonia juoksemaan. Viime vuonna yritys kariutui flunssaan joten tänä vuonna ilmoittauduin mukaan vasta suunnistuksen SM-yön jälkeen. Yöstä ei flunssaa mukaan tarttunut joten ehdin tehdä pari valmistavaa harjoitetta (4x2k 3.45-3.40 ja 9k 3:48) ennen kisaa. Alimatkojen (5000m radalla 16.54 ja 10km tiestöllä 35.49) perusteella uskalsin lähteä tavoittelemaan 1.20 alitusta. Ajatuksena oli loikotella suunnilleen anaerobisen kynnyksen tuntumassa tasaisia 3.45 kilometrejä ja toivoa, että niitä jaksaa loppuun asti.
Lämpötila lähdössä oli 4-astetta, aurinko pilvien takana ja lisäksi pohjoistuuli puhalteli vilvoittavasti. Arvoin pitkään millä asulla matkaan lähteä ja päädyin lopulta hihattomaan aluspaitaan, ohueen pitkähihaiseen juoksupaitaan ja 3/4-pitkiin trikoisiin. Käsissä lisäksi ohuet hanskat. Asuvalinta onnistui hyvin, sillä ei tullut kylmä eikä tehnyt missään vaiheessa mieli vähentää varustusta.
Lähtöön meinasi tulla kiirus, kun vessajonossa kesti niin pitkään. Jäi sykevyö ja piilolinssit laittamatta mutta mukaan ehdin. Tungin itseni eturiviin ja siitä matkaan. Yritin alussa pidätellä vauhtia ja aika hyvin siinä myös onnistuin, ekat 3km porukassa vain muutaman sekunnin tavoitetta vauhdikkaammin. Neljännellä kilometrillä vetomiehen vauhti hieman hiipui ja siirryin itse hetkeksi vauhdinpitäjäksi. Loppukierros tultiin sitten vetäjää vaihdellen. Vauhti ei mitenkään kovin helpolta tuntunut ja mietinkin pari kertaa näinköhän tätä koko matkan jaksaa. Hieman ennen puoliväliä söin geelin (sellainen vesipitoinen geeli eli ei tarvitse juoda lisäksi, että mönjän saa kurkusta alas) ja ensimmäinen kierros tultiin aikalailla täsmälleen tavoitevauhtia 39.30. Toisen kierroksen alussa alkoi juoksu tuntua hyvältä ja vedinkin sitten koko loppumatkan hiljalleen pienenevää porukkaamme. Pari kertaa yritin juoda mutta aika pieni osa vedestä päätyi suuhun asti. Vauhti kiristyi pikkuhiljaa ja sitä osaltaan avitti edessä näkyvien selät jotka lähestyi lupaavasti. En oikeastaan missään vaiheessa päättänyt, että nyt lyödään kaikki peliin vaan vauhti kiihtyi koko matkan maaliin asti. Sain kaikki edellä näkyneet ohitettua ja viimeiset neljä kilometriä tulivat 3.39, 3.38, 3.36, 3.32. Loppuaika uusi ennätys 1.18.30 ja sijoituskin yllättäen peräti 5:s!
Energiat riitti hyvin eikä mitään muitakaan ongelmia ilmennyt. Hieman takareisiä/pakaroita alkoi toisella kierroksella kiristää mutta ei mitään mikä varsinaisesti juoksua haittaisi. Jaloissa oli aika kevyet Brooks T7 Racerit, en välttämättä enää yhtään pidempää kisaa niillä juoksisi mutta puolikas meni vielä hyvin. Hieman kovempaankin aikaan olisi voinut olla rohkeammalla vauhdinjaolla aineksia mutta hyvä näin! Järjestelyt oli erittäin hyvät ja reitti mainiosti merkattu. Matkalla on mutkaa jonkun verran ja joitakin nousuja lähinnä alikulkujen ja siltojen kohdalla. Yhtään varsinaista mäkeä ei kuitenkaan ole ja nousut on kaikki loivia sekä lyhyitä. Omakotitaloalueella kannustus oli railakasta, poppi soi ja kattilat pärisi.
Janin kisat 2015
Tuli vuonna 2013 loppuvuodesta siirryttyä matkatyöhön, joka käytännössä vei urheilulta kaiken ajan. Tilanne hankaloitui entisestään seuraavana vuonna, kun lähdin vuodeksi Kiinaan. Tätä ennen ehdin juosta yhden maastojuoksukisan Latviassa. Sijoitus oli omassa ikäryhmässäni yllättäen toinen. Kiinassa en urheillut käytännössä lainkaan, koska se ei vaan onnistunut (syyt: huonot harjoitteluolosuhteet ja vapaa-ajan puute).
Palattuani osallistuin heti Jukolaan. Kisa meni yllättävänkin hyvin, vaikka sijoitus olikin vasta noin 600:n paremmalla puolella. Joukkueen sijoitus saatiin taas kuitenkin kohenemaan usealla sadalla. Syyskuussa juoksin Nuuksio Classicin. Petteri oli loukannut reitensä ja siirsi osallistumisoikeuden minulle perjantaina, vuorokausi ennen kisan alkua. Runsaasta valmistautumisajasta huolimatta aikani heikentyi toissavuodesta runsaalla puolella tunnilla. Mutta tulipahan osoitettua että maratonin voi juosta kylmiltäänkin. Siis polkumaratonin, sileälle en olisi lähtenyt.
Viime lauantaina palautimme Lauri A:n kanssa b00tin takaisin seikkailu-urheilun tielle. Osallistuimme X-kaadon kuntosarjaan, jossa sijoituimme podiumille (ei ollut oikeasti podiumia kuntoilijoille). Kisa oli kiva, koska reitti oli nopea.
Loppukaudelle ei ole suunnitelmia, mutta Tuusulan rogaining ja Helsingin polkupuolikas kiinnostavat.
Sitten loppuhörinät. Kesän ja syksyn olen suunnistanut säännöllisesti. Myös jalkapalloa on tullut pelattua ahkerasti. Näillä kunto on kohonnut peruskuntoilijan tasolle (mutuoletus) ja paino on laskenut viitisen kiloa (anopin vaaka). Parasta kuitenkin on se että kun en ole asettanut minkäänlaisia tavoitteita, sitä on jaksanut lähteä urheilemaan. Lasken nyt kaiken lumisen talven varaan ja toivon, että pääsen hiihtämään, jotta olisin keväällä oikeasti hyvässä kunnossa.
Teemu @ Marathon du Mont Blanc 80km
Sitten koitti vihdoin se päivä, mihin on viimeiset 7 kuukautta valmistauduttu. Chamonixissa Mont Blancin ympäristössä juostaan useamman päivän ajan erimittaisia vuorijuoksukisoja, joista itse valitsin tietenkin pisimmän, eli ~80km mittaisen ultran. Ajatus koko kisasta lähti Vaarojen Ultrasta kotiinpäin ajellessa, kun muutama kaveri tuon kävi viime vuonna könyämässä. Jotenkin se tuntui luontevalta seuraavalta askeleelta kotimaan maastojuoksukisojen jälkeen ja mikäpä sen hienompi paikka kuin Alppien korkein huippu. Muitakin vaihtoehtoja toki oli suunnittelupöydällä, mutta tämä vei lopulta selkeän voiton ajankohtansa, sijaintinsa, matkustamisen ja monen muunkin seikan johdosta. Ihan vaan heittämällä ei tuonne päässyt kuitenkaan mukaan, vaan osallistumisoikeudet jaettiin arvonnassa. Arvonnassa kuitenkin arpa suosi ja 3 hengen ryhmämme pääsi mukaan. Sitten hoidettiin pikavauhtia lennot ja majoitus kuntoon sekä lähetettiin terveystodistus järjestäjälle. Lopullinen hyväksyntä kisaan tuli joskus joulukuun alkupuolella ja sitten olikin aika alkaa treenaamaan.
