b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

14elo/120

b00t @ Stockholm Extreme 2012

By LarZ

b00tin ensimmäinen pidempi seikkailukilpailu on nyt suoritettu Stockholm Extremen merkeissä. Tavoitteena oli päästä koko reitti läpi ilman cut-offeja ja siinä myös onnistuttiin.

Reitin suunnittelua

Kisan lähtö ja maali olivat Södermalmin keskustassa, joten paikan päälle mentiin satamasta pyörillä. Tavaraa oli mukana kiitettävästi mutta kaikki saatiin pyörien päällä kulkemaan. Paikalla oltiin jo hyvissä ajoin aamulla ja eväät ehdittiin hakea marketista ennen kisaan ilmoittautumista. Ilmoittautumisen jälkeen alkoi armoton tavaroiden pakkaaminen eri vaihtokasseihin ja reitin suunnittelu. Karttoja saatiin aikamoinen nivaska ja reitin pähkäilyyn meni aikaa mukavasti. Varsinkin alkumatka pois tukholmasta piti suunnitella kahdelle kartalle sillä varsinaisesta kisakartasta puuttui pyörätiet jotka sitten löytyi toisesta kartasta. Alkusäätöjen lopuksi vietiin pyörät talteen ja kuunneltiin järjestäjien viimeiset ohjeet kapteenipalaverissa. Sitten vain lähtöalueelle odottelemaan prologin starttia. Evääksi prologia varten haettiin vielä purilaiset viereisestä Burger Kingistä.

Valjaat kiinni

Prologissa meidän osuudet menivät järjestyksessä: suunnistus, soutu, suunnistus, laskeutuminen. Suunnistukset juostiin Södermalmilla ja myös Tukholman vanhassa kaupungissa. Kummatkin meni mukavasti jonon jatkona hölkäten. Ainut virhe sattui vanhassa kaupungissa, kun seurattiin ruottalaisia umpikujaan. Osuudet veivät aikaa alle puoli tuntia joten jokaisen jälkeen ehti hyvin lepäillä ennen seuraavaa starttia joka tapahtui aina tasatunnein. Ylivoimaisesti rankin pätkä oli soutu soutulaitteilla. Jokaisen joukkueen jäsenen piti soutaa yhteensä 2x1km ja vaihdot tapahtuivat lennosta. Osuuden ajaksi tuli sitten 8km käytetty aika.

Tuolta alas!

Soutulaitteesta näki suoraan oman sijoituksen suhteessa muihin samaan aikaan soutaviin joukkueisiin. Vajaan 4min rykäisyn aikana itsensä sai aika hyvin kokovartalohapoille. Soutu meni meiltä hyvin ja Pasi vielä teki ankkurina kaamean nousun ja tavoitti edellä olleen joukkueen. Viimeinen osuus prologissa oli meillä läheiseen kerrostaloon nousu ja sieltä laskeutuminen. Aikaa otettiin vain ylöspäin portaita juostessa joten laskeutumisen sai tehdä ihan rauhassa. Hyvä niin, sillä itsellä kyseessä oli ensimmäinen kerta koskaan valjaissa 🙂 Hyvin kuitenkin onnistui kasin käyttö youtubesta ja laivamatkalla saaduin opein.

Osuus 1, kartta 1

Osuus 1, kartta 2

Osuus 1, kartta 3

Prologin jälkeen edessä oli sitten varsinaisen kisan alku. Matkaan lähdettiin takaa-ajolähtönä ja me noin 17min kärjen perään. Alkumatkasta navigaattorina toimi enimmäkseen Petteri pyörätiekarttansa avulla ja itse lähinnä seurailin omasta kartasta missä mennään. Matka taittui hyvin ihan 2:s rastin lähelle mutta uusi kartasta puuttuva sähkömuuntamo oli katkaissut pyörätien ja jouduttiin kääntymään takaisin sekä hakemaan paremman reitin rastille. Matka jatkui pois päin kaupungista ja päästiin jo hieman polkemaan metsänkin puolelle. Yhdellä välillä äkäinen ruotsalaisrouva huusi jotain yksityisalueesta mutta onneksi ei osata ruotsia eikä siten mitään sellaisesta tietenkään tiedetty 🙂 4-5 välille oltiin suunniteltu suorempi reitti mikä osoittautui isoksi virheeksi... Ensin loppui tie ja sitten polkukin pikkuhiljaa hävisi alta. Onneks pienen etsimisen jälkeen taas löytyi. Matka rastille oli tosin hidasta pieniä polkuja pitkin ja aikaa meni hukkaan. Väli olisi pitänyt mennä hieman kiertäen isompia teitä pitkin. Loppumatka ensimmäiselle vaihtopaikalle meni rennosti rullaillessa.

