b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

10syys/160

b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016

By LarZ

Snowflakes seikkailu vuoden tauon jälkeen taas kalenterissa ja me (LarZ ja Petteri) mukana jo viidettä kertaa (aiemmat kisat: 2014, 2013, 2012, 2011)! Edellinen seikkailukisa olikin vuoden 2014 Snowflakes joten pitkästä aikaa viivalla. Viime hetkillä varattiin majoitus kisaa edeltäväksi yöksi kisapaikalta ja aamulla oltiin kerrankin hyvin levänneinä jo valmiiksi pelipaikoilla. Vaikka aikaa oli reilusti reittien suunnittelulle ja kamojen säädölle niin silti tuli jälleen kerran kiirus lähtöön.

Prologi

Prologi

Kisa lähti käyntiin totutusti prologilla. Haasteena oli nyt löytää kartalta leimauskortissa olevat rastipisteet. Kun ensimmäinen rasti saatiin kartalta löydettyä niin lähdettiin sitä kohti ja matkalla etsittiin loput. Vaikka ei tullut siis reittiä varsinaisesti suunniteltua niin siitä tuli vahingossa aika optimaalinen. Pari rastia piti kiipeillä rakennusten katoilta tikkaita pitkin. Tällä osuudella oli myös melonta joka oli kerrankin meille hyvä; se oli lyhyt ja monessa kohti pääsi raahaamaan kanoottia maita pitkin 🙂 Rastit löytyi hyvin ja vaihtoon sijalla 12. Taidettiin tosin nopealla vaihdolla ohittaa useampi joukkue jo vaihtoalueella.

Pyöräily

Pyöräily

Seuraavaksi edessä oli pyöräily joka on yleensä ollut meille vahva laji. Näin oli myös tällä kertaa ja jo ensimmäisen rastin enduro-osuudella ohiteltiin useampi joukkue. Jostain selkäytimestä se poluilla pyöräily selvästi tulee, kun kumpikaan ei ole viime aikoina juuri maastossa ajellut 😉 Pyöräilyn reitinvalinnat oli onnistuneita ja toteutuskin sujuvaa. Turhia pysähtelyjä tai hidasteluja ei tarvinnut tehdä vaan edettiin tasaisesti rastilta toiselle. Rastille P6 saatiin porukkaa kiinni ja erittäin nopealla sekä virheettömällä palapelin kasaamisella (LarZ juoksi palaset suosta ja Petteri kasasi palapelin) päästiin kaikkien edelle! Pyöräilyn lopussa ainoan ongelma tuotti LarZin karttateline joka hajosi sen verran, että kartta pääsi pari kertaa tippumaan. Pyöräilyn jälkeen oltiinkin jo noustu kisassa toiseksi!

Seuraavaksi vaihto rullaluistimille. Tästä meillä oli etukäteen hyvät fiilikset sillä Petteri on tunnettu double push tekniikan mestari ja itsekin olen pikaluistelua aikanaan harrastanut. Suomen luonto oli kuitenkin asiasta toista mieltä ja Rauli-myrskyn tuomat tuulet teki luistelusta raskaan. Petteri ei myöskään omista hiihtosauvoja joten tuulta vasten joutui puskemaan täysin reisivoimin. Karttaa ei luistelussa tarvinnut sillä rastit löytyi vihjeiden perusteella. Loppumatkasta päästiin liuttelemaan myötätuuleen ja saatiin hetken nautiskella luistelun parhaista puolista.

Suunnistus

Suunnistus

Jukola -84

Jukola -84

Viimeinen osuus oli suunnistus. Hieman mietitytti, kun reitti näytti aika lyhyeltä mutta aikaa oli varattu peräti kaksi tuntia. Alkumatka hölkkäiltiin mukavia mäntykankaita mutta kakkosrastilla (J2Q3) käteen lyötiinkin vuoden 1984 Jukolan viestin kartta. Maasto oli tällä osuudella erittäin raskasta ja isoa mäkeä riitti. Vaikka itselle paikka oli suunnistuskisoista tuttu niin vanha kartta teki hommasta haastavaa. Kakkosrastia pitikin hieman etsiä ja kun lisäksi taidettiin ottaa hieman huonompi suora reitinvalinta niin takaa tuli ohi Kestävyysurheilu.fi tämän vuoden Jukolan voittajan tarkkuudella. Loput rastit löytyi hyvin ja viimeiselle tehtävärastille (J4Q4) selvittiin kunnialla. Siellä tehtävänä oli boulderoida mäkihyppyrin kyljessä ollut lyhyt kiipeilyseinä. Tipahtamisesta sai rangaistuksena käydä mäkihyppyrin alastulomontussa. Petterillä olikin vielä niin paljon intoa, että hän kävi montun pohjalla hakemassa hapot loppusuoralle 🙂

Snowflakes oli jälleen hieno kisa. Vaikka varsinaista seikkailutreeniä ei ollut juurikaan alla niin hyvin meni vanhoilla pohjilla ja lopullinen sija oli 6. Kiitokset vielä järjestäjille!

