Janin kisat 2015
Tuli vuonna 2013 loppuvuodesta siirryttyä matkatyöhön, joka käytännössä vei urheilulta kaiken ajan. Tilanne hankaloitui entisestään seuraavana vuonna, kun lähdin vuodeksi Kiinaan. Tätä ennen ehdin juosta yhden maastojuoksukisan Latviassa. Sijoitus oli omassa ikäryhmässäni yllättäen toinen. Kiinassa en urheillut käytännössä lainkaan, koska se ei vaan onnistunut (syyt: huonot harjoitteluolosuhteet ja vapaa-ajan puute).
Palattuani osallistuin heti Jukolaan. Kisa meni yllättävänkin hyvin, vaikka sijoitus olikin vasta noin 600:n paremmalla puolella. Joukkueen sijoitus saatiin taas kuitenkin kohenemaan usealla sadalla. Syyskuussa juoksin Nuuksio Classicin. Petteri oli loukannut reitensä ja siirsi osallistumisoikeuden minulle perjantaina, vuorokausi ennen kisan alkua. Runsaasta valmistautumisajasta huolimatta aikani heikentyi toissavuodesta runsaalla puolella tunnilla. Mutta tulipahan osoitettua että maratonin voi juosta kylmiltäänkin. Siis polkumaratonin, sileälle en olisi lähtenyt.
Viime lauantaina palautimme Lauri A:n kanssa b00tin takaisin seikkailu-urheilun tielle. Osallistuimme X-kaadon kuntosarjaan, jossa sijoituimme podiumille (ei ollut oikeasti podiumia kuntoilijoille). Kisa oli kiva, koska reitti oli nopea.
Loppukaudelle ei ole suunnitelmia, mutta Tuusulan rogaining ja Helsingin polkupuolikas kiinnostavat.
Sitten loppuhörinät. Kesän ja syksyn olen suunnistanut säännöllisesti. Myös jalkapalloa on tullut pelattua ahkerasti. Näillä kunto on kohonnut peruskuntoilijan tasolle (mutuoletus) ja paino on laskenut viitisen kiloa (anopin vaaka). Parasta kuitenkin on se että kun en ole asettanut minkäänlaisia tavoitteita, sitä on jaksanut lähteä urheilemaan. Lasken nyt kaiken lumisen talven varaan ja toivon, että pääsen hiihtämään, jotta olisin keväällä oikeasti hyvässä kunnossa.
Teemu @ Loppiaisrogaining
Loppiaisena järjestetään (ilmeisesti) perinteisesti Loppiaisrogaining-suunnistus, mihin tuli osallistuttua ensimmäistä kertaa. Itse asiassa tämä oli ensimmäinen suunnistuskisa, mihin muutenkaan olen koskaan osallistunut. Omasta suorituksesta jäi tosin se suunnistusosuus puuttumaan kokonaan, sillä olimme liikkeellä kolmen hengen joukkueella, jossa kaksi muuta oli oikeita suunnistajia. Päätin jo etukäteen, että en edes yritä osallistua varsinaiseen suunnistukseen, kun yleensä eksyn jo korttelia kiertäessä,n vaan annan poikien hoitaa sen homman ja juoksentelen vaan perässä. Itselleni olikin siis kyseessä enempikin pitkä metsälenkki kuin varsinainen suunnistus.
Homman ideana oli, että 8 tunnin aikana kerätään niin monta pisteytettyä rastia kuin ehtii ja lopputulokset määräytyvät kerättyjen pisteiden perusteella. Kisa järjestettiin Espoossa ja luvassa oli rapsakkaa keliä pakkasen ollessa aamulla -20 paikkeilla. Pojat suunnitteli meille reitin siten että ensin juostaan pidempi kierros, tullaan välihuoltoon lähtöpaikalle ja sen jälkeen juostaan toiseen suuntaan lyhyempi kierros ja kerätään ne rastit mitä ehditään.
Ensimmäiset pari tuntia oli jotenkin tosi kylmä ja meno muutenkin omalta osaltani aika kankeaa. Ei oikein juoksu kulkenut, mutta matka kuitenki taittui ja rastit tuntuivat löytyvän hyvin. En ainakaan huomannut, että isompia huteja olisi tehty. Parin tunnin jälkeen aurinko alkoi paistaa, pakkanen laski johonkin -15 tienoille ja kroppa tuntui lämpiävän, joten menokin alkoi maistua paremmalta. Paleleminen loppui onneksi tuohon, eikä yllättäen vaivannut enää päivän aikana. Mokasin tosin lähdössä juomarepun kanssa ja jätin se takin ulkopuolelle (vaikka olinkin kavereille vinkannut, että on fiksua laittaa se takin alle), joten juomaletku jäätyi ja juominen oli mahdotonta. Nesteytys meni siis vähän pieleen, mutta vaihdettuani kolmen tunnin paikkeilla repun takin alle, letku suli, juoma pysyi suht lämpimänä ja juominenkin alkoi taas onnistua. Yllättäen sekin virkisti. Pakkanen aiheutti myös energiatankkaukseen omat haasteensa, kun patukat kovettuivat ja geelit muistuttivat lähinnä hedelmäkarkkeja. Vaurioiltakaan ei vältytty, kun jäätynyttä patukkaa jyystäessäni irtosi paikka hampaasta. Kaikenlaista.
