b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016
Snowflakes seikkailu vuoden tauon jälkeen taas kalenterissa ja me (LarZ ja Petteri) mukana jo viidettä kertaa (aiemmat kisat: 2014, 2013, 2012, 2011)! Edellinen seikkailukisa olikin vuoden 2014 Snowflakes joten pitkästä aikaa viivalla. Viime hetkillä varattiin majoitus kisaa edeltäväksi yöksi kisapaikalta ja aamulla oltiin kerrankin hyvin levänneinä jo valmiiksi pelipaikoilla. Vaikka aikaa oli reilusti reittien suunnittelulle ja kamojen säädölle niin silti tuli jälleen kerran kiirus lähtöön.
Prologi
Kisa lähti käyntiin totutusti prologilla. Haasteena oli nyt löytää kartalta leimauskortissa olevat rastipisteet. Kun ensimmäinen rasti saatiin kartalta löydettyä niin lähdettiin sitä kohti ja matkalla etsittiin loput. Vaikka ei tullut siis reittiä varsinaisesti suunniteltua niin siitä tuli vahingossa aika optimaalinen. Pari rastia piti kiipeillä rakennusten katoilta tikkaita pitkin. Tällä osuudella oli myös melonta joka oli kerrankin meille hyvä; se oli lyhyt ja monessa kohti pääsi raahaamaan kanoottia maita pitkin 🙂 Rastit löytyi hyvin ja vaihtoon sijalla 12. Taidettiin tosin nopealla vaihdolla ohittaa useampi joukkue jo vaihtoalueella.
Pyöräily
Seuraavaksi edessä oli pyöräily joka on yleensä ollut meille vahva laji. Näin oli myös tällä kertaa ja jo ensimmäisen rastin enduro-osuudella ohiteltiin useampi joukkue. Jostain selkäytimestä se poluilla pyöräily selvästi tulee, kun kumpikaan ei ole viime aikoina juuri maastossa ajellut 😉 Pyöräilyn reitinvalinnat oli onnistuneita ja toteutuskin sujuvaa. Turhia pysähtelyjä tai hidasteluja ei tarvinnut tehdä vaan edettiin tasaisesti rastilta toiselle. Rastille P6 saatiin porukkaa kiinni ja erittäin nopealla sekä virheettömällä palapelin kasaamisella (LarZ juoksi palaset suosta ja Petteri kasasi palapelin) päästiin kaikkien edelle! Pyöräilyn lopussa ainoan ongelma tuotti LarZin karttateline joka hajosi sen verran, että kartta pääsi pari kertaa tippumaan. Pyöräilyn jälkeen oltiinkin jo noustu kisassa toiseksi!
Seuraavaksi vaihto rullaluistimille. Tästä meillä oli etukäteen hyvät fiilikset sillä Petteri on tunnettu double push tekniikan mestari ja itsekin olen pikaluistelua aikanaan harrastanut. Suomen luonto oli kuitenkin asiasta toista mieltä ja Rauli-myrskyn tuomat tuulet teki luistelusta raskaan. Petteri ei myöskään omista hiihtosauvoja joten tuulta vasten joutui puskemaan täysin reisivoimin. Karttaa ei luistelussa tarvinnut sillä rastit löytyi vihjeiden perusteella. Loppumatkasta päästiin liuttelemaan myötätuuleen ja saatiin hetken nautiskella luistelun parhaista puolista.
Suunnistus
Jukola -84
Viimeinen osuus oli suunnistus. Hieman mietitytti, kun reitti näytti aika lyhyeltä mutta aikaa oli varattu peräti kaksi tuntia. Alkumatka hölkkäiltiin mukavia mäntykankaita mutta kakkosrastilla (J2Q3) käteen lyötiinkin vuoden 1984 Jukolan viestin kartta. Maasto oli tällä osuudella erittäin raskasta ja isoa mäkeä riitti. Vaikka itselle paikka oli suunnistuskisoista tuttu niin vanha kartta teki hommasta haastavaa. Kakkosrastia pitikin hieman etsiä ja kun lisäksi taidettiin ottaa hieman huonompi suora reitinvalinta niin takaa tuli ohi Kestävyysurheilu.fi tämän vuoden Jukolan voittajan tarkkuudella. Loput rastit löytyi hyvin ja viimeiselle tehtävärastille (J4Q4) selvittiin kunnialla. Siellä tehtävänä oli boulderoida mäkihyppyrin kyljessä ollut lyhyt kiipeilyseinä. Tipahtamisesta sai rangaistuksena käydä mäkihyppyrin alastulomontussa. Petterillä olikin vielä niin paljon intoa, että hän kävi montun pohjalla hakemassa hapot loppusuoralle 🙂
Snowflakes oli jälleen hieno kisa. Vaikka varsinaista seikkailutreeniä ei ollut juurikaan alla niin hyvin meni vanhoilla pohjilla ja lopullinen sija oli 6. Kiitokset vielä järjestäjille!
b00t @ SnowFlakes Seikkailu 2013
Jo perinteeksi muodostuneeseen snowflakes seikkailuun lähdettiin Petterin kanssa jo kolmatta kertaa. Edellisvuosilta oli puolustettavana 2:s ja 3:s sijat ja tänä vuonna näytti lähtölistalla olevan paljon leveämmin tasoa kuin aiemmin. Hieman etukäteen jännitti miten Petterin jalat kestää, kun edellisenä viikonloppuna oli käynyt tekemässä kevyen 110km kävelyreissun ruotsissa 🙂 Huoli oli turha sillä vauhtia löytyi ja jalkojen kanssa ei ollut mitään ongelmia.
Ensimmäinen osuus oli suunnistus lähialueella. Lähtö onnistui hyvin, sillä lähdettiin eri suuntaan (etelää kohti) kuin 90% joukkueista ja saatiin leimailla ekat rastit rauhassa ilman ruuhkia. Kartta tuli kuitenkin taiteltua hieman huolimattomasti ja huomasin hieman liian myöhään, että kartan toisessakin reunassa oli rasteja... Hieman tuli siis ylimääräistä matkaa ja jokirasteillä joutui jonkin verran jonottamaan leimausta ruuhkissa. Ekaan vaihtoon ja kohti melontaa kuitenkin ihan hyvissä asemissa.
Ensimmäinen suunnistus. GPS hieman temppuillut välillä.
