Teemu @ Vaarojen Ultra 86km
Vihdoin 4.10 päästiin asiaan Vaarojen Ultralla. Tämä oli Barcelonan maran ohella kauden päätavoite ja oikeastaan Tahkon maastopyöräilyn jälkeen kaikki harjoittelu on tähdännyt tähän kisaan. Vaarojen ultra on kaikista kisaprojekteistani pisimpään ollut ns. työn alla. Kaksi vuotta sitten aloin jo haaveilla tästä, mutta silloin ei fyysinen eikä henkinen puoli ollut vielä kunnossa. Viime vuonna kisa olisi jo voinut olla mahdollinen, mutta syystä tai toisesta silloinkin jäi lähtemättä. Varmaan ihan hyvä, sillä nyt oli aikaa orientoitua ja valmistautua kisaan kunnolla.
Turusta lähdettiin perjantaina puolelta päivän ajelemaan kohti Kolia ja perillä oltiin hyvissä ajoin illalla. Ehdittiin mainiosti vielä hakea kisamateriaalit, syödä ja laittaa kamat ojennukseen aamua varten. Omaa viimeistelyä varjosti hiukan pieni sairastelu, sillä vielä torstai-illalla mittasin 37,4 astetta kuumetta, jonka tosin sain hikoiltua yöllä pois, mutta lisäksi oli pientä kurkkukipua. En siis ihan 100% kunnossa ollut, mutta riittävän hyvässä kuitenkin, että uskalsin startata ilman pelkoa sydämen räjähtämisestä tjms. Jos kuumetta olisi ollut, niin olisi jäänyt lähtemättä. Varustespekulaatiokin kävi helposti, sillä edellisellä viikolla Kolille satanut lumi oli sulanut pois ja kisapäiväksi luvattiin kuivaa ja päivälämpötilaksi n. 8 astetta. Shortsikeli siis.
Tavoitteeksi olin asettanut 11h alituksen, vaikka taisin äänenkin puhua, että hyvänä päivänä 10h alituskin voisi olla mahdollinen. Nyt pieni sairastelu, mutta myös järkiperäinen ajattelu johtivat siihen, että kovin tosissani en tuosta 10h haaveillut. Kisataktiikkana oli, että ensimmäinen kierros pitäisi painaa helposti alle 5 tunnin ja pikaisen huollon jälkeen puskea toinen kierros parasta mahdollista vauhtia. Sijoituksen puolesta 11h alituksella olisi mahdollisuudet n. 20 parhaan joukkoon.
Startti oli klo 7.00 ja mittari nollassa. Laitoin vielä tuulitakin pitkähihaisen kompressiopaidan päälle, kun hiukan palelsi. Reitin ekat 5km oli tietä tai helppoa polkua, joten reippaalla vauhdilla lähdettiin liikkeelle. Juoksu kulki hyvin erityisesti poluilla. Noin 20km kohdalla reitti muuttuu huonommin juostavaksi, eli ylämäet jyrkemmiksi ja alamäet teknisemmiksi. Vauhtikin siinä tietysti hiipui, mutta matka taittui silti mukavasti. Em. maastopätkän jälkeen alkoi viimeinen 10km, joka pientä metsälenkkiä lukuunottamatta on hiekkatietä. Alunperin olin ajatellut, että tiepätkällä saan puskettua nopeita kilometrejä ja kirittyä ylämäissä hävittyjä minuutteja. Tämä osuus ei sitten mennytkään ihan niinkuin piti, sillä kenkä ei vaan liikkunut tiellä. Toki keskivauhtia parempaa kyytiä sain pidettyä, mutta en ollenkaan riittävän kovaa. Kierros huipentuu n. 3km pitkään 230 korkeusmetrin hiekkapolku nousuun. Aika pitkältä nousu tuntui ja viimeistään tässä vaiheessa tuli selväksi, että kierros ei menisi missään nimessä reilusti alle 5 tunnin, vaan tiukkaa tekisi ylipäätään päästä alle 5h. No, se sentään onnistui ja väliaika oli 4.59.31.
Huoltopaikalla oli tarkoitus olla mahdollisimman nopea. Vaihdoin sukat, paidan, huivin ja hanskat kuiviin. Pakkasin takin ja otsalampun (pakollinen 2. kierroksella) reppuun, täytin vesi-, patukka- ja geelivarastot ja söin yhden leivän. Huoltoon meni n. 13 minuuttia Ja eikun eteenpäin.
(c) Teemu Saramäki
Liikkeellelähtö kestopäällysteiseen alamäkeen oli karmaiseva. Jalat eivät tuntuneet toimivan lainkaan ja kipu etureisissä oli repivä. Reilun kilsan jälkeen paikat taas lämpenivät ja juoksu alkoi rullaamaan. Fiilis oli ihan kohdallaan ja selkeänä tavoitteena oli 11h alitus, joten toiseen kierrokseen olisi n. 5.45 aikaa käytettävänä. Alun tieosuus oli kuitenkin aivan yhtä vaikea kuin 1. kierroksen lopussakin ja kaverit joiden kanssa lähdettiin huollosta jotakuinkin yhtä aikaa karkasivat horisonttiin. Otin vähän geeliä ja odottelin polkuosuuden alkamista. Ja sittenhän se alkoi kulkea. Askel tuntui lentävän ja otin juoksutaktiikaksi, että vedän tasaiset ja alamäet täysillä ja ylämäet kävelen. Kilometrit jäivät taakse hyvään tahtiin ja kohta saavutin tiellä karanneet kaverit. Heittämällä ohi ja eteenpäin. Selvisin Ryläyksen ylä- ja alamäkipätkistäkin kohtuullisesti, mutta tässä vaiheessa lopun tiepätkä alkoi jo valmiiksi pelottaa. Olin toisella kierroksella tähän mennessä laskujeni mukaan ohittanut 5 juoksijaa ja meikäläistä ei taas ollut ohittanut kukaan, joten sijoitus oli kohentunut mukavasti. Se tie olikin sitten vielä kamalampi kuin ekalla kierroksella, eikä yhtään lohduttanut tieto, että matkaa on enää alle 10km jäljellä. Ei siitä mitään tullut. Tiellä ohi tuli 4 juoksijaa, eikä niihin vauhteihin ollut mitään sanomista. Kunhan nyt töpöttelin omaa vauhtini eteenpäin ja kirosin jo etukäteen loppunousua. Pyrin puskemaan loppunousun mahdollisimman kovaa ja juoksemaan kaiken, minkä suinkin pystyin (mikä ei ollut paljoa), tavoitteena vain, että enää ei kukaan ohittaisi. Loppuihan se nousu lopulta ja maalikin löytyi. Loppuaika 11.17.49.
No, mikä on nyt fiilis? Aikatavoite ei täyttynyt, mutta on loppuaika silti aivan hyvä. Tämä oli kuitenkin eka kisaultra ja maaliinpääsy oli lopulta se tärkein asia. Tankkaus onnistui, kenkä ja varusteet toimivat ja juoksu kulki poluilla jopa kiitettävän hyvin, eli kaiken kaikkiaan ei jää kauheasti jossiteltavaa. Ainut asia, mikä meni oikeasti pieleen oli tuo tiejuoksu, jonka piti etukäteen ajalteltuna olla se mun vahva osuus, mutta lopulta se oli se, mihin homma kaatui. Jos olisin kyennyt tiellä edes lähelle normaalia pk-vauhtiani, niin olisin säästänyt molemmilla kierroksilla kymmenisen minuuttia. Myös huolto oli suunniteltua hitaampi, vaikka en mitään ylimääräistä tehnytkään. Oppirahoja.
Aikaan olen tyytyväinen ja sijoitus oli tasan 20. eli edes se tavoite täyttyi.