Osuudet 2 ja 4, melonnat

TA1:llä sitten vaihdettiin melontakamat päälle, syötiin hieman evästä ja jatkettiin merelle ja kohti TA2:sta. Melonnan suunnistus hieman jännitti etukäteen mutta onnistui kuitenkin aikalailla täydellisesti. Etäisyyksien arviointi ei merellä ole ihan kaikkein helpointa ja piti vain luottaa siihen, että horisontissa siintävä saaren silhuetti oli juuri se minkä vasemmalta puolen oli tarkoitus mennä. Juuri ennen TA2 alkoi pimeä laskeutua. Rantautumisen jälkeen tuli sitten jonnin verran kylmä! Itsellä oli laittaa kuiva takki päälle mutta silti kylmästä tärinä oli tosiasia. Matkaa jatkettiin nopeasti juosten yösuunnistukseen. Suunnistuksen ensimmäinen rasti oli luolassa ja siellä olisi edessä muutaman metrin kahlaus vedessä rastille, tai niinhän me luultiin. Paikan päällä sitten selvisi, että kaikkien piti uida n. 15m jääkylmässä kanjonissa, kiivetä köysitikkaita kielekkeelle, leimata rasti ja sama takaisin! Ei muuta kuin paidat pois ja uimaan. Varsinkin kiipeäminen kielekkeelle täysin kohmeessa oli kohtuullisen haastava temppu. Kaikki kuitenkin perille päästiin ja myös pois. Yllättävän vähän kuitenkin paleli jatkaa matkaa märissä kamppeissa seuraavalle rastille. Paljon kylmempi oli melkein melonnan jälkeen.

Osuus 3, yösuunnistus ja luolauinti!

Loppu suunnistus meni ilman ongelmia ja noin 1.5h taivalluksen jälkeen saavuttiin taas kajakeille ja lähdettiin takaisin kohti TA1:stä. Toinen melonta oli hieman pidempi kuin ensimmäinen ja nyt oli jo täysin pimeää. Onneksi taivaalla loisti puolikuu ja saarten/rantojen silhuetit näkyivät hyvin. Edessä myös näkyi jonkun toisen joukkueen valoja ja näiden avulla suunnistettiin eteenpäin. Ekalle rastille mennessä luotettiin omaan reittiin ja saatiinkin ranskalaiset kiinni heidän tehdessä virheen. Meri oli lähes täysin tyyni ja melonta olikin yllättävän mukavaa treenikokemuksiin nähden. Nyt omatkin jalat mahtuivat kajakkiin hyvin ja jalkoja mahtui myös liikuttelemaan välillä. Ainut jännä hetki koettiin, kun parin saaren välissä vastaan tuli ilmeisesti rannikkovartioston vene kohtuu vauhdilla. Aallot oli sen verran tuimat, että hetken piti puhallella, kun pysyttiin pystyssä.

Osuus 5, kartta 1

Osuus 5, kartta 2

Melonnan jälkeen päästiin siis taas TA1:lle vaihtokassien luo. Tässä olikin sitten, jos mahdollista, vielä enemmän kylmä kuin TA2:lle tullessa! Ei varmaan koskaan ole paleltanut noin paljoa, ei edes umpihangessa -35 pakkasessa 🙂 Onneks saatiin tässä vaihdettua kuivat kamat niin vähän helpotti. Aika pitkälle silti piti polkea seuraavaa osuutta, että tärinä loppui ja alkoi hieman olo lämmetä. Tällä pyöräilypätkällä ennen ja jälkeen 13-rastin varsinkin Petterille kävi nukkumatti heittämässä oikein kunnon sorat silmiin. Uni meinasi tulla väkisin kesken pyörällä ajon useamman kerran. 'Onneksi' sitten etsittiin urakalla olematonta polkua ennen 14-rastia ja pahimmat väsyt hävisi pusikossa kiroillessa. Olisi tässäkin pitänyt ottaa hieman kiertävä varmempi valinta. Aikaa meni hukkaan varmaan taas ainakin se puolisen tuntia.

Osuus 6

TA3:lle jätettiin sitten pyörät ja matkaa jatkettiin jalan kohti yöpymispaikkaa. Tässä vaiheessa alkoi jo matka painaa ja oikeastaa koko 6-osuus mentiin kävellen ihan loppua lukuunottamatta. Rastit löytyi kuitenkin hyvin. Jännitystä aiheutti etukäteen lähinnä uinti 18-19 välillä. Onneksi merivesi oli kuitenkin todella paljon lämpimämpää kuin luolavesi ja aurinkokin oli jo noussut lämmittämään. 19-rastilla piti vielä kiipeillä kuilua pitkin leimaamaan ja sitten kohti TA4:sta ja lepoa!

