b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016
Snowflakes seikkailu vuoden tauon jälkeen taas kalenterissa ja me (LarZ ja Petteri) mukana jo viidettä kertaa (aiemmat kisat: 2014, 2013, 2012, 2011)! Edellinen seikkailukisa olikin vuoden 2014 Snowflakes joten pitkästä aikaa viivalla. Viime hetkillä varattiin majoitus kisaa edeltäväksi yöksi kisapaikalta ja aamulla oltiin kerrankin hyvin levänneinä jo valmiiksi pelipaikoilla. Vaikka aikaa oli reilusti reittien suunnittelulle ja kamojen säädölle niin silti tuli jälleen kerran kiirus lähtöön.
Kisa lähti käyntiin totutusti prologilla. Haasteena oli nyt löytää kartalta leimauskortissa olevat rastipisteet. Kun ensimmäinen rasti saatiin kartalta löydettyä niin lähdettiin sitä kohti ja matkalla etsittiin loput. Vaikka ei tullut siis reittiä varsinaisesti suunniteltua niin siitä tuli vahingossa aika optimaalinen. Pari rastia piti kiipeillä rakennusten katoilta tikkaita pitkin. Tällä osuudella oli myös melonta joka oli kerrankin meille hyvä; se oli lyhyt ja monessa kohti pääsi raahaamaan kanoottia maita pitkin 🙂 Rastit löytyi hyvin ja vaihtoon sijalla 12. Taidettiin tosin nopealla vaihdolla ohittaa useampi joukkue jo vaihtoalueella.
Seuraavaksi edessä oli pyöräily joka on yleensä ollut meille vahva laji. Näin oli myös tällä kertaa ja jo ensimmäisen rastin enduro-osuudella ohiteltiin useampi joukkue. Jostain selkäytimestä se poluilla pyöräily selvästi tulee, kun kumpikaan ei ole viime aikoina juuri maastossa ajellut 😉 Pyöräilyn reitinvalinnat oli onnistuneita ja toteutuskin sujuvaa. Turhia pysähtelyjä tai hidasteluja ei tarvinnut tehdä vaan edettiin tasaisesti rastilta toiselle. Rastille P6 saatiin porukkaa kiinni ja erittäin nopealla sekä virheettömällä palapelin kasaamisella (LarZ juoksi palaset suosta ja Petteri kasasi palapelin) päästiin kaikkien edelle! Pyöräilyn lopussa ainoan ongelma tuotti LarZin karttateline joka hajosi sen verran, että kartta pääsi pari kertaa tippumaan. Pyöräilyn jälkeen oltiinkin jo noustu kisassa toiseksi!
Seuraavaksi vaihto rullaluistimille. Tästä meillä oli etukäteen hyvät fiilikset sillä Petteri on tunnettu double push tekniikan mestari ja itsekin olen pikaluistelua aikanaan harrastanut. Suomen luonto oli kuitenkin asiasta toista mieltä ja Rauli-myrskyn tuomat tuulet teki luistelusta raskaan. Petteri ei myöskään omista hiihtosauvoja joten tuulta vasten joutui puskemaan täysin reisivoimin. Karttaa ei luistelussa tarvinnut sillä rastit löytyi vihjeiden perusteella. Loppumatkasta päästiin liuttelemaan myötätuuleen ja saatiin hetken nautiskella luistelun parhaista puolista.
