b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

30maalis/150

Maastokenkävertailu

By teesara

Maastojuoksukenkävertailu puhtaasti omiin kokemuksiin pohjautuen. Arviointi on suoritettu hankintajärjestyksessä. Useista malleista on tullut uudempia versioita, joissa mm. kestävyysongelmiin on kiinnitetty huomiota.

Salomon Speedcross 3

  • Droppi: 11mm
  • Paino: 310g
  • Ovh: 120€

+Pito pehmeällä alustalla

+Vaimennus

+Nauhoitus

+Kestävä

-Korkea droppi

-Ahdas varvastila

-Painava

-Tiivis pintamateriaali

-Märkäpito kovalla alustalla

Omat kokemukset

Tämä oli mun (kuten monen muunkin) ensimmäinen maastojuoksukenkä, jolla juoksin muutaman satasen ja yhteinen tarinamme päättyi 2012 Nuuksion maastomaralle, missä kengän vuoksi murjoin kynteni ja päkiäni todella huonoon kuntoon. Korkea kanta aiheuttaa todellisen vaaran muljauttaa nilkkansa teknisessä maastossa ja kuten monasti on tullut todettua, kenkä on vaarallisen liukas märällä kalliolla. Vaikka kenkä istuukin hyvin jalkaan, on varvastila liian ahdas ja pidemmällä matkalla jalan turvotessa, kenkä alkaa väistämättä hiertää. Tähän, kun yhdistetään turhan tiivis pintakangas, mikä takia vesi ei pääse puristumaan kengästä ulos, on katastrofi valmis. Juoksukäytöstä poistamisen jälkeen tästä tuli koiranulkoilutuskenkä, jolla talsin varmaan n. 700km. Tämän jälkeen olin kävellyt pohjat niin vinoiksi, että kengät oli pakko hylätä, mutta kengän pintaosat olivat edelleen täysin moitteettomassa kunnossa. Kestävyys on siis erinomainen.

Soveltuvuus

Lyhyemmille matkoille, helppoon pehmeään maastoon varmaan ihan hyvä. Muutoin en kyllä pysty tätä suosittelemaan kenellekään.

 

Inov-8 Roclite 315

  • Droppi: 9mm
  • Paino: 315g
  • Ovh: 129€

+Tuntuma

+Leveä lesti

+Kestävyys

+Pito

+Suojaus

-Paino

-Rullavuus kovalla alustalla

Omat kokemukset

Aloin juosta tällä ennenkuin kevyemmistä ja matalammista tiesin, mutta nykyään käyttö on aika vähäistä. Yleisjyrä, joka toimii kaikilla alustoilla riittävän hyvin, loistamatta erityisesti missään. Kovalla alustalla juostessa huono rullaavuus korostuu ja kengällä on vaikea päästä kovaa. Kenkä on kaikella tapaa armollinen jaloille, sillä pohja ja kärki on hyvin suojattu, vaimennusta löytyy ja leveä lesti takaa turpoamistilaa jaloille pitkässäkin suorituksessa. Olen juossut kengällä kaksi noin 60km lenkkiä ja päälle Vaarojen Ultran 86km. Sukat ovat olleet kaikilla lenkeillä märkinä ja silti saldona nolla rakkoa. Kestoltaan kenkä on melkoinen panssarivaunu, sillä noin 500 maastokilometrin kengän pintaosissa ei näy mitään kulumaa ja pohjanappuloistakin on vasta pintakuvio kulunut pois.

Soveltuvuus

Kaiken kaikkiaan hyvä yleiskenkä hieman hitaampaan vauhtiin ja pitkälle matkalle. Jos yhdellä maastokengällä pitää pärjätä ja lenkit ovat ensisijaisesti pitkiä ja/tai hitaita, niin 315:n on hyvä valinta.

 

Inov-8 X-Talon 190

  • Droppi: 3mm
  • Paino: 190g
  • Ovh: 125€

+Tuntuma

+Keveys

+Pito

+Istuvuus

+Kuivuminen

-Suojaus

-Kestävyys

Omat kokemukset

Käsittämätön pito ja maastotuntuma yhdistettynä keveyteen tuottaa väistämättä erinomaisen kengän. En usko, että nastattomalla kengällä tämän parempia pito-ominaisuuksia voidaan saavuttaa. Kenkä istuu jalkaan kuin sukka, eikä juuri painakaan enempää. Täydellisestä istuvuudesta huolimatta pehmeä pintamateriaali joustaa sen verran, että kenkä ei hierrä ja samainen materiaali siirtää veden kengästä pois todella tehokkaasti. Suojaus on kengässä kaikella tapaa täysin olematon. Pohjasta lyövät terävät kivet ja juuret armotta läpi ja kärkisuojauksen virkaa hoitaa kuminen maalikerros. Kenkä on muodoltaan suippo, joten kärkeen jää sen verran tyhjää tilaa, että jokainen kivenisku ei osu suoraan varpaisiin. Pintamateriaali ei myöskään kestä mitään. Oksat ja terävät kivet repivät väistämättä pinnan rikki ja itselläni petti myös kärjen liimaus suonsilmäkkeeseen sukellettaessa. Puhtaasti juoksuominaisuuksia arvioitaessa tämä on kuitenkin paras kenkä, millä olen juossut. Piste.

Soveltuus

Kovavauhtiseen juoksuun ja kaikille alustoille. Itse juoksin tällä ongelmitta 2014 Nuuksion maastomaran, joten kyllä näillä pidempääkin matkaa juoksee, mutta parhaimmillaan tämä toki on lyhyemmissä rypistyksissä. Kengän kestävyys asettaa toki omat rajoituksensa, sillä ihan 300km välein ei viitsisi uutta kenkää ostaa.