Kisa on tosiaan noin 82km mittainen, eli samaa luokkaa kuin Vaarat. Ero tulee siitä, että kun Vaaroilla noususumma on noin 2500m, niin tuolla se olisi yli 6000m. Sekä ylä- että alamäkeä siis riittäisi. Ylämäistä nyt varmaan selviäisi, kun malttaisi ne riittävän hitaasti talsia ylös, mutta alamäessä pitäisi pystyä juoksemaan kovaa ilman, että etureidet olisivat ensimmäisen laskun jälkeen puupökkelöinä. Tätä silmällä pitäen talven ja kevään mittaan tuli tehtyä 1000 nousumetrin treenejä, joissa ideana oli kävellä reippaasti sauvojen kanssa rinne ylös ja juosta täysillä alas. Koska Turun mäet eivät ihan vuorikategoriaan vielä kuulu, niin toistoja tuollaiseen tuhanteen nousumetriin sai tehdä aika monta. Lisäksi treenasin runsaasti voimaa CrossFit-salilla ja juoksin paljon pitkiä lenkkejä. Lisäksi koetellakseni hiukan kroppaa ja testatakseni tankkaamista juoksin kevään mittaan muutamia lyhyempiä sileän ultria. Valmistautuminen oli siis ihan ok, vaikka jo etukäteen tiesin, että sitä mäkitreeniä olisi kyllä pitänyt tehdä paljon useammin kuin kerran kuukaudessa.
Matkaan lähdettiin keskiviikkona aamuyöllä ja puolenpäivän jälkeen oltiin Chamonixissa. Päivä kului maisemien ihmettelemiseen, reitin spekulointiin ja syömiseen. Torstaina aamulla käytiin hakemassa numerolaput sekä tarkistuttamassa pakolliset varusteet. Muodollisuuksien hoitamisen jälkeen lähdettiin pienelle hölkälle ottamaan tuntumaa ylä- ja alamäkeen. Lenkki ei ollut kuin 5km, mutta nousimme noin 240 metriä ja samanverran alas. Tuli silti harvinaisen selväksi, että perjantaina valuisi monta hikipisaraa ennenkuin ylämäet olisi kavuttu ja etureidet huutaisivat hoosiannaa alamäessä. Loppupäivä menikin sitten edelleen kevyesti tankatessa, varusteita viritellessä ja kisasuunnitelmaa tehdessä.
Startti oli perjantaiaamuna klo 4.00. Erittäin huonosti nukutun aamuyön jälkeen herätys 3.00, pika-aamiainen, kamat päälle ja 200m siirtyminen residenssiltä lähtöpaikalle. Päiväksi luvattiin reilusti yli 20 astetta lämmintä ja auringonpaistetta kirkkaalta taivaalta, joten päivällä tulisi kuuma. Ennen auringonnousua lämpötila oli kuitenkin noin 10 astetta, joten starttiin vetäisin lyhyiden juoksukamojen lisäksi irtohihat päälle ja otsalampun otsalle. Siellä sitä seistiin tuhannen muun kanssa valmiina koitokseen. Startti tapahtui ranskalaisella täsmällisyydellä klo 4.02 hämmentävän lähtölaskennan jälkeen, joka suoritettiin ykkösestä yhteentoista. Vihdoin päästiin kuitenkin liikkeelle ja lähdimme porukan keskivaiheilla kohti ensimmäistä nousua.
Reitti alkaa kevyesti reilun 9km ja 1500 nousumetrin ylämäellä Chamonixin kylästä Breventiin (2461m) ja tämä mentiin pääosin nätissä jonossa turhia hosumatta. Loppumatkasta jono alkoi hiukan katkeilla ja samaan aikaan aurinko alkoi nousta Mont Blancin takaa. Tässä vaiheessa viimmeistään tajusi, että nyt on tarjolla jotain hieman hienompaa kuin mitä Hirvensalon alpit pystyvät tarjoamaan. Nousu loppui jotenkin yht'äkkiä ja samantien alkoi alamäki. Yhtään jalkoja säästämättä ja pidemmälle ajattelematta päästelin menemään sen mitä uskalsin ja ohitin arviolta 100 juoksijaa jo ekassa alamäessä. Reilun 2km alamäkijuoksun jälkeen eka huolto, josta pysähtymättä suklaata ja suolakeksejä huiviin. Seuraavat 15km olivat kisan tasaisimmat, vaikka koko ajan mentiinkin ylös tai alas. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja aina, kun vaan muisti katsella ympärilleen sai ihalla aivan käsittämättömän hienoja maisemia. Seuraava huolto 26km kohdalla, juomapussi täyteen, perustankkaus (suklaa, suolakeksi, cokis) ja kohti reitin totisinta nousua. 8km ja 1300 nousumetriä loppumatkasta hyvinkin jyrkkää kipuamista edessä. Tässä nousussa huomasi hienosti, kuinka ensin lähdettiin liikkeelle metsäpolkuja, jotka yht'äkkiä muuttuivat vihertäviksi rinteiksi ja lopulta pelkäksi lumeksi ja kiveksi. Nousu oli pitkä ja raskas, mutta ei teknisesti kovin vaikea (paitsi loppuosa, joka alkoi olla jo ns. kiipeilyjyrkkää) ja lopulta oltiin ylhäällä reitin korkeimmalla kohdalla Col De Terassella (2645m). Sieltä alkoikin hupainen 700 laskumetrin alamäki, missä sai luisutella persmäkeä pitkin lumikenttiä ja juosta pitkin hienoja kalliosaarekkeita lumikenttien välissä. Maisemiltaan tämä osuus oli myös reitin jylhintä, joten fiilis oli korkealla ja matka tuntui taittuvan aivan erityisen reippaasti. Huomasin tosin pudottaneeni puhelimeni johonkin lumikentälle, mutta en jaksanut murehtia asiasta enempää. Noin 39km kohdalla oli taas huoltopiste, missä hoidin perussetin ja eteenpäin. Sitten oltiinkin jo kisan puolivälissä ja kylässä oli varustetsekkaus (otsalamppu, takki ja puhelin olivat pakolliset). Keskustelu, jonka kävin hyvin heikosti englantia puhuvan vastapuolen kanssa meni jotakuinkin seuraavasti.
”I lost my phone on the Col De Terasse."
"You don't have phone?"
"No, I lost it."
"You' ll have the penalty!"
"OK, can I continue the race?"
"Yes, you can."
Hämmentävää, mutta matka jatkui, mikä oli tärkeintä. Rangaistus jäi epäselväksi, mutta arvelin, että maalissa loppuaikaani lisätään jotain sakkominuutteja. Ihan sama. Seuraava nousu oli lyhempi kuin kaksi edellistä, mutta reilusti yli 1000 metriä silti, joten vähän alkoi jalka jo painaa. Olin kuitenkin päättänyt olla enää murehtimatta nousuista, ne loppuvat sitten, kun on päässyt ylös ja sen jälkeen onkin edessä taas alamäki, joka on kuitenkin vähintään yhtä raskas (vaikkakin nopeampi) kuin ylämäki. Alamäkijuoksu kulki edelleen todella hyvin ja alhaalla n. 55km olin vahvassa kunnossa. Kolmannes matkaa jäljellä ja enää yksi ylä-/alamäki jäljellä. Gyl tämä tästä. Olin hukannut puhelimen ohessa myös reittikartan, joten enpä muistanut, että nyt olisi luvasaa n. 10km mittainen suht tasainen (ja tylsä) siirtymä ennen viimeistä nousua. Tämä pätkä oli oikeasti aika tympeä, mutta lopulta pääsin 65km huoltoon, jonka jälkeen loppunousu ja -lasku alkaisi. Mutta ennen sitä vielä toinen varustetsekkaus.
"No phone?"
"No, I lost it"
"You'll have the penalty!"
"OK, can I continue?"
"Yes, but you'll have to wait for 30 minutes before you go."
No, eipä siinä mitään, säännöt on säännöt. Tankkasin, istuin, tankkasin, kävelin, tankkasin, kyykkäsin ja lopulta pääsin jatkamaan. Sain pidettyä itseni tauon aikana suht vetreänä, joten pahoja jumituksia ei onneksi päässyt tulemaan. Jatkoin klo 17.30, eli aikaa olisi 3h30min 17 tunnin alitukseen. Heleppo homma.