Reittisuunnittelu oli ilmeisen hyvä, sillä saimme valoisan aikaan ensimmäisen vajaan 40km lenkin juostua. Reitillä oli paljon tieosuuksia ja metsäpätkätkin olivat hyvin juostavia, eli kaiken kaikkiaan matka taittui oikein mukavasti. Noin 5 tunnin 20 minuutin jälkeen olimme maalipaikalla välihuollossa. Vaihdettiin kuivaa päälle, juotiin kuumaa mehua, viritettiin lamput otsalle ja vajaan puolen tunnin breikin jälkeen jatkettiin matkaa.
Toinen osuus oli hankalampaa maastoa ja meno oli aika hidasta. Viimeistä rastia hakiessa maasto oli täynnä kaatuneita puita ja rastiakaan ei löytynyt, joten päätimme antaa periksi ja juosta maaliin. Olisi siinä varmaan jonkun rastin ehtinyt vielä hakea, mutta jalka alkoi painaa Maali sulkeutui klo 19.00, mutta olimme perillä hiukan jälkeen 18.30. Matkaa tuli taitettua kokonaisuudessaan about 50km. Sellaisessa käsityksessä olen, että lopun metsäseikkailua lukuunottamatta, suunnistus ja reitti menivät suunnitellusti. Mistäpä minä tosin näistä tiedän.
Vähän ristiriitaiset fiilikset tuosta jäi. Koska en ottanut pienintäkään osaa suunnistukseen, enkä oikeastaan missään vaiheessa tiennyt, missä ollaan tai mihin mennään, niin väsymyksen hiipiessä pintaan oli motivaation kanssa vähän ongelmia. Tästähän tosin selviää sillä, että opettelee suunnistamaan ja ottaa osaa myös tähän suunnistuksessa ilmeisen oleelliseen osuuteen. Nythän kävi niin, että poikien miettiessä reittiä, minä lepuuttelin, katselin maisemia jne. Mielenkiintoisen kokemuksen ja hyvän lenkin tuosta sai, mutta seuraavalla kerralla on kyllä pakko olla hiukan aktiivisemmin mukana suunnistuksesta, jotta suorituksesta tulee mielekkäämpi. Tuhannet kiitokset silti Teemulle ja Jaakolle, että sain olla mukana, vaikka ei tarjottavana ollutkaan muuta kuin huonoa seuraa.
Tulokset (lisätään, kun tulevat)
The Weapon of Choice: Inov-8 Oroc 280. Ainoa nastakenkä, millä olen juossut, joten vertailupohjaa ei ole. Kovalla alustalla nastat tuntuvat vähän jalkapohjaan läpi, mutta ei muuta moitittavaa. Inov-8:ien lesti sopii mun jalalle erinomaisesti ja nastatkin tuntuivat pitävän, joten aivan hyvä kenkä.
b00t @ Kevätyön Viesti
b00t osallistui jälleen jo lähes perinteeksi muodostuneeseen Kevätyön Viestiin aurinkoisessa Sauvossa. Oltiin tosin Lounapolku-sarjassa joten yötä myöten ei meidän tarvinnut metsästä rasteja etsiä. Petterin ja allekirjoittaneen seuraksi mukaan saatiin umpihankikisojen taistelutoveri Vasarainen (ja sieltä siis myös joukkueen nimeen EtelänAhmat). Viesti ei tosin ollut varsinaisesti viesti vaan kaikki joukkueen jäsenet lähti matkaan yhtäaikaa muiden kanssa. Saatiin siis maistella hieman suurviestin tunnelmaa, kun lähes 100 innokasta säntäsi matkaan yhteislähdössä!
Itsellä oli tavoitteena piikkipaikka jonka heti k-pisteen jälkeen sainkin haltuun. Kakkoselle mennessä pääsin jo hieman karkuun mutta kämmelsin rastia sen verran, että letka sai kiinni ja muutama kaveri ehti jo edellekin... Pääsin kuitenkin taas kuittamaan porukat ja pysyinkin keulilla toiseksi viimeiselle rastille. Pää ei kuitenkaan kestänyt loppuun asti vaan taiteilin virheen vielä viimeiselle rastille ja yksi kaveri ehti edellä maaliin... Myös muille joukkueen jäsenille sattui matkalle yksi isompi koukero mutta muuten meno maistui ja tuloksena oli kunniakas 11-sija. Maasto ja rata olivat oikein mukavat ja ilmakin jo tosiaan lähes kesäisen lämmin. b00t suosittelee suunnistusviestien kuntosarjoja myös muille seikkailuporukoille!
