b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

12loka/150

LarZ vs. Vantaan puolimaraton

By LarZ

Päätin viime vuoden tapaan jo aiemmin syksyllä, että Vantaalle lähden puolimaratonia juoksemaan. Viime vuonna yritys kariutui flunssaan joten tänä vuonna ilmoittauduin mukaan vasta suunnistuksen SM-yön jälkeen. Yöstä ei flunssaa mukaan tarttunut joten ehdin tehdä pari valmistavaa harjoitetta (4x2k 3.45-3.40 ja 9k 3:48) ennen kisaa. Alimatkojen (5000m radalla 16.54 ja 10km tiestöllä 35.49) perusteella uskalsin lähteä tavoittelemaan 1.20 alitusta. Ajatuksena oli loikotella suunnilleen anaerobisen kynnyksen tuntumassa tasaisia 3.45 kilometrejä ja toivoa, että niitä jaksaa loppuun asti.

Lämpötila lähdössä oli 4-astetta, aurinko pilvien takana ja lisäksi pohjoistuuli puhalteli vilvoittavasti. Arvoin pitkään millä asulla matkaan lähteä ja päädyin lopulta hihattomaan aluspaitaan, ohueen pitkähihaiseen juoksupaitaan ja 3/4-pitkiin trikoisiin. Käsissä lisäksi ohuet hanskat. Asuvalinta onnistui hyvin, sillä ei tullut kylmä eikä tehnyt missään vaiheessa mieli vähentää varustusta.

Lähtöön meinasi tulla kiirus, kun vessajonossa kesti niin pitkään. Jäi sykevyö ja piilolinssit laittamatta mutta mukaan ehdin. Tungin itseni eturiviin ja siitä matkaan. Yritin alussa pidätellä vauhtia ja aika hyvin siinä myös onnistuin, ekat 3km porukassa vain muutaman sekunnin tavoitetta vauhdikkaammin. Neljännellä kilometrillä vetomiehen vauhti hieman hiipui ja siirryin itse hetkeksi vauhdinpitäjäksi. Loppukierros tultiin sitten vetäjää vaihdellen. Vauhti ei mitenkään kovin helpolta tuntunut ja mietinkin pari kertaa näinköhän tätä koko matkan jaksaa. Hieman ennen puoliväliä söin geelin (sellainen vesipitoinen geeli eli ei tarvitse juoda lisäksi, että mönjän saa kurkusta alas) ja ensimmäinen kierros tultiin aikalailla täsmälleen tavoitevauhtia 39.30. Toisen kierroksen alussa alkoi juoksu tuntua hyvältä ja vedinkin sitten koko loppumatkan hiljalleen pienenevää porukkaamme. Pari kertaa yritin juoda mutta aika pieni osa vedestä päätyi suuhun asti. Vauhti kiristyi pikkuhiljaa ja sitä osaltaan avitti edessä näkyvien selät jotka lähestyi lupaavasti. En oikeastaan missään vaiheessa päättänyt, että nyt lyödään kaikki peliin vaan vauhti kiihtyi koko matkan maaliin asti. Sain kaikki edellä näkyneet ohitettua ja viimeiset neljä kilometriä tulivat 3.39, 3.38, 3.36, 3.32. Loppuaika uusi ennätys 1.18.30 ja sijoituskin yllättäen peräti 5:s!

Vauhti

Energiat riitti hyvin eikä mitään muitakaan ongelmia ilmennyt. Hieman takareisiä/pakaroita alkoi toisella kierroksella kiristää mutta ei mitään mikä varsinaisesti juoksua haittaisi. Jaloissa oli aika kevyet Brooks T7 Racerit, en välttämättä enää yhtään pidempää kisaa niillä juoksisi mutta puolikas meni vielä hyvin. Hieman kovempaankin aikaan olisi voinut olla rohkeammalla vauhdinjaolla aineksia mutta hyvä näin! Järjestelyt oli erittäin hyvät ja reitti mainiosti merkattu. Matkalla on mutkaa jonkun verran ja joitakin nousuja lähinnä alikulkujen ja siltojen kohdalla. Yhtään varsinaista mäkeä ei kuitenkaan ole ja nousut on kaikki loivia sekä lyhyitä. Omakotitaloalueella kannustus oli railakasta, poppi soi ja kattilat pärisi.

Tulokset

29syys/150

Janin kisat 2015

By Jani

Tuli vuonna 2013 loppuvuodesta siirryttyä matkatyöhön, joka käytännössä vei urheilulta kaiken ajan. Tilanne hankaloitui entisestään seuraavana vuonna, kun lähdin vuodeksi Kiinaan. Tätä ennen ehdin juosta yhden maastojuoksukisan Latviassa. Sijoitus oli omassa ikäryhmässäni yllättäen toinen. Kiinassa en urheillut käytännössä lainkaan, koska se ei vaan onnistunut (syyt: huonot harjoitteluolosuhteet ja vapaa-ajan puute).
Palattuani osallistuin heti Jukolaan. Kisa meni yllättävänkin hyvin, vaikka sijoitus olikin vasta noin 600:n paremmalla puolella. Joukkueen sijoitus saatiin taas kuitenkin kohenemaan usealla sadalla. Syyskuussa juoksin Nuuksio Classicin. Petteri oli loukannut reitensä ja siirsi osallistumisoikeuden minulle perjantaina, vuorokausi ennen kisan alkua. Runsaasta valmistautumisajasta huolimatta aikani heikentyi toissavuodesta runsaalla puolella tunnilla. Mutta tulipahan osoitettua että maratonin voi juosta kylmiltäänkin. Siis polkumaratonin, sileälle en olisi lähtenyt.
Viime lauantaina palautimme Lauri A:n kanssa b00tin takaisin seikkailu-urheilun tielle. Osallistuimme X-kaadon kuntosarjaan, jossa sijoituimme podiumille (ei ollut oikeasti podiumia kuntoilijoille). Kisa oli kiva, koska reitti oli nopea.
Loppukaudelle ei ole suunnitelmia, mutta Tuusulan rogaining ja Helsingin polkupuolikas kiinnostavat.

Sitten loppuhörinät. Kesän ja syksyn olen suunnistanut säännöllisesti. Myös jalkapalloa on tullut pelattua ahkerasti. Näillä kunto on kohonnut peruskuntoilijan tasolle (mutuoletus) ja paino on laskenut viitisen kiloa (anopin vaaka). Parasta kuitenkin on se että kun en ole asettanut minkäänlaisia tavoitteita, sitä on jaksanut lähteä urheilemaan. Lasken nyt kaiken lumisen talven varaan ja toivon, että pääsen hiihtämään, jotta olisin keväällä oikeasti hyvässä kunnossa.

29kesä/150

Teemu @ Marathon du Mont Blanc 80km

By teesara

Sitten koitti vihdoin se päivä, mihin on viimeiset 7 kuukautta valmistauduttu. Chamonixissa Mont Blancin ympäristössä juostaan useamman päivän ajan erimittaisia vuorijuoksukisoja, joista itse valitsin tietenkin pisimmän, eli ~80km mittaisen ultran. Ajatus koko kisasta lähti Vaarojen Ultrasta kotiinpäin ajellessa, kun muutama kaveri tuon kävi viime vuonna könyämässä. Jotenkin se tuntui luontevalta seuraavalta askeleelta kotimaan maastojuoksukisojen jälkeen ja mikäpä sen hienompi paikka kuin Alppien korkein huippu. Muitakin vaihtoehtoja toki oli suunnittelupöydällä, mutta tämä vei lopulta selkeän voiton ajankohtansa, sijaintinsa, matkustamisen ja monen muunkin seikan johdosta.  Ihan vaan heittämällä ei tuonne päässyt kuitenkaan mukaan, vaan osallistumisoikeudet jaettiin arvonnassa. Arvonnassa kuitenkin arpa suosi ja 3 hengen ryhmämme pääsi mukaan. Sitten hoidettiin pikavauhtia lennot ja majoitus kuntoon sekä lähetettiin terveystodistus järjestäjälle. Lopullinen hyväksyntä kisaan tuli joskus joulukuun alkupuolella ja sitten olikin aika alkaa treenaamaan.

Kisa on tosiaan noin 82km mittainen, eli samaa luokkaa kuin Vaarat. Ero tulee siitä, että kun Vaaroilla noususumma on noin 2500m, niin tuolla se olisi yli 6000m. Sekä ylä- että alamäkeä siis riittäisi. Ylämäistä nyt varmaan selviäisi, kun malttaisi ne riittävän hitaasti talsia ylös, mutta alamäessä pitäisi pystyä juoksemaan kovaa ilman, että etureidet olisivat ensimmäisen laskun jälkeen puupökkelöinä. Tätä silmällä pitäen talven ja kevään mittaan tuli tehtyä 1000 nousumetrin treenejä, joissa ideana oli kävellä reippaasti sauvojen kanssa rinne ylös ja juosta täysillä alas. Koska Turun mäet eivät ihan vuorikategoriaan vielä kuulu, niin toistoja tuollaiseen tuhanteen nousumetriin sai tehdä aika monta. Lisäksi treenasin runsaasti voimaa CrossFit-salilla ja juoksin paljon pitkiä lenkkejä.  Lisäksi koetellakseni hiukan kroppaa ja testatakseni tankkaamista juoksin kevään mittaan muutamia lyhyempiä sileän ultria.  Valmistautuminen oli siis ihan ok, vaikka jo etukäteen tiesin, että sitä mäkitreeniä olisi kyllä pitänyt tehdä paljon useammin kuin kerran kuukaudessa.

