Teemu @ Suomi-juoksu 60km
6.6. Perniössä juostiin 44. Suomi-juoksu, mutta viimeinen tällä erää Perniön reitillä ja Endurancen järjestämänä, joten pitihän sinne sitten lähteä. Päämatka tuolla on 100km, mutta nyt ei rahkeet riittäneet siihen, vaan matkaksi valikoitui 60km, eli tuommoinen miniultra. Kokkolasta on vasta kolme viikkoa, joten joku voisi oikeutetusti kysyä, että onko tuo nyt sitten fiksua? Ei välttämättä, mutta selitin itselleni, että a) palauduin Kokkolasta todella nopeasti b) kauden päätavoitteeseen on vielä kolme viikkoa c) tuommoinen ylipitkä lenkki pitäisi kuitenkin tehdä. Ja ainahan voi keskeyttää, jos tuntuu, että kroppa ei kestä.
Näillä perusteilla siis ilmo sisään ja tavoitteita asettelemaan. Tavoite oli hyvinkin selkeä, sillä Kokkolassa juoksin 60km välitulokseksi 5.08, joten alle viiden tunnin pitäisi ehdottomasti päästä. Keskivauhtina tämä tarkoittaisi jämptiä 5.00 min/km. Mikäli aikatavoite toteutuisi, olisin tod.näk. kolmen parhaan joukossa, joten sijoitustavoitteena oli siis paikka podiumilla. Kisa juostaan 3,333 km pitkällä radalla, joten kierroksia pitäisi kerätä 18 ja muutenkin kierroksen mitta olisi sellainen, että omaa etenemistä ja tankkaamista on helppo kontrolloida kierroksittain. Kuulosti taas etukäteen helpolta.
Miesten kisaan oli ilmoittautunut 22 juoksijaa, mutta oliko syynä sitten huono sääennuste, vai mikä, mutta lähtöviivalla oli lopulta 19 kisailijaa. Ennakkospekulaatiossa voitajaksi veikkailtiin Halmetta ja pikainen tulostarkistus osoitti, että kaveri lienee hiukan meikäläistä nopeampi. Hyvänä päivänä saattaisin pysyä kyydissä, mutta tuskin kuitenkaan.
(c) Jari Tomppo
Startti oli illalla klo 19 ja sääennuste lupasi sadetta. Kuivassa kelissä päästiin kuitenkin liikkeelle, mutta tuuli oli melkoinen jo alkuillasta. Heti startista satasen kärkimiehet lähtivät kovaa ja em. Halme porukan mukana. Pari kierrosta kaverit pysyivät näköetäisyydellä, mutta sitten menivät menojaan. En edes yrittänyt pysyä perässä, sillä vauhti oli jo valmiiksi n. 4.30 min/km, mikä oli aika paljon kovempaa kuin tavoitevauhtini. Edelle karkasi siis 4 juoksijaa, joista arvelin kaksi olevan 100:n ja kaksi 60:n kilpailijoita. Olisin siis kisassa kolmantena. Juoksu kulki hyvin ja nakuttelin n. 4.40min/km vauhtia vaivatta menemään. Noin tunnin juoksun jälkeen tuli lyhyt, mutta kova sadekuuro, mikä ei menoa muuten haitannut, mutta kastuneet sukat tekisivät pidemmän päälle kyllä pahaa jaloille. Puolimaraton tuli täyteen ajassa 1.38, eli olin noin 7 minuuttia tavoitetta edellä. 30km täyttyi ajassa 2.21, joten marginaalia oli kertynyt jo vallan mukavasti. Tässä kohtaa päätin ottaa vauhdit pois ja kroppaa säästääkseni hölkätä kevyemmin maaliin. Hyytymisvaraa oli kertynyt ihan riittävästi ja sijoituksista ei tarvinnut taistella, joten mitäpä sitä itseään suotta äärirajoille puskemaan. Maraton tuli täyteen ajassa 3.22, eli hyvältä näytti edelleen, vaikka olinkin keventänyt juoksua. 13. kierroksella yht´äkkiä joku pyyhkäisi heittämällä meikäläisestä ohi ja tässä kohtaa iski pieni masennus, sillä omien laskujeni mukaan putosin kisassa neljänneksi. Tilanne kuitenkin vaihtui hyvin nopeasti, sillä 15. kierroksella minut ohitti kierroksella yksi kärkijuoksijoista ja toisin kuin olin kuvitellut, hän olikin 100:n kilpailija. Samalla kierroksella juoksin myös tuon aikaisemmin minut ohittaneen juoksijan kiinni, kun kaveri käveli pitkin radan reunaa, joten samalla kierroksella (kuviteltu) sijoitukseni parani siis kaksi pykälää ja tiesin olevani toisena. 50km saavutin ajassa 4.04, joten viimeiselle kympille olisi aikaa 56 minuttiia, mikä onnistuisi varmasti. Jatkoin tasaisen hidasta hölkkääni ja turhia pinnistelemättä tulin maaliin ajassa 4.56.02, eli riittävän reilusti tavoitteen alle. Sijoitus oli toinen, kuten olin laskeskellutkin. Hyvähyvä.