Viimeinen osuus oli suunnistus. Hieman mietitytti, kun reitti näytti aika lyhyeltä mutta aikaa oli varattu peräti kaksi tuntia. Alkumatka hölkkäiltiin mukavia mäntykankaita mutta kakkosrastilla (J2Q3) käteen lyötiinkin vuoden 1984 Jukolan viestin kartta. Maasto oli tällä osuudella erittäin raskasta ja isoa mäkeä riitti. Vaikka itselle paikka oli suunnistuskisoista tuttu niin vanha kartta teki hommasta haastavaa. Kakkosrastia pitikin hieman etsiä ja kun lisäksi taidettiin ottaa hieman huonompi suora reitinvalinta niin takaa tuli ohi Kestävyysurheilu.fi tämän vuoden Jukolan voittajan tarkkuudella. Loput rastit löytyi hyvin ja viimeiselle tehtävärastille (J4Q4) selvittiin kunnialla. Siellä tehtävänä oli boulderoida mäkihyppyrin kyljessä ollut lyhyt kiipeilyseinä. Tipahtamisesta sai rangaistuksena käydä mäkihyppyrin alastulomontussa. Petterillä olikin vielä niin paljon intoa, että hän kävi montun pohjalla hakemassa hapot loppusuoralle 🙂
Snowflakes oli jälleen hieno kisa. Vaikka varsinaista seikkailutreeniä ei ollut juurikaan alla niin hyvin meni vanhoilla pohjilla ja lopullinen sija oli 6. Kiitokset vielä järjestäjille!
b00t @ SnowFlakes Seikkailu 2014
Tämänvuotinen SnowFlakes Seikkailu oli meille Petterin kanssa jo neljäs. Eli voidaan puhua jokavuotisesta perinteestä! Liian aikaisen herätyksen jälkeen osuttiin pelipaikoille Kiljavan opistolle mukavasti samaan aikaan. Kisaromppeita hakiessa huomattiin, että pyöräilyreitti olikin jo karttaan valmiiksi piirretty. Vaikka reittiä ei siis tarvinnut suunnitella ja etukäteisvalmistelut sujuu nekin jo rutiinilla niin silti lähtöön tuli taas kiirus. Alkupuhuttelut jäi kuulematta mutta eihän niissä yleensä mitään tärkeätä kerrotakaan 🙂 Juuri ehdittiin saada prologin kartta käteen, kun lähtölaukaus jo pamahti.
Prologissa etsittiin rasteja vapaassa järjestyksessä opiston pihapiiristä. Rasteilta löytyi kirjaimia ja kun näistä sai muodostettua etsityn sanan sai siirtyä kohti melontaa. Meidän ei aivan kaikkia rasteja tarvinnut etsiä, kun jo hokattiin haluttu sana (Keuhkotautiparantola). Päästiin mukavasti kärkiletkassa kohti rantaa ja aina niin ihanaa melontaa 🙂
Meillä oli omat melontaliivit jo valmiiksi päällä joten rannassa ei tarvinnut kauaa säätää. Melonnan alku tuntui siltä, että oltaisiinko kerrankin hyvässä vauhdissa! Kukaa ei heti tullut ohi ja pysyttiin muiden mukana. Siinä oli kuitenkin kyse varmaan jostain aistiharhasta sillä loppumatka oli taas ihan normaalia b00t tason melan heiluttelua. Porukkaa meni ohi tasaiseen tahtiin ja ranta lähestyi tuskaisen hitaasti. Perille kuitenkin päästiin ja kohti pyöräilyä.
Pyöräily olikin tällä kertaa hieman erilainen kuin yleensä. Karttaan oli siis piirretty reitti mitä pitkin oli ajettava mutta ei rasteja. Rastit piti itse löytää reitin varrelta. Mukavaa tässä oli se, että päästiin ajelemaan paljon hienoja polkuja normaalin hiekkatie/asfaltti myllytyksen sijaan. Mutta... vauhtiin ei oikein missään vaiheessa kunnolla päässyt, kun piti kokoajan varmistella, ettei vaan jäänyt rasti huomaamatta. Ja lisäksi reitinvalinnat jää näin puuttumaan ja hommasta tulee helposti letkassa ajelua. Myös muutamat epäselvät polut jäi kaivelemaan ja yksi rasti jäikin meiltä löytämättä kokonaan. Jonkin verran olisi jo se helpottanut, jos rasteilla olisi ollut normaalit rastiliput nyt käytettyjen puuhun teipattujen paperilappujen sijaan.
