b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

7loka/121

Turku Mayhem 2012

By Jani

Turussa ajettiin lauantaina kymmenennet Mayhemit. Nämä ällärit olivat minulle tänä vuonna vasta toiset. Mayhemin juonikuvio oli seuraava: kiinteärattaisella pyörällä ajamisesta innostunut polvihousukansa yritti hakea kaupungilta niin monta rastia kuin suinkin vain tunnin aikana ehti. Kaikkiaan rasteja oli siroteltu keskusta-alueen lähettyville 28. Rastien pisteytys meni muotoa 1, 5, 7 ja 10.

Turkuun oli saapunut mukavasti pyöräilijöitä myös Helsingistä, ja kisailijoiden määrä nousikin 27:ään. Manifestit ("reittikirja") jaettiin reilu kymmenen minuuttia ennen kisan alkua. Aiemmin oli tiedossa, missä rastit kutakuinkin ovat. Manifestin sisäistäminen lyhyessä ajassa on ratkaiseva vaihe, nopeudella ei korjata huonoja reittivalintoja. Itse yritin ensin paikantaa rastien sijainnit ja sitten valita niistä ne jotka aion kiertää. Tavoitteena oli hakea viiden ja kymmenen pisteen rastit ja ottaa yhden pisteen rasteja jos ne sattuivat olemaan reitin varrella.

Tarrapyörä

Manifesti maksoi kaksi euroa, se on kolme euroa vähemmän siitä mitä kuntorasteilla kartoista keskimäärin pyydetään. Edullisuuden lisäksi ällärit ovat katsojaystävällisiä, näitäkin ajoja saattoi seurata reaaliajassa internetistä. Voi siis vain todeta, että nuoret jotka ovat pääosassa tässä liikunnallisessa näytelmässä ovat erittäin aktiivista ja aikaansaavaa porukkaa. Kiitoksia siis vain järjestäjälle ja mukana olleille ajajille.

Tarkoituksenani oli ensin hakea Kähäristä (pohjoinen) kaksi rastia ja siirtyä sieltä Iso-Heikkilään ja Patterihakaan (lounaassa). Lähdön koitettua, ajoin Teemun ja MikeNasin mukana. Rastit löytyivät melko helposti ja onnistuin pysymään vauhdissa mukana. Ongelmana oli tosin se, ettei kynäni toiminut, ja siksi jouduin kirjoittamaan vastaukset kännykkääni. Kähäristä ajoimme perä kanaa alas kohti Naantalin pikatietä. Tämän jälkeen pääsin hetkeksi edelle mutta koska päätin kiertää Korkeavuorenkadun kautta, jäin Teemusta ja MikeNasista jälkeen. Siirtoni ei ollut millään muodoin järkevä ja kaiken lisäksi taisin hakea vielä väärän nimen. Blondien kuvia sattui rastilla olemaan kaksi, yksi ikkunassa ja toinen ilmoitustaululla. Kiireessä otin ylös vain ensimmäisen. Suuntasin Portsan sakkoringiltä kovaa vauhtia kohti Iso-Heikkilää ja sieltä Patterihakaan. Tässä kohtaa ratamestari Smurf oli halunnut viedä ajajat myös Iso-Heikkilän tähtitornille, mikä oli mieluinen yllätys. En nimittäin ollut siellä koskaan käynyt ja sinne melkein pitää mennä uudestaan lapasieni kanssa.

