b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

7kesä/150

Teemu @ Suomi-juoksu 60km

By teesara

6.6. Perniössä juostiin 44. Suomi-juoksu, mutta viimeinen tällä erää Perniön reitillä ja Endurancen järjestämänä, joten pitihän sinne sitten lähteä. Päämatka tuolla on 100km, mutta nyt ei rahkeet riittäneet siihen, vaan matkaksi valikoitui 60km, eli tuommoinen miniultra. Kokkolasta on vasta kolme viikkoa, joten joku voisi oikeutetusti kysyä, että onko tuo nyt sitten fiksua? Ei välttämättä, mutta selitin itselleni, että a) palauduin Kokkolasta todella nopeasti b) kauden päätavoitteeseen on vielä kolme viikkoa c) tuommoinen ylipitkä lenkki pitäisi kuitenkin tehdä. Ja ainahan voi keskeyttää, jos tuntuu, että kroppa ei kestä.

Näillä perusteilla siis ilmo sisään ja tavoitteita asettelemaan. Tavoite oli hyvinkin selkeä, sillä Kokkolassa juoksin 60km välitulokseksi 5.08, joten alle viiden tunnin pitäisi ehdottomasti päästä. Keskivauhtina tämä tarkoittaisi jämptiä 5.00 min/km. Mikäli aikatavoite toteutuisi, olisin tod.näk. kolmen parhaan joukossa, joten sijoitustavoitteena oli siis paikka podiumilla. Kisa juostaan 3,333 km pitkällä radalla, joten kierroksia pitäisi kerätä 18 ja muutenkin kierroksen mitta olisi sellainen, että omaa etenemistä ja tankkaamista on helppo kontrolloida kierroksittain. Kuulosti taas etukäteen helpolta.

Miesten kisaan oli ilmoittautunut 22 juoksijaa, mutta oliko syynä sitten huono sääennuste, vai mikä, mutta lähtöviivalla oli lopulta 19 kisailijaa. Ennakkospekulaatiossa voitajaksi veikkailtiin Halmetta ja pikainen tulostarkistus osoitti, että kaveri lienee hiukan meikäläistä nopeampi. Hyvänä päivänä saattaisin pysyä kyydissä, mutta tuskin kuitenkaan.

(c) Jari Tomppo

(c) Jari Tomppo

Startti oli illalla klo 19 ja sääennuste lupasi sadetta. Kuivassa kelissä päästiin kuitenkin liikkeelle, mutta tuuli oli melkoinen jo alkuillasta. Heti startista satasen kärkimiehet lähtivät kovaa ja em. Halme porukan mukana. Pari kierrosta kaverit pysyivät näköetäisyydellä, mutta sitten menivät menojaan. En edes yrittänyt pysyä perässä, sillä vauhti oli jo valmiiksi n. 4.30 min/km, mikä oli aika paljon kovempaa kuin tavoitevauhtini. Edelle karkasi siis 4 juoksijaa, joista arvelin kaksi olevan 100:n ja kaksi 60:n kilpailijoita. Olisin siis kisassa kolmantena. Juoksu kulki hyvin ja nakuttelin n. 4.40min/km vauhtia vaivatta menemään. Noin tunnin juoksun jälkeen tuli lyhyt, mutta kova sadekuuro, mikä ei menoa muuten haitannut, mutta kastuneet sukat tekisivät pidemmän päälle kyllä pahaa jaloille. Puolimaraton tuli täyteen ajassa 1.38, eli olin noin 7 minuuttia tavoitetta edellä. 30km täyttyi ajassa 2.21, joten marginaalia oli kertynyt jo vallan mukavasti. Tässä kohtaa päätin ottaa vauhdit pois ja kroppaa säästääkseni hölkätä kevyemmin maaliin. Hyytymisvaraa oli kertynyt ihan riittävästi ja sijoituksista ei tarvinnut taistella, joten mitäpä sitä itseään suotta äärirajoille puskemaan. Maraton tuli täyteen ajassa 3.22, eli hyvältä näytti edelleen, vaikka olinkin keventänyt juoksua. 13. kierroksella yht´äkkiä joku pyyhkäisi heittämällä meikäläisestä ohi ja tässä kohtaa iski pieni masennus, sillä omien laskujeni mukaan putosin kisassa neljänneksi. Tilanne kuitenkin vaihtui hyvin nopeasti, sillä 15. kierroksella minut ohitti kierroksella yksi kärkijuoksijoista ja toisin kuin olin kuvitellut, hän olikin 100:n kilpailija. Samalla kierroksella juoksin myös tuon aikaisemmin minut ohittaneen juoksijan kiinni, kun kaveri käveli pitkin radan reunaa, joten samalla kierroksella (kuviteltu) sijoitukseni parani siis kaksi pykälää ja tiesin olevani toisena. 50km saavutin ajassa 4.04, joten viimeiselle kympille olisi aikaa 56 minuttiia, mikä onnistuisi varmasti. Jatkoin tasaisen hidasta hölkkääni ja turhia pinnistelemättä tulin maaliin ajassa 4.56.02, eli riittävän reilusti tavoitteen alle. Sijoitus oli toinen, kuten olin laskeskellutkin. Hyvähyvä.

Kisa meni siis kuten pitikin. Tavoitteet täyttyivät ja on tavallaan hienoa tietää, että tuossa olisi ollut kiristämisen varaa vielä reilustikin, joten uskon, että 4.50 alitus olisi ollut mahdollinen. Tämä oli kuitenkin tämmöinen välikisa, joten oleellisempaa oli riittävän hyvä tulos ja mielellään nopea palautuminen kuin maksimaalinen suoritus.

Tulokset

Garmin data

Sääolosuhteet olivat aika rajut, sillä vastatuuli oli takasuoralla varsinkin myöhemmin illalla todella raju ja kaksi kovaa sadekuuroa pitivät huolen siitä, että sukat pysyivätkin märkinä. Kisajärjestelyt toimivat ihan hyvin, mutta urheilujuhlan tuntu jäi puuttumaan. Minkäänlaisia kuulutuksia ei tullut ja väliaikataulu oli sen verran pieni, että sitä ei pysähtymättä pystynyt lukemaan. Olisi ollut mukava kuulla välillä väliaikatiedotteita ja esim. tilanne viimeiselle kierrokselle lähdettäessä. Tältä osin toiminta oli melko vaisua. Mutta juoksemaanhan tuonne mentiin ja sen suhteen ei ole valittamista. Reitti on vaihteleva, nopea sekä juuri sopivan mittainen ja huolto toimi, joten muu on lähinnä kosmetiikkaa.

Nike Flyknit Lunar1

Nike Flyknit Lunar1

The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar 1. Viimeinen kisa tällä kengällä. Toimi, kuten aiemminkin. Taas on rakkoja varpaiden alla, mutta ne johtunevat enempi märästä sukasta. Taidan ostaa uudet tämmöiset.
17touko/151

Teemu @ Kokkola Ultra Run 6h

By teesara

Kevään kevennyksenä oli nyt 16-17.5.  2. kertaa järjestetty Kokkola Ultra Run. Harkitsin kisaa jo viime vuonna, sillä onhan kyseessä kuitenkin vanhan kotikaupunkini kisa, mutta silloin ei ultrat suuremmin vielä kiinnostaneet. Nyt aika oli kuitenkin kypsä ja E24:n jälkeen oli nälkää käydä todistamassa itselleen, että sileänkin ultrasta selviän kunnialla. Kisassa oli tarjolla 6, 12 ja 24 tunnin sarjat, joista valikoin nössönä 6-tunnin. E24:n jälkeen lupasin itselleni, että sileällä en moista enää juokse, enkä ihan näin nopeasti ollut valmis pyörtämään puheitani. 12-tuntinen olisi ollut mahdollinen, mutta palautumisaika olisi venähtänyt kohtuuttoman pitkäksi kesän koitoksia silmällä pitäen, joten siksi siis 6 tuntia. Lisäksi 6h juoksussa houkutteli ajatus siitä, että koko suoritus pitäisi pystyä vetämään läpi juoksemalla, eikä mitään juoksu-/kävelytaktiikkaa tarvitsisi käyttää.