Kisajärjestelyistä ei ole muuta huomautettavaa kuin että reitin varrella voisi olla ehkä yksi huoltopiste enemmän. Nyt huoltoväli 17- ja 33-huoltojen välillä on aika pitkä, varsinkin kun tuolle välille osuvat kisan hitaimmat kilometrit. Kannustus reitin varrella oli vähäistä, mutta sitäkin innokkaampaa ja huoltopisteillä ihmiset valtavan ystävällisiä. Hotellihuone on varattu ensi vuodeksi, mutta tällä välin treenataan ylämäkeä ja juostaan maastokengällä kovalla alustalla. Kiitos tästä.
Roclite
The Weapon of Choice: Inov-8 Roclite 315. Tämä on joutunut juoksupaitsioon, kun maastokengät ovat nykyään pari pykälää kevyempiä. Kisakengäksi se valikoitui, kun tiesin, että jalat pysyvät näissä kunnossa ja vauhditkaan eivät tule mitään mahdottomia olemaan. Hyvinhän se toimi. Märillä kivillä ja juurilla vähän lipsui, kun huonosti sattui astumaan, mutta muuten ei ongelmia, paitsi tietysti tiejuoksu, missä kenkä tökki pahasti. Eiköhän nämä nyt kuitenkin päästetä hyvin palvelleina eläkkeelle.
Teemu @ Ruisrääkki 2014
Syksyn kisaputki jatkui tuttuun tyyliin Ruissalojuoksuilla. Aiempina vuosina Rääkki on ollut tärkeä kisa, sillä sen pohjalta olen yleensä arvioinut vauhtia sitten syksyn maralle. Tänä vuonna ei kisakalenterissa ole kuitenkaan syysmaraa, vaan jotain aivan muuta, joten kovin vakavasti en jaksanut Rääkkiinkään suhtautua. Oikeastaan koko osallistumisessa ei tänä vuonna ollut järkeä, vaan tälle viikonlopulle olisi voinut keksiä hyödyllisempiäkin treenejä. Pitää se yksi kisapuolikas kuitenkin vuodessa juosta, joten viivalla siis oltiin.
Valmistautumista kisaan ei juurikaan ollut. Vauhtiharjoittelu on ollut todella vähissä jo pidemmän aikaa ja otin koko viikon normaalina treeniviikkona, joten juoksukilometrejä oli tälle viikolle jo ennen kisaa kasassa viitisenkymmentä. Näistä lähtökohdista ei siis mitään megalomaanisia odotuksia, eikä tavoitteita ollut. Olin kuitenkin suht varma, että juoksen alle 1.30 ja sen myötä varsinaiseksi tavoitteeksi asetin sijoittumisen 30. parhaan joukkoon miesten kokonaiskilpailussa. Kisasuunnitelmana oli, että juoksen 4:15min/km vauhtia alun ja sen jälkeen alan puskea mahdollisimman kovia kilometriaikoja ja maalissa sitten katotaan paljonko alle 1.30:n menee.
Olin lähtökarsinassa loistavasti sijoittuneena, joten juoksu alkoi heti sujuvasti. Aiemmista vuosista oppineena otin alun ylämäet rauhassa ja lisäsin kaasua vasta 6km kohdalla, kun päästiin luukuttamaan tasaista rantaraittia. Olin jotakuinkin tavoitteessa tuossa 6km kohdalla, joten ei muuta kuin tulosta tahkoamaan. Ei se sitten kuitenkaan ollut kovin helppoa. Juoksu kulki kyllä hyvin, eikä mitään ongelmia ollut, mutta vauhti ei vaan riittänyt. Lisäksi jossain 16km kohdalla jäin lähes koko loppumatkaksi ilman juoksuseuraa, niin ei sitä viimeistä puristusta oikein löytynyt. Viimeisellä kilsalla yritin vielä tavoittaa edessä näkyvää juoksijaa, mutta ei sekään onnistunut. Maalissa Garmin näytti tylyä loppuaikaa 1.30.26, joten eipä 1.30 sitten alittunutkaan. Tässä kohtaa kiroilin hieman. Sittemmin totesin, että hyvinhän se meni. Sykekäyrä on täydellinen, vaikka en sitä seurannutkaan, kisasuunnitelma toimi (poislukien kilometrit 16-19, jotka joudun juoksemaan täysin yksin) ja juoksu tuntui koko matkan helpolta ja hyvältä. Tänään ei vaan vauhtia ollut enempää.
Kun kaivelin tuloslistat esiin, niin siellä olikin tarjolla erittäin positiviinen yllätys. Olin miesten yleisen sarjan 15. ja kokonaiskilpailun osalta laskeskelin, että ikäsarjoissa oli 8 itseäni nopeampaa, joten sieltäkin sijoitukseksi tuli 23. Tavoitte täyttyi siis komeasti.
Tämä oli tämmöinen välivuosi, mutta Rääkkiennätys parani silti 1,5 minuuttia. Sinällään huvittavaa, että puolikkaan ennätyksenäni säilyy edelleen kevään maratonin väliaika, mutta ehkä se vielä jonain päivänä pannaan uusiksi varsinaisessa puolikkaan kisassakin. Kisajärjestelyt toimivat hyvin, sää oli kaunis ja porukka tuntui viihtyvän, joten mikäpäs siinä.
Adidas Adios 2
The Weapon of Choice: Adidas Adios 2. Sama kenkä kuin viime vuonna. Aika paljon enemmän vaan kilometrejä alla, mutta toimii edelleen. Jäykkä, sopivasti vaimennettu, istuu loistavasti ja pitää käsittämättömän hyvin. Harmi, että tämä poistui Addun valikoimista, joten muutaman sadan kilometrin päästä joudun etsimään itselleni jonkun toisen vauhtikengän.
Teemu @ Nuuksio Classic 2014
Syksyn kisakausi lähti käyntiin nyt jo perinteeksi (3. kerta) muodostuneella Nuuksio Classic-maastomaratonilla. Treenaminen kisaan jäi hiukan puolinaiseksi, vaikka määrällisesti maastojuoksua on tullutkin huomattavasti aiempia vuosia enemmän. Sen sijaan varsinainen metsässä tehty vauhtitreeni oli aika vähissä, vaikka etukäteen oli tiedossa, että nimenomaan nopeassa juoksussa suurimmat puutteet ovat. Näistä lähtökohdista huolimatta kunnianhimoisena tavoitteena oli neljän tunnin alitus. Tiesin kyllä, että kaikkien tähtien pitää olla oikeassa asennossa, jotta tuo onnistuisi, joten annoin itselleni hiukan armoa ja päätin olla tyytyväinen 4.10 alitukseen. Sijoituksen suhteen ei ollut varsinaisia tavoitteita, sillä arvelin, että tänä vuonna neljän tunnin alittajia olisi huomattavasti viime vuotta (15) enemmän ja näin ollen sijoitustakin oli vaikea veikkailla. Johonkin 30. sakkiin arvelin kuitenkin ehtiväni.
(c) Salla Lyytinen
Elokuussahan satoi ihan tolkuttomasti, mutta onneksi kisaa edeltävä viikko oli sateetonta, joten reitti oli ehtinyt kuivua ihan kohtuullisesti. Tämän lisäksi kisapäiväksi oli luvattu poutaa ja n. 20 astetta lämmintä, joten olosuhteet olivat jotakuinkin täydelliset. Startti oli tänä vuonna jaettu kahteen lähtöryhmään, joista ensimmäinen lähti klo 10. Toinen ryhmä lähti 5 minuuttia myöhemmin. Tämä oli fiksu ratkaisu, sillä se vähensi ainakin hiukan sumppua joka alun hiekkatiepätkän jälkeen on aiempina vuosina syntynyt polun alkuun. Viime vuonna suunnilleen nukuin startissa ja olin todella heikoissa asemissa polulle siirryttäessä, joten tänä vuonna päätin olla hereillä ja pyrkiä heti alussa hakeutumaan mahdollisimman hyviin asemiin.