 

Nike Zoom Wildhorse

  • Droppi: 4mm
  • Paino: 240g
  • Ovh: 115€

+Vaimennus

+Rullaavuus kovalla alustalla

+Pito

-Tuntuma

-Kestävyys

-Kärkisuojaus

Omat kokemukset

Loistavalla vaimennuksella varustettu kenkä, joka on kovalla alustalla (jopa asfaltilla) todella hyvä juostava. Kengässä on mielenkiintoinen yhdistelmä matalaa droppia ja pehmeää vaimennusta, mutta sanoisin, että pehmeydestä johtuen kengästä puuttuu ”tarkkuus”, joka hiukan hidastaa menoa teknisemmissä paikoissa. Pito-ominaisuudet ovat kohtuulliset, mutta märällä kalliolla ja pehmeässä mudasssa kenkä kyllä väistämättä sutii ja lipsuu.  Pintamateriaali siirtää hyvin veden ulos, mutta on osoittautunut hyvin heikoksi. Verkkomainen kangas repeää helposti kivien ja oksien iskuista. Ensimmäiset isommat repeämät tulivat jo noin 200km kohdalla ja nyt noin 450km jälkeen kenkä on entinen.

Soveltuvuus

Helpossa maastossa tällä pääsee kovaakin ja leveä lesti sekä hyvä vaimennus soveltuvat varmasti pitkällekin matkalle. Kaiken kaikkiaan ominaisuuksiltaan hyvä yleiskenkä kuivaan maastoon. Pintamateriaalin kestävyys on selkeä ongelma, sillä tällainen yleiskenkä kerää väistämättä paljon kilometrejä, joten silloin se pitäisi myös kestää.

 

Inov-8 Oroc 280

  • Droppi: 6mm
  • Paino: 280g
  • Ovh: 155€

+Pito (nastat)

+Istuvuus

+Suojaus

-Jääpito

Omat kokemukset

Tämä on ensimmäinen ja ainoa nastakenkä, jolla olen juossut, joten vertailupohjaa ei ole. Lesti on Inov-8:lle tyypillinen kapea ja pitkä, mikä takaa hyvän istuvuuden. Nastat tuntuvat kovalla alustalla läpi jalkapohjaan, mutta lumisella/jäisellä polulla eivät. Nastojen sijiannista ja vähäisyydestä johtuen kenkä ei pidä riittävästi jäisellä kuntopolulla, mutta talvisilla metsäpoluilla ja märällä kelillä toimii niinkuin nastarin pitääkin toimia.

Soveltuvuus

Talviseen ja märän kelin maastojuoksuun. Suunnistajat kaipaavat (todennäköisesti) matalampaa ja keveämpää kenkää ja sileän juoksijoille pito ei riitä peilijäälle kovemmissa vauhdeissa.

 

Inov-8 Roclite 285

  • Droppi: 6mm
  • Paino: 285g
  • Ovh: —

+Tuntuma

+Pito

+Suojaus

+Kuivuminen

-Paino

-Rullaavuus

Omat kokemukset

Tämä on jo kokonaan mallistosta poistunut (nykyinen versio Roclite 243), mutta oli aiemmin Roclite-malliston kevyin kenkä. Lesti on kapea ja pitkä. Kärki ja sivut on hyvin suojattu ja maastotuntuma on hyvä. Pintamateriaali on suojausten ulkopuolelta ohutta, joten vesi poistuu nopeasti kengästä. Märkäpito on riittävä ja kenkä rullaa kovalla alustalla huomattavasti paremmin kuin 315, mutta ei silti mitenkään eityisen hyvin.  Muuten ominaisuuksiltaan hyvin samankaltainen kuin 315.

Soveltuvuus

Erinomainen yleiskenkä hiukan matalampaa droppia ja kevyempää vaimennusta kaipaavalle

 

Salomon Sense 4 Ultra

  • Droppi: 4mm
  • Paino: 240g
  • Ovh: 170€

+Keveys

+Istuvuus

+Rullaavuus

-Hinta

-Märkäpito

Omat kokemukset

Olen juossut tällä vasta valitettavan vähän, joten arvio ei ole kovin kattava. Kenkä on melko kiertojäykkä, joten sillä on helppo juosta kovaa. Pohjan kuviointi on hyvin maltillinen, joten märkäpitoa ei juurikaan ole. Kenkä istuu jalkaan kuin sukka ja on hyvin keveä. Pohjassa on hiilikuitulevy suojaamassa kiveiskuilta, joten terävämmässäkin kivikossa uskaltaa tykittää menemään. Tuntuma alustaan on huippu. Ultrakengäksi tämä on suunniteltu, mutta sellaiseen käyttöön tämä pari ei vielä ole ehtinyt.

Soveltuvuus

Selkeästi kuivalle kelille, kovalle alustalle ja nopeaan juoksuun. Ei mikään yleiskenkä, mutta enimmäkseen hiekkapolkua, kallioita ja kivikoita sisältävälle reitille en äkkiseltään keksi parempaa kenkää. Jos on märkää, on tämä parempi jättää kaappiin, joten ei sovellu missään nimessä ainoaksi kenkäpariksi.

14touko/140

b00t @ Spring Adventure

By Petteri

Kävimme avaamassa b00tin seikkailukauden Hyvinkäällä Spring Adventuressa joukkueella LarZ ja Petteri. Tarjolla oli mukavan suoraviivaista menoa juosten, polkien ja meloen. Ensimmäinen osuus oli helppo suunnistusrata juosten. Jalka ei noussut läheskään kärjen tahtiin, mutta rennosti kymppisakissa silti vaihtoon. Selitykseksi voinee sanoa, että minä en vain yksinkertaisesti jaksanut juosta niin kovaa.