MBUMatkaan lähdettiin keskiviikkona aamuyöllä ja puolenpäivän jälkeen oltiin Chamonixissa. Päivä kului maisemien ihmettelemiseen, reitin spekulointiin ja syömiseen. Torstaina aamulla käytiin hakemassa numerolaput sekä tarkistuttamassa pakolliset varusteet. Muodollisuuksien hoitamisen jälkeen lähdettiin pienelle hölkälle ottamaan tuntumaa ylä- ja alamäkeen. Lenkki ei ollut kuin 5km, mutta nousimme noin 240 metriä ja samanverran alas. Tuli silti harvinaisen selväksi, että perjantaina valuisi monta hikipisaraa ennenkuin ylämäet olisi kavuttu ja etureidet huutaisivat hoosiannaa alamäessä. Loppupäivä menikin sitten edelleen kevyesti tankatessa, varusteita viritellessä ja kisasuunnitelmaa tehdessä.

Startti oli perjantaiaamuna klo 4.00. Erittäin huonosti nukutun aamuyön jälkeen herätys 3.00, pika-aamiainen, kamat päälle ja 200m siirtyminen residenssiltä lähtöpaikalle. Päiväksi luvattiin reilusti yli 20 astetta lämmintä ja auringonpaistetta kirkkaalta taivaalta, joten päivällä tulisi kuuma. Ennen auringonnousua lämpötila oli kuitenkin noin 10 astetta, joten starttiin vetäisin lyhyiden juoksukamojen lisäksi irtohihat päälle ja otsalampun otsalle. Siellä sitä seistiin tuhannen muun kanssa valmiina koitokseen.  Startti tapahtui ranskalaisella täsmällisyydellä klo 4.02 hämmentävän lähtölaskennan jälkeen, joka suoritettiin ykkösestä yhteentoista. Vihdoin päästiin kuitenkin liikkeelle ja lähdimme porukan keskivaiheilla kohti ensimmäistä nousua.

Reitti alkaa kevyesti reilun 9km ja 1500 nousumetrin ylämäellä Chamonixin kylästä Breventiin (2461m) ja tämä mentiin pääosin nätissä jonossa turhia hosumatta. Loppumatkasta jono alkoi hiukan katkeilla ja samaan aikaan aurinko alkoi nousta Mont Blancin takaa. Tässä vaiheessa viimmeistään tajusi, että nyt on tarjolla jotain hieman hienompaa kuin mitä Hirvensalon alpit pystyvät tarjoamaan. Nousu loppui jotenkin yht'äkkiä ja samantien alkoi alamäki. Yhtään jalkoja säästämättä ja pidemmälle ajattelematta päästelin menemään sen mitä uskalsin ja ohitin arviolta 100 juoksijaa jo ekassa alamäessä. Reilun 2km alamäkijuoksun jälkeen eka huolto, josta pysähtymättä suklaata ja suolakeksejä huiviin. Seuraavat 15km olivat kisan tasaisimmat, vaikka koko ajan mentiinkin ylös tai alas. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja aina, kun vaan muisti katsella ympärilleen sai ihalla aivan käsittämättömän hienoja maisemia. Seuraava huolto 26km kohdalla, juomapussi täyteen, perustankkaus (suklaa, suolakeksi, cokis) ja kohti reitin totisinta nousua. 8km ja 1300 nousumetriä loppumatkasta hyvinkin jyrkkää kipuamista edessä. Tässä nousussa huomasi hienosti, kuinka ensin lähdettiin liikkeelle metsäpolkuja, jotka yht'äkkiä muuttuivat vihertäviksi rinteiksi ja lopulta pelkäksi lumeksi ja kiveksi. Nousu oli pitkä ja raskas, mutta ei teknisesti kovin vaikea (paitsi loppuosa, joka alkoi olla jo ns. kiipeilyjyrkkää) ja lopulta oltiin ylhäällä reitin korkeimmalla kohdalla Col De Terassella (2645m). Sieltä alkoikin hupainen 700 laskumetrin alamäki, missä sai luisutella persmäkeä pitkin lumikenttiä ja juosta pitkin hienoja kalliosaarekkeita lumikenttien välissä. Maisemiltaan tämä osuus oli myös reitin jylhintä, joten fiilis oli korkealla ja matka tuntui taittuvan aivan erityisen reippaasti. Huomasin tosin pudottaneeni puhelimeni johonkin lumikentälle, mutta en jaksanut murehtia asiasta enempää. Noin 39km kohdalla oli taas huoltopiste, missä hoidin perussetin ja eteenpäin. Sitten oltiinkin jo kisan puolivälissä ja kylässä oli varustetsekkaus (otsalamppu, takki ja puhelin olivat pakolliset). Keskustelu, jonka kävin hyvin heikosti englantia puhuvan vastapuolen kanssa meni jotakuinkin seuraavasti.

”I lost my phone on the Col De Terasse."

"You don't have phone?"

"No, I lost it."

"You' ll have the penalty!"

"OK, can I continue the race?"

"Yes, you can."

Hämmentävää, mutta matka jatkui, mikä oli tärkeintä. Rangaistus jäi epäselväksi, mutta arvelin, että maalissa loppuaikaani lisätään jotain sakkominuutteja. Ihan sama. Seuraava nousu oli lyhempi kuin kaksi edellistä, mutta reilusti yli 1000 metriä silti, joten vähän alkoi jalka jo painaa. Olin kuitenkin päättänyt olla enää murehtimatta nousuista, ne loppuvat sitten, kun on päässyt ylös ja sen jälkeen onkin edessä taas alamäki, joka on kuitenkin vähintään yhtä raskas (vaikkakin nopeampi) kuin ylämäki. Alamäkijuoksu kulki edelleen todella hyvin ja alhaalla n. 55km olin vahvassa kunnossa. Kolmannes matkaa jäljellä ja enää yksi ylä-/alamäki jäljellä. Gyl tämä tästä. Olin hukannut puhelimen ohessa myös reittikartan, joten enpä muistanut, että nyt olisi luvasaa n. 10km mittainen suht tasainen (ja tylsä) siirtymä ennen viimeistä nousua. Tämä pätkä oli oikeasti aika tympeä, mutta lopulta pääsin 65km huoltoon, jonka jälkeen loppunousu ja -lasku alkaisi. Mutta ennen sitä vielä toinen varustetsekkaus.

"No phone?"

"No, I lost it"

"You'll have the penalty!"

"OK, can I continue?"

"Yes, but you'll have to wait for 30 minutes before you go."

No, eipä siinä mitään, säännöt on säännöt. Tankkasin, istuin, tankkasin, kävelin, tankkasin, kyykkäsin ja lopulta pääsin jatkamaan. Sain pidettyä itseni tauon aikana suht vetreänä, joten pahoja jumituksia ei onneksi päässyt tulemaan. Jatkoin klo 17.30, eli aikaa olisi 3h30min 17 tunnin alitukseen. Heleppo homma.

Alku oli jo tutuksi tullutta metsäpolkua, mutta sitten reitti muutui käsittämättömäksi peikonpoluksi, missä eteneminen muistutti enemmän kiipeilyä kuin juoksua (eipä, sillä että olisin ylämäkeen jaksanutkaan juosta). 800 nousumetrin jälkeen tuli välihuolto ja koska reittikarttaa eikä mitään kelloa (Garminista loppui akku 12h jälkeen) ollut, niin olin jo voitonriemuinen, että hommahan on alamäkeä vaille paketissa. Eipä ollutkaan.  Vielä oli jäljellä n. 300 nousumetriä ja 5km upeaa polkua pitkin vuorenrinteitä, mutta valitettavasti enää en oikein uupumukseltani osannut nauttia maisemista tai maastosta. Päätyi sekin nousu lopulta ja kun viimeisessä huollossa kysyin kelloa, oli se 20.15. 45 minuuttia aikaa siis pommittaa 7km ja 1150 laskumetriä alas kylään. Kuullostaa helpolta, mutta kun polku on jyrkkää siksakkia, täynnä kiviä ja juuria, miehellä etureidet ja vatsalihakset valmiiksi jo melko finito, niin ei se niin helppoa ollutkaan. Muilla taisi kuitenkin olla vielä vaikeampaa, sillä sain alamäessä ohitettua vielä 4 tai 5 kaveria. Alamäki tuntui kuitenkin aivan käsittämättömän pitkältä, eikä alhaalla näkyvä kylä tuntunut tulevan yhtään lähemmäs. Kuten tapana on, tuli pohja kuitenkin vastaan ja vielä oli jäljellä vajaa kilometri kylän läpi maaliin. Ravintoloiden terassit ja kadunvarret olivat täynnä väkeä ja kaikki hurrasivat kuin voittajalle. Aika hieno tunnelma, mitä harvemmin Suomessa pääsee kokemaan. Maaliin pääsin ajassa 17.20 ja vähän päälle. Mitali kaulaan, Finisher-paita mukaan ja mukillinen olutta käpälään. Kiitos.