(c) Ilkka Heinonen
Startti onnistui hyvin ja juoksu lähti rullaamaan samantien. Alku tuli tosin otettua liian kovaa, sillä ensimmäinen vitonen tuli juostua alle 24 minuuttiin ja sykkeet paukkuivat sen verran korkealla, että kauaa en sellaista vauhtia pysytyisi pitämään yllä. Ensimmäinen väliaika- ja tankkauspiste oli 11km kohdalla Solvallan laskettelukeskuksen huipulla ja päätin puskea sinne asti letkan mukana ja aloittaa sen jälkeen omavauhtisen juoksun. Juoksu kulki tankkauksen jälkeenkin ihan kohtuullisesti, mutta raju aloitus tuntui kyllä jaloissa. Puolimatkan väliaika oli n. 1.59 ja hiukan alkoi tulla sellainen tunne, että 4 tunnin alitus tulisi olemaan todella tiukassa. Jossain 23km kohdalla jalka alkoi todella painaa ja vauhditkin hyytyivät. Meno oli varsin synkkää seuraavat 10 kilometriä, mutta niin oli ilmeisesti muilllakin, sillä huolimatta selkeästä vauhdin hyytymisestä ketään ei tullut ohi, vaan sain jopa 11km ja 33km väliaikapisteiden välillä parannettua sijoitusta neljä pykälää. 33km huollossa join reilusti, täytin pullon ja lähdin puskemaan viimeistä etappia. Etukäteen tiesin, että loppumatkasta maasto on helpompaa ja juoksukin alkoi tuntua paremmalta. Se ei nyt varsinaisesti näy kilometriajoissa, mutta siitä viis, fiilis oli parempi. Valitettavasti mittarini oli kadottanut hetkeksi satelliitin jossain vaiheessa matkaa ja tämän lisäksi se selkeästi edisti, joten kilometriaikoihin ei ollut täysin luottaminen. 40km-merkillä katsoin kokonaisaikaa ja se oli tuossa kohtaa muistaakseni 3.56. Totesin, että reippaalla juoksulla menen mukavasti alle 4.10. Viimeisen kilsan tykitin niin paljon kuin jaloista lähti ja maalissa mittari näytti 4.08.22.
(c) Salla Lyytinen
Hyvä tulos. Virallinen aika oli 4.08.08 ja sijoitus 24. (283 miestä juoksi maaliin). Pakko on myöntää, että 4 tunnin alle en olisi päässyt, vaikka olisin tehnyt jotain toisinkin. Parannusta tuli kuitenkin jotakuinkin 20 minuuttia viime vuoteen ja sijoitus parani 38 pykälää, eli ei se nyt ihan huonosti mennyt. Eikä se kisan tasokaan itse asiassa koventunut. Kärki meni jopa hiljempaa kuin viime vuonna ja 16 miestä meni alle neljän tunnin, eli siihen nähden omaan tulosparannukseen voi olla oikeinkin tyytyväinen.
Garmin data (n.25km jälkeen mittari sekoili)
Joukkuekisassa ”Turku Trail Runners” oli mukana 7 hengen voimin (neljän parhaan tulos huomioitiin) ja sekin meni aika hyvin. Tulimme toiseksi edellämme vain Salomonin ”pro”-tiimi. Hyvä Turku ja kiitos panoksestanne Jaakko x2, Tommmi, Teemu, Eetu ja Miika.
Tänäkään vuonna ei kisasta ole kuin kehuttavaa. Järjestelyt toimivat totutusti moitteettomasti, polku oli pääosan matkasta upeassa kunnossa ja kalliot olivat kuivia, joten aika huolettomasti sai lasketella alamäetkin menemään. Ten points jälleen. Onhan tämä mahtava tapahtuma. Katotaan, jos sitten ensi vuonna se nelonen alittuisi.
Inov-8 X-Talon 190
The Weapon of Choice: Inov-8 X-Talon 190. Hiukan riskillä lähdin näin pitkälle matkalle tällä kengällä, mutta jälkiviisaana voi sanoa, että kannatti. Tautinen pito ja loistava maastotuntuma, joiden hintana tosin on olematon vaimennus ja surkea iskusuojaus. Vaimennusta en nyt niin kaivannutkaan, mutta loppumatkasta juuret ja kivet alkoivat kyllä hakata pohjista läpi. Kuitenkin huomattavasti enemmän plussaa kuin miinusta.
b00t @ SnowFlakes Seikkailu 2014
Tämänvuotinen SnowFlakes Seikkailu oli meille Petterin kanssa jo neljäs. Eli voidaan puhua jokavuotisesta perinteestä! Liian aikaisen herätyksen jälkeen osuttiin pelipaikoille Kiljavan opistolle mukavasti samaan aikaan. Kisaromppeita hakiessa huomattiin, että pyöräilyreitti olikin jo karttaan valmiiksi piirretty. Vaikka reittiä ei siis tarvinnut suunnitella ja etukäteisvalmistelut sujuu nekin jo rutiinilla niin silti lähtöön tuli taas kiirus. Alkupuhuttelut jäi kuulematta mutta eihän niissä yleensä mitään tärkeätä kerrotakaan 🙂 Juuri ehdittiin saada prologin kartta käteen, kun lähtölaukaus jo pamahti.
Prologissa etsittiin rasteja vapaassa järjestyksessä opiston pihapiiristä. Rasteilta löytyi kirjaimia ja kun näistä sai muodostettua etsityn sanan sai siirtyä kohti melontaa. Meidän ei aivan kaikkia rasteja tarvinnut etsiä, kun jo hokattiin haluttu sana (Keuhkotautiparantola). Päästiin mukavasti kärkiletkassa kohti rantaa ja aina niin ihanaa melontaa 🙂
Meillä oli omat melontaliivit jo valmiiksi päällä joten rannassa ei tarvinnut kauaa säätää. Melonnan alku tuntui siltä, että oltaisiinko kerrankin hyvässä vauhdissa! Kukaa ei heti tullut ohi ja pysyttiin muiden mukana. Siinä oli kuitenkin kyse varmaan jostain aistiharhasta sillä loppumatka oli taas ihan normaalia b00t tason melan heiluttelua. Porukkaa meni ohi tasaiseen tahtiin ja ranta lähestyi tuskaisen hitaasti. Perille kuitenkin päästiin ja kohti pyöräilyä.
Melonnan tuskaa. Kuva Avanti.
Pyöräily olikin tällä kertaa hieman erilainen kuin yleensä. Karttaan oli siis piirretty reitti mitä pitkin oli ajettava mutta ei rasteja. Rastit piti itse löytää reitin varrelta. Mukavaa tässä oli se, että päästiin ajelemaan paljon hienoja polkuja normaalin hiekkatie/asfaltti myllytyksen sijaan. Mutta... vauhtiin ei oikein missään vaiheessa kunnolla päässyt, kun piti kokoajan varmistella, ettei vaan jäänyt rasti huomaamatta. Ja lisäksi reitinvalinnat jää näin puuttumaan ja hommasta tulee helposti letkassa ajelua. Myös muutamat epäselvät polut jäi kaivelemaan ja yksi rasti jäikin meiltä löytämättä kokonaan. Jonkin verran olisi jo se helpottanut, jos rasteilla olisi ollut normaalit rastiliput nyt käytettyjen puuhun teipattujen paperilappujen sijaan.
