b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

13loka/134

Vantaan maraton

By Lauri

Vantaan maratonista tuli kesäkauden päätös tällekin vuodelle. Tarkoitus oli vetää triathlonin täysimatka elokuun lopulla ja siitä ei varmaankaan olisi kunnolla maratonille olisi toipunut. Heinäkuun alun lähes 30 tunnin seikkailusta palautuminen vei kuitenkin sen verran paljon aikaa, että vielä heinäkuun lopussakaan jalat ei tuntunu oikein tuoreilta ja kunnon pitkät treenit triathlonia varten ei oikein tullu kysymykseen. Niinpä tyydyin puolikkaseen triahloniin elokuun puolessa välissä ja siitä tiukka kahdeksan viikon rypistys kohti maratonia.

Treenit

Treenit koostui pitkiksestä, joista osassa loppu maratonvauhtia, maratonvauhtisesta lenkistä, 2-3 kilsan vedoista, 500m mäkivedoista ja yleensä 7km perus lenkeistä, joihin sisältyi 5x20s kiihdytyksiä kilsan välein. Alunperin oli tarkotus mahduttaa tuohon kahdeksaan viikkoon kympin ja puolikkaan kisat, mutta molemmat jätin kuitenkin juoksematta. Ainoa kisa valmistautumisjaksolla oli X-Kaato, kuuden tunnin seikkailukisa kaksi viikkoa ennen maratonia.

Kolmanneksi viimeisellä viikolla ehdin potea pari päivää myös kurkkukipua ja flunssaa, mutta onneksi se meni nopeesti ohi. Varsin mielenkiintoselta näyttää tuo treenien rytmitys, kun katsoo nyt jälkeenpäin, mutta optimaaliseen rytmitykseen ei ollut nyt mahdollisuuksia. Mielenkiintosin oli ehkä toi neljä päivää joihin 30 km pitkis, lepo, 15 km maravauhtinen ja 32 km pitkis, josta viimeset 8 km maravauhtia.

Treenit meni näillä vauhdeilla:

Vedot Maravauhtinen Pitkä Mäki Muuta
3x2k@4.00 12k@4.14 27k@5.21 4xhill
4x2k@4.04 14k@4.22 26k@5.10+5k@4.30 5xhill
5x2k@4.05 16k@4.16 30k@5.10 6xhill
3x3k@4.10 15k@4.25 24k@5.10+8k@4.16 5xhill
4x3k@4.10 18k@4.14 28k@5.00 seikkailukisa 6h
3x3k4.10 12k@4.16 15k@5.15+5k@4.16
5x500m@4.16 5k@4.14 Maraton

Viikkorytmitys:

Viikko Kilometrit MA TI KE TO PE LA SU
34 20km - - - 5x20s 3x2k - 4xhill
35 57km 12pace 28 5x20s - 4x2k - -
36 87km 5xhill 14pace 5x20s 5x2k 5x20s 26+6 -
37 55km 16pace 5x20s 7 5x20s 3x3k - 6xhill
38 89km 5x20s 30 - 15pace 24+8 - 5xhill
39 50km 4x3k 18pace flunssa flunssa - X-Kaato 6h -
40 72km - 28 3x3k 12pace 15+5 - -
41 63km 5x20s 5pace - 5x500m - - MARATON

Kisa

Viimenen viikko meni kevennellen ja tiistaista perjantaihin kevyellä hiilaritankkauksella tyyliin töissä aamu- ja iltapäivällä välipalaks mysliä ja mehukeittoa. Lauantaina sitten huolehdin että tulee juotua tarpeeksi suolalla terästettyä vettä ja laimeaa urheilujuomaa. Sunnuntaiaamuna fiilis oli hyvä ja rennoin mielin pääs kisaan lähtemään. Kolmen tunnin vauhtia oli tarkotus lähteä juoksemaan ja katsoa mihin se riittää. Kolmeen kymmeneen kilometriin uskoin jaksavani, mutta siitä eteenpäin tulisi sitten olemaan arvoitusta.

