b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

10syys/160

b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016

By LarZ

Snowflakes seikkailu vuoden tauon jälkeen taas kalenterissa ja me (LarZ ja Petteri) mukana jo viidettä kertaa (aiemmat kisat: 2014, 2013, 2012, 2011)! Edellinen seikkailukisa olikin vuoden 2014 Snowflakes joten pitkästä aikaa viivalla. Viime hetkillä varattiin majoitus kisaa edeltäväksi yöksi kisapaikalta ja aamulla oltiin kerrankin hyvin levänneinä jo valmiiksi pelipaikoilla. Vaikka aikaa oli reilusti reittien suunnittelulle ja kamojen säädölle niin silti tuli jälleen kerran kiirus lähtöön.

Prologi

Prologi

Kisa lähti käyntiin totutusti prologilla. Haasteena oli nyt löytää kartalta leimauskortissa olevat rastipisteet. Kun ensimmäinen rasti saatiin kartalta löydettyä niin lähdettiin sitä kohti ja matkalla etsittiin loput. Vaikka ei tullut siis reittiä varsinaisesti suunniteltua niin siitä tuli vahingossa aika optimaalinen. Pari rastia piti kiipeillä rakennusten katoilta tikkaita pitkin. Tällä osuudella oli myös melonta joka oli kerrankin meille hyvä; se oli lyhyt ja monessa kohti pääsi raahaamaan kanoottia maita pitkin 🙂 Rastit löytyi hyvin ja vaihtoon sijalla 12. Taidettiin tosin nopealla vaihdolla ohittaa useampi joukkue jo vaihtoalueella.

Pyöräily

Pyöräily

Seuraavaksi edessä oli pyöräily joka on yleensä ollut meille vahva laji. Näin oli myös tällä kertaa ja jo ensimmäisen rastin enduro-osuudella ohiteltiin useampi joukkue. Jostain selkäytimestä se poluilla pyöräily selvästi tulee, kun kumpikaan ei ole viime aikoina juuri maastossa ajellut 😉 Pyöräilyn reitinvalinnat oli onnistuneita ja toteutuskin sujuvaa. Turhia pysähtelyjä tai hidasteluja ei tarvinnut tehdä vaan edettiin tasaisesti rastilta toiselle. Rastille P6 saatiin porukkaa kiinni ja erittäin nopealla sekä virheettömällä palapelin kasaamisella (LarZ juoksi palaset suosta ja Petteri kasasi palapelin) päästiin kaikkien edelle! Pyöräilyn lopussa ainoan ongelma tuotti LarZin karttateline joka hajosi sen verran, että kartta pääsi pari kertaa tippumaan. Pyöräilyn jälkeen oltiinkin jo noustu kisassa toiseksi!

Seuraavaksi vaihto rullaluistimille. Tästä meillä oli etukäteen hyvät fiilikset sillä Petteri on tunnettu double push tekniikan mestari ja itsekin olen pikaluistelua aikanaan harrastanut. Suomen luonto oli kuitenkin asiasta toista mieltä ja Rauli-myrskyn tuomat tuulet teki luistelusta raskaan. Petteri ei myöskään omista hiihtosauvoja joten tuulta vasten joutui puskemaan täysin reisivoimin. Karttaa ei luistelussa tarvinnut sillä rastit löytyi vihjeiden perusteella. Loppumatkasta päästiin liuttelemaan myötätuuleen ja saatiin hetken nautiskella luistelun parhaista puolista.

Suunnistus

Suunnistus

Jukola -84

Jukola -84

Viimeinen osuus oli suunnistus. Hieman mietitytti, kun reitti näytti aika lyhyeltä mutta aikaa oli varattu peräti kaksi tuntia. Alkumatka hölkkäiltiin mukavia mäntykankaita mutta kakkosrastilla (J2Q3) käteen lyötiinkin vuoden 1984 Jukolan viestin kartta. Maasto oli tällä osuudella erittäin raskasta ja isoa mäkeä riitti. Vaikka itselle paikka oli suunnistuskisoista tuttu niin vanha kartta teki hommasta haastavaa. Kakkosrastia pitikin hieman etsiä ja kun lisäksi taidettiin ottaa hieman huonompi suora reitinvalinta niin takaa tuli ohi Kestävyysurheilu.fi tämän vuoden Jukolan voittajan tarkkuudella. Loput rastit löytyi hyvin ja viimeiselle tehtävärastille (J4Q4) selvittiin kunnialla. Siellä tehtävänä oli boulderoida mäkihyppyrin kyljessä ollut lyhyt kiipeilyseinä. Tipahtamisesta sai rangaistuksena käydä mäkihyppyrin alastulomontussa. Petterillä olikin vielä niin paljon intoa, että hän kävi montun pohjalla hakemassa hapot loppusuoralle 🙂

Snowflakes oli jälleen hieno kisa. Vaikka varsinaista seikkailutreeniä ei ollut juurikaan alla niin hyvin meni vanhoilla pohjilla ja lopullinen sija oli 6. Kiitokset vielä järjestäjille!

Tulokset | Kuvia

29syys/150

Janin kisat 2015

By Jani

Tuli vuonna 2013 loppuvuodesta siirryttyä matkatyöhön, joka käytännössä vei urheilulta kaiken ajan. Tilanne hankaloitui entisestään seuraavana vuonna, kun lähdin vuodeksi Kiinaan. Tätä ennen ehdin juosta yhden maastojuoksukisan Latviassa. Sijoitus oli omassa ikäryhmässäni yllättäen toinen. Kiinassa en urheillut käytännössä lainkaan, koska se ei vaan onnistunut (syyt: huonot harjoitteluolosuhteet ja vapaa-ajan puute).
Palattuani osallistuin heti Jukolaan. Kisa meni yllättävänkin hyvin, vaikka sijoitus olikin vasta noin 600:n paremmalla puolella. Joukkueen sijoitus saatiin taas kuitenkin kohenemaan usealla sadalla. Syyskuussa juoksin Nuuksio Classicin. Petteri oli loukannut reitensä ja siirsi osallistumisoikeuden minulle perjantaina, vuorokausi ennen kisan alkua. Runsaasta valmistautumisajasta huolimatta aikani heikentyi toissavuodesta runsaalla puolella tunnilla. Mutta tulipahan osoitettua että maratonin voi juosta kylmiltäänkin. Siis polkumaratonin, sileälle en olisi lähtenyt.
Viime lauantaina palautimme Lauri A:n kanssa b00tin takaisin seikkailu-urheilun tielle. Osallistuimme X-kaadon kuntosarjaan, jossa sijoituimme podiumille (ei ollut oikeasti podiumia kuntoilijoille). Kisa oli kiva, koska reitti oli nopea.
Loppukaudelle ei ole suunnitelmia, mutta Tuusulan rogaining ja Helsingin polkupuolikas kiinnostavat.

Sitten loppuhörinät. Kesän ja syksyn olen suunnistanut säännöllisesti. Myös jalkapalloa on tullut pelattua ahkerasti. Näillä kunto on kohonnut peruskuntoilijan tasolle (mutuoletus) ja paino on laskenut viitisen kiloa (anopin vaaka). Parasta kuitenkin on se että kun en ole asettanut minkäänlaisia tavoitteita, sitä on jaksanut lähteä urheilemaan. Lasken nyt kaiken lumisen talven varaan ja toivon, että pääsen hiihtämään, jotta olisin keväällä oikeasti hyvässä kunnossa.