Se oli semmoinen kisa se. Meni älyttömän hyvin, sillä loppuaika oli oikeastaan parempi kuin uskalsin edes kuvitella ja tuohon tuli kuitenkin se 30 minuutin penaltikin istuttua. Loppuaikaa oleellisempaa kuitenkin on, että sekä kroppa että pää kestivät koko matkan. Loppumatkasta sattui joka paikkaan, mutta niin tällaisessa kisassa kuuluukin. Tämän tosiasian ymmärtäminen ja hyväksyminen jo etukäteen helpotti myös henkistä puolta, sillä kipu ei päässyt lannistamaan, kun kerran sitä osasi odottaa. Missään vaiheessa ei tullut myöskään pitkille kisoille tyypillistä homman mielekkyyden kyseenalaistamista (vaikka ehkä olisi pitänyt), eikä keskeyttäminen käynyt pienessä mielessäkään. Noissa varustetsekkauksissakin ainoa ajatus oli, että saanhan varmasti jatkaa, eivätkä liputtaisi ulos kisasta.

Oli hienoa myös huomata, että aiemmista kisoista on tullut opittua ja nyt kaikki toimi (varusteet, tankkaus yms.) ja treenikin on ilmeisesti ollut riittävää ja oikeanlaista. Itse juoksussa olin selkeästi pystynyt parantamaan alamäkitekniikkaani ja aiemmin sen oltua ilmiselvä heikkouteni, näytti se nyt olevan vahvin osa-alue (tai sitten ranskikset ovat vaan todella huonoja alamäessä). Virallinen loppuaika oli 17.20.25 ja sijoitus 136/701 (keskeyttäneitä oli siis noin 300).

Tulokset

Garmin data (akku loppui 12h jälkeen)

Race info (osallistujanumero 6328)

Kisan ennakkotiedotus oli aika suurpiirteistä näin ranskaa osaamattomalle, mutta itse kisan aikana reittimerkinnät, huolto ja kannustus olivat lähellä täydellistä. Reitti oli kertakaikkisen upea ja monipuolinen sekä maastoltaan että maisemiltaan. Tavallaan olisi hienoa juosta tämä kisa uudelleenkin, mutta toisaalta Eurooppa on täynnä muitakin upeita kisoja, joten ensi kesänä mennään johonkin muualle. Joko pidemmälle tai korkeammalle tai sekä että.

Kuvia ei reitiltä toistaiseksi ole, kun puhelin kuvinee on siellä jossain jäätiköllä. Lisätään, jos niitä tuonnempana jostain saa.

Salomon Sense 3 Ultra

Salomon Sense 3 Ultra

The Weapon of Choice: Salomon Sense 3 Ultra. Kilian Jornetin juurikin tällaisiin kuivan kelin vuoristoultriin suunnittelema kenkä. Toimiko? Kyllä vaan. Kenkä suojaa hyvin iskuilta, on kevyt ja kiertojäykkä, mikä helpottaa väsyneillä jaloilla juoksemista. Kaikki yksityiskohdat on mietitty viimeistä piirtoa myöten ja kenkä istuu jalkaan kuin sukka. Muutama pieni rakko tuli jalkapohjiin, mutta se on aika vähäistä tällaisella reitillä. Märkäpitoa kengässä ei ole yhtään, mutta onneksi sitä ei tarvittukaan.
7kesä/150

Teemu @ Suomi-juoksu 60km

By teesara

6.6. Perniössä juostiin 44. Suomi-juoksu, mutta viimeinen tällä erää Perniön reitillä ja Endurancen järjestämänä, joten pitihän sinne sitten lähteä. Päämatka tuolla on 100km, mutta nyt ei rahkeet riittäneet siihen, vaan matkaksi valikoitui 60km, eli tuommoinen miniultra. Kokkolasta on vasta kolme viikkoa, joten joku voisi oikeutetusti kysyä, että onko tuo nyt sitten fiksua? Ei välttämättä, mutta selitin itselleni, että a) palauduin Kokkolasta todella nopeasti b) kauden päätavoitteeseen on vielä kolme viikkoa c) tuommoinen ylipitkä lenkki pitäisi kuitenkin tehdä. Ja ainahan voi keskeyttää, jos tuntuu, että kroppa ei kestä.

Näillä perusteilla siis ilmo sisään ja tavoitteita asettelemaan. Tavoite oli hyvinkin selkeä, sillä Kokkolassa juoksin 60km välitulokseksi 5.08, joten alle viiden tunnin pitäisi ehdottomasti päästä. Keskivauhtina tämä tarkoittaisi jämptiä 5.00 min/km. Mikäli aikatavoite toteutuisi, olisin tod.näk. kolmen parhaan joukossa, joten sijoitustavoitteena oli siis paikka podiumilla. Kisa juostaan 3,333 km pitkällä radalla, joten kierroksia pitäisi kerätä 18 ja muutenkin kierroksen mitta olisi sellainen, että omaa etenemistä ja tankkaamista on helppo kontrolloida kierroksittain. Kuulosti taas etukäteen helpolta.

Miesten kisaan oli ilmoittautunut 22 juoksijaa, mutta oliko syynä sitten huono sääennuste, vai mikä, mutta lähtöviivalla oli lopulta 19 kisailijaa. Ennakkospekulaatiossa voitajaksi veikkailtiin Halmetta ja pikainen tulostarkistus osoitti, että kaveri lienee hiukan meikäläistä nopeampi. Hyvänä päivänä saattaisin pysyä kyydissä, mutta tuskin kuitenkaan.

(c) Jari Tomppo

(c) Jari Tomppo

Startti oli illalla klo 19 ja sääennuste lupasi sadetta. Kuivassa kelissä päästiin kuitenkin liikkeelle, mutta tuuli oli melkoinen jo alkuillasta. Heti startista satasen kärkimiehet lähtivät kovaa ja em. Halme porukan mukana. Pari kierrosta kaverit pysyivät näköetäisyydellä, mutta sitten menivät menojaan. En edes yrittänyt pysyä perässä, sillä vauhti oli jo valmiiksi n. 4.30 min/km, mikä oli aika paljon kovempaa kuin tavoitevauhtini. Edelle karkasi siis 4 juoksijaa, joista arvelin kaksi olevan 100:n ja kaksi 60:n kilpailijoita. Olisin siis kisassa kolmantena. Juoksu kulki hyvin ja nakuttelin n. 4.40min/km vauhtia vaivatta menemään. Noin tunnin juoksun jälkeen tuli lyhyt, mutta kova sadekuuro, mikä ei menoa muuten haitannut, mutta kastuneet sukat tekisivät pidemmän päälle kyllä pahaa jaloille. Puolimaraton tuli täyteen ajassa 1.38, eli olin noin 7 minuuttia tavoitetta edellä. 30km täyttyi ajassa 2.21, joten marginaalia oli kertynyt jo vallan mukavasti. Tässä kohtaa päätin ottaa vauhdit pois ja kroppaa säästääkseni hölkätä kevyemmin maaliin. Hyytymisvaraa oli kertynyt ihan riittävästi ja sijoituksista ei tarvinnut taistella, joten mitäpä sitä itseään suotta äärirajoille puskemaan. Maraton tuli täyteen ajassa 3.22, eli hyvältä näytti edelleen, vaikka olinkin keventänyt juoksua. 13. kierroksella yht´äkkiä joku pyyhkäisi heittämällä meikäläisestä ohi ja tässä kohtaa iski pieni masennus, sillä omien laskujeni mukaan putosin kisassa neljänneksi. Tilanne kuitenkin vaihtui hyvin nopeasti, sillä 15. kierroksella minut ohitti kierroksella yksi kärkijuoksijoista ja toisin kuin olin kuvitellut, hän olikin 100:n kilpailija. Samalla kierroksella juoksin myös tuon aikaisemmin minut ohittaneen juoksijan kiinni, kun kaveri käveli pitkin radan reunaa, joten samalla kierroksella (kuviteltu) sijoitukseni parani siis kaksi pykälää ja tiesin olevani toisena. 50km saavutin ajassa 4.04, joten viimeiselle kympille olisi aikaa 56 minuttiia, mikä onnistuisi varmasti. Jatkoin tasaisen hidasta hölkkääni ja turhia pinnistelemättä tulin maaliin ajassa 4.56.02, eli riittävän reilusti tavoitteen alle. Sijoitus oli toinen, kuten olin laskeskellutkin. Hyvähyvä.