Mayhem-pinnakortti

Mayhem- ja muita pinnakortteja

Vaikka matkalla näkyi ajoittain muita kilpailijoita, ajoin pääosin yksin. Tavoitin Teemun ja MikeNasin Juhana Herttuan puistokadun rastilla (etelään), sillä nämä olivat hakeneet Patterihaasta myös pari yhden pisteen rastia. Itse jätin ne väliin. Heidän ryhmäänsä oli lyöttäytynyt myös Pave. Tuhlasin kuitenkin aikaani vastauksen kirjoittamiseen ja nämä ehtivät lähteä minua paljon aikaisemmin. En olisi satulallakaan pärjännyt nopeudessa. Satamassa arvoin hetken parin parkkipaikan välillä ja siellä meni lisää aikaa oikean parkkimittarin löytämiseksi. Matkalla förille hain pari rastia lisää. Pimeässä niidenkin (esim. Forum Marinumin tykin numeron) hakeminen oli haasteellista. Föri oli ehtinyt "täl puole jokke", siis sinne missä en ollut mutta jonne olisin halunnnut olla menossa. (Valokuva förillä olisi tuonut paljon seitsemän lisäpistettä.) Koska en ollut ennen lähtöä kaikessa suunnittelutohinassa kuunnellut ratamestaria tarpeeksi hyvin ja tiennyt että maali sulkeutuu vasta kymmenen minuuttia yli kahdeksan, päättelin ettei minulla enää ollut aikaa jäädä föriä odottamaan. Siksi siirryin suosiolla viimeisille rastikuvioille ennen Olympiasaunaa (=maalia).

Palkintojen jaossa kuulin olleeni kolmas. Hämmennyin tästä kovasti ja ensin luulinkin että kisassa oli joku muu samanniminen ajaja. Oikein mukava yllätys. Voittajaksi nousi MikeNas ja toiseksi tuli Teemu (ks. tulokset täältä). b00tille kävi siis aika hyvin. Saunalta sitten jatkoille ja kotiin.

Mikäli lukijoissa on joku joka haluaa olla osa tätä yhteisöä ja mukana tällaisissa tapahtumissa, kannattaa ensi alkuun hakeutua Yksivaihde.net:iin. Turussa aktiiviryhmä kutsuu itseään nimellä TQHCFR. Se on täynnä leppoisia ajajia ja kekseliäitä rakentelijoita joiden seurassa viihtyy varmasti. Ilman heitä Turku olisi paljon tylsempi paikka elää ja yrittää.

Kirjoittaja on tällä saralla puhdas turisti. Hän ei osaa rakentaa pyöriä ja osallistuu harvoin. Kirjoittaja pahoittelee tylsää kirjoitustyyliään ja termien väärinkäyttöä.

6loka/120

XGlow-Kaato 2012 (b00t2)

By Jani

Tasan viikko takaperin (29.9.2012) kisattiin Multisport Cupin viimeinen osakilpailu, XGlow-Kaato. Voittajaksi nousi Team NeonSport ja Cupin voitti Avanti Adventure. b00t osallistui tällä kertaa kahdella joukkueella: b00t1 oli neljäs ja b00ts kahdeksas. b00t1:n raportti löytyy täältä ja lisää b00t2:n tunnelmia voi puolestaan lukea täältä.

XGlow-Kaato järjestettiin tänä vuonna Vihdissä. Lähtö ja maali sijaitsivat Huhmarnummen koululla, aivan Turun tien vieressä. Koska kisa alkoi jo aamuyöllä kello viisi, olivat järjestäjät varanneet koulun salin kisailijoille koko yöksi. Huolto toimi mainiosti, tarjolla oli peseytymismahdollisuudet ja maalissa masun sai täytettyä lohikeitolla ja voileivillä.

b00t2 valmistautuu (kuva: Mikko Rantahakala / Avanti Adventure)

 

Kisa sisälsi maastopyöräilyä, juoksua ja melontaa. Ratamestarina toimi Petri Forsman, joka halusi tänä vuonna viedä kilpailijat Nuuksioon. "Siellä on melko hienoa näin syksyisin." Vaikka miehet eivät juuri päässeet pimeässä syksyn väreistä nauttimaan, Nuuksion metsissä oli kaikesta huolimatta mukava testata yösuunnistustaitojaan. Siellä joukkueiden välille alkoi muodostua eroja. Tämä oli myös ratamestarin pyrkimys: "Jos miesten kisasta puhutaan niin luonnollisesti [eroja tulee] ensimmäisessä noin 10 km:n Nuuksio-juoksussa, vaikkakin se kulki koko matkan polkuja pitkin." b00t2 ei missään vaiheessa kisan kärkeä hätyytellyt mutta joutui huomaamaan, että pimeässä polutkin tahtovat välillä kadota alta. Joukkue teki viidennelle rastille juostessaan noin 20 minuutin pummin. Toinen mielenkiintoinen rastiväli oli pyöräosuudella. Kartassa ei ollut polkumerkintöjä kymmenennelle rastille, mutta polku sieltä silti löytyi. Joukkeet jotka yrittivät tässä oikaista taisivat kuitenkin jäädä ajallisesti teitä pitkin kiertäneitä tappiolle. Näin kävi ainakin b00t2:lle, joka jatkossa yrittää sisukkaammin välttää "hyödyntämästä" tuntemattomia oikoteitä.