Toinen osuus oli maastopyöräilyä. Pari ensimmäistä rastia olivat samat, jotka oli jo juosten käyty tiedustelemassa. Pyörällä haasteena olivat vain mutainen polku, jonka liukkautta lisäsivät entisestään märät kivet ja juurakot. Muutama rastiväli meni polkuja pitkin, jonka jälkeen runtattin teitä pitkin pari rastia takaisin poluille. Reitin juurakoissa ja kivikoissa oli täysjousto luksusta. Ainakin jos vertasi LarZin 26" jäykkäperään, jonka ilmakeulasta katosivat paineet. No onneksi metsien oraakkelia ei pienet kalusto-ongelmat huolettaneet. Eikä vauhtia puuttunut hapettoman keulan takia. Ennen toista juoksuosuutta sattui muutama pummi. Ensin saavuimme hiekkakuopan väärälle reunalla, jonka johdosta sotkimme upottavassa juoksuhiekassa pyörällä turhaan pari sataa metriä suuntaansa edestakaisin. Seuraavalla rastivälillä hukkasimme EMIT-kortin pusikkoon. Tämän huomasimme vasta rastilla. Ajattelimme palata lähimmälle isolle tielle asti jälkiämme jos vaikka löytäisimme leimauskorttimme hyvällä tuurilla. Ja löytyihän se. Tässä sähellyksessä tipuimme pois kymppisakista, mutta pääsimme sentään jatkamaan matkaa.

Pian näiden kömmähdysten jälkeen koitti toinen juoksuosuus. LarZ jo intoili, että nyt otetaan muutama ohittanut tiimi kiinni vetämällä täydellinen suunnistus juosten. Jos tarjolla olisi oikea suunnistuskartta ja sen mukainen rata (ehkäpä vielä vanhoissa Jukola-maastoissa) olisimme vahvoilla. Tai siis ainakin LarZ, jos minä jotenkin pystyn roikkumaan perässä. Pettymykseksemme tarjolla oli ilmakuva työmaa-alueen ympäristöstä, josta rastit piti hakea. No löytyihän ne rastit silläkin, mutta LarZin maagiset korpioraakkelin vaistot jäivät hyödyntämättä.

Suunnistusleikin jälkeen täytyi pyöräillä teitä pitkin vaihtoalueelle, jossa suoritimme joen ylityksen kahta vaijeria pitkin. Questin jälkeen melat kouraan ja harjoittelemaan melomista. Melontaharjoittelut menivät menivät ihan mukavasti. Vain yksi joukkue ehti kauhoa ohitse.

Kun kajakki oli rannassa ja melat peräkärryssä, juoksimme suorittamaan viimeisen Questin. Ja vihdoin pääsimme kokemaan nuo niin paljon puhutut Finnfoam-levyt, joita voi huhujen mukaan käyttää johonkin muuhunkin kuin seikkailu-urheilun packraftingiin.

b00t @Finnfoam - kuva Liisa Paakkanen

b00t @Finnfoam - kuva Liisa Paakkanen

Talviturkkimme trikoissamme heitettyämme olimme muutaman sadan askeleen päässä maalista, jonne saavuimme pienten kömmähdysten siivittämällä perusrunttauksella sijalla 12. Kiitos Multisport.fi ja Hyvinkää!

Filed under: Muut No Comments
14huhti/140

Petteri @ Masku Maraton 1/2

By Petteri

Eipä hirveästi jäänyt kerrottavaa tästä reissusta. Perheessä ollut viime aikoina ties mitä tautia, mutta olin niiltä toistaiseksi säästynyt. Ajattelin siis lähteä harjoituksen kannalta juoksemaan 1:39 alle. Ensimmäinen kierros meni suunnitelmien mukaan n. 48 minuuttiin. Toisella kierroksella iski 4 kilometrin jälkeen hirveä vatsakipu eikä henki enää kulkenut. Ajattelin jo keskeyttää, mutta hölkkäsin maaliin hissukseen n. 6 min/km vauhtia, sen mitä hengittämään pystyi. Porukkaa lappasi ohi ja harmitti. Maalissa olin lopulta ajalla 1:45. Loppuilta meni sitten palellessa kuumeen noustessa ja voidessa pahoin.

Filed under: Muut No Comments
13huhti/140

Teemu @ Masku maraton 2014

By teesara

Taas mennään. 13.4. oli Maskun maraton ja vaikka ei sinne pitänyt tänä vuonna mennä, menin sittenkin. Barcelonasta oli kulunut tasan neljä viikkoa ja tällä välin ohjelmassa on ollut epämääräistä juoksentelua ja hiukan pyöräilyä sekä crossfitia. Valmistautuminen oli siis mitä oli ja ajatuksena olikin juosta "vanhalla kunnolla" parasta mahdollista vauhtia ja katsoa sitten maalissa, mihin se riittää. Masku on mulle vähän niinkuin kotikisa, kun on tuossa lähellä ja olen siellä juossut maran kahtena edellisenäkin vuonna.  Jotain tavoitteita kuitenkin pitää aina asettaa ja päätin, että minimitavoittena olkoon ennätys Suomen kamaralla, eli johonkin alle 3.10 pitäisi siis mennä. Myös viime vuotista sijoitusta (2. M-yleinen, 7. kokonaiskilpailu) oli tarkoituksena parannella.

Sääolosuhteet olivat viikolla hyvin vaihtelevat ja varustespekulaatio jatkui kisapaikalle asti. Haaveissa oli, että saisi juosta shortseissa ja ilman takkia, mutta huolestuttavien sääennusteiden vuoksi pakkasin kuitenkin mukaan takin ja pitkät trikoot. Aamuinen sade lakkasi sopivasti ajaessamme kohti Maskua, joten pääsin kevyemmällä varustuksella matkaan. Juuri ennen starttia tuli vielä pieni sadekuuro, mutta se loppui 2 minuuttia ennen lähtölaukausta ja kisan aikana ei sitten satanutkaan.