Kisa meni siis kuten pitikin. Tavoitteet täyttyivät ja on tavallaan hienoa tietää, että tuossa olisi ollut kiristämisen varaa vielä reilustikin, joten uskon, että 4.50 alitus olisi ollut mahdollinen. Tämä oli kuitenkin tämmöinen välikisa, joten oleellisempaa oli riittävän hyvä tulos ja mielellään nopea palautuminen kuin maksimaalinen suoritus.

Tulokset

Garmin data

Sääolosuhteet olivat aika rajut, sillä vastatuuli oli takasuoralla varsinkin myöhemmin illalla todella raju ja kaksi kovaa sadekuuroa pitivät huolen siitä, että sukat pysyivätkin märkinä. Kisajärjestelyt toimivat ihan hyvin, mutta urheilujuhlan tuntu jäi puuttumaan. Minkäänlaisia kuulutuksia ei tullut ja väliaikataulu oli sen verran pieni, että sitä ei pysähtymättä pystynyt lukemaan. Olisi ollut mukava kuulla välillä väliaikatiedotteita ja esim. tilanne viimeiselle kierrokselle lähdettäessä. Tältä osin toiminta oli melko vaisua. Mutta juoksemaanhan tuonne mentiin ja sen suhteen ei ole valittamista. Reitti on vaihteleva, nopea sekä juuri sopivan mittainen ja huolto toimi, joten muu on lähinnä kosmetiikkaa.

Nike Flyknit Lunar1

Nike Flyknit Lunar1

The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar 1. Viimeinen kisa tällä kengällä. Toimi, kuten aiemminkin. Taas on rakkoja varpaiden alla, mutta ne johtunevat enempi märästä sukasta. Taidan ostaa uudet tämmöiset.
17touko/151

Teemu @ Kokkola Ultra Run 6h

By teesara

Kevään kevennyksenä oli nyt 16-17.5.  2. kertaa järjestetty Kokkola Ultra Run. Harkitsin kisaa jo viime vuonna, sillä onhan kyseessä kuitenkin vanhan kotikaupunkini kisa, mutta silloin ei ultrat suuremmin vielä kiinnostaneet. Nyt aika oli kuitenkin kypsä ja E24:n jälkeen oli nälkää käydä todistamassa itselleen, että sileänkin ultrasta selviän kunnialla. Kisassa oli tarjolla 6, 12 ja 24 tunnin sarjat, joista valikoin nössönä 6-tunnin. E24:n jälkeen lupasin itselleni, että sileällä en moista enää juokse, enkä ihan näin nopeasti ollut valmis pyörtämään puheitani. 12-tuntinen olisi ollut mahdollinen, mutta palautumisaika olisi venähtänyt kohtuuttoman pitkäksi kesän koitoksia silmällä pitäen, joten siksi siis 6 tuntia. Lisäksi 6h juoksussa houkutteli ajatus siitä, että koko suoritus pitäisi pystyä vetämään läpi juoksemalla, eikä mitään juoksu-/kävelytaktiikkaa tarvitsisi käyttää.

Ennakoon ajattelin, että eihän tuo 6h ole pahakaan rasti. Eihän siinä tarvi kuin juosta pk-vauhtia koko aika. Helppo homma. Tavoitteeksi nakkasin vähän summan mutikassa 70 kilometrin ylityksen. Ensinnäkin, koska se on jo ihan ok tulos ja toisekseen sen vuoksi, että siinä olisi tod.näk. jo hiukan haastetta, sillä arvelin 60 kilometristä selviäväni suht helpostikin. Edellisvuoden tuloslistaa katsoessani asetin tavoitteeksi myös podium-sijoituksen, sillä viime vuonna vain voittaja juoksi yli 70km (tosin reilusti).

Taktiikka oli yksinkertainen. 5min/km vauhtia ekat 5 tuntia (=60km) ja sitten viimeinen tunti parasta mahdollista vauhtia. Tankkaussuunnitelma oli myös simppeli, geeli puolen tunnin välein ja vettä päälle, nestetankkaus muutoin elektrolyyttijuomalla ja välillä huoltopöydältä sipsejä suolan saamiseksi.

Kokkolassa kisakierros on 864,1m pitkä, josta 40/60 asfalttia ja hiekkaa. Nousumetrejä ei kierrokselle tule käytännössä lainkaan, joten reitti on kyllä nopea. Startti tapahtui kello 12, jolloin lämpötila oli n. 8 astetta ja sää puolipilvinen. Asfalttisuoralla tuuli suoraan vastaan, mutta onneksi ei kohtuuttoman kovaa. Olosuhteet olivat siis oikein hyvät.

Kirittäjät

Kirittäjät

Sitten juostiin. Heti lähdössä selvisi, että samanvauhtista seuraa ei olisi tarjolla. 12-ja 24h juoksijat köpöttelivät omaa rauhallista tahtiaan, eikä 6h porukassakaan tuntunut ainakaan alussa olevan ketään, joka olisi lähtenyt samaa vauhtia kuin itse juoksin. Juoksin hiukan suunniteltua kovempaa alun, kun vauhti tuntui luontevalta ja puolimaraton täyttyi vaivatta ajassa 1.44.08. Todellisuudessa hiukan jopa nopeammin, sillä mittarini tuli hiukan jäljessä verrattuna viralliseen mittaukseen. Matka jatkui, aurinko alkoi paistamaan ja lapsetkin kävivät kannustamassa radan varrella, joten fiilis oli korkealla. Seuraavana tavoitteena oli maraton, joka pitäisi taittua alle 3.30. Joskus kolmen tunnin paikkeilla iski ensimmäinen (henkisesti) heikompi jakso. Juoksu kulki hyvin, eikä ongelmia ollut, mutta lakkasi vaan hetkeksi huvittamasta. Maraton täyttyi kuitenkin mittarin mukaan ajassa 3.30.34, eli aikataulussa oltiin. Seuraava 18km olisi sitten kisan onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeä. Vauhti alkoi hiukan hyytyä ja muutenkin alkoi olla vaikeaa. Tässä vaiheessa olisi kaivannut vähän vetoapua, mutta sitä ei ollut tarjolla. Oikeasti 4,5 ja 5 tunnin välillä oli tosi synkkää, vaikka mitään ongelmia ei edelleenkään ollut. Sain lopulta 60km täyteen ajassa 5.08.35, eli melkein 10 minuuttia tavoitteesta jäljessä. Ei hyvä. Tässä vaiheessa aloin suhtautua juoksuun aika välinpitämättömästi, pidin satunnaisia lyhyitä kävelytaukoja, enkä katsonut matkamittaria enää lainkaan. Tiesin, että kisasta tulee voitto, kunhan jotenkin raahustan maaliin ja 70km tavoite ei todennäköisesti tule onnistumaan. Näissä fiiliksissä hölkkäsin kohti loppua, kunnes kaveri huusi virallisen välituloksen, joka oli 67,4km. Tässä vaiheessa aikaa oli jäljellä ~14 minuuttia. No, ***kele. Loppumatkan juoksin mitään miettimättä ja ylitin mittauspisteen viimeisen kerran ajassa 5.59.59. Kuuluttaja ilmoitti viimeiseksi välitulokseksi 69,992, eli 8 metriä vajaa 70km. Eipä hätää, sillä olin juossut ns. päätyyn saakka ja tarkistusmittauksesta tuli 14 lisämetriä ja lopputulokseksi 70,006 km. Eihän se mennyt edes tiukalle.

Viimeiset minuutit

Viimeiset minuutit

Hyvä kisa. Voitin 6h tunnin kisan ja saavutin matkatavoitteen. Mukava onnistua välillä, kun muutamat edelliset kisat eivät ihan tavoitteiden mukaan ole menneet. Ja olihan tuo itselleni ensimmäinen 1. sija ikinä missään virallisessa kisassa. Pakko myöntää, että ei se silti ihan niin helppoa ollut kuin etukäteen kuvittelin. Samanvauhtisten juoksijoiden puuttuminen ja se tosiasia, että tuollaisessa 6h kisassa ei ole varaa kävellä eikä levätä, tekivät hommasta aika raskasta. Ja vaikka 6h onkin ultramatkana aika vaatimaton, saa siinä kuitenkin tovin juosta.

Garmin data
Tulokset

Kisajärjestelyt sujuivat erinomaisesti, reitti oli helppo ja olosuhteet olivat hyvät, enkä muutenkaan keksi itse tapahtumasta mitään moitittavaa. Saattaa olla, että olen täällä ensi vuonnakin.