Alku oli jo tutuksi tullutta metsäpolkua, mutta sitten reitti muutui käsittämättömäksi peikonpoluksi, missä eteneminen muistutti enemmän kiipeilyä kuin juoksua (eipä, sillä että olisin ylämäkeen jaksanutkaan juosta). 800 nousumetrin jälkeen tuli välihuolto ja koska reittikarttaa eikä mitään kelloa (Garminista loppui akku 12h jälkeen) ollut, niin olin jo voitonriemuinen, että hommahan on alamäkeä vaille paketissa. Eipä ollutkaan. Vielä oli jäljellä n. 300 nousumetriä ja 5km upeaa polkua pitkin vuorenrinteitä, mutta valitettavasti enää en oikein uupumukseltani osannut nauttia maisemista tai maastosta. Päätyi sekin nousu lopulta ja kun viimeisessä huollossa kysyin kelloa, oli se 20.15. 45 minuuttia aikaa siis pommittaa 7km ja 1150 laskumetriä alas kylään. Kuullostaa helpolta, mutta kun polku on jyrkkää siksakkia, täynnä kiviä ja juuria, miehellä etureidet ja vatsalihakset valmiiksi jo melko finito, niin ei se niin helppoa ollutkaan. Muilla taisi kuitenkin olla vielä vaikeampaa, sillä sain alamäessä ohitettua vielä 4 tai 5 kaveria. Alamäki tuntui kuitenkin aivan käsittämättömän pitkältä, eikä alhaalla näkyvä kylä tuntunut tulevan yhtään lähemmäs. Kuten tapana on, tuli pohja kuitenkin vastaan ja vielä oli jäljellä vajaa kilometri kylän läpi maaliin. Ravintoloiden terassit ja kadunvarret olivat täynnä väkeä ja kaikki hurrasivat kuin voittajalle. Aika hieno tunnelma, mitä harvemmin Suomessa pääsee kokemaan. Maaliin pääsin ajassa 17.20 ja vähän päälle. Mitali kaulaan, Finisher-paita mukaan ja mukillinen olutta käpälään. Kiitos.
Se oli semmoinen kisa se. Meni älyttömän hyvin, sillä loppuaika oli oikeastaan parempi kuin uskalsin edes kuvitella ja tuohon tuli kuitenkin se 30 minuutin penaltikin istuttua. Loppuaikaa oleellisempaa kuitenkin on, että sekä kroppa että pää kestivät koko matkan. Loppumatkasta sattui joka paikkaan, mutta niin tällaisessa kisassa kuuluukin. Tämän tosiasian ymmärtäminen ja hyväksyminen jo etukäteen helpotti myös henkistä puolta, sillä kipu ei päässyt lannistamaan, kun kerran sitä osasi odottaa. Missään vaiheessa ei tullut myöskään pitkille kisoille tyypillistä homman mielekkyyden kyseenalaistamista (vaikka ehkä olisi pitänyt), eikä keskeyttäminen käynyt pienessä mielessäkään. Noissa varustetsekkauksissakin ainoa ajatus oli, että saanhan varmasti jatkaa, eivätkä liputtaisi ulos kisasta.
Oli hienoa myös huomata, että aiemmista kisoista on tullut opittua ja nyt kaikki toimi (varusteet, tankkaus yms.) ja treenikin on ilmeisesti ollut riittävää ja oikeanlaista. Itse juoksussa olin selkeästi pystynyt parantamaan alamäkitekniikkaani ja aiemmin sen oltua ilmiselvä heikkouteni, näytti se nyt olevan vahvin osa-alue (tai sitten ranskikset ovat vaan todella huonoja alamäessä). Virallinen loppuaika oli 17.20.25 ja sijoitus 136/701 (keskeyttäneitä oli siis noin 300).
Garmin data (akku loppui 12h jälkeen)
Race info (osallistujanumero 6328)
Kisan ennakkotiedotus oli aika suurpiirteistä näin ranskaa osaamattomalle, mutta itse kisan aikana reittimerkinnät, huolto ja kannustus olivat lähellä täydellistä. Reitti oli kertakaikkisen upea ja monipuolinen sekä maastoltaan että maisemiltaan. Tavallaan olisi hienoa juosta tämä kisa uudelleenkin, mutta toisaalta Eurooppa on täynnä muitakin upeita kisoja, joten ensi kesänä mennään johonkin muualle. Joko pidemmälle tai korkeammalle tai sekä että.
Kuvia ei reitiltä toistaiseksi ole, kun puhelin kuvinee on siellä jossain jäätiköllä. Lisätään, jos niitä tuonnempana jostain saa.
Salomon Sense 3 Ultra
The Weapon of Choice: Salomon Sense 3 Ultra. Kilian Jornetin juurikin tällaisiin kuivan kelin vuoristoultriin suunnittelema kenkä. Toimiko? Kyllä vaan. Kenkä suojaa hyvin iskuilta, on kevyt ja kiertojäykkä, mikä helpottaa väsyneillä jaloilla juoksemista. Kaikki yksityiskohdat on mietitty viimeistä piirtoa myöten ja kenkä istuu jalkaan kuin sukka. Muutama pieni rakko tuli jalkapohjiin, mutta se on aika vähäistä tällaisella reitillä. Märkäpitoa kengässä ei ole yhtään, mutta onneksi sitä ei tarvittukaan.
Teemu @ Suomi-juoksu 60km
6.6. Perniössä juostiin 44. Suomi-juoksu, mutta viimeinen tällä erää Perniön reitillä ja Endurancen järjestämänä, joten pitihän sinne sitten lähteä. Päämatka tuolla on 100km, mutta nyt ei rahkeet riittäneet siihen, vaan matkaksi valikoitui 60km, eli tuommoinen miniultra. Kokkolasta on vasta kolme viikkoa, joten joku voisi oikeutetusti kysyä, että onko tuo nyt sitten fiksua? Ei välttämättä, mutta selitin itselleni, että a) palauduin Kokkolasta todella nopeasti b) kauden päätavoitteeseen on vielä kolme viikkoa c) tuommoinen ylipitkä lenkki pitäisi kuitenkin tehdä. Ja ainahan voi keskeyttää, jos tuntuu, että kroppa ei kestä.
Näillä perusteilla siis ilmo sisään ja tavoitteita asettelemaan. Tavoite oli hyvinkin selkeä, sillä Kokkolassa juoksin 60km välitulokseksi 5.08, joten alle viiden tunnin pitäisi ehdottomasti päästä. Keskivauhtina tämä tarkoittaisi jämptiä 5.00 min/km. Mikäli aikatavoite toteutuisi, olisin tod.näk. kolmen parhaan joukossa, joten sijoitustavoitteena oli siis paikka podiumilla. Kisa juostaan 3,333 km pitkällä radalla, joten kierroksia pitäisi kerätä 18 ja muutenkin kierroksen mitta olisi sellainen, että omaa etenemistä ja tankkaamista on helppo kontrolloida kierroksittain. Kuulosti taas etukäteen helpolta.
Miesten kisaan oli ilmoittautunut 22 juoksijaa, mutta oliko syynä sitten huono sääennuste, vai mikä, mutta lähtöviivalla oli lopulta 19 kisailijaa. Ennakkospekulaatiossa voitajaksi veikkailtiin Halmetta ja pikainen tulostarkistus osoitti, että kaveri lienee hiukan meikäläistä nopeampi. Hyvänä päivänä saattaisin pysyä kyydissä, mutta tuskin kuitenkaan.
