b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

1syys/130

Teemu @ Nuuksio Classic 2013

By teesara

Tänä vuonna Nuuksioon lähdettiin huomattavasti kokeneempina kuin vuosi sitten. Näin jälkikäteen ajateltuna viime vuonna tein aika monta asiaa väärin, joten sanotaan nyt sitten, että se reissu meni oppirahoja maksellessa. Silloin oli maastojuoksua alla ~50km (ikinä), kengät olivat huonot, eväät väärät, vaatetta liikaa ja juomarepussa turhaa tavaraa.  Opiksi on otettu ja nyt lähdettiin "fast & light" -periaatteella. Kengät on etukäteen hyviksi todettu, juomarepusta luovuttu, tankkaus opittu jne. Kuntokin piti oleman ihan OK, joten tavoitteena oli tuntuva aikaparannus ja sijoittuminen 50. parhaan joukkoon (viime vuonna olin 53.). Viimeksi juoksin karvan alle viiteen tuntiin ja nyt ajattelin jotain 4.20-4.40 aikaa. 4.30 alitukseen olisin jo erittäin tyytyväinen.

Startti oli klo 9.30 ja liikkeelle päästiin hyvässä kelissä. Olin vähän huonosti sijoittunut lähtökarsinaan, enkä ihan hereillä, joten jäin heti startissa vähän jumiin massan taakse. Koitin juosta samantien mahdollisimman monesta ohi ja pääsinkin kohtuullisissa asemissa polulle. Itse juoksusta ei nyt ole mitään erikoista kerrottavaa. Kenkä toimi erinomaisesti, tankkaus ja juominen toteutui suunnitellusti, sää oli mitä parhain juoksemiseen jne. Kaikki meni siis hienosti. Ekan kympin juoksin hiukan turhan kovaa, toisen taas hiljaa. Kolmannen juoksin sitä vauhtia, mitä pääsin ja viimeiselle osuudelle pystyin hiukan kiristämäänkin vauhtia (tai en ainakaan hyytynyt merkittävästi).  Maalisuoralla, eli viimeisellä 300 metrillä kaksi kaveria tuli vielä ohi, kun ei oikein loppukiri irronnut, mutta muutoin ne ketä ohitin pysyivätkin takana.

Maaliin pääsin hyvävoimaisena ja aika oli 4.28.57.  Vajaan puolen tunnin parannus siis viime vuoteen. Tavoite toteutui!  Mites se sijoitus sitten?  Sijoitus oli 62. eli sijoitus huononi 9 pykälää, vaikka aika parani merkittävästi. Tänä vuonna nimittäin mentiin ihan hirvittävää vauhtia. Voittajan aika oli TÄYSIN käsitttämätön 3.12.58. Alle 4 tunnin pääsi 15 juoksijaa, kun viime vuonna ainoastaan kolmen kärki alitti 4h. Eli taso oli hiukkasen kovempi tänä vuonna ja olihan toki reittikin kuivempi = nopeampi.

Garmin data

Tulokset

Kuva1  Kuva2  Kuva3

Nuuksiossa järjestelyt toimivat tänäkin vuonna täydellisesti. Reitti oli hyvin merkitty, ruoka maukasta, meininki erinomainen ja niin edespäin. Varmasti ensi vuonna uudestaan.

Ai niin. b00t:a täydennettiin joukkuekisaa varten muutamalla "ulkojäsenellä".  Kuvittelimme pitkään olevamme joukkukisan neljänsiä, mutta päivitettyjen listojen myötä sijoitus putosi ja oli lopulta 7/15. Paremmassa puoliskossa silti. Kiitos Jani ja erityisesti Teemu ja Tommi hyvästä panoksestanne joukkuekisassa.