TA4:lle saavuttaessa kärkijoukkueet heräilivät juuri teltoistaan mukavilta yöunilta 🙂 Meille jäi aikaa vain reilu tunti joten ehdittiin pastat keitellä, vaatteet vaihtaa ja uimapatjat pumpata. Unia ei siis saatu tällä kertaa. Itselle ei oikein pasta maistunut joten ruuaksi sai kelvata unelmatorttu ja ruotsalaiset valmisletut.

Osuus 7, uimapatjailu

Seuraavaksi lähdettiin isommalla porukalla yhteislähdössä coasteleerinkiin eli suomalaisittain uimapatjailuun. Kaikilla muilla oli hienot isot ilmapatjat ja meillä perinteiset muutaman euron lasten uimapatjat 🙂 Hyvin kuitenkin pinnalla pysyttiin vaikka jonkun verran muille annettiin tasoitusta. Rastit oli sitten tällä osuudella saarissa todella korkeiden ja jyrkkien mäkien päällä. Muutamassa kohdassa oli pakko oikein etsiä paikkaa mistä pääsi kiipeämään ylös. Välillä kauhottiin patjoilla toiseen saareen ja sitten taas könyttiin patjojen kanssa pusikoissa kohti mäen huippua. Maisemat oli hienot ja bättre folkilla meni varmaan aamukahvit väärään kurkkuun, kun huvijahdin vierellä kelluu porukkaa uimapatjoilla 😉 Petteri taisi tässä vetää ainoana koko kisasta patjailut selällään.

Osuus 8, kartta 1

Osuus 8, kartta 2

TA5:lla lahjoitettiin uimapatjat rannalla olleille lapsille,  vaihdettiin taas pyörät alle ja lähdettiin viimeiselle MTB-osuudelle kohti tukholmaa. Tällä pätkällä oli tarjolla sitten todella teknistä polkua eli monin paikoin sellaista kivikkojuurakkoa, että pyörää piti taluttaa välillä pitkiä pätkiä. Tässä oli ilmeisesti monella ollut ongelmia ja meilläkin Pasin pyörästä meni takavaihtaja rikki. Onneksi oltiin niin lähellä metsäpätkän loppua (26-27 välillä), että Pasi pääsi metsästä pois. Tässä tehtiin sitten seuraava virhe, kun päätettiin lähettää Pasi tien viereen odottelemaan meitä. Tarkoitus oli hakea kolmestaan yksi polkurasti (27) ja jatkaa sitten matkaa Pasin kanssa. Pasille ei kuitenkaan tajuttu antaa karttaa ja sovittu paikka järven vieressä ei näkynytkään tielle asti. Tästä seurasi se, että Pasi meni hieman pitemmälle mitä osattiin ajatella ja ajeltiin sitten tietä edestakaisin muutaman kerran ennen kuin mies löydettiin. Mielessä kävi jo keskeytys mutta onneksi saatiin joukkue taas kasaan. Tästä kyllä opittiin, että porukkaa ei parane hajottaa missään vaiheessa. Niinhän ne tosin säännötkin sanoo, eli oma vika, kun lähdettiin kikkailemaan. TA6:sta hieman etsittiin sillan alta mutta sinne kuitenkin päästiin.

Maalia kohti!

Edessä oli enää viimeinen n. 11km juoksupätkä pitkin Södermalmia suunnistaen. Matkaa taitettiin vielä pääosin hölkäten. Rastit löytyi hyvin ja käytiin matkalla myös hakemassa mäkistä pirtelöt 🙂 Yhtä rastia hieman etsittiin ennen kuin muistin, että taisi reittikirjassa lukea yhden rastin olevan sisällä kisan sponsorin liikkeessä. Oveen koputtamisen jälkeen päästiinkin leimaamaan. Reittikirja oli jäänyt repun taskuun pyörille eli kävi jopa pieni munkki, kun muistettiin rastin paikka. Maaliin selvittiin viimeisenä koko reitin kiertäneenä joukkueena! Taakse jäi monta keskeyttänyttä/hylättyä ja yksi lyhemmän reitin kulkenut. Ilman paria isoa virhettä ja lopun sekoilua olisi aika ollu huomattavasti parempi. Hyvin saatiin kuitenkin pitkät kisat nyt avattua ja miehet jaksoi loppuun asti mukavasti. Talvella tiukkaa reeniä ja ensi kesänä kohti ensimmäistä todellista nonstop 24h seikkailua!

Kisan jälkeen oli sitten vielä edessä kävely kaikkien romppeiden kanssa takaisin TA6:lle minne pyörät jätettiin. Tämä olikin melkein kisan pahin pätkä, kun jalkapohjat alkoi jo pehmetä märistä vaatteista massaa keränneiden rinkkojen painon alla. Laivalle päästyä suihkun jälkeen ajattelin vähän makoilla ennen ruokailua ja heräsinkin sitten aamulla Turussa kun saavuttiin satamaan 🙂

Huipulla

Comments (0) Trackbacks (0)

No comments yet.


Leave a comment

No trackbacks yet.