b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

Jani testaa VJ Irock -suunnistustossuja

Miksi halusin uudet tossut?

Olen tähän saakka juossut seikkailukisoissa tavallisilla juoksutossuilla (Asics Gel Nimbus 11: normaalituenta) ja kokenut ne huonoiksi erityisesti metsässä.  Nykyisten juoksutossujeni ongelmana on se että ne keräävät kastuessaan (seikkailukisoissa tossut kastuvat aina ja läpikotaisin) runsaasti vettä. Tällöin niistä tulee painavat ja niiden pohjat lakkaavat tyystin vaimentamasta askelta. Lisäksi juoksutossujen tuki on maastossa melko olematon, eivätkä ne kestä vaativampia olosuhteita, kuten jyrkkiä nousuja/laskuja, liukkaita kallioita ja juurakoita tai teräviä kiviä ja risuja. Näiden edellä mainittujen syiden vuoksi ryhdyin etsimään seikkailukisoihin soveltuvia maastojuoksutossuja. Edellytyksenä on että ne olisivat kestäviä ja kevyitä, vaimentaisivat askelta, kuivuisivat kastuttuaan nopeasti (semmoisia tossuja jotka pitävät vettä uidessa ja samalla puskevat kosteuden ulos ei taida ollakaan) ja pitäisivät niin sateella metsässä kuin kuivalla hiekalla lenkkipoluilla. Hinnallakin on väliä mutta näyttää siltä että sata euroa menee varmasti.

Kestävyys	Ulkokuoren tulee kestää terävät kivet ja oksat
Pitävyys	Pitoa on löydyttävä niin asvaltilla, hiekalla kuin kallioilla
Tukevuus	Jalan pitää pysyä paikallaan hankalassa maastossa ja märissä tossuissa
Vaimennus	Matkat ovat toisinaan melko pitkiä, eikä aina juosta pehmeällä alustalla
Hengittävyys	Veden pitää poistua nopeasti mukavuuden, vaimennuksen ja keveyden kärsimättä
Keveys	Painoa ei saisi olla tavallista juoksutossua enempää (< 250 g)
Hinta	Sata euroa on paljon rahaa mutta työstä pitää maksaa

Kuinka löytää haluamansa?

Jo se että kykenee tekemään itselleen selkoa mitä tulevilta tossuiltaan odottaa on hankalaa ja aikaavievää puuhaa. Tossujen löytäminen ei tee tässä suhteessa poikkeusta, ainakaan mikäli aloittaa etsintänsä internetistä. Tieto johon ostopäätöksensä perustaisi on usein vaikeaselkoista (esim. mitä tarkoittaa LaSportiva Raprotin FriXion XF -pohja?), subjektiivista ("Tämä on minusta hyvä merkki") ja puutteellista (tossujen paino kerrotaan yllättävän harvoin). Parhaani annoin hakiessani tietoa ehdot täyttävistä maastojuoksutossuista mutta tuntien ihmettelyn jälkeen en silti päässyt internetiä ja ystäviäni kauemmas. Varsinaisia seikkailu-urheiluun suunniteltuja juoksutossuja ei tunnu olevan, vaikka näin saatetaankin kehua (esim. täällä Inov 285sta). Vaan ei siinä mitään, maastojuoksu- tai nastattomat suunnistustossut kelpaavat minulle mainiosti. Nimikkeellä ei ole väliä, ominaisuuksilla on. Koska tossuja ei voi internetissä testata kipitin lopulta kiltisti Suunnistajan Kauppaan. Kävin minä ensin monessa muussakin liikkeessä muttei niistä juuri apua ollut. Suunnistuskaupassa keskustelin  tossuista erittäin asiantuntevan ja innostununeen myyjän (tiesi tossuista ihan hirveästi!) kanssa, sitten kokeilin (kävelin liikkeen lattialla yksi tossu jalassa ne perinteiset viisi metriä edestakaisin) ja lopulta päädyin VJ Sportin Irockeihin (ostopäivä 6.9.2012). Uusien tossujen ostaminen on siis internet-aikakaudellakin aika perinteistä touhua.