Melonta
Melontaan pyörillä ja rannasta ensimmäinen kanootti haltuun. Melonta oli aika peruskauraa sillä erotuksella, että ohitettiin yksi pariskunta! Olikohan ensimmäinen kerta, kun joku ollaan melonnassa ohitettu 🙂 Siitä jäi hyvä mieli vaikka toki meidän ohi kauhoi sitten vähän useampi kaksikko. Oxaliskin riuhtoi sulavan näköisesti ohi ja katosi horisonttiin. Tuloksia näin jälkikäteen katsellessa ei se melonta nyt niin huonoa lopulta ollutkaan vaikka siltä tuntui. Keulaan kuitenkin vain muutamat minuutit ja sija varmaan jossain kymmenen tuntumassa.
Nopean repun vaihdon jälkeen jatkettiin suoraan varsinaiselle pyöräilyosuudelle. Pyöräilyssä olikin tällä kertaa oikein mukavasti rasteja ja ihan mielenkiintoisia välejä. Leimauskorttia ei tosin ehditty virittää mihinkään joten leimaamisessa aina hetki kesti, kun kortti piti kaivaa vyölaukusta. Pyöräilyn jännimmät hetket koittikin heti ykköselle mennessä, kun karttaa lukiessa ajelin suoraan tiessä olevaan monttuun ja melkein lähdin lentoon. Jotenkin selvisin kuitenkin pystyssä ja matka jatkui. Ekalla rastilla suoritettiin hiekkakuopalla lyhyt sykkelikrossi jossa ei ongelmia ollut. Rastit löytyi hyvin ja ohiteltiin jo alkumatkasta useampi joukkue.
Pyöräily + suunnistus
5:s rastilla suoritettiin n. 3km soramonttusuunnistus. Suunnistuskengätkin oli mukana mutta ei niitä sitten kuitenkaan jalkaan vaihdettu vaan taiteiltiin pyöräilykengissä koko matka. Hieman oli välillä hankalaa mutta ei siinä varmaan sen enempää hävitty kuin mitä olisi mennyt aikaa kenkien vaihtoon. Pari rastia oli pienissä saarissa ja toiselle piti jopa pari metriä uida, kun jalat ei enää pohjaa tavoittanut. Suunnistuksessa pari pientä koukeroa tuli mutta ei mitään isompia. Soramontulta lähtö seuraavalle rastille oli kohtuu hankala, kun polkuja meni joka suuntaan ja kartassa oli oikeastaan vain yksi mitä olisi pitänyt seurata. Oikea löytyi kuitenkin suoraan ja matka jatkui. Pyöräilyn 7:rastille otettiin hieman huonompi valinta sillä matkalla oli aikamoiset kuralätäköt. Lisäksi rastille tuli muutaman minuutin kupru, kun käännyttiin metsään liian aikaisin. 9-rastille saatiin kiinni Lumi Ski Club 1:n pojat joiden kanssa sitten loppumatka ohiteltiin toisiamme. 12-13 välillä ryynättiin alkumatka pyörien kanssa pusikon läpi polulle ja tässä päästiin hieman karkuun. 16-rastilla sitten taas ihmeteltiin porukalla pv:n rastilla, että onko se meidän vai ei. Oikea rasti löytyikin sitten muutaman kymmenen metrin päästä edestäpäin. Pyöräilyn viimeiselle 17-rastille mennessä Ski Clubin jampat lähtikin kiertämään yllättäen vasemmalta ja Petteri vanhana kettuna vaan hiljaa viittilöi että toiseen suuntaan ja päästiin näin nopeammalla valinnalla parin minuutin karkumatkalle.
Viimeinen suunnistus
Jälleen nopea vaihto; juoksukengät jalkaan ja kohti viimeistä suunnistusosuutta. Vaihdossa kuultiin, että ollaan kolmantena. Ski Clubin jantterit oli kuitenkin aika lähellä takana joten virheisiin ei ollut viimeisellä pätkällä varaa. Ensimmäisellä rastilla päästiin armeijan esteradalle kiipeilemään ja siinä vertyikin mukavasti pyöräilyn jähmettämät raajat. Suunnistus sujui hyvin ja saatiin pidettyä vauhti tasaisena. Yleensä ollaan oltu suunnistuspätkillä hyviä ja vaikka nyt ei kovin vaikea rata ollut niin luotettiin, että virheettömällä vedolla pysyy muut takana. Paketti pysyikin kasassa loppuun asti ja saatiin lopulta lasketella maaliin rauhassa kolmantena!
Koko reissu meni tällä kertaa vain pienillä virheillä erittäin tasaisesti ja hyvin loppuun asti. Energiatkin riitti hyvin, vain yksi geeli tuli matkalla napattua. Järjestelyt ja kisa oli jälleen erittäin hienosti hoidettu ja varsinkin sulavat tehtävärastit missä pääsee rymistelemään eikä tarvitse jonotella on meidän mieleen. Kiitokset järjestäjille ja ensi vuonna tullaan varmasti uudelleen hakemaan sitä puuttuvaa voittoa 🙂
Kisasivut | Tulokset | Kuvia 1 | Kuvia 2
b00t2 Spring Adventuressa
Kesän seikkailukausi avattiin aurinkoisessa säässä Nummi-Pusulan upeissa maastoissa Spring Adventuren merkeissä. Itselläni edellinen viikko oli mennyt HCR:ltä palautellessa ja vähän ärtynyttä nilkkaa parannellessa ilman sen kummempia urheilusuorituksia. Ikään kuin tasoitukseksi Jani ilmoitti perjantai-iltana, että oli loukannut nilkkansa jalkapallossa, joten varovainen aloitus sopi molemmille. Lauantaiaamun herätys ei ollut omalta osaltani ihan optimaalinen, sillä heräsin siihen, että vasen pohje kramppasi.
(c) Liisa @ Mehukatti
Lauantaiaamuna materiaalin jako alkoi vasta yhdeksältä, tunti ennen starttia. Aaamulla sai siis nukkua ruhtinaallisen pitkään. Tunti tuntui etukäteen lyhyeltä ajalta reittien suunnittelemiseen, mutta hyvin siinäkin ehti reitit raapustaa kartalle. Karttoja katsellessa huomio kiinnittyi siihen, että suunnistus olisi ehkä hiukan normaalia haastavampaa. Vastineeksi karttoja oli kaksin kappalein. Reittivalinnoissa ei sen kummempia ongelmia ollut ja homma oli toteutusta vaille valmis.