Ennakoon ajattelin, että eihän tuo 6h ole pahakaan rasti. Eihän siinä tarvi kuin juosta pk-vauhtia koko aika. Helppo homma. Tavoitteeksi nakkasin vähän summan mutikassa 70 kilometrin ylityksen. Ensinnäkin, koska se on jo ihan ok tulos ja toisekseen sen vuoksi, että siinä olisi tod.näk. jo hiukan haastetta, sillä arvelin 60 kilometristä selviäväni suht helpostikin. Edellisvuoden tuloslistaa katsoessani asetin tavoitteeksi myös podium-sijoituksen, sillä viime vuonna vain voittaja juoksi yli 70km (tosin reilusti).

Taktiikka oli yksinkertainen. 5min/km vauhtia ekat 5 tuntia (=60km) ja sitten viimeinen tunti parasta mahdollista vauhtia. Tankkaussuunnitelma oli myös simppeli, geeli puolen tunnin välein ja vettä päälle, nestetankkaus muutoin elektrolyyttijuomalla ja välillä huoltopöydältä sipsejä suolan saamiseksi.

Kokkolassa kisakierros on 864,1m pitkä, josta 40/60 asfalttia ja hiekkaa. Nousumetrejä ei kierrokselle tule käytännössä lainkaan, joten reitti on kyllä nopea. Startti tapahtui kello 12, jolloin lämpötila oli n. 8 astetta ja sää puolipilvinen. Asfalttisuoralla tuuli suoraan vastaan, mutta onneksi ei kohtuuttoman kovaa. Olosuhteet olivat siis oikein hyvät.

Kirittäjät

Kirittäjät

Sitten juostiin. Heti lähdössä selvisi, että samanvauhtista seuraa ei olisi tarjolla. 12-ja 24h juoksijat köpöttelivät omaa rauhallista tahtiaan, eikä 6h porukassakaan tuntunut ainakaan alussa olevan ketään, joka olisi lähtenyt samaa vauhtia kuin itse juoksin. Juoksin hiukan suunniteltua kovempaa alun, kun vauhti tuntui luontevalta ja puolimaraton täyttyi vaivatta ajassa 1.44.08. Todellisuudessa hiukan jopa nopeammin, sillä mittarini tuli hiukan jäljessä verrattuna viralliseen mittaukseen. Matka jatkui, aurinko alkoi paistamaan ja lapsetkin kävivät kannustamassa radan varrella, joten fiilis oli korkealla. Seuraavana tavoitteena oli maraton, joka pitäisi taittua alle 3.30. Joskus kolmen tunnin paikkeilla iski ensimmäinen (henkisesti) heikompi jakso. Juoksu kulki hyvin, eikä ongelmia ollut, mutta lakkasi vaan hetkeksi huvittamasta. Maraton täyttyi kuitenkin mittarin mukaan ajassa 3.30.34, eli aikataulussa oltiin. Seuraava 18km olisi sitten kisan onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeä. Vauhti alkoi hiukan hyytyä ja muutenkin alkoi olla vaikeaa. Tässä vaiheessa olisi kaivannut vähän vetoapua, mutta sitä ei ollut tarjolla. Oikeasti 4,5 ja 5 tunnin välillä oli tosi synkkää, vaikka mitään ongelmia ei edelleenkään ollut. Sain lopulta 60km täyteen ajassa 5.08.35, eli melkein 10 minuuttia tavoitteesta jäljessä. Ei hyvä. Tässä vaiheessa aloin suhtautua juoksuun aika välinpitämättömästi, pidin satunnaisia lyhyitä kävelytaukoja, enkä katsonut matkamittaria enää lainkaan. Tiesin, että kisasta tulee voitto, kunhan jotenkin raahustan maaliin ja 70km tavoite ei todennäköisesti tule onnistumaan. Näissä fiiliksissä hölkkäsin kohti loppua, kunnes kaveri huusi virallisen välituloksen, joka oli 67,4km. Tässä vaiheessa aikaa oli jäljellä ~14 minuuttia. No, ***kele. Loppumatkan juoksin mitään miettimättä ja ylitin mittauspisteen viimeisen kerran ajassa 5.59.59. Kuuluttaja ilmoitti viimeiseksi välitulokseksi 69,992, eli 8 metriä vajaa 70km. Eipä hätää, sillä olin juossut ns. päätyyn saakka ja tarkistusmittauksesta tuli 14 lisämetriä ja lopputulokseksi 70,006 km. Eihän se mennyt edes tiukalle.

Viimeiset minuutit

Viimeiset minuutit

Hyvä kisa. Voitin 6h tunnin kisan ja saavutin matkatavoitteen. Mukava onnistua välillä, kun muutamat edelliset kisat eivät ihan tavoitteiden mukaan ole menneet. Ja olihan tuo itselleni ensimmäinen 1. sija ikinä missään virallisessa kisassa. Pakko myöntää, että ei se silti ihan niin helppoa ollut kuin etukäteen kuvittelin. Samanvauhtisten juoksijoiden puuttuminen ja se tosiasia, että tuollaisessa 6h kisassa ei ole varaa kävellä eikä levätä, tekivät hommasta aika raskasta. Ja vaikka 6h onkin ultramatkana aika vaatimaton, saa siinä kuitenkin tovin juosta.

Garmin data
Tulokset

Kisajärjestelyt sujuivat erinomaisesti, reitti oli helppo ja olosuhteet olivat hyvät, enkä muutenkaan keksi itse tapahtumasta mitään moitittavaa. Saattaa olla, että olen täällä ensi vuonnakin.

Nike Flyknit Lunar1

Nike Flyknit Lunar1

The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar 1. Hyvin palvellut marakenkä, jonka ajattelin sopivan myös tälle matkalle. Muutama rakko tuli varpaiden alle, mutta muuten homma toimi. Vaimennus riittää näköjään hyvin, mutta silti kengällä on helppo juosta reippaastikin. Valitettavasti kilometrit alkavat vaan tulla täyteen, joten seuraajaa pitää alkaa hiljakseen etsimään.
30maalis/150

Maastokenkävertailu

By teesara

Maastojuoksukenkävertailu puhtaasti omiin kokemuksiin pohjautuen. Arviointi on suoritettu hankintajärjestyksessä. Useista malleista on tullut uudempia versioita, joissa mm. kestävyysongelmiin on kiinnitetty huomiota.

Salomon Speedcross 3

  • Droppi: 11mm
  • Paino: 310g
  • Ovh: 120€

+Pito pehmeällä alustalla

+Vaimennus

+Nauhoitus

+Kestävä

-Korkea droppi

-Ahdas varvastila

-Painava

-Tiivis pintamateriaali

-Märkäpito kovalla alustalla

Omat kokemukset

Tämä oli mun (kuten monen muunkin) ensimmäinen maastojuoksukenkä, jolla juoksin muutaman satasen ja yhteinen tarinamme päättyi 2012 Nuuksion maastomaralle, missä kengän vuoksi murjoin kynteni ja päkiäni todella huonoon kuntoon. Korkea kanta aiheuttaa todellisen vaaran muljauttaa nilkkansa teknisessä maastossa ja kuten monasti on tullut todettua, kenkä on vaarallisen liukas märällä kalliolla. Vaikka kenkä istuukin hyvin jalkaan, on varvastila liian ahdas ja pidemmällä matkalla jalan turvotessa, kenkä alkaa väistämättä hiertää. Tähän, kun yhdistetään turhan tiivis pintakangas, mikä takia vesi ei pääse puristumaan kengästä ulos, on katastrofi valmis. Juoksukäytöstä poistamisen jälkeen tästä tuli koiranulkoilutuskenkä, jolla talsin varmaan n. 700km. Tämän jälkeen olin kävellyt pohjat niin vinoiksi, että kengät oli pakko hylätä, mutta kengän pintaosat olivat edelleen täysin moitteettomassa kunnossa. Kestävyys on siis erinomainen.

Soveltuvuus

Lyhyemmille matkoille, helppoon pehmeään maastoon varmaan ihan hyvä. Muutoin en kyllä pysty tätä suosittelemaan kenellekään.