Irock teoriassa

Suomalaisen VJ Sportin Irockit ovat valmistettu kilpasuunnistusta silmällä pitäen, tossujen ulkokuoressa on valmistajan mukaan uusinta huipputeknologiaa (1. ehto: kestävyys). Tämä tarkoittaa ainakin sitä että kärkeä on vahvistettu kevlarilla. Toisekseen tossuissa ei ole nastoja. Pitävyys (2. ehto) perustuu butyylikumipohjaan josta väitetään seuraavaa: "paras mahdollinen märkäpito, mikä nappulakengässä voi olla." (VJ Sport, 2011). Viimeisimmässä Juoksija-lehdessä (7/2012) Irockeja testattiin ja siinä tossuja kutsuttiin "pitohirmuiksi". Kolmanneksi valmistaja kehuu tossuja tukeviksi (3. ehto), koska niissä on 'Fitlock-systeemi' joka viittaa tossujen sisäreunassa oleviin kumivahvikkeisiin. Tukevuutta parantaa myös kapea lesti (ilmeisesti F), jonka pitäisi auttaa pitämään jalka paremmin paikallaan (kantapää ei nouse kupista eikä varpaat puristu tossujen kärkeen). Valmistaja huomauttaa, että tossut kannattaa kiristää huolellisesti ja toivoo käyttäjiltä kärsivällisyyttä: ne muotoutuvat jalkoihin sopiviksi noin viiden käyttökerran jälkeen. Neljäntenä merkittävänä ominaisuutena on 'KvamO'-tekniikka. KvamO viittaa vaimennukseen (4. ehto), ja suunnistajan kaupan myyjä mainosti sitä geeliä parempana siksi ettei se jähmety kylmissä olosuhteissa. Hengittävyydestä (5. ehto) ei ollut myyjän kanssa muuta puhetta kuin että tossut imevät vettä noin 20 grammaa. Valmistaja ilmoittaa hengittävyydestä seuraavaa: "Irockin päällysmateriaalissa on takana kalvo ja tarkoitus on, että vesi 'pumppautuu' saumoista ulos juostessa. Samalla syntyy tyhjiöefektiä muistuttava tila jolloin kengät 'imeytyvät' jalkojen ympärille ja ylimääräinen vesi poistuu." Siitä kuinka nopeasti vesi poistuu tai mikä on veden vaikutus vaimennukseen, minulla ei vielä ole tietoa (tulossa). Kuivana yksi Irock-tossupari (koko: 8 UK) painaa 480 grammaa (240 g / tossu). Paino on suurin piirtein sitä luokkaa mitä tavalliset juoksutossut painavat (ehto. 6: keveys). Hinta (7. ehto) oli sen sata euroa. Irockit eivät siis välttämättä ole edullisimmat tai keveimmät (vrt. esim. Inov-8 X-talon 190) mutta erittäin pitäviksi niitä väitetään.

Irock käytännössä

Juoksu. Kokeilin Irockeja ensimmäisen kerran käydessäni rauhallisella noin 16 kilometrin lenkillä (8.9.2012). Alusta oli ensimmäiset kolme kilometriä asvalttia (yritin juosta osan matkasta nurmikon peittämällä pientareella). Tämän jälkeen lenkki jatkui hiekkateillä ja metsässä kuivilla poluilla ja kosteassa kanervikossa noin kymmenen kilometriä. Loppumatka oli jälleen asvalttia, jota koitin parhaani mukaan välttää juoksemalla taas pientareella. Tossut pysyivät kuivina koko matkan. Ennen kymppiä oikea päkiä alkoi nipistää ja vain hetki tämän jälkeen vasen tossu alkoi hangata kevyesti kantapäätä. Yleisesti ottaen tuntui, että tossut toimivat paremmin pehmeällä kuin kovalla pohjalla. Kuivalla asvaltilla, hiekalla ja polulla sekä kostealla ruoholla pito oli hyvä (ts. en liukastellut lainkaan). Sen sijaan märillä pitkospuilla ja sammaleen päällystämällä kostealla kalliolla onnistuin liukastelemaan useammankin kerran. En sentään kaatunut. Sukkina olivat WOLin Sport-juoksusukat