Kisa meni siis kuten pitikin. Tavoitteet täyttyivät ja on tavallaan hienoa tietää, että tuossa olisi ollut kiristämisen varaa vielä reilustikin, joten uskon, että 4.50 alitus olisi ollut mahdollinen. Tämä oli kuitenkin tämmöinen välikisa, joten oleellisempaa oli riittävän hyvä tulos ja mielellään nopea palautuminen kuin maksimaalinen suoritus.
Sääolosuhteet olivat aika rajut, sillä vastatuuli oli takasuoralla varsinkin myöhemmin illalla todella raju ja kaksi kovaa sadekuuroa pitivät huolen siitä, että sukat pysyivätkin märkinä. Kisajärjestelyt toimivat ihan hyvin, mutta urheilujuhlan tuntu jäi puuttumaan. Minkäänlaisia kuulutuksia ei tullut ja väliaikataulu oli sen verran pieni, että sitä ei pysähtymättä pystynyt lukemaan. Olisi ollut mukava kuulla välillä väliaikatiedotteita ja esim. tilanne viimeiselle kierrokselle lähdettäessä. Tältä osin toiminta oli melko vaisua. Mutta juoksemaanhan tuonne mentiin ja sen suhteen ei ole valittamista. Reitti on vaihteleva, nopea sekä juuri sopivan mittainen ja huolto toimi, joten muu on lähinnä kosmetiikkaa.
Nike Flyknit Lunar1
The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar 1. Viimeinen kisa tällä kengällä. Toimi, kuten aiemminkin. Taas on rakkoja varpaiden alla, mutta ne johtunevat enempi märästä sukasta. Taidan ostaa uudet tämmöiset.
Teemu @ Kokkola Ultra Run 6h
Kevään kevennyksenä oli nyt 16-17.5. 2. kertaa järjestetty Kokkola Ultra Run. Harkitsin kisaa jo viime vuonna, sillä onhan kyseessä kuitenkin vanhan kotikaupunkini kisa, mutta silloin ei ultrat suuremmin vielä kiinnostaneet. Nyt aika oli kuitenkin kypsä ja E24:n jälkeen oli nälkää käydä todistamassa itselleen, että sileänkin ultrasta selviän kunnialla. Kisassa oli tarjolla 6, 12 ja 24 tunnin sarjat, joista valikoin nössönä 6-tunnin. E24:n jälkeen lupasin itselleni, että sileällä en moista enää juokse, enkä ihan näin nopeasti ollut valmis pyörtämään puheitani. 12-tuntinen olisi ollut mahdollinen, mutta palautumisaika olisi venähtänyt kohtuuttoman pitkäksi kesän koitoksia silmällä pitäen, joten siksi siis 6 tuntia. Lisäksi 6h juoksussa houkutteli ajatus siitä, että koko suoritus pitäisi pystyä vetämään läpi juoksemalla, eikä mitään juoksu-/kävelytaktiikkaa tarvitsisi käyttää.
Ennakoon ajattelin, että eihän tuo 6h ole pahakaan rasti. Eihän siinä tarvi kuin juosta pk-vauhtia koko aika. Helppo homma. Tavoitteeksi nakkasin vähän summan mutikassa 70 kilometrin ylityksen. Ensinnäkin, koska se on jo ihan ok tulos ja toisekseen sen vuoksi, että siinä olisi tod.näk. jo hiukan haastetta, sillä arvelin 60 kilometristä selviäväni suht helpostikin. Edellisvuoden tuloslistaa katsoessani asetin tavoitteeksi myös podium-sijoituksen, sillä viime vuonna vain voittaja juoksi yli 70km (tosin reilusti).