(c) Jari Tomppo
Startti oli illalla klo 19 ja sääennuste lupasi sadetta. Kuivassa kelissä päästiin kuitenkin liikkeelle, mutta tuuli oli melkoinen jo alkuillasta. Heti startista satasen kärkimiehet lähtivät kovaa ja em. Halme porukan mukana. Pari kierrosta kaverit pysyivät näköetäisyydellä, mutta sitten menivät menojaan. En edes yrittänyt pysyä perässä, sillä vauhti oli jo valmiiksi n. 4.30 min/km, mikä oli aika paljon kovempaa kuin tavoitevauhtini. Edelle karkasi siis 4 juoksijaa, joista arvelin kaksi olevan 100:n ja kaksi 60:n kilpailijoita. Olisin siis kisassa kolmantena. Juoksu kulki hyvin ja nakuttelin n. 4.40min/km vauhtia vaivatta menemään. Noin tunnin juoksun jälkeen tuli lyhyt, mutta kova sadekuuro, mikä ei menoa muuten haitannut, mutta kastuneet sukat tekisivät pidemmän päälle kyllä pahaa jaloille. Puolimaraton tuli täyteen ajassa 1.38, eli olin noin 7 minuuttia tavoitetta edellä. 30km täyttyi ajassa 2.21, joten marginaalia oli kertynyt jo vallan mukavasti. Tässä kohtaa päätin ottaa vauhdit pois ja kroppaa säästääkseni hölkätä kevyemmin maaliin. Hyytymisvaraa oli kertynyt ihan riittävästi ja sijoituksista ei tarvinnut taistella, joten mitäpä sitä itseään suotta äärirajoille puskemaan. Maraton tuli täyteen ajassa 3.22, eli hyvältä näytti edelleen, vaikka olinkin keventänyt juoksua. 13. kierroksella yht´äkkiä joku pyyhkäisi heittämällä meikäläisestä ohi ja tässä kohtaa iski pieni masennus, sillä omien laskujeni mukaan putosin kisassa neljänneksi. Tilanne kuitenkin vaihtui hyvin nopeasti, sillä 15. kierroksella minut ohitti kierroksella yksi kärkijuoksijoista ja toisin kuin olin kuvitellut, hän olikin 100:n kilpailija. Samalla kierroksella juoksin myös tuon aikaisemmin minut ohittaneen juoksijan kiinni, kun kaveri käveli pitkin radan reunaa, joten samalla kierroksella (kuviteltu) sijoitukseni parani siis kaksi pykälää ja tiesin olevani toisena. 50km saavutin ajassa 4.04, joten viimeiselle kympille olisi aikaa 56 minuttiia, mikä onnistuisi varmasti. Jatkoin tasaisen hidasta hölkkääni ja turhia pinnistelemättä tulin maaliin ajassa 4.56.02, eli riittävän reilusti tavoitteen alle. Sijoitus oli toinen, kuten olin laskeskellutkin. Hyvähyvä.
Kisa meni siis kuten pitikin. Tavoitteet täyttyivät ja on tavallaan hienoa tietää, että tuossa olisi ollut kiristämisen varaa vielä reilustikin, joten uskon, että 4.50 alitus olisi ollut mahdollinen. Tämä oli kuitenkin tämmöinen välikisa, joten oleellisempaa oli riittävän hyvä tulos ja mielellään nopea palautuminen kuin maksimaalinen suoritus.
Sääolosuhteet olivat aika rajut, sillä vastatuuli oli takasuoralla varsinkin myöhemmin illalla todella raju ja kaksi kovaa sadekuuroa pitivät huolen siitä, että sukat pysyivätkin märkinä. Kisajärjestelyt toimivat ihan hyvin, mutta urheilujuhlan tuntu jäi puuttumaan. Minkäänlaisia kuulutuksia ei tullut ja väliaikataulu oli sen verran pieni, että sitä ei pysähtymättä pystynyt lukemaan. Olisi ollut mukava kuulla välillä väliaikatiedotteita ja esim. tilanne viimeiselle kierrokselle lähdettäessä. Tältä osin toiminta oli melko vaisua. Mutta juoksemaanhan tuonne mentiin ja sen suhteen ei ole valittamista. Reitti on vaihteleva, nopea sekä juuri sopivan mittainen ja huolto toimi, joten muu on lähinnä kosmetiikkaa.
Nike Flyknit Lunar1
The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar 1. Viimeinen kisa tällä kengällä. Toimi, kuten aiemminkin. Taas on rakkoja varpaiden alla, mutta ne johtunevat enempi märästä sukasta. Taidan ostaa uudet tämmöiset.
Teemu @ Kokkola Ultra Run 6h
Kevään kevennyksenä oli nyt 16-17.5. 2. kertaa järjestetty Kokkola Ultra Run. Harkitsin kisaa jo viime vuonna, sillä onhan kyseessä kuitenkin vanhan kotikaupunkini kisa, mutta silloin ei ultrat suuremmin vielä kiinnostaneet. Nyt aika oli kuitenkin kypsä ja E24:n jälkeen oli nälkää käydä todistamassa itselleen, että sileänkin ultrasta selviän kunnialla. Kisassa oli tarjolla 6, 12 ja 24 tunnin sarjat, joista valikoin nössönä 6-tunnin. E24:n jälkeen lupasin itselleni, että sileällä en moista enää juokse, enkä ihan näin nopeasti ollut valmis pyörtämään puheitani. 12-tuntinen olisi ollut mahdollinen, mutta palautumisaika olisi venähtänyt kohtuuttoman pitkäksi kesän koitoksia silmällä pitäen, joten siksi siis 6 tuntia. Lisäksi 6h juoksussa houkutteli ajatus siitä, että koko suoritus pitäisi pystyä vetämään läpi juoksemalla, eikä mitään juoksu-/kävelytaktiikkaa tarvitsisi käyttää.
Ennakoon ajattelin, että eihän tuo 6h ole pahakaan rasti. Eihän siinä tarvi kuin juosta pk-vauhtia koko aika. Helppo homma. Tavoitteeksi nakkasin vähän summan mutikassa 70 kilometrin ylityksen. Ensinnäkin, koska se on jo ihan ok tulos ja toisekseen sen vuoksi, että siinä olisi tod.näk. jo hiukan haastetta, sillä arvelin 60 kilometristä selviäväni suht helpostikin. Edellisvuoden tuloslistaa katsoessani asetin tavoitteeksi myös podium-sijoituksen, sillä viime vuonna vain voittaja juoksi yli 70km (tosin reilusti).
Taktiikka oli yksinkertainen. 5min/km vauhtia ekat 5 tuntia (=60km) ja sitten viimeinen tunti parasta mahdollista vauhtia. Tankkaussuunnitelma oli myös simppeli, geeli puolen tunnin välein ja vettä päälle, nestetankkaus muutoin elektrolyyttijuomalla ja välillä huoltopöydältä sipsejä suolan saamiseksi.
Kokkolassa kisakierros on 864,1m pitkä, josta 40/60 asfalttia ja hiekkaa. Nousumetrejä ei kierrokselle tule käytännössä lainkaan, joten reitti on kyllä nopea. Startti tapahtui kello 12, jolloin lämpötila oli n. 8 astetta ja sää puolipilvinen. Asfalttisuoralla tuuli suoraan vastaan, mutta onneksi ei kohtuuttoman kovaa. Olosuhteet olivat siis oikein hyvät.
Kirittäjät
Sitten juostiin. Heti lähdössä selvisi, että samanvauhtista seuraa ei olisi tarjolla. 12-ja 24h juoksijat köpöttelivät omaa rauhallista tahtiaan, eikä 6h porukassakaan tuntunut ainakaan alussa olevan ketään, joka olisi lähtenyt samaa vauhtia kuin itse juoksin. Juoksin hiukan suunniteltua kovempaa alun, kun vauhti tuntui luontevalta ja puolimaraton täyttyi vaivatta ajassa 1.44.08. Todellisuudessa hiukan jopa nopeammin, sillä mittarini tuli hiukan jäljessä verrattuna viralliseen mittaukseen. Matka jatkui, aurinko alkoi paistamaan ja lapsetkin kävivät kannustamassa radan varrella, joten fiilis oli korkealla. Seuraavana tavoitteena oli maraton, joka pitäisi taittua alle 3.30. Joskus kolmen tunnin paikkeilla iski ensimmäinen (henkisesti) heikompi jakso. Juoksu kulki hyvin, eikä ongelmia ollut, mutta lakkasi vaan hetkeksi huvittamasta. Maraton täyttyi kuitenkin mittarin mukaan ajassa 3.30.34, eli aikataulussa oltiin. Seuraava 18km olisi sitten kisan onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeä. Vauhti alkoi hiukan hyytyä ja muutenkin alkoi olla vaikeaa. Tässä vaiheessa olisi kaivannut vähän vetoapua, mutta sitä ei ollut tarjolla. Oikeasti 4,5 ja 5 tunnin välillä oli tosi synkkää, vaikka mitään ongelmia ei edelleenkään ollut. Sain lopulta 60km täyteen ajassa 5.08.35, eli melkein 10 minuuttia tavoitteesta jäljessä. Ei hyvä. Tässä vaiheessa aloin suhtautua juoksuun aika välinpitämättömästi, pidin satunnaisia lyhyitä kävelytaukoja, enkä katsonut matkamittaria enää lainkaan. Tiesin, että kisasta tulee voitto, kunhan jotenkin raahustan maaliin ja 70km tavoite ei todennäköisesti tule onnistumaan. Näissä fiiliksissä hölkkäsin kohti loppua, kunnes kaveri huusi virallisen välituloksen, joka oli 67,4km. Tässä vaiheessa aikaa oli jäljellä ~14 minuuttia. No, ***kele. Loppumatkan juoksin mitään miettimättä ja ylitin mittauspisteen viimeisen kerran ajassa 5.59.59. Kuuluttaja ilmoitti viimeiseksi välitulokseksi 69,992, eli 8 metriä vajaa 70km. Eipä hätää, sillä olin juossut ns. päätyyn saakka ja tarkistusmittauksesta tuli 14 lisämetriä ja lopputulokseksi 70,006 km. Eihän se mennyt edes tiukalle.