Pyöräilyn lomassa käytiin myös loiskimassa pikainen uimapatjailu. Matka oli sen verran lyhyt, että olisi ehkä selvinnyt keveämmilläkin varusteilla. Toisaalta JYSKin patjoilla on aika mukavaa kauhoa menemään ja tyhjeneekin niin nopsaan. Pumppu kulki mukavasti tarakalla ja patjat repussa. Patjailua ennen suoritettiin myös jo SnowFlakes perinteeksi muodostunut Oxaliksen ohitus 😉
Pyöräilyn aikana ajettiin myös erillinen pyöräsuunnistus joka oli erittäin hieno! Oikealla suunnistuskartalla oli ilo painella menemään ja vaikka parit pysähtelyt tuli niin isommilta virheiltä vältyttiin. Oma pyörä heitti tosin tässä vaiheessa ketjut pois, jos isommalla eturattaalla vähänkin kovempaa polkaisi... Onneksi matkaa ei ollut enää paljoa joten pienemmälläkin vaihteella loppuun selvisi. Vaihdettiin pyöräilyn loppumatkaksi myös suunnistusvastaavaa ja Petteri vetikin lopun mallikkaasti. Päästiin parista joukkueesta hieman irti varmalla kartaluvulla.
Pyöräilyn jälkeen lähdettiin hiihtämään! Viime talvena kilometrit jäikin lumien puuttumisen johdosta vähiin joten sitä on hyvä näin kesällä paikata 🙂 Hiihto sujui Petterin komentojen tahtiin ongelmitta ja päästiin ykköslajin eli jalkaisin suoritettavan suunnistuksen pariin.
Suunnistus onkin SnowFlakeseissa ollut aina hieno osuus. Kartat on hyviä ja suunnistuskin ihan kunnon oikeaa metsässä menoa. Näin oli myös tällä kertaa. Rastit löytyi mukavasti ja pari joukkuetta ohitettiin. Petterillä alkoi lopussa geelit pyrkiä takaisin ulkoilmaan ja vauhtia hieman himmattiin juuri, kun saatiin yksi tiimi kiinni. Vaihdossa päästiin kuitenkin ohi ja enää oli jäljellä lopputehtävä. Rannassa käytiin taiteilemassa styroksilevyjen päällä ja lyhyen uinnin jälkeen loppukiri maaliin.
Ensimmäistä kertaa SnowFlakes uralla jäätiin sijoituksissa kolmen parhaan ulkopuolelle. Tällä kertaa tasokin taisi olla kovempi kuin aiemmin ja lisäksi rastin puuttuminen tiputti sijan kauas kärjestä. Toisaalta aikaero keulille ei ollut kuin alle 10min eli ihan kelpo kyytiä mentiin vaikka ei se siltä varsinkaan pyörällä tuntunut. Matkaa meille kertyi yhteensä aika tarkkaan tasan 50km. Kiitokset järjestäjille kisasta ja ensi vuonna ollaan jälleen varmasti mukana!
Tulokset
Kartat
b00t @ SnowFlakes Seikkailu 2013
Jo perinteeksi muodostuneeseen snowflakes seikkailuun lähdettiin Petterin kanssa jo kolmatta kertaa. Edellisvuosilta oli puolustettavana 2:s ja 3:s sijat ja tänä vuonna näytti lähtölistalla olevan paljon leveämmin tasoa kuin aiemmin. Hieman etukäteen jännitti miten Petterin jalat kestää, kun edellisenä viikonloppuna oli käynyt tekemässä kevyen 110km kävelyreissun ruotsissa 🙂 Huoli oli turha sillä vauhtia löytyi ja jalkojen kanssa ei ollut mitään ongelmia.