Alkuun oli parin kilometrin muistisuunnistus, jossa hyödynsimme seuraavan osuuden suunnistuskarttaa. Lähdimme melko rauhassa liikkeelle. Janilla tuntui virtaa riittävän ja jaksoi hän jopa ottaa juoksun tapaisia askeleita suppien rinteitä ylös kiivetessä. Itselläni alku oli hankala, koska sykkeet nousivat heti tappiin ja vauhdin pitäminen oli haastavaa. Ensimmäisestä osuudesta selvisimme hyvin ja siitä vaan vaihtoalueen läpi jatkamaan suunnistukseen.
Suunnistuksen neljä ensimmäistä rastia sujuivat ongelmitta. Juoksimme tässä vaiheessa letkassa muutaman muun joukkueen kanssa. Janilla alkoi kuitenkin vatsa vaivata, ja siksi hänen oli pakko maastoutua hetkeksi metsikköön. Itselleni pysähdys teki ihan hyvää. Sain kierroksia alas ja kroppani alkoi toimia paremmin. Pysähdyksen aikana jäimme letkasta, jossa myös toinen b00tin tiimi oli mukana. Samalla katosivat myös suunnistustaidot. Teimme reilun pummin seuraavalle rastille. Kävimme jopa kartan ulkopuolella ja siitä huolimatta onnistuimme juoksemaan melko läheltä rastin ohi. Hetkeä myöhemmin pääsimme takaisin kartalle ja löysimme rastin. Loppuosuus meni meiltä suunnistuksellisesti paremmin ja itse sain kokea jopa juoksemisen iloa. Keskinopeus vain ei ehtinyt nousta, sillä vielä yksi varikkopysähdys täytyi metsän siimeksessä tehdä. Käytimme suunnilleen pari tuntia juoksuosuuksiin.
(c) Liisa @ Mehukatti
Tullessamme vaihtoalueelle Jani kiersi vielä posliinin kautta, ja sen jälkeen pakki alkoi vihdoin toimia. Ennen pyöräosuudelle pääsyä tein köysirata-questin (Jani katseli vierestä), jossa etenin puiden väliin viritettyjä köysiä pitkin erilaisia apuköysiä hyödyntäen. Selvisin tippumatta, joten siihen ei kauaa aikaa tuhrautunut.
Pyöräosuuden alussa huomasi, että olimme pyörän selässä ensimmäistä kertaa kartan kanssa. Siirtymä ensimmäiselle rastille meni takkuisesti, vaikka emme siinä pummanneetkaan. Tästä eteenpäin pyöräsuunnistus alkoi toimia, tosin hitaanlaisesti. Lähtiessäni kakkosrastilta myös oikea pohkeeni päätti krampata - ikään kuin solidaarisuudesta - mutta eipä tuo menoa haitannut. Jani alkoi päästä pyörällä vauhtiin, välillä vähän liikaakin. Mies ehti nimittäin suotta polkea parin rastin ohi, vaikka yritinkin huutaa häntä pysähtymään. Tässä ei silti paljon ajassa hävitty. Muutaman kerran tulimme pyöräilyosuuden aikana vastakkain toisen b00tin tiimin kanssa ja ehkä hiukkasen saimme heitä kiinni. Jossain välissä Jani antoi Petterille juomaakin.
Pyöräilyssä ei liieemmin asfalttiteitä tarvinnut polkea, vaan menimme pienempiä uria ja sehän sopii maastopyörän kanssa paremmin kuin hyvin. Paikoin metsässä oli vielä märkää ja polkeminen raskasta. Lisäksi osa rasteista oli laitettu mäkien päälle, joten jos juoksuosuudella ei saanut kiivetä tarpeeksi niin nyt viimeistään sai. Luontoa ja maisemiakin ehti pyöräillessä ihmetellä ja päällimmäisenä mieleemme jäi valko- ja sinivuokkojen peittämät polut, tiheät mutta lehdettömän koivikkorinteet ja niiden takana siintäneet järvet sekä aivan hailakan vaalean vihreänä auringossa kylpevät lehtimetsät.
(c) Liisa @ Mehukatti
Kulutimme pari tuntia pyörän selässä, ja vaikka tähän asti kisassa oli ollut jopa kuuma, ei tuulinen järvi järin houkutellut melomaan. Tässä vaiheessa molemmilla alkoi olla juomat lopussa, mutta onneksi olin jättänyt huoltolaatikkoomme vettä täydennykseksi. Haukkasimme vaihtoalueella myös banaanit, ja hyvin se tuntui pysyvän Janillakin sisällä. Lähdimme melomaan muutama minuutti b00tin toisen tiimin perässä, ja saimme sen kiinni toisella rastilla olevalla questilla. Odotimme uintirastia, mutta tehtävänä olikin onneksi vain yhden rastin muistisuunnistus peilikuvakartalla. Alunperin rasteja piti olla kaksi, toinen niistä oli kuitenkin hukkunut - ehkä ihan kirjaimellisesti.
Lähtiessämme suorittamaan tehtävää tuuli irrotti karttamme kanootista. Ilmeiseti olin sen rantautuessa vahingossa osin irrottanut. Onneksi kartta jäi viereiseen ruohikkoon ja sain haettua sen nopeasti. Questin rastille sai kahlata reisiä myöten ja vesijuoksuksihan se meni. Meloimme tästä kolmannelle rastille aika pitkän matkan jokea pitkin. Joessa melominen oli ihan hauskaa ja siinä meloessa ihastelimme veden muovaamaa mutkaista jokea. Muutama kapeampi paikka osui kohdalle, mutta ihan hyvin mahduimme melomaan. Tulimme rastilta sitten vastavirtaan takaisin ja se olikin ohjauksellisesti haastavampaa. Melontaan aikaa meni reilu kaksi tuntia, mutta kanootissakin aika meni kuin siivillä.
Olisimme pärjänneet paremmin kisassa, mikäli olisimme jättäneet jokirastin väliin. Sen noutaminen vei meiltä yli tunnin, ja väliin jättämisestä olisi tulllut vain tunnin sakko. Sen sijaan jätimme hakematta viimeisen melontarastin sekä loput pyörärastit. Poljimme siis suoraan melontaosuuden vaihtoalueelta maaliin. Toisenlainen taktikointi olisi todennäköisesti mahdollistanut neljännen melonta ja kaikkien viimeisen osuuden pyörärastien leimaamisen. Tällöin olisimme välttyneet myös sakoilta, jotka tulivat niukasta määräajan ylityksestä (vajaa seitsemän minuuttia).