Viimeiset minuutit
Hyvä kisa. Voitin 6h tunnin kisan ja saavutin matkatavoitteen. Mukava onnistua välillä, kun muutamat edelliset kisat eivät ihan tavoitteiden mukaan ole menneet. Ja olihan tuo itselleni ensimmäinen 1. sija ikinä missään virallisessa kisassa. Pakko myöntää, että ei se silti ihan niin helppoa ollut kuin etukäteen kuvittelin. Samanvauhtisten juoksijoiden puuttuminen ja se tosiasia, että tuollaisessa 6h kisassa ei ole varaa kävellä eikä levätä, tekivät hommasta aika raskasta. Ja vaikka 6h onkin ultramatkana aika vaatimaton, saa siinä kuitenkin tovin juosta.
Kisajärjestelyt sujuivat erinomaisesti, reitti oli helppo ja olosuhteet olivat hyvät, enkä muutenkaan keksi itse tapahtumasta mitään moitittavaa. Saattaa olla, että olen täällä ensi vuonnakin.
Nike Flyknit Lunar1
The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar 1. Hyvin palvellut marakenkä, jonka ajattelin sopivan myös tälle matkalle. Muutama rakko tuli varpaiden alle, mutta muuten homma toimi. Vaimennus riittää näköjään hyvin, mutta silti kengällä on helppo juosta reippaastikin. Valitettavasti kilometrit alkavat vaan tulla täyteen, joten seuraajaa pitää alkaa hiljakseen etsimään.
Maastokenkävertailu
Maastojuoksukenkävertailu puhtaasti omiin kokemuksiin pohjautuen. Arviointi on suoritettu hankintajärjestyksessä. Useista malleista on tullut uudempia versioita, joissa mm. kestävyysongelmiin on kiinnitetty huomiota.
- Droppi: 11mm
- Paino: 310g
- Ovh: 120€
+Pito pehmeällä alustalla
+Vaimennus
+Nauhoitus
+Kestävä
-Korkea droppi
-Ahdas varvastila
-Painava
-Tiivis pintamateriaali
-Märkäpito kovalla alustalla
Omat kokemukset
Tämä oli mun (kuten monen muunkin) ensimmäinen maastojuoksukenkä, jolla juoksin muutaman satasen ja yhteinen tarinamme päättyi 2012 Nuuksion maastomaralle, missä kengän vuoksi murjoin kynteni ja päkiäni todella huonoon kuntoon. Korkea kanta aiheuttaa todellisen vaaran muljauttaa nilkkansa teknisessä maastossa ja kuten monasti on tullut todettua, kenkä on vaarallisen liukas märällä kalliolla. Vaikka kenkä istuukin hyvin jalkaan, on varvastila liian ahdas ja pidemmällä matkalla jalan turvotessa, kenkä alkaa väistämättä hiertää. Tähän, kun yhdistetään turhan tiivis pintakangas, mikä takia vesi ei pääse puristumaan kengästä ulos, on katastrofi valmis. Juoksukäytöstä poistamisen jälkeen tästä tuli koiranulkoilutuskenkä, jolla talsin varmaan n. 700km. Tämän jälkeen olin kävellyt pohjat niin vinoiksi, että kengät oli pakko hylätä, mutta kengän pintaosat olivat edelleen täysin moitteettomassa kunnossa. Kestävyys on siis erinomainen.
Soveltuvuus
Lyhyemmille matkoille, helppoon pehmeään maastoon varmaan ihan hyvä. Muutoin en kyllä pysty tätä suosittelemaan kenellekään.
- Droppi: 9mm
- Paino: 315g
- Ovh: 129€
+Tuntuma
+Leveä lesti
+Kestävyys
+Pito
+Suojaus
-Paino
-Rullavuus kovalla alustalla
Omat kokemukset
Aloin juosta tällä ennenkuin kevyemmistä ja matalammista tiesin, mutta nykyään käyttö on aika vähäistä. Yleisjyrä, joka toimii kaikilla alustoilla riittävän hyvin, loistamatta erityisesti missään. Kovalla alustalla juostessa huono rullaavuus korostuu ja kengällä on vaikea päästä kovaa. Kenkä on kaikella tapaa armollinen jaloille, sillä pohja ja kärki on hyvin suojattu, vaimennusta löytyy ja leveä lesti takaa turpoamistilaa jaloille pitkässäkin suorituksessa. Olen juossut kengällä kaksi noin 60km lenkkiä ja päälle Vaarojen Ultran 86km. Sukat ovat olleet kaikilla lenkeillä märkinä ja silti saldona nolla rakkoa. Kestoltaan kenkä on melkoinen panssarivaunu, sillä noin 500 maastokilometrin kengän pintaosissa ei näy mitään kulumaa ja pohjanappuloistakin on vasta pintakuvio kulunut pois.
Soveltuvuus
Kaiken kaikkiaan hyvä yleiskenkä hieman hitaampaan vauhtiin ja pitkälle matkalle. Jos yhdellä maastokengällä pitää pärjätä ja lenkit ovat ensisijaisesti pitkiä ja/tai hitaita, niin 315:n on hyvä valinta.
- Droppi: 3mm
- Paino: 190g
- Ovh: 125€
+Tuntuma
+Keveys
+Pito
+Istuvuus
+Kuivuminen
-Suojaus
-Kestävyys
Omat kokemukset
Käsittämätön pito ja maastotuntuma yhdistettynä keveyteen tuottaa väistämättä erinomaisen kengän. En usko, että nastattomalla kengällä tämän parempia pito-ominaisuuksia voidaan saavuttaa. Kenkä istuu jalkaan kuin sukka, eikä juuri painakaan enempää. Täydellisestä istuvuudesta huolimatta pehmeä pintamateriaali joustaa sen verran, että kenkä ei hierrä ja samainen materiaali siirtää veden kengästä pois todella tehokkaasti. Suojaus on kengässä kaikella tapaa täysin olematon. Pohjasta lyövät terävät kivet ja juuret armotta läpi ja kärkisuojauksen virkaa hoitaa kuminen maalikerros. Kenkä on muodoltaan suippo, joten kärkeen jää sen verran tyhjää tilaa, että jokainen kivenisku ei osu suoraan varpaisiin. Pintamateriaali ei myöskään kestä mitään. Oksat ja terävät kivet repivät väistämättä pinnan rikki ja itselläni petti myös kärjen liimaus suonsilmäkkeeseen sukellettaessa. Puhtaasti juoksuominaisuuksia arvioitaessa tämä on kuitenkin paras kenkä, millä olen juossut. Piste.
Soveltuus
Kovavauhtiseen juoksuun ja kaikille alustoille. Itse juoksin tällä ongelmitta 2014 Nuuksion maastomaran, joten kyllä näillä pidempääkin matkaa juoksee, mutta parhaimmillaan tämä toki on lyhyemmissä rypistyksissä. Kengän kestävyys asettaa toki omat rajoituksensa, sillä ihan 300km välein ei viitsisi uutta kenkää ostaa.
Nike Zoom Wildhorse
- Droppi: 4mm
- Paino: 240g
- Ovh: 115€
+Vaimennus
+Rullaavuus kovalla alustalla
+Pito
-Tuntuma
-Kestävyys
-Kärkisuojaus
Omat kokemukset
Loistavalla vaimennuksella varustettu kenkä, joka on kovalla alustalla (jopa asfaltilla) todella hyvä juostava. Kengässä on mielenkiintoinen yhdistelmä matalaa droppia ja pehmeää vaimennusta, mutta sanoisin, että pehmeydestä johtuen kengästä puuttuu ”tarkkuus”, joka hiukan hidastaa menoa teknisemmissä paikoissa. Pito-ominaisuudet ovat kohtuulliset, mutta märällä kalliolla ja pehmeässä mudasssa kenkä kyllä väistämättä sutii ja lipsuu. Pintamateriaali siirtää hyvin veden ulos, mutta on osoittautunut hyvin heikoksi. Verkkomainen kangas repeää helposti kivien ja oksien iskuista. Ensimmäiset isommat repeämät tulivat jo noin 200km kohdalla ja nyt noin 450km jälkeen kenkä on entinen.