Taktiikka oli yksinkertainen. 5min/km vauhtia ekat 5 tuntia (=60km) ja sitten viimeinen tunti parasta mahdollista vauhtia. Tankkaussuunnitelma oli myös simppeli, geeli puolen tunnin välein ja vettä päälle, nestetankkaus muutoin elektrolyyttijuomalla ja välillä huoltopöydältä sipsejä suolan saamiseksi.
Kokkolassa kisakierros on 864,1m pitkä, josta 40/60 asfalttia ja hiekkaa. Nousumetrejä ei kierrokselle tule käytännössä lainkaan, joten reitti on kyllä nopea. Startti tapahtui kello 12, jolloin lämpötila oli n. 8 astetta ja sää puolipilvinen. Asfalttisuoralla tuuli suoraan vastaan, mutta onneksi ei kohtuuttoman kovaa. Olosuhteet olivat siis oikein hyvät.
Kirittäjät
Sitten juostiin. Heti lähdössä selvisi, että samanvauhtista seuraa ei olisi tarjolla. 12-ja 24h juoksijat köpöttelivät omaa rauhallista tahtiaan, eikä 6h porukassakaan tuntunut ainakaan alussa olevan ketään, joka olisi lähtenyt samaa vauhtia kuin itse juoksin. Juoksin hiukan suunniteltua kovempaa alun, kun vauhti tuntui luontevalta ja puolimaraton täyttyi vaivatta ajassa 1.44.08. Todellisuudessa hiukan jopa nopeammin, sillä mittarini tuli hiukan jäljessä verrattuna viralliseen mittaukseen. Matka jatkui, aurinko alkoi paistamaan ja lapsetkin kävivät kannustamassa radan varrella, joten fiilis oli korkealla. Seuraavana tavoitteena oli maraton, joka pitäisi taittua alle 3.30. Joskus kolmen tunnin paikkeilla iski ensimmäinen (henkisesti) heikompi jakso. Juoksu kulki hyvin, eikä ongelmia ollut, mutta lakkasi vaan hetkeksi huvittamasta. Maraton täyttyi kuitenkin mittarin mukaan ajassa 3.30.34, eli aikataulussa oltiin. Seuraava 18km olisi sitten kisan onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeä. Vauhti alkoi hiukan hyytyä ja muutenkin alkoi olla vaikeaa. Tässä vaiheessa olisi kaivannut vähän vetoapua, mutta sitä ei ollut tarjolla. Oikeasti 4,5 ja 5 tunnin välillä oli tosi synkkää, vaikka mitään ongelmia ei edelleenkään ollut. Sain lopulta 60km täyteen ajassa 5.08.35, eli melkein 10 minuuttia tavoitteesta jäljessä. Ei hyvä. Tässä vaiheessa aloin suhtautua juoksuun aika välinpitämättömästi, pidin satunnaisia lyhyitä kävelytaukoja, enkä katsonut matkamittaria enää lainkaan. Tiesin, että kisasta tulee voitto, kunhan jotenkin raahustan maaliin ja 70km tavoite ei todennäköisesti tule onnistumaan. Näissä fiiliksissä hölkkäsin kohti loppua, kunnes kaveri huusi virallisen välituloksen, joka oli 67,4km. Tässä vaiheessa aikaa oli jäljellä ~14 minuuttia. No, ***kele. Loppumatkan juoksin mitään miettimättä ja ylitin mittauspisteen viimeisen kerran ajassa 5.59.59. Kuuluttaja ilmoitti viimeiseksi välitulokseksi 69,992, eli 8 metriä vajaa 70km. Eipä hätää, sillä olin juossut ns. päätyyn saakka ja tarkistusmittauksesta tuli 14 lisämetriä ja lopputulokseksi 70,006 km. Eihän se mennyt edes tiukalle.