 

Inov-8 Roclite 315

  • Droppi: 9mm
  • Paino: 315g
  • Ovh: 129€

+Tuntuma

+Leveä lesti

+Kestävyys

+Pito

+Suojaus

-Paino

-Rullavuus kovalla alustalla

Omat kokemukset

Aloin juosta tällä ennenkuin kevyemmistä ja matalammista tiesin, mutta nykyään käyttö on aika vähäistä. Yleisjyrä, joka toimii kaikilla alustoilla riittävän hyvin, loistamatta erityisesti missään. Kovalla alustalla juostessa huono rullaavuus korostuu ja kengällä on vaikea päästä kovaa. Kenkä on kaikella tapaa armollinen jaloille, sillä pohja ja kärki on hyvin suojattu, vaimennusta löytyy ja leveä lesti takaa turpoamistilaa jaloille pitkässäkin suorituksessa. Olen juossut kengällä kaksi noin 60km lenkkiä ja päälle Vaarojen Ultran 86km. Sukat ovat olleet kaikilla lenkeillä märkinä ja silti saldona nolla rakkoa. Kestoltaan kenkä on melkoinen panssarivaunu, sillä noin 500 maastokilometrin kengän pintaosissa ei näy mitään kulumaa ja pohjanappuloistakin on vasta pintakuvio kulunut pois.

Soveltuvuus

Kaiken kaikkiaan hyvä yleiskenkä hieman hitaampaan vauhtiin ja pitkälle matkalle. Jos yhdellä maastokengällä pitää pärjätä ja lenkit ovat ensisijaisesti pitkiä ja/tai hitaita, niin 315:n on hyvä valinta.

 

Inov-8 X-Talon 190

  • Droppi: 3mm
  • Paino: 190g
  • Ovh: 125€

+Tuntuma

+Keveys

+Pito

+Istuvuus

+Kuivuminen

-Suojaus

-Kestävyys

Omat kokemukset

Käsittämätön pito ja maastotuntuma yhdistettynä keveyteen tuottaa väistämättä erinomaisen kengän. En usko, että nastattomalla kengällä tämän parempia pito-ominaisuuksia voidaan saavuttaa. Kenkä istuu jalkaan kuin sukka, eikä juuri painakaan enempää. Täydellisestä istuvuudesta huolimatta pehmeä pintamateriaali joustaa sen verran, että kenkä ei hierrä ja samainen materiaali siirtää veden kengästä pois todella tehokkaasti. Suojaus on kengässä kaikella tapaa täysin olematon. Pohjasta lyövät terävät kivet ja juuret armotta läpi ja kärkisuojauksen virkaa hoitaa kuminen maalikerros. Kenkä on muodoltaan suippo, joten kärkeen jää sen verran tyhjää tilaa, että jokainen kivenisku ei osu suoraan varpaisiin. Pintamateriaali ei myöskään kestä mitään. Oksat ja terävät kivet repivät väistämättä pinnan rikki ja itselläni petti myös kärjen liimaus suonsilmäkkeeseen sukellettaessa. Puhtaasti juoksuominaisuuksia arvioitaessa tämä on kuitenkin paras kenkä, millä olen juossut. Piste.

Soveltuus

Kovavauhtiseen juoksuun ja kaikille alustoille. Itse juoksin tällä ongelmitta 2014 Nuuksion maastomaran, joten kyllä näillä pidempääkin matkaa juoksee, mutta parhaimmillaan tämä toki on lyhyemmissä rypistyksissä. Kengän kestävyys asettaa toki omat rajoituksensa, sillä ihan 300km välein ei viitsisi uutta kenkää ostaa.

 

Nike Zoom Wildhorse

  • Droppi: 4mm
  • Paino: 240g
  • Ovh: 115€

+Vaimennus

+Rullaavuus kovalla alustalla

+Pito

-Tuntuma

-Kestävyys

-Kärkisuojaus

Omat kokemukset

Loistavalla vaimennuksella varustettu kenkä, joka on kovalla alustalla (jopa asfaltilla) todella hyvä juostava. Kengässä on mielenkiintoinen yhdistelmä matalaa droppia ja pehmeää vaimennusta, mutta sanoisin, että pehmeydestä johtuen kengästä puuttuu ”tarkkuus”, joka hiukan hidastaa menoa teknisemmissä paikoissa. Pito-ominaisuudet ovat kohtuulliset, mutta märällä kalliolla ja pehmeässä mudasssa kenkä kyllä väistämättä sutii ja lipsuu.  Pintamateriaali siirtää hyvin veden ulos, mutta on osoittautunut hyvin heikoksi. Verkkomainen kangas repeää helposti kivien ja oksien iskuista. Ensimmäiset isommat repeämät tulivat jo noin 200km kohdalla ja nyt noin 450km jälkeen kenkä on entinen.

Soveltuvuus

Helpossa maastossa tällä pääsee kovaakin ja leveä lesti sekä hyvä vaimennus soveltuvat varmasti pitkällekin matkalle. Kaiken kaikkiaan ominaisuuksiltaan hyvä yleiskenkä kuivaan maastoon. Pintamateriaalin kestävyys on selkeä ongelma, sillä tällainen yleiskenkä kerää väistämättä paljon kilometrejä, joten silloin se pitäisi myös kestää.

 

Inov-8 Oroc 280

  • Droppi: 6mm
  • Paino: 280g
  • Ovh: 155€

+Pito (nastat)

+Istuvuus

+Suojaus

-Jääpito

Omat kokemukset

Tämä on ensimmäinen ja ainoa nastakenkä, jolla olen juossut, joten vertailupohjaa ei ole. Lesti on Inov-8:lle tyypillinen kapea ja pitkä, mikä takaa hyvän istuvuuden. Nastat tuntuvat kovalla alustalla läpi jalkapohjaan, mutta lumisella/jäisellä polulla eivät. Nastojen sijiannista ja vähäisyydestä johtuen kenkä ei pidä riittävästi jäisellä kuntopolulla, mutta talvisilla metsäpoluilla ja märällä kelillä toimii niinkuin nastarin pitääkin toimia.

Soveltuvuus

Talviseen ja märän kelin maastojuoksuun. Suunnistajat kaipaavat (todennäköisesti) matalampaa ja keveämpää kenkää ja sileän juoksijoille pito ei riitä peilijäälle kovemmissa vauhdeissa.

 

Inov-8 Roclite 285

  • Droppi: 6mm
  • Paino: 285g
  • Ovh: —

+Tuntuma

+Pito

+Suojaus

+Kuivuminen

-Paino

-Rullaavuus

Omat kokemukset

Tämä on jo kokonaan mallistosta poistunut (nykyinen versio Roclite 243), mutta oli aiemmin Roclite-malliston kevyin kenkä. Lesti on kapea ja pitkä. Kärki ja sivut on hyvin suojattu ja maastotuntuma on hyvä. Pintamateriaali on suojausten ulkopuolelta ohutta, joten vesi poistuu nopeasti kengästä. Märkäpito on riittävä ja kenkä rullaa kovalla alustalla huomattavasti paremmin kuin 315, mutta ei silti mitenkään eityisen hyvin.  Muuten ominaisuuksiltaan hyvin samankaltainen kuin 315.

Soveltuvuus

Erinomainen yleiskenkä hiukan matalampaa droppia ja kevyempää vaimennusta kaipaavalle

 

Salomon Sense 4 Ultra

  • Droppi: 4mm
  • Paino: 240g
  • Ovh: 170€

+Keveys

+Istuvuus

+Rullaavuus

-Hinta

-Märkäpito

Omat kokemukset

Olen juossut tällä vasta valitettavan vähän, joten arvio ei ole kovin kattava. Kenkä on melko kiertojäykkä, joten sillä on helppo juosta kovaa. Pohjan kuviointi on hyvin maltillinen, joten märkäpitoa ei juurikaan ole. Kenkä istuu jalkaan kuin sukka ja on hyvin keveä. Pohjassa on hiilikuitulevy suojaamassa kiveiskuilta, joten terävämmässäkin kivikossa uskaltaa tykittää menemään. Tuntuma alustaan on huippu. Ultrakengäksi tämä on suunniteltu, mutta sellaiseen käyttöön tämä pari ei vielä ole ehtinyt.

Soveltuvuus

Selkeästi kuivalle kelille, kovalle alustalle ja nopeaan juoksuun. Ei mikään yleiskenkä, mutta enimmäkseen hiekkapolkua, kallioita ja kivikoita sisältävälle reitille en äkkiseltään keksi parempaa kenkää. Jos on märkää, on tämä parempi jättää kaappiin, joten ei sovellu missään nimessä ainoaksi kenkäpariksi.

