b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

9heinä/130

b00t Geopark Challengessa (2013)

By Jani

b00t Rokualla (kuva: Tapani Launonen)

b00t Rokualla (kuva: Tapani Launonen)

Järjestäjät päättivät, ettei Stockholm Extremeä tule, joten piti alkaa katsoa jotakin toista pidempää seikakilukisaa. Päädyimme Rokualle.

Joukkue koostui tällä kertaa Janista, Laurista ja Petteristä. Lauri paikkasi LarZia, jolla on pitempään ollut jalkavaivoja.

Lähdimme Petterin kanssa kotoa kohti Muhosta Torstai-aamuna, heti kun olin päässyt kotiin Ruotsista ja saanut pakattua kamppeet. Sen verran piti poiketa reitiltä, että sain hankittua Ajopyörästä irrotettavat hihat (ei tullut käytettyä kisassa kertaakaan). Samalla huollatin etuvaihtajan huokeaan viiden euron hintaan (vaihtajaa käytin sitäkin enemmän). Matka jatkui sen jälkeen Tampereelle, jossa Petterin piti pysähtyä R-Techiin. Hän oli nimittäin aiemmin viikolla onnistunut kadottamaan etupyörän akselin. Rangaistus siitä oli 112 euroa ja uusi akseli.

Koko päivä meni Muhokselle ajaessa, perillä olimme vasta illansuussa. Kolmas jäsenemme Lauri oli ehtinyt saapua kisakeskukseen jo aiemmin. Otatimme tiimikuvan ja puolen tunnin jonottelun jälkeen suoritimme pakolliset jumaroinnit. Sen jälkeen haimme kartat ja lähdimme kiireellä Muhoksen keskustaan etsimään uimapatjaa. Olin unohtanut hankkia. Ei löytynyt uimapatjaa. Muhokselta Ouluun Petterin vaimon siskon luokse piirtämään karttoja ja nukkumaan.

Aamulla oli hieman sellainen olo, että mihin vietävään sitä oli taas tullut ilmoittauduttua. Reitti kun oli ihan älyttömän pitkä, yli 200 km. Vaan mitä sitä enää ihmettelemään, varusteet ja ukot autoon ja lähtöpaikalle. Ilma oli kaunis, aurinko paistoi ja lämpöä riitti. Ja muutenkin oli urheilujuhlan tuntua ilmassa.

Lähtölaukauksen kajahdettua jäimme hännille - mikä kiire tässä on - mutta kun joukko jonoutui jo ennen ensimmäistä rastia, teki mieli terästäytyä. Onnistuimme kuitenkin pian ohittamaan puolet joukkueista, koska tässä vaiheessa kisaa väki juoksee sinne tänne edellä menevien perässä ja joku edellä pummasi. Ensimmäiseltä rastilta sitten seuraavalle ja pian saimmekin rämpiä jonossa pimeässä ja märässä ojarummussa kohti uusia seikkailuja. Prologin ensimmäisestä osuudesta ei sen enempää kerrottavaa. Toiselle osuudelle vaihdon kautta ja pari uimapatjaa kainaloon. Ihan kohtuullisesti pärjäsimme vaikkemme kolmatta uimapatjaa saaneetkaan. Sijoituksesta vaihdossa ei ollut hajuakaan. Kolmannella osuudella piti rullaluistella ja siinä pärjäsimme aika hyvin. Emme eksyneet reitiltä, kävimme Lönkan tai kenen nyt olikaan patsaalla, ja pääsimme vaihtoon ilmeisesti kymmenen sakissa. Nopea tankkaus ja pyöräilemään. Aikaa oli tainnut tähän mennessä kulua alle viisi tuntia.

Lauri valmistautuu kiipeilyyn (kuva: Tapani Launonen)

Lauri valmistautuu kiipeilyyn (kuva: Tapani Launonen)

Pyöräily oli sellainen lyhyt pikamatka, kilometrejä taisi tulla vaatimattomat toistasataa. Ensimmäinen questi oli padolla, ja vaikka lähdimme sitä edeltäneeltä rastilta ennen isompaa joukkoa, pääsimme perille pienen reittikömmähdyksen takia muiden jälkeen. Puhuttiin vain sekunneista, pahus. No ne sekunnit muuttuivat pitkäksi odotteluksi jonossa. Quest sisälsi ensin kahdeksan kerrosta rappusia ja sen jälkeen laskeutumista sillalta padolle ja takaisin alas. Sieltä piti edelleen mennä rakennuksen alle jonnekin pimeään. Ja taas pyörille ja metsään.