LarZ vs. Tunturisuunnistus
Tunturisuunnistusreissua oli kaverin kanssa mietitty jo pidempään ja viime talvena sitten päätettiin, että Saariselälle lähdetään. Perjantaina hikoiltiin 10-tuntia autossa matkalla pelipaikoille, ilmastointi olisi ollut ihan mukava bonus. Perille kuitenkin päästiin. Iltasella kävely kaunispään huipulle ja lähtöpaikan tarkistus. Hienot oli maisemat.
Lauantain kisa starttasi aika tiukassa helteessä ja oli itselle liian kova pala purtavaksi. Vauhti hiipui jo ykköselle mennessä ja loppumatka oli yhä hidastuvaa etenemistä. Kaverilla olisi menohaluja ollut vaikka kuinka ja katselinkin koko matkan lähinnä edellä menevää selkää ja yritin jonkinlaista juoksun näköistä askellusta saada aikaan. Kakkoselle tehtiin matkalla ylimääräinen koukero ja rastille vielä samanlainen mutta muita virheitä ei matkalle osunut. Maalin jälkeen seuraavan päivän kisa ei kyllä hirveästi houkutellut...
Sunnuntaina aamulla ulkona odottikin iloinen yllätys, kun keli oli viilennyt alle 20-asteen ja jopa muutama vesipisara leijui ilmassa! Vaikka jalat tuntui raskaalta ja rakot ahdisti alusta asti niin meno oli silti ihan erilaista kuin lauantaina. Päästiin heti ykkösellä yhteislähtöporukan keulille kohtuu suoralla valinnalla ja kakkosen jälkeen mentiinkin pitkään yksikseen. Viimeisellä pitkällä välillä tehtiin kuitenkin ehkä hieman hitaampi kiertävä valinta polkua pitkin ja lisäksi sitten rastille iso virhe. Kummallakin hieman ote herpaantui ja tunturin rinteessä sitten ihmeteltiin missäs se vesikuoppa oikein on... Onneksi juuri kun löydettiin rasti niin siltä poistui kämppäkaverit kohti viimeisiä rasteja. Siitä saatiin sen verran virtaa, että 8-9 väli meni oikein mallikkaasti ja hyvällä vauhdilla päästiin vielä kuittaamaan toverit lopussa.
Sunnuntain tulokset. Yhteistulokset. Kuvia
Kumpanakin päivänä mukana oli 1.5l nestettä + 3 geeliä. Juomat loppu aina sopivasti juuri ennen viimeistä pitempää väliä. Sunnuntaiksi piti vaihtaa suunnistusnastarit maastolenkkareihin ja ainakin itselle tuntui sopivan tunturimaastoon paremmin lenkkarit, kun uusia rakkoja ei toisena päivänä enää tullut. Helteeseen ei taida auttaa kuin kovempi kunto eli lenkillä on vaan käytävä niin ei tarttis kaverin odotella 🙂
Turku Multisport Jämsä-Jukolassa
Jani ja Petteri olivat Turku Multisport -joukkueen mukana Jämsä-Jukolassa. Turku Multisport koostuu omilla tahoillaan kilpailevista seikkailu-urheilijoista, jotka Mehukattien kutsuessa yhdistävät voimansa ainakin Jukolassa. Tänä vuonna paikalla olivat (7.) Janin ja (1.) Petterin lisäksi (2.) Teemu K., (3.) Vili, (4.) Sami, (5.) Elina ja (6.) Salla. Liisa johti tällä kertaa joukkoja kotoa käsin.
Olimme joukkueemme ensikertalaisia. Siitäkin huolimatta muut uskoivat kykyihimme ja laittoivat meidät aloittajaksi ja ankkuriksi. Emme aluksi tohtineet valita osuuksiamme, mutta muutaman päivän pohdiskelun jälkeen Petteri päätti kantaa vastuuta aloittajana. Minulle tämä sopi hyvin. Kävimme viikolla verryttelemässä Jukolaa varten kuntorasteilla, sillä kummallakaan ei ollut kovin paljon suunnistuksia takana tältä vuodelta. Valmistautuminen meni kohtalaisesti.