 

Roclite

Roclite

The weapon of choice: Inov-8 Roclite 315. Näillä on juostu jo aika paljon, mutta juostaan jatkossakin. Tarkemmin erittelemättä: Pirun hyvä!
11syys/120

MeriMyrsky @ Snowflakes Seikkailu 2012

By Jani

MeriMyrsky rullaili Snowflakesin läpi leppoisissa merkeissä (gepsi sammui kesken kaiken mutta oletan että kisan pituus oli yhteensä noin 65 km). Ennen kisaa tosin jännitti, pääsenkö lainkaan seikkailemaan, sillä minulla ei ollut paria. Onneksi Petteri junaili parikseni kovakuntoisen Eetun joka oli kiertänyt kisan myös viime vuonna. Minulle tämän vuoden Snowflakes Seikkailu oli ensimmäinen.

Koska emme entuudestaan tunteneet toisiamme, päätimme nostattaa joukkuehenkeä melontaharjoituksilla. Ja sehän kannatti. Seikkailu käynnistyi yllättävän hyvin, sillä palasimme melontaosuudelta rantaan heti ykkösenä olleen Ulkoilunmaailman jälkeen (picture by Samder). Iloa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Reittikirja oli kadonnut sen tyynen veden ja reiteni kiusaantuivat takaisin kisakeskukselle vievistä rappusista. Pyöräilyosuudella kärki meni menojaan ja jokainen miestä korkeampi mäki piti tampata putkelta. Ei auttanut edes se, että aikaa säästääksemme jätimme kartan telineeseen ja haimme kolmosrastin ulkomuistista ja vieläpä eksymättä. (Tässä auttoi pieni muiden joukkueiden peesailu, muttei anneta totuuden pilata hyvää tarinaa.) Viidettä rastia lähestyessämme annoimme muille joukkueille lisää etumatkaa koska Nuuksion kauniit maastot veivät miehet reitiltään. Loput pyörärastit löytyivät kuitenkin ongelmitta mutta vauhti pysyi edelleen verkkaisena. Eetu kyllä jaksoi.

Suunnistus alkoi vahvasti. Rastit löytyivät vaivatta ja virtaa tuntui riittävän minullakin. Vaan kuinkas ollakaan onnistuin huolimattomuuttani juoksuttamaan meidät kolmoselta suoraan vitoselle. Palatessamme takaisin osuuden neljännelle rastille saimmekin sitten kärsiä virheestäni hyvät kymmenen minuuttia. Luultavasti olimme tässä vaiheessa vielä kohtalaisen lähellä kymmenen kärkeä mutta eksyttyämme pahasti kahdeksannen ja yhdeksännen rastin välille, oli pistesijoista kilpaileminen osaltamme lopullisesti ohi. Lopun suojuoksu oli kuitenkin sen verran raikas kokemus, ettemme jaksaneet tätä pitkään harmitella. Ja suunnistus on kaikesta huolimatta kivaa.

Uimapatjaosuus oli lyhyt ja rasteja vain kolme. Etenemistä hidasti tosin se, että jätimme molemmat uintiräpylämme vaihtopaikalle. Lisäksi Tarjoustalosta ostamani edullisin ja sen myötä myös kapein uimapatja ei ollut pysyä allani. Seuraavalla kerralla en aio patjassa säästellä. Takaisin kisakeskukselle noustessa kohmeiset jalkani olivat lähellä krampata. Mutta Eetu se vain jaksoi painaa, eikä siinä sitten kehdannut mitään valitusvirsiä laulaa.

Vihjerasteille lähdettäessä vaihdoimme kuivat vaatteet päälle (enää ei ollut kiire), ja koska matkaa oli vielä b00tin jäsenten mukaan reilusti jäljellä, päätimme ottaa pyörät allemme. Päättelimme ovelina että koska liikkumismuotoa ei ollut tälle osuudelle erikseen mainittu, polkupyöräily oli jopa suotavaa. Samanlaiseen lopputulokseen päätyi myös vieressämme samaan aikaan vihjeosuudelle lähdössä ollut naisjoukkue. Ratkaisu oli huono ja saavuimme maaliin taas muutaman sijan alempana. Kaikkiaan aikaa meni yli 7,5 tuntia. Ei tullut ihan olettamaamme neljän tunnin kisaa.  🙂

Yhteenvetona sanottakoon, että laskujohteisesta suorituksestamme huolimatta joukkuehenki oli vahva koko matkan. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja Nuuksiohan suorastaan vaatii tällaisia kisoja. Kaiken kruunasi kuitenkin se, että vaihtopaikalla oli suklaata ja karkkia. Ja ensi vuonna voitetaan ainakin arvonnoissa!