(c) Liisa @ Mehukatti
Maalissa oli kuitenkin ihan hyvät fiilikset. Saimme lohikeittoa ja pääsimme suihkuunkin. Suihkusta tuli tosin vain jääkylmää vettä. Puhdisti ja virkisti. Kisa oli rankka ja varmasti hyvää treeniä. Päivää ei voi paljon paremmin viettääkään. Tästä sitten kuukauden verran treeniä ennen No Limit Adventurea, ja onpa siinä itselläni triathlon-kauden avauskin edeltävällä viikolla.
Matkaa taittui 62 km (15 km juosten + 33 km mtb + 14 km meloen)
Jälkeenpäin kirjoitettu: Tulokset ovat tulleet tänään, olimme 28. Joko tulokset eivät ole oikein, tai sitten emme vain osaa tulkita niitä. Vaan ei siinä, parempi taktikointi olisi saattamut nostaa meitä lopullisella tuloslistalla mutta pärjätä olisimme voineet vain paremmalla kunnolla ja vahvemmalla vatsalla. Kivaa oli.
Mehukattien Liisalle suuri kiitos kuvista.
b00t XGlow-Kaadossa
XGlow-kaatoon saatiin mukaan peräti kaksi b00t joukkuetta. Ykkösessä mentiin minä ja Petteri ja kakkosen muodosti Jani sekä Lauri A. Itse ajelin paikan päälle jo perjantai-illasta ja suunnittelin reitit sun muut valmiiksi. Janikin ilmestyi myöhemmin ja käytiin vielä reittejä hieman läpi ennen lyhyitä ja huonoja unia liikuntasalin lattialla. Petteri ja Lauri A tulivat paikalle vasta juuri ennen lähtöä ja viimeisten säätöjen jälkeen oltiin valmiina kisaan. Seuraavassa ykköstiimin matkakertomus.
Tällä kertaa matkaan lähdettiin suoraan pyörillä ja päästiinkin mukavasti haistelemaan heti kärjen vauhtia. Kovaa oli kyyti alusta asti ja 2-3 välillä ehdin vielä käydä tekemässä lähempää tuttavuutta tien pinnan kanssa komean ja vauhdikkaan OTB:n muodossa. Ekaan vaihtoon rastille 3 tultiin sen takia hieman keulaa perässä. Kärki saatiin kuitenkin kiinni heti juoksupätkän aluksi (rastille 4 mennessä), kun löydettiin polku suoraan muiden sitä etsiessä. Juoksupätkä menikin sen jälkeen mukavasti porukassa Neonsportin ja Lupus Extremen kanssa. Viimeisellä välillä (6-7) kohti pyöriä Neonsportin Mäkelät pistivät isompaa vaihdetta silmään ja juoksivat meiltä muilta karkuun. Seuraava rasti (8) tuottikin sitten ongelmia... Reitinvalinta oli ehkä hieman huono ja lisäksi tehtiin klassinen yösuunnistusvirhe ja käännyttiin 180 astetta väärään suuntaan kartasta puuttuvaa polkua pitkin. Kompassikin piti kaivaa repusta ennen kuin suostuin uskomaan, että oltiin tosiaan käännytty takaisinpäin... Hetken oltiin aika hukassa mutta onneksi opasteviittojen avulla löydettiin Siikajärvelle ja rastille. Tässä ehti pari joukkuetta mennä ohi ja kärki karkasi tavoittamattomiin.
Loppu pyöräily meni mukavasti kiertoja tehden ja rastit poimien. 2km sprinttisuunnistus ja pyöräily kajakeille menivät nekin virheittä. Juuri ennen sprinttiä päästiin yhden joukkueen ohi ja melontapaikalle tullessa kuulimme järjestäjiltä olevamme neljänsiä ja n. 8 min perässä kolmansia. Asetimme itsellemme kovan tavoitteen pysyä tällä sijalla, vaikka melonta oli sitten jälleen kerran aikamoista 🙂 Kajakki veti vahvasti oikealle ja varsinkin kapeammat paikat oli meidän taidoillemme todella hankalia. Muutaman kerran juututtiin kaislikkoon ja jouduttiin peruuttelemaan. Kajakin aikana takaa alkoikin uhkaavasti pari joukkuetta lähestyä. Onneksi melonta loppui takaa-ajajien kannalta kesken ja saatiin ero pidettyä riittävänä ennen viimeistä pyöräilyä maaliin. Maaliviiva ylitettiinkin sitten neljänsinä. Kisa oli kokonaisuuten oikein mukava ja b00tille mieleinen, kunnon raastoa ilman turhia kikkailuja 🙂
b00t maalissa (kuva: Mikko Rantahakala / Avanti Adventure)
Koko reitti. 4-5 välillä gps sekoillut ja 6-7 ilmeisesti polku eri paikassa kuin kartassa.
Sprinttisuunnistus
Jani testaa VJ Irock -suunnistustossuja
Miksi halusin uudet tossut?
Olen tähän saakka juossut seikkailukisoissa tavallisilla juoksutossuilla (Asics Gel Nimbus 11: normaalituenta) ja kokenut ne huonoiksi erityisesti metsässä. Nykyisten juoksutossujeni ongelmana on se että ne keräävät kastuessaan (seikkailukisoissa tossut kastuvat aina ja läpikotaisin) runsaasti vettä. Tällöin niistä tulee painavat ja niiden pohjat lakkaavat tyystin vaimentamasta askelta. Lisäksi juoksutossujen tuki on maastossa melko olematon, eivätkä ne kestä vaativampia olosuhteita, kuten jyrkkiä nousuja/laskuja, liukkaita kallioita ja juurakoita tai teräviä kiviä ja risuja. Näiden edellä mainittujen syiden vuoksi ryhdyin etsimään seikkailukisoihin soveltuvia maastojuoksutossuja. Edellytyksenä on että ne olisivat kestäviä ja kevyitä, vaimentaisivat askelta, kuivuisivat kastuttuaan nopeasti (semmoisia tossuja jotka pitävät vettä uidessa ja samalla puskevat kosteuden ulos ei taida ollakaan) ja pitäisivät niin sateella metsässä kuin kuivalla hiekalla lenkkipoluilla. Hinnallakin on väliä mutta näyttää siltä että sata euroa menee varmasti.
| Kestävyys | Ulkokuoren tulee kestää terävät kivet ja oksat |
| Pitävyys | Pitoa on löydyttävä niin asvaltilla, hiekalla kuin kallioilla |
| Tukevuus | Jalan pitää pysyä paikallaan hankalassa maastossa ja märissä tossuissa |
| Vaimennus | Matkat ovat toisinaan melko pitkiä, eikä aina juosta pehmeällä alustalla |
| Hengittävyys | Veden pitää poistua nopeasti mukavuuden, vaimennuksen ja keveyden kärsimättä |
| Keveys | Painoa ei saisi olla tavallista juoksutossua enempää (< 250 g) |
| Hinta | Sata euroa on paljon rahaa mutta työstä pitää maksaa |
Kuinka löytää haluamansa?