Lähdimme heti startista juoksemaan pienellä porukalla aika tasaista 4.15min/km (eli alle 3h) vauhtia ja juoksu tuntui ihan hyvältä. Syke paukkui hiukan liian korkealla, mutta päätin olla välittämättä siitä. Eka kierros meni 44.27, eli ihan riittävän kovaa. Toisella kierroksella alkoi sitten käydä selväksi, että ei tässä ainakaan kolmea tuntia olla alittamassa.  Syke nousi nousemistaan ja alkoi tuntua jo vähän pahalta. 18km kohdalla aloin jäämään hiukan porukasta jälkeen, mutta pystyin vielä pitämään jonkinmoista vauhtia yllä. Toinen kierros meni aikaan 45.10, eli puolimatkan väliaikana 1.29.37, mikä oli OK, mutta koska juoksu tuntui jo puolivälissä pahalta, tiesin, että ei tästä mitään tule. Edellä ollut ryhmä meni menojaan ja itse aloitin henkisen taistelun keskeyttämistä vastaan. Oli todella vaikea motivoida itseään juoksemaan, sillä tiesin, että en juoksisi lähellekään 3 tuntia ja 3.10 alituskin vaatisi sellaista rutistusta, mihin ei tuntunut resursseja löytävän. Jossain 27km kohdilla peltoaukealla märkää hiekkatietä puskiessa ylämäkeen tolkuttomassa vastatuulessa putosi vauhtikin pahimmillaan 5.40min/km paikkeille, eli siinä tuli aika paljon kirittävää tasaisemmille myötätuuliosuuksille.  Kolmanteen kierrokseen kului 50.08, mikä kertoo selkeästi hyytymisen tasosta. Käytännössä koko kolmannen kierroksen ja neljännen kierroksen alun yritin keksiä pätevää tekosyytä keskeyttämiselle, mutta kun mihinkään ei varsinaisesti sattunut ja energiakin tuntui imeytyvän, en sellaista keksinyt. Ei vaan yksinkertaisesti kulkenut. 35km huoltopisteellä päätin, että "Vi***, tämä juostaan loppuun ja tulos on, mikä on!".  Sen jälkeen lyllersin loppumatkan vaihtelevalla vauhdilla maaliin. Kolmas kierros 52.10 ja loppuaika 3.12.00. Jepa jee.

Tämä oli vaikein mara, mitä olen tähän mennessä juossut. Toki reittikin on raskas ja keli oli kova, mutta ei noista tekosyiksi ole. Barcelonaan ajoitettu kuntopiikki oli selkeästi ohi, joten näin jälkikäteen voi todeta, että 3 tunnin alitus Maskussa oli täyttä utopiaa. Loppuaika ei tyydytä millään muotoa ja lähinnä harmittaa, että ahnehdin kaksi ekaa kierrosta. Arvelisin, että olisin johonkin 4.20-4.25min/km vauhtiin kyennyt, jos olisin alusta malttanut lähteä sitä vauhtia. Nyt juoksin kahden ekan kierroksen aikana itseltäni jalat alta, joten loppumatka meni sitten tolkuttomaksi taisteluksi. Vaikka marakokemusta alkaa jo olla, niin kyllä nyt tuli taas opittua kantapään kautta muutamakin asia. Noh, oppirahoja joutuu aina välillä makselemaan.

Sijoitukset (6. M-yleinen, 8. kokonaiskilpailu) huononivat viime vuodesta, vaikka aika paranikin 5 minuuttia. Mikään tavoite ei siis täyttynyt ja tuloslistassakin on joukkue väärin, sillä edustin ensimmäistä kertaa b00t/Crossfit East Turku-nimissä ja ilmoittautumislistassa se vielä olikin oikein. Kaikki on siis huonosti, YHYY.  Jos nyt jotain positiivista suorituksesta pitää keksiä, niin olen näin jälkikäteen tyytyväinen, että en keskeyttänyt. Vaikka vihaankin häviämistä (itselleni ja muille) suunnattomasti, niin en kyllä ihan vähällä näköjään anna periksikään. Tästä piirteestä lienee tulevaisuudessa hyötyä, kun siirrytään juoksemaan vähän pidempiä matkoja.

Garmin data

Tulokset (kokonaiskilpailu)

Tulokset (M-yleinen)

Itse kisa oli totuttuun tyyliin hyvin järjestetty ja homma toimi. Sääolosuhteet ovat tällaisessa kevätmarassa aina vähän arvoitus, mutta taaskaan ei onneksi sateessa tarvinnut juosta. Ensi vuonna sitten varmaan uudestaan, vaikka just nyt ei ihan hirveästi siltä tunnukaan.

Nike Flyknit Lunar1

Nike Flyknit Lunar1+

The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar1+. Sama kenkä kuin Barcelonassa. Nyt oli eri sukka jalassa ja vaikka sukat kastuivatkin jo alkumatkasta tuli rakkoja huomattavasti vähemmän. Tällä kertaa ei tosin kulkenut, mutta ei se kengästä ollut kiinni. Hyvät on.

 

10syys/130

Petteri @ Fjällräven Classic

By Petteri

Tuli viime vuonna ilmoittauduttua Fjällräven Classic vaellustapahtumaan, joka käydään vuosittain Ruotsin Lapissa. Tarkoituksena on talsia omaa vauhtia Nikkaluoktasta Abiskoon n. 110 km matka. Alunperin ajattelin vetäväni yhteen putkeen itsekseni minimivarustein, mutta työkaverin innostuessa lähtemään mukaan ajattelimme ottaa aavistuksen rauhallisemmin ja talsia porukassa yöpyen matkalla. Matka oli jaettu seitsemään etappiin. Tavoitteenamme oli selvittää ne kahdessa vuorokaudessa, jotta ehtisimme paluukyytiin.

