b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

12loka/150

LarZ vs. Vantaan puolimaraton

By LarZ

Päätin viime vuoden tapaan jo aiemmin syksyllä, että Vantaalle lähden puolimaratonia juoksemaan. Viime vuonna yritys kariutui flunssaan joten tänä vuonna ilmoittauduin mukaan vasta suunnistuksen SM-yön jälkeen. Yöstä ei flunssaa mukaan tarttunut joten ehdin tehdä pari valmistavaa harjoitetta (4x2k 3.45-3.40 ja 9k 3:48) ennen kisaa. Alimatkojen (5000m radalla 16.54 ja 10km tiestöllä 35.49) perusteella uskalsin lähteä tavoittelemaan 1.20 alitusta. Ajatuksena oli loikotella suunnilleen anaerobisen kynnyksen tuntumassa tasaisia 3.45 kilometrejä ja toivoa, että niitä jaksaa loppuun asti.

Lämpötila lähdössä oli 4-astetta, aurinko pilvien takana ja lisäksi pohjoistuuli puhalteli vilvoittavasti. Arvoin pitkään millä asulla matkaan lähteä ja päädyin lopulta hihattomaan aluspaitaan, ohueen pitkähihaiseen juoksupaitaan ja 3/4-pitkiin trikoisiin. Käsissä lisäksi ohuet hanskat. Asuvalinta onnistui hyvin, sillä ei tullut kylmä eikä tehnyt missään vaiheessa mieli vähentää varustusta.

Lähtöön meinasi tulla kiirus, kun vessajonossa kesti niin pitkään. Jäi sykevyö ja piilolinssit laittamatta mutta mukaan ehdin. Tungin itseni eturiviin ja siitä matkaan. Yritin alussa pidätellä vauhtia ja aika hyvin siinä myös onnistuin, ekat 3km porukassa vain muutaman sekunnin tavoitetta vauhdikkaammin. Neljännellä kilometrillä vetomiehen vauhti hieman hiipui ja siirryin itse hetkeksi vauhdinpitäjäksi. Loppukierros tultiin sitten vetäjää vaihdellen. Vauhti ei mitenkään kovin helpolta tuntunut ja mietinkin pari kertaa näinköhän tätä koko matkan jaksaa. Hieman ennen puoliväliä söin geelin (sellainen vesipitoinen geeli eli ei tarvitse juoda lisäksi, että mönjän saa kurkusta alas) ja ensimmäinen kierros tultiin aikalailla täsmälleen tavoitevauhtia 39.30. Toisen kierroksen alussa alkoi juoksu tuntua hyvältä ja vedinkin sitten koko loppumatkan hiljalleen pienenevää porukkaamme. Pari kertaa yritin juoda mutta aika pieni osa vedestä päätyi suuhun asti. Vauhti kiristyi pikkuhiljaa ja sitä osaltaan avitti edessä näkyvien selät jotka lähestyi lupaavasti. En oikeastaan missään vaiheessa päättänyt, että nyt lyödään kaikki peliin vaan vauhti kiihtyi koko matkan maaliin asti. Sain kaikki edellä näkyneet ohitettua ja viimeiset neljä kilometriä tulivat 3.39, 3.38, 3.36, 3.32. Loppuaika uusi ennätys 1.18.30 ja sijoituskin yllättäen peräti 5:s!

Vauhti

Energiat riitti hyvin eikä mitään muitakaan ongelmia ilmennyt. Hieman takareisiä/pakaroita alkoi toisella kierroksella kiristää mutta ei mitään mikä varsinaisesti juoksua haittaisi. Jaloissa oli aika kevyet Brooks T7 Racerit, en välttämättä enää yhtään pidempää kisaa niillä juoksisi mutta puolikas meni vielä hyvin. Hieman kovempaankin aikaan olisi voinut olla rohkeammalla vauhdinjaolla aineksia mutta hyvä näin! Järjestelyt oli erittäin hyvät ja reitti mainiosti merkattu. Matkalla on mutkaa jonkun verran ja joitakin nousuja lähinnä alikulkujen ja siltojen kohdalla. Yhtään varsinaista mäkeä ei kuitenkaan ole ja nousut on kaikki loivia sekä lyhyitä. Omakotitaloalueella kannustus oli railakasta, poppi soi ja kattilat pärisi.