Ennen kisaa kevyttä hölkkää ja muutama kiihdytys ja viileästä kelistä huolimatta ehti tulla melkein hiki ennen kisaa. Otin lähtöruudun melko edestä ja yritin kuulostella missä ois kolmen tunnin alitusta hakevien porukka. Ihan oikeaan porukkaan en osunut, mutta paukun jälkeen pääsi ihan hyvin matkaan eikä minkäänlaista ruuhkaa ollut. Ensimmäinen kilometri todella rennosti aikaan 4.18, joten kerrankin pystyin tarpeeksi rauhalliseen aloitukseen eikä tullut mitään lähtöspurttia.

Jatkoin rennosti juoksemista ja seuraavat kolme kilometriä meni sinne vähän 4.20:n päälle, mutta se vauhti vaan tuntui sopivalta ja kovempaan vauhtiin olisi joutunut heti puristamaan, vaikka vähän edellä näytti olevan sopiva porukka, joten omaan vauhtiin ja samalla jo ensimmäistä kertaa heitin toiveet kolmen tunnin alituksesta. Sitten kuitenkin vauhti alkoi paranemaan ja parin reippaamman kilometrin jälkeen sain sen porukan kiinni kahdeksan kilometrin kohdalla.

Sen jälkeen juoksu kulki todella hyvin hyvässä porukassa. Keli oli sen verran tuulinen, että porukasta oli vastatuuliosuuksilla selkeä hyöty ja itsekin kävin välillä vetovuorossa. Nakutettiin tasaisia 4.15 kilometrejä ja heti tuli kyllä noottia, jos joku meinasi kiihdyttää vauhtia. Puolikas juostiin aikaan 1:29:43, joten tarkkaa työtä tehtiin. Puolessa välissä kaikki tuntui vielä hyvälle, mutta en lähtenyt suuremmin kuitenkaan unelmoimaan kolmen tunnin alituksesta, vaan pelkästään nautin juoksusta.

Kolmannen kierroksen loppupuolella alkoi ehkä vähän tuntumaan että vauhdikkaasti on menty. Yleisön kannustus kuitenkin siivitti vielä hyvään menoon ja melko helposti pysyi porukassa mukana. Yleisöstä jäi parhaiten mieleen taas Lenni-Kallen katubileet ja huvittavan yksityiskohtana yksi piha, johon oli sijoitettu ilmeiseti maratonhuligaanit katsomaan juoksijoita turvallisesti verkkoaidan taakse.

Kolmas kierroskin meni vielä nätisti alle 45 minuutin, mutta heti siinä kolmannen kierroksen alussa 33 kilometrin kohdalla aivan yhtäkkiä alko painamaan ja jäin porukasta. Loppu olikin sitten yhden miehen selviytymistaistelua ja vauhti hyytyi aikalailla. Välillä tuli lyhyitä hetkiä jollon juoksu tuntui kulkevan vähän paremmin, mutta varsinkin vastatuuliosuudet oli myrkkyä ja tuntui, ettei kierroksella ohitettaviakaan saavuta. Pikkuhiljaa kilometrit kuitenkin etenivät ja maali lähestyi. Kukaan ei kuitenkaan viimeisellä kierroksella mennyt ohi eikä sitä kautta saanut peesiapua. Pari pykälää pystyin kuitenkin omaa sijoitusta parantamaan.

Maalissa kello pysähtyi aikaan 3:03:56 ja vaikka viimeinen kierros oli reilu neljä minuuttia hitaampi kuin aiemmat, niin ennätys parani lähes viisi minuuttia. Keskivauhti koko maratonille oli kuitenkin 4.21 min/km. En jaksa spekuloida paljonko parempi aika olisi ollut varovaisemmalla aloituksella. Kierrokset menivät siis 44:43, 45:00, 44:54 ja 49:14. Aika karultahan toi kuulostaa että viimenen kierros meni 4.40:n vauhtia verrattuna kolmen ekan 4.15:sta. Ihan noin pahaan hyytymiseen en uskonut, mutta ihan yksin oli tosi vaikea pitää vauhtia yllä, kun se unelmatavoite karkasi. Tyytyväinen kuitenkin olen juoksuun ja tästä tuli hyvin oppia ja jäi sopivasti nälkää seuraavaan yritykseen.