Seikkailu. Testasin tossuja Nuuksiossa järjestetyssä SnowFlakes Seikkailukisassa (9.9.2012), joka piti sisällään noin kymmenen kilometrin suunnistusosuuden. Pidemmänkin matkan olisi saanut juosta mutta minä valitsin pyörän. Keli oli aurinkoinen ja polut paikoin kosteat. Ennen metsään siirtymistä takana oli jo melonta- ja maastopyöräilyosuudet (n. 7 km / n. 35 km). Irockit tuntuivat pyöräilykenkien jälkeen erittäin kevyiltä. Pito oli riittävä, matkalla sattui vain joitakin liukastumisia märällä kalliolla ja pitkospuilla. En kaatunut kertaakaan. Kivikoissa ei tullut sellaista oloa, että nilkat olisivat olleet vaarassa 'muljahtaa yli'. Pohjat eivät siis ole liian paksut [mittaa väli], eikä vaimennusta ole ainakaan liikaaa. Loppua kohden päkiät alkoivat ikävästi pistää. (Juoksija-lehdessä muuten kirjoitetaan että "päkiäosan istuvuudessa parantamisen varaa.") Jäi jälleen sellainen tuntuma, että Irockit soveltuvat paremmin pehmeälle kuin kovalle alustalle. Suunnistuksesta siirryttiin vielä lyhyelle uintiosuudelle. Noustuani ylös vedestä, juokseminen tuntui mahdottomalta. Tossut tuntuivat painavilta. Lisäksi jalkani olivat kylmästä kohmeat ja lähellä krampata, kun sain nousta rinnettä ylös noin pari sataa metriä. Kaikkea painoa ei näin ollen ole syytä laittaa Irockien piikkiin. (Tietysti sitä pohtii voiko mikään tossu toimia kovin hyvin uinnin jälkeen.) Matkaa takaisin vaihtoalueelle oli reilusti alle puolisen kilometriä mutta olin erittäin tyytyväinen saadessani taas laittaa jalkani takaisin kuiviin mutta painaviin pyöräilytossuihin. Irockit jättivät pienen rakot nilkkoihini, vaikka olin ne teipannut (Leukoplast). Hankaumat tulivat heti teippauksen yläpuolelle. Sukkina olivat WOLin Sport-juoksusukat.

Eilen (29.9.2012)  järjestettiin tämän kauden viimeinen multisport-cupin osakilpailu, XGlow Kaato. Seikkailussa myös juostiin, Vihdin soisessa maastossa. Tällä kertaa laitoin tossut tiukasti kiinni jalkoihini, Fitlockit huomioiden. Tossut kastuivat saman tien ja toimivat läpi kisan: vesi lähti juostessa pois suitsait kohtuullisen sukkelaan. Matkaa taitettiin yhteensä noin 12-15 kilometriä, kahdessa osassa. Jos aikaisemmin olen valitellut tossujen heikkoutta kovalla alustalla, niin enpä valittele enää. Ristiriitaisuuteen voi haeskella syytä miehestä tai sitten siitä että tossut ovat alkaneet muotoutua jalkoihini. Paino taitaa olla vaimennusta pohdittaessa miehessä. Pitoa riitti mukavasti, kompuroin lähinnä siksi etten pimeässä huomannut nostella jalkojani tarpeeksi korkealle. Sukkina olivat WOLin Sport-juoksusukat

Suunnistus. Testasin Irockeja 6 kilometrin suunnistuksessa (19.9.2012), lajissa johon tossut on alkujaan suunniteltu. Minulla on myös VJ Sportin Boldit, nastalliset suunnistustossut, mutta koska vettä ei satanut halusin kokeilla näitä. Huolimatta hankaushuolista jätin teippaamatta kantapäät ja tällä kertaa ongelmaa ei ollut. Joko tossut olivat ehtineet jo muokkautua jalkojeni mukaan tai sitten ymmärsin laittaa nauhat tarpeeksi kireälle. Fitlockit auttavat kunnolla vain mikäli huomaa kiristävänsä nauhat tossujen keskiosasta. Tossut eivät ilmeisesti päässeet liikkumaan minkä vuoksi ne eivät myöskään hanganneet kantapäitä. Rasteilla oli jos minkälaista alustaa ja tossut kastuivat kunnolla suolla juostessani. Tiedä sitten onko kyse lajista vai mistä (suunnistus on lyhytkestoista ja alusta kovuus vaihtelee) mutta märät tossut eivät kiusanneet minua lainkaan. Vesi tuntui poistuvan aika lailla vikkelästi, eikä vaimennus ollut ongelma. Pito sen sijaan tuntui nastareilla juosseelle omituiselta. Liukastelin märillä pinnoilla ja kallioilta laskeutuessani en osannut ennakoida tossujen käyttäytymistä. Nastareilla jyrkät kalliot on voinut "liukua" alas. Pitoa on ikään kuin tasaisesti, nastat eivät tartu kiinni. Irockin pito on tällaisessa tilanteessa parempi, siis sillä tavalla että ne ottavat kiinni. Ongelmana vain on se, ettei tiedä milloin ne ottavat kiinni. Sen vuoksi seuraava mutu-tieto: tossut ovat selkeästi parhaimmillaan kuivan kelin suunnistuksessa. Sukkina Asicsin juoksusukat (mallia en muista).

