b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

13loka/134

Vantaan maraton

By Lauri

Vantaan maratonista tuli kesäkauden päätös tällekin vuodelle. Tarkoitus oli vetää triathlonin täysimatka elokuun lopulla ja siitä ei varmaankaan olisi kunnolla maratonille olisi toipunut. Heinäkuun alun lähes 30 tunnin seikkailusta palautuminen vei kuitenkin sen verran paljon aikaa, että vielä heinäkuun lopussakaan jalat ei tuntunu oikein tuoreilta ja kunnon pitkät treenit triathlonia varten ei oikein tullu kysymykseen. Niinpä tyydyin puolikkaseen triahloniin elokuun puolessa välissä ja siitä tiukka kahdeksan viikon rypistys kohti maratonia.

Treenit

Treenit koostui pitkiksestä, joista osassa loppu maratonvauhtia, maratonvauhtisesta lenkistä, 2-3 kilsan vedoista, 500m mäkivedoista ja yleensä 7km perus lenkeistä, joihin sisältyi 5x20s kiihdytyksiä kilsan välein. Alunperin oli tarkotus mahduttaa tuohon kahdeksaan viikkoon kympin ja puolikkaan kisat, mutta molemmat jätin kuitenkin juoksematta. Ainoa kisa valmistautumisjaksolla oli X-Kaato, kuuden tunnin seikkailukisa kaksi viikkoa ennen maratonia.

Kolmanneksi viimeisellä viikolla ehdin potea pari päivää myös kurkkukipua ja flunssaa, mutta onneksi se meni nopeesti ohi. Varsin mielenkiintoselta näyttää tuo treenien rytmitys, kun katsoo nyt jälkeenpäin, mutta optimaaliseen rytmitykseen ei ollut nyt mahdollisuuksia. Mielenkiintosin oli ehkä toi neljä päivää joihin 30 km pitkis, lepo, 15 km maravauhtinen ja 32 km pitkis, josta viimeset 8 km maravauhtia.

Treenit meni näillä vauhdeilla:

Vedot Maravauhtinen Pitkä Mäki Muuta
3x2k@4.00 12k@4.14 27k@5.21 4xhill
4x2k@4.04 14k@4.22 26k@5.10+5k@4.30 5xhill
5x2k@4.05 16k@4.16 30k@5.10 6xhill
3x3k@4.10 15k@4.25 24k@5.10+8k@4.16 5xhill
4x3k@4.10 18k@4.14 28k@5.00 seikkailukisa 6h
3x3k4.10 12k@4.16 15k@5.15+5k@4.16
5x500m@4.16 5k@4.14 Maraton

Viikkorytmitys:

Viikko Kilometrit MA TI KE TO PE LA SU
34 20km - - - 5x20s 3x2k - 4xhill
35 57km 12pace 28 5x20s - 4x2k - -
36 87km 5xhill 14pace 5x20s 5x2k 5x20s 26+6 -
37 55km 16pace 5x20s 7 5x20s 3x3k - 6xhill
38 89km 5x20s 30 - 15pace 24+8 - 5xhill
39 50km 4x3k 18pace flunssa flunssa - X-Kaato 6h -
40 72km - 28 3x3k 12pace 15+5 - -
41 63km 5x20s 5pace - 5x500m - - MARATON

Kisa

Viimenen viikko meni kevennellen ja tiistaista perjantaihin kevyellä hiilaritankkauksella tyyliin töissä aamu- ja iltapäivällä välipalaks mysliä ja mehukeittoa. Lauantaina sitten huolehdin että tulee juotua tarpeeksi suolalla terästettyä vettä ja laimeaa urheilujuomaa. Sunnuntaiaamuna fiilis oli hyvä ja rennoin mielin pääs kisaan lähtemään. Kolmen tunnin vauhtia oli tarkotus lähteä juoksemaan ja katsoa mihin se riittää. Kolmeen kymmeneen kilometriin uskoin jaksavani, mutta siitä eteenpäin tulisi sitten olemaan arvoitusta.

Ennen kisaa kevyttä hölkkää ja muutama kiihdytys ja viileästä kelistä huolimatta ehti tulla melkein hiki ennen kisaa. Otin lähtöruudun melko edestä ja yritin kuulostella missä ois kolmen tunnin alitusta hakevien porukka. Ihan oikeaan porukkaan en osunut, mutta paukun jälkeen pääsi ihan hyvin matkaan eikä minkäänlaista ruuhkaa ollut. Ensimmäinen kilometri todella rennosti aikaan 4.18, joten kerrankin pystyin tarpeeksi rauhalliseen aloitukseen eikä tullut mitään lähtöspurttia.

Jatkoin rennosti juoksemista ja seuraavat kolme kilometriä meni sinne vähän 4.20:n päälle, mutta se vauhti vaan tuntui sopivalta ja kovempaan vauhtiin olisi joutunut heti puristamaan, vaikka vähän edellä näytti olevan sopiva porukka, joten omaan vauhtiin ja samalla jo ensimmäistä kertaa heitin toiveet kolmen tunnin alituksesta. Sitten kuitenkin vauhti alkoi paranemaan ja parin reippaamman kilometrin jälkeen sain sen porukan kiinni kahdeksan kilometrin kohdalla.

Sen jälkeen juoksu kulki todella hyvin hyvässä porukassa. Keli oli sen verran tuulinen, että porukasta oli vastatuuliosuuksilla selkeä hyöty ja itsekin kävin välillä vetovuorossa. Nakutettiin tasaisia 4.15 kilometrejä ja heti tuli kyllä noottia, jos joku meinasi kiihdyttää vauhtia. Puolikas juostiin aikaan 1:29:43, joten tarkkaa työtä tehtiin. Puolessa välissä kaikki tuntui vielä hyvälle, mutta en lähtenyt suuremmin kuitenkaan unelmoimaan kolmen tunnin alituksesta, vaan pelkästään nautin juoksusta.

Kolmannen kierroksen loppupuolella alkoi ehkä vähän tuntumaan että vauhdikkaasti on menty. Yleisön kannustus kuitenkin siivitti vielä hyvään menoon ja melko helposti pysyi porukassa mukana. Yleisöstä jäi parhaiten mieleen taas Lenni-Kallen katubileet ja huvittavan yksityiskohtana yksi piha, johon oli sijoitettu ilmeiseti maratonhuligaanit katsomaan juoksijoita turvallisesti verkkoaidan taakse.