Viimeiset minuutit
Hyvä kisa. Voitin 6h tunnin kisan ja saavutin matkatavoitteen. Mukava onnistua välillä, kun muutamat edelliset kisat eivät ihan tavoitteiden mukaan ole menneet. Ja olihan tuo itselleni ensimmäinen 1. sija ikinä missään virallisessa kisassa. Pakko myöntää, että ei se silti ihan niin helppoa ollut kuin etukäteen kuvittelin. Samanvauhtisten juoksijoiden puuttuminen ja se tosiasia, että tuollaisessa 6h kisassa ei ole varaa kävellä eikä levätä, tekivät hommasta aika raskasta. Ja vaikka 6h onkin ultramatkana aika vaatimaton, saa siinä kuitenkin tovin juosta.
Kisajärjestelyt sujuivat erinomaisesti, reitti oli helppo ja olosuhteet olivat hyvät, enkä muutenkaan keksi itse tapahtumasta mitään moitittavaa. Saattaa olla, että olen täällä ensi vuonnakin.
Nike Flyknit Lunar1
The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar 1. Hyvin palvellut marakenkä, jonka ajattelin sopivan myös tälle matkalle. Muutama rakko tuli varpaiden alle, mutta muuten homma toimi. Vaimennus riittää näköjään hyvin, mutta silti kengällä on helppo juosta reippaastikin. Valitettavasti kilometrit alkavat vaan tulla täyteen, joten seuraajaa pitää alkaa hiljakseen etsimään.
Teemu @ Endurance 24h
21.-22.2. juostiin Espoon Esport-areenalla Endurance 24h -tapahtuma, missä nimensä mukaisesti juostiin 24 tuntia 390 metrin rataa niin monta kertaa kuin suinkin ehti. Mitäs mää sitten siellä tein? Vaarojen jälkeen päätin kyllä, että jatkossa panostan enempikin ultramatkoihin, mutta toisaalta lupasin kyllä itselleni, että en varmasti juokse ultraa sileällä, enkä varsinkaan sisällä. Niin sitä vaan mieli muuttuu.
Mitään pienintäkään järkeähän tuollaisessa touhussa ei ole, mutta siinä sen hienous varmaan tavallaan piileekin. Laitettuani ilmoittautumisen marraskuun lopulla sisään totesin kaverille, että ”Nyt hypätään kyllä suoraan syvään päähän!”. Käsittääkseni ultrailu alkaa niin, että eka juostaan vaikkapa 6h kisa, sitten 100km tai 12h ja sen jälkeen keräillään rohkeutta 24h koitokseen. Noh, mä juoksin Vaaroilla rapiat 11h, joten päätin skipata nuo väliaskeleet ja 5kk myöhemmin olla valmiina vuorokauden koitokseen. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin perimmäisenä tarkoituksena tässä oli (omien rajojen hakemisen lisäksi) testailla, miten kroppa ja pää reagoivat, kun siirrytään vuorokauden toiselle puoliskolle. Tästä ei nimittäin ole vielä kokemusta, sillä pisimmät juoksu- ja pyöräilyhommat ovat kestäneet sen 11-12h. Kesällä kauden pääkoitoksessa ollaan vuorilla liikkeellä varmaankin 17-20 tuntia, joten ihan kaikkia oppirahoja ei viitsisi siellä maksella. Tuo sisähalli on kuitenkin suht turvallinen ympäristö vetää itsensä rajalle (ja sen yli) sekä selvittää, mitä sitten tapahtuu. Mieluummin ensi kerta tuolla kuin jossain vuorenrinteellä.
Mitään erityistä ultratreeniä en ruvennut tätä varten tekemään, vaan jatkoin samalla tapaa kuin aiemminkin. Siis urheilua 8-10 tuntia viikossa, mistä 1/3 CrossFitia ja loput juoksua ja/tai pyöräilyä. Erehdyin tosin jossain vaiheessa lukaisemaan juoksufoorumin 24h-ketjua ja niiden keskustelujen pohjalta totesin, että treenaan liian vähän ja senkin vähän ihan väärin. Nuo oikeat ultraajathan juoksevat viikossa yhtä paljon kuin meikäläinen kuukaudessa. Mitäpä siitä, niillä mennään mitä on. Sinällään en kovin huolissani jaksanut olla, sillä sain loppuvuoden aikana tiristettyä kropasta ylimääräiset rasvat pois (=tehosuhde paranee), lihaksisto/voimatasot ovat kondiksessa (=mies pysyy ehjänä) ja ainakin etukäteen ajattelin, että vahvuuksiani ovat hyvä vatsa, kova pää ja korkea kipukynnys. Noilla kompensoidaan kuitenkin ainakin jonkin verran kenties puutteellista kestävyyttä.
