b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

15touko/13Off

b00t2 Spring Adventuressa

By Lauri

Kesän seikkailukausi avattiin aurinkoisessa säässä Nummi-Pusulan upeissa maastoissa Spring Adventuren merkeissä. Itselläni edellinen viikko oli mennyt HCR:ltä palautellessa ja vähän ärtynyttä nilkkaa parannellessa ilman sen kummempia urheilusuorituksia. Ikään kuin tasoitukseksi Jani ilmoitti perjantai-iltana, että oli loukannut nilkkansa jalkapallossa, joten varovainen aloitus sopi molemmille. Lauantaiaamun herätys ei ollut omalta osaltani ihan optimaalinen, sillä heräsin siihen, että vasen pohje kramppasi.

b00t2_Spring2013_5

(c) Liisa @ Mehukatti

Lauantaiaamuna materiaalin jako alkoi vasta yhdeksältä, tunti ennen starttia. Aaamulla sai siis nukkua ruhtinaallisen pitkään. Tunti tuntui etukäteen lyhyeltä ajalta reittien suunnittelemiseen, mutta hyvin siinäkin ehti reitit raapustaa kartalle. Karttoja katsellessa huomio kiinnittyi siihen, että suunnistus olisi ehkä hiukan normaalia haastavampaa. Vastineeksi karttoja oli kaksin kappalein. Reittivalinnoissa ei sen kummempia ongelmia ollut ja homma oli toteutusta vaille valmis.

Alkuun oli parin kilometrin muistisuunnistus, jossa hyödynsimme seuraavan osuuden suunnistuskarttaa. Lähdimme melko rauhassa liikkeelle. Janilla tuntui virtaa riittävän ja jaksoi hän jopa ottaa juoksun tapaisia askeleita suppien rinteitä ylös kiivetessä. Itselläni alku oli hankala, koska sykkeet nousivat heti tappiin ja vauhdin pitäminen oli haastavaa. Ensimmäisestä osuudesta selvisimme hyvin ja siitä vaan vaihtoalueen läpi jatkamaan suunnistukseen.

Suunnistuksen neljä ensimmäistä rastia sujuivat ongelmitta. Juoksimme tässä vaiheessa letkassa muutaman muun joukkueen kanssa. Janilla alkoi kuitenkin vatsa vaivata, ja siksi hänen oli pakko maastoutua hetkeksi metsikköön. Itselleni pysähdys teki ihan hyvää. Sain kierroksia alas ja kroppani alkoi toimia paremmin. Pysähdyksen aikana jäimme letkasta, jossa myös toinen b00tin tiimi oli mukana. Samalla katosivat myös suunnistustaidot. Teimme reilun pummin seuraavalle rastille. Kävimme jopa kartan ulkopuolella ja siitä huolimatta onnistuimme juoksemaan melko läheltä rastin ohi. Hetkeä myöhemmin pääsimme takaisin kartalle ja löysimme rastin. Loppuosuus meni meiltä suunnistuksellisesti paremmin ja itse sain kokea jopa juoksemisen iloa. Keskinopeus vain ei ehtinyt nousta, sillä vielä yksi varikkopysähdys täytyi metsän siimeksessä tehdä. Käytimme suunnilleen pari tuntia juoksuosuuksiin.

b00t2_Spring2013_3

(c) Liisa @ Mehukatti

Tullessamme vaihtoalueelle Jani kiersi vielä posliinin kautta, ja sen jälkeen pakki alkoi vihdoin toimia. Ennen pyöräosuudelle pääsyä tein köysirata-questin (Jani katseli vierestä), jossa etenin puiden väliin viritettyjä köysiä pitkin erilaisia apuköysiä hyödyntäen. Selvisin tippumatta, joten siihen ei kauaa aikaa tuhrautunut.

Pyöräosuuden alussa huomasi, että olimme pyörän selässä ensimmäistä kertaa kartan kanssa. Siirtymä ensimmäiselle rastille meni takkuisesti, vaikka emme siinä pummanneetkaan. Tästä eteenpäin pyöräsuunnistus alkoi toimia, tosin hitaanlaisesti. Lähtiessäni kakkosrastilta myös oikea pohkeeni päätti krampata - ikään kuin solidaarisuudesta - mutta eipä tuo menoa haitannut. Jani alkoi päästä pyörällä vauhtiin, välillä vähän liikaakin. Mies ehti nimittäin suotta polkea parin rastin ohi, vaikka yritinkin huutaa häntä pysähtymään. Tässä ei silti paljon ajassa hävitty. Muutaman kerran tulimme pyöräilyosuuden aikana vastakkain toisen b00tin tiimin kanssa ja ehkä hiukkasen saimme heitä kiinni. Jossain välissä Jani antoi Petterille juomaakin.