Jo se että kykenee tekemään itselleen selkoa mitä tulevilta tossuiltaan odottaa on hankalaa ja aikaavievää puuhaa. Tossujen löytäminen ei tee tässä suhteessa poikkeusta, ainakaan mikäli aloittaa etsintänsä internetistä. Tieto johon ostopäätöksensä perustaisi on usein vaikeaselkoista (esim. mitä tarkoittaa LaSportiva Raprotin FriXion XF -pohja?), subjektiivista ("Tämä on minusta hyvä merkki") ja puutteellista (tossujen paino kerrotaan yllättävän harvoin). Parhaani annoin hakiessani tietoa ehdot täyttävistä maastojuoksutossuista mutta tuntien ihmettelyn jälkeen en silti päässyt internetiä ja ystäviäni kauemmas. Varsinaisia seikkailu-urheiluun suunniteltuja juoksutossuja ei tunnu olevan, vaikka näin saatetaankin kehua (esim. täällä Inov 285sta). Vaan ei siinä mitään, maastojuoksu- tai nastattomat suunnistustossut kelpaavat minulle mainiosti. Nimikkeellä ei ole väliä, ominaisuuksilla on. Koska tossuja ei voi internetissä testata kipitin lopulta kiltisti Suunnistajan Kauppaan. Kävin minä ensin monessa muussakin liikkeessä muttei niistä juuri apua ollut. Suunnistuskaupassa keskustelin tossuista erittäin asiantuntevan ja innostununeen myyjän (tiesi tossuista ihan hirveästi!) kanssa, sitten kokeilin (kävelin liikkeen lattialla yksi tossu jalassa ne perinteiset viisi metriä edestakaisin) ja lopulta päädyin VJ Sportin Irockeihin (ostopäivä 6.9.2012). Uusien tossujen ostaminen on siis internet-aikakaudellakin aika perinteistä touhua.
Irock teoriassa
Suomalaisen VJ Sportin Irockit ovat valmistettu kilpasuunnistusta silmällä pitäen, tossujen ulkokuoressa on valmistajan mukaan uusinta huipputeknologiaa (1. ehto: kestävyys). Tämä tarkoittaa ainakin sitä että kärkeä on vahvistettu kevlarilla. Toisekseen tossuissa ei ole nastoja. Pitävyys (2. ehto) perustuu butyylikumipohjaan josta väitetään seuraavaa: "paras mahdollinen märkäpito, mikä nappulakengässä voi olla." (VJ Sport, 2011). Viimeisimmässä Juoksija-lehdessä (7/2012) Irockeja testattiin ja siinä tossuja kutsuttiin "pitohirmuiksi". Kolmanneksi valmistaja kehuu tossuja tukeviksi (3. ehto), koska niissä on 'Fitlock-systeemi' joka viittaa tossujen sisäreunassa oleviin kumivahvikkeisiin. Tukevuutta parantaa myös kapea lesti (ilmeisesti F), jonka pitäisi auttaa pitämään jalka paremmin paikallaan (kantapää ei nouse kupista eikä varpaat puristu tossujen kärkeen). Valmistaja huomauttaa, että tossut kannattaa kiristää huolellisesti ja toivoo käyttäjiltä kärsivällisyyttä: ne muotoutuvat jalkoihin sopiviksi noin viiden käyttökerran jälkeen. Neljäntenä merkittävänä ominaisuutena on 'KvamO'-tekniikka. KvamO viittaa vaimennukseen (4. ehto), ja suunnistajan kaupan myyjä mainosti sitä geeliä parempana siksi ettei se jähmety kylmissä olosuhteissa. Hengittävyydestä (5. ehto) ei ollut myyjän kanssa muuta puhetta kuin että tossut imevät vettä noin 20 grammaa. Valmistaja ilmoittaa hengittävyydestä seuraavaa: "Irockin päällysmateriaalissa on takana kalvo ja tarkoitus on, että vesi 'pumppautuu' saumoista ulos juostessa. Samalla syntyy tyhjiöefektiä muistuttava tila jolloin kengät 'imeytyvät' jalkojen ympärille ja ylimääräinen vesi poistuu." Siitä kuinka nopeasti vesi poistuu tai mikä on veden vaikutus vaimennukseen, minulla ei vielä ole tietoa (tulossa). Kuivana yksi Irock-tossupari (koko: 8 UK) painaa 480 grammaa (240 g / tossu). Paino on suurin piirtein sitä luokkaa mitä tavalliset juoksutossut painavat (ehto. 6: keveys). Hinta (7. ehto) oli sen sata euroa. Irockit eivät siis välttämättä ole edullisimmat tai keveimmät (vrt. esim. Inov-8 X-talon 190) mutta erittäin pitäviksi niitä väitetään.