Joku ultralaskuri ennusti mun tämän hetkisen (arvioidun) maratontuloksen ja ennenkaikkea Vaarojen tuloksen perusteella, että 200km pitäisi mennä. Tuo on oikeasti, varsinkin ensikertalaiselle, ihan hyvä tulos, joten päätin olla vähän armollisempi ja varsinaiseksi tavoitteeksi asetin 100 mailia, eli 168km. Ajatuksena oli, että ensimmäinen 100km menisi johonkin 11h paikkeille ja sen jälkeen mentäisiin sen verran kuin pystyy. Päätin myös jo etukäteen, että mikäli jalat menee huonoon kuntoon, niin keskeytän, sillä tämä kisa ei ole sen arvoinen, että seuraavat kaksi kuukautta menee vammoja parannellessa.
Eväät
Juoksutaktiikaksi päätin valita nopeatempoisen juoksu/kävely-tyylin. Tarkemmin ottaen 8/2-suhteella juoksua/kävelyä ja tämä siis heti alusta alkaen. Käytännössä Esportilla tämä tarkoittaisi 3,5 kierrosta juosten ja puolikas kävellen. Tavoitteena olisi pitää 4 kierroksen ajat melko vakioina, eli jossain 10-11 minuutin paikkeilla. Juoksuvauhtina tämä tarkoittaisi aluksi 6min/km (ja siitä sitten tasaisesti hyytyen) ja siihen nuo kävelyt päälle, joten tunnissa pitäisi edetä siis noin 9km. Tämä suunnitelma toimisi hyvällä säkällä puoliväliin saakka, mutta sen jälkeen oltaisiin tuntemattomilla vesillä. Energiatankkaus oli se etukäteen ongelmallisin osuus, sillä suoriksen aikana kuluttaisin noin 12000 kcal, joten jottain tarttis syödä. Päätin hoitaa tankkauksen geeleillä, patukoilla ja paikanpäältä saatavalla lämpimällä ruoalla. Arvioin, että pystyisin tunnissa saamaan sisään noin 300-400kcal, jos energia uppoaisi ja vatsa kestäisi. Nähtäväksi jää.
Valmiina lähtöön
Startti oli klo 12 ja on olin pelipaikalla hiukan vaille klo 11. Tuppauduin Matin huoltopöydälle eväineni, vedin kamat päälle ja olin valmiina lähtöön. Ja sitten juostiin. Toiset juoksi kovaa, toiset hiljaa ja meikäläinen jossain siellä välimaastossa. Suunniteltu vauhti löytyi helposti ja erinomaisesta näyttötaulusta oli helppo seurata kierrosaikoja. Taktiikan toteutus piti täydellisesti ja ensimmäiset 6 tuntia sain nakuteltua 4 kierroksen satsit täsmälleen 10 minuuttiin. Pidin myös säntillisesti kiinni tankkauksesta, eli tasatunnein patukka ja puolituntisin geeli sisään. Väliaikoina hiukan karkkia, sipsiä, suolakeksiä yms. ja jatkuvasti nestettä. Juoksu kulki yllättävän hyvin ja oikeastaan ainoa matalapaineenalue iski jossain 4 tunnin paikkeilla, kun alkoi olla vähän tylsää. Se meni kuitenkin suht nopeasti ohi ja 6-tunnin suunnanvaihdossa fiilis oli korkealla. Suunnanvaihdon jälkeen meni puolisen tuntia, että pääsin hyvään rytmiin kiinni, mutta sitten meno olikin hämmästyttävän kevyttä. Nakuttelin jopa nopeampia kierrosaikoja kuin alussa ja ainoa muutos oli, että pidensin kävelyosuutta n. 50 metrillä. 7 tunnin kohdalla pysähdyin (VIRHE!) syömään lautasellisen pastaa, mikä teki oikein hyvää, mutta liikkeellelähtö oli aika kivulias. Seuraavat kaksi tuntia menivät vaivattomasti, mutta 9 tunnin kohdalla vasemmasta päkiästä puhkesi ensimmäinen verirakko ja punainen värjäsi komeasti valkoisen kengän. Ei se ihmeemmin sattunut, eikä haitannut juoksua, mutta otin sen kuitenkin varoituksena tulevasta. 