b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

11syys/120

MeriMyrsky @ Snowflakes Seikkailu 2012

By Jani

MeriMyrsky rullaili Snowflakesin läpi leppoisissa merkeissä (gepsi sammui kesken kaiken mutta oletan että kisan pituus oli yhteensä noin 65 km). Ennen kisaa tosin jännitti, pääsenkö lainkaan seikkailemaan, sillä minulla ei ollut paria. Onneksi Petteri junaili parikseni kovakuntoisen Eetun joka oli kiertänyt kisan myös viime vuonna. Minulle tämän vuoden Snowflakes Seikkailu oli ensimmäinen.

Koska emme entuudestaan tunteneet toisiamme, päätimme nostattaa joukkuehenkeä melontaharjoituksilla. Ja sehän kannatti. Seikkailu käynnistyi yllättävän hyvin, sillä palasimme melontaosuudelta rantaan heti ykkösenä olleen Ulkoilunmaailman jälkeen (picture by Samder). Iloa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Reittikirja oli kadonnut sen tyynen veden ja reiteni kiusaantuivat takaisin kisakeskukselle vievistä rappusista. Pyöräilyosuudella kärki meni menojaan ja jokainen miestä korkeampi mäki piti tampata putkelta. Ei auttanut edes se, että aikaa säästääksemme jätimme kartan telineeseen ja haimme kolmosrastin ulkomuistista ja vieläpä eksymättä. (Tässä auttoi pieni muiden joukkueiden peesailu, muttei anneta totuuden pilata hyvää tarinaa.) Viidettä rastia lähestyessämme annoimme muille joukkueille lisää etumatkaa koska Nuuksion kauniit maastot veivät miehet reitiltään. Loput pyörärastit löytyivät kuitenkin ongelmitta mutta vauhti pysyi edelleen verkkaisena. Eetu kyllä jaksoi.

Suunnistus alkoi vahvasti. Rastit löytyivät vaivatta ja virtaa tuntui riittävän minullakin. Vaan kuinkas ollakaan onnistuin huolimattomuuttani juoksuttamaan meidät kolmoselta suoraan vitoselle. Palatessamme takaisin osuuden neljännelle rastille saimmekin sitten kärsiä virheestäni hyvät kymmenen minuuttia. Luultavasti olimme tässä vaiheessa vielä kohtalaisen lähellä kymmenen kärkeä mutta eksyttyämme pahasti kahdeksannen ja yhdeksännen rastin välille, oli pistesijoista kilpaileminen osaltamme lopullisesti ohi. Lopun suojuoksu oli kuitenkin sen verran raikas kokemus, ettemme jaksaneet tätä pitkään harmitella. Ja suunnistus on kaikesta huolimatta kivaa.

Uimapatjaosuus oli lyhyt ja rasteja vain kolme. Etenemistä hidasti tosin se, että jätimme molemmat uintiräpylämme vaihtopaikalle. Lisäksi Tarjoustalosta ostamani edullisin ja sen myötä myös kapein uimapatja ei ollut pysyä allani. Seuraavalla kerralla en aio patjassa säästellä. Takaisin kisakeskukselle noustessa kohmeiset jalkani olivat lähellä krampata. Mutta Eetu se vain jaksoi painaa, eikä siinä sitten kehdannut mitään valitusvirsiä laulaa.

Vihjerasteille lähdettäessä vaihdoimme kuivat vaatteet päälle (enää ei ollut kiire), ja koska matkaa oli vielä b00tin jäsenten mukaan reilusti jäljellä, päätimme ottaa pyörät allemme. Päättelimme ovelina että koska liikkumismuotoa ei ollut tälle osuudelle erikseen mainittu, polkupyöräily oli jopa suotavaa. Samanlaiseen lopputulokseen päätyi myös vieressämme samaan aikaan vihjeosuudelle lähdössä ollut naisjoukkue. Ratkaisu oli huono ja saavuimme maaliin taas muutaman sijan alempana. Kaikkiaan aikaa meni yli 7,5 tuntia. Ei tullut ihan olettamaamme neljän tunnin kisaa.  🙂

Yhteenvetona sanottakoon, että laskujohteisesta suorituksestamme huolimatta joukkuehenki oli vahva koko matkan. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja Nuuksiohan suorastaan vaatii tällaisia kisoja. Kaiken kruunasi kuitenkin se, että vaihtopaikalla oli suklaata ja karkkia. Ja ensi vuonna voitetaan ainakin arvonnoissa!