Pyöräilyn lomassa käytiin myös loiskimassa pikainen uimapatjailu. Matka oli sen verran lyhyt, että olisi ehkä selvinnyt keveämmilläkin varusteilla. Toisaalta JYSKin patjoilla on aika mukavaa kauhoa menemään ja tyhjeneekin niin nopsaan. Pumppu kulki mukavasti tarakalla ja patjat repussa. Patjailua ennen suoritettiin myös jo SnowFlakes perinteeksi muodostunut Oxaliksen ohitus 😉
Pyöräilyn aikana ajettiin myös erillinen pyöräsuunnistus joka oli erittäin hieno! Oikealla suunnistuskartalla oli ilo painella menemään ja vaikka parit pysähtelyt tuli niin isommilta virheiltä vältyttiin. Oma pyörä heitti tosin tässä vaiheessa ketjut pois, jos isommalla eturattaalla vähänkin kovempaa polkaisi... Onneksi matkaa ei ollut enää paljoa joten pienemmälläkin vaihteella loppuun selvisi. Vaihdettiin pyöräilyn loppumatkaksi myös suunnistusvastaavaa ja Petteri vetikin lopun mallikkaasti. Päästiin parista joukkueesta hieman irti varmalla kartaluvulla.
Pyöräilyn vaihtoon. Kuva Avanti.
Pyöräilyn jälkeen lähdettiin hiihtämään! Viime talvena kilometrit jäikin lumien puuttumisen johdosta vähiin joten sitä on hyvä näin kesällä paikata 🙂 Hiihto sujui Petterin komentojen tahtiin ongelmitta ja päästiin ykköslajin eli jalkaisin suoritettavan suunnistuksen pariin.
Hiihtämässä! Kuva SnowFlakes.
Suunnistus onkin SnowFlakeseissa ollut aina hieno osuus. Kartat on hyviä ja suunnistuskin ihan kunnon oikeaa metsässä menoa. Näin oli myös tällä kertaa. Rastit löytyi mukavasti ja pari joukkuetta ohitettiin. Petterillä alkoi lopussa geelit pyrkiä takaisin ulkoilmaan ja vauhtia hieman himmattiin juuri, kun saatiin yksi tiimi kiinni. Vaihdossa päästiin kuitenkin ohi ja enää oli jäljellä lopputehtävä. Rannassa käytiin taiteilemassa styroksilevyjen päällä ja lyhyen uinnin jälkeen loppukiri maaliin.
Maalissa! Kuva SnowFlakes.
Ensimmäistä kertaa SnowFlakes uralla jäätiin sijoituksissa kolmen parhaan ulkopuolelle. Tällä kertaa tasokin taisi olla kovempi kuin aiemmin ja lisäksi rastin puuttuminen tiputti sijan kauas kärjestä. Toisaalta aikaero keulille ei ollut kuin alle 10min eli ihan kelpo kyytiä mentiin vaikka ei se siltä varsinkaan pyörällä tuntunut. Matkaa meille kertyi yhteensä aika tarkkaan tasan 50km. Kiitokset järjestäjille kisasta ja ensi vuonna ollaan jälleen varmasti mukana!
Tulokset
Kartat
Prologi, pyöräily ja melonta
Pyöräsuunnistus
Suunnistus
b00t @ Rokua Geopark Challenge 2014
Rokualle vei b00tin tie jo kolmannen kerran perätysten. Ensimmäisellä kerralla vuonna 2012 testailtiin vielä kepillä jäädä Petterin kanssa adventure sarjassa ja viime vuonna pojat seikkaili jo koko rahalla 24h extreme sarjassa. Tällä kertaa pääsin itsekin mukaan ensimmäiseen oikeaan 24-tunnin nonstop kisaan. Mukana jälleen myös Petteri ja kolmantena lenkkinä kaiken nähnyt ja kokenut seikkailija Tuomas Sovijärvi.
Virallinen potretti. © Tapani Launonen
Kisan ennakkovalmistelut sujuikin Tuomaksen ohjeiden mukaan erittäin hyvin. Kaikki tarvittavat romppeet sekä rensselit mietittiin jo etukäteen aika hyvin kohdilleen ja perjantai iltana reitin selvittyä ei lopullinen kamojen pakkaus vienyt koko yötä vaan nukkumaan päästiin hyvissä ajoin. Energiat oli jaettu valmiiksi pusseihin vaihtokamppeiden kera ja vaihtopaikoilla riitti, kun otti oikean pussin, siirsi einekset reppuun sekä vaihtoi tarvittavat vaatteet. Saatiin vielä Petterin kanssa Tuomakselta kevyemmät reput lainaan! Eli suuret kiitokset vielä kerran Tuomakselle kaikesta.
Mukavan pitkien yöunien ja maittavan aamupalan jälkeen käytiin viemässä pyörät vaihtopaikalle autolla. Sen jälkeen kamat lähtöpaikalle ja viimeiset säädöt sekä hermoilut ennen starttia Oulun keskustasta Rotuaarilta. Pienet jännitykset tarjoili oma Hong Kongista ostettu uimapatja/sänky jossa ei oikein meinannu ilmat pysyä sisällä... Onneksi pieni reikä löytyi ja teipillä se saatiin jotenkin tukittua. Uimapatjapätkät olikin lopulta onneksi aika lyhyitä eikä lievästi vuotavasta patjasta sen isompaa ongelmaa muodostunut.
Startti tapahtui Tour de Francen tyyliin johtoauton perässä kohti Hupisaarten kaupunkipuistoa. Puistossa saatiin kartta käteen ja tehtävänä oli etsiä rasteilta seuraavan osuuden rastien paikat. Osalla rasteista käteen jäi vain mustapekka ja käytiinkin yhtä vaille kaikki rastit ennen kuin tarvittavat tiedot oli kasassa. Seuraavaksi vaihtoalueelta uimapatjat kantoon ja kohti edellisellä osuudella selvitettyjä pisteitä. Ensimmäiset kolme haettiin juoksemalla ja neljännelle mennessä päästiin sitten uimapatjalla vesille. Oulun edustan saaret tuli aika hyvin kierrettyä reitin kulkiessa Kuusisaaren, Korkiasaaren, Kiramosaaren, Hevossaaren sekä Elban kautta. Vaihtopaikalla vaihdettiin seuraavaksi patjat rullaluistimiin, haettiin kaupunki-infosta kartta ja lähdettiin luistelemaan. Luistelussa etsittiin kartan mukaiset 9 hienosti maalattua rakennusta eri puolilta oulua. Suunnistus rullaluistimilla ja kaupunkikartalla oli hieman haussa ja jonkun verran jouduttiin pysähtelemään. Kaikki rastit kuitenkin löydettiin ja pystyssäkin pysyttiin vaikka itsellä edellinen (ja ainut) rullaluistelu oli vuoden 2012 geopark challengessa 🙂 Rullaluistelun jälkeen prologi oli paketissa ja saatiin varsinainen kisa käyntiin.
Tuonne päin! © Tapani Launonen
Vielä hymyilyttää ennen melontaa. © Anna Leinonen
Petteri pohtii ajolinjoja. © Tapani Launonen
Vaihdon jälkeen melontakamat päälle ja kohti kanootteja. Matkalla suoritettiin tehtävä missä piti sekä polkea, että vetää polkuautoa lyhyt rata läpi. Heti melonnan toisella rastilla päästiin hyppäämään n. 3-metrin korkeudelta mereen. Ei se vesi nyt niin kylmää ollut, kun nopeasti kiipesi takaisin kanoottiin 🙂 Aurinkokin onneksi paistoi mukavasti ja lämpö palasi pikkuhiljaa meloessa jäseniin. Omin käsin styroksista ja vanhasta t-paidasta tehty lisäpenkki kanoottiin toimi oikein mukavasti. Hieman olisi voinut päällystys olla vähemmän hiertävää mutta meni se näinkin 😉 Seuraavaksi melottiin ja raahattiin kanoottia eteenpäin Oulun edustalla matalassa kanavassa kohti laskeutumistehtävää Tietomaan tornista. Laskeutumisessa jouduttiin jonkin aikaa odottelemaan omaa vuoroa. Tornista oli hienot maisemat ja alaskin päästiin turvallisesti. Itselle laskeutuminen oli elämän toinen. Petteri on vanha erikoisjoukkojen taistelija ja Tuomas kokenut vuorikiipeilijä joten heille homma oli peruskauraa. Laskeutumisen jälkeen vielä lyhyt kanootin kanto kanavasta isommille vesille ja sitten Oulujokea vastavirtaan kohti Turkansaarta.