7loka/140

Petteri @ Vaarojen Maraton 43km

By Petteri

Kun autokunnan muu porukka lähti jo aamutuimaan 07 painamaan ensimmäistä kierrosta 86km ultrasta, menin minä vasta aamupalalle. Aamiainen tulikin tarpeeseen sillä edellisenä iltana Kolin Sokos Hotellin iltapalapasta ei meinannut pysyä elimissä. Mikä lie vatsaa vaivannut. Onneksi aamulla ongelmat olivat hävinneet ja viimeinen tankkaus sujui ongelmitta kattavasta aamupalapöydästä.

Aamiaisten ja muiden aamutoimien jälkeen lämpömittari näytti +3 astetta ja päiväksi oli luvattu +8 eli selkeä shortsikeli tämmöiseen hommaan. Paitapuolella tuli kuitenkin ohut pitkähihainen nykäistyä päälle. Viime vuotisen perusteella asetin tavoitteeksi kaatuilla maaliin 6 tunnin sisään, joten valitsin toisen lähtöryhmän, joka lähti 10 minuuttia ensimmäisen perään.

Starttia odotellessa

Starttia odotellessa

Koska homman juttu on juosta polulla ja porukkaa on paljon, on meno ymmärrettävästikin melko hidasta alkuun ennen kuin letka venähtää. Silti tuntui, että varsinkin alamäet mentiin vähän turhankin varovaisesti. Alun muutaman kilometrin polkuosuuden jälkeen ensimmäisellä tieosuudella letka alkoi jo venymään ja oman vauhdin löytäminen helpottumaan.

Asetin taktiikaksi hölkkäillä tasaisella muiden mukana, rullailla reippaasti turhia jarruttelematta alamäet ja kävellä vähänkään reippaammat nousut. Tämä taktiikka toimi varsin mainiosti ja kintut pysyivät suhteellisen pelikunnossa loppuun asti. Pahempaa seinää ei tullut vastaan ja koko matka oli varsin nautittavaa menoa upeissa syysmaisemissa. Alamäissä vaan joutui monesti muiden kuuden tunnin tavoittelijoiden joukossa juoksemaan polun ulkopuolella, jotta sai pidettyä oman taistelutaktiikan mukaista alamäkivauhtia.

Maalissa olin tiukan loppunousun jälkeen ajalla 5:39, mikä oli 5 minuuttia viime vuotta hitaampi. Toisaalta nyt vauhdinjako oli parempi ja homma nautittavampaa loppuun asti. Tapahtuma oli jälleen loistava ja sama hotellihuone on varattuna jo ensi vuodelle valmiiksi!

Kenkähommia voisi vielä spekuloida sen verran, että jalkaan valikoitui oma kuivan kelin vaihtoehto eli Nike Zoom Terra Kiger. Enpä olisi vuosi sitten uskonut, että Nike osaa tehdä noin mukavan maastojuoksukengän. Sopii omaan jalkaan loistavasti ja on todella kevyt. Itselleni turhia tukiominaisuuksia ei ole, mutta päkiän ja kannan alta löytyvä ilmatyyny tuottaa vaimennusta sopivasti, jotta tielläkin meno on mukavaa. Matala 4mm droppikin vastaa omaa makua maasto-olosuhteisiin. Ainoa miinus tässä tossussa on heikohko kestävyys. Pohjan keskiosan pehmeämpi (mutta pitävämpi) kumiseos kuluu nopeasti ja verkkomaiseen päällyskankaaseen tulee helposti osumista reikiä, joista pienet kivet menevät ikävästi päällisen alle. Omiani onkin jo menneen kesän aikana pariin otteeseen parsittu umpeen. Tästä huolimatta täytynee kuitenkin tilata ensi kesäksi uudet, koska näillä ei harmita juosta kotiovelta asfalttia pitkin polkujen alkuun. Ja vuoden käyttökokemusten aikana en ole ainuttakaan rakon tai muun vamman alkuakaan saanut nämä jalassa aikaiseksi.

13huhti/140

Teemu @ Masku maraton 2014

By teesara

Taas mennään. 13.4. oli Maskun maraton ja vaikka ei sinne pitänyt tänä vuonna mennä, menin sittenkin. Barcelonasta oli kulunut tasan neljä viikkoa ja tällä välin ohjelmassa on ollut epämääräistä juoksentelua ja hiukan pyöräilyä sekä crossfitia. Valmistautuminen oli siis mitä oli ja ajatuksena olikin juosta "vanhalla kunnolla" parasta mahdollista vauhtia ja katsoa sitten maalissa, mihin se riittää. Masku on mulle vähän niinkuin kotikisa, kun on tuossa lähellä ja olen siellä juossut maran kahtena edellisenäkin vuonna.  Jotain tavoitteita kuitenkin pitää aina asettaa ja päätin, että minimitavoittena olkoon ennätys Suomen kamaralla, eli johonkin alle 3.10 pitäisi siis mennä. Myös viime vuotista sijoitusta (2. M-yleinen, 7. kokonaiskilpailu) oli tarkoituksena parannella.

Sääolosuhteet olivat viikolla hyvin vaihtelevat ja varustespekulaatio jatkui kisapaikalle asti. Haaveissa oli, että saisi juosta shortseissa ja ilman takkia, mutta huolestuttavien sääennusteiden vuoksi pakkasin kuitenkin mukaan takin ja pitkät trikoot. Aamuinen sade lakkasi sopivasti ajaessamme kohti Maskua, joten pääsin kevyemmällä varustuksella matkaan. Juuri ennen starttia tuli vielä pieni sadekuuro, mutta se loppui 2 minuuttia ennen lähtölaukausta ja kisan aikana ei sitten satanutkaan.

Lähdimme heti startista juoksemaan pienellä porukalla aika tasaista 4.15min/km (eli alle 3h) vauhtia ja juoksu tuntui ihan hyvältä. Syke paukkui hiukan liian korkealla, mutta päätin olla välittämättä siitä. Eka kierros meni 44.27, eli ihan riittävän kovaa. Toisella kierroksella alkoi sitten käydä selväksi, että ei tässä ainakaan kolmea tuntia olla alittamassa.  Syke nousi nousemistaan ja alkoi tuntua jo vähän pahalta. 18km kohdalla aloin jäämään hiukan porukasta jälkeen, mutta pystyin vielä pitämään jonkinmoista vauhtia yllä. Toinen kierros meni aikaan 45.10, eli puolimatkan väliaikana 1.29.37, mikä oli OK, mutta koska juoksu tuntui jo puolivälissä pahalta, tiesin, että ei tästä mitään tule. Edellä ollut ryhmä meni menojaan ja itse aloitin henkisen taistelun keskeyttämistä vastaan. Oli todella vaikea motivoida itseään juoksemaan, sillä tiesin, että en juoksisi lähellekään 3 tuntia ja 3.10 alituskin vaatisi sellaista rutistusta, mihin ei tuntunut resursseja löytävän. Jossain 27km kohdilla peltoaukealla märkää hiekkatietä puskiessa ylämäkeen tolkuttomassa vastatuulessa putosi vauhtikin pahimmillaan 5.40min/km paikkeille, eli siinä tuli aika paljon kirittävää tasaisemmille myötätuuliosuuksille.  Kolmanteen kierrokseen kului 50.08, mikä kertoo selkeästi hyytymisen tasosta. Käytännössä koko kolmannen kierroksen ja neljännen kierroksen alun yritin keksiä pätevää tekosyytä keskeyttämiselle, mutta kun mihinkään ei varsinaisesti sattunut ja energiakin tuntui imeytyvän, en sellaista keksinyt. Ei vaan yksinkertaisesti kulkenut. 35km huoltopisteellä päätin, että "Vi***, tämä juostaan loppuun ja tulos on, mikä on!".  Sen jälkeen lyllersin loppumatkan vaihtelevalla vauhdilla maaliin. Kolmas kierros 52.10 ja loppuaika 3.12.00. Jepa jee.