Kolmas kierroskin meni vielä nätisti alle 45 minuutin, mutta heti siinä kolmannen kierroksen alussa 33 kilometrin kohdalla aivan yhtäkkiä alko painamaan ja jäin porukasta. Loppu olikin sitten yhden miehen selviytymistaistelua ja vauhti hyytyi aikalailla. Välillä tuli lyhyitä hetkiä jollon juoksu tuntui kulkevan vähän paremmin, mutta varsinkin vastatuuliosuudet oli myrkkyä ja tuntui, ettei kierroksella ohitettaviakaan saavuta. Pikkuhiljaa kilometrit kuitenkin etenivät ja maali lähestyi. Kukaan ei kuitenkaan viimeisellä kierroksella mennyt ohi eikä sitä kautta saanut peesiapua. Pari pykälää pystyin kuitenkin omaa sijoitusta parantamaan.

Maalissa kello pysähtyi aikaan 3:03:56 ja vaikka viimeinen kierros oli reilu neljä minuuttia hitaampi kuin aiemmat, niin ennätys parani lähes viisi minuuttia. Keskivauhti koko maratonille oli kuitenkin 4.21 min/km. En jaksa spekuloida paljonko parempi aika olisi ollut varovaisemmalla aloituksella. Kierrokset menivät siis 44:43, 45:00, 44:54 ja 49:14. Aika karultahan toi kuulostaa että viimenen kierros meni 4.40:n vauhtia verrattuna kolmen ekan 4.15:sta. Ihan noin pahaan hyytymiseen en uskonut, mutta ihan yksin oli tosi vaikea pitää vauhtia yllä, kun se unelmatavoite karkasi. Tyytyväinen kuitenkin olen juoksuun ja tästä tuli hyvin oppia ja jäi sopivasti nälkää seuraavaan yritykseen.

Järjestelyt pelasivat taas hienosti. Riiti hyvin kun paikalle tuli kolme varttia ennen starttia hakemaan numeroa. Huolto pelasi hyvin ja omia eväitä ei tarvinut, kun kierroksen lopussa sai geeliäkin. Oikeastaan tuossa tottui liiankin hyvään, kun välillä juomaa tarjottiin molemmilta puolilta ja yhdellä asemalla jäi urheilujuoma saamatta, kun jakajia olikin yllättäen vain yksi enkä tajunnut pöydältä itse ottaa. No silläkin asemalla sain kuitenkin vettä. Kisan jälkeen pääsi vielä uimahalliin löylyihin. Numerolapussa ollut nimi oli ihan hauska juttu, kun välillä yleisöstä kuuli oman nimenkin ja oli ihan hukassa kuka siellä huutelee.

15touko/13Off

b00t2 Spring Adventuressa

By Lauri

Kesän seikkailukausi avattiin aurinkoisessa säässä Nummi-Pusulan upeissa maastoissa Spring Adventuren merkeissä. Itselläni edellinen viikko oli mennyt HCR:ltä palautellessa ja vähän ärtynyttä nilkkaa parannellessa ilman sen kummempia urheilusuorituksia. Ikään kuin tasoitukseksi Jani ilmoitti perjantai-iltana, että oli loukannut nilkkansa jalkapallossa, joten varovainen aloitus sopi molemmille. Lauantaiaamun herätys ei ollut omalta osaltani ihan optimaalinen, sillä heräsin siihen, että vasen pohje kramppasi.

b00t2_Spring2013_5

(c) Liisa @ Mehukatti

Lauantaiaamuna materiaalin jako alkoi vasta yhdeksältä, tunti ennen starttia. Aaamulla sai siis nukkua ruhtinaallisen pitkään. Tunti tuntui etukäteen lyhyeltä ajalta reittien suunnittelemiseen, mutta hyvin siinäkin ehti reitit raapustaa kartalle. Karttoja katsellessa huomio kiinnittyi siihen, että suunnistus olisi ehkä hiukan normaalia haastavampaa. Vastineeksi karttoja oli kaksin kappalein. Reittivalinnoissa ei sen kummempia ongelmia ollut ja homma oli toteutusta vaille valmis.

Alkuun oli parin kilometrin muistisuunnistus, jossa hyödynsimme seuraavan osuuden suunnistuskarttaa. Lähdimme melko rauhassa liikkeelle. Janilla tuntui virtaa riittävän ja jaksoi hän jopa ottaa juoksun tapaisia askeleita suppien rinteitä ylös kiivetessä. Itselläni alku oli hankala, koska sykkeet nousivat heti tappiin ja vauhdin pitäminen oli haastavaa. Ensimmäisestä osuudesta selvisimme hyvin ja siitä vaan vaihtoalueen läpi jatkamaan suunnistukseen.

Suunnistuksen neljä ensimmäistä rastia sujuivat ongelmitta. Juoksimme tässä vaiheessa letkassa muutaman muun joukkueen kanssa. Janilla alkoi kuitenkin vatsa vaivata, ja siksi hänen oli pakko maastoutua hetkeksi metsikköön. Itselleni pysähdys teki ihan hyvää. Sain kierroksia alas ja kroppani alkoi toimia paremmin. Pysähdyksen aikana jäimme letkasta, jossa myös toinen b00tin tiimi oli mukana. Samalla katosivat myös suunnistustaidot. Teimme reilun pummin seuraavalle rastille. Kävimme jopa kartan ulkopuolella ja siitä huolimatta onnistuimme juoksemaan melko läheltä rastin ohi. Hetkeä myöhemmin pääsimme takaisin kartalle ja löysimme rastin. Loppuosuus meni meiltä suunnistuksellisesti paremmin ja itse sain kokea jopa juoksemisen iloa. Keskinopeus vain ei ehtinyt nousta, sillä vielä yksi varikkopysähdys täytyi metsän siimeksessä tehdä. Käytimme suunnilleen pari tuntia juoksuosuuksiin.

b00t2_Spring2013_3

(c) Liisa @ Mehukatti

Tullessamme vaihtoalueelle Jani kiersi vielä posliinin kautta, ja sen jälkeen pakki alkoi vihdoin toimia. Ennen pyöräosuudelle pääsyä tein köysirata-questin (Jani katseli vierestä), jossa etenin puiden väliin viritettyjä köysiä pitkin erilaisia apuköysiä hyödyntäen. Selvisin tippumatta, joten siihen ei kauaa aikaa tuhrautunut.

