b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

14huhti/130

Teemu @ Masku Maraton

By teesara

Kisakausi käyntiin Maskun maratonilla.  Juoksin viime vuonna Maskussa ensimmäisen täysmatkani ja silloin se oli aika hirveää. Nyt lähdin sekä avaamaan kautta, parantelemaan ennätystä että karistamaan Masku-peikkoa harteiltani. Reitillä on kaksi aika pahaa nousua, joten kun nuo joutuu nousemaan yhteensä kahdeksan kertaa, alkaa jalka väistämättä painaa jossain vaiheessa.  Viime vuonna hyydyin totaalisesti noihin mäkiin viimeisellä kierroksella, mutta nyt olin kokeneempi ja paremmin valmistautunut ja paremmassa kunnossa.

Olin alunperin ajatellut, että käyn avaamassa kauden ja tyydyn johonkin 3.30 alitukseen, eli ei ollut tarkoituskaan olla ennätysjahdissa. Kisan lähestyessä kunto vaikutti kuitenkin hyvältä ja tein tavoiteasettelun uusiksi. Nykyisen ennätyksen ollessa 3.23.30, tavoitteet menevät näin:

<3.25 Minimi

<3.20 Realistinen

<3.15 Optimistinen

Sääennuste lupasi hyvää. Noin +8 astetta, ~2m/s tuulta ja auringonpaistetta. Täydellinen sää siis. Päätin etukäteen, että pyrin juoksemaan mahdollisimman tasaisen juoksun, mielellään tietysti negatiivisen splitin (=jälkimmäinen puolikas kovempaa), mutta itselleni tasavauhtinen sopii paremmin. Päätin pyrkiä n. 49 minuutin kierrosaikoihin.

Puolikkaan ja kokonaisen startti oli yhtä aikaa, mikä on jees, koska silloin löytyy vetoapua ainakin puoleen matkaan asti. Maskussa kokonaisen juoksi about 100 ihmistä, joten jälkimmäisille kierroksille ei välttämättä samanvauhtista seuraa löydy.  Juoksu lähti hyvin käyntiin. Jalat toimi alusta asti ja nakuttelin suunnilleen 4:40min/km menemään. Ensimmäisen kierroksen splitti oli 49.14 ja totesin samantien, että 3.15 ei ainakaan tule alittumaan. Toinen kierros meni aika tarkkaan samaan aikaan (2. ja 3. kierroksen Garmin datassa on pientä heittoa, sillä muistin ottaa spilitin vasta about 100m maalin jälkeen). Puolimatkan jälkeen edessä näkyi muutaman juoksijan porukka, jonka päätin juosta kiinni, jotta ei tarvitsisi ihan yksin juosta. Jalat tuntuivat edelleen hyviltä ja juoksu rullasi. Kolmas kierros meni samaan 49 minuutin tuntumaan ja tässä vaiheessa olin jo suht voitonriemuinen, sillä kroppa tuntui hyvältä, eikä mistään 30km muurista ollut tietoakaan. Lähdin viimeiselle mitään säästelemättä ja tuntui, että olisin mennyt kovempaakin kuin mitä lopulta menin. Toki väsymys alkoi painaa ja söi vauhtia, mutta fiilis oli edelleen korkealla. Jälkimmäinen isoista nousuista oli n. 38km kohdalla ja sen jälkeen loppumatka on suht tasaista ja alamäkeä. Päätin ladata kaikki peliin ja pystyin juoksemaan loppumatkan n. 4.30-4.35min/km, mikä oli aika hyvin. Olin juossut viimeisen kierroksen hiukan varttuneempien herrasmiesten seurassa, mutta n. 2km ennen maalia näköpiirin tuli nuorempi kaveri, jonka arvelin juoksevan samassa sarjassa itseni kanssa. Päätin poimia vielä yhden sijoituksen ja menin heittämällä kaverista ohi. Sitten viimeiset kaarrokset maalialueelle ja avot. 3.17.13. Laatta meinasi lentää maalissa, eli kaikki tuli annettua, mutta kyllä tuohon tulokseen saa erinomaisen tyytyväinen olla.

Ennätys parani melkein 6 minuuttia vaativalla reitillä ja tuo viimeisten kilometrien ohituskin kannatti, sillä sijoitus oli yleisen sarjan 2. Ykkönen juoksi 2.50, joten sen suhteen ei kisailua juuri ollut.

Olen tyytyväinen, kaikkeen.

Garmin data

Tulokset

Petteri paranteli Maskussa omaa ennätystään vaatimattomat parikymmentä minuuttia ja juoksi yleisen sarjan kuudenneksi, joten onnittelut sinnekin.