Tämä oli vaikein mara, mitä olen tähän mennessä juossut. Toki reittikin on raskas ja keli oli kova, mutta ei noista tekosyiksi ole. Barcelonaan ajoitettu kuntopiikki oli selkeästi ohi, joten näin jälkikäteen voi todeta, että 3 tunnin alitus Maskussa oli täyttä utopiaa. Loppuaika ei tyydytä millään muotoa ja lähinnä harmittaa, että ahnehdin kaksi ekaa kierrosta. Arvelisin, että olisin johonkin 4.20-4.25min/km vauhtiin kyennyt, jos olisin alusta malttanut lähteä sitä vauhtia. Nyt juoksin kahden ekan kierroksen aikana itseltäni jalat alta, joten loppumatka meni sitten tolkuttomaksi taisteluksi. Vaikka marakokemusta alkaa jo olla, niin kyllä nyt tuli taas opittua kantapään kautta muutamakin asia. Noh, oppirahoja joutuu aina välillä makselemaan.

Sijoitukset (6. M-yleinen, 8. kokonaiskilpailu) huononivat viime vuodesta, vaikka aika paranikin 5 minuuttia. Mikään tavoite ei siis täyttynyt ja tuloslistassakin on joukkue väärin, sillä edustin ensimmäistä kertaa b00t/Crossfit East Turku-nimissä ja ilmoittautumislistassa se vielä olikin oikein. Kaikki on siis huonosti, YHYY.  Jos nyt jotain positiivista suorituksesta pitää keksiä, niin olen näin jälkikäteen tyytyväinen, että en keskeyttänyt. Vaikka vihaankin häviämistä (itselleni ja muille) suunnattomasti, niin en kyllä ihan vähällä näköjään anna periksikään. Tästä piirteestä lienee tulevaisuudessa hyötyä, kun siirrytään juoksemaan vähän pidempiä matkoja.

Garmin data

Tulokset (kokonaiskilpailu)

Tulokset (M-yleinen)

Itse kisa oli totuttuun tyyliin hyvin järjestetty ja homma toimi. Sääolosuhteet ovat tällaisessa kevätmarassa aina vähän arvoitus, mutta taaskaan ei onneksi sateessa tarvinnut juosta. Ensi vuonna sitten varmaan uudestaan, vaikka just nyt ei ihan hirveästi siltä tunnukaan.

Nike Flyknit Lunar1

Nike Flyknit Lunar1+

The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar1+. Sama kenkä kuin Barcelonassa. Nyt oli eri sukka jalassa ja vaikka sukat kastuivatkin jo alkumatkasta tuli rakkoja huomattavasti vähemmän. Tällä kertaa ei tosin kulkenut, mutta ei se kengästä ollut kiinni. Hyvät on.

 

18maalis/140

Teemu @ Barcelona marató

By teesara

Kun vajaat kaksi vuotta sitten aloitin tämän marahomman, niin aattelin, että jos joskus juoksen alle 3.10, niin se on ihan käsittämätön tulos ja kovempaa ei todellakaan tarvitse päästä. No, en vielä ollut  tuonkaan rajan alle päässyt, mutta Hangossa mentiin jo lähelle ja tähän asti tulokset ovat tulleet hyvin vaatimattomalla juoksuharjoittelulla. Heräsi siis ajatus, että maaginen kolmen tunnin alitus saattaisi olla mahdollinen, jos ryhtyisin oikein tosissaan treenaamaan juoksua. Loka-marraskuun vaihteessa tein sitten päätöksen, että nyt unohdetaan crossfit, pyöräily ja muu muutamaksi kuukaudeksi ja panostetaan kaikki juoksuun.

Kisaksi valikoitui Barcelona lähinnä aikaisen ajankohtansa (16.3.) vuoksi. Ajatuksena oli, että saisin kisan "pois alta" ennenkuin pyöräilykausi alkaisi huhtikuussa.  Päätin myös ottaa ensimmäistä kertaa käyttöön valmiin juoksuohjelman, sillä vaikka harjoittelusta alan jotain jo ymmärtääkin, koin kuitenkin paremmaksi, että on selkeä ohjelma, jota seurata ja jonka läpi vedettyäni pitäisi ainakin teoriassa olla huippukunnossa kisahetkellä. Ohjelmaksi valitsin lopluta Marius Bakkenin 100 Day Marathon Plan, jonka kesto on 15 viikkoa (+3 viikon totuttelujakso). En nyt käy analysoimaan itse ohjelmaa sen kummemmin, mutta harjoittelu tulisi joka tapauksessa olemaan aika paljon totisempaa kuin mihin olin tottunut.

Etukäteen arvelutti hiukan ohjelman vaatima raju juoksumäärien lisäys. En ollut koskaan aiemmin juossut yli 50km treeniviikkoa ja pikaisen arvion mukaan ohjelman kaikki viikot tulisivat olemaan  yli 60km. Alunperin tarkoituksena oli tosin vetää juoksemalla vain laatuharjoitukset ja tehdä pk-treenit joko pyöräilemällä tai hiihtämällä. Marras-, Joulu- ja Tammikuu olivat kuitenkin olosuhteiltaan sellaiset, että lopulta juokseminen oli järkevin harjoitusmuoto, kun tiet olivat sulina, lunta ei ollut (eikä juurikaan tullut) ja kokoajan oli märkää. Keskimääräiset viikkokilometrit taisivat lopulta asettua jonnekin 75 tuntumaan ja muutama suunnilleen 90km viikkokin oli mukana.

Pysyin onneksi koko ohjelman ajan terveenä ja pahempaa kremppaakaan ei tullut. Plantaarifaskiitti alkoi tosin tammikuussa oireilla vasemmassa kantapäässä, mutta siitä selvittiin kotihoidolla. Lisäksi oikeaan polveen on (hierojan mukaan) tullut ilmeisesti jonkin sortin kierukkavaurio, mutta se ei varsinaisesti haittaa juoksemista, joten ajattelin, että hoidetaan nämä vammat kuntoon sitten kisan jälkeen, kun kerran treenaamaan pystyy. Ohjelman aikana juoksin 5km, 10km ja puolikkaan testijuoksut ja kaikissa tuli merkittävää tuloskehitystä, joten eteenpäin selkeästi mentiin. Tosin, jos mitään laskureita on uskominen, en ollut alimatkojen tulosten perusteella vielä lähelläkään alle kolmen tunnin mara-aikaan vaadittavaa tulostasoa, vaikka parannusta tulikin. Tästä en tosin jaksanut juurikaan murehtia, sillä mun vahvuudet tuntuisivat olevan nimenomaan pitkällä matkalla, eivätkä alimatkojen tulokset ennenkään ole oikein luotettavaa arviota antaneet. Oleellista oli, että kehitystä tuntui tulevan. Viimeisten keventelyviikkojen aikana jalkavaivatkin paranivat ja viimeisen viikon alussa olin jo täysin valmis starttiviivalle.

Perjantaina päästiin vihdoin reissuun ja Barcelonassa perillä oltiin jo puolilta päivin.  Tarkoitus oli viettää frouvan kanssa samalla vähän kaupunkilomaa, mutta taka-ajatuksena oli myös muutaman päivän totuttelu korkeampaan lämpötilaan. Kävin perjantaina hölkkäilemässä vielä 8km kevyen lenkin ja lauantai vietettiin ajelemalla sähköpyörillä nähtävyyksiä katsellen. Ylenmääräistä kävelyä pyrin välttelemään ja siihen nuo sähköpyörät soveltuivat täydellisesti. Olivat muutenkin erinomainen tapa nähdä kaupunkia. Suosittelen.

 

KISA

Startti olí sunnuntaina 8.30, mikä oli tietty ihan jees, sillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja jo aamulla lämpötila huiteli kahdenkympin tienoilla. Olin ilmoittautunut sub3-lähtöryhmään, eli ensimäiseen "karsinaan", joka lähti eliittiryhmän jälkeen. Pääsin hotellilta metrolla suoraan lähtöpaikalle, kamat ulkona päälle ja vaihtokamat säilytykseen. Olin lähtökarsinassa n. 8.20 valmiina ja fiilis oli kaiken kaikkiaan erinomainen. Startin koittaessa ryhmä lähti sujuvasti liikkeelle ja ylitin lähtöviivan about 30s eliten lähdön jälkeen. Kauaa ei tarvinnut siis jonotella ja ryhmä lähti aika sujuvasti liikkeelle. Reitin ensimmäinen 9km sisältää pitkälti loivaa nousua ja olin jo etukäteen päättänyt varoa lähtemästä liian kovaa liikkeelle. Ryhmässä oli kuitenkin erittäin helppo juosta ja päätinkin, että pidän 3h-jänikset kokoajan näköpiirissäni, niin vauhti pysyy suunnilleen oikeana. Pientä murhetta aiheutti uusi Garminin mittari, joka edisti hiukan ja antoi siis turhan optimistisia kilometriaikoja. Hoksasin tämän onneksi hyvissä ajoin ja tämän jälkeen siirryinkin pelkkään kelloseurantaan.