Pyöräilyssä ei liieemmin asfalttiteitä tarvinnut polkea, vaan menimme pienempiä uria ja sehän sopii maastopyörän kanssa paremmin kuin hyvin. Paikoin metsässä oli vielä märkää ja polkeminen raskasta. Lisäksi osa rasteista oli laitettu mäkien päälle, joten jos juoksuosuudella ei saanut kiivetä tarpeeksi niin nyt viimeistään sai. Luontoa ja maisemiakin ehti pyöräillessä ihmetellä ja päällimmäisenä mieleemme jäi valko- ja sinivuokkojen peittämät polut, tiheät mutta lehdettömän koivikkorinteet ja niiden takana siintäneet järvet sekä aivan hailakan vaalean vihreänä auringossa kylpevät lehtimetsät.

b00t2_Spring2013_2

(c) Liisa @ Mehukatti

Kulutimme pari tuntia pyörän selässä, ja vaikka tähän asti kisassa oli ollut jopa kuuma, ei tuulinen järvi järin houkutellut melomaan. Tässä vaiheessa molemmilla alkoi olla juomat lopussa, mutta onneksi olin jättänyt huoltolaatikkoomme vettä täydennykseksi. Haukkasimme vaihtoalueella myös banaanit, ja hyvin se tuntui pysyvän Janillakin sisällä. Lähdimme melomaan muutama minuutti b00tin toisen tiimin perässä, ja saimme sen kiinni toisella rastilla olevalla questilla. Odotimme uintirastia, mutta tehtävänä olikin onneksi vain yhden rastin muistisuunnistus peilikuvakartalla. Alunperin rasteja piti olla kaksi, toinen niistä oli kuitenkin hukkunut - ehkä ihan kirjaimellisesti.

Lähtiessämme suorittamaan tehtävää tuuli irrotti karttamme kanootista. Ilmeiseti olin sen rantautuessa vahingossa osin irrottanut. Onneksi kartta jäi viereiseen ruohikkoon ja sain haettua sen nopeasti. Questin rastille sai kahlata reisiä myöten ja vesijuoksuksihan se meni. Meloimme tästä kolmannelle rastille aika pitkän matkan jokea pitkin. Joessa melominen oli ihan hauskaa ja siinä meloessa ihastelimme veden muovaamaa mutkaista jokea. Muutama kapeampi paikka osui kohdalle, mutta ihan hyvin mahduimme melomaan. Tulimme rastilta sitten vastavirtaan takaisin ja se olikin ohjauksellisesti haastavampaa. Melontaan aikaa meni reilu kaksi tuntia, mutta kanootissakin aika meni kuin siivillä.

Olisimme pärjänneet paremmin kisassa, mikäli olisimme jättäneet jokirastin väliin. Sen noutaminen vei meiltä yli tunnin, ja väliin jättämisestä olisi tulllut vain tunnin sakko. Sen sijaan jätimme hakematta viimeisen melontarastin sekä loput pyörärastit. Poljimme siis suoraan melontaosuuden vaihtoalueelta maaliin. Toisenlainen taktikointi olisi todennäköisesti mahdollistanut neljännen melonta ja kaikkien viimeisen osuuden pyörärastien leimaamisen. Tällöin olisimme välttyneet myös sakoilta, jotka tulivat niukasta määräajan ylityksestä (vajaa seitsemän minuuttia).

b00t2_Spring2013_1

(c) Liisa @ Mehukatti

Maalissa oli kuitenkin ihan hyvät fiilikset. Saimme lohikeittoa ja pääsimme suihkuunkin. Suihkusta tuli tosin vain jääkylmää vettä. Puhdisti ja virkisti. Kisa oli rankka ja varmasti hyvää treeniä. Päivää ei voi paljon paremmin viettääkään. Tästä sitten kuukauden verran treeniä ennen No Limit Adventurea, ja onpa siinä itselläni triathlon-kauden avauskin edeltävällä viikolla.

b00t2_Spring2013_route

Matkaa taittui 62 km (15 km juosten + 33 km mtb + 14 km meloen)

Jälkeenpäin kirjoitettu: Tulokset ovat tulleet tänään, olimme 28. Joko tulokset eivät ole oikein, tai sitten emme vain osaa tulkita niitä. Vaan ei siinä, parempi taktikointi olisi saattamut nostaa meitä lopullisella tuloslistalla mutta pärjätä olisimme voineet vain paremmalla kunnolla ja vahvemmalla vatsalla. Kivaa oli.

Mehukattien Liisalle suuri kiitos kuvista.

20syys/120

Jani testaa VJ Irock -suunnistustossuja

By Jani

Miksi halusin uudet tossut?

Olen tähän saakka juossut seikkailukisoissa tavallisilla juoksutossuilla (Asics Gel Nimbus 11: normaalituenta) ja kokenut ne huonoiksi erityisesti metsässä.  Nykyisten juoksutossujeni ongelmana on se että ne keräävät kastuessaan (seikkailukisoissa tossut kastuvat aina ja läpikotaisin) runsaasti vettä. Tällöin niistä tulee painavat ja niiden pohjat lakkaavat tyystin vaimentamasta askelta. Lisäksi juoksutossujen tuki on maastossa melko olematon, eivätkä ne kestä vaativampia olosuhteita, kuten jyrkkiä nousuja/laskuja, liukkaita kallioita ja juurakoita tai teräviä kiviä ja risuja. Näiden edellä mainittujen syiden vuoksi ryhdyin etsimään seikkailukisoihin soveltuvia maastojuoksutossuja. Edellytyksenä on että ne olisivat kestäviä ja kevyitä, vaimentaisivat askelta, kuivuisivat kastuttuaan nopeasti (semmoisia tossuja jotka pitävät vettä uidessa ja samalla puskevat kosteuden ulos ei taida ollakaan) ja pitäisivät niin sateella metsässä kuin kuivalla hiekalla lenkkipoluilla. Hinnallakin on väliä mutta näyttää siltä että sata euroa menee varmasti.