Irock käytännössä
Juoksu. Kokeilin Irockeja ensimmäisen kerran käydessäni rauhallisella noin 16 kilometrin lenkillä (8.9.2012). Alusta oli ensimmäiset kolme kilometriä asvalttia (yritin juosta osan matkasta nurmikon peittämällä pientareella). Tämän jälkeen lenkki jatkui hiekkateillä ja metsässä kuivilla poluilla ja kosteassa kanervikossa noin kymmenen kilometriä. Loppumatka oli jälleen asvalttia, jota koitin parhaani mukaan välttää juoksemalla taas pientareella. Tossut pysyivät kuivina koko matkan. Ennen kymppiä oikea päkiä alkoi nipistää ja vain hetki tämän jälkeen vasen tossu alkoi hangata kevyesti kantapäätä. Yleisesti ottaen tuntui, että tossut toimivat paremmin pehmeällä kuin kovalla pohjalla. Kuivalla asvaltilla, hiekalla ja polulla sekä kostealla ruoholla pito oli hyvä (ts. en liukastellut lainkaan). Sen sijaan märillä pitkospuilla ja sammaleen päällystämällä kostealla kalliolla onnistuin liukastelemaan useammankin kerran. En sentään kaatunut. Sukkina olivat WOLin Sport-juoksusukat
Seikkailu. Testasin tossuja Nuuksiossa järjestetyssä SnowFlakes Seikkailukisassa (9.9.2012), joka piti sisällään noin kymmenen kilometrin suunnistusosuuden. Pidemmänkin matkan olisi saanut juosta mutta minä valitsin pyörän. Keli oli aurinkoinen ja polut paikoin kosteat. Ennen metsään siirtymistä takana oli jo melonta- ja maastopyöräilyosuudet (n. 7 km / n. 35 km). Irockit tuntuivat pyöräilykenkien jälkeen erittäin kevyiltä. Pito oli riittävä, matkalla sattui vain joitakin liukastumisia märällä kalliolla ja pitkospuilla. En kaatunut kertaakaan. Kivikoissa ei tullut sellaista oloa, että nilkat olisivat olleet vaarassa 'muljahtaa yli'. Pohjat eivät siis ole liian paksut [mittaa väli], eikä vaimennusta ole ainakaan liikaaa. Loppua kohden päkiät alkoivat ikävästi pistää. (Juoksija-lehdessä muuten kirjoitetaan että "päkiäosan istuvuudessa parantamisen varaa.") Jäi jälleen sellainen tuntuma, että Irockit soveltuvat paremmin pehmeälle kuin kovalle alustalle. Suunnistuksesta siirryttiin vielä lyhyelle uintiosuudelle. Noustuani ylös vedestä, juokseminen tuntui mahdottomalta. Tossut tuntuivat painavilta. Lisäksi jalkani olivat kylmästä kohmeat ja lähellä krampata, kun sain nousta rinnettä ylös noin pari sataa metriä. Kaikkea painoa ei näin ollen ole syytä laittaa Irockien piikkiin. (Tietysti sitä pohtii voiko mikään tossu toimia kovin hyvin uinnin jälkeen.) Matkaa takaisin vaihtoalueelle oli reilusti alle puolisen kilometriä mutta olin erittäin tyytyväinen saadessani taas laittaa jalkani takaisin kuiviin mutta painaviin pyöräilytossuihin. Irockit jättivät pienen rakot nilkkoihini, vaikka olin ne teipannut (Leukoplast). Hankaumat tulivat heti teippauksen yläpuolelle. Sukkina olivat WOLin Sport-juoksusukat.
Eilen (29.9.2012) järjestettiin tämän kauden viimeinen multisport-cupin osakilpailu, XGlow Kaato. Seikkailussa myös juostiin, Vihdin soisessa maastossa. Tällä kertaa laitoin tossut tiukasti kiinni jalkoihini, Fitlockit huomioiden. Tossut kastuivat saman tien ja toimivat läpi kisan: vesi lähti juostessa pois suitsait kohtuullisen sukkelaan. Matkaa taitettiin yhteensä noin 12-15 kilometriä, kahdessa osassa. Jos aikaisemmin olen valitellut tossujen heikkoutta kovalla alustalla, niin enpä valittele enää. Ristiriitaisuuteen voi haeskella syytä miehestä tai sitten siitä että tossut ovat alkaneet muotoutua jalkoihini. Paino taitaa olla vaimennusta pohdittaessa miehessä. Pitoa riitti mukavasti, kompuroin lähinnä siksi etten pimeässä huomannut nostella jalkojani tarpeeksi korkealle. Sukkina olivat WOLin Sport-juoksusukat
Suunnistus. Testasin Irockeja 6 kilometrin suunnistuksessa (19.9.2012), lajissa johon tossut on alkujaan suunniteltu. Minulla on myös VJ Sportin Boldit, nastalliset suunnistustossut, mutta koska vettä ei satanut halusin kokeilla näitä. Huolimatta hankaushuolista jätin teippaamatta kantapäät ja tällä kertaa ongelmaa ei ollut. Joko tossut olivat ehtineet jo muokkautua jalkojeni mukaan tai sitten ymmärsin laittaa nauhat tarpeeksi kireälle. Fitlockit auttavat kunnolla vain mikäli huomaa kiristävänsä nauhat tossujen keskiosasta. Tossut eivät ilmeisesti päässeet liikkumaan minkä vuoksi ne eivät myöskään hanganneet kantapäitä. Rasteilla oli jos minkälaista alustaa ja tossut kastuivat kunnolla suolla juostessani. Tiedä sitten onko kyse lajista vai mistä (suunnistus on lyhytkestoista ja alusta kovuus vaihtelee) mutta märät tossut eivät kiusanneet minua lainkaan. Vesi tuntui poistuvan aika lailla vikkelästi, eikä vaimennus ollut ongelma. Pito sen sijaan tuntui nastareilla juosseelle omituiselta. Liukastelin märillä pinnoilla ja kallioilta laskeutuessani en osannut ennakoida tossujen käyttäytymistä. Nastareilla jyrkät kalliot on voinut "liukua" alas. Pitoa on ikään kuin tasaisesti, nastat eivät tartu kiinni. Irockin pito on tällaisessa tilanteessa parempi, siis sillä tavalla että ne ottavat kiinni. Ongelmana vain on se, ettei tiedä milloin ne ottavat kiinni. Sen vuoksi seuraava mutu-tieto: tossut ovat selkeästi parhaimmillaan kuivan kelin suunnistuksessa. Sukkina Asicsin juoksusukat (mallia en muista).
Edellä siis laadulliset kokemukset Irockeista, seuraavaksi luvassa vähän järjestelmällisempää testausta keveydestä ja hengittävyydestä (kestävyyttä, pitävyyttä, tukevuutta ja vaimennusta en osannut/voinut mitata).
Keveys ja hengittävyys: Testasin näitä ominaisuuksia ensin "laboratorio-olosuhteissa" (kylpyhuoneessani) ja sitten ulkona. Ulkona tarkoittaa sitä, että juoksin noin 300 metrin matkan, joka sisälsi asvalttia ja rappusia. Mittausvirheen vähentämiseksi tein kutakin koetta varten viisi testiä per tossu. Ulkona tossut on ennen lenkkiä upotettu ämpäriin ja ennenpunnitusta harjasin pohjat jotta mukaan ei olisi tullut kovin isoja hiekanjyväsiä. Puntarina käytin anopin keittiövaakaa. Painot ovat per tossu.