Nikkaluokta - Kebnekaise Mountain Station 19 km

Lähtölaukauksen pamahtaessa 13:00 teimme vielä viimeisiä säätöjä rinkkoihin, joten lähdimme jonon perältä. Useilla vauhti oli varsin hidas alusta asti, joten jouduimme ohittelemaan jonkin aikaa muita. Pian letkat venyivät ja pääsimme taivaltamaan rauhassa omaa vauhtiamme. Jo ensimmäisellä osuudella maisemat olivat komeat, mutta tiesimme parempaa olevan vielä luvassa. Taivalsimme solaa pitkin kohti Kebnekaisen juurella sijaitsevaa Mountain Stationia.

Kohti Kebnekaisea

Kohti Kebnekaisea

Onneksi otin paikallista valuuttaa mukaan, sillä Kebnekaisen juurelle oli rakennetti melkkoinen ravintola ja mökkikylä. Ensimmäinen etappi ei vielä juuri tuntunut missään, mutta sämpylä ja suklaapatukka maistui ennen matkan jatkamista.

Kebnekaise Mountain Station - Singi Mountain Hut 15 km

Lyhyen evästauon jälkeen matka jatkui kohti Singiä. Puut katosivat maisemasta polun noustessa huomaamattoman vaivihkaa yhä ylemmäksi vuoristoon. Jalat toimivat, reppu tuntui kevyeltä ja tunnelma oli korkealla.

Polkua

Polkua

Etapin loppupuolella alkoi ilta hämärtää, mutta ehdimme valoisan aikaan Singiin. Singissä odotti iloinen yllätys. Tarkoitus oli hieman kokkailla ja jatkaa vielä yksi etappi ennen unia. Trangiaa ei tarvinnut kuitenkaan kaivaa repusta sillä osallistujille oli tarjolla rieskaan käärittyä poronkäristystä, muusia ja puolukkasurvosta. Ruokailun aikana ilta alkoi hämärtyä ja ilma viilentyä.

Singi Mountain Hut - Sälka Mountain Hut 12,5 km

Poronkäristys-pita tuulensuojassa jaksoi taas lähteä matkaan. Vaikka ilma oli jo suhteellisen viileä kävellessä tuli äkkiä kuuma ja ruokailun ajaksi lisätyt vaatteet joutui kilometrin kävelyn jälkeen ottamaan pois. Hämärässä erämaassa talsiminen oli tunnelmallista. Suurin osa matkaajista oli jo teltoissaan, mutta olimme päättäneet päästä Tjäktaan ennen pidempää taukoa. Etapin puolivälissä pidimme muutaman minuutin tauon ja olimme jo todella lähellä pystyttää teltan, mutta huomatessamme, että perässä tuli vielä muitakin matkalla Tjäktaan päätimme puristaa viimeisetkin kilometrit. Kesän seikkailuissa tarpomiseen tottuneet jalat toimivat kyllä hyvin, mutta toimistotyöläisen hennot epäkkäät olivat itsellä jo melko kipeät ja lepoa vailla. Juhalta burana naamaan, reppu selkään ja menoksi. Lopulta pääsimme Sälkaan, jossa pistimme nopeasti teltan pystyyn ja kävimme maaten. Kello taisi olla jotain 01-02 välillä.

Juha loihtimassa aamiaista

Juha loihtimassa aamiaista

Sälka Mountain Hut - Tjäkta 14 km

Nukuin pitkään ja kun nousin ylös oli Juha jo valmistelemassa aamupuuroja. Lepo ja aamiainen tekivät tehtävänsä ja olo oli kun ei oliskaan. Kamat kasaan ja matkaan. Kello oli n. 09. Seuraava etappi ylitti reitin korkeimman kohdan, joka oli 1140 m. Juuri ennen tuota korkeinta kohtaa oli koko reitin ainoa pahempi nousu, jossa jo Juhankin pulssi taisi nousta lähelle toista sataa.

Korkealla

Hieman ennen korkeinta kohtaa

Korkeimman kohdan jälkeen matka jatkui kivikkoisia polkuja pitkin loivasti laskien kohti Tjäktaa. Tämä neljäs osuus oli ehdottomasti reitin hitain pätkä tiukasta noususta ja etenkin pahasta kivikkoisuudesta johtuen.

Tjäkta - Allesjaure Mountain Hut 12,5 km

Tjäktassa oli tarjolla ilmaiset kakkukahvit, jotka nautimme omien kokkailujemme päälle jälkiruoaksi. Tässä kohtaa tauko venähti ehkä hieman liikaakin ja taisin jopa hetkeksi nukahtaa Juhan keitellessä vettä. Tjäktasta matka jatkui helppoja ja nopeita polkuja pitkin kohti  Allesjaurea. Tämä etappi meni nopeasti ja ei aikaakaan kun näimme mainoskyltit Allesjauressa odottavasta ravitsemusliikkeestä, jonka ainoa tuote poropitakebab colalla oli tarjouksessa. Viimeiset kilometrit menivätkin lentäen cola mielessä.

Allesjaure Mountain Hut oli kyllä loistelias paikka, johon olisi kyllä tehnyt mieli jäädä nauttimaan illasta. Oli sauna, ravintola, olutta, pieni kauppa yms. Kaikki tämä erämaassa teiden ulottumattomissa. Jos olisin voinut jotenkin järjestää lennot ja Suomessa odottavat työkuviot uusiksi niin olisin sen tehnyt ja pistänyt teltan pystyyn.

Allesjaure Mountain Hut - Kieron 18 km

Allesjauresta matka jatkui kohti Kieronia komean järven rantaa myötäillen. Allesjauressa pidetyn tauon jälkeen meno maistui ja jalka nousi. Järvimaisemien jälkeen reitti alkoi laskemaan kohti puurajaa ja Kieronin checkpointtia. Laskeutumisen aikana yö pimeni, jalanpohjat alkoivat väsymään ja muutamat rakot vaivaamaan. Loppumatkan Kieroniin spekuloimmekin, että millä taktiikalla hoitaisimme viimeisen etapin. Onneksemme Kieronissa oli järjestäjän toimesta tarjolla lettuja ja hilloa, joita tuli santsattua useampi annos. Tämä nosti kummasti tunnelmaa ja taistelutahtoa. Kieronissa jouduimme myös tekemään tiukan päätöksen, että jatkammeko vielä yhden etapin kipeillä jalanpohjilla, vai pistämmekö teltan pystyyn ja lähdemme todella aikaisin aamulla kohti maalia. Lopulta letut ja maaliin luvattu sauna antoivat tarpeeksi motivaatiota lähteä talsimaan viimeistä etappia.