Kestävyys Ulkokuoren tulee kestää terävät kivet ja oksat
Pitävyys Pitoa on löydyttävä niin asvaltilla, hiekalla kuin kallioilla
Tukevuus Jalan pitää pysyä paikallaan hankalassa maastossa ja märissä tossuissa
Vaimennus Matkat ovat toisinaan melko pitkiä, eikä aina juosta pehmeällä alustalla
Hengittävyys Veden pitää poistua nopeasti mukavuuden, vaimennuksen ja keveyden kärsimättä
Keveys Painoa ei saisi olla tavallista juoksutossua enempää (< 250 g)
Hinta Sata euroa on paljon rahaa mutta työstä pitää maksaa

Kuinka löytää haluamansa?

Jo se että kykenee tekemään itselleen selkoa mitä tulevilta tossuiltaan odottaa on hankalaa ja aikaavievää puuhaa. Tossujen löytäminen ei tee tässä suhteessa poikkeusta, ainakaan mikäli aloittaa etsintänsä internetistä. Tieto johon ostopäätöksensä perustaisi on usein vaikeaselkoista (esim. mitä tarkoittaa LaSportiva Raprotin FriXion XF -pohja?), subjektiivista ("Tämä on minusta hyvä merkki") ja puutteellista (tossujen paino kerrotaan yllättävän harvoin). Parhaani annoin hakiessani tietoa ehdot täyttävistä maastojuoksutossuista mutta tuntien ihmettelyn jälkeen en silti päässyt internetiä ja ystäviäni kauemmas. Varsinaisia seikkailu-urheiluun suunniteltuja juoksutossuja ei tunnu olevan, vaikka näin saatetaankin kehua (esim. täällä Inov 285sta). Vaan ei siinä mitään, maastojuoksu- tai nastattomat suunnistustossut kelpaavat minulle mainiosti. Nimikkeellä ei ole väliä, ominaisuuksilla on. Koska tossuja ei voi internetissä testata kipitin lopulta kiltisti Suunnistajan Kauppaan. Kävin minä ensin monessa muussakin liikkeessä muttei niistä juuri apua ollut. Suunnistuskaupassa keskustelin  tossuista erittäin asiantuntevan ja innostununeen myyjän (tiesi tossuista ihan hirveästi!) kanssa, sitten kokeilin (kävelin liikkeen lattialla yksi tossu jalassa ne perinteiset viisi metriä edestakaisin) ja lopulta päädyin VJ Sportin Irockeihin (ostopäivä 6.9.2012). Uusien tossujen ostaminen on siis internet-aikakaudellakin aika perinteistä touhua.

Irock teoriassa

Suomalaisen VJ Sportin Irockit ovat valmistettu kilpasuunnistusta silmällä pitäen, tossujen ulkokuoressa on valmistajan mukaan uusinta huipputeknologiaa (1. ehto: kestävyys). Tämä tarkoittaa ainakin sitä että kärkeä on vahvistettu kevlarilla. Toisekseen tossuissa ei ole nastoja. Pitävyys (2. ehto) perustuu butyylikumipohjaan josta väitetään seuraavaa: "paras mahdollinen märkäpito, mikä nappulakengässä voi olla." (VJ Sport, 2011). Viimeisimmässä Juoksija-lehdessä (7/2012) Irockeja testattiin ja siinä tossuja kutsuttiin "pitohirmuiksi". Kolmanneksi valmistaja kehuu tossuja tukeviksi (3. ehto), koska niissä on 'Fitlock-systeemi' joka viittaa tossujen sisäreunassa oleviin kumivahvikkeisiin. Tukevuutta parantaa myös kapea lesti (ilmeisesti F), jonka pitäisi auttaa pitämään jalka paremmin paikallaan (kantapää ei nouse kupista eikä varpaat puristu tossujen kärkeen). Valmistaja huomauttaa, että tossut kannattaa kiristää huolellisesti ja toivoo käyttäjiltä kärsivällisyyttä: ne muotoutuvat jalkoihin sopiviksi noin viiden käyttökerran jälkeen. Neljäntenä merkittävänä ominaisuutena on 'KvamO'-tekniikka. KvamO viittaa vaimennukseen (4. ehto), ja suunnistajan kaupan myyjä mainosti sitä geeliä parempana siksi ettei se jähmety kylmissä olosuhteissa. Hengittävyydestä (5. ehto) ei ollut myyjän kanssa muuta puhetta kuin että tossut imevät vettä noin 20 grammaa. Valmistaja ilmoittaa hengittävyydestä seuraavaa: "Irockin päällysmateriaalissa on takana kalvo ja tarkoitus on, että vesi 'pumppautuu' saumoista ulos juostessa. Samalla syntyy tyhjiöefektiä muistuttava tila jolloin kengät 'imeytyvät' jalkojen ympärille ja ylimääräinen vesi poistuu." Siitä kuinka nopeasti vesi poistuu tai mikä on veden vaikutus vaimennukseen, minulla ei vielä ole tietoa (tulossa). Kuivana yksi Irock-tossupari (koko: 8 UK) painaa 480 grammaa (240 g / tossu). Paino on suurin piirtein sitä luokkaa mitä tavalliset juoksutossut painavat (ehto. 6: keveys). Hinta (7. ehto) oli sen sata euroa. Irockit eivät siis välttämättä ole edullisimmat tai keveimmät (vrt. esim. Inov-8 X-talon 190) mutta erittäin pitäviksi niitä väitetään.