Pyöräosuuden alussa huomasi, että olimme pyörän selässä ensimmäistä kertaa kartan kanssa. Siirtymä ensimmäiselle rastille meni takkuisesti, vaikka emme siinä pummanneetkaan. Tästä eteenpäin pyöräsuunnistus alkoi toimia, tosin hitaanlaisesti. Lähtiessäni kakkosrastilta myös oikea pohkeeni päätti krampata - ikään kuin solidaarisuudesta - mutta eipä tuo menoa haitannut. Jani alkoi päästä pyörällä vauhtiin, välillä vähän liikaakin. Mies ehti nimittäin suotta polkea parin rastin ohi, vaikka yritinkin huutaa häntä pysähtymään. Tässä ei silti paljon ajassa hävitty. Muutaman kerran tulimme pyöräilyosuuden aikana vastakkain toisen b00tin tiimin kanssa ja ehkä hiukkasen saimme heitä kiinni. Jossain välissä Jani antoi Petterille juomaakin.

Pyöräilyssä ei liieemmin asfalttiteitä tarvinnut polkea, vaan menimme pienempiä uria ja sehän sopii maastopyörän kanssa paremmin kuin hyvin. Paikoin metsässä oli vielä märkää ja polkeminen raskasta. Lisäksi osa rasteista oli laitettu mäkien päälle, joten jos juoksuosuudella ei saanut kiivetä tarpeeksi niin nyt viimeistään sai. Luontoa ja maisemiakin ehti pyöräillessä ihmetellä ja päällimmäisenä mieleemme jäi valko- ja sinivuokkojen peittämät polut, tiheät mutta lehdettömän koivikkorinteet ja niiden takana siintäneet järvet sekä aivan hailakan vaalean vihreänä auringossa kylpevät lehtimetsät.

b00t2_Spring2013_2

(c) Liisa @ Mehukatti

Kulutimme pari tuntia pyörän selässä, ja vaikka tähän asti kisassa oli ollut jopa kuuma, ei tuulinen järvi järin houkutellut melomaan. Tässä vaiheessa molemmilla alkoi olla juomat lopussa, mutta onneksi olin jättänyt huoltolaatikkoomme vettä täydennykseksi. Haukkasimme vaihtoalueella myös banaanit, ja hyvin se tuntui pysyvän Janillakin sisällä. Lähdimme melomaan muutama minuutti b00tin toisen tiimin perässä, ja saimme sen kiinni toisella rastilla olevalla questilla. Odotimme uintirastia, mutta tehtävänä olikin onneksi vain yhden rastin muistisuunnistus peilikuvakartalla. Alunperin rasteja piti olla kaksi, toinen niistä oli kuitenkin hukkunut - ehkä ihan kirjaimellisesti.

Lähtiessämme suorittamaan tehtävää tuuli irrotti karttamme kanootista. Ilmeiseti olin sen rantautuessa vahingossa osin irrottanut. Onneksi kartta jäi viereiseen ruohikkoon ja sain haettua sen nopeasti. Questin rastille sai kahlata reisiä myöten ja vesijuoksuksihan se meni. Meloimme tästä kolmannelle rastille aika pitkän matkan jokea pitkin. Joessa melominen oli ihan hauskaa ja siinä meloessa ihastelimme veden muovaamaa mutkaista jokea. Muutama kapeampi paikka osui kohdalle, mutta ihan hyvin mahduimme melomaan. Tulimme rastilta sitten vastavirtaan takaisin ja se olikin ohjauksellisesti haastavampaa. Melontaan aikaa meni reilu kaksi tuntia, mutta kanootissakin aika meni kuin siivillä.

Olisimme pärjänneet paremmin kisassa, mikäli olisimme jättäneet jokirastin väliin. Sen noutaminen vei meiltä yli tunnin, ja väliin jättämisestä olisi tulllut vain tunnin sakko. Sen sijaan jätimme hakematta viimeisen melontarastin sekä loput pyörärastit. Poljimme siis suoraan melontaosuuden vaihtoalueelta maaliin. Toisenlainen taktikointi olisi todennäköisesti mahdollistanut neljännen melonta ja kaikkien viimeisen osuuden pyörärastien leimaamisen. Tällöin olisimme välttyneet myös sakoilta, jotka tulivat niukasta määräajan ylityksestä (vajaa seitsemän minuuttia).

b00t2_Spring2013_1

(c) Liisa @ Mehukatti

Maalissa oli kuitenkin ihan hyvät fiilikset. Saimme lohikeittoa ja pääsimme suihkuunkin. Suihkusta tuli tosin vain jääkylmää vettä. Puhdisti ja virkisti. Kisa oli rankka ja varmasti hyvää treeniä. Päivää ei voi paljon paremmin viettääkään. Tästä sitten kuukauden verran treeniä ennen No Limit Adventurea, ja onpa siinä itselläni triathlon-kauden avauskin edeltävällä viikolla.

b00t2_Spring2013_route

Matkaa taittui 62 km (15 km juosten + 33 km mtb + 14 km meloen)

Jälkeenpäin kirjoitettu: Tulokset ovat tulleet tänään, olimme 28. Joko tulokset eivät ole oikein, tai sitten emme vain osaa tulkita niitä. Vaan ei siinä, parempi taktikointi olisi saattamut nostaa meitä lopullisella tuloslistalla mutta pärjätä olisimme voineet vain paremmalla kunnolla ja vahvemmalla vatsalla. Kivaa oli.

Mehukattien Liisalle suuri kiitos kuvista.

9touko/131

Helsinki City Run

By Lauri

Kevään päätavoitteena ennen pyöräilykauden todellista avaamista oli treenailla puolimaratonille ja tavoitella jopa ennätystä. Ennen treenien alkua tavoitteet olivat korkealla ja reilu ennätysparannus oli tavoitteena. Treenivauhdit eivät kuitenkaan näyttäneet kvin hyvältä ja sitä viime vuotista vauhtien hyppäystä ei oiekin tullut, joten tavoitteet muttuivat realistisemmiksi.