Kieron - Abisko Mountain Station 17 km

Viimeinen pätkä kulki läpi Abiskon luonnonsuojelualueen. Karun ja komean vuoriston jälkeen tämä tuntui lähinnä pakolliselta siirtymältä, varsinkin kun jalanpohjat olivat niin kipeät, että en hirveästi pystynyt maisemista enää nauttimaan, vaikka tälläkin osuudella ne kotikulmiin verrattuna varsin komeat olivat. Talsimme (ja minä myös jalanpohjiani kiroilin) läpi yön ja aamun sarastaessa saavuimme maaliin Abiskoon herättelemään henkilökunnan maalialueelta. Suurempia lihaksistoja ei vaivannut mikään ja edellisenä päivänä kipeytyneet epäkkäät olivat tottuneet reppuun, mutta jalanpohjat olivat kamalan kipeät. Maalin jälkeen ei kävely siis enää maistunut metriäkään ja oli todella tuskaista puuhaa. Tämän kaiken säryn keskellä suurin tuska oli kuitenkin luvatun saunan puuttuminen. Sauna lämpesi vasta myöhemmin aamulla. Jos vielä tulen uudestaan niin täytyy homma ajoittaa niin, että sauna on varmasti lämmin maalissa.

Jälkikäteen spekuloituna taktiikkamme oli typerä. Aikaa meillä kului 39 tuntia, joka ei vielä ole mikään varsinainen urheilusuoritus, mutta suhteellisen rivakka vauhti vaeltamiseksi. Jos siis haluisi urheilla, kannattaa lähteä ultrakevyellä varustuksella vetämään yhtäsoittoa läpi ja jos haluaa retkeillä niin kannattaa olla ainakin kaksi yötä reitillä. Olisi pitänyt itsekin järjestää yksi vuorokausi lisää peliaikaa, jolloin olisi voinut jäädä Allesjauren lähistölle nautiskelemaan yön yli. Kaikenkaikkiaan tapahtuma oli todella hyvin järjestetty (maalin puuttuvasta yösaunasta huolimatta) ja siitä jäi todella hyvä fiilis. Tapahtuma sopii kaikentasoisille kilpailuhenkisistä ultrajuoksijoista retkeilijöihin ja suosittelen myös vähemmän kokeneita vaelluksesta kiinnostuneita rohkeasti ilmoittautumaan mukaan. Uskon, että itsekin lähden vielä uudestaan ja otan tämän tapahtuman entistä rauhallisemmin nautiskeluretkenä muiden kilpailuhenkisempien tapahtumien joukossa.

Kaiken huipuksi maalissa meistä tehtiin julkkiksia. Meitä nimittäin haastatteli ruotsalainen suomenkielinen Sisuradio:

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=1007&artikel=5619888

Varusteet:

Vaelluskenkiä en omista, joten jalkaan valikoitui Inov8 Roclite 315, jotka toimivat varsin hyvin viimeiselle etapille asti. Reppu painoi ilman juomia 9kg ja mukana tuossa oli jokseenkin paino-optimoidut, mutta silti varsin mukavat erävarusteet. Varavaatetta oli vähän, mutta riittävästi. Majoitteena repussa kulki 2 hengen teltta, makuualusta ja pienehkö +4 asteen makuupussi.

Filed under: Muut No Comments
1kesä/130

Tempest 110 -rullaluistimien soljen vaihto

By Jani

Kirjoitin edellisessä postauksessa, että kaaduin ja hajotin vasemmasta luistimesta alemman soljen. Soljen vaihto ei onnistunut ihan helposti saati nopeasti.

Metsästin solkea kolmisen viikkoa, kunnes sain sellaisen Saksasta. Maahantuojaa ei kiinnostanut ollenkaan, valmistajaa kiinnosti, mutta varaosan lähettäminen USAn rajojen ulkopuolelle ei käynyt päinsä. Paikallisista urheiluliikkeistä ei sopivaa varaosaa löytynyt.

Solki on kiinni luistimessa putkiniitillä. Poistaakseni rikkinäisen soljen porasin niitin läpi. Toimenpide oli helppo. Uuden soljen kiinnittäminen ei ollut. Putkiniitti kaipaa erikoistyökalun, popniittipuristin ei auta. Rautakaupasta sopivaa työkalua ei löytynyt, enkä halunnut etsiä ja tilata sellaista ulkomailta. Jossakin menee raja ja nyt se meni tässä.

image

Päädyin hankkimaan iskumutterin (4M) ja siihen sopivan ruuvin. Biltemasta hain, yhteensä 3 euroa. Koska mutterin hakaset olivat liian suuret ja reikä, josta mutteri tulee läpi, liian pieni, käytin apunani naapurilta lainaamaani hienomekaniikkalaitetta. Siinä on sellainen vaihtopää, johon voi laittaa pienen hiomalaikan tai hiomapään. Laikkaa tarvitsin hakasten leikkaamiseen ja hiomapäätä reiän suurentamiseen (luistin on hiilikuitua). Nyt homma kävi näppärästi ja alta puolen tunnin luistimeni oli korjattu ja uusi solki asennettu.

Kaikenlaiseen sitä seikkailu-urheilija joutuu.