Irock käytännössä

Juoksu. Kokeilin Irockeja ensimmäisen kerran käydessäni rauhallisella noin 16 kilometrin lenkillä (8.9.2012). Alusta oli ensimmäiset kolme kilometriä asvalttia (yritin juosta osan matkasta nurmikon peittämällä pientareella). Tämän jälkeen lenkki jatkui hiekkateillä ja metsässä kuivilla poluilla ja kosteassa kanervikossa noin kymmenen kilometriä. Loppumatka oli jälleen asvalttia, jota koitin parhaani mukaan välttää juoksemalla taas pientareella. Tossut pysyivät kuivina koko matkan. Ennen kymppiä oikea päkiä alkoi nipistää ja vain hetki tämän jälkeen vasen tossu alkoi hangata kevyesti kantapäätä. Yleisesti ottaen tuntui, että tossut toimivat paremmin pehmeällä kuin kovalla pohjalla. Kuivalla asvaltilla, hiekalla ja polulla sekä kostealla ruoholla pito oli hyvä (ts. en liukastellut lainkaan). Sen sijaan märillä pitkospuilla ja sammaleen päällystämällä kostealla kalliolla onnistuin liukastelemaan useammankin kerran. En sentään kaatunut. Sukkina olivat WOLin Sport-juoksusukat

Seikkailu. Testasin tossuja Nuuksiossa järjestetyssä SnowFlakes Seikkailukisassa (9.9.2012), joka piti sisällään noin kymmenen kilometrin suunnistusosuuden. Pidemmänkin matkan olisi saanut juosta mutta minä valitsin pyörän. Keli oli aurinkoinen ja polut paikoin kosteat. Ennen metsään siirtymistä takana oli jo melonta- ja maastopyöräilyosuudet (n. 7 km / n. 35 km). Irockit tuntuivat pyöräilykenkien jälkeen erittäin kevyiltä. Pito oli riittävä, matkalla sattui vain joitakin liukastumisia märällä kalliolla ja pitkospuilla. En kaatunut kertaakaan. Kivikoissa ei tullut sellaista oloa, että nilkat olisivat olleet vaarassa 'muljahtaa yli'. Pohjat eivät siis ole liian paksut [mittaa väli], eikä vaimennusta ole ainakaan liikaaa. Loppua kohden päkiät alkoivat ikävästi pistää. (Juoksija-lehdessä muuten kirjoitetaan että "päkiäosan istuvuudessa parantamisen varaa.") Jäi jälleen sellainen tuntuma, että Irockit soveltuvat paremmin pehmeälle kuin kovalle alustalle. Suunnistuksesta siirryttiin vielä lyhyelle uintiosuudelle. Noustuani ylös vedestä, juokseminen tuntui mahdottomalta. Tossut tuntuivat painavilta. Lisäksi jalkani olivat kylmästä kohmeat ja lähellä krampata, kun sain nousta rinnettä ylös noin pari sataa metriä. Kaikkea painoa ei näin ollen ole syytä laittaa Irockien piikkiin. (Tietysti sitä pohtii voiko mikään tossu toimia kovin hyvin uinnin jälkeen.) Matkaa takaisin vaihtoalueelle oli reilusti alle puolisen kilometriä mutta olin erittäin tyytyväinen saadessani taas laittaa jalkani takaisin kuiviin mutta painaviin pyöräilytossuihin. Irockit jättivät pienen rakot nilkkoihini, vaikka olin ne teipannut (Leukoplast). Hankaumat tulivat heti teippauksen yläpuolelle. Sukkina olivat WOLin Sport-juoksusukat.

Eilen (29.9.2012)  järjestettiin tämän kauden viimeinen multisport-cupin osakilpailu, XGlow Kaato. Seikkailussa myös juostiin, Vihdin soisessa maastossa. Tällä kertaa laitoin tossut tiukasti kiinni jalkoihini, Fitlockit huomioiden. Tossut kastuivat saman tien ja toimivat läpi kisan: vesi lähti juostessa pois suitsait kohtuullisen sukkelaan. Matkaa taitettiin yhteensä noin 12-15 kilometriä, kahdessa osassa. Jos aikaisemmin olen valitellut tossujen heikkoutta kovalla alustalla, niin enpä valittele enää. Ristiriitaisuuteen voi haeskella syytä miehestä tai sitten siitä että tossut ovat alkaneet muotoutua jalkoihini. Paino taitaa olla vaimennusta pohdittaessa miehessä. Pitoa riitti mukavasti, kompuroin lähinnä siksi etten pimeässä huomannut nostella jalkojani tarpeeksi korkealle. Sukkina olivat WOLin Sport-juoksusukat