Viikko ennen HCR:ää juostu kympin niukka ennätys kuitenkin herätteli vähän toiveita ja tarkoitus oli lähteä juoksemaan viime vuotista vauhtia ja näin ehkä tehdä niukka ennätys. Puolimaratonille valmistavan viikon otin kevyesti. Vain vähän pyöräilyä ja tiistaina juoksua 4km tavoitevauhtia ja torstaina 5x500m vähän reippaammin.

Perjantaiaamuna menin sitten uimaan ajatuksena, että se on sopivaa edeliiselle päivälle. Uintitreeni piti kuitenkin jättää kesken, kun vasemmassa jalkapöydässä alkoi tuntua kipua. Ajattelin että se on joku kramppi, joka menee sit ohi. Päivän aikana jalka tuli kuitenkin kipeämmäksi ja jääpussilla sitä hoitelin. Kävin kuitenkin hakemassa juoksunumeron ja yllätyksekseni perjantaina puoli viiden aikaan kisahallilla ei ollut yhtään jonoa.

Lauantaiaamuna kävin vähän juoksemassa ja jalassa ei tuntunut mitään, joten päätin startata kisaan. Lauantaipäivä meni rauhallisissa merkeissä ja ehdin siinä pienet päiväunetkin torkahtaa. Kisapaikalle tulin sanotaanko nyt sopivaan aikaan. Hölkkäsin verryttelyksi autolta stadionille sitten vaan kamat säilytykseen, jonne menossa olikin jo ihan riittävästi ruuhkaa. Piipahdus vessaan ja siitä siirtyminen lähtöpaikalle, jossa olin vajaa kymmenen minuuttia ennen starttia. Kiipesin tyynesti aidan yli ja otin asemat n. 20 metrin päästä lähtöviivasta. Ihan hyväksyviä katseita sain muilta juoksijoilta. Siinä sitten kuin sillit purkissa odoteltiin lähtöä.

Alussa jalat eivät tuntuneet mitenkään erityisen hyviltä vaan vähän tukkosilta. Ekalla kilometrillä kyllä ruuhkaa riitti ja edemmäksi olisi pitänyt lähdössä mennä. Ekan kilometrin aika kuitenkin siihen neljän minuutiin pintaan, joten ihan reipas alku kuitenkin. Tavoitteena oli juosta sitä 4:11 vauhtia. Toisen kilometrin aikana alkoi jo väljentyä ja mahtui jo juoksemaan. Aika moisessa pölyssä sai juosta junaradan ylittävälle sillalle nousun, kun hiekoitussepeleitä ei ollut vielä siivottu. Ehkä tämmöiseen tapahtumaan sen olisi voinut vaikka ihan vartavasten tehdä.

Alkukilometrit taittuivat sellasta reilun neljän minuutin vauhtia, kunnes yksi nousukilometri, jonka otin tarkotuksella varovasti, meni lähes 4:30:een ja aika lähestyi tavoitevauhtia. Sen jälkeen pääsin taas lähemmäs neljän minuutin vauhtia ja niin vaan jatkettiin kun juoksu tuntui hyvältä. Kilometrit etenivät reippaasti ja huoltopaikoilta nappasin aina mukillisen urheilujuomaa.

Puolimatkassa aika oli 43:24 eli reilun minuutin parannusta ennätykseen olisi tasaisella vauhdilla luvassa. Pieni hyytyminenkin sallittaisiin toisella puolikkaalla ja silti ennätys olisi mahdollinen. Näiden kaavailujenn mukaan juoksun loppu ei kuitenkaan sujunut. Vähän puolen välin jälkeen pari alamäki kilometriä meni lähemmäs 3:50 vauhtia ja homma alkoi näyttää hyvältä.

Reitti oli tuttu viime vuodesta vaikkakin pieniä muutoksia siinä oli, joten oli jotenkin henkisesti helpompi juosta. Pikku-Huopalahdesta lähdettäessä Sami oli reitin varrella kannustamassa ja onnistui nappaamaan oheisen kuvankin. Kiitoksia siitä. Tästä alkoi juoksun vaikea osuus, kun oli jonkin verran nousua ja matka alkoi pikkuhiljaa tuntumaan. Matkaa tosin ei ollut jäljellä kuin muutama kilometri joten ei hätää.

HCR 2013

Siinä saatiin vielä lasketella Laaksoon ja sieltä uutta siltaa hitaampien juoksijoiden virratessa vastaan kohti viimeistä kilometriä. Lopun nousu stadionille oli tiedossa, mutta vedin kyllä viimeiset kilometrit yhtään säästelemättä. Kelloakaan ei juurikaan tarvinnut enää katsella, riitti kun selviytyisi mahdollisimman nopeasti maaliin.

Stadionille maaliin tulo on aina yhtä hieno kokemus ja vaikka yritin pinkoa viimeisen kaarteen sen minkä pääsin pari juoksijaa meni ohi. Ihan hyvin sai voimat taas reitille jätettyä. Maalissa kädet kohti taivasta loistavissa fiiliksissä. Kelloa katsoessa yllätys oli suuri, kun tiuku näytti 1:25:36. Reilu kahden minuutin parannus ennätykseen ja toinen puolikas meni reilun minuutin ensimmäistä nopeammin. Tällä puolikkaan noteerauksella voi alkaa jo haaveilla kokonaisella kolmen tunnin alituksesta. Loistavaa kyllä onnistua kahdessa juoksukisassa putkeen, kun treenien jälkeen on saanu useamman kerran ollut pettynyt vauhteihin.

Maalissa törmäsin vanhoihin Kuopiolaisiin tuttuihin ja päästiin puimaan juoksua ja tulevia haasteita. Vaikka sää olikin aurinkoinen ja muutenkin loistava juoksuun vähän meinasi vilu tulla seisoskellessa. Matkalla hakemaan varusteita etu- ja takareisissä tuntui vähän kramppien oireita, mutta nekin siitä pikkuhiljaa tokenivat.

Uinnissa vammautuneesta jalkapöydästä ei ollut haittaa juoksussa. Pieniä tuntemuksia siinä oli puolen välin jälkeen, kun otin jonkun mutkan vähän huolimattomasti, mutta ei muuta. Sunnuntaiaamuna jalkaan oli kyllä tullut vähän väriä, joten tämä viikko on mennyt varmuuden vuoksi jalkaa hoitaessa.