 

Nike

Nike Elite Zoom

The Weapon of Choice: Nike Zoom Elite.  Edellisen maran jälkeen päätiin, että seuraavan juoksen vähemmän vaimennetulla ja kevyemmällä kengällä. Tykkään Adidaksen Adizero-sarjasta, mutta niiden lesti on sen verran kapea, että pitkän matkan kenkää en sieltä löydä. Maratonille kaipaan kenkään vähän väljyyttä ja turpoamisvaraa jalalle.Siirryin siis katselemaan Nikeja, sillä muita merkkejä en asfalttikengissä suosi. Lueskelin arvosteluja ja ZoomElitea kehuttiin vuolaasti kaikkialla. Ostin siis ne. Hyvin toimii. Vaimennusta on edelleen aika tuhdisti, mutta on tuo kuitenkin reilusti keposempi kenkä kuin Vomero. Näillä mennään nyt ainakin tämän kauden marat ja pitkät lenkit.
28loka/122

Teemu @ Kaarinan Syysmaraton

By teesara

27.10.2012 järjestettiin 2. Kaarinan syysmaraton. Ajankohtahan on kerrassaan erinomainen, kun säät ovat viilenneet sopivasti ja ajatuksena olikin lopettaa kilpailukausi kunniakkaasti maratonennätyksellä. Reitti on nimittäin erittäin tasainen (=nopea) ja kuntokin tuntui olevan suht kohdillaan, joten kaikki eväät erinomaiseen suoritukseen olivat olemassa. Paitsi, että.  Torstai-illalla Turkuun (ja Kaarinaan) satoi n. 20cm lunta ja lämpötila laski reilusti pakkasen puolelle. Tässä vaiheessa usko oli kova sen suhteen, että lumet sulavat pois lauantaiaamuun mennessä, mutta vielä mitä.  Perjantaina lunta satoi lisää ja lämpötila pysyi koko ajan pakkasella. Lauantaiaamulla lämpömittari näytti -8 astetta ja lunta oli maassa n. 25cm.  Pakkasin siis reppuun lenkkareiden lisäksi maastojuoksukengät, sillä reitin kunnosta ei ollut mitään hajua.  Alkuperäisenä tavoitteena oli siis juosta alle 3.25 ja optimaalisella suorituksella jopa alle 3.20.  Olosuhteista johtuen tarkistin tavoitetta ja päätin tyytyä 3.30 alitukseen, mikä sekin tuntui hiukan epätodennäköiseltä, kun poljin fillarilla kohti lähtöpaikkaa parta huurussa.

Kisakeskuksella (Kaarinan lukio) vedin juoksukamat päälle sen kummemmin murehtimatta pakkasesta. Juostessa tulee kuitenkin aika lämmin, joten mitään erikoislämmikettä en kokenut tarvitsevani. Pikaisen harkinnan jälkeen päätin lähteä juoksemaan peruslenkkareilla ja maastokengät jäi reppuun, vaikka ne olisivatkin olleet pohjakuvioinniltaan pitävämmät.

Juoksukaverina oli tällä kertaa pikkuveljeni Aapo, joka tuli kohentamaan pari kuukautta vanhaa HCM-aikaansa.  Vaikka ei ollakaan yhdessä juurikaan juostu, niin arvelimme olevamme suunnilleen samassa vauhdissa, joten yhtä matkaa lähdettiin liikkeelle.  Päätimme pyrkiä 3.30-ajan alitukseen (4.5x min/km) ja tarkistaa nopeutta reitin kunnosta riippuen.  Maratonreitti koostui 4x 10,3km pitkästä kierroksesta ja aluksi juostiin ~1km "sakkokierros", jotta maratonmatka saatiin täyteen. Reitti oli ensimmäisen kahden kierroksen ajan kauttaaltaan lumipohjainen, mutta hyvin aurattu ja suhteellisen hyvin hiekoitettu, joten ihan hyvä siinä oli juosta.  Jälkimmäisillä kierroksilla lumi alkoi paikoittain sulaa ja paljasti asfalttiakin tuli näkyviin, mutta sanoisin, että juoksin kuitenkin koko matkasta n. 95% lumipohjalla.