11syys/120

b00t @ SnowFlakes Seikkailu 2012

By Petteri

Jo toistamiseen b00t lähti LarZin ja Petterin muodostamalla joukkueella SnowFlakes seikkailuun pro-sarjaan. Viime vuodesta oli jäänyt hyvät muistot, eikä nytkään tarvinnut pettyä. Järjestelyt toimivat mallikkaasti heti alusta asti. Kaikki jopa säästä lähtien oli saatu varsin mallikkaasti kohdilleen järjestäjien toimesta. Hienosta säästä johtuen päälle siis pistettiin kevyttä asustetta ja vain pakolliset tavarat pakatiin LarZin vyölaukkuun.

Kisa lähti käyntiin jätesäkkihyppelyviestillä, josta selvisimme kärjessä rantaan työntämään kanoottia vesille. Heti melonnan alussa kävi harmillisesti ilmi, että inkkarimelontataidot eivät ole maagisesti parantuneet itsestään sitten viime kesän. Kärki meni menojaan, vaikka kuinka yritimme iskeä melaa märkään. Melonnan jälkeen juoksimme vauhdilla mäen ylös vaihtopaikalle kärjestä n. 10 minuuttia perässä.

b00t melomassa

Melonnasta mäkeen

Tästä alkoi jo perinteeksi muodostunut takaa-ajo maastopyörillä, joka ei kylläkään lähtenyt aivan toivotulla tavalla käyntiin. Heti ensimmäiselle rastille poljettaessa tuli iso virhe, kun valitsimme väärän uran ja jouduimme palaamaan takaisin. Taistelutunnelma alkoi kuitenkin nousta kun matkalla toiselle rastille alkoi porukkaa tulla selkä edellä vastaan. Kolmas rasti tuotti myös hieman päänvaivaa, mutta pienen tuuminnan ja juoksentelun jälkeen sekin löytyi. Kolmannen rastin jälkeen saimme taivaltaa pitkään näkemättä kilpakumppaneita kunnes lopulta iloksemme huomasimme saavuttaneemme Oxaliksen, jolle melonnassa jääminen ja lopulta ohittaminen on jo muodustunut perinteeksi. Kivikkoisella alamäellä pääsimme karkaamaan ja tästä jatkoimme pyöräilyn loppuun saakka näkemättä muita.

Polkemaan

Vaihtoon saavuttuamme nielaisin pari geeliä, vaihdoin nastarit jalkaan ja uhosin LarZille, että nyt vedetään pohjat tähän suunnistuspätkälle. Turhaan en uhonnut. LarZ, tuo metsien oraakkeli, suunnisti loistavasti. Itse keskityin vain pitämään geelit mahassa ja pysymään vauhdissa mukana. Suunnistuksen lomassa oli muutama mukava quest, joissa piti kiipeillä kallioilla ja rämpiä suossa. Muutaman joukkueen ohitimme LarZin optimaalisella reittisuunnittelulla ja vauhdilla. Ensimmäiseltä suunnistuspätkältä tulimme vaihtoon kolmantena.

LarZ vai musta hämähäkkimies?

