b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

Vantaan maraton

Vantaan maratonista tuli kesäkauden päätös tällekin vuodelle. Tarkoitus oli vetää triathlonin täysimatka elokuun lopulla ja siitä ei varmaankaan olisi kunnolla maratonille olisi toipunut. Heinäkuun alun lähes 30 tunnin seikkailusta palautuminen vei kuitenkin sen verran paljon aikaa, että vielä heinäkuun lopussakaan jalat ei tuntunu oikein tuoreilta ja kunnon pitkät treenit triathlonia varten ei oikein tullu kysymykseen. Niinpä tyydyin puolikkaseen triahloniin elokuun puolessa välissä ja siitä tiukka kahdeksan viikon rypistys kohti maratonia.

Treenit

Treenit koostui pitkiksestä, joista osassa loppu maratonvauhtia, maratonvauhtisesta lenkistä, 2-3 kilsan vedoista, 500m mäkivedoista ja yleensä 7km perus lenkeistä, joihin sisältyi 5x20s kiihdytyksiä kilsan välein. Alunperin oli tarkotus mahduttaa tuohon kahdeksaan viikkoon kympin ja puolikkaan kisat, mutta molemmat jätin kuitenkin juoksematta. Ainoa kisa valmistautumisjaksolla oli X-Kaato, kuuden tunnin seikkailukisa kaksi viikkoa ennen maratonia.

Kolmanneksi viimeisellä viikolla ehdin potea pari päivää myös kurkkukipua ja flunssaa, mutta onneksi se meni nopeesti ohi. Varsin mielenkiintoselta näyttää tuo treenien rytmitys, kun katsoo nyt jälkeenpäin, mutta optimaaliseen rytmitykseen ei ollut nyt mahdollisuuksia. Mielenkiintosin oli ehkä toi neljä päivää joihin 30 km pitkis, lepo, 15 km maravauhtinen ja 32 km pitkis, josta viimeset 8 km maravauhtia.

Treenit meni näillä vauhdeilla:

Viikkorytmitys:

Kisa

Viimenen viikko meni kevennellen ja tiistaista perjantaihin kevyellä hiilaritankkauksella tyyliin töissä aamu- ja iltapäivällä välipalaks mysliä ja mehukeittoa. Lauantaina sitten huolehdin että tulee juotua tarpeeksi suolalla terästettyä vettä ja laimeaa urheilujuomaa. Sunnuntaiaamuna fiilis oli hyvä ja rennoin mielin pääs kisaan lähtemään. Kolmen tunnin vauhtia oli tarkotus lähteä juoksemaan ja katsoa mihin se riittää. Kolmeen kymmeneen kilometriin uskoin jaksavani, mutta siitä eteenpäin tulisi sitten olemaan arvoitusta.

Ennen kisaa kevyttä hölkkää ja muutama kiihdytys ja viileästä kelistä huolimatta ehti tulla melkein hiki ennen kisaa. Otin lähtöruudun melko edestä ja yritin kuulostella missä ois kolmen tunnin alitusta hakevien porukka. Ihan oikeaan porukkaan en osunut, mutta paukun jälkeen pääsi ihan hyvin matkaan eikä minkäänlaista ruuhkaa ollut. Ensimmäinen kilometri todella rennosti aikaan 4.18, joten kerrankin pystyin tarpeeksi rauhalliseen aloitukseen eikä tullut mitään lähtöspurttia.

Jatkoin rennosti juoksemista ja seuraavat kolme kilometriä meni sinne vähän 4.20:n päälle, mutta se vauhti vaan tuntui sopivalta ja kovempaan vauhtiin olisi joutunut heti puristamaan, vaikka vähän edellä näytti olevan sopiva porukka, joten omaan vauhtiin ja samalla jo ensimmäistä kertaa heitin toiveet kolmen tunnin alituksesta. Sitten kuitenkin vauhti alkoi paranemaan ja parin reippaamman kilometrin jälkeen sain sen porukan kiinni kahdeksan kilometrin kohdalla.