21elo/140

b00t @ SnowFlakes Seikkailu 2014

By LarZ

Tämänvuotinen SnowFlakes Seikkailu oli meille Petterin kanssa jo neljäs. Eli voidaan puhua jokavuotisesta perinteestä! Liian aikaisen herätyksen jälkeen osuttiin pelipaikoille Kiljavan opistolle mukavasti samaan aikaan. Kisaromppeita hakiessa huomattiin, että pyöräilyreitti olikin jo karttaan valmiiksi piirretty. Vaikka reittiä ei siis tarvinnut suunnitella ja etukäteisvalmistelut sujuu nekin jo rutiinilla niin silti lähtöön tuli taas kiirus. Alkupuhuttelut jäi kuulematta mutta eihän niissä yleensä mitään tärkeätä kerrotakaan 🙂 Juuri ehdittiin saada prologin kartta käteen, kun lähtölaukaus jo pamahti.

Prologissa etsittiin rasteja vapaassa järjestyksessä opiston pihapiiristä. Rasteilta löytyi kirjaimia ja kun näistä sai muodostettua etsityn sanan sai siirtyä kohti melontaa. Meidän ei aivan kaikkia rasteja tarvinnut etsiä, kun jo hokattiin haluttu sana (Keuhkotautiparantola). Päästiin mukavasti kärkiletkassa kohti rantaa ja aina niin ihanaa melontaa 🙂

Meillä oli omat melontaliivit jo valmiiksi päällä joten rannassa ei tarvinnut kauaa säätää. Melonnan alku tuntui siltä, että oltaisiinko kerrankin hyvässä vauhdissa! Kukaa ei heti tullut ohi ja pysyttiin muiden mukana. Siinä oli kuitenkin kyse varmaan jostain aistiharhasta sillä loppumatka oli taas ihan normaalia b00t tason melan heiluttelua. Porukkaa meni ohi tasaiseen tahtiin ja ranta lähestyi tuskaisen hitaasti. Perille kuitenkin päästiin ja kohti pyöräilyä.

Melonnan tuskaa

Melonnan tuskaa. Kuva Avanti.

Pyöräily olikin tällä kertaa hieman erilainen kuin yleensä. Karttaan oli siis piirretty reitti mitä pitkin oli ajettava mutta ei rasteja. Rastit piti itse löytää reitin varrelta. Mukavaa tässä oli se, että päästiin ajelemaan paljon hienoja polkuja normaalin hiekkatie/asfaltti myllytyksen sijaan. Mutta... vauhtiin ei oikein missään vaiheessa kunnolla päässyt, kun piti kokoajan varmistella, ettei vaan jäänyt rasti huomaamatta. Ja lisäksi reitinvalinnat jää näin puuttumaan ja hommasta tulee helposti letkassa ajelua. Myös muutamat epäselvät polut jäi kaivelemaan ja yksi rasti jäikin meiltä löytämättä kokonaan. Jonkin verran olisi jo se helpottanut, jos rasteilla olisi ollut normaalit rastiliput nyt käytettyjen puuhun teipattujen paperilappujen sijaan.

Pyöräilyn lomassa käytiin myös loiskimassa pikainen uimapatjailu. Matka oli sen verran lyhyt, että olisi ehkä selvinnyt keveämmilläkin varusteilla. Toisaalta JYSKin patjoilla on aika mukavaa kauhoa menemään ja tyhjeneekin niin nopsaan. Pumppu kulki mukavasti tarakalla ja patjat repussa. Patjailua ennen suoritettiin myös jo SnowFlakes perinteeksi muodostunut Oxaliksen ohitus 😉

Pyöräilyn aikana ajettiin myös erillinen pyöräsuunnistus joka oli erittäin hieno! Oikealla suunnistuskartalla oli ilo painella menemään ja vaikka parit pysähtelyt tuli niin isommilta virheiltä vältyttiin. Oma pyörä heitti tosin tässä vaiheessa ketjut pois, jos isommalla eturattaalla vähänkin kovempaa polkaisi... Onneksi matkaa ei ollut enää paljoa joten pienemmälläkin vaihteella loppuun selvisi. Vaihdettiin pyöräilyn loppumatkaksi myös suunnistusvastaavaa ja Petteri vetikin lopun mallikkaasti. Päästiin parista joukkueesta hieman irti varmalla kartaluvulla.

Pyöräilyn vaihtoon

Pyöräilyn vaihtoon. Kuva Avanti.

Pyöräilyn jälkeen lähdettiin hiihtämään! Viime talvena kilometrit jäikin lumien puuttumisen johdosta vähiin joten sitä on hyvä näin kesällä paikata 🙂 Hiihto sujui Petterin komentojen tahtiin ongelmitta ja päästiin ykköslajin eli jalkaisin suoritettavan suunnistuksen pariin.

Hiihtämässä. Kuva SnowFlakes.

Hiihtämässä! Kuva SnowFlakes.

Suunnistus onkin SnowFlakeseissa ollut aina hieno osuus. Kartat on hyviä ja suunnistuskin ihan kunnon oikeaa metsässä menoa. Näin oli myös tällä kertaa. Rastit löytyi mukavasti ja pari joukkuetta ohitettiin. Petterillä alkoi lopussa geelit pyrkiä takaisin ulkoilmaan ja vauhtia hieman himmattiin juuri, kun saatiin yksi tiimi kiinni. Vaihdossa päästiin kuitenkin ohi ja enää oli jäljellä lopputehtävä. Rannassa käytiin taiteilemassa styroksilevyjen päällä ja lyhyen uinnin jälkeen loppukiri maaliin.

Maalissa! Kuva SnowFlakes.

Maalissa! Kuva SnowFlakes.

Ensimmäistä kertaa SnowFlakes uralla jäätiin sijoituksissa kolmen parhaan ulkopuolelle. Tällä kertaa tasokin taisi olla kovempi kuin aiemmin ja lisäksi rastin puuttuminen tiputti sijan kauas kärjestä. Toisaalta aikaero keulille ei ollut kuin alle 10min eli ihan kelpo kyytiä mentiin vaikka ei se siltä varsinkaan pyörällä tuntunut. Matkaa meille kertyi yhteensä aika tarkkaan tasan 50km. Kiitokset järjestäjille kisasta ja ensi vuonna ollaan jälleen varmasti mukana!

Tulokset
Kartat

Prologi, pyöräily ja melonta

Prologi, pyöräily ja melonta

Pyöräsuunnistus

Suunnistus

1heinä/140

b00t @ Rokua Geopark Challenge 2014

By LarZ

Rokualle vei b00tin tie jo kolmannen kerran perätysten. Ensimmäisellä kerralla vuonna 2012 testailtiin vielä kepillä jäädä Petterin kanssa adventure sarjassa ja viime vuonna pojat seikkaili jo koko rahalla 24h extreme sarjassa. Tällä kertaa pääsin itsekin mukaan ensimmäiseen oikeaan 24-tunnin nonstop kisaan. Mukana jälleen myös Petteri ja kolmantena lenkkinä kaiken nähnyt ja kokenut seikkailija Tuomas Sovijärvi.

Virallinen potretti, © Tapani Launonen.

Virallinen potretti. © Tapani Launonen

Kisan ennakkovalmistelut sujuikin Tuomaksen ohjeiden mukaan erittäin hyvin. Kaikki tarvittavat romppeet sekä rensselit mietittiin jo etukäteen aika hyvin kohdilleen ja perjantai iltana reitin selvittyä ei lopullinen kamojen pakkaus vienyt koko yötä vaan nukkumaan päästiin hyvissä ajoin. Energiat oli jaettu valmiiksi pusseihin vaihtokamppeiden kera ja vaihtopaikoilla riitti, kun otti oikean pussin, siirsi einekset reppuun sekä vaihtoi tarvittavat vaatteet. Saatiin vielä Petterin kanssa Tuomakselta kevyemmät reput lainaan! Eli suuret kiitokset vielä kerran Tuomakselle kaikesta.