Juoksin jänisten lähettyvillä ja 10km kohdalla katsoin kellosta olevani noin 30s tavoitevauhtia edellä.  Tässä vaiheessa eka geeli naamaan ja hyvällä mielellä eteenpäin. Seuraavaan kontrollipisteen päätin 14km kohdalle, missä noin kolmannes olisi takana ja aikaa olisi pitänyt kulua mielellään alle tunti. 14km väliaka oli suunnilleen 59 minuuttia, eli hyvin kulki edelleen.  Seuraava etappi olikin sitten jo puoliväli, mutta noista kilometreistä 14-20 ei ole oikein mitään mielikuvaa. Geeliä otin lisää 20km kohdalla. Puolimatkassa väliaika oli n. 1.29. Olin alunperin ajatellut, että eka puolikas pitäisi juosta 1.28 paikkeille, jotta olisi plakkarissa hyytymisvaraa jälkimmäiselle puolikkaalle, mutta ei se nyt näköjään mennyt ihan niin.  En tosin jaksanut murehtia, sillä juoksu tuntui kulkevan riittävän kevyesti ja kilometrivauhdit pysyivät tasaisina.

Jossain 23km paikkeilla nappasin suolatabletin ja yhden särkylääkkeen varmuuden vuoksi. Aurinko paistoi suojattomissa paikoissa todella kuumasti ja yritin parhaani mukaan juoda. Vesipisteitä oli suunnilleen 3km kilometrin välein ja joka pisteellä sai 33cl vesipullon mukaan. Siitä sain yleensä juotua puolet ja loput heitin mäkeen. Laskeskelin siinä juostessani muuten, että n. 15000 juoksijaa tuotti reilut 100000 kappaletta muovipullojätettä. Melko paljon, mun mielestä. No joo, eipä tuolla oltu (tällä kertaa) maailmaa pelastamassa.  Osalta tankkauspisteistä sai Powerade-urheilujuomaakin, mutta se oli itselleni liian väkevää juotavaksi isommissa määrin, eli pääosin vedellä mentiin. Niin ja olihan reitin varrella vaikka mitä nähtävyyksiäkin, mutta jostain syystä jäi tällä kertaa maisemien ihailu vähän vähemmälle. No, mutta sitten juostiin taas.  Seuraavan checkpointin päätin ottaa 28km kohdalle, eli 2/3-matkaan, missä väliaika olisi siis oltava alle 2h ja olihan se. Muistaakseni 1.58.30 tjms.  Fiilis oli erittäin vahva, joten geeliä lisää ja tässä kohtaa päätin jättää 3h-jänikset taakseni. En kiristänyt hirveästi vauhtia, mutta hiukan kuitenkin. Ajattelin, että eipä tässä hätää, sillä kyllähän sen sitten huomaa, jos jänikset tulee ohi uudelleen ja sitten voi koittaa taas roikkua niiden perässä parhaansa mukaan. Tässä vaiheessa porukka alkoi sitten hiukan hyytymään ja ohituksia alkoi kertyä. Kai sieltä takaakin joku tuli ohi, mutta harvempi kuitenkin. 32km kohdalla laskeskelin, että nyt on viimeiseen kympiin varaa käyttää 45 minuuttia ja silti 3h alittuu. Oikeastaan ainoa kauhunhetki tuli jossain 35km paikkeilla, kun vasen reisi tuntui hetkellisesti puutuvan kokonaan. Ehdin jo oikeasti säikähtää, mutta puutumus meni yhtä nopeasti ohi kuin tulikin, joten nopeasti viimeinen geeli huiviin ja maalia kohti.  Tässä vaiheessa arvioin hyytymisvaraa olevan 1-2 minuuttia ja aloin olla varma, että homma tulee hoidetuksi, kunhan vaan mitään teknisiä vaikeuksia ei tule.  Viimeinen 2km on loivaa nousua, joten mitään loppukiriä en irrotellut, sillä ei ollut tarvetta. Yleensähän sitä pyrkii juoksemaan parhaan mahdollisen suorituksensa, mutta nyt itselleni riitti 3h-alitus ja sillä kuinka paljon se menisi alle, ei ollut mitään merkitystä. Päätin siis mieluummin tuoda itseni varmasti ehjänä maaliin, kuin repiä viimeisillä kilometreillä niitä viimeisiä "löysiä" sekuntteja ajasta pois. Maaliin tullessa en nettoajasta tiennyt, mutta maalikello näytti 2.59 ja jotain, joten se oli siinä!  IHAN **TUN MAHTAVAA!!!

Se on siinä!3 tuntia alittui ja kondis oli maalissakin hyvä, joten ei tarvinnut pötkötellä, oksennella eikä pyörtyillä.  Nettoaika oli Garminin mukaan 2.58.31, eli aika jees. Vaimokin löytyi maalialueelta samantien, joten ei muuta kuin mitalikuvat kehiin ja interveppiin jakoon tietysti heti.  No, eiköhän naapurin isäntä sitten samantien ollut ilonpilaaja ja kävi kommentoimaan, että tulosseurannassa loppuaika oli 3.00.10. Ensin mää olin, että "Ei ***tana!", mutta sitten mää olin, että "Ei **ttu ole totta, sillä mää näin sen maalikellon!".  Joten ihan sama, kyllä ne tulokset sieltä korjaantuu. Kamalaa vaan tämmöinen reaaliaikainen seuranta, kun Suomessa tiesivät paremmin, miten meikäläisen juoksu kulkee kuin itse tiesin paikan päällä.  Hotellille päästessämme tulokset oli sitten päivitetty ja virallinen nettoaika oli 2.58.34.

Garmin data

Tulokset

18 viikkoa kovaa duunia tuotti halutun tuloksen, joten kyllä sitä vaan harjoittelemalla näköjään jotain saa aikaiseksi.  Tämä oli itselleni sen verran kova rutistus sekä henkisesti että fyysisesti, että pitää oikein Oscar-voittajien tyyliin jakaa hiukan kunniaa myös muille.  Ensisijaiset kiitokset tästä kuuluu tietysti vaimolle, joka sangen pitkämielisesti on jaksanut suhtautua mun loputtomiin intervallispekulointeihin, jalkavaivoihin ja välillä hiukan haastaviinkin harjoitusaikatauluihin.  Mahtavaa on ollut myös kaverien tsemppaus ja vertaistuki  harjoituskauden aikana. Joten kiitos  Joni, Matti, Eetu, Teemu, Tii ja monet muut.  Itsehän olen ollut tavallistakin huonompaa juttuseuraa viime kuukausina, kun ei pieneen päähän ole paljon muuta mahtunut kuin tämä juokseminen.  Bakkenin ohjelmaakin pitää hiukan kehua, sillä näköjään se toimii, jos näissä vauhdeissa 5 kuukaudessa rutistetaan 13 minuuttia mara-ajasta pois. Siinäpä se ja sitten kohti uusia koitoksia!

Nike Flyknit Lunar1

Nike Flyknit Lunar1

The weapon of choice: Nike Flyknit Lunar 1.  Marakengän valinta oil tällä kertaa hiukan haastavampi, sillä halusin selkeästi keveämmän ja nopeamman kengän kuin entset marakengät, mutta silti riittävän vaimennetun. Pitkällisen tutkimuksen jälkeen päädyin näihin ja hyvät oli. En tosin ollut vielä ennen starttia ihan vakuuttunut kenkävalinnasta, mutta näin jälkikäteen olen. Vaimennusta riittää, mutta silti kengällä on helppo juosta kovaa. Kudottu päälliosa tekee kengästä kevyen ja napakan, mutta se ei silti ole liian tiukka. Kengän erinomaisuudesta kertoo mara-aika, lähes kivuttomat pohkeet ja vain muutama mustunut varpaankynsi.