Sen jälkeen juoksu kulki todella hyvin hyvässä porukassa. Keli oli sen verran tuulinen, että porukasta oli vastatuuliosuuksilla selkeä hyöty ja itsekin kävin välillä vetovuorossa. Nakutettiin tasaisia 4.15 kilometrejä ja heti tuli kyllä noottia, jos joku meinasi kiihdyttää vauhtia. Puolikas juostiin aikaan 1:29:43, joten tarkkaa työtä tehtiin. Puolessa välissä kaikki tuntui vielä hyvälle, mutta en lähtenyt suuremmin kuitenkaan unelmoimaan kolmen tunnin alituksesta, vaan pelkästään nautin juoksusta.

Kolmannen kierroksen loppupuolella alkoi ehkä vähän tuntumaan että vauhdikkaasti on menty. Yleisön kannustus kuitenkin siivitti vielä hyvään menoon ja melko helposti pysyi porukassa mukana. Yleisöstä jäi parhaiten mieleen taas Lenni-Kallen katubileet ja huvittavan yksityiskohtana yksi piha, johon oli sijoitettu ilmeiseti maratonhuligaanit katsomaan juoksijoita turvallisesti verkkoaidan taakse.

Kolmas kierroskin meni vielä nätisti alle 45 minuutin, mutta heti siinä kolmannen kierroksen alussa 33 kilometrin kohdalla aivan yhtäkkiä alko painamaan ja jäin porukasta. Loppu olikin sitten yhden miehen selviytymistaistelua ja vauhti hyytyi aikalailla. Välillä tuli lyhyitä hetkiä jollon juoksu tuntui kulkevan vähän paremmin, mutta varsinkin vastatuuliosuudet oli myrkkyä ja tuntui, ettei kierroksella ohitettaviakaan saavuta. Pikkuhiljaa kilometrit kuitenkin etenivät ja maali lähestyi. Kukaan ei kuitenkaan viimeisellä kierroksella mennyt ohi eikä sitä kautta saanut peesiapua. Pari pykälää pystyin kuitenkin omaa sijoitusta parantamaan.

Maalissa kello pysähtyi aikaan 3:03:56 ja vaikka viimeinen kierros oli reilu neljä minuuttia hitaampi kuin aiemmat, niin ennätys parani lähes viisi minuuttia. Keskivauhti koko maratonille oli kuitenkin 4.21 min/km. En jaksa spekuloida paljonko parempi aika olisi ollut varovaisemmalla aloituksella. Kierrokset menivät siis 44:43, 45:00, 44:54 ja 49:14. Aika karultahan toi kuulostaa että viimenen kierros meni 4.40:n vauhtia verrattuna kolmen ekan 4.15:sta. Ihan noin pahaan hyytymiseen en uskonut, mutta ihan yksin oli tosi vaikea pitää vauhtia yllä, kun se unelmatavoite karkasi. Tyytyväinen kuitenkin olen juoksuun ja tästä tuli hyvin oppia ja jäi sopivasti nälkää seuraavaan yritykseen.

Järjestelyt pelasivat taas hienosti. Riiti hyvin kun paikalle tuli kolme varttia ennen starttia hakemaan numeroa. Huolto pelasi hyvin ja omia eväitä ei tarvinut, kun kierroksen lopussa sai geeliäkin. Oikeastaan tuossa tottui liiankin hyvään, kun välillä juomaa tarjottiin molemmilta puolilta ja yhdellä asemalla jäi urheilujuoma saamatta, kun jakajia olikin yllättäen vain yksi enkä tajunnut pöydältä itse ottaa. No silläkin asemalla sain kuitenkin vettä. Kisan jälkeen pääsi vielä uimahalliin löylyihin. Numerolapussa ollut nimi oli ihan hauska juttu, kun välillä yleisöstä kuuli oman nimenkin ja oli ihan hukassa kuka siellä huutelee.