Nike Flyknit Lunar1

Nike Flyknit Lunar1

The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar 1. Hyvin palvellut marakenkä, jonka ajattelin sopivan myös tälle matkalle. Muutama rakko tuli varpaiden alle, mutta muuten homma toimi. Vaimennus riittää näköjään hyvin, mutta silti kengällä on helppo juosta reippaastikin. Valitettavasti kilometrit alkavat vaan tulla täyteen, joten seuraajaa pitää alkaa hiljakseen etsimään.
22helmi/152

Teemu @ Endurance 24h

By teesara

21.-22.2. juostiin Espoon Esport-areenalla Endurance 24h -tapahtuma, missä nimensä mukaisesti juostiin 24 tuntia 390 metrin rataa niin monta kertaa kuin suinkin ehti. Mitäs mää sitten siellä tein? Vaarojen jälkeen päätin kyllä, että jatkossa panostan enempikin ultramatkoihin, mutta toisaalta lupasin kyllä itselleni, että en varmasti juokse ultraa sileällä, enkä varsinkaan sisällä. Niin sitä vaan mieli muuttuu.

Mitään pienintäkään järkeähän tuollaisessa touhussa ei ole, mutta siinä sen hienous varmaan tavallaan piileekin. Laitettuani ilmoittautumisen marraskuun lopulla sisään totesin kaverille, että ”Nyt hypätään kyllä suoraan syvään päähän!”. Käsittääkseni ultrailu alkaa niin, että eka juostaan vaikkapa 6h kisa, sitten 100km tai 12h ja sen jälkeen keräillään rohkeutta 24h koitokseen. Noh, mä juoksin Vaaroilla rapiat 11h, joten päätin skipata nuo väliaskeleet ja 5kk myöhemmin olla valmiina vuorokauden koitokseen. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin perimmäisenä tarkoituksena tässä oli (omien rajojen hakemisen lisäksi) testailla, miten kroppa ja pää reagoivat, kun siirrytään vuorokauden toiselle puoliskolle. Tästä ei nimittäin ole vielä kokemusta, sillä pisimmät juoksu- ja pyöräilyhommat ovat kestäneet sen 11-12h. Kesällä kauden pääkoitoksessa ollaan vuorilla liikkeellä varmaankin 17-20 tuntia, joten ihan kaikkia oppirahoja ei viitsisi siellä maksella. Tuo sisähalli on kuitenkin suht turvallinen ympäristö vetää itsensä rajalle (ja sen yli) sekä selvittää, mitä sitten tapahtuu. Mieluummin ensi kerta tuolla kuin jossain vuorenrinteellä.

Mitään erityistä ultratreeniä en ruvennut tätä varten tekemään, vaan jatkoin samalla tapaa kuin aiemminkin. Siis urheilua 8-10 tuntia viikossa, mistä 1/3 CrossFitia ja loput juoksua ja/tai pyöräilyä. Erehdyin tosin jossain vaiheessa lukaisemaan juoksufoorumin 24h-ketjua ja niiden keskustelujen pohjalta totesin, että treenaan liian vähän ja senkin vähän ihan väärin. Nuo oikeat ultraajathan juoksevat viikossa yhtä paljon kuin meikäläinen kuukaudessa. Mitäpä siitä, niillä mennään mitä on. Sinällään en kovin huolissani jaksanut olla, sillä sain loppuvuoden aikana tiristettyä kropasta ylimääräiset rasvat pois (=tehosuhde paranee), lihaksisto/voimatasot ovat kondiksessa (=mies pysyy ehjänä) ja ainakin etukäteen ajattelin, että vahvuuksiani ovat hyvä vatsa, kova pää ja korkea kipukynnys. Noilla kompensoidaan kuitenkin ainakin jonkin verran kenties puutteellista kestävyyttä.

Joku ultralaskuri ennusti mun tämän hetkisen (arvioidun) maratontuloksen ja ennenkaikkea Vaarojen tuloksen perusteella, että 200km pitäisi mennä. Tuo on oikeasti, varsinkin ensikertalaiselle, ihan hyvä tulos, joten päätin olla vähän armollisempi ja varsinaiseksi tavoitteeksi asetin 100 mailia, eli 168km. Ajatuksena oli, että ensimmäinen 100km menisi johonkin 11h paikkeille ja sen jälkeen mentäisiin sen verran kuin pystyy. Päätin myös jo etukäteen, että mikäli jalat menee huonoon kuntoon, niin keskeytän, sillä tämä kisa ei ole sen arvoinen, että seuraavat kaksi kuukautta menee vammoja parannellessa.

Eväät

Eväät

Juoksutaktiikaksi päätin valita nopeatempoisen juoksu/kävely-tyylin. Tarkemmin ottaen 8/2-suhteella juoksua/kävelyä ja tämä siis heti alusta alkaen. Käytännössä Esportilla tämä tarkoittaisi 3,5 kierrosta juosten ja puolikas kävellen. Tavoitteena olisi pitää 4 kierroksen ajat melko vakioina, eli jossain 10-11 minuutin paikkeilla. Juoksuvauhtina tämä tarkoittaisi aluksi 6min/km (ja siitä sitten tasaisesti hyytyen) ja siihen nuo kävelyt päälle, joten tunnissa pitäisi edetä siis noin 9km. Tämä suunnitelma toimisi hyvällä säkällä puoliväliin saakka, mutta sen jälkeen oltaisiin tuntemattomilla vesillä. Energiatankkaus oli se etukäteen ongelmallisin osuus, sillä suoriksen aikana kuluttaisin noin 12000 kcal, joten jottain tarttis syödä. Päätin hoitaa tankkauksen geeleillä, patukoilla ja paikanpäältä saatavalla lämpimällä ruoalla. Arvioin, että pystyisin tunnissa saamaan sisään noin 300-400kcal, jos energia uppoaisi ja vatsa kestäisi. Nähtäväksi jää.

Valmiina lähtöön

Valmiina lähtöön

Startti oli klo 12 ja on olin pelipaikalla hiukan vaille klo 11. Tuppauduin Matin huoltopöydälle eväineni, vedin kamat päälle ja olin valmiina lähtöön. Ja sitten juostiin. Toiset juoksi kovaa, toiset hiljaa ja meikäläinen jossain siellä välimaastossa.  Suunniteltu vauhti löytyi helposti ja erinomaisesta näyttötaulusta oli helppo seurata kierrosaikoja. Taktiikan toteutus piti täydellisesti ja ensimmäiset 6 tuntia sain nakuteltua 4 kierroksen satsit täsmälleen 10 minuuttiin. Pidin myös säntillisesti kiinni tankkauksesta, eli tasatunnein patukka ja puolituntisin geeli sisään. Väliaikoina hiukan karkkia, sipsiä, suolakeksiä yms. ja jatkuvasti nestettä. Juoksu kulki yllättävän hyvin ja oikeastaan ainoa matalapaineenalue iski jossain 4 tunnin paikkeilla, kun alkoi olla vähän tylsää. Se meni kuitenkin suht nopeasti ohi ja 6-tunnin suunnanvaihdossa fiilis oli korkealla. Suunnanvaihdon jälkeen meni puolisen tuntia, että pääsin hyvään rytmiin kiinni, mutta sitten meno olikin hämmästyttävän kevyttä. Nakuttelin jopa nopeampia kierrosaikoja kuin alussa ja ainoa muutos oli, että pidensin kävelyosuutta n. 50 metrillä.  7 tunnin kohdalla pysähdyin (VIRHE!) syömään lautasellisen pastaa, mikä teki oikein hyvää, mutta liikkeellelähtö oli aika kivulias. Seuraavat kaksi tuntia menivät vaivattomasti, mutta 9 tunnin kohdalla vasemmasta päkiästä puhkesi ensimmäinen verirakko ja punainen värjäsi komeasti valkoisen kengän. Ei se ihmeemmin sattunut, eikä haitannut juoksua, mutta otin sen kuitenkin varoituksena tulevasta. 10 tunnin jälkeen puhkesi samasta jalasta toinen rakko ja nyt alkoi jo hiukan ***uttaa. Juoksu ei häiriintynyt mitenkään, mutta tällä menolla jalat olisivat kisan lopussa melkoista lihamureketta. Otin seuraavaksi tavoitteeksi 100km saavuttamisen ja se tulikin täyteen niukin naukin alle 11 tunnin. Aikataulullisesti kaikki oli täydellisesti kunnossa. Kaikesta huolimatta joskus 11,5 tunnin kohdalla tein päätöksen, että tämä homma loppuu 12 tuntiin. Jalkaterät olivat liian rikki jatkaakseni vielä toisen mokoman. Juoksu kulki kyllä loppuun saakka ja olisi varmaan kulkenut vielä useamman tunnnin, mutta vaurioennuste alkoi vaikuttaa siltä, että jatkamalla loppuun asti juoksisin itseni useammaksi viikoksi varikolle. Ja koska kyseessä ei ollut kauden 1. (eikä edes 2.) tavoite, niin katsoin parhaaksi keskeyttää mieluummin kuin rikkoa itseäni enempää. 12 tunnin tulos oli 108,8km, mikä on itse asiassa oikein hyvä. Sijoituskin oli keskeytyshetkellä noussut mukavasti  ja oli 15. Harmi vaan, että tämä ei ollut 12h-juoksu.