En ollut tutustunut kisainfoon sen kummemmin ja iloiseksi yllätykseksi huomasin, että uimastadionille pääsi saunaan juoksun jälkeen, loistavaa. Matkalla autolle kävin vielä Töölössä kiinalaisessa täyttämässä energiavarastot ja homma alkoi olla paketissa.

9touko/130

Helsinki Central Park 10k

By Lauri

Kevään juoksut alotettiin pari viikkoa sitten viime vuoden tapaan Paloheinän maisemissa järjestetyssä kympin kisassa. Pääasiallisesti tämä kisa oli osa valmistautumista viikon päästä olleelle puolimaratonille, mutta siinä samassa saattoi kokeilla myös kympin kuntoa tosissaan.

Kahdeksan viikkoa suunnitelmallista juoksutreeniä ehti vetää ennen tätä kisaa hiihtokauden jälkeen. Harjotusvauhdit eivät olleet viime vuoden veroiset ja kun kisaviikko meni kurkkukivussa ja flunssaisena niin odotukset eivät hirveän korkealla olleet. Tarkoitus oli kuitenkin lähteä juoksemaan 40 minuutin vauhtia ja näin ollen parantaa viime vuotista aikaa, joka oli 40:42.

Keli oli juoksuun oikein hyvä ja lyhyissä housuissa ja t-paidassa ois varmasti tarennut, mutta flunssan jälkeen päätin mennä kuitenkin pitkiksissä eikä se tuntunut menoa haittavaan, vaikka jossain välissä vähän kuumalta tuntuikin.

Juoksijoita oli tämmöseen kisaan ihan sopivan tuntunen määrä ja lähtöviivallekin pääsi ihan eturiviin ilman sen kummempaa ryysistä. Paukusta reippaasti liikkeelle ja ilman mitään ruuhkaa sai alusta asti juosta. Eka 500m meni sellasta 3:40 kilomerrivauhtia, joten vähän oli syytä himmailla sen jälkeen. Nopeasti sai vauhdin osumaan siihen 4:00 min/km ja sitä sitten mentiin. Ekojen kilometrien aikana meni jonkun verran kiireisempää porukkaa ohi, mutta sitten asemat aikalailla tasaantuivat.

Flunssan jäänteet ei juoksua haitanneet ja itse tyydyin niistämään viimeiset räkä rippeet juoksun aikana ihan ilman apuvälineitä, mutta kunnioitusta sille kaverille, joka tyynesti otti tossa vauhdissa nenäliinan taskusta niisti nenän ja laittoi rätin takaisin taskuun.

Juoksu juostiin kahtena vitosen lenkkinä ja eka kilometri oli tasaista sitten pari nousuvoittoista kilometriä ja viimeset pari taas myötämaata. Ylämäki kilometreillä sen verran hävisi että olin aika lailla tasan 40 minuutin vauhdissa. Viimenen kilometri meni kuitenkin vähän alle ja vitosen väliaika 19:55. Vitosen kohdalla oli juomapistekin, jonka ehdin juuri ja juuri huomata ja napata vähän juotavaa virkistykseksi. Vitosen kohdalla myös omat kannustusjoukot eli isä oli tsemppaamassa.

Toisen kierroksen nousuvoittosilla kilometreillä jäin taas vähän vauhdista ja lyhyet vähän jyrkemmät nousut alko jo tuntumaan. Pari nopeempaa juoksijaa meni ohi mutta peesiin ei ollut saumaa. 1,5 kilometriä ennen maalia olin 9 sekuntia 40 minuutin vauhtia jäljessä, mutta uskoin, että alamäkikilometreillä voisin saada ton kiinni, jos oikein puristaa. Kilsa ennen maalia marginaalia oli kuitenkin vielä 8 sekuntia, mutta en kuitenkaan menettänyt toivoa. 500m metriä matkaa maaliin ja enää 3 sekuntia yli. Loppu sitten vaan apinanraivolla ja maalissa kello pysähtyi aikaan 39:54. 40 minuutin alitus ja oma kympin ennätys parani sekunnilla. Viimeinen alamäkivoittoinen kilsa meni siis aikaan 3:46.

Maalissa loistava fiilis ja olin todella tyytyväinen juoksuun. Tämä antoi myös jotain toiveita viikon päästä olevalle puolimaratonille. Kisa oli taas hyvin järjestetty. Maalissa sai palautusjuomaa ja suihkuunkin pääsi. Erityisen hyvä aikaa vastaan juostessa oli että reitti oli merkattu 500 metrin välein.

Tästä mentiin sitten kohti HCR:ää.

11maalis/131

Pirkan hiihto

By Lauri

Talven pää- tai ainakin kovin hiihto tuli suoritettua Pirkanmaan maisemissa 90 kilometriä perinteisellä. Reissuun lähdin lauantaina iltapäivällä junalla kohti Tamperetta. Junassa ehti ottaa pienet päiväunet ja Tampereella vähän sapuskaa nassuun, mikä olikin hyvä ratkaisu sillä osallistumismaksuun sisältynyt bussimatka lähtöpaikalle kestikin reilun tunnin ja ilman ruokaa nälkä siinä olisi tullut. Juomaa onneksi varasin bussiin, niin sitä sai hörppiä kuumassa bussissa. Ihan parhaimmilla fiiliksillä ei lauantai mennyt, kun iltaa kohti lumimyrsky vain yltyi ja viikon aikana muodostunut lentokeli häipyi sen siliän tien. Sääennustetta tutkailtiin bussimatkan ajan ja kuunneltiin kokeneempien Pirkan hiihdon kävijöiden vinkkejä ja kokemuksia.

Vihdoin päästiin majoituispaikkaan Niinisalon koululle ja siellä alkoikin olla jo kuhinaa. Patja kainaloon ja sitten etsimään vapaata koloa salin lattialta. Koululla oli järjestetty maksullinen ruokailu, joten iltapalaksi sai tankata lihasoppaa. Otin myös pari päivää leipää muutamalla suolakurkkusiivulla elimistön totuttamiseksi suolakurkkuihin, koska epäilin, että niitä tulisin nauttimaan hiihdon aikana. Ruuan jälkeen kävin laittamassa pitovoiteet suksenpohjiin koulun puukäsityöluokassa. Uuden lumen ennustetulle -2...-8 pakkaskelille pohjaan tuli ensin pohjapito raudalla. Sen laitoin jo kotona. Sen päälle vuorokerroksin -2...-6 ja -3...-10 yhteensä neljä kerrosta. Aamulla sitten vielä aamupalan ajan ulkona jäähtyneisiin suksiin kaksi kerrosta -3...-10. Luistopuolella mentiin samoilla kuin Finlandiassa. Pito puolella suksi toimi koko kisan ajan hyvin. Uuden lumen pöpperöisellä kelillä luisto ei ollut hyvä, mutta muihin hiihtäjiin verrattuna kuitenkin ihan hyvä.