Soveltuvuus
Helpossa maastossa tällä pääsee kovaakin ja leveä lesti sekä hyvä vaimennus soveltuvat varmasti pitkällekin matkalle. Kaiken kaikkiaan ominaisuuksiltaan hyvä yleiskenkä kuivaan maastoon. Pintamateriaalin kestävyys on selkeä ongelma, sillä tällainen yleiskenkä kerää väistämättä paljon kilometrejä, joten silloin se pitäisi myös kestää.
- Droppi: 6mm
- Paino: 280g
- Ovh: 155€
+Pito (nastat)
+Istuvuus
+Suojaus
-Jääpito
Omat kokemukset
Tämä on ensimmäinen ja ainoa nastakenkä, jolla olen juossut, joten vertailupohjaa ei ole. Lesti on Inov-8:lle tyypillinen kapea ja pitkä, mikä takaa hyvän istuvuuden. Nastat tuntuvat kovalla alustalla läpi jalkapohjaan, mutta lumisella/jäisellä polulla eivät. Nastojen sijiannista ja vähäisyydestä johtuen kenkä ei pidä riittävästi jäisellä kuntopolulla, mutta talvisilla metsäpoluilla ja märällä kelillä toimii niinkuin nastarin pitääkin toimia.
Soveltuvuus
Talviseen ja märän kelin maastojuoksuun. Suunnistajat kaipaavat (todennäköisesti) matalampaa ja keveämpää kenkää ja sileän juoksijoille pito ei riitä peilijäälle kovemmissa vauhdeissa.
- Droppi: 6mm
- Paino: 285g
- Ovh: —
+Tuntuma
+Pito
+Suojaus
+Kuivuminen
-Paino
-Rullaavuus
Omat kokemukset
Tämä on jo kokonaan mallistosta poistunut (nykyinen versio Roclite 243), mutta oli aiemmin Roclite-malliston kevyin kenkä. Lesti on kapea ja pitkä. Kärki ja sivut on hyvin suojattu ja maastotuntuma on hyvä. Pintamateriaali on suojausten ulkopuolelta ohutta, joten vesi poistuu nopeasti kengästä. Märkäpito on riittävä ja kenkä rullaa kovalla alustalla huomattavasti paremmin kuin 315, mutta ei silti mitenkään eityisen hyvin. Muuten ominaisuuksiltaan hyvin samankaltainen kuin 315.
Soveltuvuus
Erinomainen yleiskenkä hiukan matalampaa droppia ja kevyempää vaimennusta kaipaavalle
- Droppi: 4mm
- Paino: 240g
- Ovh: 170€
+Keveys
+Istuvuus
+Rullaavuus
-Hinta
-Märkäpito
Omat kokemukset
Olen juossut tällä vasta valitettavan vähän, joten arvio ei ole kovin kattava. Kenkä on melko kiertojäykkä, joten sillä on helppo juosta kovaa. Pohjan kuviointi on hyvin maltillinen, joten märkäpitoa ei juurikaan ole. Kenkä istuu jalkaan kuin sukka ja on hyvin keveä. Pohjassa on hiilikuitulevy suojaamassa kiveiskuilta, joten terävämmässäkin kivikossa uskaltaa tykittää menemään. Tuntuma alustaan on huippu. Ultrakengäksi tämä on suunniteltu, mutta sellaiseen käyttöön tämä pari ei vielä ole ehtinyt.
Soveltuvuus
Selkeästi kuivalle kelille, kovalle alustalle ja nopeaan juoksuun. Ei mikään yleiskenkä, mutta enimmäkseen hiekkapolkua, kallioita ja kivikoita sisältävälle reitille en äkkiseltään keksi parempaa kenkää. Jos on märkää, on tämä parempi jättää kaappiin, joten ei sovellu missään nimessä ainoaksi kenkäpariksi.
Teemu @ Endurance 24h
21.-22.2. juostiin Espoon Esport-areenalla Endurance 24h -tapahtuma, missä nimensä mukaisesti juostiin 24 tuntia 390 metrin rataa niin monta kertaa kuin suinkin ehti. Mitäs mää sitten siellä tein? Vaarojen jälkeen päätin kyllä, että jatkossa panostan enempikin ultramatkoihin, mutta toisaalta lupasin kyllä itselleni, että en varmasti juokse ultraa sileällä, enkä varsinkaan sisällä. Niin sitä vaan mieli muuttuu.
Mitään pienintäkään järkeähän tuollaisessa touhussa ei ole, mutta siinä sen hienous varmaan tavallaan piileekin. Laitettuani ilmoittautumisen marraskuun lopulla sisään totesin kaverille, että ”Nyt hypätään kyllä suoraan syvään päähän!”. Käsittääkseni ultrailu alkaa niin, että eka juostaan vaikkapa 6h kisa, sitten 100km tai 12h ja sen jälkeen keräillään rohkeutta 24h koitokseen. Noh, mä juoksin Vaaroilla rapiat 11h, joten päätin skipata nuo väliaskeleet ja 5kk myöhemmin olla valmiina vuorokauden koitokseen. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin perimmäisenä tarkoituksena tässä oli (omien rajojen hakemisen lisäksi) testailla, miten kroppa ja pää reagoivat, kun siirrytään vuorokauden toiselle puoliskolle. Tästä ei nimittäin ole vielä kokemusta, sillä pisimmät juoksu- ja pyöräilyhommat ovat kestäneet sen 11-12h. Kesällä kauden pääkoitoksessa ollaan vuorilla liikkeellä varmaankin 17-20 tuntia, joten ihan kaikkia oppirahoja ei viitsisi siellä maksella. Tuo sisähalli on kuitenkin suht turvallinen ympäristö vetää itsensä rajalle (ja sen yli) sekä selvittää, mitä sitten tapahtuu. Mieluummin ensi kerta tuolla kuin jossain vuorenrinteellä.
Mitään erityistä ultratreeniä en ruvennut tätä varten tekemään, vaan jatkoin samalla tapaa kuin aiemminkin. Siis urheilua 8-10 tuntia viikossa, mistä 1/3 CrossFitia ja loput juoksua ja/tai pyöräilyä. Erehdyin tosin jossain vaiheessa lukaisemaan juoksufoorumin 24h-ketjua ja niiden keskustelujen pohjalta totesin, että treenaan liian vähän ja senkin vähän ihan väärin. Nuo oikeat ultraajathan juoksevat viikossa yhtä paljon kuin meikäläinen kuukaudessa. Mitäpä siitä, niillä mennään mitä on. Sinällään en kovin huolissani jaksanut olla, sillä sain loppuvuoden aikana tiristettyä kropasta ylimääräiset rasvat pois (=tehosuhde paranee), lihaksisto/voimatasot ovat kondiksessa (=mies pysyy ehjänä) ja ainakin etukäteen ajattelin, että vahvuuksiani ovat hyvä vatsa, kova pää ja korkea kipukynnys. Noilla kompensoidaan kuitenkin ainakin jonkin verran kenties puutteellista kestävyyttä.
Joku ultralaskuri ennusti mun tämän hetkisen (arvioidun) maratontuloksen ja ennenkaikkea Vaarojen tuloksen perusteella, että 200km pitäisi mennä. Tuo on oikeasti, varsinkin ensikertalaiselle, ihan hyvä tulos, joten päätin olla vähän armollisempi ja varsinaiseksi tavoitteeksi asetin 100 mailia, eli 168km. Ajatuksena oli, että ensimmäinen 100km menisi johonkin 11h paikkeille ja sen jälkeen mentäisiin sen verran kuin pystyy. Päätin myös jo etukäteen, että mikäli jalat menee huonoon kuntoon, niin keskeytän, sillä tämä kisa ei ole sen arvoinen, että seuraavat kaksi kuukautta menee vammoja parannellessa.