Harmittaahan se keskeyttäminen silti. Pakko myöntää, että on tuo 24h aika kova pala. Kuvittelisin, että kyllä se ulkona menisi (ja maastossa varsinkin), mutta nyt Esportin mondo osoittautui liian kovaksi ja sisäratajuoksu liian tylsäksi meikäläisen makuun. Ihan heti en tämmöiseen leikkiin lähde uudestaan, mutta jonkun 6h- tai 100km-kisan voisin kuvitellakin juoksevani. No, tulipahan koitettua ja oppirahareissuna tuo oli oikein hyvä. Ennenkaikkea tankkaamisesta ja sen onnistumisesta tuli arvokasta tietoa tuleviin koitoksiin. Lisäksi ohjeet "ÄLÄ PYSÄHDY" ja "KENGÄT PYSYY JALASSA" on syytä pitää mielessä myös jatkossa. Ensimmäistä rikoin ja sen tunsi kyllä kivuliaasti nivelissä liikkeellelähdön jälkeen. Kengät pysyivät jalassa keskeytykseen asti, mutta jos olisin ne aimmin ottanut pois, niin en olisi niitä enää vetänyt jalkaan. Oikein hyvä ohje siis sekin.

Kisa numeroina

42,2km 4:32:25

6h 55,8km

100km 10:59

12h 108,8km

Garmin data

Tulokset

Kisajärjestelyt, väliaikaseuranta ja kannustus oli ensiluokkaista, eli kyllä Endurance kisat osaa järjestää. Jos tämmöinen sekoilu kiinnostaa, niin parempia puitteita on vaikea kuvitella.

Puma Faas500

Puma Faas500

The Weapon of Choice: Puma Faas500. Ostin nämä monta vuotta sitten, mutta osoittautuivat hiukan liian isoiksi ja jäivät noin 100km jälkeen kaapin perälle odottelemaan parempia aikoja. Nyt ne sitten koittivat. Kenkä on suht hyvin vaimennettu, joten ajattelin sen sopivan hyvin Esportin kovalle mondo-alustalle. Lisäksi lesti on leveä ja koska nuo tosiaan ovat 1/2-kokoa liian isot, on jalalla mukavasti tilaa turvota kengässä.Paitsi, että ei sitten kuitenkaan. Vaimennus kyllä riitti ja kenkä oli hyvä juostava tuommoiseen hitaaseen vauhtiin, mutta kymmenkunta isoa rakkoa päkiöissä ja varpaissa kertovat, että ei sitä tilaa ollut riittävästi. Kynnet sentään pysyivät paikoillaan, joten sen puoleen isompi koko kyllä toimi.
7loka/140

Petteri @ Vaarojen Maraton 43km

By Petteri

Kun autokunnan muu porukka lähti jo aamutuimaan 07 painamaan ensimmäistä kierrosta 86km ultrasta, menin minä vasta aamupalalle. Aamiainen tulikin tarpeeseen sillä edellisenä iltana Kolin Sokos Hotellin iltapalapasta ei meinannut pysyä elimissä. Mikä lie vatsaa vaivannut. Onneksi aamulla ongelmat olivat hävinneet ja viimeinen tankkaus sujui ongelmitta kattavasta aamupalapöydästä.

Aamiaisten ja muiden aamutoimien jälkeen lämpömittari näytti +3 astetta ja päiväksi oli luvattu +8 eli selkeä shortsikeli tämmöiseen hommaan. Paitapuolella tuli kuitenkin ohut pitkähihainen nykäistyä päälle. Viime vuotisen perusteella asetin tavoitteeksi kaatuilla maaliin 6 tunnin sisään, joten valitsin toisen lähtöryhmän, joka lähti 10 minuuttia ensimmäisen perään.

Starttia odotellessa

Starttia odotellessa

Koska homman juttu on juosta polulla ja porukkaa on paljon, on meno ymmärrettävästikin melko hidasta alkuun ennen kuin letka venähtää. Silti tuntui, että varsinkin alamäet mentiin vähän turhankin varovaisesti. Alun muutaman kilometrin polkuosuuden jälkeen ensimmäisellä tieosuudella letka alkoi jo venymään ja oman vauhdin löytäminen helpottumaan.

Asetin taktiikaksi hölkkäillä tasaisella muiden mukana, rullailla reippaasti turhia jarruttelematta alamäet ja kävellä vähänkään reippaammat nousut. Tämä taktiikka toimi varsin mainiosti ja kintut pysyivät suhteellisen pelikunnossa loppuun asti. Pahempaa seinää ei tullut vastaan ja koko matka oli varsin nautittavaa menoa upeissa syysmaisemissa. Alamäissä vaan joutui monesti muiden kuuden tunnin tavoittelijoiden joukossa juoksemaan polun ulkopuolella, jotta sai pidettyä oman taistelutaktiikan mukaista alamäkivauhtia.

Maalissa olin tiukan loppunousun jälkeen ajalla 5:39, mikä oli 5 minuuttia viime vuotta hitaampi. Toisaalta nyt vauhdinjako oli parempi ja homma nautittavampaa loppuun asti. Tapahtuma oli jälleen loistava ja sama hotellihuone on varattuna jo ensi vuodelle valmiiksi!

Kenkähommia voisi vielä spekuloida sen verran, että jalkaan valikoitui oma kuivan kelin vaihtoehto eli Nike Zoom Terra Kiger. Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että Nike osaa tehdä noin mukavan maastojuoksukengän. Sopii omaan jalkaan loistavasti ja on todella kevyt. Itselleni turhia tukiominaisuuksia ei ole, mutta päkiän ja kannan alta löytyvä ilmatyyny tuottaa vaimennusta sopivasti, jotta tielläkin meno on mukavaa. Matala 4mm droppikin vastaa omaa makua maasto-olosuhteisiin. Ainoa miinus tässä tossussa on heikohko kestävyys. Pohjan keskiosan pehmeämpi (mutta pitävämpi) kumiseos kuluu nopeasti ja verkkomaiseen päällyskankaaseen tulee helposti osumista reikiä, joista pienet kivet menevät ikävästi päällisen alle. Omiani onkin jo menneen kesän aikana pariin otteeseen parsittu umpeen. Tästä huolimatta täytynee kuitenkin tilata ensi kesäksi uudet, koska näillä ei harmita juosta kotiovelta asfalttia pitkin polkujen alkuun. Ja vuoden käyttökokemusten aikana en ole ainuttakaan rakon tai muun vamman alkuakaan saanut nämä jalassa aikaiseksi.

5loka/140

Teemu @ Vaarojen Ultra 86km

By teesara

Vihdoin 4.10 päästiin asiaan Vaarojen Ultralla. Tämä oli Barcelonan maran ohella kauden päätavoite ja oikeastaan Tahkon maastopyöräilyn jälkeen kaikki harjoittelu on tähdännyt tähän kisaan. Vaarojen ultra on kaikista kisaprojekteistani pisimpään ollut ns. työn alla. Kaksi vuotta sitten aloin jo haaveilla tästä, mutta silloin ei fyysinen eikä henkinen puoli ollut vielä kunnossa. Viime vuonna kisa olisi jo voinut olla mahdollinen, mutta syystä tai toisesta silloinkin jäi lähtemättä. Varmaan ihan hyvä, sillä nyt oli aikaa orientoitua ja valmistautua kisaan kunnolla.

Vaarojen Ultra 2014Turusta lähdettiin perjantaina puolelta päivän ajelemaan kohti Kolia ja perillä oltiin hyvissä ajoin illalla. Ehdittiin mainiosti vielä hakea kisamateriaalit, syödä ja laittaa kamat ojennukseen aamua varten. Omaa viimeistelyä varjosti hiukan pieni sairastelu, sillä vielä torstai-illalla mittasin 37,4 astetta kuumetta, jonka tosin sain hikoiltua yöllä pois, mutta lisäksi oli pientä kurkkukipua. En siis ihan 100% kunnossa ollut, mutta riittävän hyvässä kuitenkin, että uskalsin startata ilman pelkoa sydämen räjähtämisestä tjms. Jos kuumetta olisi ollut, niin olisi jäänyt lähtemättä. Varustespekulaatiokin kävi helposti, sillä edellisellä viikolla Kolille satanut lumi oli sulanut pois ja kisapäiväksi luvattiin kuivaa ja päivälämpötilaksi n. 8 astetta. Shortsikeli siis.

Tavoitteeksi olin asettanut 11h alituksen, vaikka taisin äänenkin puhua, että hyvänä päivänä 10h alituskin voisi olla mahdollinen. Nyt pieni sairastelu, mutta myös järkiperäinen ajattelu johtivat siihen, että kovin tosissani en tuosta 10h haaveillut. Kisataktiikkana oli, että ensimmäinen kierros pitäisi painaa helposti alle 5 tunnin ja pikaisen huollon jälkeen puskea toinen kierros parasta mahdollista vauhtia. Sijoituksen puolesta 11h alituksella olisi mahdollisuudet n. 20 parhaan joukkoon.