 

6loka/130

Teemu @ Itämerimaraton

By teesara

Kisakauden päätös oli tänä vuonna Hangon Itämerimaratonissa.  Valitsin kisan lähinnä sopivan ajankohdan ja etäisyyden perusteella. Sittemmin selvisi, että reittikin on ilmeisen kaunis ja nopea, joten itse kisan suhteen kaikki vaikutti etukäteen hyvältä.

Kuten aiemmissa kirjoituksissa totesin, olin alunperin ajatellut jättää syysmaratonin kokonaan väliin, mutta useiden asioiden summana päätin kuitenkin juosta täysmatkan tänäkin syksynä. Tästä johtuen valmistautuminen kisaan jäi hyvin puutteelliseksi.  Juoksin 5 viikkoa aikaisemmin Nuuksion maastomaran, palauduin siitä viikon verran, treenasin 2 viikkoa epämääräisesti Ruisrääkkiä varten, jonka jälkeen aloitin jo keventelyn tätä kisaa varten. Ainoa täsmätreeni oli siis tuo Ruisrääkin puolikas, mutta kaikki vauhtiharjoitukset ovat jääneet kevään maran jälkeen tekemättä. Tiesin kyllä olevani hyvässä kunnossa, mutta järkevän tavoitevauhdin suhteen oli melkoista epävarmuutta ilmassa.  Alkuperäinen tämän kauden tavoite oli alittaa 3.15 ja se jäi muutaman minuutin päähän keväällä Maskussa. Tein siis perinteisen kolmiportaisen tavoitteenasettelun

minimi <3.17 (oma ennätys)

realistinen <3.15

optimistinen <3.13

Lisäksi asetin tavoitteeksi päästä palkinopallille, sillä olisihan se hienoa päästä olympiavoittaja ja maailmanmestari Hannu Mannisen kanssa samalla podiumille. Manninen on kisan suojelija ja viime vuoden ylivoimainen voittaja, joten todennäköisesti hän voittaisi tänäkin vuonna. Viime vuoden tuloslistaa lukiessani arvelin, että 3.15 alituksella pitäisi olla kolmen parhaan joukossa yleisessä sarjassa, joten tavoite ei siis ollut täysin epärealistinen.

Sää oli kisapäivänä loistava. Lämpötila noin +12 ja poutasää. Toki merenrannalla tuulee aina ja niin tuuli nytkin tuulennopeuden ollessa vaatimattomat 10 m/s.  Etukäteen pystyi siis jo asennoitumaan siihen, että vastatuulipätkillä joutuisi puskemaan ihan tosissaan. Täysmatkalle starttasti reilut 100 juoksijaa. Puolikkaan juoksijat starttasivat tuntia myöhemmin, mikä sinällään oli sääli, sillä ensimmäiselle kierrokselle olisi ollut mukava saada vähän vetoapuja. Ennen kisaa selvisi myös, että Manninen oli loukannut jalkansa, eikä osallistuisi täysmatkalle, vaan juoksisi ainoastaan kympin. No höh. Lähtöalueella päätin sitten laittaa vielä tavoitteetkin uusiksi ja koittaa ihan tosissani juosta alle 3.10. Se tarkoittaisi keskivauhtina 4.30 min/km, mihin arvelin hyvänä päivänä pystyväni. Ja päivä tuntui hyvältä, joten miksipä ei.

Kiilasin heti startista kärkiryhmään, missä oli noin 10 juoksijaa. Ryhmä tosin hajosi jo parin kilometrin jälkeen ja arvioin, että edelläni on ehkä 8 juoksijaa. Tuosta alussa karanneesta ryhmästä otin ensimmäisen juoksijan kiinni jo kympin kohdalla ja sitten olikin hiljaisempaa. Näköetäisyydellä edessäni juoksi seuraava kiinniotettava, mutta siihen meni melkein seuraavat 10km ennenkuin pääsin ohi. Seuraava selkä tuli vastaan puolimatkassa ja tässä vaiheessa arvelin olevani ihan hyvissä asemissa. Valitettavasti edessä ei näkynyt ketään ja 26km huoltopisteellä arvelivat, että seuraavaan on matkaa pari minuuttia. Eipä hätää, sillä noilla main se maraton yleensä alkaa ja itsehän olin erittäin hyvissä voimissa, joten arvelin, että kyllä niitä selkiä sieltä vastaan tulee.  Ja niin tulikin. Noin kolmenkympin kohdalla ensimmäinen, 35km seuraava ja 38km sitä seuraava. Näissä ohitetuissa alkoi olla jo oman sarjanikin juoksijoita, joten sijoituskin nousi kohisten. Enempää ei kavereita edessä näkynyt, mutta arvelin olevani yleisen sarjan 2. tai 3. maalissa. Sijoitustavoite siis todennäköisesti onnistui. Entäs se uusittu aikatavoite?

M-yleinen 3.

M-yleinen 3.

Otin väliajat neljänneksittäin ja kun tavoitevauhdin piti olla 4.30 min/km (tai mielellään vähän alle), niin keskivauhdit kolmelta ensimmäiseltä olivat 4.31, 4.32 ja 4.28. Olin siis n. 32km kohdalla about sekunnin per kilometri tavoitetta jäljessä. Jalat tuntuivat hyviltä, mutta ainahan se meno loppukohti vähän hyytyy, joten tiukkaa tulisi tekemään. Päätin olla katsomatta enää väliaikoja vaan yritin ainoastaan pitää vauhdin tasaisena. Pahimmilla suoranpätkillä tuuli puhalsi suoraan vastaan ja meno alkoi vähän hidastua. Nuo pätkät olivat onneksi suht lyhyitä ja pääosin reitillä tuuli ei menoa juurikaan haitannut. 38km kohdalla kierrettiin ihmeellinen lisäkiemura leirintäalueelta ja tämän jälkeen päätin vetää urku auki viimeiset neljä kilometriä maaliin. Viimeiset kilsat juoksin 4.15-4.20 min/km, eli voimat riittivät onneksi hyvin loppuun asti. Kelloa en katsonut, vaan päätin, että maalissa se aika sitten selviää. Juoksin loppusuoran niin paljon kuin pääsin ja maalissa olin todella puhki. Minuutin verran piti vain nojailla polviin ja pidätellä oksennusta.  Mittari pysähtyi aikaan 3.11, joten ei onnistunut 3.10 alitus.

Viralliset tulokset tulivat onneksi suht nopeasti ja sijoitus oli yleisen sarjan 3. Hyvä, että Manninen ei osallistunut, sillä silloin olisin ollut neljäs 🙂  Loppuaika oli 3.11.36, mihin olen kyllä erittäin tyytyväinen, sillä paranihan ennätys vajaat 6 minuuttia ilman erityisempää vauhtitreeniä.  Kaiken kaikkiaan juoksu meni just niinkuin pitikin. Jos olisin tyytynyt pyrkimään 3.15 alitukseen, olisi voimia vielä jäänyt, mutta nyt kun kovensin tavoitetta, juoksin tälle kunnolle maksimaalisen suorituksen. Ei sen niin väliä, että 3.10 ei alittunut, sillä ulosmittasin tämän hetkisen kuntoni kyllä täydellisesti ja se riittää. Ei tullut hyytymistä, ei jalkaongelmia, eikä mitään muutakaan. Täydellinen suoritus, vaikka itse sanonkin. Ja olihan se hienoa käydä pokkaamassa snapsilasin kokoinen pokaalikin. Oli muuten elämäni ensimmäinen urheilupalkinto, jonka sain sijoituksen perusteella, eikä pelkästä osallistumisesta. Parempi myöhään ja niin edelleen.

Garmin data

Tulokset (kokonaiskilpailu)

Tulokset (yleinen sarja)

Kisa oli hyvin järjestetty, reitti on nopea ja kaunis, kuten luvattiinkin. Pientä huvittuneisuutta aiheutti osallistujapaketti, joka sisälsi mm. vehnäjauhoja, rasvanäytteitä, hunajaa jne. Tämmöistä oheissälää, kuten en niitä puuvillaisia "kisapaitojakaan" kyllä kaipaa, mutta tämä nyt on tämmöistä nillittämistä. Hyvä kisa, suosittelen.