Hiljaisuus koululle tuli kymmeneltä, mutta jostain syystä uni ei ihan heti tullut. Vähän aikaa siinä kelailin ja jossain vaiheessa vaivuin unten maille. Yllättävän vähän kuorsauksen ääniä noinkin isosta porukasta lähti. Herätys oli viideltä ja aamulla pääsi ensin jonottamaan vessaan. Sitten nauttiman aamupalaa, jonka kruununa oli puuro hillosilmällä. Vielä suksien viimeistely ja tavaroiden pakkaus rinkkaan ja 40 minuuttia ennen lähtöä kohti lähtöpaikkaa. Yllättävän pitkän matkan sai kevyessä lumisateessa talsia, mutta se meni mukavasti lohjalaisen majoitusvieruskaverin kanssa jutustellen. Lumisade lakkasi sitten jossain hiihdon alkupelissä ja sään puolesta saatiin hiihtää aivan upeissa olosuhteissa. Keli sen sijaan oli turhan nihkeä. Nopea suksien testaus ja totesin voitelun onnistuneeksi. Vessaan piti ehtiä vielä ennen starttia ja siinä meinasi tulla vähän kiire, kun ensimmäisen ryhmän lähtöpaikalle oli odotettua pidempi matka.

Starttiasemat otin n. 50 metrin päästä lähtöviivasta, mutta paljon lähemmäksi olisi pitänyt mennä sillä jotenkin tuntui, että olin "hitaammissa" lähtöryhmissä olevien suksijoiden joukossa. Lähtöpaikka oli varuskunna alueella, joten lähtölaukaus suoritettiin varmaan sa-int tyyliin vähän isompi kaliiberisella. Sitä lähtölaukausta ei kyllä pystynyt missaamaan. Lähtöpaikka ei ollut millään aukealla vaan latuja oli vedetty puikkelehtimaan mäntykankaalla puiden välissä. Olikin hauskan näköistä, kun hiihtäjät puikkelehtivat useassa eri jonossa. Itsellä kävi semmoinen virhe, että hiihdin jonkun perässä ja ohi mentyäni huomasin, että sitä latua ei ollutkaan ajettu. Parisataa metriä piti avata latua ennen kuin pääsi hyppäämään takaisin ajetulle baanalle.

Alun yritin ottaa rauhallisesti ja välttää turhaa ryntäilyä. Aikamoisessa letkassa välillä mentiin, mutta kyllä se paikka siellä jonossa löytyi, kun välillä vähän ohitteli. Ohittelu oli kyllä vaikeaa, kun ladulla oli selkeästi paras hiihtää. Keskellä oli pieni kerros uutta lunta ja luisto latua huonompi. Ongelma oli myös se että suurimmaksi osaksi oltiin hiihdetty vain yhtä latua ja toinen latu oli korkkaamattomana ohuen lumikerroksen peitossa. Ensimmäisen kymmenen-viidentoista kilometrin jälkeen oma paikka hiihtäjien joukossa alkoi löytyä ja ohitusten määrä väheni. Ihan hyvin pääsi myös peesailemaan. Väliajoista ei ollut tietoa, kun jo toisen kerran putkeen onnistuin jättämään kellon kotiin. Rennon reipasti vauhtia tuntemusten mukaan vaan mentiin.

Jonkin verran ennen puoltaväliä ajauduin jossain mäessä letkan ekaksi ja vedin sitten jonkin aikaa yrittäen saada edessä olevan letkan kiinni. Tiukassahan se oli, mutta haarakäynti nousussa saatin letka kiinni. Huoltopaikalla jotenkin porukka hajosi ja sitten sai vähän rauhassa mutustella energiapatukkaa suksiessa, ettei tarvinnut lähteä vetämään. Matkan aikana taisi mennä viitisen geeliä ja yksi energia patukka. Niiden lisäksi huoltopisteiltä aina urheilujuomaa ja taisinpa jossain mustikkasoppaa maistaa. Loppupuollella oikeastaan kaikki ruisleivästä suolakurkkujen kautta rusinoihin maistui. Energiat sinänsä riitti ihan hyvin kokomatkaksi.

Puolessa välissä sai ensimmäisen kerran jotain osviittaa väliajasta, kun juuri niin raastavan sopivasti viimeiset puolen matkan hiihtäjät kiilasivat eteeni. Jonkin verran siis yli kolmen tunnin ensimmäinen puolikas meni. Tässä vaiheessa meinasi taistelutahto meinasi loppua, kun ainoa mahdollisuus oli lykkiä keskellä hitaita hiihtäjiä ohitellen. Näitä urheita hiihtäjiähän siitä ei voi syyttää vaan järjestäjän aikataulutusta. Keskellä lykkien ohi kuitenkin kohtalaisesti pääsi vaikka voimia se varmasti vei. Muutaman kerran ystävällisesti kyselin tilaa, kun hiihtäjät menivät kolmessa jonossa.  Seuraavana erikoisuutena oli vajaan kilomertin jalkautumisosuus, jonka hölkkäsin ohitellen lisää puolen matkan hiihtäjiä. Sitten sukset jalkaan ja matka jatkui kohti nousuosuutta. Etukäteen peloteltu nousu ei kuitenkaan jäänyt erityisesti mieleen ja ihan sujuvasti sen kipusin. Seuraavana matkalla oli pelätty lasku, jota itse en kyllä pitänyt minään ja varsinkin tässä kelissä ei varmasti aiheuttanut suurempia ongelmia kenellekkään.