Eväät
Juoksutaktiikaksi päätin valita nopeatempoisen juoksu/kävely-tyylin. Tarkemmin ottaen 8/2-suhteella juoksua/kävelyä ja tämä siis heti alusta alkaen. Käytännössä Esportilla tämä tarkoittaisi 3,5 kierrosta juosten ja puolikas kävellen. Tavoitteena olisi pitää 4 kierroksen ajat melko vakioina, eli jossain 10-11 minuutin paikkeilla. Juoksuvauhtina tämä tarkoittaisi aluksi 6min/km (ja siitä sitten tasaisesti hyytyen) ja siihen nuo kävelyt päälle, joten tunnissa pitäisi edetä siis noin 9km. Tämä suunnitelma toimisi hyvällä säkällä puoliväliin saakka, mutta sen jälkeen oltaisiin tuntemattomilla vesillä. Energiatankkaus oli se etukäteen ongelmallisin osuus, sillä suoriksen aikana kuluttaisin noin 12000 kcal, joten jottain tarttis syödä. Päätin hoitaa tankkauksen geeleillä, patukoilla ja paikanpäältä saatavalla lämpimällä ruoalla. Arvioin, että pystyisin tunnissa saamaan sisään noin 300-400kcal, jos energia uppoaisi ja vatsa kestäisi. Nähtäväksi jää.
Valmiina lähtöön
Startti oli klo 12 ja on olin pelipaikalla hiukan vaille klo 11. Tuppauduin Matin huoltopöydälle eväineni, vedin kamat päälle ja olin valmiina lähtöön. Ja sitten juostiin. Toiset juoksi kovaa, toiset hiljaa ja meikäläinen jossain siellä välimaastossa. Suunniteltu vauhti löytyi helposti ja erinomaisesta näyttötaulusta oli helppo seurata kierrosaikoja. Taktiikan toteutus piti täydellisesti ja ensimmäiset 6 tuntia sain nakuteltua 4 kierroksen satsit täsmälleen 10 minuuttiin. Pidin myös säntillisesti kiinni tankkauksesta, eli tasatunnein patukka ja puolituntisin geeli sisään. Väliaikoina hiukan karkkia, sipsiä, suolakeksiä yms. ja jatkuvasti nestettä. Juoksu kulki yllättävän hyvin ja oikeastaan ainoa matalapaineenalue iski jossain 4 tunnin paikkeilla, kun alkoi olla vähän tylsää. Se meni kuitenkin suht nopeasti ohi ja 6-tunnin suunnanvaihdossa fiilis oli korkealla. Suunnanvaihdon jälkeen meni puolisen tuntia, että pääsin hyvään rytmiin kiinni, mutta sitten meno olikin hämmästyttävän kevyttä. Nakuttelin jopa nopeampia kierrosaikoja kuin alussa ja ainoa muutos oli, että pidensin kävelyosuutta n. 50 metrillä. 7 tunnin kohdalla pysähdyin (VIRHE!) syömään lautasellisen pastaa, mikä teki oikein hyvää, mutta liikkeellelähtö oli aika kivulias. Seuraavat kaksi tuntia menivät vaivattomasti, mutta 9 tunnin kohdalla vasemmasta päkiästä puhkesi ensimmäinen verirakko ja punainen värjäsi komeasti valkoisen kengän. Ei se ihmeemmin sattunut, eikä haitannut juoksua, mutta otin sen kuitenkin varoituksena tulevasta. 10 tunnin jälkeen puhkesi samasta jalasta toinen rakko ja nyt alkoi jo hiukan ***uttaa. Juoksu ei häiriintynyt mitenkään, mutta tällä menolla jalat olisivat kisan lopussa melkoista lihamureketta. Otin seuraavaksi tavoitteeksi 100km saavuttamisen ja se tulikin täyteen niukin naukin alle 11 tunnin. Aikataulullisesti kaikki oli täydellisesti kunnossa. Kaikesta huolimatta joskus 11,5 tunnin kohdalla tein päätöksen, että tämä homma loppuu 12 tuntiin. Jalkaterät olivat liian rikki jatkaakseni vielä toisen mokoman. Juoksu kulki kyllä loppuun saakka ja olisi varmaan kulkenut vielä useamman tunnnin, mutta vaurioennuste alkoi vaikuttaa siltä, että jatkamalla loppuun asti juoksisin itseni useammaksi viikoksi varikolle. Ja koska kyseessä ei ollut kauden 1. (eikä edes 2.) tavoite, niin katsoin parhaaksi keskeyttää mieluummin kuin rikkoa itseäni enempää. 12 tunnin tulos oli 108,8km, mikä on itse asiassa oikein hyvä. Sijoituskin oli keskeytyshetkellä noussut mukavasti ja oli 15. Harmi vaan, että tämä ei ollut 12h-juoksu.
Harmittaahan se keskeyttäminen silti. Pakko myöntää, että on tuo 24h aika kova pala. Kuvittelisin, että kyllä se ulkona menisi (ja maastossa varsinkin), mutta nyt Esportin mondo osoittautui liian kovaksi ja sisäratajuoksu liian tylsäksi meikäläisen makuun. Ihan heti en tämmöiseen leikkiin lähde uudestaan, mutta jonkun 6h- tai 100km-kisan voisin kuvitellakin juoksevani. No, tulipahan koitettua ja oppirahareissuna tuo oli oikein hyvä. Ennenkaikkea tankkaamisesta ja sen onnistumisesta tuli arvokasta tietoa tuleviin koitoksiin. Lisäksi ohjeet "ÄLÄ PYSÄHDY" ja "KENGÄT PYSYY JALASSA" on syytä pitää mielessä myös jatkossa. Ensimmäistä rikoin ja sen tunsi kyllä kivuliaasti nivelissä liikkeellelähdön jälkeen. Kengät pysyivät jalassa keskeytykseen asti, mutta jos olisin ne aimmin ottanut pois, niin en olisi niitä enää vetänyt jalkaan. Oikein hyvä ohje siis sekin.
Kisa numeroina
42,2km 4:32:25
6h 55,8km
100km 10:59
12h 108,8km
Kisajärjestelyt, väliaikaseuranta ja kannustus oli ensiluokkaista, eli kyllä Endurance kisat osaa järjestää. Jos tämmöinen sekoilu kiinnostaa, niin parempia puitteita on vaikea kuvitella.
Puma Faas500
The Weapon of Choice: Puma Faas500. Ostin nämä monta vuotta sitten, mutta osoittautuivat hiukan liian isoiksi ja jäivät noin 100km jälkeen kaapin perälle odottelemaan parempia aikoja. Nyt ne sitten koittivat. Kenkä on suht hyvin vaimennettu, joten ajattelin sen sopivan hyvin Esportin kovalle mondo-alustalle. Lisäksi lesti on leveä ja koska nuo tosiaan ovat 1/2-kokoa liian isot, on jalalla mukavasti tilaa turvota kengässä.Paitsi, että ei sitten kuitenkaan. Vaimennus kyllä riitti ja kenkä oli hyvä juostava tuommoiseen hitaaseen vauhtiin, mutta kymmenkunta isoa rakkoa päkiöissä ja varpaissa kertovat, että ei sitä tilaa ollut riittävästi. Kynnet sentään pysyivät paikoillaan, joten sen puoleen isompi koko kyllä toimi.
Teemu @ Loppiaisrogaining
Loppiaisena järjestetään (ilmeisesti) perinteisesti Loppiaisrogaining-suunnistus, mihin tuli osallistuttua ensimmäistä kertaa. Itse asiassa tämä oli ensimmäinen suunnistuskisa, mihin muutenkaan olen koskaan osallistunut. Omasta suorituksesta jäi tosin se suunnistusosuus puuttumaan kokonaan, sillä olimme liikkeellä kolmen hengen joukkueella, jossa kaksi muuta oli oikeita suunnistajia. Päätin jo etukäteen, että en edes yritä osallistua varsinaiseen suunnistukseen, kun yleensä eksyn jo korttelia kiertäessä,n vaan annan poikien hoitaa sen homman ja juoksentelen vaan perässä. Itselleni olikin siis kyseessä enempikin pitkä metsälenkki kuin varsinainen suunnistus.
Homman ideana oli, että 8 tunnin aikana kerätään niin monta pisteytettyä rastia kuin ehtii ja lopputulokset määräytyvät kerättyjen pisteiden perusteella. Kisa järjestettiin Espoossa ja luvassa oli rapsakkaa keliä pakkasen ollessa aamulla -20 paikkeilla. Pojat suunnitteli meille reitin siten että ensin juostaan pidempi kierros, tullaan välihuoltoon lähtöpaikalle ja sen jälkeen juostaan toiseen suuntaan lyhyempi kierros ja kerätään ne rastit mitä ehditään.