Suunnistus. Testasin Irockeja 6 kilometrin suunnistuksessa (19.9.2012), lajissa johon tossut on alkujaan suunniteltu. Minulla on myös VJ Sportin Boldit, nastalliset suunnistustossut, mutta koska vettä ei satanut halusin kokeilla näitä. Huolimatta hankaushuolista jätin teippaamatta kantapäät ja tällä kertaa ongelmaa ei ollut. Joko tossut olivat ehtineet jo muokkautua jalkojeni mukaan tai sitten ymmärsin laittaa nauhat tarpeeksi kireälle. Fitlockit auttavat kunnolla vain mikäli huomaa kiristävänsä nauhat tossujen keskiosasta. Tossut eivät ilmeisesti päässeet liikkumaan minkä vuoksi ne eivät myöskään hanganneet kantapäitä. Rasteilla oli jos minkälaista alustaa ja tossut kastuivat kunnolla suolla juostessani. Tiedä sitten onko kyse lajista vai mistä (suunnistus on lyhytkestoista ja alusta kovuus vaihtelee) mutta märät tossut eivät kiusanneet minua lainkaan. Vesi tuntui poistuvan aika lailla vikkelästi, eikä vaimennus ollut ongelma. Pito sen sijaan tuntui nastareilla juosseelle omituiselta. Liukastelin märillä pinnoilla ja kallioilta laskeutuessani en osannut ennakoida tossujen käyttäytymistä. Nastareilla jyrkät kalliot on voinut "liukua" alas. Pitoa on ikään kuin tasaisesti, nastat eivät tartu kiinni. Irockin pito on tällaisessa tilanteessa parempi, siis sillä tavalla että ne ottavat kiinni. Ongelmana vain on se, ettei tiedä milloin ne ottavat kiinni. Sen vuoksi seuraava mutu-tieto: tossut ovat selkeästi parhaimmillaan kuivan kelin suunnistuksessa. Sukkina Asicsin juoksusukat (mallia en muista).

Edellä siis laadulliset kokemukset Irockeista, seuraavaksi luvassa vähän järjestelmällisempää testausta keveydestä ja hengittävyydestä (kestävyyttä, pitävyyttä, tukevuutta ja vaimennusta en osannut/voinut mitata).

Keveys ja hengittävyys: Testasin näitä ominaisuuksia ensin "laboratorio-olosuhteissa" (kylpyhuoneessani) ja sitten ulkona. Ulkona tarkoittaa sitä, että juoksin noin 300 metrin matkan, joka sisälsi asvalttia ja rappusia. Mittausvirheen vähentämiseksi tein kutakin koetta varten viisi testiä per tossu. Ulkona tossut on ennen lenkkiä upotettu ämpäriin ja ennenpunnitusta harjasin pohjat jotta mukaan ei olisi tullut kovin isoja hiekanjyväsiä. Puntarina käytin anopin keittiövaakaa. Painot ovat per tossu.

Tossut (koko: 8 UK) painavat esitteen mukaan kuivina 240 grammaa. "Laboratoriossa" tekemieni mittausten mukaan (käytetyt mutta puhtaat) tossut painoivat  noin 249 grammaa ja märkinä (heti vedestä nostettujen tossujen paino) 329 grammaa per tossu. Tossut imevät siis noin 80 grammaa (0,8 desiä, yhteensä 1,6 desiä) vettä. Se on 32 % kuivapainosta. Ravistettuna keskimääräinen märkäpaino oli 324 grammaa (30 %:n lisäys kuivapainoon). Ravistamisella tarkoitan toimenpidettä jonka jälkeen vettä ei valunut tossuista enää solkenaan. Ero ravistetulla ja ravistamattomalla tossulla oli vain 5 grammaa, joten voi päätellä ettei toimenpide kovin paljoa painoa tiputtanut. Oletus suhteellisen heikosta hengittävyydestä vahvistui juoksulenkillä. Lenkin jälkeen tossu painoi keskimäärin 304 grammaa, joten 300 metrin matkalla vettä on lähti vain 20 grammaa (0,2 desiä: tämä määrä vettä vastaa muuten noin 14 sokeripalaa). Tämä on siis vasta neljännes (25 %) siitä painosta, jonka Irockit enimmillään ottavat vettä. Nopeamminkin voisi vesi minusta irrota.

Vertailun vuoksi: tavallinen juoksukenkä Asics Gel Nimbus 11 (8 UK) painoi kuivana 328 grammaa ja märkänä ravistettuna 458 grammaa (per kenkä). Tämä tarkoittaa sitä, että Asicsit painoivat kuivana saman mitä Irockit märkänä ja imivät noin puoli desiä ((Asicsien hengittävyys: 458 g - 324 g) - (Irockien hengittävyys 324 g - 240 g)) enemmän vettä kuin Irockit, yhteensä siis 1,3 desiä (130 grammaa). Juoksutossuilla ei märälle kannata lähteä.

Loppupäätelmät

Irock on hyvä tossu, aivan kuten valmistaja lupaakin. Kunhan vain käyttäjä antaa ensin riittävästi aikaa tossujen mukautua jalkoihinsa. Lisäksi käyttäjän pitää muistaa sitoa tossu riittävän tiukalle, koska muuten Fitlock ei toimi. Kun tossu on tiukasti jalassa, se istuu hyvin eikä hierrä. Irock on myös erittäin pitävä, joskaan se ei ole nastari. Pitävyyttä pitää lukea eri tavalla. Tossun kuivapaino on myös kevyt. Märkänä painoa tulee 30 prosenttia lisää. Asics Gel Nimbusiin (11) tulee noin 40 prosenttia lisää vettä. Jotenkin odottaisi suunnistustossuilta tässä suhteessa enemmän, erityisesti siksi ettei vesi kovin nopeasti niistä katoakaan (neljännes 300 metrin matkalla). Kaiken kaikkiaan olen silti suhteellisen tyytyväinen Irockeihin, siksi yläpeukalo ja ostosuositus.

Huom! Valmistajan näkemykset on saatu sähköpostitse.