Tulokset

22syys/130

Teemu @ Ruisrääkki 2013

By teesara

Syksyn juoksujen piti päättyä Nuuksioon ja tarkoituksena oli enää syksyn aikana osallistua Mammuttimarssiin maastopyörällä. Mahdottomiksi muuttuneista aikatauluista johtuen joudun kuitenkin jättämään Mammutin väliin, joten jotain kisaa kalenteriin piti vielä saada. Näin ollen päätin, että juoksen vielä yhden asfalttimaran tälle syksylle. Todennäköisesti kisapaikkana on Hanko ja Itämeri-maraton tai Vantaan Maraton. Kattoo ny.

Noh, joka tapauksessa maratonille valmistavana treeninä olen aina juossut tavoitevauhtisen puolikkaan, joten Ruisrääkki osui aikatauluihin täydellisesti. Eihän sinne nyt tosin mitään maravauhtista puolikasta lähdetty juoksemaan, vaan optimistisena tavoitteena oli alittaa 1.30. Arvelin, että hyvänä päivänä tuo voisi alittua, sillä olin juossut muutaman rohkaisevan lenkin, jotka viittasivat siihen, että vauhtia saattaisi olla riittävästi.

Tiesin heti startista, että vaikeaa tulee olemaan. Juoksu kulki tavallaan ihan hyvin, mutta rentous, mikä ainakin alkumatkasta pitäisi olla, puuttui. Kilometriajat olivat alussa suunnilleen sellaisia kuin pitikin, mutta jo n. 7 km kohdalla huomasin, että alan jäädä tavoitevauhdista. Oman juoksutapani jo hyvin tuntien, tiesin myös, että tuskin saan aikatappiota kirittyä kiinni loppumatkasta.  Tässä kohtaa alkoi jo ottamaan pannuun aika raskaasti ja jossain kympin kohdalla harkitsin vakavasti jättäväni leikin kesken. Juoksu tuntui tasaisen pahalta koko ajan, mutta mitään varsinaisia ongelmia ei ollut, joten vaikea sitä keskeyttämistä olisi ollut muille tai itselleen selittää. Vauhti ei vaan riittänyt. Arvelin kyllä  juoksevani oman ennätykseni, mutta jotenkin se ei tyydyttänyt, sillä olin selkeästi asennoitunut 1.30 alitukseen ja kaikki muu laskettaisiin epäonnistumiseksi.

Eihän se meno siitä parantunut, eikä loppukiriäkään irronnut, joten maaliin tullessa ei ollut tietoa loppuajasta enempää kuin, että varmastikaan 1.30 ei alittunut.  Kuulluttajillakin oli just maaliintulon aikana monitori pimeänä ja oman ajanoton huomasin käynnistää vasta kilometrin kohdalla, joten loppuaika jäi hämärän peittoon.  Oma kello pysähtyi lukemiin 20km/1.27, joten arvioin, että 21,1km olisi ollut noin 1.32.  Tuloslistoista selvisi myöhemmin, että loppuaika oli 1.31.48, eli pari minuuttia parannusta viime vuotisesta ja oma ennätys. Jotenkin ei silti osaa olla oikein tyytyväinen.  Sijoituksina yleisen sarjan 29. ja kokonaiskilpailun 48.

Garmin data

Tulokset (kokonaiskilpailu)

Tulokset (yleinen sarja)

Kun ei sitä vauhtitreeniä ole juurikaan tullut tehtyä, niin ei vauhtiakaan näköjään ole. Saattaa olla, että nyt alkaa olla tällaiselle keski-ikäistyvälle pyöräilijäjuoksijalle tulokset ns. tapissa. Parantaminen on toki mahdollista, mutta arvelisin, että pitäisi alkaa panostamaan enemmän juoksuun ja vähentää pyöräilyä, mikäli selkeitä tulosparannuksia haluaa saada aikaiseksi. Ja se ei taas kiinnosta, sillä pyöräily on kuitenkin paljon mukavampaa kuin juoksemoninen.  Toki, jos puolikkaan ajasta saisi tällaisella hitaalla kehityksellä joka vuosi 1-2 minuuttia pois, niin alle 40-vuotiaana se 1.30 saattaisi vielä alittua.