Järjestelyt pelasivat taas hienosti. Riiti hyvin kun paikalle tuli kolme varttia ennen starttia hakemaan numeroa. Huolto pelasi hyvin ja omia eväitä ei tarvinut, kun kierroksen lopussa sai geeliäkin. Oikeastaan tuossa tottui liiankin hyvään, kun välillä juomaa tarjottiin molemmilta puolilta ja yhdellä asemalla jäi urheilujuoma saamatta, kun jakajia olikin yllättäen vain yksi enkä tajunnut pöydältä itse ottaa. No silläkin asemalla sain kuitenkin vettä. Kisan jälkeen pääsi vielä uimahalliin löylyihin. Numerolapussa ollut nimi oli ihan hauska juttu, kun välillä yleisöstä kuuli oman nimenkin ja oli ihan hukassa kuka siellä huutelee.

29syys/130

b00t2 @ X-Kaato

By Jani

X-Kaato järjestettiin tällä kertaa Espoossa. Mukana b00tista oli tällä kertaa vain kakkosjoukkue, sillä ykkösen LarZ oli toipilaana.

Minulle ja Lauri A:lle tämän vuoden X-kaato oli järjestyksessään toinen. Viime vuonna heltisi kahdeksas sija. Tänä vuonna osallistujalista oli pitkä ja nimekäs, joten ajatuksissa oli lähinnä hyvä suoritus.

Lauri oli hakenut perjantai-illalla kartat ja piirtänyt reitit valmiiksi. Minun tarvitsi vain saapua paikalle. Siinäkin oli tekemistä, sillä en herännyt herätyskelloon. Tai sitten se ei koskaan edes herättänyt. Poika sattumoisin alkoi itkeä puoli kolmen aikoihin ja herätti minut. Kiireellä ylös ja matkaan, roinat oli pakattu edellisenä iltana valmiiksi autoon. Perille pääsin lopulta ihan hyvissä ajoin, hiukan neljän jälkeen ja ennen Lauria.

Kisa-alueella tuli unohdettua juomarakon suljin autoon, ja kun en saanut piilolinssejä oikein millään kohdilleen, myöhästyimme lähdöstä vajaan minuutin. Siitä kauhealla kiireellä metsään. Karttoja katsoin ensimmäisen kerran vasta ensimmäisen pyöräilyosuuden kolmannella rastiosuudella. Sen jälkeen en kertaakaan. Yleensä olemme jakaneet vetovuoroja, nyt en innostunut. Ja hyvä niin. Lauri veti kisan erinomaisesti.

Pyöräily meni mukavasti. Laurilla oli tässä hienoinen kotikenttäetu, itse en tiennyt olimmeko edes Espoossa. Mutta pirun kivaa oli, pidin kovasti kaupunkimaisemissa kisaamisesta. Reittimestari oli onnistunut taidokkaasti löytämään lyhyitä metsäosuuksia asvalttiteiden väliin. Ajoimme pääosin yksin mutta lopussa muutaman joukkueen letka ajoi meidät kiinni.

Lähdimme vaihdosta ensimmäisenä metsään, mutta aika pian sielläkin muodostui kolmen neljän joukkueen letka. Sillä joukolla suoriuduimme juoksuosuudesta melko mallikkaasti. Oikein mukavaa metsämaastoa ja virkistävää oli suunnistaa pimeässä.

vaihdosta lähdimme yhdessä parin joukkueen kanssa. Toinen näistä oli omjakon, jonka kanssa kilpailimmekin lähes yhtämatkaa aina viimeisen pyöräosuuden puoleen väliin. Yritimme kyllä alussa tehdä eroa, kun muut vetivät siltarastin liian pitkäksi, mutta vauhti ei riittänyt. Vähän myöhemmin teimme hienoisen samaistusvirheen, mutta luulen että siihen haksahti myös moni muukin perässä tullut joukkue. Järjestys pysyi siis samana. Tässä vaiheessa seurana enää omjakon.

Toiselle suunnistusosuudelle mennessä jalat alkoivat krampata. Tätä vaivaa ei ole ollut pariin vuoteen ja nyt se tuli ihan kunnolla. oltiin kuitenkin jo yli puolen välin ja ajattelin vain sinnitellä. Ihan hyvin se tuntui onnistuvan, kunnes vaihdosta pyöräilyn viimeiselle osuudelle lähtiessä ei oikein meinannut ylös päästä. Mieltä painoi vielä tuleva melontaosuus, jolloin kramppaaville jaloille ei voi tehdä mitään. Onneksi sain järjestäjältä poretabletin ja päälle kaivoin repusta Buranan. Eikun eteenpäin.