21touko/131

Rullaluistimet seikkailu-urheiluun

By Jani

Niin kuin arvoimme kirjan sisällön takakannesta, päättelemme lajien mielekkyyden niitä erikseen kokeilematta. Perustelemme valintojamme esimerkiksi siten, että koska olemme 90-luvulla nähneet ihmisiä hassuissa ja värikkäissä vaatteissa rullaluistimet jalassa, emme halua missään tapauksessa samaistua tähän ryhmään. Siksi emme rullaluistele. Tai siksi ainakaan minä en rullaluistele, korjaan rullaluistellut.

käännyin uskossani, koska Rokuan 24h-kisassa rullaluistelu on yksi lajeista. En minä aikaisemmin ollut pitänyt välttämättömänä osallistua seikkailukisoihin, jos mukana oli rullaluistelua. Nyt oli ikään kuin pakko, sillä en saanut sovitettua kalenteriini mitään muuta vaihtoehtoista pidempää ja lähellä kotiani olevaa kisaa. Ja onhan sitä nyt vuodessa vähintään kerran miteltävä pidemmässäkin seikkailukisassa. (Varsinaisen määritelmän mukaan 24h-kisa ei kuulemma lukeudu vielä seikkailuksi, päiviä pitää olla vähintään kaksi.)

image

Yllä siis perusteluni miksi ostin rullaluistimet. Koska olin ja olen edelleen täysin kokematon lajin suhteen, minulla ei ollut mitään tietoa siitä, millaiset luistimet tarvitsin. Runsas 200 tunnin internet-surffailukaan ei tuonut selvyyttä asiaan. Jostain kohtalon oikusta päädyin Rollerblade Tempest 100 -luistimiin. Hinta oli melkein siedettävä, 230 euroa. Yritin ostaa luistimet saksalaisesta verkkokaupasta (www.der-rollenshop.de), viime vuoden mallia tietenkin. Tilatessani jo pelkästään koon arvioiminen osoittautui hankalaksi, onneksi palvelu pelasi moitteetta ja sain tähän ongelmaan nopeasti vastauksen. Oikean kokoisia luistimia ei kuitenkaan enää löytynyt varastosta, joten minulle tarjottiin vaihtoehdoksi Tempest 110 -luistimia. Suostuin koska sain alennusta niihinkin.

image

Tilasin luistimet helmikuussa, kokeilemaan en niitä päässyt pariin kuukauteen. Vappuna laitoin upouudet Rollerbladeni jalkaan ensimmäistä kertaa. Vaikka olinkin katsonut ohjeeksi yhden rullaluistelumaratonvideon ja 20 muuta videota double push -tekniikasta, en uskaltanut lähteä luistimillani liikenteen joukkoon. Päädyin varta vasten luistelulle tarkoitetulle radalle, mutta koska päivä oli väärä, se oli täynnä ristiin rastiin poukkoilevia vappulaisia. Luistelin kuitenkin.

Itse luistelu ei tuntunut ihan mahdottomalta, tuskin se silti hyvältäkään näytti. Jotenkin onnistuin reilua 20 kilometrin tuntivauhtia eteenpäin pyrhältämään. En siis ihan hirveän lujaa. Luistimet tuntuivat mukavilta jaloissa ja jaksoin luistella reilun tunnin lenkin. Tai kuvittelin että olisin, ennen kuin 17 kilometrin kohdalla jouduin väistämään radalla paria vappulaista. Kaaduin. Vältyin sen suuremmilta vammoilta mutta vasemmasta luistimestani murtui muovinen solki. Varaosaa on ollut äärimmäisen hankala saada. En ole löytänyt solkea läheisistä urheiluliikkeistä, maahantuojakaan ei ole halunnut auttaa. Ei edes valmistaja. Vihdoin luistimien saksalainen myyjä on ilmoittanut saaneensa tilattua varaosia, mutta kotiin asti ne eivät vielä ole kantautuneet. Kaikkiaan aikaa on mennyt jo miltei kuukausi, ja kelejähän ei ole tuhlattavaksi. Rokuakin on enää vain runsaan kuukauden päässä.

Kaiken säätämisen jälkeenkin odotan pääseväni pian rullaluistelemaan. Kunpa vain en kaatuisi kovin montaa kertaa uudelleen. Ja olisipa laji hieman turvallisempi ja rauhallisempi.

Niin, jos olet matkaluistimia vailla, harkitsisin kahdesti (kertakäyttöisten) Rollerblade-luistimien ostamista. Varoitus on tietenkin turha jos osaat luistella tai et välitä pitkäksi venyvistä varaosatoimituksista. Saksalaista verkkokauppaa suosittelen edelleen lämpimästi. Ja hiukan niitä luistimiakin, sen verran mukavilta tuntuivat jaloissa.

14huhti/130

Petteri @ Masku Maraton

By Petteri

Viime vuonna tuli Maskussa juostua puolikas. Nyt Teemun innoittamana piti lähteä kokeilemaan kokonaista. En oikein osannut arvioida kuntoani talven jäljiltä, joten asetin tavoitteeksi lähteä juoksemaan ensimmäisen puolikkaan alle 1h 45min ja kaatuilla toisen puolikkaan jotenkin maaliin. Ensimmäinen puolikas menikin 1:43:36 mukavasti nautiskellen. Toisesta puolikkaasta ei voinut enää puhua nauttivansa ja viimeinen neljännes oli melkoista taistelua ja tuskaa. Pahimman ylämäen jouduin kävelemäänkin viimeisellä kierroksella. Maalissa olin kuitenkin omalla ennätysajallani 3:36:30. Ihan voi olla tyytyväinen, kun en edes mitenkään järjestelmällisesti juuri tähän koitokseen harjoitellut. Nyt kai jo kehtaan ilman suurempia selittelyjä kertoa oman ennätysaikani jos joku kahvipöydässä ottaa puheeksi.