Tossut (koko: 8 UK) painavat esitteen mukaan kuivina 240 grammaa. "Laboratoriossa" tekemieni mittausten mukaan (käytetyt mutta puhtaat) tossut painoivat noin 249 grammaa ja märkinä (heti vedestä nostettujen tossujen paino) 329 grammaa per tossu. Tossut imevät siis noin 80 grammaa (0,8 desiä, yhteensä 1,6 desiä) vettä. Se on 32 % kuivapainosta. Ravistettuna keskimääräinen märkäpaino oli 324 grammaa (30 %:n lisäys kuivapainoon). Ravistamisella tarkoitan toimenpidettä jonka jälkeen vettä ei valunut tossuista enää solkenaan. Ero ravistetulla ja ravistamattomalla tossulla oli vain 5 grammaa, joten voi päätellä ettei toimenpide kovin paljoa painoa tiputtanut. Oletus suhteellisen heikosta hengittävyydestä vahvistui juoksulenkillä. Lenkin jälkeen tossu painoi keskimäärin 304 grammaa, joten 300 metrin matkalla vettä on lähti vain 20 grammaa (0,2 desiä: tämä määrä vettä vastaa muuten noin 14 sokeripalaa). Tämä on siis vasta neljännes (25 %) siitä painosta, jonka Irockit enimmillään ottavat vettä. Nopeamminkin voisi vesi minusta irrota.
Vertailun vuoksi: tavallinen juoksukenkä Asics Gel Nimbus 11 (8 UK) painoi kuivana 328 grammaa ja märkänä ravistettuna 458 grammaa (per kenkä). Tämä tarkoittaa sitä, että Asicsit painoivat kuivana saman mitä Irockit märkänä ja imivät noin puoli desiä ((Asicsien hengittävyys: 458 g - 324 g) - (Irockien hengittävyys 324 g - 240 g)) enemmän vettä kuin Irockit, yhteensä siis 1,3 desiä (130 grammaa). Juoksutossuilla ei märälle kannata lähteä.
Loppupäätelmät
Irock on hyvä tossu, aivan kuten valmistaja lupaakin. Kunhan vain käyttäjä antaa ensin riittävästi aikaa tossujen mukautua jalkoihinsa. Lisäksi käyttäjän pitää muistaa sitoa tossu riittävän tiukalle, koska muuten Fitlock ei toimi. Kun tossu on tiukasti jalassa, se istuu hyvin eikä hierrä. Irock on myös erittäin pitävä, joskaan se ei ole nastari. Pitävyyttä pitää lukea eri tavalla. Tossun kuivapaino on myös kevyt. Märkänä painoa tulee 30 prosenttia lisää. Asics Gel Nimbusiin (11) tulee noin 40 prosenttia lisää vettä. Jotenkin odottaisi suunnistustossuilta tässä suhteessa enemmän, erityisesti siksi ettei vesi kovin nopeasti niistä katoakaan (neljännes 300 metrin matkalla). Kaiken kaikkiaan olen silti suhteellisen tyytyväinen Irockeihin, siksi yläpeukalo ja ostosuositus.
Huom! Valmistajan näkemykset on saatu sähköpostitse.
Kirjoittajasta
Kirjoittaja ei ole aiemmin arvioinut tossuja (kuten näkyy). Hän ei myöskään osaa sanoa, ovatko tossut parantaneet hänen kestävyyskykyään tai tuoneet juoksuun lisää vauhtia. Mutta kun hän kerran löytää itselleen mieluisat, hän ei kovin helposti kokeile uusia vaan ostaa jatkossakin samanlaiset. VJ Sport, Suunnistajan Kauppa ja WOL eivät sponsoroi kirjoittajaa.
Kokemuksia varusteista ja verkkokaupoista
Seikkailukisoihin osallistuminen kysyy kaikenlaisia varusteita. Osa niistä on välttämättömiä (esim. maastopyörä, pyöräilykypärä, ensiapulaukku, ajovalot, melontaliivit, juoksutossut, jne.), moni kuitenkin lähinnä suoritusta helpottavia (esim. ajolasit, puhvi, pyörän karttateline, trangia, jne.).
Joissakin seikkailuissa (esim. multisport-cupin kisat) järjestäjät varaavat kilpailijoille välttämättömiä välineitä. Melontaosuuksilla kanootin lisäksi saattaa löytyä myös melontaliivit ja mela, joten kaikkia välttämättömiäkään varusteita ei aina tarvitse hankkia itse. Elokuussa (2012) järjestetyssä Stokcholm Extremessä kilpailijoiden piti kuitenkin huolehtia monista tällaisistakin varusteista omakohtaisesti (kanoottia ja meloja ei tarvinnut ottaa mukaan).
Omalla puutelistallani olivat seuraavat välttämättömät ja muuten vain tarpeelliset tuotteet:
- Pyöräilykypärä (välttämätön)
- Melontaliivit ja pelastuspilli (välttämättömät)
- Kompressiosäärystimet (tarpeelliset)
- Ajovalon vara-akku ja otsapanta (välttämättömät)
- Kiipeilyvaljaat, lukkolenkki ja kasi (välttämättömät)
- Puolipitkät kompressiotrikoot (tarpeelliset)
- Satulalaukku (tarpeellinen)
- Ajovalon kypäräkiinnike (tarpeellinen) ja
- Mini-Trangia (tarpeellinen).
Pyöräilykypärän ja satulalaukun hankin Foxcompista, Magic Shine -valon vara-akun ja otsapannan Taskulamput.fi:stä, melontaliivit Welhonpesästä, kompressiosäärystimet Wellness and Artsista, trikoot Salon Sportiasta, Trangian Partioaitasta ja kiipeilytarvikkeet Camusta.
- Foxcomp on turkulainen pyöräliike jonka omistajalla taustaa kovan tason DH-urheilusta. Asiantuntemusta löytyy ja palvelukin on asiakasystävällistä. Pistäydyin liikkeessä hakemaan satulalaukkua (korjausvälineet pois repusta tilaa viemästä), mutta mukaan tarttui myös edullinen Specializedin Align -peruskypärä. Entisestä kypärästäni oli irronnut kuori sisälmyksestä, joten ostos oli sikäli perusteltu. Jos sinulla muuten sattuu jo olemaan Magic Shinen valaisin, tämä kypärä sopii siihen erinomaisesti. Kypärän takaosa on nimittäin lähes pystysuora ja siihen saa näppärästi kiinnitettyä akun. Myös itse valon kiinnike istuu kypärään hyvin. Muista kuitenkin ottaa pehmikkeet pois ennen kiinnikkeen asentamista, sillä kiinnitystarrat ottavat niihin hanakasti kiinni.