Pysyimme vielä jonkun matkaa omjakonin perässä. Luultavasti vain siksi että ukot olivat neljä viikkoa sitten jumpanneet jalkansa kuntoon 300 kilometrin mäkijuoksulla. Espoonjoen varren poluilla selät sitten karkasivat. Oma vauhti alkoi hiipua. Rastit löytyivät kuitenkin tasaisen varmasti. Toiseksi viimeisellä rastilla tuli yksi joukkue ohi.

Kisakeskuksella löimme takit niskaan ja suklaata  naamariin. Siitä järvelle. Hieno epätietoisuus hiipi tajuntaan, kun vaihtopaikalla näkyi omjakonin miehet mutta rannalla eikä järvellä missään. Piti katsoa pariin kertaan reittikirjasta varmistuaksemme siitä, ettemme olleet jättäneet mitään väliin. Emme olleet, omjakon oli vaan niin äärimmäisen kova kaksikko melomaan, että olivat ehtineet kadota horisonttiin yhtä nopeasti kuin ruokakassit leipäjonosta.

Haimme ensimmäisen melontarastin nousematta kanootista, minkä vuoksi ohitimme meidän edellemme kiilanneen joukkueen. Jonkun verran räpiköimme tiheässä kaislikossa mutta etumatka oli lopulta melko suuri. Saimme rauhassa suorittaa kiipeilytehtävän ja hakea uintirastin, sijoitukset alkoivat varmistua. Maaliin tulimme nelisen minuuttia omjakonin perässä ja seuraavaa vajaa kymmenen minuuttia edellä.

Viime vuoden kahdeksas sija tuli siis uusittua. Jalatkin kestivät loppuun asti. Tällä kertaa ei tarvinnut hätäillä maalinkaan sulkeutumisesta. Aikaa meni noin kuusi tuntia ja kilometrejä tuli 60.

Kaudesta jäi hyvä maku. Toivottavasti tällaisia puolittaisia kaupunkikisoja tulee uudelleenkin.

Tagged as: , , No Comments
9heinä/130

b00t Geopark Challengessa (2013)

By Jani

b00t Rokualla (kuva: Tapani Launonen)

b00t Rokualla (kuva: Tapani Launonen)

Järjestäjät päättivät, ettei Stockholm Extremeä tule, joten piti alkaa katsoa jotakin toista pidempää seikakilukisaa. Päädyimme Rokualle.

Joukkue koostui tällä kertaa Janista, Laurista ja Petteristä. Lauri paikkasi LarZia, jolla on pitempään ollut jalkavaivoja.

Lähdimme Petterin kanssa kotoa kohti Muhosta Torstai-aamuna, heti kun olin päässyt kotiin Ruotsista ja saanut pakattua kamppeet. Sen verran piti poiketa reitiltä, että sain hankittua Ajopyörästä irrotettavat hihat (ei tullut käytettyä kisassa kertaakaan). Samalla huollatin etuvaihtajan huokeaan viiden euron hintaan (vaihtajaa käytin sitäkin enemmän). Matka jatkui sen jälkeen Tampereelle, jossa Petterin piti pysähtyä R-Techiin. Hän oli nimittäin aiemmin viikolla onnistunut kadottamaan etupyörän akselin. Rangaistus siitä oli 112 euroa ja uusi akseli.

Koko päivä meni Muhokselle ajaessa, perillä olimme vasta illansuussa. Kolmas jäsenemme Lauri oli ehtinyt saapua kisakeskukseen jo aiemmin. Otatimme tiimikuvan ja puolen tunnin jonottelun jälkeen suoritimme pakolliset jumaroinnit. Sen jälkeen haimme kartat ja lähdimme kiireellä Muhoksen keskustaan etsimään uimapatjaa. Olin unohtanut hankkia. Ei löytynyt uimapatjaa. Muhokselta Ouluun Petterin vaimon siskon luokse piirtämään karttoja ja nukkumaan.

Aamulla oli hieman sellainen olo, että mihin vietävään sitä oli taas tullut ilmoittauduttua. Reitti kun oli ihan älyttömän pitkä, yli 200 km. Vaan mitä sitä enää ihmettelemään, varusteet ja ukot autoon ja lähtöpaikalle. Ilma oli kaunis, aurinko paistoi ja lämpöä riitti. Ja muutenkin oli urheilujuhlan tuntua ilmassa.