Tulokset | Kuvia

1heinä/140

b00t @ Rokua Geopark Challenge 2014

By LarZ

Rokualle vei b00tin tie jo kolmannen kerran perätysten. Ensimmäisellä kerralla vuonna 2012 testailtiin vielä kepillä jäädä Petterin kanssa adventure sarjassa ja viime vuonna pojat seikkaili jo koko rahalla 24h extreme sarjassa. Tällä kertaa pääsin itsekin mukaan ensimmäiseen oikeaan 24-tunnin nonstop kisaan. Mukana jälleen myös Petteri ja kolmantena lenkkinä kaiken nähnyt ja kokenut seikkailija Tuomas Sovijärvi.

Virallinen potretti, © Tapani Launonen.

Virallinen potretti. © Tapani Launonen

Kisan ennakkovalmistelut sujuikin Tuomaksen ohjeiden mukaan erittäin hyvin. Kaikki tarvittavat romppeet sekä rensselit mietittiin jo etukäteen aika hyvin kohdilleen ja perjantai iltana reitin selvittyä ei lopullinen kamojen pakkaus vienyt koko yötä vaan nukkumaan päästiin hyvissä ajoin. Energiat oli jaettu valmiiksi pusseihin vaihtokamppeiden kera ja vaihtopaikoilla riitti, kun otti oikean pussin, siirsi einekset reppuun sekä vaihtoi tarvittavat vaatteet. Saatiin vielä Petterin kanssa Tuomakselta kevyemmät reput lainaan! Eli suuret kiitokset vielä kerran Tuomakselle kaikesta.

Mukavan pitkien yöunien ja maittavan aamupalan jälkeen käytiin viemässä pyörät vaihtopaikalle autolla. Sen jälkeen kamat lähtöpaikalle ja viimeiset säädöt sekä hermoilut ennen starttia Oulun keskustasta Rotuaarilta. Pienet jännitykset tarjoili oma Hong Kongista ostettu uimapatja/sänky jossa ei oikein meinannu ilmat pysyä sisällä... Onneksi pieni reikä löytyi ja teipillä se saatiin jotenkin tukittua. Uimapatjapätkät olikin lopulta onneksi aika lyhyitä eikä lievästi vuotavasta patjasta sen isompaa ongelmaa muodostunut.

Startti tapahtui Tour de Francen tyyliin johtoauton perässä kohti Hupisaarten kaupunkipuistoa. Puistossa saatiin kartta käteen ja tehtävänä oli etsiä rasteilta seuraavan osuuden rastien paikat. Osalla rasteista käteen jäi vain mustapekka ja käytiinkin yhtä vaille kaikki rastit ennen kuin tarvittavat tiedot oli kasassa. Seuraavaksi vaihtoalueelta uimapatjat kantoon ja kohti edellisellä osuudella selvitettyjä pisteitä. Ensimmäiset kolme haettiin juoksemalla ja neljännelle mennessä päästiin sitten uimapatjalla vesille. Oulun edustan saaret tuli aika hyvin kierrettyä reitin kulkiessa Kuusisaaren, Korkiasaaren, Kiramosaaren, Hevossaaren sekä Elban kautta. Vaihtopaikalla vaihdettiin seuraavaksi patjat rullaluistimiin, haettiin kaupunki-infosta kartta ja lähdettiin luistelemaan. Luistelussa etsittiin kartan mukaiset 9 hienosti maalattua rakennusta eri puolilta oulua. Suunnistus rullaluistimilla ja kaupunkikartalla oli hieman haussa ja jonkun verran jouduttiin pysähtelemään. Kaikki rastit kuitenkin löydettiin ja pystyssäkin pysyttiin vaikka itsellä edellinen (ja ainut) rullaluistelu oli vuoden 2012 geopark challengessa 🙂 Rullaluistelun jälkeen prologi oli paketissa ja saatiin varsinainen kisa käyntiin.