Kirjoittajasta

Kirjoittaja ei ole aiemmin arvioinut tossuja (kuten näkyy). Hän ei myöskään osaa sanoa, ovatko tossut parantaneet hänen kestävyyskykyään tai tuoneet juoksuun lisää vauhtia. Mutta kun hän kerran löytää itselleen mieluisat, hän ei kovin helposti kokeile uusia vaan ostaa jatkossakin samanlaiset. VJ Sport, Suunnistajan Kauppa ja WOL eivät sponsoroi kirjoittajaa.

11syys/120

b00t @ SnowFlakes Seikkailu 2012

By Petteri

Jo toistamiseen b00t lähti LarZin ja Petterin muodostamalla joukkueella SnowFlakes seikkailuun pro-sarjaan. Viime vuodesta oli jäänyt hyvät muistot, eikä nytkään tarvinnut pettyä. Järjestelyt toimivat mallikkaasti heti alusta asti. Kaikki jopa säästä lähtien oli saatu varsin mallikkaasti kohdilleen järjestäjien toimesta. Hienosta säästä johtuen päälle siis pistettiin kevyttä asustetta ja vain pakolliset tavarat pakatiin LarZin vyölaukkuun.

Kisa lähti käyntiin jätesäkkihyppelyviestillä, josta selvisimme kärjessä rantaan työntämään kanoottia vesille. Heti melonnan alussa kävi harmillisesti ilmi, että inkkarimelontataidot eivät ole maagisesti parantuneet itsestään sitten viime kesän. Kärki meni menojaan, vaikka kuinka yritimme iskeä melaa märkään. Melonnan jälkeen juoksimme vauhdilla mäen ylös vaihtopaikalle kärjestä n. 10 minuuttia perässä.

b00t melomassa

Melonnasta mäkeen

Tästä alkoi jo perinteeksi muodostunut takaa-ajo maastopyörillä, joka ei kylläkään lähtenyt aivan toivotulla tavalla käyntiin. Heti ensimmäiselle rastille poljettaessa tuli iso virhe, kun valitsimme väärän uran ja jouduimme palaamaan takaisin. Taistelutunnelma alkoi kuitenkin nousta kun matkalla toiselle rastille alkoi porukkaa tulla selkä edellä vastaan. Kolmas rasti tuotti myös hieman päänvaivaa, mutta pienen tuuminnan ja juoksentelun jälkeen sekin löytyi. Kolmannen rastin jälkeen saimme taivaltaa pitkään näkemättä kilpakumppaneita kunnes lopulta iloksemme huomasimme saavuttaneemme Oxaliksen, jolle melonnassa jääminen ja lopulta ohittaminen on jo muodustunut perinteeksi. Kivikkoisella alamäellä pääsimme karkaamaan ja tästä jatkoimme pyöräilyn loppuun saakka näkemättä muita.

Polkemaan

Vaihtoon saavuttuamme nielaisin pari geeliä, vaihdoin nastarit jalkaan ja uhosin LarZille, että nyt vedetään pohjat tähän suunnistuspätkälle. Turhaan en uhonnut. LarZ, tuo metsien oraakkeli, suunnisti loistavasti. Itse keskityin vain pitämään geelit mahassa ja pysymään vauhdissa mukana. Suunnistuksen lomassa oli muutama mukava quest, joissa piti kiipeillä kallioilla ja rämpiä suossa. Muutaman joukkueen ohitimme LarZin optimaalisella reittisuunnittelulla ja vauhdilla. Ensimmäiseltä suunnistuspätkältä tulimme vaihtoon kolmantena.

LarZ vai musta hämähäkkimies?

Petteri kiipeilee

Suon yli, että heilahtaa

Suossa

Vaihdossa huomasimme, että uimapatjojamme ei näkynyt missään. Ilmeisesti tuuli oli nakellut patjamme jonnekin. Hetken ihmeteltyämme koitimme etsiä ja päätellä omiamme vaihtoalueen maastosta. Ehkä otimme omamme, ehkä emme. Muillakin näkyi olevan samanlaisia. Toivottavasti kaikki muut löysivät patjansa. Tässä härväyksessä joukkue nimeltään Mikko ja Alpo ottivat meidät takaisin kiinni. Olimme samaan aikaan patjauinnissa. Patjailu onnistui ongelmitta, mutta ensi vuonna taidan ostaa vihdoin sen kovasti hehkutetun Jyskin varavuodepatjan. Kylmä vesi teki tepposensa ja vedestä noustuani jalkani eivät meinanneet liikkua millään. Molemmat jalat yrittivät krampata pahemman kerran, mutta kilpailuvietti vei krampeista voiton ja väkisin yritin iskeä Mikon ja Alpon perään ylämäkeen kohti vaihtoaluetta. Vaihtoalueella kävelin ympyrää jalkoja lämmitellen sillä aikaa kun LarZ luki seuraavan osuuden ohjeita.

b00tin pinkit lelupatjat

Mikon ja Alpon perään

Viimeinen osuus oli vihjesuunnistusta. Jotenkin ajattelin, että uimapatjailusta ollaan tuota pikaa maalissa, mutta todellisuus oli toinen. Viisi rastia oli vielä juosten haettava. Jokaisella rastilla oli vihje seuraavasta rastista. Matkalla ensimmäiselle rastille LarZ alkoi harmitella, että kompassi jäi matkasta. Kompassin puuttuminen ei tuntunut LarZia haittaavaan ja itsellenikin alkoi taas juoksu maistumaan. Rastit löytyivät ongelmitta ja sain juosta perässä minkä jaloistani pääsin. Saavutimme vielä Hiiltomiehiäkin, mutta matka loppui kesken. Maalin tullessa näkyviin huomasimme, että Hiiltomiehet vetivät jo loppusuoraa, joten emme päässeet haastamaan heitä kirikamppailuun. Maaliin tulimme kolmantena ajalla 5:24:35, hieman päälle 9min voittajajoukkueen Vaarojen Pielinen 2013 perässä ja vain 33 sekuntia kakkossijasta!

