b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

9kesä/130

b00t2 No Limit Adventuressa

By Jani

Alku ei luvannut hyvää. Pyöräni etuvaihtajan säädöt olivat kateissa (isoin ratas ei ollut lainkaan käytössä) ja alla vain kolmen ja puolen tunnin yöunet (piti katsoa Wiren päätösjakso, paras tv-sarja koskaan). Menihän siinä koko päivä ja iltakin, että ylipäätään sain sen vaihtajan sekaisin. Perillä Veikkolassa huomasin että olin unohtanut kotiin emitin, kompassin ja kompressiosäärystimet. Olin sentään ottanut ne elintärkeät kaksi paria hiihtokäsineitä, joita ilman ei voi lähteä hellekisaan jossa ei hiihdetä. Onneksi sain bootin LarZilta emitin lainaksi. Kompasseja parillani, Laurilla, oli kaksi. Säärystimiä en kehdannut keneltäkään kysyä. No, ei mennyt kisa säärystimien puutteen takia pilalle - sen voi näin jälkeenpäin sanoa. 🙂

NLA2013_lähtö

Kisa alkoi hyvin. Pikaiset neljä kierrosta yleisurheiluradalla, jossa rasitteena aidat ja vesieste ilman vettä. Radalta siirryimme suoraan viereiseen metsään. Apunamme oli peilikartta, jonka saimme lähdössä. Rastit löytyivät nopeasti mutta ensimmäisellä rastilla oli toivoton ruuhka. Siinä kiven alle odotellessa tuli kärjelle mukavasti etua, mikä tietysti on prologin tarkoituskin.

NLA2013_prologi

Prologilta lyhyt juoksu järvelle melomaan. Melonta tuntui hyvältä, ei tuulta ei aaltoja. Viimeinen melontarasti hieno, pääsi kunnolla rämpimään. Siis Lauri pääsi. Minä istuin kanootissa. Hävisimme melontaosuudella yhden sijan ja saavuimme vaihtopaikalle ilmeisesti kahdeksantena. En tiedä. Vaihtopaikalla ohitimme sitten yhden joukkueen. Kuivat sukat jalkaan (turhamaista?), pyörät alle ja matkaan. Ja heti toisella pyörärastilla kahlaamaan järveen. (Note to myself: Next time, forget them dry socks!) Saavutimme samalla yhden joukkueen, nousujohteinen kisa päällä.

NLA2013_melonta

Hyvä veto katkesi seuraavaan pyörärastiin. Rasti oli väärässä ojassa, minkä vuoksi menetimme aikaa kymmenisen minuuttia. Tämän jälkeen ajoimme kauhealla kiireellä eteenpäin kohti suunnistusrasteja. Perillä saimme luvan suorittaa ensin kiipeilytehtävän. Sijoitus kai nyt pari-kolme pykälää huonompi kuin ojarastilla. Kiipeily vierähti jonottaessa ja rupatellessa. Sen jälkeen valjaat pois ja takaisin alas etsimään kolmea rastia puron varrelta. Rasteja löytyi helposti kaksi, kolmatta ei millään. Jatkoimme sillalta vielä kilometrin eteenpäin (18 minuuttia), sitten loppui usko ja käännyimme takaisin. Alkoi orastava kiukku.

NLA2013_kiipeily

Rämmimme puron vartta takaisin kohti siltaa. Meni 12 minuuttia lisää ja kiukku kasvoi edelleen. Sillan jälkeen joku joukkueista vihjasi että ensimmäisessä ei ollut rastilippua, ei ihme että jäi löytämättä. Puoli tuntia hukkaan tuosta noin vain. Aikatappio kertautui tämän jälkeen lisää koska jätimme mehut kiipeilyrastille. Kuivuimme ja vauhti hidastui. Kiipeilyrastille päästessämme otimme mehut mukaan ja jatkoimme suunnistusta. Hidasta oli, ei mennyt enää vihkoon. Yhä kiukutti. Pyörät alle ja meno alkoi helpottaa. Poljimme parin joukkueen ohi melkein heti ja pyöräilyosuus taittuu virheittä. Lauri oli menopäällä. Uusi karttateline ja kovat treenit ovat saaneet miehen urheilutuulelle. Ei edes itsestä riippumattomat kiusat saaneet miestä apeaksi, oikea meininki. Minunkin mieli alkoi kirkastua.

Pyöräilyosuus oli hieno, se sisälsi mahtavia polkuja. Niitä oli hyvä ajaa vaikka vaihteet reistailivat. Kaiken ylimääräisen rastisäädön jälkeen huomasimme, että ehdimme hyvin maaliin aikarajan puitteissa. Viimeisessä vaihdossa puimme juoksutossut rivakasti jalkaan ja kirmasimme sprintille. Rastit löytyivät lennosta ja virtaa riitti juoksuun. Tai ainakin sen verran että pysyin jotenkuten Laurin perässä. Ylitimme maalin hyvinkin alle seitsemän tunnin, ilman kikkailua loppuaika olisi luultavasti ollut siinä kuuden tunnin tietämillä. Sijoitus varmasti kaukana kärjestä. Tiivistän kisamme seuraavasti: hyvä alku, huono puoliväli, hyvä loppu.

Keli oli mahtava, maalissa lämmin suihku ja jäätelökauppa kisakeskuksen vieressä. Siinä plussat.

Illaksi ehti sopivasti kotiin päästämään vaimo lenkille ja leikittämään lapsia, pesemään pyykkiä ja laittamaan hiihtohanskat odottamaan seuraavaa kisaa (Jukolaa).

Näihin kuviin ja tunnelmiin

Kuvat Mehukattien Liisalta. Kiitos.

Jälkipyykki: Tulokset tulivat eilen (10.6.2013). Olimme kymmenes.

Järjestäjä pahoittelee purorastien organisointia. Purorastien hakematta jättäminen toi lempeän aikasakon, 10 minuuttia per rasti. Mikäli olisi ensin hakenut suunnistusrastit ja vasta sitten suorittanut kiipeilyosuuden ja purotehtävän, aika olisi ollut parempi. Tämä siksi että radalla oli  alussa ruuhkaa ja kilpailijoille olisi kerrottu, ettei ensimmäisellä purorastilla ollut rastilippua. (Näin toimittiin vastaavassa tilanteessa tämän vuoden Springissä.)

Comments (0) Trackbacks (0)

No comments yet.


Leave a comment

No trackbacks yet.