Tuonne päin! © Tapani Launonen

Tuonne päin! © Tapani Launonen

Vielä hymyilyttää ennen melontaa. © Anna Leinonen

Vielä hymyilyttää ennen melontaa. © Anna Leinonen

Petteri valitsee ajolinjat. © Tapani Launonen

Petteri pohtii ajolinjoja. © Tapani Launonen

Vaihdon jälkeen melontakamat päälle ja kohti kanootteja. Matkalla suoritettiin tehtävä missä piti sekä polkea, että vetää polkuautoa lyhyt rata läpi. Heti melonnan toisella rastilla päästiin hyppäämään n. 3-metrin korkeudelta mereen. Ei se vesi nyt niin kylmää ollut, kun nopeasti kiipesi takaisin kanoottiin 🙂 Aurinkokin onneksi paistoi mukavasti ja lämpö palasi pikkuhiljaa meloessa jäseniin. Omin käsin styroksista ja vanhasta t-paidasta tehty lisäpenkki kanoottiin toimi oikein mukavasti. Hieman olisi voinut päällystys olla vähemmän hiertävää mutta meni se näinkin 😉 Seuraavaksi melottiin ja raahattiin kanoottia eteenpäin Oulun edustalla matalassa kanavassa kohti laskeutumistehtävää Tietomaan tornista. Laskeutumisessa jouduttiin jonkin aikaa odottelemaan omaa vuoroa. Tornista oli hienot maisemat ja alaskin päästiin turvallisesti. Itselle laskeutuminen oli elämän toinen. Petteri on vanha erikoisjoukkojen taistelija ja Tuomas kokenut vuorikiipeilijä joten heille homma oli peruskauraa. Laskeutumisen jälkeen vielä lyhyt kanootin kanto kanavasta isommille vesille ja sitten Oulujokea vastavirtaan kohti Turkansaarta.

Petteri esittelee uutta rusketustaan. © Tapani Launonen

Petteri esittelee tuoretta rusketustaan. © Tapani Launonen

Melonta oli taattua b00t laatua ja Oxaliskin pääsi jälleen ties kuinka monetta kertaa läpsyttelemään ohi 🙂 Yritys oli kova mutta meno Tuomaksen hyvistä vinkeistä huolimatta totutun hidasta. Kaikki hyvä loppuu onneksi aikanaan ja niin myös me päästiin vihdoin Turkansaarelle suorittamaan tehtävää. Saarelta saatiin onneksi lasketella hetki takaisinpäin myötävirtaan kohti Sanginjoen suuta. Meillä oli uimapatjat melonnassa mukana, kun oltiin jotenkin tulkittu reittikirjasta, että täällä joutuisi jonkinlaisen coastaleering/canjoneering tehtävän suorittamaan. Eipä sitä sitten ollutkaan ja turhaan olivat patjat painona mukana, kun alettiin raahaamaan kanoottia koskea pitkin kohti Sanginvaaran golfkenttiä ja hiihtokeskusta. Joki oli erittäin matala ja kivinen joten kanoottia vedettiin pitkät pätkät koskessa kahlaten ylävirtaan. Voimia antoi tieto siitä, että kohta päästään vaihtopaikalle eväitä syömään ja sitten vihdoin pyörien päälle.

Vaihtopaikalle kanoottia kannettiin vielä vajaan kilometrin verran tietä pitkin mutta sitten siitä päästiinkin lopullisesti eroon 🙂 Vaihdossa kuivat vaatteet päälle ja ruokaa sisään. Pyörällä oli tarkoitus laittaa ketjut kireälle ja ottaa melonnassa meidät ohittaneita joukkueita kiinni. Lähtö oli hieman liiankin rivakka, kun jouduttiin ykkösen jälkeen palaamaan takaisin unohtuneen reittikirjan takia. Sen jälkeen matka alkoi taittua mukavasti ja koko pyöräosuudelle ei isompia virheitä osunut. Muutamat pienet ohiajot ja pysähtelyt mutta ei mitään paria minuuttia isompaa. Heti pyöräilyn kakkoselle mennessä saatiin ensimmäiset kosketukset pitkospuihin joita tulikin sitten ajeltua tosi paljon. Ja mikäs niitä oli ajellessa, kun olivat niin hyvässä kunnossa. Hienoja suomaisemia ei tosin pystynyt liiemmin ihailemaan, kun piti aika tiukkaan tuijottaa edessä olevaa pitkosta. Ensimmäiset joukkueet saatiin kiinni Muhoksen jälkeen juuri parahiksi ennen Oulujoen ylitystä. Tästä huolimatta ylityksessä jouduttiin reilu puolituntia odottelemaan, että päästiin ensimmäinen osio veneen kyydissä. Hyvin olisi voinut myös ekan pätkän mennä patjalla niin ei olisi tarvinnut jonotella. Joki siis ylitettiin yhdestä kohtaa uimapatjalla. Pyörä vain patjaan kiinni ja mies pyörän päälle.