Saavuimme Jämsään lauantai-iltana ennen yhdeksää. Olimme automatkalla tarkistaneet, että joukkueemme naiset olivat pärjänneet päivän Venlassa erinomaisesti. Tämä lupasi hyvää. Perillä ei ollut juurikaan ruuhkaa. Saimme pysäköityä auton melko lähelle yösijaamme, jonka löysimme helposti. Teltat olivat jo pystyssä ja kaikki jäsenet paikalla - osa jo tosin nukkumassa. Ensin Salla ohjeisti meidät tulevaan koitokseen, ja sitten kävimme Suunnistajan kaupassa ostamassa Petterille uudet suunnistustossut (VJ Sportin Boldit). Palattuamme Petteri vaihtoi kisavaatteet päälleen. Sitten lähdimme porukalla katsomaan lähtöä. Se on vaikuttava hetki: tuhatpäinen puhvelilauma rymistelee valot vilkkuen metsään niin että heikompia ja metsän eläimiä hirvittää.
Sillä aikaa kun Petteri oli metsässä, me muut jännitimme teltassa Petterin suoritusta internetistä ja televisiosta (suunnistus on insinöörien laji: tulospalvelu oli ajantasainen ja toimi kuin unelma). Turhaan jännitimme, Petteri suoriutui urakastaan mallikelpoisesti - aivan kuten koko muukin joukkue. Sijoitus ensimmäisen osuuden jälkeen oli 695. Lähtönumeromme oli 840. Toiselle osuudelle lähti Teemu K., joka juoksi pimeässä metsässä vakuuttavasti. Sijoituksemme parani 28:lla. Minun oli tarkoitus nukkua, mutta en jännitykseltäni saanut unta juuri lainkaan. Kolmannella osuudella Vili nosti joukkuetta edelleen. Hänen super-juoksunsa jälkeen olimme jo 541. Neljännellä osuudella Sami jatkoi samaan malliin. Hänen tullessa vaihtoon, sijoituksemme oli noussut 22 sijalla. Olimme melkein viidensadan paremmalla puolella. Koska satuin olemaan edelleen hereillä, Vili kehotti minua saunalta palattuaan juoksemaan joukkueemme omalla osuudellani tuon viidensadan joukkueen joukkoon - tai vaihtoehtoisesti pysymään siellä. Viidennen osuuden juoksi Elina. Huolimatta siitä, että hän oli jo juossut Venlassa, kykeni hän edelleen tekemään ansiokkaan suorituksen. Elina piti nykyisen sijoituksemme, eikä siksi päästänyt mieskilpailijoitaan ohitseen. Kuudennelle osuudelle lähti Salla, joka aprikoi kuumeisesti omaa vauhtiaan ja sitä, ehtiikö hän ennen ankkureiden yhteislähtöä vaihtoon. Salla laittoi kuitenkin sellaisen vaihteen päälle, ettei yhteislähdöstä ollut puhettakaan. Itse söin samaan aikaan aamiaista ja valmistauduin ankkuriosuudelle kyselemällä vielä viimeiset vinkit muilta hereillä olleilta jäseniltämme. Maasto oli kuulemma nopea ja lisäksi siellä oli selvät mutta risteävät urat. Kunhan ottaa oikean suunnan ja pysyy kartalla, pääsisin minäkin perille.
Kävelimme Teemu K:n kanssa lähtöalueen tuntumaan ja siinä puoli yhdeksän aikaan siirryin lähtöalueelle. Ehdin vaihtaa siellä pari sanaa työkaverini kanssa, ennen kuin päädyin aidalle odottamaan Sallaa. Ei mennyt kovin kauaa, kun Salla jo viiletti maaliin. Pääsin itse hitaasti liikkeelle. Jännitys löi päälle, ihmettelin hetken tuleeko kolmiollakin leimata. Ensimmäinen rasti meni lämmitellessä, mutta siitä eteenpäin vauhti alkoi kasvaa. Letkoja ei ollut kovin montaa, pystyin muodostamaan niitä itse - parin kolmen hengen porukoita. Osa väleistä meni seuratessa, osa itse vauhtia pitäessä. Loppua kohden alkoi näkyä enemmän suunnistajia ja letkat kasvoivat. Pärjäsin yllättävän hyvin. Tein vain muutaman virheen, sen verran valmiita uria oli tarjolla. Maaliin saapuessa ja sen jälkeenkin tuntui tosi hyvältä. Kovempaa en olisi päässyt ja sijoituskin oli kohentunut miltei sadalla (545.). Aivan Vilin antamaan tavoitteeseen en päässyt.
Juoksun jälkeen kävin saunalla ja sitten palasimme autolle. Muut olivat ehtineet purkaa teltat ja pakata tavarat juoksuni aikana (kiitos siitä). Kotimatkalla Petterin ajaessa nukuin yöllä jääneitä univelkoja takaisin. Jonkun verran tietysti käytiin kisaa läpi ja aika varmoja olimme siitä, että tulemme ensi vuonna uudestaan. Mikäli siis joukkueessa vain on tilaa. Aurinko paistoi ja järjestelyt olivat aivan mahtavat. Ei mitään ongelmaa missään. Liikenne, yöpyminen, tiedotus, tulospalvelut, ihmislogistiikka, huolto, kaupat, saunat, mallasrastit, kaikki oli mallillaan. Tästä kisasta jäi toistaiseksi parhain mieli tänä vuonna. Ehdottomasti.