Kisassa ei kannattanut ottaa turhia riskejä tai yrittää olla kekseliäs.

Rataa suunnitellessa  Petri Forsman piti lähtökohtanaan sitä että se on melko selkeä ilman suurempia kikkailuja. "Tuurin ei pidä ratkaista kilpaurheilussa." Kaiken kaikkiaan rata tuntuikin urheilulliselta, reitit olivat reipashenkisiä ja ohjeet selkeitä. Nämä seikat miellyttivät b00tilaisia. Rata kierrettiin miltei onnistuneesti joskin b00t2 saapui maaliin sekunteja ennen sen sulkeutumista (ks. tulokset tästä). Ennen lähtöä b00t2:n Lauri sanoi että hän suunnistaa meidät annetussa ajassa maaliin, ja näin tosiaan myös kävi. 🙂

Alla vertailuaikoja osuuksittain (Kuvio 1). Vertailussa mukana myös UlkoilunMaailma.fi, jossa kilpailivat Eetu ja Tommi.

Kuvio 1 Kolmen joukkueen vertailuajat

Nopeasti katsottuna b00t1 oli vikkelin jaloilla, kun taas UlkoilunMaailma.fi pesi molemmat b00tin joukkueet melonnassa. Maastopyöräily meni b00t1:lle. Rastiväliajat joita ei tässä näy osoittavat että b00t1 oli näistä joukkueista tasaisin suorittaja. b00t1:ltä löytyy vain yksi pummi (n. 15 min) ja se on kahdeksannella rastivälillä. b00t2:lla pummeja oli kaksi, joista kymmenes rastiväli oli melkoisen paha (yli 30 min.). Ilman pummeja b00t1 olisi ollut noin 15 minuuttia nopeampi, kun taas b00t2 olisi ollut noin 55 minuuttia nopeampi. UlkoilunMaailma.fi olisi ilman pummeja nipistänyt kokonaisajastaan noin tunnin pois. Tiimien väliset lopulliset sijoitukset olisivat kuitenkin pysyneet muuttumattomina.

b00t kiittää kanssakilpailijoitaan ja erityisesti Multisport.fi-ryhmän jäseniä tämän vuoden kisoista. Ensi vuonna Forsmanin mukaan Cupissa mukana olleista kisoista jatkaa näillä näkymin kolme. "Yhden tilalle saattaa tulla uusi erilainen kilpailu." Päivämäärät tarkentuvat marras-joulukuussa, Endurance Quest on alustavasti heinäkuun 22.-28.

Hyvää loppuvuotta kaikille!

22syys/120

Jani @ Ruisrääkki 2012

By Jani

Lyhyesti, viikolla ennustettiin sadetta. Kisapäivänä lauantaina alkoi sataa vasta toiseksi viimeisellä kilometrillä. Se ennusteista, onneksi. Ennakkoon oli siis vähän kehnot tunnelmat.

Valmistauduin viimeisellä viikolla kisaan juoksemalla samoissa maisemissa puolikkaan edellisenä sunnuntaina (1,33:47, sanoo gepsi joka tänään edisti noin 500 metriä) ja sitten keskiviikkona eksyilin Kakskerrassa kuutisen kilometriä (oikeasti meni 11 kilometriä, heh) rasteja hakiessa. Siellä taitoin nilkkani mutta se ei haitannut menoa tänään.