Petteri esittelee tuoretta rusketustaan. © Tapani Launonen
Melonta oli taattua b00t laatua ja Oxaliskin pääsi jälleen ties kuinka monetta kertaa läpsyttelemään ohi 🙂 Yritys oli kova mutta meno Tuomaksen hyvistä vinkeistä huolimatta totutun hidasta. Kaikki hyvä loppuu onneksi aikanaan ja niin myös me päästiin vihdoin Turkansaarelle suorittamaan tehtävää. Saarelta saatiin onneksi lasketella hetki takaisinpäin myötävirtaan kohti Sanginjoen suuta. Meillä oli uimapatjat melonnassa mukana, kun oltiin jotenkin tulkittu reittikirjasta, että täällä joutuisi jonkinlaisen coastaleering/canjoneering tehtävän suorittamaan. Eipä sitä sitten ollutkaan ja turhaan olivat patjat painona mukana, kun alettiin raahaamaan kanoottia koskea pitkin kohti Sanginvaaran golfkenttiä ja hiihtokeskusta. Joki oli erittäin matala ja kivinen joten kanoottia vedettiin pitkät pätkät koskessa kahlaten ylävirtaan. Voimia antoi tieto siitä, että kohta päästään vaihtopaikalle eväitä syömään ja sitten vihdoin pyörien päälle.
Vaihtopaikalle kanoottia kannettiin vielä vajaan kilometrin verran tietä pitkin mutta sitten siitä päästiinkin lopullisesti eroon 🙂 Vaihdossa kuivat vaatteet päälle ja ruokaa sisään. Pyörällä oli tarkoitus laittaa ketjut kireälle ja ottaa melonnassa meidät ohittaneita joukkueita kiinni. Lähtö oli hieman liiankin rivakka, kun jouduttiin ykkösen jälkeen palaamaan takaisin unohtuneen reittikirjan takia. Sen jälkeen matka alkoi taittua mukavasti ja koko pyöräosuudelle ei isompia virheitä osunut. Muutamat pienet ohiajot ja pysähtelyt mutta ei mitään paria minuuttia isompaa. Heti pyöräilyn kakkoselle mennessä saatiin ensimmäiset kosketukset pitkospuihin joita tulikin sitten ajeltua tosi paljon. Ja mikäs niitä oli ajellessa, kun olivat niin hyvässä kunnossa. Hienoja suomaisemia ei tosin pystynyt liiemmin ihailemaan, kun piti aika tiukkaan tuijottaa edessä olevaa pitkosta. Ensimmäiset joukkueet saatiin kiinni Muhoksen jälkeen juuri parahiksi ennen Oulujoen ylitystä. Tästä huolimatta ylityksessä jouduttiin reilu puolituntia odottelemaan, että päästiin ensimmäinen osio veneen kyydissä. Hyvin olisi voinut myös ekan pätkän mennä patjalla niin ei olisi tarvinnut jonotella. Joki siis ylitettiin yhdestä kohtaa uimapatjalla. Pyörä vain patjaan kiinni ja mies pyörän päälle.
Rata sekä meidän reitti
Ylityksen jälkeen päästiin taukopaikalle jossa sai lämmintä keittoa ja leipäjuustoa! Tässä vaiheessa oli yö kylmimmillään ja laitettiin lisää vaatetta päälle. Tauon jälkeen oli tehtävänä seurata pitkospuureittiä ja leimata matkalta kaksi rastia. Pitkoksilla taiteillessa sai onneksi hyvin lämmöt päälle ja ei yö lopulta sen jälkeen niin kovin kylmältä tuntunutkaan. Pyöräily jatkui edelleen ja alettiin pikkuhiljaa lähestyä Rokuan kankaita. Itsellä oli aamuyöllä Utajärven kohdilla 18-19 rastivälillä hieman nihkeämpi hetki. Sain kuitenkin poikien peesissä ajellessa vedettyä kofeiinigeelin sekä muuta energiaa ja olo kohenikin hetkessä. Muuten ruokapuoli ja syömiset toimi erittäin hyvin koko matkan. Ei oikeastaa missään kohti ollut ongelmia saada syötyä ja mahakin toimi koko reissun hyvin. Itsellä oli perusenergiana SiS:n juotavia GO geelejä ja patukkana Cliff Bareja. Lisänä vielä muutama Cliff Barin kofeiinigeeli. Kaikki maistui hyvältä myös kisan loppuvaiheessa eli pysynee käytössä myös jatkossa. Pyöräily jatkui sujuvana loppuun asti. Rokuan pehmeät tiet toki hieman laittoi viimeisillä väleillä puuskuttamaan mutta vaihtoon päästiin hyvällä kululla.
Rullaluistelu edessä. b00t-joukkueella on yhä hyvä fiilis ja juttu luistaa. #GeoparkChallenge pic.twitter.com/eRSTAKlUgV
— Anna Leinonen (@AnnaLeinonen) June 29, 2014
Aikaa oli mennyt noin 20-tuntia, kun saavuttiin Rokualle vaihtopaikalle. Pyörät parkkiin ja rullaluistimet taas esille. Seuraavana siis edessä yhdistetty rullaluistelu+suunnistus. Asfaltti kohti suunnistuksen alkua oli aikamoista röpelöä ja Petteri ei oikein päässyt esittelemään kaunista double push tekniikkaansa. Suunnistus taas oli hienoa pätkää kankaalla ja vieläpä oikealla suunnistuskartalla! Hieman oli epävarmaa meno ennen kuin päästiin suunnistuskartalle mutta sitten olikin ilo painella menemään. Tasaiset ja polkupätkät juostiin ja ylämäissä laitettiin kävelyksi. Vauhti oli kuitenkin edelleen hyvää ja edellä meneviä saavutettiin tässäkin. Suunnistuksen jälkeen lähdettiin taas luistelemaan ja hetken päästä ihmettelin mitä se Petteri takana huutelee. No eihän siinä muuta kuin oli jarru ja yksi pyörä lähtenyt alamäessä luistimesta omille teilleen! Onneksi pysyi mies pystyssä eikä käynyt pahemmin. Petterille sauvat käteen ja matka jatkui ilman pysähdystä. Vauhti hieman tästä kärsi mutta Petteri kovana kaukalopalloilijana pystyi kuitenkin hyvin rullailun vetämään loppuun asti.
"Sää oot meijän sankari", rannalta kannustetaan. #GeoparkChallenge pic.twitter.com/OCl5QOVvgp — Anna Leinonen (@AnnaLeinonen) June 29, 2014
Pikainen vaihto ja edessä oli enää viimeinen suunnistusosuus. Ensin juostiin lammen rantaan hakemaan tehtävärastilta toiseksi viimeisen rastin sijainti. Rasti sijaitsi viereisessä saaressa ja vihje löytyi saaren edessä vedessä olevista postilaatikoista. Sää oli jo tässä vaiheessa jopa helteinen eli virkistävä aamu-uinti olikin ihan paikallaan 🙂 Lämmin tulikin sitten seuraavan kerran vasta viimeiselle rastille juostessa. Toiseksi viimeinen rasti oli jo aiemmista Rokua seikkailuista tutun Pookin tornin huipulla. Rastille oli tosin tehty vielä pieni jäynä, kun juuri ennen tornin huippua olevassa ristikossa oli munalukko kiinni. Hetken tuumittuani huomasin kuitenkin, että lukkohan ei varsinaisesti lukitse mitään ja ristikko aukenikin pienen väännön jälkeen. Tässä oli ilmeisesti moni joukkue langennut ja rasti jäänyt löytämättä. Vielä loppukiri maaliin ja reissu ohi!