Ensimmäiset pari tuntia oli jotenkin tosi kylmä ja meno muutenkin omalta osaltani aika kankeaa. Ei oikein juoksu kulkenut, mutta matka kuitenki taittui ja rastit tuntuivat löytyvän hyvin. En ainakaan huomannut, että isompia huteja olisi tehty. Parin tunnin jälkeen aurinko alkoi paistaa, pakkanen laski johonkin -15 tienoille ja kroppa tuntui lämpiävän, joten menokin alkoi maistua paremmalta. Paleleminen loppui onneksi tuohon, eikä yllättäen vaivannut enää päivän aikana. Mokasin tosin lähdössä juomarepun kanssa ja jätin se takin ulkopuolelle (vaikka olinkin kavereille vinkannut, että on fiksua laittaa se takin alle), joten juomaletku jäätyi ja juominen oli mahdotonta. Nesteytys meni siis vähän pieleen, mutta vaihdettuani kolmen tunnin paikkeilla repun takin alle, letku suli, juoma pysyi suht lämpimänä ja juominenkin alkoi taas onnistua. Yllättäen sekin virkisti. Pakkanen aiheutti myös energiatankkaukseen omat haasteensa, kun patukat kovettuivat ja geelit muistuttivat lähinnä hedelmäkarkkeja. Vaurioiltakaan ei vältytty, kun jäätynyttä patukkaa jyystäessäni irtosi paikka hampaasta. Kaikenlaista.
Reittisuunnittelu oli ilmeisen hyvä, sillä saimme valoisan aikaan ensimmäisen vajaan 40km lenkin juostua. Reitillä oli paljon tieosuuksia ja metsäpätkätkin olivat hyvin juostavia, eli kaiken kaikkiaan matka taittui oikein mukavasti. Noin 5 tunnin 20 minuutin jälkeen olimme maalipaikalla välihuollossa. Vaihdettiin kuivaa päälle, juotiin kuumaa mehua, viritettiin lamput otsalle ja vajaan puolen tunnin breikin jälkeen jatkettiin matkaa.
Toinen osuus oli hankalampaa maastoa ja meno oli aika hidasta. Viimeistä rastia hakiessa maasto oli täynnä kaatuneita puita ja rastiakaan ei löytynyt, joten päätimme antaa periksi ja juosta maaliin. Olisi siinä varmaan jonkun rastin ehtinyt vielä hakea, mutta jalka alkoi painaa Maali sulkeutui klo 19.00, mutta olimme perillä hiukan jälkeen 18.30. Matkaa tuli taitettua kokonaisuudessaan about 50km. Sellaisessa käsityksessä olen, että lopun metsäseikkailua lukuunottamatta, suunnistus ja reitti menivät suunnitellusti. Mistäpä minä tosin näistä tiedän.
Vähän ristiriitaiset fiilikset tuosta jäi. Koska en ottanut pienintäkään osaa suunnistukseen, enkä oikeastaan missään vaiheessa tiennyt, missä ollaan tai mihin mennään, niin väsymyksen hiipiessä pintaan oli motivaation kanssa vähän ongelmia. Tästähän tosin selviää sillä, että opettelee suunnistamaan ja ottaa osaa myös tähän suunnistuksessa ilmeisen oleelliseen osuuteen. Nythän kävi niin, että poikien miettiessä reittiä, minä lepuuttelin, katselin maisemia jne. Mielenkiintoisen kokemuksen ja hyvän lenkin tuosta sai, mutta seuraavalla kerralla on kyllä pakko olla hiukan aktiivisemmin mukana suunnistuksesta, jotta suorituksesta tulee mielekkäämpi. Tuhannet kiitokset silti Teemulle ja Jaakolle, että sain olla mukana, vaikka ei tarjottavana ollutkaan muuta kuin huonoa seuraa.
Tulokset (lisätään, kun tulevat)
Inov-8 Oroc 280
The Weapon of Choice: Inov-8 Oroc 280. Ainoa nastakenkä, millä olen juossut, joten vertailupohjaa ei ole. Kovalla alustalla nastat tuntuvat vähän jalkapohjaan läpi, mutta ei muuta moitittavaa. Inov-8:ien lesti sopii mun jalalle erinomaisesti ja nastatkin tuntuivat pitävän, joten aivan hyvä kenkä.
Petteri @ Vaarojen Maraton 43km
Kun autokunnan muu porukka lähti jo aamutuimaan 07 painamaan ensimmäistä kierrosta 86km ultrasta, menin minä vasta aamupalalle. Aamiainen tulikin tarpeeseen sillä edellisenä iltana Kolin Sokos Hotellin iltapalapasta ei meinannut pysyä elimissä. Mikä lie vatsaa vaivannut. Onneksi aamulla ongelmat olivat hävinneet ja viimeinen tankkaus sujui ongelmitta kattavasta aamupalapöydästä.
Aamiaisten ja muiden aamutoimien jälkeen lämpömittari näytti +3 astetta ja päiväksi oli luvattu +8 eli selkeä shortsikeli tämmöiseen hommaan. Paitapuolella tuli kuitenkin ohut pitkähihainen nykäistyä päälle. Viime vuotisen perusteella asetin tavoitteeksi kaatuilla maaliin 6 tunnin sisään, joten valitsin toisen lähtöryhmän, joka lähti 10 minuuttia ensimmäisen perään.
Starttia odotellessa
Koska homman juttu on juosta polulla ja porukkaa on paljon, on meno ymmärrettävästikin melko hidasta alkuun ennen kuin letka venähtää. Silti tuntui, että varsinkin alamäet mentiin vähän turhankin varovaisesti. Alun muutaman kilometrin polkuosuuden jälkeen ensimmäisellä tieosuudella letka alkoi jo venymään ja oman vauhdin löytäminen helpottumaan.
Asetin taktiikaksi hölkkäillä tasaisella muiden mukana, rullailla reippaasti turhia jarruttelematta alamäet ja kävellä vähänkään reippaammat nousut. Tämä taktiikka toimi varsin mainiosti ja kintut pysyivät suhteellisen pelikunnossa loppuun asti. Pahempaa seinää ei tullut vastaan ja koko matka oli varsin nautittavaa menoa upeissa syysmaisemissa. Alamäissä vaan joutui monesti muiden kuuden tunnin tavoittelijoiden joukossa juoksemaan polun ulkopuolella, jotta sai pidettyä oman taistelutaktiikan mukaista alamäkivauhtia.
Maalissa olin tiukan loppunousun jälkeen ajalla 5:39, mikä oli 5 minuuttia viime vuotta hitaampi. Toisaalta nyt vauhdinjako oli parempi ja homma nautittavampaa loppuun asti. Tapahtuma oli jälleen loistava ja sama hotellihuone on varattuna jo ensi vuodelle valmiiksi!
Kenkähommia voisi vielä spekuloida sen verran, että jalkaan valikoitui oma kuivan kelin vaihtoehto eli Nike Zoom Terra Kiger. Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että Nike osaa tehdä noin mukavan maastojuoksukengän. Sopii omaan jalkaan loistavasti ja on todella kevyt. Itselleni turhia tukiominaisuuksia ei ole, mutta päkiän ja kannan alta löytyvä ilmatyyny tuottaa vaimennusta sopivasti, jotta tielläkin meno on mukavaa. Matala 4mm droppikin vastaa omaa makua maasto-olosuhteisiin. Ainoa miinus tässä tossussa on heikohko kestävyys. Pohjan keskiosan pehmeämpi (mutta pitävämpi) kumiseos kuluu nopeasti ja verkkomaiseen päällyskankaaseen tulee helposti osumista reikiä, joista pienet kivet menevät ikävästi päällisen alle. Omiani onkin jo menneen kesän aikana pariin otteeseen parsittu umpeen. Tästä huolimatta täytynee kuitenkin tilata ensi kesäksi uudet, koska näillä ei harmita juosta kotiovelta asfalttia pitkin polkujen alkuun. Ja vuoden käyttökokemusten aikana en ole ainuttakaan rakon tai muun vamman alkuakaan saanut nämä jalassa aikaiseksi.
Viimeisimmät artikkelit
- b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016
- LarZ vs. Vantaan puolimaraton
- Janin kisat 2015
- Teemu @ Marathon du Mont Blanc 80km
- Teemu @ Suomi-juoksu 60km