Ensimmäinen osuus oli suunnistus lähialueella. Lähtö onnistui hyvin, sillä lähdettiin eri suuntaan (etelää kohti) kuin 90% joukkueista ja saatiin leimailla ekat rastit rauhassa ilman ruuhkia. Kartta tuli kuitenkin taiteltua hieman huolimattomasti ja huomasin hieman liian myöhään, että kartan toisessakin reunassa oli rasteja... Hieman tuli siis ylimääräistä matkaa ja jokirasteillä joutui jonkin verran jonottamaan leimausta ruuhkissa. Ekaan vaihtoon ja kohti melontaa kuitenkin ihan hyvissä asemissa.
Melontaan pyörillä ja rannasta ensimmäinen kanootti haltuun. Melonta oli aika peruskauraa sillä erotuksella, että ohitettiin yksi pariskunta! Olikohan ensimmäinen kerta, kun joku ollaan melonnassa ohitettu 🙂 Siitä jäi hyvä mieli vaikka toki meidän ohi kauhoi sitten vähän useampi kaksikko. Oxaliskin riuhtoi sulavan näköisesti ohi ja katosi horisonttiin. Tuloksia näin jälkikäteen katsellessa ei se melonta nyt niin huonoa lopulta ollutkaan vaikka siltä tuntui. Keulaan kuitenkin vain muutamat minuutit ja sija varmaan jossain kymmenen tuntumassa.
Nopean repun vaihdon jälkeen jatkettiin suoraan varsinaiselle pyöräilyosuudelle. Pyöräilyssä olikin tällä kertaa oikein mukavasti rasteja ja ihan mielenkiintoisia välejä. Leimauskorttia ei tosin ehditty virittää mihinkään joten leimaamisessa aina hetki kesti, kun kortti piti kaivaa vyölaukusta. Pyöräilyn jännimmät hetket koittikin heti ykköselle mennessä, kun karttaa lukiessa ajelin suoraan tiessä olevaan monttuun ja melkein lähdin lentoon. Jotenkin selvisin kuitenkin pystyssä ja matka jatkui. Ekalla rastilla suoritettiin hiekkakuopalla lyhyt sykkelikrossi jossa ei ongelmia ollut. Rastit löytyi hyvin ja ohiteltiin jo alkumatkasta useampi joukkue.
5:s rastilla suoritettiin n. 3km soramonttusuunnistus. Suunnistuskengätkin oli mukana mutta ei niitä sitten kuitenkaan jalkaan vaihdettu vaan taiteiltiin pyöräilykengissä koko matka. Hieman oli välillä hankalaa mutta ei siinä varmaan sen enempää hävitty kuin mitä olisi mennyt aikaa kenkien vaihtoon. Pari rastia oli pienissä saarissa ja toiselle piti jopa pari metriä uida, kun jalat ei enää pohjaa tavoittanut. Suunnistuksessa pari pientä koukeroa tuli mutta ei mitään isompia. Soramontulta lähtö seuraavalle rastille oli kohtuu hankala, kun polkuja meni joka suuntaan ja kartassa oli oikeastaan vain yksi mitä olisi pitänyt seurata. Oikea löytyi kuitenkin suoraan ja matka jatkui. Pyöräilyn 7:rastille otettiin hieman huonompi valinta sillä matkalla oli aikamoiset kuralätäköt. Lisäksi rastille tuli muutaman minuutin kupru, kun käännyttiin metsään liian aikaisin. 9-rastille saatiin kiinni Lumi Ski Club 1:n pojat joiden kanssa sitten loppumatka ohiteltiin toisiamme. 12-13 välillä ryynättiin alkumatka pyörien kanssa pusikon läpi polulle ja tässä päästiin hieman karkuun. 16-rastilla sitten taas ihmeteltiin porukalla pv:n rastilla, että onko se meidän vai ei. Oikea rasti löytyikin sitten muutaman kymmenen metrin päästä edestäpäin. Pyöräilyn viimeiselle 17-rastille mennessä Ski Clubin jampat lähtikin kiertämään yllättäen vasemmalta ja Petteri vanhana kettuna vaan hiljaa viittilöi että toiseen suuntaan ja päästiin näin nopeammalla valinnalla parin minuutin karkumatkalle.