Petteri kiipeilee

Suon yli, että heilahtaa

Suossa

Vaihdossa huomasimme, että uimapatjojamme ei näkynyt missään. Ilmeisesti tuuli oli nakellut patjamme jonnekin. Hetken ihmeteltyämme koitimme etsiä ja päätellä omiamme vaihtoalueen maastosta. Ehkä otimme omamme, ehkä emme. Muillakin näkyi olevan samanlaisia. Toivottavasti kaikki muut löysivät patjansa. Tässä härväyksessä joukkue nimeltään Mikko ja Alpo ottivat meidät takaisin kiinni. Olimme samaan aikaan patjauinnissa. Patjailu onnistui ongelmitta, mutta ensi vuonna taidan ostaa vihdoin sen kovasti hehkutetun Jyskin varavuodepatjan. Kylmä vesi teki tepposensa ja vedestä noustuani jalkani eivät meinanneet liikkua millään. Molemmat jalat yrittivät krampata pahemman kerran, mutta kilpailuvietti vei krampeista voiton ja väkisin yritin iskeä Mikon ja Alpon perään ylämäkeen kohti vaihtoaluetta. Vaihtoalueella kävelin ympyrää jalkoja lämmitellen sillä aikaa kun LarZ luki seuraavan osuuden ohjeita.

b00tin pinkit lelupatjat

Mikon ja Alpon perään

Viimeinen osuus oli vihjesuunnistusta. Jotenkin ajattelin, että uimapatjailusta ollaan tuota pikaa maalissa, mutta todellisuus oli toinen. Viisi rastia oli vielä juosten haettava. Jokaisella rastilla oli vihje seuraavasta rastista. Matkalla ensimmäiselle rastille LarZ alkoi harmitella, että kompassi jäi matkasta. Kompassin puuttuminen ei tuntunut LarZia haittaavaan ja itsellenikin alkoi taas juoksu maistumaan. Rastit löytyivät ongelmitta ja sain juosta perässä minkä jaloistani pääsin. Saavutimme vielä Hiiltomiehiäkin, mutta matka loppui kesken. Maalin tullessa näkyviin huomasimme, että Hiiltomiehet vetivät jo loppusuoraa, joten emme päässeet haastamaan heitä kirikamppailuun. Maaliin tulimme kolmantena ajalla 5:24:35, hieman päälle 9min voittajajoukkueen Vaarojen Pielinen 2013 perässä ja vain 33 sekuntia kakkossijasta!

Järjestäjiä haluamme kiittää aivan loistavasta tapahtumasta ja erityiskiitos b00tilta tulee juoksuosuuksista. Kerrankin sai seikkailussa suunnistaa mahtavissa maastoissa oikealla suunnistuskartalla.

Kuvista kiitokset b00tin oldskole jäsenille pauhulle ja Samderille!

Tulokset.

Varustus 

Kisaan päätettiin lähteä kokeilemaan minimaalisella varustuksella. Eli ei reppuja ollenkaan ja pakolliset romppeet yhteen vyölaukkuun. Melonnassa oli omat liivit joissa juomapussi ja pyörässä kummallakin juomapulloteline. Juoksupätkät mentiin kokonaan ilman juomia. Suunnistuksessa jalassa oli kummallakin suunnistusnastarit (VJ:n Boldit ja Suprat) jotka olikin erittäin hyvät tuohon maastoon. LarZin pitkät trikoot ja kerraston paita oli lopulta vähän liikaa ja Petterin kepeämpi varustus olisi ollut parempi.

Kisakartat reitteineen

Melonta ja pyöräily 1

Pyöräily 2

Suunnistus

Vihjesuunnistus

1syys/120

Teemu @ Nuuksio Classic

By teesara

startti

1.9. oli vuorossa ensimmäistä kertaa järjestettävä. Nuuksio Classic Trail Maraton.  Lähtökohdat eivät olleet ihan parhaat mahdolliset, sillä palautuminen edellisen sunnuntain Myllyn pyöräilystä oli tavallista hitaampaa. Oikea pakara vihoitteli puoleen viikkoon asti, joten kävin juoksemassa ainoastaan lyhyen palauttavan lenkin ja yhden väkisin puristetun ja lähinnä kamojen testaamisen kuluneen maastojuoksun.  Sääennusteetkin olivat torstaille asti sangen masentavia (reilusti vettä) ja oli jo lähellä etten joutunut kenkäkaupoille hakemaan nastalenkkareita, sillä nykyiset maastojuoksukengät eivät pidä märällä kalliolla tippaakaan.