Mukavan pitkien yöunien ja maittavan aamupalan jälkeen käytiin viemässä pyörät vaihtopaikalle autolla. Sen jälkeen kamat lähtöpaikalle ja viimeiset säädöt sekä hermoilut ennen starttia Oulun keskustasta Rotuaarilta. Pienet jännitykset tarjoili oma Hong Kongista ostettu uimapatja/sänky jossa ei oikein meinannu ilmat pysyä sisällä... Onneksi pieni reikä löytyi ja teipillä se saatiin jotenkin tukittua. Uimapatjapätkät olikin lopulta onneksi aika lyhyitä eikä lievästi vuotavasta patjasta sen isompaa ongelmaa muodostunut.

Startti tapahtui Tour de Francen tyyliin johtoauton perässä kohti Hupisaarten kaupunkipuistoa. Puistossa saatiin kartta käteen ja tehtävänä oli etsiä rasteilta seuraavan osuuden rastien paikat. Osalla rasteista käteen jäi vain mustapekka ja käytiinkin yhtä vaille kaikki rastit ennen kuin tarvittavat tiedot oli kasassa. Seuraavaksi vaihtoalueelta uimapatjat kantoon ja kohti edellisellä osuudella selvitettyjä pisteitä. Ensimmäiset kolme haettiin juoksemalla ja neljännelle mennessä päästiin sitten uimapatjalla vesille. Oulun edustan saaret tuli aika hyvin kierrettyä reitin kulkiessa Kuusisaaren, Korkiasaaren, Kiramosaaren, Hevossaaren sekä Elban kautta. Vaihtopaikalla vaihdettiin seuraavaksi patjat rullaluistimiin, haettiin kaupunki-infosta kartta ja lähdettiin luistelemaan. Luistelussa etsittiin kartan mukaiset 9 hienosti maalattua rakennusta eri puolilta oulua. Suunnistus rullaluistimilla ja kaupunkikartalla oli hieman haussa ja jonkun verran jouduttiin pysähtelemään. Kaikki rastit kuitenkin löydettiin ja pystyssäkin pysyttiin vaikka itsellä edellinen (ja ainut) rullaluistelu oli vuoden 2012 geopark challengessa 🙂 Rullaluistelun jälkeen prologi oli paketissa ja saatiin varsinainen kisa käyntiin.

Tuonne päin! © Tapani Launonen

Tuonne päin! © Tapani Launonen

Vielä hymyilyttää ennen melontaa. © Anna Leinonen

Vielä hymyilyttää ennen melontaa. © Anna Leinonen

Petteri valitsee ajolinjat. © Tapani Launonen

Petteri pohtii ajolinjoja. © Tapani Launonen

Vaihdon jälkeen melontakamat päälle ja kohti kanootteja. Matkalla suoritettiin tehtävä missä piti sekä polkea, että vetää polkuautoa lyhyt rata läpi. Heti melonnan toisella rastilla päästiin hyppäämään n. 3-metrin korkeudelta mereen. Ei se vesi nyt niin kylmää ollut, kun nopeasti kiipesi takaisin kanoottiin 🙂 Aurinkokin onneksi paistoi mukavasti ja lämpö palasi pikkuhiljaa meloessa jäseniin. Omin käsin styroksista ja vanhasta t-paidasta tehty lisäpenkki kanoottiin toimi oikein mukavasti. Hieman olisi voinut päällystys olla vähemmän hiertävää mutta meni se näinkin 😉 Seuraavaksi melottiin ja raahattiin kanoottia eteenpäin Oulun edustalla matalassa kanavassa kohti laskeutumistehtävää Tietomaan tornista. Laskeutumisessa jouduttiin jonkin aikaa odottelemaan omaa vuoroa. Tornista oli hienot maisemat ja alaskin päästiin turvallisesti. Itselle laskeutuminen oli elämän toinen. Petteri on vanha erikoisjoukkojen taistelija ja Tuomas kokenut vuorikiipeilijä joten heille homma oli peruskauraa. Laskeutumisen jälkeen vielä lyhyt kanootin kanto kanavasta isommille vesille ja sitten Oulujokea vastavirtaan kohti Turkansaarta.

Petteri esittelee uutta rusketustaan. © Tapani Launonen

Petteri esittelee tuoretta rusketustaan. © Tapani Launonen

Melonta oli taattua b00t laatua ja Oxaliskin pääsi jälleen ties kuinka monetta kertaa läpsyttelemään ohi 🙂 Yritys oli kova mutta meno Tuomaksen hyvistä vinkeistä huolimatta totutun hidasta. Kaikki hyvä loppuu onneksi aikanaan ja niin myös me päästiin vihdoin Turkansaarelle suorittamaan tehtävää. Saarelta saatiin onneksi lasketella hetki takaisinpäin myötävirtaan kohti Sanginjoen suuta. Meillä oli uimapatjat melonnassa mukana, kun oltiin jotenkin tulkittu reittikirjasta, että täällä joutuisi jonkinlaisen coastaleering/canjoneering tehtävän suorittamaan. Eipä sitä sitten ollutkaan ja turhaan olivat patjat painona mukana, kun alettiin raahaamaan kanoottia koskea pitkin kohti Sanginvaaran golfkenttiä ja hiihtokeskusta. Joki oli erittäin matala ja kivinen joten kanoottia vedettiin pitkät pätkät koskessa kahlaten ylävirtaan. Voimia antoi tieto siitä, että kohta päästään vaihtopaikalle eväitä syömään ja sitten vihdoin pyörien päälle.

Vaihtopaikalle kanoottia kannettiin vielä vajaan kilometrin verran tietä pitkin mutta sitten siitä päästiinkin lopullisesti eroon 🙂 Vaihdossa kuivat vaatteet päälle ja ruokaa sisään. Pyörällä oli tarkoitus laittaa ketjut kireälle ja ottaa melonnassa meidät ohittaneita joukkueita kiinni. Lähtö oli hieman liiankin rivakka, kun jouduttiin ykkösen jälkeen palaamaan takaisin unohtuneen reittikirjan takia. Sen jälkeen matka alkoi taittua mukavasti ja koko pyöräosuudelle ei isompia virheitä osunut. Muutamat pienet ohiajot ja pysähtelyt mutta ei mitään paria minuuttia isompaa. Heti pyöräilyn kakkoselle mennessä saatiin ensimmäiset kosketukset pitkospuihin joita tulikin sitten ajeltua tosi paljon. Ja mikäs niitä oli ajellessa, kun olivat niin hyvässä kunnossa. Hienoja suomaisemia ei tosin pystynyt liiemmin ihailemaan, kun piti aika tiukkaan tuijottaa edessä olevaa pitkosta. Ensimmäiset joukkueet saatiin kiinni Muhoksen jälkeen juuri parahiksi ennen Oulujoen ylitystä. Tästä huolimatta ylityksessä jouduttiin reilu puolituntia odottelemaan, että päästiin ensimmäinen osio veneen kyydissä. Hyvin olisi voinut myös ekan pätkän mennä patjalla niin ei olisi tarvinnut jonotella. Joki siis ylitettiin yhdestä kohtaa uimapatjalla. Pyörä vain patjaan kiinni ja mies pyörän päälle.