Ruisrääkki oli minulle ensimmäinen. Aloitin rauhallisesti koska alussa oli eniten nousuja ja laskuja. Teemu oli kaverina ja tuntui että vauhti oli hyvä ellei jopa sittenkin minulle liian kova. Tiedä näistä kun ei koskaan jaksa lämmitellä ennen lähtöä ja hakea tuntumaa. Juoksu kulki kuitenkin hyvin ja 14 kilometrin kohdalla kiristin tahtia.  Kuuvan nousukaan ei haitannut menoa ja maaliin laskettelin ajassa 1,31:12 (netto). Sijoitus miesten sarjassa oli 29. Ennätystä lähdettiin hakemaan (vanha oli 11 vuoden takaa Paavo Nurmella, 1,36:45) ja se tuli. Edelliseen yritykseen voit perehtyä täällä. Min/km-keskiarvo oli 4,19 (oikea, ei alla olevan taulukon antama). Seuraavissa kisoissa lokakuussa yritän alittaa 1,30 rajapyykin.

Huom! Väliajat viitteellisiä, koska gepsini edisti 500 metriä. Viimeinen 100 metriä herättääkin ihmettelyä. 🙂

Mukavat karkelot, näki useita tuttuja joiden kanssa oli kiva päivitellä vaivoja ja juoksukuulumisia. Mikäs sitä oli sisällä lämpimässä kylpylässä rupatella. Reitti oli hieno ja rantasauna kuului hintaan. Ei ollut ovet lukossa. Kasviskeittoakin oli tarjolla mutta sitä en jaksanut jäädä jonottamaan. Osallistumismitalilla en tee mitään. Sen hinnalla ottaisin mieluummin vaikka juoksusukat tai sitten enemmän henkilökuntaa soppaa jakamaan. Kiitos työntekijöille ja yleisölle, loitte kannustavan ja reippaan tunnelman.

Ja koska puolikas ei ollut tarpeeksi, kävin päivän päätteeksi kaupunkisuunnistamassa (sic!) phiqsillä. Vaimo antoi luvan. 24 kilometriä tuli mittariin ja aikaa meni hyvät toista tuntia. Ja melkein voitinkin, jos olisin pitänyt pääni. Jäi yksi rasti hakematta (vaikka oli matkan varrella). Se piti sitten arvata. Oikean vastauksen sijaan menin ja vaihdoin vastaustani. DFU tuli. Ja oikeastaan hyvä niin, koska voiton vei kaikilla rasteilla käynyt kisailija, joka hänkin juoksi tänään Ruisrääkissä. Aika hyvin. Lisää täällä. Hienoa ja aktiivista porukkaa! Kekseliäät rastitkin oli. Niin, ihan hyvä etten lähtenyt rastia hakemaan. Kotimatkalla puhkesi takakumi.

Snowflakes-parini Eetu juoksi Ruisrääkin aikaan 1,29:23. Onnittelut!

28elo/120

Stockholm Extreme 2012 – Great Experience We’d Say

By Jani

In mid Aug b00t attended Stockholm Extreme, a 24-hour race held in the city of Stockholm and around its beautiful archipelago. After a long 24 hours the team crossed the finish line in 16th place. This is what the team members (L = LarZ; J = Jani; Pe = Petteri; Pa = Pasi) think of the race after having slept on it for a few weeks.

1. Why did you decide to take part in the race in the first place?

(L) To experience first longer race.

(J) SE was one of the few nearby 24-hour races that did not include inline skating. I am not keen on skating or have my own pair of inline skates. As the sport is constantly growing in popularity within 24-hour adventures I assume I have to buy a pair next year.

(Pe) Stockholm Extreme is easy to reach from South West Finland where I live. But what actually counted was that I had the chance to buy low-priced beer sold on the Finnish-Swedish ferries.

(Pa) I was "forced" by one member of the team. Thanks to Pete!

2. How did you prepare for the race?

(J) Unfortunately, the pre-season did not go as planned, with me just being too busy doing other things or having caught the snuffles which kept me from training and racing properly. However, with a hard program I managed to get in tip-top shape right before the race. In terms of having the required equipment I had to buy so many new sport gears that I almost went nuts. 🙂

3. What was your favorite part/moment of the race?

(J) Kayaking at sunset was a top-notch experience, with only a slight breeze brushing over the serene Stockholm archipelago. Orienteering in the sea was just perfect.