Petterin fiilikset
Kertakaikkisen hieno festarikokemus oli ja avausosuudesta sai kyllä täydet Jukola-tunnelmat koettua. Koskaan en ole ennen ollut, joten alku oli jännää ja hieman turhankin varovaista. Ensimmäisen rastin jälkeen alkoi saada tapahtuman juonesta kiinni ja meno hieman rentoutui. Onneksi TuMu:n lihavin kaveri oli pistetty juuri avaukseen, sillä kolmannella rastilla joutui puskemaan voimalla leimasimelle ja tehdä nopea refleksileimaus tilaisuuden koittaessa. Kuulopuheiden perusteella kolmannen rastin tappelu oli vain pahentunut minun jo poistuessa paikalta. Itselleni tuli vain minuutti takkin kärjelle tuolla välillä, joten selvisin siitä rytäkästä suhteellisen nopeasti. Tämän jälkeen otsalamppuletkat soljuivat rauhassa rastilta toiselle. Tarkkasilmäiset saattoivat jopa huomata TuMu:n/b00t:in edustusta televisiossa ensimmäisellä YLE:n TV-väliaikarastilla reilu 5min kärjen perässä.
Suuremmilta kommelluksilta osuudellani vältyin, mutta 13. rastin jälkeen tippui ryteikössä lamppu päästä ja jäin sopivasta letkasta lamppua keräillessä ja naruja selvitellessä. No seuraava 14. rasti löytyi pienen hapuilun jälkeen ja pääsin takaisin raiteille. Loppu menikin kivasti. Uskalsin jopa kiristää vauhtia loppua kohden ja osuusajaksi tuli tasooni nähden ihan siedettävä 1h 37 min. Toivottavasti pääsen ensi vuonna taas viivalle Kuopiossa.
Mainittakoon vielä lopuksi, että b00tin suunnistusspesiallisti metsien oraakkeli LarZ sijoittui Suunta Jyväskylän ykkösjoukkueessa sijalle 74! Hurjaa menoa.
Jani ja Petteri TUPIn parisprintissä
Naapuri suostutteli minut parisprinttiin, minä sitten Petterin. Molemmilla oli takana hiukan pidempi multisportsprintti lauantailta. Naapurilla vuosien kokemus suunnistamisesta. (Voittihan hän sitten tämänkin kisan.) Mutta joo, lähdettiin kisaan hakemaan tulosta. Meidän kohdallamme se tarkoittaa hyväksyttyä tulosta. Viime kerralla ei sellaista saatu.
H21-sarjassa viisi joukkuetta, olimme melkein siis jo mitaleilla. Käytiin kuitenkin hiukan verryttelemässä varmuuden vuoksi tai sitten ihan muuten vaan kurkkimassa maastoa. Käveltiin 200 metriä. Takaisin tullessa astuin melkein kyykäärmeenpoikasen päälle. Siitä ne tarvittavat kisakuumotukset sitten irtosivat.
Minä olin meistä ensin viivalla ja heti lähdön jälkeen olinkin jo viimeinen - ja ainoa jolla oli vaikeuksia paikantaa itseään kartalta. Sellainen normi hätäpaniikki. Kun vihdoin pääsin kartalle, alkoi tapahtua. Reippaasti rata läpi ja suuremmitta ongelmitta top3:na vaihtoon. Petteri liikkeelle. Vaihtokin meni ihan hyvin. Petteri takaisin BB-radalta hyvissä voimissa mutta parin kämmin jälkeen sijoitus oli top4. Minä samalle radalle ja tein tietysti samat kämmit. Top4:na kisassa mutta top5-veto. Petteri ankkuriosuudelle, sanoi maalissa että kovempaakin olisi voinut juosta. Ei virheitä ja lopputuloksissa oltiin top4.
Ylitimme tavoitteemme. Saimme tuloksen, emmekä olleet viimeisiä, kiitos viimeisten.
Kisa oli tosi kiva, molempia ensin mietitytti miten tässä käy mutta loppujen lopuksi hyvä mieli jäi. Päivä oli aurinkoinen ja rata nopeakulkuinen. Tämän koitoksen jälkeen saatamme uskaltaa joukkuekisoihin uudelleenkin. Tai pakkohan se on, Jukola on jo maksettu.