Kengiksi valikoituivat Asics Sky Speed 3, jotka olivat loistavat. Turhia pronaatiotukia ei ole, koska en niitä tarvitse. Vaimennusta oli makuuni juuri sopivasti. Mitään varsinaisia rasitusvammoja tai rakkoja ei tullut. Nähtäväksi tosin jää kuinka kipeät reidet ovat pari seuraavaa päivää.

Teemu veteli omia vauhtejaan edelläni yleisen sarjan kakkoseksi ajalla 3:17:13, jotta ehti kannustamaan minua loppumetreille. Uskomaton suoritus häneltä. Teemun oma analyysi alla.

Filed under: Muut No Comments
13maalis/130

Teemu @ Crossfit On-Ramp

By teesara

Kävin helmikuussa Turun Reebok Crossfitin On-Ramp -kurssin, joka antaa valmiudet/oikeudet alkaa harjoittelemaan salilla. Seuraavassa hiukan kokemuksia kurssilta ja itse lajista.

Crossfit on tällä hetkellä valtavassa nosteessa ja mikäs siinä. Kyseessä on kokonaisvaltainen ja toimiva (?) kunto-ohjelma, joka tarjoaa loputtomasti haastetta kokeneemmallekin kuntoilijalle. Mediassa laji esittäytyy suht mediaseksikkäänä, kun atleettiset miehet ja tiukkakroppaiset mimmit vääntävät piukoissa paidoissa treeniä. Suomessa (=Turussa) ei olla haksahdettu kovin pahasti tuohon ameriikan meninkiin, vaan itse urheilu ja ennenkaikkea puhtaat tekniikat ovat pääosassa.

Crossfitin perusperiaate on, että ei erikoistuta mihinkään, vaan kehitetään kaikkia fyysisen kunnon osa-alueissa mahdolisimman tasaisesti. Oma urheiluni kun on ollut viimeiset pari vuotta hyvinkin kestävyyspainoitteista, niin muut ominaisuudet ovat päässeet "hiukan" rapistumaan. Tiedostin sangen hyvin omat lähtökohtani, eli omaan erinomaisen kestävyyskunnon, mutta yläkropan voimatasot ja liikkuvuus sekä yleinen kehonhallinta ovat melko kehnolla tolalla. Myös maksimaalinen hapenottokyky on aerobiseen kuntoon nähden heikko, sillä todella hapottavaa ja sykkeet maksimiin nostavaa treeniä tulee tehtyä erittäin vähän.  Näihin ominaisuuksiin lähdettiin siis hakemaan parannusta.

On-Ramp -kurssi kesti neljä viikkoa ja viikossa oli kolmet treenit. Näiden kahdentoista kerran aikana opeteltiin yksinkertaisimpien painonnostoliikkeiden tekniikkaa, leuanvetoa, kuntopallojumppaa, hyppynaruhyppyä, käsilläseisontaa, köydenkiipeämistä yms.  Itse arvostan eniten kurssin pitäjien panostusta nostotekniikkoihin. Vaikka itsekin olen useamman vuoden salilla nostoja tehnyt, oli ainoastaan maastovetotekniikka suunnilleen kunnossa. Kaikissa muissa oli enemmän tai vähemmän korjattavaa.  Tämä oli siis todella arvokasta tietoa.  Treeneissä oli yleensä tekniikkaosuus ja lopuksi tehtiin päivän harjoitus, eli WOD (workout of the day).  WOD:ssa tehdään ennalta määrättyjä liikesarjoja joko tietty määrä mahdollisimman nopeasti tai tietyssä ajassa maksimimäärä toistoja. Harjoituksesta riippuen kesto oli yleensä 5-12min ja syke kokoajan tapissa.  Treenissä mennään siis vahvasti mukavuusalueen ulkopuolelle, mikä on tavallaan hyvinkin piristävää.

No, onko semmonen sitten kivaa?  Kiva on vähän väärä adjektiivi kuvaamaan harjoittelua, mutta itse kyllä diggaan tuosta meiningistä. Harjoitukset tuntuvat menevän ns. perille ja uuden oppiminen näin vanhallakin iällä on ilmeisesti mahdollista.  Ikinä en ole aiemmin osannut esimerkiksi seisoa käsilläni (en tosin ole yrittänytkään), mutta niinpä ne käsiseisontapunnerruksetkin sieltä pikku hiljaa löytyvät. Tulen siis jatkossakin tekemään voimaharjoitteluni crossfit-tyylillä.  Ainut ongelma on harjoittelun yhdistäminen kestävyysharjoitteluun, sillä intervallliluonteestaan johtuen crossfit on suhteellisen kuormittavaa, mutta katotaan nyt kevään kuluessa, miten tässä käy.

Jos siis perinteinen punttihomma ei kiinnosta lainkaan tai on alkanut tympiä, niin suosittelen kokeilemaan.  Ainakin ensimmäisillä kerroilla tulee varmasti selväksi, mitkä omat fyysiset heikkoudet ja vahvuudet ovat.

Tagged as: No Comments
21tammi/132

Team b00t welcomes FootBalance as a new sponsor

By Jani

The Finnish high-end foot comfort brand FootBalance becomes the official partner to the adventure team b00t for custom insoles. Established in 2003 by the au courant physiotherapist, Erkki Hakkala, FootBalance is dedicated in improving the well-being of sports enthusiasts' feet. Today, FootBalance insoles, synonymous with quality and innovation, are available internationally at over 700 sales outlets and counting. For more information on FootBalance insoles, please visit http://www.footbalance.com/.

The insoles as well as the new sportswear by Trimtex  were immediately brought into use as Lauri A. participated in cross-country skiing event in Czech and Petteri worked on doing pull ups at his local picturesque gym. Teemu you already know from his recent post on crazy man's indoor cycling tour in Uusikaupunki. See the images below. Please stay tuned for Lauri A's story.

New sportswear

Lauri A. with new teamwear

pull-ups

Petteri's back @ local gym

Indoor cycling in Uusikaupunki

Indoor cycling in Uusikaupunki