Lähtölaukauksen kajahdettua jäimme hännille - mikä kiire tässä on - mutta kun joukko jonoutui jo ennen ensimmäistä rastia, teki mieli terästäytyä. Onnistuimme kuitenkin pian ohittamaan puolet joukkueista, koska tässä vaiheessa kisaa väki juoksee sinne tänne edellä menevien perässä ja joku edellä pummasi. Ensimmäiseltä rastilta sitten seuraavalle ja pian saimmekin rämpiä jonossa pimeässä ja märässä ojarummussa kohti uusia seikkailuja. Prologin ensimmäisestä osuudesta ei sen enempää kerrottavaa. Toiselle osuudelle vaihdon kautta ja pari uimapatjaa kainaloon. Ihan kohtuullisesti pärjäsimme vaikkemme kolmatta uimapatjaa saaneetkaan. Sijoituksesta vaihdossa ei ollut hajuakaan. Kolmannella osuudella piti rullaluistella ja siinä pärjäsimme aika hyvin. Emme eksyneet reitiltä, kävimme Lönkan tai kenen nyt olikaan patsaalla, ja pääsimme vaihtoon ilmeisesti kymmenen sakissa. Nopea tankkaus ja pyöräilemään. Aikaa oli tainnut tähän mennessä kulua alle viisi tuntia.

Lauri valmistautuu kiipeilyyn (kuva: Tapani Launonen)

Lauri valmistautuu kiipeilyyn (kuva: Tapani Launonen)

Pyöräily oli sellainen lyhyt pikamatka, kilometrejä taisi tulla vaatimattomat toistasataa. Ensimmäinen questi oli padolla, ja vaikka lähdimme sitä edeltäneeltä rastilta ennen isompaa joukkoa, pääsimme perille pienen reittikömmähdyksen takia muiden jälkeen. Puhuttiin vain sekunneista, pahus. No ne sekunnit muuttuivat pitkäksi odotteluksi jonossa. Quest sisälsi ensin kahdeksan kerrosta rappusia ja sen jälkeen laskeutumista sillalta padolle ja takaisin alas. Sieltä piti edelleen mennä rakennuksen alle jonnekin pimeään. Ja taas pyörille ja metsään.

Tätä patoa pitkin köysillä alas (kuva: Tapani Launonen)

Tätä patoa pitkin köysillä alas (kuva: Tapani Launonen)

Pyöräosuuden puolessa välissä oli kahvio, josta nappasimme pullaa,kahvia, makkaraa - ja pillimehua! Mielialat kohenivat kummasti. Tämän jälkeen tasaista pyöräilyä, ajasta ei ollut hajua koska Suunto oli nukahtanut jo 13 tunnin kohdalla. Me sentään jaksoimme. Seuraava questi johon jumarointitaitoja olisi vaadittu oli kuitenkin jo suljettu. Kuumailmapallosta oli loppunut kaasu, joten tehtäväksemme jäi vain rastin nouto. Kovaa vauhtia vaihtoalaueelle, jossa olimme puolen yön jälkeen. Saimme järjestäjiltä lämmintä soppaa, oli muuten aivan mahtavaa! Masut täynnä läksimme koskelle. Alkoi sataa ja ennen kuin Lauri ehti istua kunnolla itse kyhäämälleen istuimelle, se hajosi. Hirveä sade ja heti sadan metrin päässä koski. Petteri kiroilee, Lauri seisoo korkeassa polviasennossa ja minä tuuppaan kanoottia eteenpäin vedessä. Ajatelkaa, Lauri veti ihan intiaanina koko matkan. Ansaitsi tästä intiaaninimen "Teräspolvi".  Tätä jatkui kahdeksan tuntia, paitsi ihan lopussa jolloin Petteri oli nukahtaa ja sen seurauksena keikahtaa kanootista. Aamuyön tunteina Petteriä piti hereillä hyttyset, joita oli, no, helvetisti liikaa. Sateesta oli se ilo, että  se vei hyttyset tiehensä. Ja tietenkin sen sateen piti loppua. Mutta voisin silti väittää että melontaosuus oli kisan kohokohta, seikkailua parhaimmillaan. Reitti kun ei ollut lainkaan helppo, koskia siellä täällä oli puita ylitettävänä ja alitettavana.