Rata sekä meidän reitti

Rata sekä meidän reitti

Ylityksen jälkeen päästiin taukopaikalle jossa sai lämmintä keittoa ja leipäjuustoa! Tässä vaiheessa oli yö kylmimmillään ja laitettiin lisää vaatetta päälle. Tauon jälkeen oli tehtävänä seurata pitkospuureittiä ja leimata matkalta kaksi rastia. Pitkoksilla taiteillessa sai onneksi hyvin lämmöt päälle ja ei yö lopulta sen jälkeen niin kovin kylmältä tuntunutkaan. Pyöräily jatkui edelleen ja alettiin pikkuhiljaa lähestyä Rokuan kankaita. Itsellä oli aamuyöllä Utajärven kohdilla 18-19 rastivälillä hieman nihkeämpi hetki. Sain kuitenkin poikien peesissä ajellessa vedettyä kofeiinigeelin sekä muuta energiaa ja olo kohenikin hetkessä. Muuten ruokapuoli ja syömiset toimi erittäin hyvin koko matkan. Ei oikeastaa missään kohti ollut ongelmia saada syötyä ja mahakin toimi koko reissun hyvin. Itsellä oli perusenergiana SiS:n juotavia GO geelejä ja patukkana Cliff Bareja. Lisänä vielä muutama Cliff Barin kofeiinigeeli. Kaikki maistui hyvältä myös kisan loppuvaiheessa eli pysynee käytössä myös jatkossa. Pyöräily jatkui sujuvana loppuun asti. Rokuan pehmeät tiet toki hieman laittoi viimeisillä väleillä puuskuttamaan mutta vaihtoon päästiin hyvällä kululla.

Aikaa oli mennyt noin 20-tuntia, kun saavuttiin Rokualle vaihtopaikalle. Pyörät parkkiin ja rullaluistimet taas esille. Seuraavana siis edessä yhdistetty rullaluistelu+suunnistus. Asfaltti kohti suunnistuksen alkua oli aikamoista röpelöä ja Petteri ei oikein päässyt esittelemään kaunista double push tekniikkaansa. Suunnistus taas oli hienoa pätkää kankaalla ja vieläpä oikealla suunnistuskartalla! Hieman oli epävarmaa meno ennen kuin päästiin suunnistuskartalle mutta sitten olikin ilo painella menemään. Tasaiset ja polkupätkät juostiin ja ylämäissä laitettiin kävelyksi. Vauhti oli kuitenkin edelleen hyvää ja edellä meneviä saavutettiin tässäkin. Suunnistuksen jälkeen lähdettiin taas luistelemaan ja hetken päästä ihmettelin mitä se Petteri takana huutelee. No eihän siinä muuta kuin oli jarru ja yksi pyörä lähtenyt alamäessä luistimesta omille teilleen! Onneksi pysyi mies pystyssä eikä käynyt pahemmin. Petterille sauvat käteen ja matka jatkui ilman pysähdystä. Vauhti hieman tästä kärsi mutta Petteri kovana kaukalopalloilijana pystyi kuitenkin hyvin rullailun vetämään loppuun asti.

Pikainen vaihto ja edessä oli enää viimeinen suunnistusosuus. Ensin juostiin lammen rantaan hakemaan tehtävärastilta toiseksi viimeisen rastin sijainti. Rasti sijaitsi viereisessä saaressa ja vihje löytyi saaren edessä vedessä olevista postilaatikoista. Sää oli jo tässä vaiheessa jopa helteinen eli virkistävä aamu-uinti olikin ihan paikallaan 🙂 Lämmin tulikin sitten seuraavan kerran vasta viimeiselle rastille juostessa. Toiseksi viimeinen rasti oli jo aiemmista Rokua seikkailuista tutun Pookin tornin huipulla. Rastille oli tosin tehty vielä pieni jäynä, kun juuri ennen tornin huippua olevassa ristikossa oli munalukko kiinni. Hetken tuumittuani huomasin kuitenkin, että lukkohan ei varsinaisesti lukitse mitään ja ristikko aukenikin pienen väännön jälkeen. Tässä oli ilmeisesti moni joukkue langennut ja rasti jäänyt löytämättä. Vielä loppukiri maaliin ja reissu ohi!

Aikaa meni aika tarkalleen 25-tuntia ja matkaa tuli hieman vajaat 220km. Sijoitus oli lopulta jopa yllättävän hyvä (7.) surkean melonnan jälkeen. Vauhti pysyi kuitenkin tasaisena loppuun asti, kukaan ei hyytynyt eikä mitään muitakaan ongelmia matkalla ollut. Kenelläkään ei tullut hiertymiä tai rakkoja ja suunnistuskin pysyi hyvällä tasolla. Reittikin oli suorastaan loistava. Eikä ötököitäkään ollut juuri lainkaan! Eli lopulta reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut! Kiitokset järjestäjille hienosta kokemuksesta.

Kisasivut

GPS-Seuranta

Kalevan kuvia 1, Kalevan kuvia 2, Kalevan kuvia 3

Tapani Launosen kuvia

29syys/130

b00t2 @ X-Kaato

By Jani

X-Kaato järjestettiin tällä kertaa Espoossa. Mukana b00tista oli tällä kertaa vain kakkosjoukkue, sillä ykkösen LarZ oli toipilaana.

Minulle ja Lauri A:lle tämän vuoden X-kaato oli järjestyksessään toinen. Viime vuonna heltisi kahdeksas sija. Tänä vuonna osallistujalista oli pitkä ja nimekäs, joten ajatuksissa oli lähinnä hyvä suoritus.

Lauri oli hakenut perjantai-illalla kartat ja piirtänyt reitit valmiiksi. Minun tarvitsi vain saapua paikalle. Siinäkin oli tekemistä, sillä en herännyt herätyskelloon. Tai sitten se ei koskaan edes herättänyt. Poika sattumoisin alkoi itkeä puoli kolmen aikoihin ja herätti minut. Kiireellä ylös ja matkaan, roinat oli pakattu edellisenä iltana valmiiksi autoon. Perille pääsin lopulta ihan hyvissä ajoin, hiukan neljän jälkeen ja ennen Lauria.

Kisa-alueella tuli unohdettua juomarakon suljin autoon, ja kun en saanut piilolinssejä oikein millään kohdilleen, myöhästyimme lähdöstä vajaan minuutin. Siitä kauhealla kiireellä metsään. Karttoja katsoin ensimmäisen kerran vasta ensimmäisen pyöräilyosuuden kolmannella rastiosuudella. Sen jälkeen en kertaakaan. Yleensä olemme jakaneet vetovuoroja, nyt en innostunut. Ja hyvä niin. Lauri veti kisan erinomaisesti.

Pyöräily meni mukavasti. Laurilla oli tässä hienoinen kotikenttäetu, itse en tiennyt olimmeko edes Espoossa. Mutta pirun kivaa oli, pidin kovasti kaupunkimaisemissa kisaamisesta. Reittimestari oli onnistunut taidokkaasti löytämään lyhyitä metsäosuuksia asvalttiteiden väliin. Ajoimme pääosin yksin mutta lopussa muutaman joukkueen letka ajoi meidät kiinni.

Lähdimme vaihdosta ensimmäisenä metsään, mutta aika pian sielläkin muodostui kolmen neljän joukkueen letka. Sillä joukolla suoriuduimme juoksuosuudesta melko mallikkaasti. Oikein mukavaa metsämaastoa ja virkistävää oli suunnistaa pimeässä.

vaihdosta lähdimme yhdessä parin joukkueen kanssa. Toinen näistä oli omjakon, jonka kanssa kilpailimmekin lähes yhtämatkaa aina viimeisen pyöräosuuden puoleen väliin. Yritimme kyllä alussa tehdä eroa, kun muut vetivät siltarastin liian pitkäksi, mutta vauhti ei riittänyt. Vähän myöhemmin teimme hienoisen samaistusvirheen, mutta luulen että siihen haksahti myös moni muukin perässä tullut joukkue. Järjestys pysyi siis samana. Tässä vaiheessa seurana enää omjakon.