(Pe) It was the first time I had the opportunity to paddle with a kayak, do the cave swim and rappel down the 80 meter high building, all nicely wrapped up in one race and one race only. I would not have missed it for the world.

(Pa) Finnish line! Well, during the evening and night time it was so quiet and sea was so calm. Only a bit fogg over the sea but the moon helped navigating. Cycling and paddling during the night time was very nice. Almost dry conditions.

4. What was the most challenging/painful, yet rewarding experience of the race?

(L) Feeling the cold after paddling stages. It was freezing!

(J) Swimming in the dark cave in the third stage was comparable to "once in a life time experiences". I guarantee you I definitely would not go there in any other circumstances. I mean, the water was freezing cold and we were already shivering from the clothes that got wet while kayaking. Yet I would not have wanted to miss this experience. But doing it once is enough.

(Pe) Swimming made me the most nervous before the race but in the end I had no problem with that at all in any of the stages.

5. What was it in the race that made you feel strong?

(J) Swimming in the cave made me excel myself. I just had to believe that while I was shivering I would still get warm again as long as I just kept on going. Night time orienteering was also an ultimate experience as it perfectly added to the challenge we faced after the cave swim.

(Pe) The trekking (night orienteering) between the kayaking stages. Although it was night and everything, I mean I was cold and could not see much because it was completely dark, I pushed to the limits and it just felt great.

6. What was it in the race that made you feel discouraged?

(J) The trekking stage before the break. My legs were stiff and I was close to fall asleep so I did not feel like running. Given we all remembered how cold the water was in the cave the worst thing was that at the end of the stage we had to swim a few hundred meters onshore on another island. Amazingly, the water felt warm yet refreshing. That swim gave me a lot of energy which I needed as we did not have the time to sleep in the transition area – not even to have a short nap.

(L) Couple of big route choice mistakes in mtb...

(Pe) They no longer sell low-priced beer on the Finnish-Swedish ferries, them greedy phonies.

(Pa) Technical cycling path at the end of the race in addition to no good sleep over previous nights. I wasn´t "cool and collecting" enough resulting broken rear derailleur. I was ready to give up at that point. This caused minutes of loss for the team's result. After arriving back to main streets of Stockholm I started to feel much better. Swimming in the cave was not so nice...but after all...well not so nice anyway.

7. What was it in the race that made you feel satisfied?

(J) I am pretty satisfied with the fact that I made it all the way to cross the finish line. I have now proven myself that I have what it takes to enter a 24-hour race and next time it is not just to get through the race, it will also be about competing against other teams, you know what I mean.

(Pe) I go with the last one and say that despite everything we had to go through we survived to the finish line.

(Pa) Wery well organized happening over all! Personally managed to go through the race without any dehydration, bad cramps or bad chafes (thanks to tape, Compeed stick and waseline...and Magnesium). It was first time to use rope to hang in the air; and 80m high; wow, nice! -> So I found I'm not afraid of heights ;). It was also first time to use kayak...I was a bit afraid of getting swiming, but managed to stay on board and finally could do some real work too.

8. What was that thing which makes Stockholm Extreme different from other races?

(J) Although I am not a long-time adventure racer I do not have a choice but to answer coastaleering. Typically coastaleering is about swimming and running close to the shore, now it was about swimming on an air mattress in the sea and trying to get onshore on one island, then next, and so it went on until we got to the transition area. And while on these islands we always had to climb to the highest top point which was not easy at all since there were no clear paths. Remember that we had to carry the air mattresses all along.

(Pa) Competitions I mostly do are like Biathlon, orienteering, RinkBandy...) and lasts mostly less than hour. This was over all first time for me to participiate any kind of Extreme competition. So this was totally something new and different.

9. Are you coming back next year?

(J) The race was well organized, thanks to Ulf and co. I will come back as long as I have the opportunity to do so. Thank you Stockholm Extreme.

(Pe) Sure if there is nothing compelling on my schedule.

b00t would like to take the opportunity to thank team Axa-adidas for these questions. We borrowed them without asking permission, hope you do not mind! See how Axa-adidas answered the questions here.