Mites se sitten meni? Ekalle kierrokselle löytyi hyvää juoksuseuraa ja vauhti tuntui sopivalta. Ryhmä kuitenkin hajosi aika pian juomapisteellä ja jatkettiin 4-5 hengen porukalla.  Jalkojen ja kropan lämmettyä vauhtikin hiukan kiihtyi ja asettui johonkin 4.40 min/km paikkeille.  Ensimmäinen neljännes meni helposti alle 50 minuutin ja toinen jopa hiukan nopeammin.  Tässä kohtaa fiilis oli erinomainen, sillä puolivälissä olimme alle 3.20-ajan vauhdissa.  Tiesin tosin, että en pysty koko matkaa pitämään vauhtia yllä ja negatiivinen split (= toinen puolikas kovempaa) ei todellakaan tulisi toteutumaan.  Fiilistä tosin nostatti "hyytymisvara", joka nyt oli hankittu 3.30-ajan alitusta silmällä pitäen. Kolmas kierroskin alkoi samoissa tunnelmissa, mutta jossain 26-27km kohdalla neljän hengen porukka, jolla olimme viimeiset 15km juosseet, alkoi hajota. Yksi kaveri tuntui jatkavan menoaan samalla vauhdilla, kun taas Aapo ja toinen kaveri alkoivat hiukan hidastua. Tässä kohtaa päätin pyrkiä pitämään vaan vauhtia yllä ja pysymään edellä menneen kaverin perässä. Hyvin sekin onnistui ja kolmannen neljänneksen juoksin n. 30s hitaammin kuin kaksi ensimmäistä. Ei siis mitään hätää.  Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä tiesin, että 3.30 alittuu, jos vain pääsen maaliin ja alkuperäinen tavoite, eli 3.25 alitus näytti vielä mahdolliselta.  Jalka alkoi tosin painaa, mutta se nyt oli odotettavissakin. Vauhti hyytyi hiukan, mutta sain edelleen pidettyä suurimman osan ajasta nopeuden alle 5min/km.  Vasen pohje, jonka kanssa on ollut ongelmia jo useamman viikon, alkoi lyödä satunnaisia salamoita takareiteen ja pakaraan, mutta mitään varsinaisia ongelmia ei normaalin väsymyksen lisäksi ollut.  40km kohdalla kaikki näytti mahtavalta ja päätin ottaa loppukirin. Loppukiri tosin tarkoitti noin 10 sekunnin parannusta kilometrivauhtiin, joten mistään kovin lennokkaasta kiristä ei siis ollut kyse. Maaliin tulin bruttoajalla 3.23.30, eli JIIIHAAAA!!!  Kokonaissijoitus yhdeksäs, yleisen sarjan seitsemäs.  Aapo tuli maaliin noin 3 minuuttia perässä, eli hienosti meni ja ennätys parani yli 20 minuttia kahdessa kuukaudessa.

Vanhat patut oli pukuhuoneessa sitä mieltä, että lumen vuoksi reitti oli 5-10 minuuttia hitaampi kuin kuivalla kelillä. Enpä tiedä. Saattaa olla, että omalla kohdallani lumen tuoma pehmeys säästi pohkeita sen verran, että pystyi juoksemaan tasaisella nopeudelle 3/4 matkasta ja viimeisellekin neljännekselle hyydyin vain hiukan.  Oli miten oli. Nyt on kausi paketissa ja maratonaikakin sellainen, jonka kehtaa sanoa ääneen.

Tulokset

Garmin data

Erityiskiitokset täytyy lausua järjestäjille.  Reitistä oli saatu vaikeissa olosuhteissa tehtyä niin hyvä kuin mahdollista. Kaikki järjestelyt pelasivat ja sää oli lopulta mahtava. Hieno tapahtuma ja taas ihan naapurissa. Mitäpä sitä pitkin maailmaa matkustelemaan maratonien perässä, kun hienoja tapahtumia löytyy useampiakin lähikunnista.  Kuten todettua, Kaarinan reitti on älyttömän nopea, joten se tarjoaa loistavan tilaisuuden ennätysten paranteluun 10km, puolikkaalla tai kokonaiselle vielä näin loppukaudesta.

 

Nike Vomero 6

The Weapon of Choice: Nike Vomero 6.  Niken "ilmatyynyalus". Tolkuttomat vaimennukset, suht raskas rakenne ja leveähkö lesti. Ei missään nimessä siis nopea kenkä, mutta sopii (mulle) maratonkengäksi oikein hyvin. Valtavasta vaimennuksesta johtuen pohkeet pysyvät kohtuullisessa kunnossa sinne viimeiselle kympille asti ja kun kenkä ei meikäläistä varsinaisesti hidastakaan, niin tällä olen juossut molemmat asfalttimarani.  Tuskin juoksen enää seuraavaa, mutta se onkin sitten toinen juttu.