Loppumatkaa hiihdin jojoillen puolenmatkan hiihtäjien kanssa. Jossain vaiheessa huvitin itseäni ajatuksella, että teillä on vielä puolet jäljellä ja minulla enää neljäsosa. Onneksi välillä oli näkyvissä myös täyden matkan hiihtäjiä, ettei ihan epätoivoon vaipunut. Tällä kertaa tiukimpana taisteluparina oli pinkissä haalarissa hiihtänyt nuori nainen. Välillä olin reilu sata metriäkin jäljessä ja välillä taas pääsin ohi. Loppupuolella olleella nousuvoittoisella osuudella pääsin ohi ja ajattelin että onnistuihan se, mutta viimeisten kilometrien tasaisella taas tultiin takaa ohi. Loppulaskuun lähdettäessä sain taas vähän eroa, mutta loppusuoralla sai vielä lykkiä tosissaan, että voitto siitä taistelusta tuli.

Ajankulusta ei siis ollut juurikaan hajua ja maalissa kello näytti 6.34.22. Sijoitus oli miesten yleisessä sarjassa 28. 288 maaliin päässeestä. Toki ikäsarjoissa löytyi vielä pitkä liuta kovempaa hiihtäneitä veteraaneja. Haaveena oli kuuden tunnin alitus ja vähimmäis tavoitteena kuusi ja puoli tuntia. Ottaen huomioon että voittajan aikakin oli lähes tunnin edellisvuotista hitaampi olin kuitenkin ihan tyytyväinen aikaani. Tuolla kelillä ei kyllä 90 kilometriin mahtunut kovin montaa pätkää, jossa olisi vaan saanut lasketella. Loivaan alamäkeenkin sai pukkia tosissaan ja tasaisellakin piti potkujen apuun, kun pelkällä tasatyönnöllä ei oikein päässyt eteenpäin.

Maalissa ensin palautusjuomaa, kävin vaihtamassa kuivat vaatteet säästäen pesut myöhäisemmäksi ja sitten söin maksullisen hernekeiton. Maalista bussi vei uimahallille, jossa pääsi saunaan ja pesulle. Kävin vielä Tampereella syömässä ja sitten junalla kotiin. Hyvä reissu oli tämäkin majoitusjärjestelyineen kaikkineen. Ilman majoitusta tonne tuskin olisi tullut edes lähdettyä. Myös hiihtoreitti kulki miellyttävissä maisemissa. Kyllä tuonnekin pitää joskus päästä paremmassa kelissä revittelemään.

Tästä jatketaan sitten yrittäen saada juoksuun vauhtia ja korvaamalla hiihto kelien mukaan pyöräilyllä. Seuraava tapahtuma taitaakin olla kympin juoksu ennen HCR:ää, joten pari kuukautta mennään treenien merkeissä.

27helmi/133

Finlandia-hiihto

By Lauri

Talven riennot jatkuivat Finlandia-hiihdon 50 km perinteisen merkeissä. Tsekin reissun jälkeen oli ehtinyt hiihtoakin treenaamaan ihan mukavasti ja siinä mielessä pääsi luottavaisin mielin matkaan. Hiihtoa edeltävän viikon otin treenien osalta rauhallisesti ja itseasiassa suksilla kävin edellisen kerran maanantaina. Viikolla sitten vaan työmatkapyöräilyä ja pari juoksulenkkiä. Tankkaus ei ihan täydellisesti mennyt, mutta eiköhän kroppa saatu energiaa täyteen.

Hiihtoon virittäytyminen alko perjantaina suksien laitolla. Luistoksi alle graffittia ja pintaan sinistä medium fluoria. Pitopuolelle pohjavoide raudalla, viisi ohutta kerrosta 0..-2 purkkia ja sitten vielä lauantaiaamuna kylmään sukseen kerros -1...-3 purkkia. Luisto oli ihan ok vaikkakaan ei mikään huikea. Pito sen sijaan oli todella hyvä ja varsinkin lopussa oli ilo hiihtää täydellisesti pitävillä suksilla.

Itse reissuun lähdin aikaisin lauantaiaamuna. Kotona aamupalaksi mysliä maidolla, sämpylä ja omenamehua. Ensin bussilla Helsinkiin ja junalla Lahteen. Helsingin asemalla alkoikin näkyä muutakin suksikansaa, joten pikkuhiljaa kisatunnelma nousi. Junassa litkin urheilujuomaa ja söin vielä yhden sämpylän ja banaanin vajaa pari tuntia ennen starttia. Hiihdon aikana otin geelit noin 10km ja 30km kohdilla ja kaikilla huoltopisteillä urheilujuomaa. Oma pullokin oli mukana juomavyössä, mutta se jäi korkkaamatta.

Lahden asemalta tuli sopiva vartin kävely hiihtostadionille, jonne saavuin noin tunti ennen starttia. Aikaa oli sopivasti lähtönumeron hakemiseen, varusteiden vaihtoon ja suksien testaukseen. Lähtö oli ensimmäisestä lähtöryhmästä, joten arvelin porukan olevan tarpeeksi kova eikä ollut syytä mennä portille jonottomaan eturivin lähtöpaikkoja. Lähtöryhmässä oli 700 hiihtäjää ja jostain sieltä puolivälin paikkeilta oman ruudun löysin.

Lähtöasemissa

Lähtöasemissa

Lähtöpaikasta johtuen ensimmäinen nousu mentiin rauhalliseen tahtiin, mikä ei sinänsä haitannut mitään. Alkukilometreillä ladulla oli tietysti porukkaa vähän tiiviimmin, mutta ihan hyvin oma paikka hiihtäjien joukossa löytyi ja tarvittavat ohitukset hoituivat sujuvasti eikä voimia tarvinnut tuhlata latujen välillä ja välissä sinkoiluun. Lähdin hiihtämään semmosta rennon reipasta vauhtia.

Sykemittaria ja kelloa en onnistunut saamaan reissuun mukaan, joten yritin virittää puhelimen Sports Trackerin huutelemaan väliaikoja korviin. Ensimmäisen kilometrin se taisi ilmoittaakin, mutta sen jälkeen yleensä luotettava systeemi sekosi täysin. Puhelin alko touhuamaan omiaan sammuen lopulta kokonaan ja oman vauhdin seuraaminen oli satunnaisten väliaikojen varassa.