Tapahtuma: parisprintti
Matka: n. 1,5 km / osuus (osuuksia kaksi / juoksija)
Paikka: Littoinen
Järjestäjä: Liedon Parma, TUPI
lisätietoja ja tulokset: www.liepa.fi
LarZ vs. Fillarirogaining
Jo pari kuukautta vaivannut takareisi pakotti jättämään Spring Adventuren ja suunnistuskisat väliin... Juoksu ei kivuitta onnistu mutta pyöräily onneksi sentään ja päätinkin lähteä kokeilemaan polkupyörärogainingia JOPAn Fillarirogainingiin. Hieman mietitytti matkan pituus, kun reenit on jalan takia jäänyt hiihtokelien loputtua aika vähiin. Ajattelinkin lähteä vain ajamaan ja katsoa miten pitkään sitä jaksaa polkea 8h sarjassa.
Reitti tuli suunniteltua kohtuu hätäisesti eli siinä olisi varmaan jonkin verran parannettavaa. Muutamat kartan keskellä olevat rastit jätin suosiolla välistä, kun en oikein järkevää reittiä niille keksinyt (ei tainnut niillä itseasissa kukaan muukaan käydä). Ykköselle (407) mennessä jo selvisi, että kaikki muut paitsi lievestuoreen pari lähti hakemaan rasteja eri suuntaan. Ensimmäisellä rastilla selvisi myös se, että rastimääritteet olis ollu hyvä ottaa mukaan, kun heti piti ihmetellä missä se rastilappu oikein on 🙂 Rastipisteillä pitikin aika usein jonkun aikaa lappua etsiä (ja muutama jäi kokonaan löytämättä). Näin suunnistajana sitä on tottunut siihen, että kun löytää rastiympyrän keskelle niin siellä yleensä rastilippu näkyy 😉 Kakkoselle (901) pääsin paremmalla valinnalla lievestuoreen kaverien ohi ja loppumatkan saikin sitten polkea itsekseen. Ainoat virheet tuli rastilla 200 kuohun keskustassa missä pyörin aikani väärän tien reunassa roskalaatikoita ympäri ennenkuin hiffasin, että rastihan on ison tien varressa sekä välillä 708-409, kun yritin oikaista isolahden koulun takaa olematonta polkua pitkin.
6-tunnin kohdilla alkoi hieman energiat loppua, kun viimeiset eväspullat söin jo 4-tunnin kieppeillä ja juomanakin oli mukana pelkkää vettä. Onneksi äiti sattui asumaan sopivasti reitin varrella ja päätinkin käydä vielä äitienpäivän kunniaksi syömässä loput kakut sekä pullat ja muut herkut pois kuleksimasta 🙂 Loppumatka tulikin sitten mukavasti kakun voimalla. Pitkään mietin, että käynkö vielä laajavuoren päällä hakemassa rastin (703) mutta päätin sitten vähän säästellä ja poljin vain maaliin. Pisteet riitti niukkaan voittoon vaikka toki taisin oikeastaan olla kisan ulkopuolella, kun vedin radan yksinäni parikisassa. Ja lisäksi parilta rastilta jäi ne leimatkin puuttumaan. Tommi onneksi mukavana kaverina laski pisteet niistäkin 😉
Kiitokset vielä siis Tommille hienosta tapahtumasta ja äiskälle kakusta!
Reitti | Tulokset, kuvia sekä video | Analyysiä
ps. Voin Tommi hommata sulle rastiliput ensi vuoden kisaan 🙂
b00t raatojuoksussa
Itsellä on ollut jo pitempään mielessä raatojuoksussa käyminen ja tänä syksynä sinne sitten tuli vihdoin lähdettyä. Petterinkin sain houkuteltua mukaan elämänsä ensimmäiseen henkilökohtaiseen suunnistuskilpailuun. Matkana oli tietysti pisin eli 20km ja tavoitteena Kaupin Minnan perässä pysyminen 🙂 Hervottomassa tuli edellisenä viikonloppuna rumasti pataan ja nyt oli tarkoitus kääntää kelkka.
Ykkösellä olin vielä kovan alkukiihdytyksen jälkeen pelissä mukana mutta jo kakkoselle mennessä alkoi hieman ahistaa ja onnistuin vielä pusikossa hävittämään toisen piilarin... 15km ja 20km letkat sattui sopivasti sekoittumaan tässä kohti ja valitsin väärät selät kiinni ajettaviksi... Kakkoselle siis aikamoinen koukku. Sen jälkeen 16-rastille asti enimmäkseen itsekseen juosten, keskeytys koko ajan mielessä. Ajattelin jokaisen perhoslenkin jälkeen, että tämän vielä hölkkäilen ja sitten pois. 1:15000 kartta + puuttuva piilolasi ei ihan paras yhdistelmä ollut kartanlukuun 🙂 16-rastilla onneksi sattui kasautumaan pieni porukka ja kaverien seura sai vauhdin hieman nousemaan ja loppumatka tulikin sitten taas ihan mukavasti.
