b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

15touko/13Off

b00t2 Spring Adventuressa

By Lauri

Kesän seikkailukausi avattiin aurinkoisessa säässä Nummi-Pusulan upeissa maastoissa Spring Adventuren merkeissä. Itselläni edellinen viikko oli mennyt HCR:ltä palautellessa ja vähän ärtynyttä nilkkaa parannellessa ilman sen kummempia urheilusuorituksia. Ikään kuin tasoitukseksi Jani ilmoitti perjantai-iltana, että oli loukannut nilkkansa jalkapallossa, joten varovainen aloitus sopi molemmille. Lauantaiaamun herätys ei ollut omalta osaltani ihan optimaalinen, sillä heräsin siihen, että vasen pohje kramppasi.

b00t2_Spring2013_5

(c) Liisa @ Mehukatti

Lauantaiaamuna materiaalin jako alkoi vasta yhdeksältä, tunti ennen starttia. Aaamulla sai siis nukkua ruhtinaallisen pitkään. Tunti tuntui etukäteen lyhyeltä ajalta reittien suunnittelemiseen, mutta hyvin siinäkin ehti reitit raapustaa kartalle. Karttoja katsellessa huomio kiinnittyi siihen, että suunnistus olisi ehkä hiukan normaalia haastavampaa. Vastineeksi karttoja oli kaksin kappalein. Reittivalinnoissa ei sen kummempia ongelmia ollut ja homma oli toteutusta vaille valmis.

Alkuun oli parin kilometrin muistisuunnistus, jossa hyödynsimme seuraavan osuuden suunnistuskarttaa. Lähdimme melko rauhassa liikkeelle. Janilla tuntui virtaa riittävän ja jaksoi hän jopa ottaa juoksun tapaisia askeleita suppien rinteitä ylös kiivetessä. Itselläni alku oli hankala, koska sykkeet nousivat heti tappiin ja vauhdin pitäminen oli haastavaa. Ensimmäisestä osuudesta selvisimme hyvin ja siitä vaan vaihtoalueen läpi jatkamaan suunnistukseen.

Suunnistuksen neljä ensimmäistä rastia sujuivat ongelmitta. Juoksimme tässä vaiheessa letkassa muutaman muun joukkueen kanssa. Janilla alkoi kuitenkin vatsa vaivata, ja siksi hänen oli pakko maastoutua hetkeksi metsikköön. Itselleni pysähdys teki ihan hyvää. Sain kierroksia alas ja kroppani alkoi toimia paremmin. Pysähdyksen aikana jäimme letkasta, jossa myös toinen b00tin tiimi oli mukana. Samalla katosivat myös suunnistustaidot. Teimme reilun pummin seuraavalle rastille. Kävimme jopa kartan ulkopuolella ja siitä huolimatta onnistuimme juoksemaan melko läheltä rastin ohi. Hetkeä myöhemmin pääsimme takaisin kartalle ja löysimme rastin. Loppuosuus meni meiltä suunnistuksellisesti paremmin ja itse sain kokea jopa juoksemisen iloa. Keskinopeus vain ei ehtinyt nousta, sillä vielä yksi varikkopysähdys täytyi metsän siimeksessä tehdä. Käytimme suunnilleen pari tuntia juoksuosuuksiin.

b00t2_Spring2013_3

(c) Liisa @ Mehukatti

Tullessamme vaihtoalueelle Jani kiersi vielä posliinin kautta, ja sen jälkeen pakki alkoi vihdoin toimia. Ennen pyöräosuudelle pääsyä tein köysirata-questin (Jani katseli vierestä), jossa etenin puiden väliin viritettyjä köysiä pitkin erilaisia apuköysiä hyödyntäen. Selvisin tippumatta, joten siihen ei kauaa aikaa tuhrautunut.