Aikaa meni aika tarkalleen 25-tuntia ja matkaa tuli hieman vajaat 220km. Sijoitus oli lopulta jopa yllättävän hyvä (7.) surkean melonnan jälkeen. Vauhti pysyi kuitenkin tasaisena loppuun asti, kukaan ei hyytynyt eikä mitään muitakaan ongelmia matkalla ollut. Kenelläkään ei tullut hiertymiä tai rakkoja ja suunnistuskin pysyi hyvällä tasolla. Reittikin oli suorastaan loistava. Eikä ötököitäkään ollut juuri lainkaan! Eli lopulta reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut! Kiitokset järjestäjille hienosta kokemuksesta.
Teemu @ TahkoMTB 120
Alunperin tämän kesän maastopyöräkisa piti oleman SyöteMTB, mutta Tahko alkoi kuitenkin houkutella kevään mittaan. Viime kesäinen reissu oli mahtava, mutta koska kisa itsessään ei mennyt ihan nappiin, niin jonkinlaista revanssiakin piti lähteä hakemaan. Tänä vuonna tarjolla olisi ollut 240km, mutta se tuntui tässä vaiheessa hiukan liialliselta, joten matkaksi valikoitui 120km, eli kaksi kierrosta ja kalustona olisi tällä kertaa yksivaihteinen. Vaihteettomuus aiheuttaa Tahkon kaltaisella reitillä (paljon nopeaa tietä ja pitkiä hitaita nousuja) omat ongelmansa, sillä välitys pitää olla sellainen, että siirtymillä pääsee kovaa, mutta silti ylämäetkin pitäisi pystyä polkemaan. Valmistautumiseni kisaan keskittyikin tähän ongelmaan. Kestävyyskunto oli vielä kevään juoksukisojen jäljiltä riittävän hyvä, joten siitä ei tarvinnut etukäteen murehtia. Laitoin siis toukokuun alussa pyörään selkeästi aiempaa raskaamman välityksen ja sitten aloin väkisin ajamaan sillä. Lisäksi tein jatkuvasti voimaharjoittelua, joten jalkoihin tuli haettua tarvittavaa ruutia myös CrossFit-salilta. Pikku hiljaa vauhti alkoi selkeästi parantua, joten treeni tuntui purevan ja ihan hyvällä itseluottamuksella pääsin kisaan.
Ajoin viime vuonna vaihdepyörällä ensimmäisen 60 kilometriä aikaan 3.37, joten siltä pohjalta ajattelin, että nyt 120km pitäisi mennä alle 8 tunnin. Alkuperäisenä aikatavoitteena oli siis <8h ja sijoitustavoitteena 60. joukkoon. Perjantai-illalla kävimme kuitenkin pienellä lämmittelylenkillä ja ajoimme reitin loppunousun "El Granden", joka silloin nousi ns. heittämällä, joten illan mittaan (tapani mukaan) kovensin aikatavoitetta ja päätin, että alle 7.30 pitää mennä ja tuolla ajalla pitäisi päästä helposti 50. joukkoon.
60km kisaryhmän ja 120km lähtö oli klo 9.00 ja aamulla oli kauhea arpominen varusteiden kanssa. Sääennuste lupasi päiväksi n. 17 astetta ja puolipilvistä, eli lyhyillä kamoilla pärjäisi, mutta aamupäivällä saattaisi tulla kylmä. Lähdin silti lyhyissä ja ennenkuin edes lähtöpaikalle mökiltä päästiin, totesin valinneeni oikein. Ei ollut, eikä tullut kylmä.
Heti startista porukka lähti tietysti kuin tykin suusta ja 1-vaihteisella ei siihen vauhtiin vastata. Tämän tiedostaen en edes yrittänyt mennä täysiä, sillä kokemus on osoittanut, että ylämäessä niitä hurjastelijoita pääsee sitten ohittelemaan. Tämä olikin oikeastaan koko ensimmäisen kierroksen teema. Tiepätkillä porukkaa lappasi ohi ja pitkissä nousuissa pääsin sitten itse ohittelemaan. Polkupätkillä pystyin yllättävänkin hyviin vastaamaan porukan vauhtiin. Muutenkin ajo eteni poluilla sujuvasti, sillä vaikka jonossa ajettiinkin. Kaikki ilmeisesti hallitsivat jotakuinkin maastopyöräilyn perusteet, joten pahempia tukkoja en minä eivätkä muut muodostaneet. Eka kierros meni vaivattomasti siis porukassa ja puolimatkan huollossa olin ajassa 3.23. Hämmästyin tätä itsekin ja fiilis oli todella korkealla, sillä täydellisellä onnistumisella saattaisi olla mahdollisuudet jopa 7 tunnin alitukseen. Huollossa kului aikaa kolmisen minuuttia, kun täytin juomarepun ja täytin taskut geeleillä ja patukoilla. Olin alusta asti suhteellisen säntillisesti ottanut 10km välein joko geelin tai patukan ja juonut noin yhteensä noin 2 litraa, eli tankaaminen oli hoidossa ja energiatasot kohdallaan toiselle kierrokselle lähdettäessä.
© Kosti Koistinen
Toinen kierros olikin aivan erilainen, sillä 60km ajajat jäivät maaliin ja 120km kuskeilla alkoi jo olla rakoa toisiinsa, joten reitillä sai ajella aika rauhassa. Yritin pitää taas alun tiepätkällä kovaa vauhtia yllä, mutta se oli yllättävän hankalaa ilman vertaistukea ja varmasti ajoin hitaammin kuin ensimmäisellä kierroksella. Mäet tuntuivat kuitenkin nousevan edelleen hyvin, joten vahvalla itseluottamuksella saavuin n. 75km kohdalla Kinahmi I:n talutusylämäkeen. Ylämäen jälkeen tulee kuitenkin alamäki ja alamäki olikin se paikka, missä matkan rasitukset alkoivat tuntua. Jäykkä etuhaarukka oli hakannut kädet niin makaroniksi, että juurakkoisissa alamäkirynkytyksissä tuntui lähes mahdottamalta pitää tangosta kiinni, saatikka sitten painaa jarrukahvoista. Edellä mainituista toiminnoista molemmat ovat kuitenkin hyvin oleellisia tehokkaan ja turvallisen polulla etenemisen kannalta. Noh, vauhtia oli pakko pudottaa, kun muuten ei pyörä olisi pysynyt hanskassa. Eikä se meininki siitä parantunut. Jalka riitti kyllä hyvin siirtymillä ja mäissä, mutta teknisemmät pätkät olivat sillkaa murhaa. Jossain 90km paikkeilla tuli viimeistään selväksi, että alle 7 tunnin en tule missään nimessä ajamaan, mutta 7.30 alittuu kyllä, kunhan saan vaan itseni ja pyörän ehjänä maaliin. Loppumatkasta polut tuli sitten ajettua ehkä korostuneenkin varovaisesti, mutta avarammilla baanoilla poljin kyllä sen mitä jaloista lähti. Loppulaskussa Tahkovuoren päältä alas järven rantaan kädet olivat niin finaalissa, että jarruttaminen oli työn ja tuskan takana. Mutkan suoraksi ajaminen ja vauhdin pysäyttäminen järveen alkoi tuntua puolivälissä rinnettä varsin varteenotettavalta vaihtoehdolta. Hävisin tämän takia loppulaskussa vielä yhden sijoituksenkin, kun teeveestä tuttu Mikko "Peltsi" Peltola tykitti täysjoustollaan alamäessä ohi.