Rata sekä meidän reitti

Rata sekä meidän reitti

Ylityksen jälkeen päästiin taukopaikalle jossa sai lämmintä keittoa ja leipäjuustoa! Tässä vaiheessa oli yö kylmimmillään ja laitettiin lisää vaatetta päälle. Tauon jälkeen oli tehtävänä seurata pitkospuureittiä ja leimata matkalta kaksi rastia. Pitkoksilla taiteillessa sai onneksi hyvin lämmöt päälle ja ei yö lopulta sen jälkeen niin kovin kylmältä tuntunutkaan. Pyöräily jatkui edelleen ja alettiin pikkuhiljaa lähestyä Rokuan kankaita. Itsellä oli aamuyöllä Utajärven kohdilla 18-19 rastivälillä hieman nihkeämpi hetki. Sain kuitenkin poikien peesissä ajellessa vedettyä kofeiinigeelin sekä muuta energiaa ja olo kohenikin hetkessä. Muuten ruokapuoli ja syömiset toimi erittäin hyvin koko matkan. Ei oikeastaa missään kohti ollut ongelmia saada syötyä ja mahakin toimi koko reissun hyvin. Itsellä oli perusenergiana SiS:n juotavia GO geelejä ja patukkana Cliff Bareja. Lisänä vielä muutama Cliff Barin kofeiinigeeli. Kaikki maistui hyvältä myös kisan loppuvaiheessa eli pysynee käytössä myös jatkossa. Pyöräily jatkui sujuvana loppuun asti. Rokuan pehmeät tiet toki hieman laittoi viimeisillä väleillä puuskuttamaan mutta vaihtoon päästiin hyvällä kululla.

Aikaa oli mennyt noin 20-tuntia, kun saavuttiin Rokualle vaihtopaikalle. Pyörät parkkiin ja rullaluistimet taas esille. Seuraavana siis edessä yhdistetty rullaluistelu+suunnistus. Asfaltti kohti suunnistuksen alkua oli aikamoista röpelöä ja Petteri ei oikein päässyt esittelemään kaunista double push tekniikkaansa. Suunnistus taas oli hienoa pätkää kankaalla ja vieläpä oikealla suunnistuskartalla! Hieman oli epävarmaa meno ennen kuin päästiin suunnistuskartalle mutta sitten olikin ilo painella menemään. Tasaiset ja polkupätkät juostiin ja ylämäissä laitettiin kävelyksi. Vauhti oli kuitenkin edelleen hyvää ja edellä meneviä saavutettiin tässäkin. Suunnistuksen jälkeen lähdettiin taas luistelemaan ja hetken päästä ihmettelin mitä se Petteri takana huutelee. No eihän siinä muuta kuin oli jarru ja yksi pyörä lähtenyt alamäessä luistimesta omille teilleen! Onneksi pysyi mies pystyssä eikä käynyt pahemmin. Petterille sauvat käteen ja matka jatkui ilman pysähdystä. Vauhti hieman tästä kärsi mutta Petteri kovana kaukalopalloilijana pystyi kuitenkin hyvin rullailun vetämään loppuun asti.

Pikainen vaihto ja edessä oli enää viimeinen suunnistusosuus. Ensin juostiin lammen rantaan hakemaan tehtävärastilta toiseksi viimeisen rastin sijainti. Rasti sijaitsi viereisessä saaressa ja vihje löytyi saaren edessä vedessä olevista postilaatikoista. Sää oli jo tässä vaiheessa jopa helteinen eli virkistävä aamu-uinti olikin ihan paikallaan 🙂 Lämmin tulikin sitten seuraavan kerran vasta viimeiselle rastille juostessa. Toiseksi viimeinen rasti oli jo aiemmista Rokua seikkailuista tutun Pookin tornin huipulla. Rastille oli tosin tehty vielä pieni jäynä, kun juuri ennen tornin huippua olevassa ristikossa oli munalukko kiinni. Hetken tuumittuani huomasin kuitenkin, että lukkohan ei varsinaisesti lukitse mitään ja ristikko aukenikin pienen väännön jälkeen. Tässä oli ilmeisesti moni joukkue langennut ja rasti jäänyt löytämättä. Vielä loppukiri maaliin ja reissu ohi!

Aikaa meni aika tarkalleen 25-tuntia ja matkaa tuli hieman vajaat 220km. Sijoitus oli lopulta jopa yllättävän hyvä (7.) surkean melonnan jälkeen. Vauhti pysyi kuitenkin tasaisena loppuun asti, kukaan ei hyytynyt eikä mitään muitakaan ongelmia matkalla ollut. Kenelläkään ei tullut hiertymiä tai rakkoja ja suunnistuskin pysyi hyvällä tasolla. Reittikin oli suorastaan loistava. Eikä ötököitäkään ollut juuri lainkaan! Eli lopulta reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut! Kiitokset järjestäjille hienosta kokemuksesta.

Kisasivut

GPS-Seuranta

Kalevan kuvia 1, Kalevan kuvia 2, Kalevan kuvia 3

Tapani Launosen kuvia