Toiselle suunnistusosuudelle mennessä jalat alkoivat krampata. Tätä vaivaa ei ole ollut pariin vuoteen ja nyt se tuli ihan kunnolla. oltiin kuitenkin jo yli puolen välin ja ajattelin vain sinnitellä. Ihan hyvin se tuntui onnistuvan, kunnes vaihdosta pyöräilyn viimeiselle osuudelle lähtiessä ei oikein meinannut ylös päästä. Mieltä painoi vielä tuleva melontaosuus, jolloin kramppaaville jaloille ei voi tehdä mitään. Onneksi sain järjestäjältä poretabletin ja päälle kaivoin repusta Buranan. Eikun eteenpäin.

Pysyimme vielä jonkun matkaa omjakonin perässä. Luultavasti vain siksi että ukot olivat neljä viikkoa sitten jumpanneet jalkansa kuntoon 300 kilometrin mäkijuoksulla. Espoonjoen varren poluilla selät sitten karkasivat. Oma vauhti alkoi hiipua. Rastit löytyivät kuitenkin tasaisen varmasti. Toiseksi viimeisellä rastilla tuli yksi joukkue ohi.

Kisakeskuksella löimme takit niskaan ja suklaata  naamariin. Siitä järvelle. Hieno epätietoisuus hiipi tajuntaan, kun vaihtopaikalla näkyi omjakonin miehet mutta rannalla eikä järvellä missään. Piti katsoa pariin kertaan reittikirjasta varmistuaksemme siitä, ettemme olleet jättäneet mitään väliin. Emme olleet, omjakon oli vaan niin äärimmäisen kova kaksikko melomaan, että olivat ehtineet kadota horisonttiin yhtä nopeasti kuin ruokakassit leipäjonosta.

Haimme ensimmäisen melontarastin nousematta kanootista, minkä vuoksi ohitimme meidän edellemme kiilanneen joukkueen. Jonkun verran räpiköimme tiheässä kaislikossa mutta etumatka oli lopulta melko suuri. Saimme rauhassa suorittaa kiipeilytehtävän ja hakea uintirastin, sijoitukset alkoivat varmistua. Maaliin tulimme nelisen minuuttia omjakonin perässä ja seuraavaa vajaa kymmenen minuuttia edellä.

Viime vuoden kahdeksas sija tuli siis uusittua. Jalatkin kestivät loppuun asti. Tällä kertaa ei tarvinnut hätäillä maalinkaan sulkeutumisesta. Aikaa meni noin kuusi tuntia ja kilometrejä tuli 60.

Kaudesta jäi hyvä maku. Toivottavasti tällaisia puolittaisia kaupunkikisoja tulee uudelleenkin.

Tagged as: , , No Comments
19elo/132

b00t @ SnowFlakes Seikkailu 2013

By LarZ

Jo perinteeksi muodostuneeseen snowflakes seikkailuun lähdettiin Petterin kanssa jo kolmatta kertaa. Edellisvuosilta oli puolustettavana 2:s ja 3:s sijat ja tänä vuonna näytti lähtölistalla olevan paljon leveämmin tasoa kuin aiemmin. Hieman etukäteen jännitti miten Petterin jalat kestää, kun edellisenä viikonloppuna oli käynyt tekemässä kevyen 110km kävelyreissun ruotsissa 🙂 Huoli oli turha sillä vauhtia löytyi ja jalkojen kanssa ei ollut mitään ongelmia.

Ensimmäinen osuus oli suunnistus lähialueella. Lähtö onnistui hyvin, sillä lähdettiin eri suuntaan (etelää kohti) kuin 90% joukkueista  ja saatiin leimailla ekat rastit rauhassa ilman ruuhkia. Kartta tuli kuitenkin taiteltua hieman huolimattomasti ja huomasin hieman liian myöhään, että kartan toisessakin reunassa oli rasteja... Hieman tuli siis ylimääräistä matkaa ja jokirasteillä joutui jonkin verran jonottamaan leimausta ruuhkissa. Ekaan vaihtoon ja kohti melontaa kuitenkin ihan hyvissä asemissa.

Ensimmäinen suunnistus. GPS hieman temppuillut välillä.

Melonta

Melonta

Melontaan pyörillä ja rannasta ensimmäinen kanootti haltuun. Melonta oli aika peruskauraa sillä erotuksella, että ohitettiin yksi pariskunta! Olikohan ensimmäinen kerta, kun joku ollaan melonnassa ohitettu 🙂 Siitä jäi hyvä mieli vaikka toki meidän ohi kauhoi sitten vähän useampi kaksikko. Oxaliskin riuhtoi sulavan näköisesti ohi ja katosi horisonttiin. Tuloksia näin jälkikäteen katsellessa ei se melonta nyt niin huonoa lopulta ollutkaan vaikka siltä tuntui. Keulaan kuitenkin vain muutamat minuutit ja sija varmaan jossain kymmenen tuntumassa.

Nopean repun vaihdon jälkeen jatkettiin suoraan varsinaiselle pyöräilyosuudelle. Pyöräilyssä olikin tällä kertaa oikein mukavasti rasteja ja ihan mielenkiintoisia välejä. Leimauskorttia ei tosin ehditty virittää mihinkään joten leimaamisessa aina hetki kesti, kun kortti piti kaivaa vyölaukusta. Pyöräilyn jännimmät hetket koittikin heti ykköselle mennessä, kun karttaa lukiessa ajelin suoraan tiessä olevaan monttuun ja melkein lähdin lentoon. Jotenkin selvisin kuitenkin pystyssä ja matka jatkui. Ekalla rastilla suoritettiin hiekkakuopalla lyhyt sykkelikrossi jossa ei ongelmia ollut. Rastit löytyi hyvin ja ohiteltiin jo alkumatkasta useampi joukkue.

Pyöräily + suunnistus

Pyöräily + suunnistus

5:s rastilla suoritettiin n. 3km soramonttusuunnistus. Suunnistuskengätkin oli mukana mutta ei niitä sitten kuitenkaan jalkaan vaihdettu vaan taiteiltiin pyöräilykengissä koko matka. Hieman oli välillä hankalaa mutta ei siinä varmaan sen enempää hävitty kuin mitä olisi mennyt aikaa kenkien vaihtoon. Pari rastia oli pienissä saarissa ja toiselle piti jopa pari metriä uida, kun jalat ei enää pohjaa tavoittanut. Suunnistuksessa pari pientä koukeroa tuli mutta ei mitään isompia. Soramontulta lähtö seuraavalle rastille oli kohtuu hankala, kun polkuja meni joka suuntaan ja kartassa oli oikeastaan vain yksi mitä olisi pitänyt seurata. Oikea löytyi kuitenkin suoraan ja matka jatkui. Pyöräilyn 7:rastille otettiin hieman huonompi valinta sillä matkalla oli aikamoiset kuralätäköt. Lisäksi rastille tuli muutaman minuutin kupru, kun käännyttiin metsään liian aikaisin. 9-rastille saatiin kiinni Lumi Ski Club 1:n pojat joiden kanssa sitten loppumatka ohiteltiin toisiamme. 12-13 välillä ryynättiin alkumatka pyörien kanssa pusikon läpi polulle ja tässä päästiin hieman karkuun. 16-rastilla sitten taas ihmeteltiin porukalla pv:n rastilla, että onko se meidän vai ei. Oikea rasti löytyikin sitten muutaman kymmenen metrin päästä edestäpäin. Pyöräilyn viimeiselle 17-rastille mennessä Ski Clubin jampat lähtikin kiertämään yllättäen vasemmalta ja Petteri vanhana kettuna vaan hiljaa viittilöi että toiseen suuntaan ja päästiin näin nopeammalla valinnalla parin minuutin karkumatkalle.