Reissu kävi lopulta hyvästä pitkästä harjoituksesta, kun vauhti ei alun jälkeen päätä huimannut. Voimatkin riitti hyvin loppuun asti. Vielä olisi tarkoituksena käydä nautiskelemassa Sadismissa ennen nastarien heittämistä talveksi varastoon.
ps. Petteriltä ei taidata raporttia tällä kertaa saada ja kommentitkin oli painokelvotonta tavaraa 🙂
Petteri @ KYV ja Masku Maraton
Kesäkausi tuli avattua suhteellisen semiextemporetempauksin. Kokeneen suunnistajan metsien oraakkeli LarZin houkuttelemana osallistuimme b00t:n joukkueella Kevätyön Viestin firmasarjaan. Janin kanssa olimme siis ensimmäistä kertaa elämässämme suunnistuskilpailuissa. Ensimmäisen osuuden suoritti Jani, jolla ei ollut ihan ollut paras päivä. 8. rasti jäi hakematta, joten tulos hylättiin. Myös LarZ:lla oli ongelmia samaisella rastilla, joka jäi Janilta hakematta. Ilman tuota mutkittelua olisi puoli tuntia alittunut selvästi, mutta pienellä haparoinnillakin LarZ selvityi osuudestaan miltei kärkiajalla (31:58). Itse lähdin viimeisenä matkaan. Maasto oli vaikea ja peitteinen, joten yritin ottaa varovaisesti. Pahoja virheitä ei tullut, mutta virheiden pelon tuoma varovaisuus verotti vauhtia. Lopulta selviydyin osuudestani kohtalaisella ajalla (39:40) suunnistustaitoihini nähden. Mukava kilpailu. Vastaavaa voisi kokeilla uudestaankin.
Seuraavana päivänä LarZ lähti henkilökohtaiseen kilpailuunsa Paraisille ja minä kokeilemaan kuntoani Masku Maratonin puolikkaalle. Aamutoimilta tuli hieman kiire Maskuun, joten olin aika viime tingassa paikalla. Kiiruhdin hakemaan numeroa ja liian isoa t-paitaa. Kaikki sopivat koot olivat menneet heti kättelyssä. Ei kenellekkään tullut mieleen, että maratontapahtumassa extraisot t-paidat eivät välttämättä tee kovin hyvin kauppaansa? Tämän jälkeen järjestelyistä ei löytynytkään moitittavaa. Sääkin oli mitä parhain. Itse Topi piti puheen, jonka jälkeen asetuttiin viivalle ja lähdettiin matkaan. Samaa vauhtia juoksevia oli muitakin, joten peesattavia ja kirittäjiä löytyi. Vain viimeisten kilometrien loppukirissä sai taivaltaa yksin. Lopputuloksena oli oma 1/2 maratonin ennätys (1.34.09,3) ja Fiskarssin veitsisarja arvontapalkintona. Kiitos Masku.
LarZ @ Kurtkemeri WRE
Pari ensimmäistä kisaa Istanbulin rastiviikolla meni piikkipuskia ja köynöksiä väistellessä sekä virheitä tehden. Sijoitukset oli silti ihan kohtalaisia joten ennen kolmatta kisaa tiedossa oli, että pienillä virheillä vauhti riittäis luultavasti hyville sijoille. Verrytellessä aiempien päivien nousut (n. 1100m kahdessa kisassa yhteensä) tuntui jaloissa mutta muuten olo oli ihan hyvä. Metsässä jo käynyt kaveri ehti kertomaan, että parempaa oli tiedossa kuin edellisinä päivinä ja varoitteli ettei ehkä kannata ekaa nousua ennen vielä kaikkea laittaa peliin. Tarkoitus oli lähteä rauhassa ja vetää alku varmasti.
K-1
Suunnitelmat ja ohjeet unohtu välittömästi kartan käteen saatua ja ensimmäistä nousua juostessa happo oli jo vahvasti läsnä. Mäkeä noustessa mietin, että olisko ollu parempi kiertää sittenkin ojanotkoa pitkin. Ennen rastia vielä notkon pohjalta nelivedolla ylös.
1-2
Helppo väli ojaa ja notkoja seuraillen. Alkumatkasta mahtava pääsellä alamäkeen, kun ei pusikoita missään!
2-3
Päätin kiertää vasemmalta polkuja. Suorenpaan menevä katkopolku näytti kuitenkin sen verran hyvältä, että lähdinkin jo sitä pitkin. Rastia kohti rullatessa oli hieman epävarma olo ja jouduin hidastelemaan, kun näin jo vasemmalla olevan polunkin. Päätin kuitenkin, että rastin oltava vielä alempana ja siellähän se.