Järjestäjiä haluamme kiittää aivan loistavasta tapahtumasta ja erityiskiitos b00tilta tulee juoksuosuuksista. Kerrankin sai seikkailussa suunnistaa mahtavissa maastoissa oikealla suunnistuskartalla.

Kuvista kiitokset b00tin oldskole jäsenille pauhulle ja Samderille!

Tulokset.

Varustus 

Kisaan päätettiin lähteä kokeilemaan minimaalisella varustuksella. Eli ei reppuja ollenkaan ja pakolliset romppeet yhteen vyölaukkuun. Melonnassa oli omat liivit joissa juomapussi ja pyörässä kummallakin juomapulloteline. Juoksupätkät mentiin kokonaan ilman juomia. Suunnistuksessa jalassa oli kummallakin suunnistusnastarit (VJ:n Boldit ja Suprat) jotka olikin erittäin hyvät tuohon maastoon. LarZin pitkät trikoot ja kerraston paita oli lopulta vähän liikaa ja Petterin kepeämpi varustus olisi ollut parempi.

Kisakartat reitteineen

Melonta ja pyöräily 1

Pyöräily 2

Suunnistus

Vihjesuunnistus

23elo/120

Kokemuksia varusteista ja verkkokaupoista

By Jani

Seikkailukisoihin osallistuminen kysyy kaikenlaisia varusteita. Osa niistä on välttämättömiä (esim. maastopyörä, pyöräilykypärä, ensiapulaukku, ajovalot, melontaliivit, juoksutossut, jne.), moni kuitenkin lähinnä suoritusta helpottavia (esim. ajolasit, puhvi, pyörän karttateline, trangia, jne.).

Joissakin seikkailuissa (esim. multisport-cupin kisat) järjestäjät varaavat kilpailijoille välttämättömiä välineitä. Melontaosuuksilla kanootin lisäksi saattaa löytyä myös melontaliivit ja mela, joten kaikkia välttämättömiäkään varusteita ei aina tarvitse hankkia itse. Elokuussa (2012) järjestetyssä Stokcholm Extremessä kilpailijoiden piti kuitenkin huolehtia monista tällaisistakin varusteista omakohtaisesti (kanoottia ja meloja ei tarvinnut ottaa mukaan).

Omalla puutelistallani olivat seuraavat välttämättömät ja muuten vain tarpeelliset tuotteet:

  • Pyöräilykypärä (välttämätön)
  • Melontaliivit ja pelastuspilli (välttämättömät)
  • Kompressiosäärystimet (tarpeelliset)
  • Ajovalon vara-akku ja otsapanta (välttämättömät)
  • Kiipeilyvaljaat, lukkolenkki ja kasi (välttämättömät)
  • Puolipitkät kompressiotrikoot (tarpeelliset)
  • Satulalaukku (tarpeellinen)
  • Ajovalon kypäräkiinnike (tarpeellinen) ja
  • Mini-Trangia (tarpeellinen).

Pyöräilykypärän ja satulalaukun hankin Foxcompista, Magic Shine -valon vara-akun ja otsapannan Taskulamput.fi:stä, melontaliivit Welhonpesästä, kompressiosäärystimet Wellness and Artsista, trikoot Salon Sportiasta, Trangian Partioaitasta ja kiipeilytarvikkeet Camusta.