Viimeinen suunnistus

Viimeinen suunnistus

Jälleen nopea vaihto; juoksukengät jalkaan ja kohti viimeistä suunnistusosuutta. Vaihdossa kuultiin, että ollaan kolmantena. Ski Clubin jantterit oli kuitenkin aika lähellä takana joten virheisiin ei ollut viimeisellä pätkällä varaa. Ensimmäisellä rastilla päästiin armeijan esteradalle kiipeilemään ja siinä vertyikin mukavasti pyöräilyn jähmettämät raajat. Suunnistus sujui hyvin ja saatiin pidettyä vauhti tasaisena. Yleensä ollaan oltu suunnistuspätkillä hyviä ja vaikka nyt ei kovin vaikea rata ollut niin luotettiin, että virheettömällä vedolla pysyy muut takana. Paketti pysyikin kasassa loppuun asti ja saatiin lopulta lasketella maaliin rauhassa kolmantena!

Koko reissu meni tällä kertaa vain pienillä virheillä erittäin tasaisesti ja hyvin loppuun asti. Energiatkin riitti hyvin, vain yksi geeli tuli matkalla napattua. Järjestelyt ja kisa oli jälleen erittäin hienosti hoidettu ja varsinkin sulavat tehtävärastit missä pääsee rymistelemään eikä tarvitse jonotella on meidän mieleen. Kiitokset järjestäjille ja ensi vuonna tullaan varmasti uudelleen hakemaan sitä puuttuvaa voittoa 🙂

Kisasivut | Tulokset | Kuvia 1 | Kuvia 2

 

9heinä/130

b00t Geopark Challengessa (2013)

By Jani

b00t Rokualla (kuva: Tapani Launonen)

b00t Rokualla (kuva: Tapani Launonen)

Järjestäjät päättivät, ettei Stockholm Extremeä tule, joten piti alkaa katsoa jotakin toista pidempää seikakilukisaa. Päädyimme Rokualle.

Joukkue koostui tällä kertaa Janista, Laurista ja Petteristä. Lauri paikkasi LarZia, jolla on pitempään ollut jalkavaivoja.

Lähdimme Petterin kanssa kotoa kohti Muhosta Torstai-aamuna, heti kun olin päässyt kotiin Ruotsista ja saanut pakattua kamppeet. Sen verran piti poiketa reitiltä, että sain hankittua Ajopyörästä irrotettavat hihat (ei tullut käytettyä kisassa kertaakaan). Samalla huollatin etuvaihtajan huokeaan viiden euron hintaan (vaihtajaa käytin sitäkin enemmän). Matka jatkui sen jälkeen Tampereelle, jossa Petterin piti pysähtyä R-Techiin. Hän oli nimittäin aiemmin viikolla onnistunut kadottamaan etupyörän akselin. Rangaistus siitä oli 112 euroa ja uusi akseli.

Koko päivä meni Muhokselle ajaessa, perillä olimme vasta illansuussa. Kolmas jäsenemme Lauri oli ehtinyt saapua kisakeskukseen jo aiemmin. Otatimme tiimikuvan ja puolen tunnin jonottelun jälkeen suoritimme pakolliset jumaroinnit. Sen jälkeen haimme kartat ja lähdimme kiireellä Muhoksen keskustaan etsimään uimapatjaa. Olin unohtanut hankkia. Ei löytynyt uimapatjaa. Muhokselta Ouluun Petterin vaimon siskon luokse piirtämään karttoja ja nukkumaan.

Aamulla oli hieman sellainen olo, että mihin vietävään sitä oli taas tullut ilmoittauduttua. Reitti kun oli ihan älyttömän pitkä, yli 200 km. Vaan mitä sitä enää ihmettelemään, varusteet ja ukot autoon ja lähtöpaikalle. Ilma oli kaunis, aurinko paistoi ja lämpöä riitti. Ja muutenkin oli urheilujuhlan tuntua ilmassa.

Lähtölaukauksen kajahdettua jäimme hännille - mikä kiire tässä on - mutta kun joukko jonoutui jo ennen ensimmäistä rastia, teki mieli terästäytyä. Onnistuimme kuitenkin pian ohittamaan puolet joukkueista, koska tässä vaiheessa kisaa väki juoksee sinne tänne edellä menevien perässä ja joku edellä pummasi. Ensimmäiseltä rastilta sitten seuraavalle ja pian saimmekin rämpiä jonossa pimeässä ja märässä ojarummussa kohti uusia seikkailuja. Prologin ensimmäisestä osuudesta ei sen enempää kerrottavaa. Toiselle osuudelle vaihdon kautta ja pari uimapatjaa kainaloon. Ihan kohtuullisesti pärjäsimme vaikkemme kolmatta uimapatjaa saaneetkaan. Sijoituksesta vaihdossa ei ollut hajuakaan. Kolmannella osuudella piti rullaluistella ja siinä pärjäsimme aika hyvin. Emme eksyneet reitiltä, kävimme Lönkan tai kenen nyt olikaan patsaalla, ja pääsimme vaihtoon ilmeisesti kymmenen sakissa. Nopea tankkaus ja pyöräilemään. Aikaa oli tainnut tähän mennessä kulua alle viisi tuntia.

Lauri valmistautuu kiipeilyyn (kuva: Tapani Launonen)

Lauri valmistautuu kiipeilyyn (kuva: Tapani Launonen)

Pyöräily oli sellainen lyhyt pikamatka, kilometrejä taisi tulla vaatimattomat toistasataa. Ensimmäinen questi oli padolla, ja vaikka lähdimme sitä edeltäneeltä rastilta ennen isompaa joukkoa, pääsimme perille pienen reittikömmähdyksen takia muiden jälkeen. Puhuttiin vain sekunneista, pahus. No ne sekunnit muuttuivat pitkäksi odotteluksi jonossa. Quest sisälsi ensin kahdeksan kerrosta rappusia ja sen jälkeen laskeutumista sillalta padolle ja takaisin alas. Sieltä piti edelleen mennä rakennuksen alle jonnekin pimeään. Ja taas pyörille ja metsään.

Tätä patoa pitkin köysillä alas (kuva: Tapani Launonen)

Tätä patoa pitkin köysillä alas (kuva: Tapani Launonen)

Pyöräosuuden puolessa välissä oli kahvio, josta nappasimme pullaa,kahvia, makkaraa - ja pillimehua! Mielialat kohenivat kummasti. Tämän jälkeen tasaista pyöräilyä, ajasta ei ollut hajua koska Suunto oli nukahtanut jo 13 tunnin kohdalla. Me sentään jaksoimme. Seuraava questi johon jumarointitaitoja olisi vaadittu oli kuitenkin jo suljettu. Kuumailmapallosta oli loppunut kaasu, joten tehtäväksemme jäi vain rastin nouto. Kovaa vauhtia vaihtoalaueelle, jossa olimme puolen yön jälkeen. Saimme järjestäjiltä lämmintä soppaa, oli muuten aivan mahtavaa! Masut täynnä läksimme koskelle. Alkoi sataa ja ennen kuin Lauri ehti istua kunnolla itse kyhäämälleen istuimelle, se hajosi. Hirveä sade ja heti sadan metrin päässä koski. Petteri kiroilee, Lauri seisoo korkeassa polviasennossa ja minä tuuppaan kanoottia eteenpäin vedessä. Ajatelkaa, Lauri veti ihan intiaanina koko matkan. Ansaitsi tästä intiaaninimen "Teräspolvi".  Tätä jatkui kahdeksan tuntia, paitsi ihan lopussa jolloin Petteri oli nukahtaa ja sen seurauksena keikahtaa kanootista. Aamuyön tunteina Petteriä piti hereillä hyttyset, joita oli, no, helvetisti liikaa. Sateesta oli se ilo, että  se vei hyttyset tiehensä. Ja tietenkin sen sateen piti loppua. Mutta voisin silti väittää että melontaosuus oli kisan kohokohta, seikkailua parhaimmillaan. Reitti kun ei ollut lainkaan helppo, koskia siellä täällä oli puita ylitettävänä ja alitettavana.