Järjestelyt Ruissalossa toimivat viime vuotta paremmin. Toki juoksun jälkeen olisi ollut mukava saada esim. keittolounasta. Nyt saadussa eväspussissa oli niinkin tähdellisiä eväitä kuin kahvinpuruja, muro- ja myslipaketit jne. Ehkä siinä muonapaketissa voisi olla jotakin muutakin sisältöä kuin se, mitä "sponsorit" sattuvat näytepakkauksissaan olevan halukkaita jakamaan.

Adidas Adios 2

Adidas Adios 2

The Weapon of Choice: Adidas Adios 2. Tällä on juostu maratonin maailmanennätys (kahdesti), joten pakko olla hyvä. Ja onhan se. Pirun napakka, rullaava ja jäykkä. Tuntuu aivan toivottomalta jos vauhti on 5 min/km tai hitaampaa, mutta kun aletaan mennä 4.30 min/km ja kovempaa, niin kenkä tuntuu oikein vievän askelta eteenpäin. Huippu!

 

9touko/131

Helsinki City Run

By Lauri

Kevään päätavoitteena ennen pyöräilykauden todellista avaamista oli treenailla puolimaratonille ja tavoitella jopa ennätystä. Ennen treenien alkua tavoitteet olivat korkealla ja reilu ennätysparannus oli tavoitteena. Treenivauhdit eivät kuitenkaan näyttäneet kvin hyvältä ja sitä viime vuotista vauhtien hyppäystä ei oiekin tullut, joten tavoitteet muttuivat realistisemmiksi.

Viikko ennen HCR:ää juostu kympin niukka ennätys kuitenkin herätteli vähän toiveita ja tarkoitus oli lähteä juoksemaan viime vuotista vauhtia ja näin ehkä tehdä niukka ennätys. Puolimaratonille valmistavan viikon otin kevyesti. Vain vähän pyöräilyä ja tiistaina juoksua 4km tavoitevauhtia ja torstaina 5x500m vähän reippaammin.

Perjantaiaamuna menin sitten uimaan ajatuksena, että se on sopivaa edeliiselle päivälle. Uintitreeni piti kuitenkin jättää kesken, kun vasemmassa jalkapöydässä alkoi tuntua kipua. Ajattelin että se on joku kramppi, joka menee sit ohi. Päivän aikana jalka tuli kuitenkin kipeämmäksi ja jääpussilla sitä hoitelin. Kävin kuitenkin hakemassa juoksunumeron ja yllätyksekseni perjantaina puoli viiden aikaan kisahallilla ei ollut yhtään jonoa.

Lauantaiaamuna kävin vähän juoksemassa ja jalassa ei tuntunut mitään, joten päätin startata kisaan. Lauantaipäivä meni rauhallisissa merkeissä ja ehdin siinä pienet päiväunetkin torkahtaa. Kisapaikalle tulin sanotaanko nyt sopivaan aikaan. Hölkkäsin verryttelyksi autolta stadionille sitten vaan kamat säilytykseen, jonne menossa olikin jo ihan riittävästi ruuhkaa. Piipahdus vessaan ja siitä siirtyminen lähtöpaikalle, jossa olin vajaa kymmenen minuuttia ennen starttia. Kiipesin tyynesti aidan yli ja otin asemat n. 20 metrin päästä lähtöviivasta. Ihan hyväksyviä katseita sain muilta juoksijoilta. Siinä sitten kuin sillit purkissa odoteltiin lähtöä.