3-4
Rastilta heti alaspäin polkua pitkin vaikka olis pitänyt mennä tasossa kohti katkopolun risteystä. Ojaa pitkin vähän matkaa kunnes täysin jumiin piikkiköynöksiin... Hetken kesti ennenkuin pääsin irti ja muutama voimasanakin saattoin huulilta pyörähtää. Tässä ehkä jopa 15-20s takkiin...
4-5
Alku ojaa pitkin ja rastimäkeä lähestyessä päätin kiertää hieman vasemmalta, kun sieltä tuli porukkaa vastaan. Hyvä päätös oli ja pääsin rastille asti juosten. Suoraan tullut kaveri hävis melkein 20s.
5-6
Suunnalla rinnettä seuraillen parin isomman notkon kautta kohti rastia. Osuin suoraan rastiympyrällä olevalle pistekumpareelle jossa myös rasti. Vihreä näytti niin tiheältä että kiersin vasemmalta josta hyvin lipulle. Tämä rasti oli semmoisen piikkiköynösviidakon keskellä ettei joka puolelta edes päässyt perille vaikka olis jo lipun nähnyt.
6-7
Pahalta näyttävä kuoppa rinteessä. Turkkilaisilla oli vielä tapana piilotella liput niin kuoppien pohjalle kuin mahdollista joten kohdalle oli osuttava. Päätin mennä suoraan mutta notkoa kiertäessä nousin sen verran korkealle että tulinkin polulle. Polulta lähtiessä en ollut ihan varma mistä kohti lähdin joten menin aika hiljakseen alaspäin. Rasti näkyi onneksi oikealla ja tuli vain pieni koukku.
7-8
Suoraan vaan ja taas aika hiljakseen ennen rastia kuoppaa tähyillen.
8-9
Hetken piti miettiä mistä lähden mutta oikean puolen mäki ja vihreys veti vasemmalle ja takaisin lähtöä kohti. Heti rastin jälkeen vedin jostain syystä polun yli ja piti palata takaisin. Ylämäki aidankulmasta kohti rastia oli aika raastava ja aika tiukilla jo oltiin.
9-10
Tässä vaiheessa katsoin, että ei enää kovin paljon jäljellä ja aika hyvin on menny. Lähdin ehkä vähän turhan suoraan ja alussa taas aika reippaasti nousua notkon pohjalta. Ehkä olis pitänyt kiertää eka notko oikealta? Rastille kuitenkin hyvin polun kautta.
10-11
Täysillä vaan suoraan. Rasti todella jyrkän notkon pohjalla ja näkyi vasta kun oli ihan kohdalla.
11-12
Mietin ensin menenkö oikealta pienenpää polkua jota pääsis lähemmäs rastia. Sieltä kuitenkin liikaa nousua joten vasemmalta ison polun kautta. Polulle noustessa taas todella tiukoilla. Onneks takaa alkoi kuulua rapinaa ja oli pakko laittaa lisää vauhtia. Ehdin jo ajatella, että joku juossut kiinni mutta totesin sitten, että oltava joku edellä lähtenyt. Takana tulevaan kaveriin luottaen täysillä kohti pahan näköistä rastia. Ajattelin, että kyllä jompikumpi sen näkee. Suoraan lipulle.
12-13
Mahtavaa baanaa loivaan alamäkeen ja vauhtikin kasvoi, kun yritin tiputtaa peesaria. Pieni koukku rastille.
13-14
En saanut mitään selvää rastin ympäristöstä mutta sinne päin vaan alamäkeen. Tieltä näyttävä musta viiva rastin lähellä olikin iso kivimuuri. Rastia ennen vielä iso monttu. Varjo seurasi edelleen.
14-15
Nyt siten taas mäkeä ylös. Katsoin että aikalailla viimenen nousu ja nyt kaikki vaan peliin. Polunmutkassa oli pakko ottaa pari kävelyaskelta ja kaveri meinasi heti iskeä ohi. Nopeasti lisää vauhtia ja rastille ensin.
15-16
Rinnettä pitkin ja turkkilaiseksi paljastunut toveri tuntui hieman jäävän risukossa. Iso notko alkoi jo näkyä ennenkuin tajusin kääntyä rastille.
16-17
Viimeiselle mäki kiertäen. Kaikki peliin alamäkeen ja sen verran jo päässä sumeni että vedin väärälle puolelle ojaa ja missasin polun. Notko oli syvä ja jouduin hieman odottamaan kohtaa mistä pääsi yli vauhdilla. Takaa kuului taas puuskuttamista, kun turkin mies yritti iskeä ohi ennen rastia. Sain vielä sen verran puristettua, että ehdin ensin viimeiselle missä kaveri huutaa kurkku suorana, että kärkeen oon menossa!
17-M
Loppusuoralla ei enää oikein jalka nouse vaikka yritys on kova ja maalissa aikalailla tillin tallin. Hyvin meni!