10 tunnin jälkeen puhkesi samasta jalasta toinen rakko ja nyt alkoi jo hiukan ***uttaa. Juoksu ei häiriintynyt mitenkään, mutta tällä menolla jalat olisivat kisan lopussa melkoista lihamureketta. Otin seuraavaksi tavoitteeksi 100km saavuttamisen ja se tulikin täyteen niukin naukin alle 11 tunnin. Aikataulullisesti kaikki oli täydellisesti kunnossa. Kaikesta huolimatta joskus 11,5 tunnin kohdalla tein päätöksen, että tämä homma loppuu 12 tuntiin. Jalkaterät olivat liian rikki jatkaakseni vielä toisen mokoman. Juoksu kulki kyllä loppuun saakka ja olisi varmaan kulkenut vielä useamman tunnnin, mutta vaurioennuste alkoi vaikuttaa siltä, että jatkamalla loppuun asti juoksisin itseni useammaksi viikoksi varikolle. Ja koska kyseessä ei ollut kauden 1. (eikä edes 2.) tavoite, niin katsoin parhaaksi keskeyttää mieluummin kuin rikkoa itseäni enempää. 12 tunnin tulos oli 108,8km, mikä on itse asiassa oikein hyvä. Sijoituskin oli keskeytyshetkellä noussut mukavasti ja oli 15. Harmi vaan, että tämä ei ollut 12h-juoksu.
Harmittaahan se keskeyttäminen silti. Pakko myöntää, että on tuo 24h aika kova pala. Kuvittelisin, että kyllä se ulkona menisi (ja maastossa varsinkin), mutta nyt Esportin mondo osoittautui liian kovaksi ja sisäratajuoksu liian tylsäksi meikäläisen makuun. Ihan heti en tämmöiseen leikkiin lähde uudestaan, mutta jonkun 6h- tai 100km-kisan voisin kuvitellakin juoksevani. No, tulipahan koitettua ja oppirahareissuna tuo oli oikein hyvä. Ennenkaikkea tankkaamisesta ja sen onnistumisesta tuli arvokasta tietoa tuleviin koitoksiin. Lisäksi ohjeet "ÄLÄ PYSÄHDY" ja "KENGÄT PYSYY JALASSA" on syytä pitää mielessä myös jatkossa. Ensimmäistä rikoin ja sen tunsi kyllä kivuliaasti nivelissä liikkeellelähdön jälkeen. Kengät pysyivät jalassa keskeytykseen asti, mutta jos olisin ne aimmin ottanut pois, niin en olisi niitä enää vetänyt jalkaan. Oikein hyvä ohje siis sekin.
Kisa numeroina
42,2km 4:32:25
6h 55,8km
100km 10:59
12h 108,8km
Kisajärjestelyt, väliaikaseuranta ja kannustus oli ensiluokkaista, eli kyllä Endurance kisat osaa järjestää. Jos tämmöinen sekoilu kiinnostaa, niin parempia puitteita on vaikea kuvitella.
Puma Faas500
The Weapon of Choice: Puma Faas500. Ostin nämä monta vuotta sitten, mutta osoittautuivat hiukan liian isoiksi ja jäivät noin 100km jälkeen kaapin perälle odottelemaan parempia aikoja. Nyt ne sitten koittivat. Kenkä on suht hyvin vaimennettu, joten ajattelin sen sopivan hyvin Esportin kovalle mondo-alustalle. Lisäksi lesti on leveä ja koska nuo tosiaan ovat 1/2-kokoa liian isot, on jalalla mukavasti tilaa turvota kengässä.Paitsi, että ei sitten kuitenkaan. Vaimennus kyllä riitti ja kenkä oli hyvä juostava tuommoiseen hitaaseen vauhtiin, mutta kymmenkunta isoa rakkoa päkiöissä ja varpaissa kertovat, että ei sitä tilaa ollut riittävästi. Kynnet sentään pysyivät paikoillaan, joten sen puoleen isompi koko kyllä toimi.
Viimeisimmät artikkelit
- b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016
- LarZ vs. Vantaan puolimaraton
- Janin kisat 2015
- Teemu @ Marathon du Mont Blanc 80km
- Teemu @ Suomi-juoksu 60km