Startti oli klo 7.00 ja mittari nollassa. Laitoin vielä tuulitakin pitkähihaisen kompressiopaidan päälle, kun hiukan palelsi. Reitin ekat 5km oli tietä tai helppoa polkua, joten reippaalla vauhdilla lähdettiin liikkeelle. Juoksu kulki hyvin erityisesti poluilla. Noin 20km kohdalla reitti muuttuu huonommin juostavaksi, eli ylämäet jyrkemmiksi ja alamäet teknisemmiksi. Vauhtikin siinä tietysti hiipui, mutta matka taittui silti mukavasti. Em. maastopätkän jälkeen alkoi viimeinen 10km, joka pientä metsälenkkiä lukuunottamatta on hiekkatietä. Alunperin olin ajatellut, että tiepätkällä saan puskettua nopeita kilometrejä ja kirittyä ylämäissä hävittyjä minuutteja. Tämä osuus ei sitten mennytkään ihan niinkuin piti, sillä kenkä ei vaan liikkunut tiellä. Toki keskivauhtia parempaa kyytiä sain pidettyä, mutta en ollenkaan riittävän kovaa. Kierros huipentuu n. 3km pitkään 230 korkeusmetrin hiekkapolku nousuun. Aika pitkältä nousu tuntui ja viimeistään tässä vaiheessa tuli selväksi, että kierros ei menisi missään nimessä reilusti alle 5 tunnin, vaan tiukkaa tekisi ylipäätään päästä alle 5h.  No, se sentään onnistui ja väliaika oli 4.59.31.

Huoltopaikalla oli tarkoitus olla mahdollisimman nopea. Vaihdoin sukat, paidan, huivin ja hanskat kuiviin. Pakkasin takin ja otsalampun (pakollinen 2. kierroksella) reppuun, täytin vesi-, patukka- ja geelivarastot ja söin yhden leivän. Huoltoon meni n. 13 minuuttia Ja eikun eteenpäin.

(c) Teemu Saramäki

(c) Teemu Saramäki

Liikkeellelähtö kestopäällysteiseen alamäkeen oli karmaiseva. Jalat eivät tuntuneet toimivan lainkaan ja kipu etureisissä oli repivä. Reilun kilsan jälkeen paikat taas lämpenivät ja juoksu alkoi rullaamaan. Fiilis oli ihan kohdallaan ja selkeänä tavoitteena oli 11h alitus, joten toiseen kierrokseen olisi n. 5.45 aikaa käytettävänä. Alun tieosuus oli kuitenkin aivan yhtä vaikea kuin 1. kierroksen lopussakin ja kaverit joiden kanssa lähdettiin huollosta jotakuinkin yhtä aikaa karkasivat horisonttiin. Otin vähän geeliä ja odottelin polkuosuuden alkamista. Ja sittenhän se alkoi kulkea. Askel tuntui lentävän ja otin juoksutaktiikaksi, että vedän tasaiset ja alamäet täysillä ja ylämäet kävelen. Kilometrit jäivät taakse hyvään tahtiin ja kohta saavutin tiellä karanneet kaverit. Heittämällä ohi ja eteenpäin. Selvisin Ryläyksen ylä- ja alamäkipätkistäkin kohtuullisesti, mutta tässä vaiheessa lopun tiepätkä alkoi jo valmiiksi pelottaa. Olin toisella kierroksella tähän mennessä laskujeni mukaan ohittanut 5 juoksijaa ja meikäläistä ei taas ollut ohittanut kukaan, joten sijoitus oli kohentunut mukavasti. Se tie olikin sitten vielä kamalampi kuin ekalla kierroksella, eikä yhtään lohduttanut tieto, että matkaa on enää alle 10km jäljellä. Ei siitä mitään tullut. Tiellä ohi tuli 4 juoksijaa, eikä niihin vauhteihin ollut mitään sanomista. Kunhan nyt töpöttelin omaa vauhtini eteenpäin ja kirosin jo etukäteen loppunousua. Pyrin puskemaan loppunousun mahdollisimman kovaa ja juoksemaan kaiken, minkä suinkin pystyin (mikä ei ollut paljoa), tavoitteena vain, että enää ei kukaan ohittaisi. Loppuihan se nousu lopulta ja maalikin löytyi. Loppuaika 11.17.49.

No, mikä on nyt fiilis? Aikatavoite ei täyttynyt, mutta on loppuaika silti aivan hyvä.  Tämä oli kuitenkin eka kisaultra ja maaliinpääsy oli lopulta se tärkein asia. Tankkaus onnistui, kenkä ja varusteet toimivat ja juoksu kulki poluilla jopa kiitettävän hyvin, eli kaiken kaikkiaan ei jää kauheasti jossiteltavaa. Ainut asia, mikä meni oikeasti pieleen oli tuo tiejuoksu, jonka piti etukäteen ajalteltuna olla se mun vahva osuus, mutta lopulta se oli se, mihin homma kaatui. Jos olisin kyennyt tiellä edes lähelle normaalia pk-vauhtiani, niin olisin säästänyt molemmilla kierroksilla kymmenisen minuuttia. Myös huolto oli suunniteltua hitaampi, vaikka en mitään ylimääräistä tehnytkään. Oppirahoja.

Aikaan olen tyytyväinen ja sijoitus oli tasan 20. eli edes se tavoite täyttyi.

Garmin data

Tulokset

Kisajärjestelyistä ei ole muuta huomautettavaa kuin että reitin varrella voisi olla ehkä yksi huoltopiste enemmän. Nyt huoltoväli 17- ja 33-huoltojen välillä on aika pitkä, varsinkin kun tuolle välille osuvat kisan hitaimmat kilometrit. Kannustus reitin varrella oli vähäistä, mutta sitäkin innokkaampaa ja huoltopisteillä ihmiset valtavan ystävällisiä. Hotellihuone on varattu ensi vuodeksi, mutta tällä välin treenataan ylämäkeä ja juostaan maastokengällä kovalla alustalla. Kiitos tästä.

Roclite

Roclite

The Weapon of Choice: Inov-8 Roclite 315. Tämä on joutunut juoksupaitsioon, kun maastokengät ovat nykyään pari pykälää kevyempiä. Kisakengäksi se valikoitui, kun tiesin, että jalat pysyvät näissä kunnossa ja vauhditkaan eivät tule mitään mahdottomia olemaan. Hyvinhän se toimi. Märillä kivillä ja juurilla vähän lipsui, kun huonosti sattui astumaan, mutta muuten ei ongelmia, paitsi tietysti tiejuoksu, missä kenkä tökki pahasti. Eiköhän nämä nyt kuitenkin päästetä hyvin palvelleina eläkkeelle.
20syys/140

Teemu @ Ruisrääkki 2014

By teesara

Syksyn kisaputki jatkui tuttuun tyyliin Ruissalojuoksuilla.  Aiempina vuosina Rääkki on ollut tärkeä kisa, sillä sen pohjalta olen yleensä arvioinut vauhtia sitten syksyn maralle.  Tänä vuonna ei kisakalenterissa ole kuitenkaan syysmaraa, vaan jotain aivan muuta, joten kovin vakavasti en jaksanut Rääkkiinkään suhtautua. Oikeastaan koko osallistumisessa ei tänä vuonna ollut järkeä, vaan tälle viikonlopulle olisi voinut keksiä hyödyllisempiäkin treenejä. Pitää se yksi kisapuolikas kuitenkin vuodessa juosta, joten viivalla siis oltiin.

Valmistautumista kisaan ei juurikaan ollut. Vauhtiharjoittelu on ollut todella vähissä jo pidemmän aikaa ja otin koko viikon normaalina treeniviikkona, joten juoksukilometrejä oli tälle viikolle jo ennen kisaa kasassa viitisenkymmentä. Näistä lähtökohdista ei siis mitään megalomaanisia odotuksia, eikä tavoitteita ollut.  Olin kuitenkin suht varma, että juoksen alle 1.30 ja sen myötä varsinaiseksi tavoitteeksi asetin sijoittumisen 30. parhaan joukkoon miesten kokonaiskilpailussa.  Kisasuunnitelmana oli, että juoksen 4:15min/km vauhtia alun ja sen jälkeen alan puskea mahdollisimman kovia kilometriaikoja ja maalissa sitten katotaan paljonko alle 1.30:n menee.