Sääennuste parani ja jalat tokenivat jokseenkin kuntoon, joten ei ku juoksemaan.  Lähtöviivalle asettui 212 juoksijaa. Tapahtuma veti puoleensa selkeästi kokeenempia juoksijoita, kuin tyypilliset kuntomaratonit yleensä. Porukasta näytti puuttuvan kokonaan "Mennään firmanporukalla juoksemaan maratoni 6 tuntiin" -tyyppiset osallistujat.  Tämä lienee hyväkin asia, sillä maraton maastossa on vaativuudeltaan kuitenkin hiukan eri luokkaa kuin tasaisella asfaltilla.

Startti oli kello 10 ja täsmällisesti päästiin matkaan. Omasta vauhdista ei ollut oikein etukäteen käsitystä, joten olin lähtöviivalla suunnilleen porukan puolessa välissä.  Edemmäskin olisi näköjään voinut mennä, sillä ensimmäisen 10km aikana ohituksia tuli tehtyä aika paljon.

Eka pätkä (0-11km) meni enemmän tai vähemmän letkassa juosten ja sopivissa paikoissa sijoituksia parannellen. Juoksuvauhti asettui jonnekin 6.00-6.30min/km tasolle. Jalat tuntuivat hyvältä, kunhan koneen sai käyntiin n. 5km jälkeen. Kilometrit 9-11 olivat alunperin mainostettu kisan raskaimmiksi. Ja olihan ne sitä. Tuolle pätkällä osui tolkuttoman pitkät alaspäin vievät puurappuset ja homma huipentui (kirjaimellisesti) Solvallan laskettelumäen päälle, missä sijaitsi ensimmäinen tankkauspiste Muistelisin, että jossain sanottiin, että tuolle pätkällä tuli nousumetrejä 170 ja laskumetrejä 50. Ihan riittävästi korkeusero sanoisin. Juomarepussa oli vettä riittävästi, joten tankkauspisteellä ei tarvinnut pysähtyä ja juoksu jatkui.

Toinen pätkä (12-26km) meni edelleen aika sujuvasti. Väki väheni poluilla ja pääsin juoksemaan ns. omaa juoksuani. Vauhti pysyi jotenkuten vakiona, vaikka maasto muuttui vaativammaksi jossain 20km tienoilla. Oli kalliota, juurakkoa ja lyhyitä, mutta jyrkkiä nousuja ja laskuja. Juoksu ei ollut mitenkään rullaavaa eikä sujuvaa maastosta johtuen, mutta kilometrit tuntuivat taittuvan tasaisella tahdilla. 26km kohdalla oli toinen huoltopiste, missä täytin juomarepun sillä ajatuksella, että kolmannella huoltopisteellä (n. 34km) ei tarvitse enää pysähtyä.

Kolmas pätkä (27-34km) oli synkkääkin synkempää taivaltamista.  Huoltopisteen jälkeinen ensimmäinen kilometri oli pirun vaikeata maastoa ja tuntui, että juoksu ei lähtenyt kulkemaan lainkaan pienen tauon jälkeen. Toki tässä vaiheessa alkoi jalkakin jo vähän painaa ja kaikkien asioiden summana välille 29-32km osui todella paha vaihe. Vatsa alkoi oirehtia geelejen tankkaamisesta ja takareisissä alkoi tuntua orastavia kramppeja.  Ensiapuna heitin huiviin kertalaakilla buranan, suolatabletin ja energiageelin, mikä aiheutti hetkellisen oksentamisen tarpeen, mutta meni suht nopeasti ohi, eikä varsinaisiin laattahommin tarvinnut ryhtyä. Sitten vain yritin lyllertää eteenpäin ja odottelin, että douppaus alkaisi vaikuttaa. Ja alkoihan se. 34km kohdalla fiilis oli jo merkittävästi parempi ja tässä kohtaa uskalsin alkaa vilkuilemaan kelloa ja räknäämään, josko 5 tunnin alitus olisi edelleen mahdollinen.