Ensimmäisen väliajan onnistuin saamaan kymmenen kilometrin kohdalla, kun satuin juuri ohittamaan jonkun naisen, joka katsoi kelloaan ja ilmoitti ystävällisesti ajan sitä kysyessäni. Vähän alle 40 minuuttiin, joten hyvässä vauhdissa oltiin. Vähimmäsi tavoite oli hiihtää alle kolmen ja puolen tunnin parantaen kahden vuoden takaista 3:34 ja risat aikaa. Haaveena oli kuitenkin 15 km/h keskivauhti ja 3:20 alitus ja vielä jos siitä pystyisi vähän nipistämään pääsisin työkaverin parin kymmenen vuoden takaisen noteerauksen alle. Vakiotavoitteena hiihdoissa on tietty myös voittajan aika +50% ja taisi olla ensimmäinen kerta kun siihen nyt pääsin.

Hiihto kulki hyvin ja verrattuna Tsekin viiteenkymppiin ja yläkropassa riitti hyvin voimia. Tuulisilla pelto-osuuksilla tyydyin vaan tylysti peesailemaan. Puolessa välissä sain seuraavan epävirallisen väliajan ja 1:37 kuulosti kyllä omiin korviin todella hyvältä. 3:20 alitus oli siis täysin realistinen. Puolenvälin jälkeisellä tasatyöntöosuudella jouduin tekemään yksin töitä ja edellä meneviä ei vaan millään saanut kiinni. Lopulta taakse muodostui letka ja onneksi kyllästyivät jossain vaiheessa minun vauhtiin ja lähtivät edelle, joten pääsin taas vähän peesailemaan.

Ladut olivvat vielä muutaman sadan hiihtäjän jäljiltä ihan hyvässä kunnossa ja alkua lukuunottamatta tilaa hiihtämiseen ja ohitteluun oli riittämiin. Yhdessä alamäessä joku yritti ilmeisesti viikolla netissä pyörineen Vasaloppet-videon innoittamana saada aikaan ihmiskasaa, mutta me takaa tulevat pystyttiin väistämään miina helposti.

Siinä viitisentoista kilometriä ennen maalia myötämäkiosuudella, jossa oli välissä sopivia pikku nousuja innostuin vähän turhan vauhdikkaaseen menoon, kun mentiin vuorovetoa, jonkun ulkomaalaisen ukkelin kanssa. Toiseksi viimeisellä huoltopisteellä reilu 12 km ennen maalia jäin kuitenkin vähän jälkeen ja se leikki loppui siihen. Yhtäkkiä myös tuntui, että kaikki voimat hävisivät ja hiihto tuntui todella vaikealta. Hetki omaa vauhtia ja voimat palautuivat ja homma alkoi taas sujumaan.

Viimeinen kymppi oli kyllä hienoa taivalta, vaikka kilometrit alkoivat tuntumaan, niin suksi toimi hyvin ja oli ilo napsia sijoituksia hiipuvilta hiihtäjiltä. Tosin kaikissa haarakäyntinousuissa oli joku hitaampi edessä ja niissä joutui vähän himmailemaan, kun ohittaminen oli turhan haastavaa.  Sijoitus parani koko matkan ajan väliaikapisteeltä toiselle. Lähes koko matkan oltiin menty ees taas nuoren värikkäässä puvussa hiihtäneen tyttösen kanssa ja vaikka jossain vaiheessa eroa hänen hyväkseen tulikin selvästi tavoitteeksi otin, että häviämään en ala. Vahvan viimeisen kympin ansiosta pääsinkin jossain vaiheessa ohi ja sekin taistelu voitettiin.

Viimeinen kilometri reitillä on kyllä hieno, kun saa lasketella stadionille, sitten vaan hevosenkenkä ja lyhyt loppusuora. Joku vielä yritti loppusuoralla ohi, mutta hillittömällä lykkimisellä ja loppuvenytyksellä onnistuin pitämään miehen takana. Vähän piti kyllä miettiä kummassa jalassa siru on, mutta oikealla jalalla venytyksen tein.

Suunnilleen kaikki voimat onnistuin jättämään ladulle. Loppuaika oli todella iloinen yllätys, kun tulostaulu kertoi 3:11:27 lukemia. Sijoitus oli 352. reilun 3500 maaliin tulleen joukossa. Aika oli siis alle kaikkien huikeimpienkin odotusten ja edellinen Finlandia-noteeraus parani yli 20 minuuttia. Lyhemmiläkkin treenilenkeillä tuohon keskivauhtiin pääseminen on työn ja tuskan takana, mutta jotenkin vaan numerolappu rinnassa tuntuu meno luonnistuvan.

Maalissa pääsi nauttimaan Finlandia-hiihdon palveluista. Varustesäilytykseen ja sieltä saunalle kävellessä meinasi tosin tulla kylmä, vaikka matka ei kovin pitkä olekaan. Saunaan oli pakko päästä ennen ruokailua, joten palautusjuoma ennen saunaa ja järjestäjien tarjoama limu saunajuomaksi (monen muun tavoin tosin odotin saavani ykkösolutta) toi ensiapua energiavajeseen. Saunassakin oli vielä hyvin tilaa ja ihan rauhassa sai lämmitellä ja fiilistellä. Sitten puhtaana poikana syömään keittoa ja tarpeeksi kylläisenä kotimatkalle. Tosin lakupussin kävin varmuuden vuoksi hakemassa matkaevääksi. Junamatka meni lukiessa ilmottautumisen yhteydessä saatua dekkaria sen mitä hereillä pysyi. Hereillä pysyminen tuntui olevan ongelmana muillakin hiihdosta tulleilla, joten hiihtäjät erottuivat hyvin muista lauantai-iltapäivän matkustajista.

Onnistunut reissu Finlandiaan tuli tehtyä ja täytyy sanoa että kyllä tuolla Lahdessa on hiihtojuhlan tuntua. Tunnelma ladulla oli hyvä ja kannustustakin ihan kivasti. Energiat riiti hyvin eikä varusteiden puolellakaan hirveästi valittamista. Footbalancen pohjalliset tuntuvat hiihdossa hyviltä eikä sen puolesta jalkojen kanssa ole ongelmia. Ainoastaan monojen vetoketjujen aukeaminen on ongelma, koska kaikki lumi kerääntyy monojen päälle ja sulaa siitä pikkuhiljaa kastellen sukat. Joku patentti tuohon on kehitettävä Pirkkaan, että varpaat pysyvät sulana. Taidan vaan teipata lahkeet monojen päälle, joten ens viikonlopun reissuun varusteteippiä mukaan.

Nyt tämä viikko palauttelua ja tankkausta ja ensi sunnuntaina edessä talven kovin koitos, kun Pirkan hiihdossa lykitään 90km.