RuisrääkkiOlin lähtökarsinassa loistavasti sijoittuneena, joten juoksu alkoi heti sujuvasti.  Aiemmista vuosista oppineena otin alun ylämäet rauhassa ja lisäsin kaasua vasta 6km kohdalla, kun päästiin luukuttamaan tasaista rantaraittia. Olin jotakuinkin tavoitteessa tuossa 6km kohdalla, joten ei muuta kuin tulosta tahkoamaan. Ei se sitten kuitenkaan ollut kovin helppoa. Juoksu kulki kyllä hyvin, eikä mitään ongelmia ollut, mutta vauhti ei vaan riittänyt. Lisäksi jossain 16km kohdalla jäin lähes koko loppumatkaksi ilman juoksuseuraa, niin ei sitä viimeistä puristusta oikein löytynyt. Viimeisellä kilsalla yritin vielä tavoittaa edessä näkyvää juoksijaa, mutta ei sekään onnistunut. Maalissa Garmin näytti tylyä loppuaikaa 1.30.26, joten eipä 1.30 sitten alittunutkaan.  Tässä kohtaa kiroilin hieman.  Sittemmin totesin, että hyvinhän se meni.  Sykekäyrä on täydellinen, vaikka en sitä seurannutkaan, kisasuunnitelma toimi (poislukien kilometrit 16-19, jotka joudun juoksemaan täysin yksin) ja juoksu tuntui koko matkan helpolta ja hyvältä. Tänään ei vaan vauhtia ollut enempää.

Kun kaivelin tuloslistat esiin, niin siellä olikin tarjolla erittäin positiviinen yllätys. Olin miesten yleisen sarjan 15. ja kokonaiskilpailun osalta laskeskelin, että ikäsarjoissa oli 8 itseäni nopeampaa, joten sieltäkin sijoitukseksi tuli 23. Tavoitte täyttyi siis komeasti.

Tulokset

Garmin data

Tämä oli tämmöinen välivuosi, mutta Rääkkiennätys parani silti 1,5 minuuttia. Sinällään huvittavaa, että puolikkaan ennätyksenäni säilyy edelleen kevään maratonin väliaika, mutta ehkä se vielä jonain päivänä pannaan uusiksi varsinaisessa puolikkaan kisassakin. Kisajärjestelyt toimivat hyvin, sää oli kaunis ja porukka tuntui viihtyvän, joten mikäpäs siinä.

Adidas Adios 2

Adidas Adios 2

The Weapon of Choice: Adidas Adios 2. Sama kenkä kuin viime vuonna. Aika paljon enemmän vaan kilometrejä alla, mutta toimii edelleen. Jäykkä, sopivasti vaimennettu, istuu loistavasti ja pitää käsittämättömän hyvin. Harmi, että tämä poistui Addun valikoimista, joten muutaman sadan kilometrin päästä joudun etsimään itselleni jonkun toisen vauhtikengän.

 

7syys/140

Teemu @ Nuuksio Classic 2014

By teesara

Syksyn kisakausi lähti käyntiin nyt jo perinteeksi (3. kerta) muodostuneella Nuuksio Classic-maastomaratonilla. Treenaminen kisaan jäi hiukan puolinaiseksi, vaikka määrällisesti maastojuoksua on tullutkin huomattavasti aiempia vuosia enemmän. Sen sijaan varsinainen metsässä tehty vauhtitreeni oli aika vähissä, vaikka etukäteen oli tiedossa, että nimenomaan nopeassa juoksussa suurimmat puutteet ovat. Näistä lähtökohdista huolimatta kunnianhimoisena tavoitteena oli neljän tunnin alitus. Tiesin kyllä, että kaikkien tähtien pitää olla oikeassa asennossa, jotta tuo onnistuisi, joten annoin itselleni hiukan armoa ja päätin olla tyytyväinen 4.10 alitukseen. Sijoituksen suhteen ei ollut varsinaisia tavoitteita, sillä arvelin, että tänä vuonna neljän tunnin alittajia olisi huomattavasti viime vuotta (15) enemmän ja näin ollen sijoitustakin oli vaikea veikkailla. Johonkin 30. sakkiin arvelin kuitenkin ehtiväni.

(c) Salla Lyytinen

(c) Salla Lyytinen

Elokuussahan satoi ihan tolkuttomasti, mutta onneksi kisaa edeltävä viikko oli sateetonta, joten reitti oli ehtinyt kuivua ihan kohtuullisesti. Tämän lisäksi kisapäiväksi oli luvattu poutaa ja n. 20 astetta lämmintä, joten olosuhteet olivat jotakuinkin täydelliset. Startti oli tänä vuonna jaettu kahteen lähtöryhmään, joista ensimmäinen lähti klo 10. Toinen ryhmä lähti 5 minuuttia myöhemmin. Tämä oli fiksu ratkaisu, sillä se vähensi ainakin hiukan sumppua joka alun hiekkatiepätkän jälkeen on aiempina vuosina syntynyt polun alkuun. Viime vuonna suunnilleen nukuin startissa ja olin todella heikoissa asemissa polulle siirryttäessä, joten tänä vuonna päätin olla hereillä ja pyrkiä heti alussa hakeutumaan mahdollisimman hyviin asemiin.

(c) Ilkka Heinonen

(c) Ilkka Heinonen

Startti onnistui hyvin ja juoksu lähti rullaamaan samantien. Alku tuli tosin otettua liian kovaa, sillä ensimmäinen vitonen tuli juostua alle 24 minuuttiin ja sykkeet paukkuivat sen verran korkealla, että kauaa en sellaista vauhtia pysytyisi pitämään yllä. Ensimmäinen väliaika- ja tankkauspiste oli 11km kohdalla Solvallan laskettelukeskuksen huipulla ja päätin puskea sinne asti letkan mukana ja aloittaa sen jälkeen omavauhtisen juoksun. Juoksu kulki tankkauksen jälkeenkin ihan kohtuullisesti, mutta raju aloitus tuntui kyllä jaloissa. Puolimatkan väliaika oli n. 1.59 ja hiukan alkoi tulla sellainen tunne, että 4 tunnin alitus tulisi olemaan todella tiukassa. Jossain 23km kohdalla jalka alkoi todella painaa ja vauhditkin hyytyivät. Meno oli varsin synkkää seuraavat 10 kilometriä, mutta niin oli ilmeisesti muilllakin, sillä huolimatta selkeästä vauhdin hyytymisestä ketään ei tullut ohi, vaan sain jopa 11km ja 33km väliaikapisteiden välillä parannettua sijoitusta neljä pykälää. 33km huollossa join reilusti, täytin pullon ja lähdin puskemaan viimeistä etappia. Etukäteen tiesin, että loppumatkasta maasto on helpompaa ja juoksukin alkoi tuntua paremmalta. Se ei nyt varsinaisesti näy kilometriajoissa, mutta siitä viis, fiilis oli parempi. Valitettavasti mittarini oli kadottanut hetkeksi satelliitin jossain vaiheessa matkaa ja tämän lisäksi se selkeästi edisti, joten kilometriaikoihin ei ollut täysin luottaminen. 40km-merkillä katsoin kokonaisaikaa ja se oli tuossa kohtaa muistaakseni 3.56. Totesin, että reippaalla juoksulla menen mukavasti alle 4.10. Viimeisen kilsan tykitin niin paljon kuin jaloista lähti ja maalissa mittari näytti 4.08.22.

(c) Salla Lyytinen

(c) Salla Lyytinen

Hyvä tulos. Virallinen aika oli 4.08.08 ja sijoitus 24. (283 miestä juoksi maaliin).  Pakko on myöntää, että 4 tunnin alle en olisi päässyt, vaikka olisin tehnyt jotain toisinkin. Parannusta tuli kuitenkin jotakuinkin 20 minuuttia viime vuoteen ja sijoitus parani 38 pykälää, eli ei se nyt ihan huonosti mennyt. Eikä se kisan tasokaan itse asiassa koventunut. Kärki meni jopa hiljempaa kuin viime vuonna ja 16 miestä meni alle neljän tunnin, eli siihen nähden omaan tulosparannukseen voi olla oikeinkin tyytyväinen.

 

Garmin data (n.25km jälkeen mittari sekoili)

Tulokset 

Joukkuekisassa ”Turku Trail Runners” oli mukana 7 hengen voimin (neljän parhaan tulos huomioitiin) ja sekin meni aika hyvin. Tulimme toiseksi edellämme vain Salomonin ”pro”-tiimi. Hyvä Turku ja kiitos panoksestanne Jaakko x2, Tommmi, Teemu, Eetu ja Miika.

Tänäkään vuonna ei kisasta ole kuin kehuttavaa. Järjestelyt toimivat totutusti moitteettomasti, polku oli pääosan matkasta upeassa kunnossa ja kalliot olivat kuivia, joten aika huolettomasti sai lasketella alamäetkin menemään. Ten points jälleen. Onhan tämä mahtava tapahtuma. Katotaan, jos sitten ensi vuonna se nelonen alittuisi.

Inov-8 X-Talon 190

Inov-8 X-Talon 190

The Weapon of Choice: Inov-8 X-Talon 190. Hiukan riskillä lähdin näin pitkälle matkalle tällä kengällä, mutta jälkiviisaana voi sanoa, että kannatti. Tautinen pito ja loistava maastotuntuma, joiden hintana tosin on olematon vaimennus ja surkea iskusuojaus. Vaimennusta en nyt niin kaivannutkaan, mutta loppumatkasta juuret ja kivet alkoivat kyllä hakata pohjista läpi.  Kuitenkin huomattavasti enemmän plussaa kuin miinusta.