Maaliin pääsin kuitenkin ehjänä ja hyvävoimaisena lopulta ajassa 7.10.35, eli menihän se nyt ihan helevetin hyvin. Sijoitus oli 50. (201 ajoi maaliin), joten niukin naukin sekin onnistui. Olen tuohon aikaan kyllä todella tyytyväinen, sillä en etukäteen kyllä uskonut millään edes 7.30 alitukseen. Ajo-olosuhteet olivat toki täydelliset, mutta kyllä se pyörä kulki silti aivan odottamattoman kovaa. Ilmeisesti tasokin oli selkeästi kovempi kuin viime vuonna, sillä tämän vuoden ajalla sijoitukseni olisi viime vuonna ollut 27. Eräs matkaseurueemme jäsen tosin totesi, että se voisi myös johtua siitä, että itse ei ole kehittynyt yhtä paljon kuin muut 🙂
Kokonaisuudessaan reissu oli kyllä äärimmäisen onnistunut. MTB-Turun porukka on mitä mainiointa matkaseuraa, joten kiitokset kaikille läsnäolleille. Itse kisa oli taas erittäin hyvin järjestetty. Kaikki toimi reitillä ja reitin ulkopuolella moitteettomasti ja varsinkin huoltopisteiden väki oli valtavan ystävällistä. Ei Tahko suotta ole Suomen suurin maastopyöräilytapahtuma. Ensi vuonna mennään joko pidempää tai kovempaa. Tai sitten pidempää ja kovempaa.
Karate Monkey
The Weapon of Choice: Surly KarateMonkey, välitys 32/17. Aika kisakireää kokonaisuutta olen rakennellut, vaikka runko itsessään onkin melkoinen panssarivaunu. Näköjään kuitenkin riittävän nopea, mutta silti näppärä ja mukava.
Teemu @ Bodom Trail 2014
Välillä taas jotain kisahommia. 29.5. järjestettiin ensimmäistä kertaa Bodom Trail-maastopuolikas, joten pitihän sitä lähteä koittamaan. Tapahtuman taustalla on pääosin sama porukka, joka järjestää Nuuksio Classicia, joten todennäköisyys onnistuneeseen tapahtumaan oli sangen suuri. Tähän kisaan tuli lähdettyä ns. takki auki, sillä juoksutreenit ovat olleet todella vähissä, eikä tavoitevaudista ollut oikein mitään käryä. Jotain tavoitteita tarvii kuitenkin aina asettaa, joten summailin mielessäni, että 2h pitäisi alittua ja 100. joukkoon pitäisi päästä. Reitin vaativuudesta ei ollut pienintäkään käsitystä, eikä oikein omasta kyvystä juosta kovaa mettässä. Ajattelin kuitenkin, että kai sen vauhdin pitäisi johonkin 5:00-5:40min/km välille asettua. Osallistujia miesten sarjassa oli lopulta 281, mitä en etukäteen tiennyt, mutta jos olisin tiennyt, olisin ehkä korjannut sijoitustavoitteen 50 parhaan joukkoon. Tämmöisillä lyhyemmillä matkoilla kärki menee tosin ihan tolkuttoman lujaa, joten mahdotonta arvioida kuinka montaa kovaa suunnistajaa yms. on lähtöviivalla.
Sääennuste lupasi koko päiväksi vesisadetta ja lämpötilaksi 8-9 astetta. Kesäistä keliä luvassa siis. Kisapaikalle saavuimme n. 8.45 ja silloin satoi, mutta kuten usein käy, sade lakkasi sopivasti lähtöhetkellä, eikä koko kisan aikana sitten satanutkaan. Märkää kyllä tulisi olemaan.
Startti oli kello 10 ja kärkimiehet lähtivät ihan järkyttävää vauhtia liikkeelle. Ensimmäinen kilometri oli kisan nopein, sillä se oli leveää hiekkatietä ja järjestäjien ajatuksena varmaan oli, että porukka ehtisi hiukan hajota ennen polulle siirtymistä. Vaikka e itsekään ihan hiljaa lähtenyt (eka kilsa 4:06min/km), niin kymmenittäin juoksijoita silti oli edellä, kun polkuosuus alkoi. Ensimmäiset 5km letka pysyi aika hyvin kasassa, mutta sen jälkeen hajontaa alkoi tulla ja matka jatkui 3-4 hengen porukassa. Välillä joku meni ohi jostakin ja toisin päin. Itse toivottavasti ohitin useammin kuin tulin ohitetuksi. Reitti koostui ikäänkuin kahdeksikosta, jossa ensimmäinen lenkki oli 12km ja toinen 9km. Ensimmäinen lenkki oli selkeää polkua, tosin hyvin juurakkoista ja nousut olivat suht lyhyitä. Pääosin polku oli kuitenkin nopeaa juostavaa ja pystyinkin pitämään noin 5 minuutin kilometrivauhdin. 6 ja 9 kilometrin kohdilla oli ilmeisesti isompi nousu tai jotain muuta hidastetta, sillä ainoastaan niillä kilometreillä nopeus putosi 6min/km tuntumaan tai hitaammaksi. 12km väliaika pisteellä keskitahti oli 5:10min/km, eli reilusti alle tavoitteen.
Toinen kiekura olikin sitten jotain aivan muuta. Oli umpisuota, varvukkoa, kivikkoa, juurakkoa, pitkää nousua ja hankalaa laskua.
Maaliintulo
Suomeksi sanottuna reitti muuttui siis merkittävästi haastavammaksi ja tässä kohtaa alkoi omien polkujuoksutaitojen rajallisuus tulla vastaan. Kunnon puolesta kaikki oli hyvin, mutta kun ei vaan pystynyt ylläpitämään vauhtia (itselleni) hankalassa maastossa. Sijoitusten kannalta tällä lenkillä ei ihmeitä tapahtunut. Naisten sarjan 3. ohitti jossain 16-17km paikkeilla meikäläisen ja muutoin meni pari kaveria ohi ja itse ohitin muutaman. Arvelisin, että kokonaissijoitus saattoi tuolla jälkimmäisellä lenkillä kuitenkin parantua muutaman pykälän. Kilometriajat tosin putosivat 6 minuutin huonommalle puolelle ja jossain 17km kohdalla alkoi jo epäilyttää, mahtaisiko 2 tuntia alittua. En koko matkalla seurannut kokonaisaikaa enkä matkaa, vaan katselin ainoastaan väliaikoja, jotka mittari antoi kilometrin välein. Sen tiesin, että tiukalle saattaisi mennä, kun viimeinen 9km oli tosiaan melkoista konttaamista, joten revin vielä kohtuullisen loppukirin ja maalissa mittari näytti loppuaikaa 1.56.07. Sijoituksesta ei ollut mitään käsitystä.
Vasta kotona sain tarkistettua nettoajan ja sijoituksen. Aika oli 1.55.46 ja sijoitus 33. Tavoitteiden mukaan se siis meni. Jotenkin en kuitenkaan ole ihan 100% tyytyväinen, sillä 12km väliaika lupasi niin paljon parempaa kuin mihin loppumatkasta lopulta pystyin. Kuntopuoli tuntuu olevan ihan riittävä, mutta taitopuolella on kyllä melkoisesti kehitettävää. Jos Nuuksiossa meinaan syksyllä 4h alitusta (No, nyt se lukee internetissä, joten pakkohan se on) yrittää, niin paljon on tehtävää ennen sitä. Onneksi on koko kesä aikaa.