Petteri ehti kisan aikana pitsalle (kuva: Tapani Launonen)

Petteri ehti kisan aikana pitsalle (kuva: Tapani Launonen)

Sitten se canyoneering, matkaa takana vajaa 200 km ja kello jotain seitsemän-kahdeksan-yhdeksän...siis ei mitään hajua. Alku meni leppoisasti mutta puolen välin jälkeen minulla alkoi jalat kipuilla. Olin valinnut suunnistustossut ja ne ei ole näin pitkällä matkalla optimaaliset. Eivät anna ollenkaan myöten ja kun koko matkan oli jalat olleet enemmän tai vähemmän märät, alkoi tulla ahdasta. Turvonneet jalat olivat muhjuna ja rakoilla. Vesiylitykset ilman melontaliivejä alkoivat tuntua ylitsepääsemättömiltä ja tietysti ajatus siitä, että joutuu sen jälkeen taas etenemään litimärillä jaloilla. Jalkojeni takia skipattiin seitsemän rastia ja käveltiin tietä pitkin suoraan vaihtopaikalle.

Janillakin on nälkä (kuva: Tapani Launonen

Vaihtopaikalla kuivat sukat päälle ja pyörän selkään. Jäljellä joku seitsemän rastia ja maali. Perillä olimme iltapäivällä. Loppuaika hiukan vajaa 30 tuntia ja sijoitus 14s.

Nopeasti suihkuun ja siitä kamat autoon ja syömään. Petterin luistimia ei löytynyt mistään. Myöhemmin selvisi että joku oli luullut omikseen ja kun olimme ehtineet lähteä, oli tämä palauttanut ne takaisin. Ajoimme Ouluun, kävimme pitsalla ja pistimme maate. Aamulla 12 tunnin unien jälkeen lähdimme kohti kotia ja sinne myös pääsimme.

Sitten tulevat loppusanat. Kuten voittajajoukkue Multisport.fi asian osuvasti ilmaisi, "paljon oli nokkosia, hyttysiä ja märkää." (Kaleva 6.7.2013, Heikki Uusitalo) Lisäksi oli paarmoja.

Kiva kisa silti.

9kesä/130

b00t2 No Limit Adventuressa

By Jani

Alku ei luvannut hyvää. Pyöräni etuvaihtajan säädöt olivat kateissa (isoin ratas ei ollut lainkaan käytössä) ja alla vain kolmen ja puolen tunnin yöunet (piti katsoa Wiren päätösjakso, paras tv-sarja koskaan). Menihän siinä koko päivä ja iltakin, että ylipäätään sain sen vaihtajan sekaisin. Perillä Veikkolassa huomasin että olin unohtanut kotiin emitin, kompassin ja kompressiosäärystimet. Olin sentään ottanut ne elintärkeät kaksi paria hiihtokäsineitä, joita ilman ei voi lähteä hellekisaan jossa ei hiihdetä. Onneksi sain bootin LarZilta emitin lainaksi. Kompasseja parillani, Laurilla, oli kaksi. Säärystimiä en kehdannut keneltäkään kysyä. No, ei mennyt kisa säärystimien puutteen takia pilalle - sen voi näin jälkeenpäin sanoa. 🙂

NLA2013_lähtö

Kisa alkoi hyvin. Pikaiset neljä kierrosta yleisurheiluradalla, jossa rasitteena aidat ja vesieste ilman vettä. Radalta siirryimme suoraan viereiseen metsään. Apunamme oli peilikartta, jonka saimme lähdössä. Rastit löytyivät nopeasti mutta ensimmäisellä rastilla oli toivoton ruuhka. Siinä kiven alle odotellessa tuli kärjelle mukavasti etua, mikä tietysti on prologin tarkoituskin.

NLA2013_prologi

Prologilta lyhyt juoksu järvelle melomaan. Melonta tuntui hyvältä, ei tuulta ei aaltoja. Viimeinen melontarasti hieno, pääsi kunnolla rämpimään. Siis Lauri pääsi. Minä istuin kanootissa. Hävisimme melontaosuudella yhden sijan ja saavuimme vaihtopaikalle ilmeisesti kahdeksantena. En tiedä. Vaihtopaikalla ohitimme sitten yhden joukkueen. Kuivat sukat jalkaan (turhamaista?), pyörät alle ja matkaan. Ja heti toisella pyörärastilla kahlaamaan järveen. (Note to myself: Next time, forget them dry socks!) Saavutimme samalla yhden joukkueen, nousujohteinen kisa päällä.