Jälleen nopea vaihto; juoksukengät jalkaan ja kohti viimeistä suunnistusosuutta. Vaihdossa kuultiin, että ollaan kolmantena. Ski Clubin jantterit oli kuitenkin aika lähellä takana joten virheisiin ei ollut viimeisellä pätkällä varaa. Ensimmäisellä rastilla päästiin armeijan esteradalle kiipeilemään ja siinä vertyikin mukavasti pyöräilyn jähmettämät raajat. Suunnistus sujui hyvin ja saatiin pidettyä vauhti tasaisena. Yleensä ollaan oltu suunnistuspätkillä hyviä ja vaikka nyt ei kovin vaikea rata ollut niin luotettiin, että virheettömällä vedolla pysyy muut takana. Paketti pysyikin kasassa loppuun asti ja saatiin lopulta lasketella maaliin rauhassa kolmantena!
Koko reissu meni tällä kertaa vain pienillä virheillä erittäin tasaisesti ja hyvin loppuun asti. Energiatkin riitti hyvin, vain yksi geeli tuli matkalla napattua. Järjestelyt ja kisa oli jälleen erittäin hienosti hoidettu ja varsinkin sulavat tehtävärastit missä pääsee rymistelemään eikä tarvitse jonotella on meidän mieleen. Kiitokset järjestäjille ja ensi vuonna tullaan varmasti uudelleen hakemaan sitä puuttuvaa voittoa 🙂
Kisasivut | Tulokset | Kuvia 1 | Kuvia 2
b00t @ SnowFlakes Seikkailu 2012
Jo toistamiseen b00t lähti LarZin ja Petterin muodostamalla joukkueella SnowFlakes seikkailuun pro-sarjaan. Viime vuodesta oli jäänyt hyvät muistot, eikä nytkään tarvinnut pettyä. Järjestelyt toimivat mallikkaasti heti alusta asti. Kaikki jopa säästä lähtien oli saatu varsin mallikkaasti kohdilleen järjestäjien toimesta. Hienosta säästä johtuen päälle siis pistettiin kevyttä asustetta ja vain pakolliset tavarat pakatiin LarZin vyölaukkuun.
Kisa lähti käyntiin jätesäkkihyppelyviestillä, josta selvisimme kärjessä rantaan työntämään kanoottia vesille. Heti melonnan alussa kävi harmillisesti ilmi, että inkkarimelontataidot eivät ole maagisesti parantuneet itsestään sitten viime kesän. Kärki meni menojaan, vaikka kuinka yritimme iskeä melaa märkään. Melonnan jälkeen juoksimme vauhdilla mäen ylös vaihtopaikalle kärjestä n. 10 minuuttia perässä.
Tästä alkoi jo perinteeksi muodostunut takaa-ajo maastopyörillä, joka ei kylläkään lähtenyt aivan toivotulla tavalla käyntiin. Heti ensimmäiselle rastille poljettaessa tuli iso virhe, kun valitsimme väärän uran ja jouduimme palaamaan takaisin. Taistelutunnelma alkoi kuitenkin nousta kun matkalla toiselle rastille alkoi porukkaa tulla selkä edellä vastaan. Kolmas rasti tuotti myös hieman päänvaivaa, mutta pienen tuuminnan ja juoksentelun jälkeen sekin löytyi. Kolmannen rastin jälkeen saimme taivaltaa pitkään näkemättä kilpakumppaneita kunnes lopulta iloksemme huomasimme saavuttaneemme Oxaliksen, jolle melonnassa jääminen ja lopulta ohittaminen on jo muodustunut perinteeksi. Kivikkoisella alamäellä pääsimme karkaamaan ja tästä jatkoimme pyöräilyn loppuun saakka näkemättä muita.
