Janin kisat 2015
Tuli vuonna 2013 loppuvuodesta siirryttyä matkatyöhön, joka käytännössä vei urheilulta kaiken ajan. Tilanne hankaloitui entisestään seuraavana vuonna, kun lähdin vuodeksi Kiinaan. Tätä ennen ehdin juosta yhden maastojuoksukisan Latviassa. Sijoitus oli omassa ikäryhmässäni yllättäen toinen. Kiinassa en urheillut käytännössä lainkaan, koska se ei vaan onnistunut (syyt: huonot harjoitteluolosuhteet ja vapaa-ajan puute).
Palattuani osallistuin heti Jukolaan. Kisa meni yllättävänkin hyvin, vaikka sijoitus olikin vasta noin 600:n paremmalla puolella. Joukkueen sijoitus saatiin taas kuitenkin kohenemaan usealla sadalla. Syyskuussa juoksin Nuuksio Classicin. Petteri oli loukannut reitensä ja siirsi osallistumisoikeuden minulle perjantaina, vuorokausi ennen kisan alkua. Runsaasta valmistautumisajasta huolimatta aikani heikentyi toissavuodesta runsaalla puolella tunnilla. Mutta tulipahan osoitettua että maratonin voi juosta kylmiltäänkin. Siis polkumaratonin, sileälle en olisi lähtenyt.
Viime lauantaina palautimme Lauri A:n kanssa b00tin takaisin seikkailu-urheilun tielle. Osallistuimme X-kaadon kuntosarjaan, jossa sijoituimme podiumille (ei ollut oikeasti podiumia kuntoilijoille). Kisa oli kiva, koska reitti oli nopea.
Loppukaudelle ei ole suunnitelmia, mutta Tuusulan rogaining ja Helsingin polkupuolikas kiinnostavat.
Sitten loppuhörinät. Kesän ja syksyn olen suunnistanut säännöllisesti. Myös jalkapalloa on tullut pelattua ahkerasti. Näillä kunto on kohonnut peruskuntoilijan tasolle (mutuoletus) ja paino on laskenut viitisen kiloa (anopin vaaka). Parasta kuitenkin on se että kun en ole asettanut minkäänlaisia tavoitteita, sitä on jaksanut lähteä urheilemaan. Lasken nyt kaiken lumisen talven varaan ja toivon, että pääsen hiihtämään, jotta olisin keväällä oikeasti hyvässä kunnossa.
Jani @ Nuuksio Classic Trail Marathon 2013
Viime vuonna Teemu kävi juoksemassa laatuaan ensimmäisen Nuuksio Classic Trail Marathonin (NCTM) ja kehui tapahtumaa onnistuneeksi. Vaikka en ole pariin vuoteen ollut kovin innostunut juoksemaan maratoneja, innostuin NCTM:stä sen seikkailuhenkisen luonteen takia. Nyt runsas vuorokausi kisan jälkeen voin helposti sanoa, että kannatti lähteä. Jalatkin jo toimivat ja lenkillekin tekee edelleen mieli.
Valmistautumiseni koitokseen jäi vaatimattomaksi. Kuntoiluni poikkesi tavallisesta reippailustani siinä, että kävin juoksemassa kaksi pitkää lenkkiä poluilla. Ensimmäisen elokuun alussa ja toisen viime viikon sunnuntaina. Viimeisen lenkin jälkeen sain hienoisen flunssan, joka talttui muutamassa päivässä. Flunssan takia juoksut jäivät tältä viikolta juoksematta.
Lauantai-aamuna tunnelma oli kuitenkin korkealla. Huonosti nukutun yön jälkeen herätys klo 5.45 ja lähtö Nuuksioon puoli seitsemältä. Perille olimme ajoissa ja aikaa jäi riittävästi kisa-aineiston lunastamiseen ja varusteiden pukemiseen. Jonoja ei ollut missään. Tapahtumaan pääsi tänä vuonna mukaan vain 400 juoksijaa, mikä tietysti helpottaa kisojen järjestelyjä. Hienoa ja maininnanarvoista on se, että henkilökunta oli erittäin ystävällistä koko tapahtuman ajan niin kisakeskuksessa kuin metsässäkin. Lisäksi Siikarannan hotelli tarjosi juoksijoille oivalliset fasiliteetit: löytyy saunaa, ruokalaa, hotellihuoneita, jne.
Keli oli juoksemiseen täydellinen, ei liian kuuma, ei liian kylmä. Vettä tuli kisan aikana vain muutama pisara, mikä ei pahemmin liukastanut polkuja.