NLA2013_melonta

Hyvä veto katkesi seuraavaan pyörärastiin. Rasti oli väärässä ojassa, minkä vuoksi menetimme aikaa kymmenisen minuuttia. Tämän jälkeen ajoimme kauhealla kiireellä eteenpäin kohti suunnistusrasteja. Perillä saimme luvan suorittaa ensin kiipeilytehtävän. Sijoitus kai nyt pari-kolme pykälää huonompi kuin ojarastilla. Kiipeily vierähti jonottaessa ja rupatellessa. Sen jälkeen valjaat pois ja takaisin alas etsimään kolmea rastia puron varrelta. Rasteja löytyi helposti kaksi, kolmatta ei millään. Jatkoimme sillalta vielä kilometrin eteenpäin (18 minuuttia), sitten loppui usko ja käännyimme takaisin. Alkoi orastava kiukku.

NLA2013_kiipeily

Rämmimme puron vartta takaisin kohti siltaa. Meni 12 minuuttia lisää ja kiukku kasvoi edelleen. Sillan jälkeen joku joukkueista vihjasi että ensimmäisessä ei ollut rastilippua, ei ihme että jäi löytämättä. Puoli tuntia hukkaan tuosta noin vain. Aikatappio kertautui tämän jälkeen lisää koska jätimme mehut kiipeilyrastille. Kuivuimme ja vauhti hidastui. Kiipeilyrastille päästessämme otimme mehut mukaan ja jatkoimme suunnistusta. Hidasta oli, ei mennyt enää vihkoon. Yhä kiukutti. Pyörät alle ja meno alkoi helpottaa. Poljimme parin joukkueen ohi melkein heti ja pyöräilyosuus taittuu virheittä. Lauri oli menopäällä. Uusi karttateline ja kovat treenit ovat saaneet miehen urheilutuulelle. Ei edes itsestä riippumattomat kiusat saaneet miestä apeaksi, oikea meininki. Minunkin mieli alkoi kirkastua.

Pyöräilyosuus oli hieno, se sisälsi mahtavia polkuja. Niitä oli hyvä ajaa vaikka vaihteet reistailivat. Kaiken ylimääräisen rastisäädön jälkeen huomasimme, että ehdimme hyvin maaliin aikarajan puitteissa. Viimeisessä vaihdossa puimme juoksutossut rivakasti jalkaan ja kirmasimme sprintille. Rastit löytyivät lennosta ja virtaa riitti juoksuun. Tai ainakin sen verran että pysyin jotenkuten Laurin perässä. Ylitimme maalin hyvinkin alle seitsemän tunnin, ilman kikkailua loppuaika olisi luultavasti ollut siinä kuuden tunnin tietämillä. Sijoitus varmasti kaukana kärjestä. Tiivistän kisamme seuraavasti: hyvä alku, huono puoliväli, hyvä loppu.

Keli oli mahtava, maalissa lämmin suihku ja jäätelökauppa kisakeskuksen vieressä. Siinä plussat.

Illaksi ehti sopivasti kotiin päästämään vaimo lenkille ja leikittämään lapsia, pesemään pyykkiä ja laittamaan hiihtohanskat odottamaan seuraavaa kisaa (Jukolaa).

Näihin kuviin ja tunnelmiin

Kuvat Mehukattien Liisalta. Kiitos.

Jälkipyykki: Tulokset tulivat eilen (10.6.2013). Olimme kymmenes.

Järjestäjä pahoittelee purorastien organisointia. Purorastien hakematta jättäminen toi lempeän aikasakon, 10 minuuttia per rasti. Mikäli olisi ensin hakenut suunnistusrastit ja vasta sitten suorittanut kiipeilyosuuden ja purotehtävän, aika olisi ollut parempi. Tämä siksi että radalla oli  alussa ruuhkaa ja kilpailijoille olisi kerrottu, ettei ensimmäisellä purorastilla ollut rastilippua. (Näin toimittiin vastaavassa tilanteessa tämän vuoden Springissä.)