Loppu (35-42km) sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Pientä sadetta alkoi tihkuttaa, mikä liukasti paljaat kalliot ja pakotti varomaan niillä pätkillä aikaisempaa enemmän. Kello kertoi, että mikäli pystyisin loppumatkan pitämään n. 7.20min/km vauhdin, niin viiden tunnin alitus pitäisi vielä olla mahdollinen.  Tuo on sellainen vauhti, että kunhan jaksaisin juoksuaskeleita ottaa loppumatkan, niin siihen pystyy. Jos menee kävelyksi, niin ei pysty.  Sain pidettyä riittävää vauhtia yllä ja voimat tuntuivat riittävän ihan hyvin. Toki vauhti putosi n. 30s/km alkumatkaaan verrattuna, mutta juoksu tuntui silti ihan hyvältä. Järjestäjät olivat olleet myös reittisuunnittelussaan fiksuja ja viimeiset 5km olivat sangen helppoa maastoa, joten vauhtia oli helppo pitää yllä.  Viimeisessä mutkassa ennen 300m maalisuoraa meinasin tosin vetää märällä kalliolla ukemit, mutta sain akrobaattisten liikkeiden jälkeen pelastettua tilanteen ja sain juostua maaliin ilman kaatumisia. Kello pysähtyi aikaan 4.57:34, eli 5 tuntia alittui kirkaasti.

Solvalla ~10km

Hyvinhän se siis meni. Ajattelin etukäteen vaatimattomalla maastojuoksukokemuksellani, että aika asettuu johonkin 5-6 tunnin paikkeilla. 5.30 alitukseen päätin olla tyytyväinen. Siihen nähden juoksu onnistui siis erinomaisesti.  Salaa myös toivoin ehtiväni 50-sakkiin, mutta ei ihan onnistunut, sillä sijoitus oli 53.  Mitään poikkeuksellisia ongelmia ei matkalle osunut vatsan kramppaamista ja sukkien kastumista (jo 5km kohdalla) lukuunottamatta. Päköihin hiertyi märistä sukista melko messevät rakot, mutta nekään eivät merkittävästi häirinneet juoksemista. Repun viilleekket hiersivät kaulaan komeat fritsut, mutta aika vähillä vaurioilla tästä selvittiin. Tankkaukseen käytin 4 pussia geeliä, 1,5 energiapatukkaa ja reilut 2l vettä. Vettä meni hämmentävän paljon ottaen huomioon, että keli oli suht viileä (+15), mutta parempi liikaa kuin liian vähän. Juomareppu tyhjeni 41km kohdalla, joten eipä sitä liikaakaan ollut mukana.

 

Hieno kokemus, hieno reitti ja erinomaiset järjestelyt. Ensi vuonna sitten 50. parhaan joukkoon!

Tulokset

Garmin data

Juoksukuvat otti Ville Honkamäki. Kiitos.

Speedcross 3

The weapon of choice: Salomon Speedcross 3.  Erinomainen kuivan kelin maastojuoksukenkä, mutta ongelmana on märänkelin ominaisuudet. Metsässä tuppaa aika usein olemaan märkää tai ainakin märkiä paikkoja, joten ongelmia siis on. Kenkä on märällä kalliolla liukkaampi kuin jäällä ja päällikangas ei pidä yhtään vettä, joten päästää kosteuden heti kenkään sisällä ja kastelee sukat. Kengästä on tullut uudempi CS-versio, jossa kosteudenkesto on parempi, mutta mun kengissä sitä ei ole. Kenkä on omaan jalkaani sen verran napakka, että märkä sukkaa hiertää jalan välittömästi rakoille. Jatkossa juoksen tällä ainoastaan takuukuivassa maastossa, mutta muutoin "ei jatkoon" ja kenkäkauppa kutsuu (taas).