b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

11kesä/120

b00t @ No Limit Adventure

By Petteri

Petterin kisahimot olivat kovat ja kaikilla muilla tuntui olevan "parempaa" tekemistä kyseisenä No Limit -viikonloppuna. Onneksi Facebook pelasti ja Multisport Cup -ryhmästä löytyi uusi pula-ajan b00ttilainen Lauri A. aka. Bobo (http://bobonblogi.blogspot.fi/) sijaispariksi No Limit Adventuren kisasarjaan.

Kisa lähti käyntiin prologilla, jossa kartta piti painaa mieleen (tai piirtää itselle) ja hakea kirjaimet lappuun karttojen ja ilmakuvien osoittamista paikoista kisakeskuksen läheisen koulun pihamaalta ja ympäristöstä. Pienen härväyksen jälkeen saimme kirjaimet haettua ja siirryimme vauhdilla vaihtamaan pyöräilykenkiä jalkaan.

Pyöräily alkoi hieman varovaisesti tunnustellen. Ensimmäiset rastit löytyivät kuitenkin suhtteellisen mukavasti Laurin suunnistaessa ja minun peesatessa. Tämän lyhyen pyöräilyn jälkeen suunnistusvastuu siirtyi minulle. Ensimmäisellä vastuullani olleella rastilla oli edessä trail running quest. Polkujuoksu kulki ihan kivasti ja muutaman joukkueen jopa ohitimme tällä osuudella. Trail runningin jälkeen kengät taas vaihtoon ja pyörien päälle. Lisäsimme hieman vauhtia ja muutaman rastin jälkeen olimme kärjen kanssa samaan aikaan suorittamassa seuraavaa questia. Tarjolla oli prologin kaltaista toimintaa maastopyörillä. Questin rastit löydyttyä matka jatkui teitä pitkin polkemalla. Pyörä tuntui kulkevan ihan kohtalaisesti ja vauhti pysyikin ihan hyvänä pyöräilyn loppuun asti.

Pyöräosuuden jälkeen pääsimme suorittamaan perinteistä suunnistusta jalan. Ainoa harmi tässä oli, että rullaluistimet tuli olla tämän osuuden kannossa seuraavaa pätkää varten. Järjestäjä oli varoittanut, että 3km täytyy pystyä kantamaan rullaluistima. Ajattelin, että kai ne tuossa repussa nyt sen aikaa roikkuvat. Olisi ehkä pitänyt miettiä kuitenkin hieman pidemmälle rullaluistinten kiinnitys reppuun. Juoksumäärä ei ihan kolmeen jäänyt ja kylkeen hakkaavat luistimet olivat melkoisen epämukavat. No, seuraavan kerran paremmin.

Rullaluistelun alku alkoi hirvittämään. Asfaltti oli aivan järkyttävässä kunnossa ja tärinä oli sietämätöntä. Onneksi pääsimme pian vaihtamaan tien toiseen hieman parempikuntoiseen. Luistelu kulki kivasti. Meinasin jäädä auton alle kaatuessani ajotielle, mutta onneksi vastaantuleva Mazda-kuski oli hereillä ja sai väistettyä hiekkaan liukastuneen luistelijan.

Luistelun jälkeen sai luistimet onneksi luovuttaa järjestäjälle kuskattavaksi. Tuntui muutenkin niin raskaalta juoksu luistelun jälkeen, että en kovin mielelläni olisi ottanut luistimia takaisin hakkaamaan kylkiä. Koitin juosta Laurin kirityksessä. Tuntui, että vauhtia ei ole ollenkaan ja jalat painaa, mutta jälkikäteen tarkastellessa GPS:n mukaan matka rullaluistelusta uimaan kulki kovempaa mitä peruslenkeillä vauhtia pidän. Jännä. Lyhyt uinti virkisti, mutta tiukka kiipeily kylmän uintimatkan jälkeen nosti orastavat kramppitunteet reisiin. Suunnistus uinnista parin rastin kautta melontapaikalle sujui hyvin, mutta omat menohaluni juosten eivät ihan vastanneet Laurin intoa.

Melonta alkoi hauskalla laskeutumisella kalliolta veteen, josta rannalle uituani ja ensimmäisistä reisikrampeista toivuttuani hyppäsin kajakin takapenkille. Melonnan mukavuus oli hieman kaksipiippuinen juttu. Oli mukava, että sai lepuuttaa jalkoja, mutta kajakissa kramppailevat reidet olivat todella epämukavat. Noin kilometrin välein iskivät reisikrampit vuorotellen molempiin jalkoihin. Hetken melontatauko ja itsekseen kiroilu auttoivat joka kerta. Aina kun pahin meni ohi jatkoin melontaa seuraavaan kramppiin asti. Lauri meloi urhoollisesti keulilla piittaamatta kiroilustani. Jos reisiongelmiani ei oteta huomioon, melonta meni loistavasti. Tahti pysyi tasaisena ja vauhti oli ihan kelvollinen molempien melontakokemukseen nähden.

Melonnan jälkeen koitin saada jalat lämpimiksi kävellen ympyrää samalla kun riisuin liivejä ja pistin varusteita kuntoon viimeistä juoksuosuutta varten. Jalkojen hieman lämmettyä, ei ongelmia enää ollut ja muutaman kilometrin loppurypistys kulki hyvin. Harmittavasti emme ymmärtäneet hakea loppusuoran alussa ollutta viimeistä rastia, vaan leimasimme suoraan maalileiman. Tästä tuli 10 min aikasakko ja sijoituksissa meidät tiputettiin kaikkien joukkueiden, joilta ei rasteja puuttunut, alapuolelle. Olimme siis 8. maalissa ja viimeinen joukkue, joka ehti 6h aikarajan puitteessa maaliin, mutta silti maalisuoran alun leiman puuttuminen tiputti meidät sijalle 10.

Tavoite oli kiertää koko miesten kilpasarjan rata maksimiajan puitteissa ja siihen voimme sanoa pystyneemme. Suuri kiitos Laurille! Iselläni oli todella hauskat sokkotreffit, joten toivottavasti näemme samoissa merkeissä toistekin!

b00tin reitit

Comments (0) Trackbacks (0)

No comments yet.


Leave a comment

No trackbacks yet.