  • Foxcomp on turkulainen pyöräliike jonka omistajalla taustaa kovan tason DH-urheilusta. Asiantuntemusta löytyy ja palvelukin on asiakasystävällistä. Pistäydyin liikkeessä hakemaan satulalaukkua (korjausvälineet pois repusta tilaa viemästä), mutta mukaan tarttui myös edullinen Specializedin Align -peruskypärä. Entisestä kypärästäni oli irronnut kuori sisälmyksestä, joten ostos oli sikäli perusteltu. Jos sinulla muuten sattuu jo olemaan Magic Shinen valaisin, tämä kypärä sopii siihen erinomaisesti. Kypärän takaosa on nimittäin lähes pystysuora ja siihen saa näppärästi kiinnitettyä akun. Myös itse valon kiinnike istuu kypärään hyvin. Muista kuitenkin ottaa pehmikkeet pois ennen kiinnikkeen asentamista, sillä kiinnitystarrat ottavat niihin hanakasti kiinni.
  • Taskulamput.fi ei kykene kilpailemaan Deal Extremen kanssa hinnoista mutta yrityksellä on tarjota hyvä asiakaspalvelu. Voit nimittäin ottaa yhteyttä myyjään reaaliajassa ja kysyä vaikkapa toimitusajoista. Toinen hyvä puoli on, että yrityksellä on oma puhelinnumero johon voi soittaa. Tällaista yksinkertaista palvelun luotettavuutta ja laadukkuutta parantavaa seikkaa en Valaisimesi.fi-sivustolta löytänyt. Tämän vuoksi päädyin tilaamaan varusteeni Taskulamput.fi-sivustolta. Toimitus saapui ehjänä ja ajallaan.
  • Welhonpesä on perinteinen esimerkki internet-aikaan siirtyneestä kaupasta. Melontaan keskittyneellä yrityksellä on oma fyysinen myymälänsä, minkä lisäksi tuotteita saa myös verkkokaupasta. Tällä hetkellä luottokortilla maksava asiakas joutuu lähettämään tietonsa puhelimitse, mutta tässä on oma etunsa. Samalla saa nimittäin tietää tarkan toimitusajan. Mutta kuten sanotaan, asiakaslähtöisyys mitataan vasta ongelmatilanteissa. Yksi tilaamistani Hikon Multisport-liiveistä oli epäkurantti, toinen olkain oli kiertynyt. Myyjä lupasi kuittia vastaan korjata suutarin kulut, jotta olkain saatiin oikaistua. Ja näin myös tapahtui. Itse liivit olivat käytössä oikein kevyet ja toimivat, selkään saa juomapussin ja edessä vielä pari taskua vaikkapa energiapatukoille. Liivit eivät olleet meloessa tiellä ja ne sai helposti ja nopeasti päälle ja pois. Myös lyhyillä uintimatkoilla ne tuntuvat pysyvän kohtuullisen hyvin paikoillaan. Pelastuspilli täytyy hankkia erikseen.
  • Wellness and Arts puolestaan on hiljattain toimintansa aloittanut urheilutekstiilejä ja -kenkiä myyvä yritys. Muutaman sähköpostikeskustelun perusteella voin kehua kauppiasta todella mukavaksi. Jos tosiaan satutte kärsimään pohjekrampeista, suosittelen lämpimästi Compressportin säärystimiä. Lyhyen käyttökokemuksen jälkeen voin todeta, että ne toimivat sekä seikkailu-urheilussa (jossa tasaista lihakset kuivattavaa menoa) että jalkapallossa (jossa pikaisia pyrähdyksiä, lukuisia hyppyjä ja toistuvia potkuja). Ei ole pohkeet enää sen koommin krampanneet. Niin, tuotteet saapuivat ajallaan ja maksun olisi halutessaan saanut nettipankkien lisäksi hoitaa myös perinteisellä paperilaskullakin.
  • Camu on kiipelytarvikkeita ja -asusteita kauppaava muutaman liikkeen rypäs. Koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta kiipeilystä en ole yrityksessä aiemmin vieraillut. Kuten muissakin erikoisliikkeissä palvelu on asiantuntevaa ja sain mitä olin lähtenyt hakemaankin. Lisäksi kauppias antoi minulle tuntuvan alennuksen. Suosittelen.

Salon Sportiasta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, Skinsin trikoot (ihan edukkaat) tulivat sieltä ystäväni kautta. Partiovaruste taas lienee kaikille tuttu, ja toisinaan sieltä löytää kaikenkaista ihan kohtuuhintaan reilulla palvelulla höystettynä.

19elo/120

Mitä mukaan 24h-seikkailukisaan?

By Jani

Tämän vuoden (2012) elokuussa kisailtu Stockholm Extreme oli minulle toinen 24 tunnin seikkailu. Ensimmäinen oli AC 2010.

Seikkailukisaan varustautuminen herätti ankaraa pohdintaa siitä, mitä kaikkea pitää ottaa mukaan. Lähdin ratkomaan pulmaa siten, että järjestin varusteet lajeittain, joita kisassa oli viisi: juoksua, pyöräilyä, coastaleeringia, laskeutumista ja melontaa. Päälle listasin varusteet joita tulin kantamaan mukanani ja mitä kaipasin huoltopisteillä ja ennen kisaa (sama kuin huolto). Vaikka osa varusteista (esim. ajohanskat) on tarpeen useammassa lajissa, on nämä merkitty vain yhteen paikkaan turhan toiston välttämiseksi.

Stockholm Extremen varustelista

Pyöräily Juoksu Melonta Coasta-
leering
Kiipeily Mukana Huolto
Pyörä Akku x 2 +
otsa-
panta
Melonta-
liivit ja
pelastus-
pilli
Uima-
patja
Kiipeilyvaljaat  Juoma-
reppu +
puhvi
Trangia
+ luha
Pyöräily-
kypärä +
valokiinnike
Kompressio-
säärystimet
Kuoritakki Uinti-
räpylät
Lukkolenkki Kangas-
teippiä +
ihorasvaa
Pussiruokaa
& juoma-
jauhoja
Pyöräily-
housut &
-kengät
Juoksu-
tossut &
- sukat x3
Tekninen
yläosa x 2
Laskeutumis-
kasi
EA-laukku
(kyy-
pakkaus &
särky-
lääkettä)
Sipsejä +
karkkia +
kokista
Varakumi +
minipumppu
Lyhyet ja
pitkät
trikoot
Vesitiivis
suojapussi
Ajohanskat Magnesiumia
& glukoosi-
pastilleja
Makuu-
pussi +
teltta
Rengas-
rauta +
BikeTool
Trikoo-
paita
x 2
Kännykkä
Minigrip
-pussissa
Sakset &
yliviivaus-
kyniä
Etu- ja
takavalo
Energia-
patukoita
Kontakti-
muovia
(paljon)