Petteri ehti kisan aikana pitsalle (kuva: Tapani Launonen)

Petteri ehti kisan aikana pitsalle (kuva: Tapani Launonen)

Sitten se canyoneering, matkaa takana vajaa 200 km ja kello jotain seitsemän-kahdeksan-yhdeksän...siis ei mitään hajua. Alku meni leppoisasti mutta puolen välin jälkeen minulla alkoi jalat kipuilla. Olin valinnut suunnistustossut ja ne ei ole näin pitkällä matkalla optimaaliset. Eivät anna ollenkaan myöten ja kun koko matkan oli jalat olleet enemmän tai vähemmän märät, alkoi tulla ahdasta. Turvonneet jalat olivat muhjuna ja rakoilla. Vesiylitykset ilman melontaliivejä alkoivat tuntua ylitsepääsemättömiltä ja tietysti ajatus siitä, että joutuu sen jälkeen taas etenemään litimärillä jaloilla. Jalkojeni takia skipattiin seitsemän rastia ja käveltiin tietä pitkin suoraan vaihtopaikalle.

Janillakin on nälkä (kuva: Tapani Launonen

Vaihtopaikalla kuivat sukat päälle ja pyörän selkään. Jäljellä joku seitsemän rastia ja maali. Perillä olimme iltapäivällä. Loppuaika hiukan vajaa 30 tuntia ja sijoitus 14s.

Nopeasti suihkuun ja siitä kamat autoon ja syömään. Petterin luistimia ei löytynyt mistään. Myöhemmin selvisi että joku oli luullut omikseen ja kun olimme ehtineet lähteä, oli tämä palauttanut ne takaisin. Ajoimme Ouluun, kävimme pitsalla ja pistimme maate. Aamulla 12 tunnin unien jälkeen lähdimme kohti kotia ja sinne myös pääsimme.

Sitten tulevat loppusanat. Kuten voittajajoukkue Multisport.fi asian osuvasti ilmaisi, "paljon oli nokkosia, hyttysiä ja märkää." (Kaleva 6.7.2013, Heikki Uusitalo) Lisäksi oli paarmoja.

Kiva kisa silti.

11kesä/130

b00t No Limit Adventuressa

By Petteri

No Limit Adventureen osallistui myös se b00tin seikkailujaoston nörtimpi aboriginaaliparivaljakko Petteri ja LarZ, jonka kilpailu ei lähtenyt kovin tyylikkäästi käyntiin. Vaikka höpöttelin LarZille ratakierrosten jälkeen, että prologikartta voisi olla peilikuva niin ei LarZ asiaa uskonut, joten en uskonut minäkään sitten. Piti siis varmistaa se käymällä kartan väärällä laidalla toteamassa asia. Tähän muutama minuutti hukkui, mutta taistelutahto ei.

Prologin jälkeen juoksimme melomaan, joka sujui perinteiseen tapaan ihmetellen, että miten muut menee aina niin kovaa. Tähän on jo totuttu, joten emme siitä suuremmin stressiä ota. Melonta oli sinänsä meille mieluinen, sillä reitti oli teknisesti helppo eikä hirveän pitkä.

Melonnasta starttipaikalle juosten ja pyörät alle. Pyörät kulkivat mukavasti kunnes saavuimme MTB-rastille 11., jonka voisimme väittää sijoitetun hieman väärään kohtaan. Tai vaihtoehtoisesti piirretty karttaan väärään kohtaan. Spekuloimme asiaa visuaalisesti myös seuraavassa kartassa, jossa näkyy reittimme. Mielestämme rasti oli lähempänä sinistä palloa. Olisihan sen voinut siitä matkaltakin poimia jos olisi hoksannut päätä pyöritellä oikeassa kohtaa.

Melonta ja pyöräily

Melonta ja pyöräily

Suunnistustossua jalkaan

Suunnistustossua jalkaan (kuva: Liisa Paakkanen)

Tähän härväykseen meni n. 1o minuuttia hukkaan ja jatkoimme matkaa suuremmin asiaa murehtimatta kohti suunnistusta ja seuraavaa questia. Seuraavalla rastilla pääsimme kiipeilemään kalliolla ja hakemaan ohjeistuksen mukaan ojaa seuraten 3 rastia. Tämä tehtävä oli kuitenkin toteutettu hieman harkitsemattomasti, sillä ojaa saattoi seurata aivan liian pitkään jos ei rastit sattuneet silmään ja harvalla ensimmäinen rasti sattui, koska siitä puuttui rastilippu. Tähän meni hukkaan siis ainakin 20 minuuttia kun hortoilimme kolmatta rastia etsien. Jos olisi tiennyt asian etukäteen, olisi kannattanut koko oja käydä samoamatta ja ottaa vaivainen 30min aikasakko, kuten voittajajoukkue teki.

LarZin pilli

LarZin pilli (kuva: Liisa Paakkanen)

Olimme kovin harmissamme turhan ojasamoamisen jälkeen, mutta meno alkoi taas maistua kun pääsimme LarZin leipälajin pariin eli perinteiseen suunnistukseen juosten upeassa metsämaastossa. Tämä osuus meni loistavasti ja jatkoimme matkaa pyörällä.

LarZ leimaa

LarZ leimaa (kuva: Liisa Paakkanen)

Suunnistus

Suunnistus

Pyöräsuunnistuksessa jo viime vuoden X-Kaadossa pahaksi polkuviidakoksi osoittautunut Siikajärven Bermudan kolmio teki jälkeen tepposensa. Kaksi turhaa pistoa tuli väärälle polulle, joista toinen itse asiassa olisi ollut oikea reitti, mutta silti palasimme ja menimme kiertoreittiä pyörärastille 15. Käsittämätöntä.

Loppu pyöräilystä vaihtopaikalle meni teitä ajellen. Vaihtopaikalla lenkkarit jalkaan ja suorittamaan viimeinen sprinttisuunnistus, jossa metsien oraakkeli LarZ osoitti taas olevansa kova menijä kartta kädessä. Sen verran sain perässä jarrutettua menoa, ettei ihan top1 osuusaikaa saatu tehtyä kuitenkaan.

Sprinttisuunnistus

Sprinttisuunnistus

Virallisten tulosten perusteella ja merkillisten aikasakkojen jälkeen sijoituimme kilpailussa kahdeksanneksi. Aikasakon syytä emme tiedä. Kilpailu oli kokonaisuutena kuitenkin todella hyvää mättöä sopivilla questeilla höystettynä ja täten abo-b00tille mieluista menoa ilman turhia kikkailuita. Kiitos järjestäjille tästä! Ainoa mikä aavistuksen harmitti oli pyöräilyn 11. rasti ja ojatehtävästä koitunut hirveä määrä hukka-aikaa.

Filed under: Seikkailut No Comments
9kesä/130

b00t2 No Limit Adventuressa

By Jani

Alku ei luvannut hyvää. Pyöräni etuvaihtajan säädöt olivat kateissa (isoin ratas ei ollut lainkaan käytössä) ja alla vain kolmen ja puolen tunnin yöunet (piti katsoa Wiren päätösjakso, paras tv-sarja koskaan). Menihän siinä koko päivä ja iltakin, että ylipäätään sain sen vaihtajan sekaisin. Perillä Veikkolassa huomasin että olin unohtanut kotiin emitin, kompassin ja kompressiosäärystimet. Olin sentään ottanut ne elintärkeät kaksi paria hiihtokäsineitä, joita ilman ei voi lähteä hellekisaan jossa ei hiihdetä. Onneksi sain bootin LarZilta emitin lainaksi. Kompasseja parillani, Laurilla, oli kaksi. Säärystimiä en kehdannut keneltäkään kysyä. No, ei mennyt kisa säärystimien puutteen takia pilalle - sen voi näin jälkeenpäin sanoa. 🙂

NLA2013_lähtö

Kisa alkoi hyvin. Pikaiset neljä kierrosta yleisurheiluradalla, jossa rasitteena aidat ja vesieste ilman vettä. Radalta siirryimme suoraan viereiseen metsään. Apunamme oli peilikartta, jonka saimme lähdössä. Rastit löytyivät nopeasti mutta ensimmäisellä rastilla oli toivoton ruuhka. Siinä kiven alle odotellessa tuli kärjelle mukavasti etua, mikä tietysti on prologin tarkoituskin.