Tätä patoa pitkin köysillä alas (kuva: Tapani Launonen)

Tätä patoa pitkin köysillä alas (kuva: Tapani Launonen)

Pyöräosuuden puolessa välissä oli kahvio, josta nappasimme pullaa,kahvia, makkaraa - ja pillimehua! Mielialat kohenivat kummasti. Tämän jälkeen tasaista pyöräilyä, ajasta ei ollut hajua koska Suunto oli nukahtanut jo 13 tunnin kohdalla. Me sentään jaksoimme. Seuraava questi johon jumarointitaitoja olisi vaadittu oli kuitenkin jo suljettu. Kuumailmapallosta oli loppunut kaasu, joten tehtäväksemme jäi vain rastin nouto. Kovaa vauhtia vaihtoalaueelle, jossa olimme puolen yön jälkeen. Saimme järjestäjiltä lämmintä soppaa, oli muuten aivan mahtavaa! Masut täynnä läksimme koskelle. Alkoi sataa ja ennen kuin Lauri ehti istua kunnolla itse kyhäämälleen istuimelle, se hajosi. Hirveä sade ja heti sadan metrin päässä koski. Petteri kiroilee, Lauri seisoo korkeassa polviasennossa ja minä tuuppaan kanoottia eteenpäin vedessä. Ajatelkaa, Lauri veti ihan intiaanina koko matkan. Ansaitsi tästä intiaaninimen "Teräspolvi".  Tätä jatkui kahdeksan tuntia, paitsi ihan lopussa jolloin Petteri oli nukahtaa ja sen seurauksena keikahtaa kanootista. Aamuyön tunteina Petteriä piti hereillä hyttyset, joita oli, no, helvetisti liikaa. Sateesta oli se ilo, että  se vei hyttyset tiehensä. Ja tietenkin sen sateen piti loppua. Mutta voisin silti väittää että melontaosuus oli kisan kohokohta, seikkailua parhaimmillaan. Reitti kun ei ollut lainkaan helppo, koskia siellä täällä oli puita ylitettävänä ja alitettavana.

Petteri ehti kisan aikana pitsalle (kuva: Tapani Launonen)

Petteri ehti kisan aikana pitsalle (kuva: Tapani Launonen)

Sitten se canyoneering, matkaa takana vajaa 200 km ja kello jotain seitsemän-kahdeksan-yhdeksän...siis ei mitään hajua. Alku meni leppoisasti mutta puolen välin jälkeen minulla alkoi jalat kipuilla. Olin valinnut suunnistustossut ja ne ei ole näin pitkällä matkalla optimaaliset. Eivät anna ollenkaan myöten ja kun koko matkan oli jalat olleet enemmän tai vähemmän märät, alkoi tulla ahdasta. Turvonneet jalat olivat muhjuna ja rakoilla. Vesiylitykset ilman melontaliivejä alkoivat tuntua ylitsepääsemättömiltä ja tietysti ajatus siitä, että joutuu sen jälkeen taas etenemään litimärillä jaloilla. Jalkojeni takia skipattiin seitsemän rastia ja käveltiin tietä pitkin suoraan vaihtopaikalle.

Janillakin on nälkä (kuva: Tapani Launonen

Vaihtopaikalla kuivat sukat päälle ja pyörän selkään. Jäljellä joku seitsemän rastia ja maali. Perillä olimme iltapäivällä. Loppuaika hiukan vajaa 30 tuntia ja sijoitus 14s.

Nopeasti suihkuun ja siitä kamat autoon ja syömään. Petterin luistimia ei löytynyt mistään. Myöhemmin selvisi että joku oli luullut omikseen ja kun olimme ehtineet lähteä, oli tämä palauttanut ne takaisin. Ajoimme Ouluun, kävimme pitsalla ja pistimme maate. Aamulla 12 tunnin unien jälkeen lähdimme kohti kotia ja sinne myös pääsimme.

Sitten tulevat loppusanat. Kuten voittajajoukkue Multisport.fi asian osuvasti ilmaisi, "paljon oli nokkosia, hyttysiä ja märkää." (Kaleva 6.7.2013, Heikki Uusitalo) Lisäksi oli paarmoja.

Kiva kisa silti.

18maalis/130

Video on last year’s Stockholm Extreme

By Jani

Please find a video on last year's Stockholm Extreme (2012). Watching the race highlights strongly cements the feeling that this is what we want to do. While Stockholm Extreme is on a break this year the organizers will do their best to make it happen next year. In the meantime, team b00t will at least compete in Rokua Geopark Challenge. See you there.

http://stockholmextreme.se/photo-and-film