Alussa jalat eivät tuntuneet mitenkään erityisen hyviltä vaan vähän tukkosilta. Ekalla kilometrillä kyllä ruuhkaa riitti ja edemmäksi olisi pitänyt lähdössä mennä. Ekan kilometrin aika kuitenkin siihen neljän minuutiin pintaan, joten ihan reipas alku kuitenkin. Tavoitteena oli juosta sitä 4:11 vauhtia. Toisen kilometrin aikana alkoi jo väljentyä ja mahtui jo juoksemaan. Aika moisessa pölyssä sai juosta junaradan ylittävälle sillalle nousun, kun hiekoitussepeleitä ei ollut vielä siivottu. Ehkä tämmöiseen tapahtumaan sen olisi voinut vaikka ihan vartavasten tehdä.

Alkukilometrit taittuivat sellasta reilun neljän minuutin vauhtia, kunnes yksi nousukilometri, jonka otin tarkotuksella varovasti, meni lähes 4:30:een ja aika lähestyi tavoitevauhtia. Sen jälkeen pääsin taas lähemmäs neljän minuutin vauhtia ja niin vaan jatkettiin kun juoksu tuntui hyvältä. Kilometrit etenivät reippaasti ja huoltopaikoilta nappasin aina mukillisen urheilujuomaa.

Puolimatkassa aika oli 43:24 eli reilun minuutin parannusta ennätykseen olisi tasaisella vauhdilla luvassa. Pieni hyytyminenkin sallittaisiin toisella puolikkaalla ja silti ennätys olisi mahdollinen. Näiden kaavailujenn mukaan juoksun loppu ei kuitenkaan sujunut. Vähän puolen välin jälkeen pari alamäki kilometriä meni lähemmäs 3:50 vauhtia ja homma alkoi näyttää hyvältä.

Reitti oli tuttu viime vuodesta vaikkakin pieniä muutoksia siinä oli, joten oli jotenkin henkisesti helpompi juosta. Pikku-Huopalahdesta lähdettäessä Sami oli reitin varrella kannustamassa ja onnistui nappaamaan oheisen kuvankin. Kiitoksia siitä. Tästä alkoi juoksun vaikea osuus, kun oli jonkin verran nousua ja matka alkoi pikkuhiljaa tuntumaan. Matkaa tosin ei ollut jäljellä kuin muutama kilometri joten ei hätää.

HCR 2013

Siinä saatiin vielä lasketella Laaksoon ja sieltä uutta siltaa hitaampien juoksijoiden virratessa vastaan kohti viimeistä kilometriä. Lopun nousu stadionille oli tiedossa, mutta vedin kyllä viimeiset kilometrit yhtään säästelemättä. Kelloakaan ei juurikaan tarvinnut enää katsella, riitti kun selviytyisi mahdollisimman nopeasti maaliin.

Stadionille maaliin tulo on aina yhtä hieno kokemus ja vaikka yritin pinkoa viimeisen kaarteen sen minkä pääsin pari juoksijaa meni ohi. Ihan hyvin sai voimat taas reitille jätettyä. Maalissa kädet kohti taivasta loistavissa fiiliksissä. Kelloa katsoessa yllätys oli suuri, kun tiuku näytti 1:25:36. Reilu kahden minuutin parannus ennätykseen ja toinen puolikas meni reilun minuutin ensimmäistä nopeammin. Tällä puolikkaan noteerauksella voi alkaa jo haaveilla kokonaisella kolmen tunnin alituksesta. Loistavaa kyllä onnistua kahdessa juoksukisassa putkeen, kun treenien jälkeen on saanu useamman kerran ollut pettynyt vauhteihin.

Maalissa törmäsin vanhoihin Kuopiolaisiin tuttuihin ja päästiin puimaan juoksua ja tulevia haasteita. Vaikka sää olikin aurinkoinen ja muutenkin loistava juoksuun vähän meinasi vilu tulla seisoskellessa. Matkalla hakemaan varusteita etu- ja takareisissä tuntui vähän kramppien oireita, mutta nekin siitä pikkuhiljaa tokenivat.

Uinnissa vammautuneesta jalkapöydästä ei ollut haittaa juoksussa. Pieniä tuntemuksia siinä oli puolen välin jälkeen, kun otin jonkun mutkan vähän huolimattomasti, mutta ei muuta. Sunnuntaiaamuna jalkaan oli kyllä tullut vähän väriä, joten tämä viikko on mennyt varmuuden vuoksi jalkaa hoitaessa.