Vaihtoon saavuttuamme nielaisin pari geeliä, vaihdoin nastarit jalkaan ja uhosin LarZille, että nyt vedetään pohjat tähän suunnistuspätkälle. Turhaan en uhonnut. LarZ, tuo metsien oraakkeli, suunnisti loistavasti. Itse keskityin vain pitämään geelit mahassa ja pysymään vauhdissa mukana. Suunnistuksen lomassa oli muutama mukava quest, joissa piti kiipeillä kallioilla ja rämpiä suossa. Muutaman joukkueen ohitimme LarZin optimaalisella reittisuunnittelulla ja vauhdilla. Ensimmäiseltä suunnistuspätkältä tulimme vaihtoon kolmantena.
Vaihdossa huomasimme, että uimapatjojamme ei näkynyt missään. Ilmeisesti tuuli oli nakellut patjamme jonnekin. Hetken ihmeteltyämme koitimme etsiä ja päätellä omiamme vaihtoalueen maastosta. Ehkä otimme omamme, ehkä emme. Muillakin näkyi olevan samanlaisia. Toivottavasti kaikki muut löysivät patjansa. Tässä härväyksessä joukkue nimeltään Mikko ja Alpo ottivat meidät takaisin kiinni. Olimme samaan aikaan patjauinnissa. Patjailu onnistui ongelmitta, mutta ensi vuonna taidan ostaa vihdoin sen kovasti hehkutetun Jyskin varavuodepatjan. Kylmä vesi teki tepposensa ja vedestä noustuani jalkani eivät meinanneet liikkua millään. Molemmat jalat yrittivät krampata pahemman kerran, mutta kilpailuvietti vei krampeista voiton ja väkisin yritin iskeä Mikon ja Alpon perään ylämäkeen kohti vaihtoaluetta. Vaihtoalueella kävelin ympyrää jalkoja lämmitellen sillä aikaa kun LarZ luki seuraavan osuuden ohjeita.
Viimeinen osuus oli vihjesuunnistusta. Jotenkin ajattelin, että uimapatjailusta ollaan tuota pikaa maalissa, mutta todellisuus oli toinen. Viisi rastia oli vielä juosten haettava. Jokaisella rastilla oli vihje seuraavasta rastista. Matkalla ensimmäiselle rastille LarZ alkoi harmitella, että kompassi jäi matkasta. Kompassin puuttuminen ei tuntunut LarZia haittaavaan ja itsellenikin alkoi taas juoksu maistumaan. Rastit löytyivät ongelmitta ja sain juosta perässä minkä jaloistani pääsin. Saavutimme vielä Hiiltomiehiäkin, mutta matka loppui kesken. Maalin tullessa näkyviin huomasimme, että Hiiltomiehet vetivät jo loppusuoraa, joten emme päässeet haastamaan heitä kirikamppailuun. Maaliin tulimme kolmantena ajalla 5:24:35, hieman päälle 9min voittajajoukkueen Vaarojen Pielinen 2013 perässä ja vain 33 sekuntia kakkossijasta!
Järjestäjiä haluamme kiittää aivan loistavasta tapahtumasta ja erityiskiitos b00tilta tulee juoksuosuuksista. Kerrankin sai seikkailussa suunnistaa mahtavissa maastoissa oikealla suunnistuskartalla.
Kuvista kiitokset b00tin oldskole jäsenille pauhulle ja Samderille!
Varustus
Kisaan päätettiin lähteä kokeilemaan minimaalisella varustuksella. Eli ei reppuja ollenkaan ja pakolliset romppeet yhteen vyölaukkuun. Melonnassa oli omat liivit joissa juomapussi ja pyörässä kummallakin juomapulloteline. Juoksupätkät mentiin kokonaan ilman juomia. Suunnistuksessa jalassa oli kummallakin suunnistusnastarit (VJ:n Boldit ja Suprat) jotka olikin erittäin hyvät tuohon maastoon. LarZin pitkät trikoot ja kerraston paita oli lopulta vähän liikaa ja Petterin kepeämpi varustus olisi ollut parempi.
Kisakartat reitteineen