Edellä siis laadulliset kokemukset Irockeista, seuraavaksi luvassa vähän järjestelmällisempää testausta keveydestä ja hengittävyydestä (kestävyyttä, pitävyyttä, tukevuutta ja vaimennusta en osannut/voinut mitata).

Keveys ja hengittävyys: Testasin näitä ominaisuuksia ensin "laboratorio-olosuhteissa" (kylpyhuoneessani) ja sitten ulkona. Ulkona tarkoittaa sitä, että juoksin noin 300 metrin matkan, joka sisälsi asvalttia ja rappusia. Mittausvirheen vähentämiseksi tein kutakin koetta varten viisi testiä per tossu. Ulkona tossut on ennen lenkkiä upotettu ämpäriin ja ennenpunnitusta harjasin pohjat jotta mukaan ei olisi tullut kovin isoja hiekanjyväsiä. Puntarina käytin anopin keittiövaakaa. Painot ovat per tossu.

Tossut (koko: 8 UK) painavat esitteen mukaan kuivina 240 grammaa. "Laboratoriossa" tekemieni mittausten mukaan (käytetyt mutta puhtaat) tossut painoivat  noin 249 grammaa ja märkinä (heti vedestä nostettujen tossujen paino) 329 grammaa per tossu. Tossut imevät siis noin 80 grammaa (0,8 desiä, yhteensä 1,6 desiä) vettä. Se on 32 % kuivapainosta. Ravistettuna keskimääräinen märkäpaino oli 324 grammaa (30 %:n lisäys kuivapainoon). Ravistamisella tarkoitan toimenpidettä jonka jälkeen vettä ei valunut tossuista enää solkenaan. Ero ravistetulla ja ravistamattomalla tossulla oli vain 5 grammaa, joten voi päätellä ettei toimenpide kovin paljoa painoa tiputtanut. Oletus suhteellisen heikosta hengittävyydestä vahvistui juoksulenkillä. Lenkin jälkeen tossu painoi keskimäärin 304 grammaa, joten 300 metrin matkalla vettä on lähti vain 20 grammaa (0,2 desiä: tämä määrä vettä vastaa muuten noin 14 sokeripalaa). Tämä on siis vasta neljännes (25 %) siitä painosta, jonka Irockit enimmillään ottavat vettä. Nopeamminkin voisi vesi minusta irrota.

Vertailun vuoksi: tavallinen juoksukenkä Asics Gel Nimbus 11 (8 UK) painoi kuivana 328 grammaa ja märkänä ravistettuna 458 grammaa (per kenkä). Tämä tarkoittaa sitä, että Asicsit painoivat kuivana saman mitä Irockit märkänä ja imivät noin puoli desiä ((Asicsien hengittävyys: 458 g - 324 g) - (Irockien hengittävyys 324 g - 240 g)) enemmän vettä kuin Irockit, yhteensä siis 1,3 desiä (130 grammaa). Juoksutossuilla ei märälle kannata lähteä.

Loppupäätelmät

Irock on hyvä tossu, aivan kuten valmistaja lupaakin. Kunhan vain käyttäjä antaa ensin riittävästi aikaa tossujen mukautua jalkoihinsa. Lisäksi käyttäjän pitää muistaa sitoa tossu riittävän tiukalle, koska muuten Fitlock ei toimi. Kun tossu on tiukasti jalassa, se istuu hyvin eikä hierrä. Irock on myös erittäin pitävä, joskaan se ei ole nastari. Pitävyyttä pitää lukea eri tavalla. Tossun kuivapaino on myös kevyt. Märkänä painoa tulee 30 prosenttia lisää. Asics Gel Nimbusiin (11) tulee noin 40 prosenttia lisää vettä. Jotenkin odottaisi suunnistustossuilta tässä suhteessa enemmän, erityisesti siksi ettei vesi kovin nopeasti niistä katoakaan (neljännes 300 metrin matkalla). Kaiken kaikkiaan olen silti suhteellisen tyytyväinen Irockeihin, siksi yläpeukalo ja ostosuositus.

Huom! Valmistajan näkemykset on saatu sähköpostitse.

Kirjoittajasta

Kirjoittaja ei ole aiemmin arvioinut tossuja (kuten näkyy). Hän ei myöskään osaa sanoa, ovatko tossut parantaneet hänen kestävyyskykyään tai tuoneet juoksuun lisää vauhtia. Mutta kun hän kerran löytää itselleen mieluisat, hän ei kovin helposti kokeile uusia vaan ostaa jatkossakin samanlaiset. VJ Sport, Suunnistajan Kauppa ja WOL eivät sponsoroi kirjoittajaa.