En ollut tutustunut kisainfoon sen kummemmin ja iloiseksi yllätykseksi huomasin, että uimastadionille pääsi saunaan juoksun jälkeen, loistavaa. Matkalla autolle kävin vielä Töölössä kiinalaisessa täyttämässä energiavarastot ja homma alkoi olla paketissa.

22syys/120

Jani @ Ruisrääkki 2012

By Jani

Lyhyesti, viikolla ennustettiin sadetta. Kisapäivänä lauantaina alkoi sataa vasta toiseksi viimeisellä kilometrillä. Se ennusteista, onneksi. Ennakkoon oli siis vähän kehnot tunnelmat.

Valmistauduin viimeisellä viikolla kisaan juoksemalla samoissa maisemissa puolikkaan edellisenä sunnuntaina (1,33:47, sanoo gepsi joka tänään edisti noin 500 metriä) ja sitten keskiviikkona eksyilin Kakskerrassa kuutisen kilometriä (oikeasti meni 11 kilometriä, heh) rasteja hakiessa. Siellä taitoin nilkkani mutta se ei haitannut menoa tänään.

Ruisrääkki oli minulle ensimmäinen. Aloitin rauhallisesti koska alussa oli eniten nousuja ja laskuja. Teemu oli kaverina ja tuntui että vauhti oli hyvä ellei jopa sittenkin minulle liian kova. Tiedä näistä kun ei koskaan jaksa lämmitellä ennen lähtöä ja hakea tuntumaa. Juoksu kulki kuitenkin hyvin ja 14 kilometrin kohdalla kiristin tahtia.  Kuuvan nousukaan ei haitannut menoa ja maaliin laskettelin ajassa 1,31:12 (netto). Sijoitus miesten sarjassa oli 29. Ennätystä lähdettiin hakemaan (vanha oli 11 vuoden takaa Paavo Nurmella, 1,36:45) ja se tuli. Edelliseen yritykseen voit perehtyä täällä. Min/km-keskiarvo oli 4,19 (oikea, ei alla olevan taulukon antama). Seuraavissa kisoissa lokakuussa yritän alittaa 1,30 rajapyykin.

Huom! Väliajat viitteellisiä, koska gepsini edisti 500 metriä. Viimeinen 100 metriä herättääkin ihmettelyä. 🙂

Mukavat karkelot, näki useita tuttuja joiden kanssa oli kiva päivitellä vaivoja ja juoksukuulumisia. Mikäs sitä oli sisällä lämpimässä kylpylässä rupatella. Reitti oli hieno ja rantasauna kuului hintaan. Ei ollut ovet lukossa. Kasviskeittoakin oli tarjolla mutta sitä en jaksanut jäädä jonottamaan. Osallistumismitalilla en tee mitään. Sen hinnalla ottaisin mieluummin vaikka juoksusukat tai sitten enemmän henkilökuntaa soppaa jakamaan. Kiitos työntekijöille ja yleisölle, loitte kannustavan ja reippaan tunnelman.

Ja koska puolikas ei ollut tarpeeksi, kävin päivän päätteeksi kaupunkisuunnistamassa (sic!) phiqsillä. Vaimo antoi luvan. 24 kilometriä tuli mittariin ja aikaa meni hyvät toista tuntia. Ja melkein voitinkin, jos olisin pitänyt pääni. Jäi yksi rasti hakematta (vaikka oli matkan varrella). Se piti sitten arvata. Oikean vastauksen sijaan menin ja vaihdoin vastaustani. DFU tuli. Ja oikeastaan hyvä niin, koska voiton vei kaikilla rasteilla käynyt kisailija, joka hänkin juoksi tänään Ruisrääkissä. Aika hyvin. Lisää täällä. Hienoa ja aktiivista porukkaa! Kekseliäät rastitkin oli. Niin, ihan hyvä etten lähtenyt rastia hakemaan. Kotimatkalla puhkesi takakumi.

Snowflakes-parini Eetu juoksi Ruisrääkin aikaan 1,29:23. Onnittelut!