Olin varannut mukaani kolme täysinäistä ja yhden puoliksi käytetyn korkillisen geelin. (Yksi geeli jäi käyttämättä.) Lisäksi varasin mukaan pari särkylääkettä. Pullossa oli vettä. Nämä ja pakolliset turvavarusteet painoivat sen verran, että juomapullovyöni heilui ilkeästi ensimmäiset kilometrit ennen kuin ehdin tottua siihen. Ainoat hankaumat, jotka kisan aikana sain, tulivat vyöstä alaselkään. Jalkoihin ei tullut mitään. Nyt heinäkuussa ostamani Inov-8 Roclite 295:t toimivat moitteetta. Päädyin näihin, koska VJ Sportin Irockit, joissa minun oli tarkoitus juosta maraton, osoittautuivat Rokuan 24h-kisassa liian kisakireiksi jalkineiksi pitkälle matkalle. En siis halunnut riskeerata ja lähdin 295:lla. Muiden Nuuksio-juoksijoiden kirjoittamissa kisaraporteissa Irockit ovat saaneet kiitosta, joten näyttivät kelpaavan maratoneillekin.
Lähtö tapahtui puoli kymmeneltä Siikarannan edestä. Joukko jonoutui metsään mentäessä ja jonkun aikaa meni kävellessä. Tämä ei minua haitannut, ja omaan vauhtiin pääsi melko pian. Vähitellen porukka alkoi hajota ja ohi pääsi lyhyillä tiepätkillä ja leveämmillä poluilla. Juoksin alkumatkan, Teemu H:n ja Anssin, kahden joukkueemme jäsenen kanssa. Heidän vauhtinsa tuntui sopivan minulle.
Hieman ensimmäisen vesipisteen jälkeen Solvallan laskettelurinteen päällä Teemu H katosi näköpiiristäni, Anssi oli kadonnut jo aiemmin. Jatkoin suurin piirtein samaa vauhtia kuin aloittaessani ja selkiä tuli tasaisesti eteeni. Noin 25 km:n kohdalla alkoivat vaikeudet. Neste ei ollut tahtonut imeytyä, geeliä olin ottanut Teemu S:n ohjeiden mukaisesti. Nukutti. Silmien pitäminen auki tuntui raskaalta, kivien ja juurakoiden lukeminen ei ollut onnistua. Ylämäet piti kävellä. Matkan tuoma rasitus nosti hieman sykettäkin. Lisää geeliä koneeseen. Kolmenkympin jälkeen oli lieviä kipuja, ja söin siksi yhden särkylääkkeen. Matka alkoi taittua rennommin parin kilometrin päästä ja sen jälkeen ei suurempia ongelmia enää ollut. Kilometrivauhti palautui ennalleen.
Muutaman viimeisen kilometrin kohdalla tavoitin Tommin ja Teemu H:n. (Teemu S oli karussa.) Tommia olin jo ehtinyt hätyytellä aiemmin mutta silloin en pysynyt hänen vauhdissaan. Jonkun matkaa juoksimme samassa letkassa. Maaliin tulimme lopulta alle viiden minuutin aikaerolla. Teemu S oli mennyt menojansa. Hänen aikansa oli alle neljän kolmenkymmenen. Oma aikani oli puoli minuuttia yli 4.40 (sijoitus 84s). Tommin ja Teemu H:n ajat reilusti alle 4.45:n. Olin suoritukseeni erittäin tyytyväinen ja luulen että juoksen tämän maratonin uudelleenkin. Joukkueemme sijoitus oli seitsemäs, mikä oli myös mukava myönteinen yllätys.
Suoritukseni oli melko tasainen. Ensimmäinen ja toinen puolikas menivät 2.20:een. Nousua oli kelloni mukaan 789 metriä ja laskua 775 metriä. Pahin hetki osui 27-31 kilometrin kohdalle. Kolmannen juomapisteen tietämillä eksyin hetkeksi reitiltä (n. 50 m), kun seurasin edellä juossutta kaveria. Tommi onneksi huuteli meidät takaisin radalle. Loppukiriä en saanut aikaiseksi mutta lopullisia ja väliaikasijoituksia vertaillen juoksu oli nousujohteinen - hyvä niin. Tästä on polun varrelle saapuneelle yleisöä ja talkoolaisia kiittäminen.
Kiitos järjestäjille toimivasta nettisivustosta, nopeasta tulospalvelusta ja kasvisvaihtoehdosta. Kiitos kanssajuoksijoille iloisesta asenteesta ja kattavista raporteista. Ja onnittelut joukkueemme muille jäsenille.
Henkilökohtaiset tulokset ovat tässä ja joukkuekohtaiset tässä. Kuvia tapahtumasta löydät ainakin täältä ja täältä. Urheiluruudun tekemä reportaasi marathonista löytyy täältä (noin kuuden minuutin kohdalla).
NCTM 2013 b00t:
Teemu S
Jani
Tommi
Teemu H
Jukka
Anssi