Kisa oli kokonaisuudessaan loistavasti järjestetty. Vaikka osallistujamäärä kaikkiaan oli suuri, niin kaikki hommat hoituivat jouhevasti. Reitti oli hyvin merkitty, monipuolinen ja haastava, eli polkujuoksua parhaimmillaan. Huolto pelasi kisan jälkeen ja saunaankin pääsi jonottamatta. Ten points!
Inov-8 X-Talon 190
The Weapon of Choice: Inov-8 X-Talon 190. Olen juossut tällä kengällä lähinnä lyhyempiä nopeita maastolenkkejä, mutta nyt ne pääsivät vihdoin kisakäyttöön. Kenkä ei paina mitään (190g), pohjan kuviointi on suht raju ja kumiseos ilmeisen onnistunut, sillä pitoa löytyy kaikissa olosuhteissa suunnilleen niin paljon kuin nastattomalla kengällä voi löytyä. Päälliosa on hyvin ohut, joten vesi poistuu kengästä nopeasti. Pohja on todella kiertolöysä, droppia on 3mm ja vaimennusta hyvin ohuesti, joten tuntuma maastoon on loistava. Miinusta tulee lähinnä siitä, että kenkä tuskin on kovin pitkäikäinen. Pohjanappulat kuluvat nopeasti ja päälliosa varmaan repeää ensimmäiseen terävään kiveen. Ihan sama, kun hajoavat, niin ostan uudet.
b00t @ Spring Adventure
Kävimme avaamassa b00tin seikkailukauden Hyvinkäällä Spring Adventuressa joukkueella LarZ ja Petteri. Tarjolla oli mukavan suoraviivaista menoa juosten, polkien ja meloen. Ensimmäinen osuus oli helppo suunnistusrata juosten. Jalka ei noussut läheskään kärjen tahtiin, mutta rennosti kymppisakissa silti vaihtoon. Selitykseksi voinee sanoa, että minä en vain yksinkertaisesti jaksanut juosta niin kovaa.
Toinen osuus oli maastopyöräilyä. Pari ensimmäistä rastia olivat samat, jotka oli jo juosten käyty tiedustelemassa. Pyörällä haasteena olivat vain mutainen polku, jonka liukkautta lisäsivät entisestään märät kivet ja juurakot. Muutama rastiväli meni polkuja pitkin, jonka jälkeen runtattin teitä pitkin pari rastia takaisin poluille. Reitin juurakoissa ja kivikoissa oli täysjousto luksusta. Ainakin jos vertasi LarZin 26" jäykkäperään, jonka ilmakeulasta katosivat paineet. No onneksi metsien oraakkelia ei pienet kalusto-ongelmat huolettaneet. Eikä vauhtia puuttunut hapettoman keulan takia. Ennen toista juoksuosuutta sattui muutama pummi. Ensin saavuimme hiekkakuopan väärälle reunalla, jonka johdosta sotkimme upottavassa juoksuhiekassa pyörällä turhaan pari sataa metriä suuntaansa edestakaisin. Seuraavalla rastivälillä hukkasimme EMIT-kortin pusikkoon. Tämän huomasimme vasta rastilla. Ajattelimme palata lähimmälle isolle tielle asti jälkiämme jos vaikka löytäisimme leimauskorttimme hyvällä tuurilla. Ja löytyihän se. Tässä sähellyksessä tipuimme pois kymppisakista, mutta pääsimme sentään jatkamaan matkaa.
Pian näiden kömmähdysten jälkeen koitti toinen juoksuosuus. LarZ jo intoili, että nyt otetaan muutama ohittanut tiimi kiinni vetämällä täydellinen suunnistus juosten. Jos tarjolla olisi oikea suunnistuskartta ja sen mukainen rata (ehkäpä vielä vanhoissa Jukola-maastoissa) olisimme vahvoilla. Tai siis ainakin LarZ, jos minä jotenkin pystyn roikkumaan perässä. Pettymykseksemme tarjolla oli ilmakuva työmaa-alueen ympäristöstä, josta rastit piti hakea. No löytyihän ne rastit silläkin, mutta LarZin maagiset korpioraakkelin vaistot jäivät hyödyntämättä.
Suunnistusleikin jälkeen täytyi pyöräillä teitä pitkin vaihtoalueelle, jossa suoritimme joen ylityksen kahta vaijeria pitkin. Questin jälkeen melat kouraan ja harjoittelemaan melomista. Melontaharjoittelut menivät menivät ihan mukavasti. Vain yksi joukkue ehti kauhoa ohitse.
Kun kajakki oli rannassa ja melat peräkärryssä, juoksimme suorittamaan viimeisen Questin. Ja vihdoin pääsimme kokemaan nuo niin paljon puhutut Finnfoam-levyt, joita voi huhujen mukaan käyttää johonkin muuhunkin kuin seikkailu-urheilun packraftingiin.
b00t @Finnfoam - kuva Liisa Paakkanen
Talviturkkimme trikoissamme heitettyämme olimme muutaman sadan askeleen päässä maalista, jonne saavuimme pienten kömmähdysten siivittämällä perusrunttauksella sijalla 12. Kiitos Multisport.fi ja Hyvinkää!
b00t @ Kevätyön Viesti
b00t osallistui jälleen jo lähes perinteeksi muodostuneeseen Kevätyön Viestiin aurinkoisessa Sauvossa. Oltiin tosin Lounapolku-sarjassa joten yötä myöten ei meidän tarvinnut metsästä rasteja etsiä. Petterin ja allekirjoittaneen seuraksi mukaan saatiin umpihankikisojen taistelutoveri Vasarainen (ja sieltä siis myös joukkueen nimeen EtelänAhmat). Viesti ei tosin ollut varsinaisesti viesti vaan kaikki joukkueen jäsenet lähti matkaan yhtäaikaa muiden kanssa. Saatiin siis maistella hieman suurviestin tunnelmaa, kun lähes 100 innokasta säntäsi matkaan yhteislähdössä!
Itsellä oli tavoitteena piikkipaikka jonka heti k-pisteen jälkeen sainkin haltuun. Kakkoselle mennessä pääsin jo hieman karkuun mutta kämmelsin rastia sen verran, että letka sai kiinni ja muutama kaveri ehti jo edellekin... Pääsin kuitenkin taas kuittamaan porukat ja pysyinkin keulilla toiseksi viimeiselle rastille. Pää ei kuitenkaan kestänyt loppuun asti vaan taiteilin virheen vielä viimeiselle rastille ja yksi kaveri ehti edellä maaliin... Myös muille joukkueen jäsenille sattui matkalle yksi isompi koukero mutta muuten meno maistui ja tuloksena oli kunniakas 11-sija. Maasto ja rata olivat oikein mukavat ja ilmakin jo tosiaan lähes kesäisen lämmin. b00t suosittelee suunnistusviestien kuntosarjoja myös muille seikkailuporukoille!
Petteri @ Masku Maraton 1/2
Eipä hirveästi jäänyt kerrottavaa tästä reissusta. Perheessä ollut viime aikoina ties mitä tautia, mutta olin niiltä toistaiseksi säästynyt. Ajattelin siis lähteä harjoituksen kannalta juoksemaan 1:39 alle. Ensimmäinen kierros meni suunnitelmien mukaan n. 48 minuuttiin. Toisella kierroksella iski 4 kilometrin jälkeen hirveä vatsakipu eikä henki enää kulkenut. Ajattelin jo keskeyttää, mutta hölkkäsin maaliin hissukseen n. 6 min/km vauhtia, sen mitä hengittämään pystyi. Porukkaa lappasi ohi ja harmitti. Maalissa olin lopulta ajalla 1:45. Loppuilta meni sitten palellessa kuumeen noustessa ja voidessa pahoin.
Viimeisimmät artikkelit
- b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016
- LarZ vs. Vantaan puolimaraton
- Janin kisat 2015
- Teemu @ Marathon du Mont Blanc 80km
- Teemu @ Suomi-juoksu 60km