 

Nike

Nike

The Weapon of choice: Nike Elite Zoom. Juoksin tällä jo kevätmaran. Edelleen hyvä kenkä. Valitettavasti tämä pari taitaa kulua loppuun ennen seuraavaa kisaa, joten uuden marakengän etsiminen on edessä. En kyllä pidä lainkaan mahdottomana, että ostaisin uuden parin näitä.
28loka/122

Teemu @ Kaarinan Syysmaraton

By teesara

27.10.2012 järjestettiin 2. Kaarinan syysmaraton. Ajankohtahan on kerrassaan erinomainen, kun säät ovat viilenneet sopivasti ja ajatuksena olikin lopettaa kilpailukausi kunniakkaasti maratonennätyksellä. Reitti on nimittäin erittäin tasainen (=nopea) ja kuntokin tuntui olevan suht kohdillaan, joten kaikki eväät erinomaiseen suoritukseen olivat olemassa. Paitsi, että.  Torstai-illalla Turkuun (ja Kaarinaan) satoi n. 20cm lunta ja lämpötila laski reilusti pakkasen puolelle. Tässä vaiheessa usko oli kova sen suhteen, että lumet sulavat pois lauantaiaamuun mennessä, mutta vielä mitä.  Perjantaina lunta satoi lisää ja lämpötila pysyi koko ajan pakkasella. Lauantaiaamulla lämpömittari näytti -8 astetta ja lunta oli maassa n. 25cm.  Pakkasin siis reppuun lenkkareiden lisäksi maastojuoksukengät, sillä reitin kunnosta ei ollut mitään hajua.  Alkuperäisenä tavoitteena oli siis juosta alle 3.25 ja optimaalisella suorituksella jopa alle 3.20.  Olosuhteista johtuen tarkistin tavoitetta ja päätin tyytyä 3.30 alitukseen, mikä sekin tuntui hiukan epätodennäköiseltä, kun poljin fillarilla kohti lähtöpaikkaa parta huurussa.

Kisakeskuksella (Kaarinan lukio) vedin juoksukamat päälle sen kummemmin murehtimatta pakkasesta. Juostessa tulee kuitenkin aika lämmin, joten mitään erikoislämmikettä en kokenut tarvitsevani. Pikaisen harkinnan jälkeen päätin lähteä juoksemaan peruslenkkareilla ja maastokengät jäi reppuun, vaikka ne olisivatkin olleet pohjakuvioinniltaan pitävämmät.

Juoksukaverina oli tällä kertaa pikkuveljeni Aapo, joka tuli kohentamaan pari kuukautta vanhaa HCM-aikaansa.  Vaikka ei ollakaan yhdessä juurikaan juostu, niin arvelimme olevamme suunnilleen samassa vauhdissa, joten yhtä matkaa lähdettiin liikkeelle.  Päätimme pyrkiä 3.30-ajan alitukseen (4.5x min/km) ja tarkistaa nopeutta reitin kunnosta riippuen.  Maratonreitti koostui 4x 10,3km pitkästä kierroksesta ja aluksi juostiin ~1km "sakkokierros", jotta maratonmatka saatiin täyteen. Reitti oli ensimmäisen kahden kierroksen ajan kauttaaltaan lumipohjainen, mutta hyvin aurattu ja suhteellisen hyvin hiekoitettu, joten ihan hyvä siinä oli juosta.  Jälkimmäisillä kierroksilla lumi alkoi paikoittain sulaa ja paljasti asfalttiakin tuli näkyviin, mutta sanoisin, että juoksin kuitenkin koko matkasta n. 95% lumipohjalla.

Mites se sitten meni? Ekalle kierrokselle löytyi hyvää juoksuseuraa ja vauhti tuntui sopivalta. Ryhmä kuitenkin hajosi aika pian juomapisteellä ja jatkettiin 4-5 hengen porukalla.  Jalkojen ja kropan lämmettyä vauhtikin hiukan kiihtyi ja asettui johonkin 4.40 min/km paikkeille.  Ensimmäinen neljännes meni helposti alle 50 minuutin ja toinen jopa hiukan nopeammin.  Tässä kohtaa fiilis oli erinomainen, sillä puolivälissä olimme alle 3.20-ajan vauhdissa.  Tiesin tosin, että en pysty koko matkaa pitämään vauhtia yllä ja negatiivinen split (= toinen puolikas kovempaa) ei todellakaan tulisi toteutumaan.  Fiilistä tosin nostatti "hyytymisvara", joka nyt oli hankittu 3.30-ajan alitusta silmällä pitäen. Kolmas kierroskin alkoi samoissa tunnelmissa, mutta jossain 26-27km kohdalla neljän hengen porukka, jolla olimme viimeiset 15km juosseet, alkoi hajota. Yksi kaveri tuntui jatkavan menoaan samalla vauhdilla, kun taas Aapo ja toinen kaveri alkoivat hiukan hidastua. Tässä kohtaa päätin pyrkiä pitämään vaan vauhtia yllä ja pysymään edellä menneen kaverin perässä. Hyvin sekin onnistui ja kolmannen neljänneksen juoksin n. 30s hitaammin kuin kaksi ensimmäistä. Ei siis mitään hätää.  Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä tiesin, että 3.30 alittuu, jos vain pääsen maaliin ja alkuperäinen tavoite, eli 3.25 alitus näytti vielä mahdolliselta.  Jalka alkoi tosin painaa, mutta se nyt oli odotettavissakin. Vauhti hyytyi hiukan, mutta sain edelleen pidettyä suurimman osan ajasta nopeuden alle 5min/km.  Vasen pohje, jonka kanssa on ollut ongelmia jo useamman viikon, alkoi lyödä satunnaisia salamoita takareiteen ja pakaraan, mutta mitään varsinaisia ongelmia ei normaalin väsymyksen lisäksi ollut.  40km kohdalla kaikki näytti mahtavalta ja päätin ottaa loppukirin. Loppukiri tosin tarkoitti noin 10 sekunnin parannusta kilometrivauhtiin, joten mistään kovin lennokkaasta kiristä ei siis ollut kyse. Maaliin tulin bruttoajalla 3.23.30, eli JIIIHAAAA!!!  Kokonaissijoitus yhdeksäs, yleisen sarjan seitsemäs.  Aapo tuli maaliin noin 3 minuuttia perässä, eli hienosti meni ja ennätys parani yli 20 minuttia kahdessa kuukaudessa.

Vanhat patut oli pukuhuoneessa sitä mieltä, että lumen vuoksi reitti oli 5-10 minuuttia hitaampi kuin kuivalla kelillä. Enpä tiedä. Saattaa olla, että omalla kohdallani lumen tuoma pehmeys säästi pohkeita sen verran, että pystyi juoksemaan tasaisella nopeudelle 3/4 matkasta ja viimeisellekin neljännekselle hyydyin vain hiukan.  Oli miten oli. Nyt on kausi paketissa ja maratonaikakin sellainen, jonka kehtaa sanoa ääneen.

Tulokset

Garmin data

Erityiskiitokset täytyy lausua järjestäjille.  Reitistä oli saatu vaikeissa olosuhteissa tehtyä niin hyvä kuin mahdollista. Kaikki järjestelyt pelasivat ja sää oli lopulta mahtava. Hieno tapahtuma ja taas ihan naapurissa. Mitäpä sitä pitkin maailmaa matkustelemaan maratonien perässä, kun hienoja tapahtumia löytyy useampiakin lähikunnista.  Kuten todettua, Kaarinan reitti on älyttömän nopea, joten se tarjoaa loistavan tilaisuuden ennätysten paranteluun 10km, puolikkaalla tai kokonaiselle vielä näin loppukaudesta.

 

Nike Vomero 6

The Weapon of Choice: Nike Vomero 6.  Niken "ilmatyynyalus". Tolkuttomat vaimennukset, suht raskas rakenne ja leveähkö lesti. Ei missään nimessä siis nopea kenkä, mutta sopii (mulle) maratonkengäksi oikein hyvin. Valtavasta vaimennuksesta johtuen pohkeet pysyvät kohtuullisessa kunnossa sinne viimeiselle kympille asti ja kun kenkä ei meikäläistä varsinaisesti hidastakaan, niin tällä olen juossut molemmat asfalttimarani.  Tuskin juoksen enää seuraavaa, mutta se onkin sitten toinen juttu.