- Taskulamput.fi ei kykene kilpailemaan Deal Extremen kanssa hinnoista mutta yrityksellä on tarjota hyvä asiakaspalvelu. Voit nimittäin ottaa yhteyttä myyjään reaaliajassa ja kysyä vaikkapa toimitusajoista. Toinen hyvä puoli on, että yrityksellä on oma puhelinnumero johon voi soittaa. Tällaista yksinkertaista palvelun luotettavuutta ja laadukkuutta parantavaa seikkaa en Valaisimesi.fi-sivustolta löytänyt. Tämän vuoksi päädyin tilaamaan varusteeni Taskulamput.fi-sivustolta. Toimitus saapui ehjänä ja ajallaan.
- Welhonpesä on perinteinen esimerkki internet-aikaan siirtyneestä kaupasta. Melontaan keskittyneellä yrityksellä on oma fyysinen myymälänsä, minkä lisäksi tuotteita saa myös verkkokaupasta. Tällä hetkellä luottokortilla maksava asiakas joutuu lähettämään tietonsa puhelimitse, mutta tässä on oma etunsa. Samalla saa nimittäin tietää tarkan toimitusajan. Mutta kuten sanotaan, asiakaslähtöisyys mitataan vasta ongelmatilanteissa. Yksi tilaamistani Hikon Multisport-liiveistä oli epäkurantti, toinen olkain oli kiertynyt. Myyjä lupasi kuittia vastaan korjata suutarin kulut, jotta olkain saatiin oikaistua. Ja näin myös tapahtui. Itse liivit olivat käytössä oikein kevyet ja toimivat, selkään saa juomapussin ja edessä vielä pari taskua vaikkapa energiapatukoille. Liivit eivät olleet meloessa tiellä ja ne sai helposti ja nopeasti päälle ja pois. Myös lyhyillä uintimatkoilla ne tuntuvat pysyvän kohtuullisen hyvin paikoillaan. Pelastuspilli täytyy hankkia erikseen.
- Wellness and Arts puolestaan on hiljattain toimintansa aloittanut urheilutekstiilejä ja -kenkiä myyvä yritys. Muutaman sähköpostikeskustelun perusteella voin kehua kauppiasta todella mukavaksi. Jos tosiaan satutte kärsimään pohjekrampeista, suosittelen lämpimästi Compressportin säärystimiä. Lyhyen käyttökokemuksen jälkeen voin todeta, että ne toimivat sekä seikkailu-urheilussa (jossa tasaista lihakset kuivattavaa menoa) että jalkapallossa (jossa pikaisia pyrähdyksiä, lukuisia hyppyjä ja toistuvia potkuja). Ei ole pohkeet enää sen koommin krampanneet. Niin, tuotteet saapuivat ajallaan ja maksun olisi halutessaan saanut nettipankkien lisäksi hoitaa myös perinteisellä paperilaskullakin.
- Camu on kiipelytarvikkeita ja -asusteita kauppaava muutaman liikkeen rypäs. Koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta kiipeilystä en ole yrityksessä aiemmin vieraillut. Kuten muissakin erikoisliikkeissä palvelu on asiantuntevaa ja sain mitä olin lähtenyt hakemaankin. Lisäksi kauppias antoi minulle tuntuvan alennuksen. Suosittelen.
Salon Sportiasta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, Skinsin trikoot (ihan edukkaat) tulivat sieltä ystäväni kautta. Partiovaruste taas lienee kaikille tuttu, ja toisinaan sieltä löytää kaikenkaista ihan kohtuuhintaan reilulla palvelulla höystettynä.
Mitä mukaan 24h-seikkailukisaan?
Tämän vuoden (2012) elokuussa kisailtu Stockholm Extreme oli minulle toinen 24 tunnin seikkailu. Ensimmäinen oli AC 2010.
Seikkailukisaan varustautuminen herätti ankaraa pohdintaa siitä, mitä kaikkea pitää ottaa mukaan. Lähdin ratkomaan pulmaa siten, että järjestin varusteet lajeittain, joita kisassa oli viisi: juoksua, pyöräilyä, coastaleeringia, laskeutumista ja melontaa. Päälle listasin varusteet joita tulin kantamaan mukanani ja mitä kaipasin huoltopisteillä ja ennen kisaa (sama kuin huolto). Vaikka osa varusteista (esim. ajohanskat) on tarpeen useammassa lajissa, on nämä merkitty vain yhteen paikkaan turhan toiston välttämiseksi.
Stockholm Extremen varustelista
| Pyöräily | Juoksu | Melonta | Coasta- leering |
Kiipeily | Mukana | Huolto |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Pyörä | Akku x 2 + otsa- panta |
Melonta- liivit ja pelastus- pilli |
Uima- patja |
Kiipeilyvaljaat | Juoma- reppu + puhvi |
Trangia + luha |
| Pyöräily- kypärä + valokiinnike |
Kompressio- säärystimet |
Kuoritakki | Uinti- räpylät |
Lukkolenkki | Kangas- teippiä + ihorasvaa |
Pussiruokaa & juoma- jauhoja |
| Pyöräily- housut & -kengät |
Juoksu- tossut & - sukat x3 |
Tekninen yläosa x 2 |
Laskeutumis- kasi |
EA-laukku (kyy- pakkaus & särky- lääkettä) |
Sipsejä + karkkia + kokista |
|
| Varakumi + minipumppu |
Lyhyet ja pitkät trikoot |
Vesitiivis suojapussi |
Ajohanskat | Magnesiumia & glukoosi- pastilleja |
Makuu- pussi + teltta |
|
| Rengas- rauta + BikeTool |
Trikoo- paita x 2 |
Kännykkä Minigrip -pussissa |
Sakset & yliviivaus- kyniä |
|||
| Etu- ja takavalo |
Energia- patukoita |
Kontakti- muovia (paljon) |
Viimeisimmät artikkelit
- b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016
- LarZ vs. Vantaan puolimaraton
- Janin kisat 2015
- Teemu @ Marathon du Mont Blanc 80km
- Teemu @ Suomi-juoksu 60km