NLA2013_prologi

Prologilta lyhyt juoksu järvelle melomaan. Melonta tuntui hyvältä, ei tuulta ei aaltoja. Viimeinen melontarasti hieno, pääsi kunnolla rämpimään. Siis Lauri pääsi. Minä istuin kanootissa. Hävisimme melontaosuudella yhden sijan ja saavuimme vaihtopaikalle ilmeisesti kahdeksantena. En tiedä. Vaihtopaikalla ohitimme sitten yhden joukkueen. Kuivat sukat jalkaan (turhamaista?), pyörät alle ja matkaan. Ja heti toisella pyörärastilla kahlaamaan järveen. (Note to myself: Next time, forget them dry socks!) Saavutimme samalla yhden joukkueen, nousujohteinen kisa päällä.

NLA2013_melonta

Hyvä veto katkesi seuraavaan pyörärastiin. Rasti oli väärässä ojassa, minkä vuoksi menetimme aikaa kymmenisen minuuttia. Tämän jälkeen ajoimme kauhealla kiireellä eteenpäin kohti suunnistusrasteja. Perillä saimme luvan suorittaa ensin kiipeilytehtävän. Sijoitus kai nyt pari-kolme pykälää huonompi kuin ojarastilla. Kiipeily vierähti jonottaessa ja rupatellessa. Sen jälkeen valjaat pois ja takaisin alas etsimään kolmea rastia puron varrelta. Rasteja löytyi helposti kaksi, kolmatta ei millään. Jatkoimme sillalta vielä kilometrin eteenpäin (18 minuuttia), sitten loppui usko ja käännyimme takaisin. Alkoi orastava kiukku.

NLA2013_kiipeily

Rämmimme puron vartta takaisin kohti siltaa. Meni 12 minuuttia lisää ja kiukku kasvoi edelleen. Sillan jälkeen joku joukkueista vihjasi että ensimmäisessä ei ollut rastilippua, ei ihme että jäi löytämättä. Puoli tuntia hukkaan tuosta noin vain. Aikatappio kertautui tämän jälkeen lisää koska jätimme mehut kiipeilyrastille. Kuivuimme ja vauhti hidastui. Kiipeilyrastille päästessämme otimme mehut mukaan ja jatkoimme suunnistusta. Hidasta oli, ei mennyt enää vihkoon. Yhä kiukutti. Pyörät alle ja meno alkoi helpottaa. Poljimme parin joukkueen ohi melkein heti ja pyöräilyosuus taittuu virheittä. Lauri oli menopäällä. Uusi karttateline ja kovat treenit ovat saaneet miehen urheilutuulelle. Ei edes itsestä riippumattomat kiusat saaneet miestä apeaksi, oikea meininki. Minunkin mieli alkoi kirkastua.

Pyöräilyosuus oli hieno, se sisälsi mahtavia polkuja. Niitä oli hyvä ajaa vaikka vaihteet reistailivat. Kaiken ylimääräisen rastisäädön jälkeen huomasimme, että ehdimme hyvin maaliin aikarajan puitteissa. Viimeisessä vaihdossa puimme juoksutossut rivakasti jalkaan ja kirmasimme sprintille. Rastit löytyivät lennosta ja virtaa riitti juoksuun. Tai ainakin sen verran että pysyin jotenkuten Laurin perässä. Ylitimme maalin hyvinkin alle seitsemän tunnin, ilman kikkailua loppuaika olisi luultavasti ollut siinä kuuden tunnin tietämillä. Sijoitus varmasti kaukana kärjestä. Tiivistän kisamme seuraavasti: hyvä alku, huono puoliväli, hyvä loppu.

Keli oli mahtava, maalissa lämmin suihku ja jäätelökauppa kisakeskuksen vieressä. Siinä plussat.

Illaksi ehti sopivasti kotiin päästämään vaimo lenkille ja leikittämään lapsia, pesemään pyykkiä ja laittamaan hiihtohanskat odottamaan seuraavaa kisaa (Jukolaa).

Näihin kuviin ja tunnelmiin

Kuvat Mehukattien Liisalta. Kiitos.

Jälkipyykki: Tulokset tulivat eilen (10.6.2013). Olimme kymmenes.

Järjestäjä pahoittelee purorastien organisointia. Purorastien hakematta jättäminen toi lempeän aikasakon, 10 minuuttia per rasti. Mikäli olisi ensin hakenut suunnistusrastit ja vasta sitten suorittanut kiipeilyosuuden ja purotehtävän, aika olisi ollut parempi. Tämä siksi että radalla oli  alussa ruuhkaa ja kilpailijoille olisi kerrottu, ettei ensimmäisellä purorastilla ollut rastilippua. (Näin toimittiin vastaavassa tilanteessa tämän vuoden Springissä.)

20touko/130

b00t Spring Adventuressa

By Petteri

LarZin parannellessa lihasvammaansa koitin kuumeisesti etsiä itselleni pula-ajan paria. Kun melkein kaikki kaverit oli jo käyty läpi, löytyi Facebookista Ilkka sokkotreffeille miesten kilpasarjaan.

Kilpailu lähti käyntiin muistisuunnistusprologilla, joka jatkui normisuunnistuksella. Juoksu tuntui alusta asti raskaalta ja oli vaikea pysyä Ilkan vauhdissa. Rastit löytyivät kuitenkin ihan mukavasti, mutta itsellä alkoi vaivata nesteen puute suunnistuksen loppupuolella. Maastopyöräilyn alussa pääsin tankkaamaan nestettä, mutta se oli jo vähän myöhäistä. Piiputin jokaiseen ylämäkeen ja reidet alkoivat kramppailla. Eipä olekaan koskaan näin vaikeaa ollut meno seikkailukilpailussa. Ilkka koitti pitää jonkinmoista vauhtia ja tsempata jatkamaan. Suunnistus sujui kohtalaisesti ja huomasimme kaikesta huolimatta olevamme jopa b00t2:sta edellä ennen melontaa.

Melonnassa sain oloni hieman paranemaan ja tankattua hieman energiaa, mutta puutteelliset melontataidot haittasivat menoa. Järvellä suoraan kulki ihan kohtalaisesti, mutta pitkä mutkitteleva kapea joki oli liian paha paikka. b00t2 ja muutama muu tiimi menivät joella menojaan ohi. Kun melonta oli ohitse olimme jo yliajalla, joten ei auttanut kuin suunnata pyörät suoraan kohti maalia ja jättää loput rastit hakematta. Kaiken huipuksi unohdin emitin melontaliivini taskuun, joten virallinen tulos jäi saamatta. Tuloksen saamattomuus ei niinkään harmittanut vaan oma kankea meno ja valmistautumiseni laiminlyönti.

b00t Spring Adventuressa

b00t Spring Adventuressa (kuva: Liisa Paakkanen)

Seuraavana päivänä flunssan kourissa päätin, että No Limittiin lepään ennen kisaa, tankkaan kunnolla ja mietin hieman kelin mukaan nestehuoltomahdollisuuksia. Kiitoksia Ilkalle! Mukava harjoituspäivä oli, vaikka minulle meno ei maistunut.

Filed under: Seikkailut No Comments