Pyöräosuuden alussa huomasi, että olimme pyörän selässä ensimmäistä kertaa kartan kanssa. Siirtymä ensimmäiselle rastille meni takkuisesti, vaikka emme siinä pummanneetkaan. Tästä eteenpäin pyöräsuunnistus alkoi toimia, tosin hitaanlaisesti. Lähtiessäni kakkosrastilta myös oikea pohkeeni päätti krampata - ikään kuin solidaarisuudesta - mutta eipä tuo menoa haitannut. Jani alkoi päästä pyörällä vauhtiin, välillä vähän liikaakin. Mies ehti nimittäin suotta polkea parin rastin ohi, vaikka yritinkin huutaa häntä pysähtymään. Tässä ei silti paljon ajassa hävitty. Muutaman kerran tulimme pyöräilyosuuden aikana vastakkain toisen b00tin tiimin kanssa ja ehkä hiukkasen saimme heitä kiinni. Jossain välissä Jani antoi Petterille juomaakin.

Pyöräilyssä ei liieemmin asfalttiteitä tarvinnut polkea, vaan menimme pienempiä uria ja sehän sopii maastopyörän kanssa paremmin kuin hyvin. Paikoin metsässä oli vielä märkää ja polkeminen raskasta. Lisäksi osa rasteista oli laitettu mäkien päälle, joten jos juoksuosuudella ei saanut kiivetä tarpeeksi niin nyt viimeistään sai. Luontoa ja maisemiakin ehti pyöräillessä ihmetellä ja päällimmäisenä mieleemme jäi valko- ja sinivuokkojen peittämät polut, tiheät mutta lehdettömän koivikkorinteet ja niiden takana siintäneet järvet sekä aivan hailakan vaalean vihreänä auringossa kylpevät lehtimetsät.

b00t2_Spring2013_2

(c) Liisa @ Mehukatti

Kulutimme pari tuntia pyörän selässä, ja vaikka tähän asti kisassa oli ollut jopa kuuma, ei tuulinen järvi järin houkutellut melomaan. Tässä vaiheessa molemmilla alkoi olla juomat lopussa, mutta onneksi olin jättänyt huoltolaatikkoomme vettä täydennykseksi. Haukkasimme vaihtoalueella myös banaanit, ja hyvin se tuntui pysyvän Janillakin sisällä. Lähdimme melomaan muutama minuutti b00tin toisen tiimin perässä, ja saimme sen kiinni toisella rastilla olevalla questilla. Odotimme uintirastia, mutta tehtävänä olikin onneksi vain yhden rastin muistisuunnistus peilikuvakartalla. Alunperin rasteja piti olla kaksi, toinen niistä oli kuitenkin hukkunut - ehkä ihan kirjaimellisesti.

Lähtiessämme suorittamaan tehtävää tuuli irrotti karttamme kanootista. Ilmeiseti olin sen rantautuessa vahingossa osin irrottanut. Onneksi kartta jäi viereiseen ruohikkoon ja sain haettua sen nopeasti. Questin rastille sai kahlata reisiä myöten ja vesijuoksuksihan se meni. Meloimme tästä kolmannelle rastille aika pitkän matkan jokea pitkin. Joessa melominen oli ihan hauskaa ja siinä meloessa ihastelimme veden muovaamaa mutkaista jokea. Muutama kapeampi paikka osui kohdalle, mutta ihan hyvin mahduimme melomaan. Tulimme rastilta sitten vastavirtaan takaisin ja se olikin ohjauksellisesti haastavampaa. Melontaan aikaa meni reilu kaksi tuntia, mutta kanootissakin aika meni kuin siivillä.

Olisimme pärjänneet paremmin kisassa, mikäli olisimme jättäneet jokirastin väliin. Sen noutaminen vei meiltä yli tunnin, ja väliin jättämisestä olisi tulllut vain tunnin sakko. Sen sijaan jätimme hakematta viimeisen melontarastin sekä loput pyörärastit. Poljimme siis suoraan melontaosuuden vaihtoalueelta maaliin. Toisenlainen taktikointi olisi todennäköisesti mahdollistanut neljännen melonta ja kaikkien viimeisen osuuden pyörärastien leimaamisen. Tällöin olisimme välttyneet myös sakoilta, jotka tulivat niukasta määräajan ylityksestä (vajaa seitsemän minuuttia).

b00t2_Spring2013_1

(c) Liisa @ Mehukatti

Maalissa oli kuitenkin ihan hyvät fiilikset. Saimme lohikeittoa ja pääsimme suihkuunkin. Suihkusta tuli tosin vain jääkylmää vettä. Puhdisti ja virkisti. Kisa oli rankka ja varmasti hyvää treeniä. Päivää ei voi paljon paremmin viettääkään. Tästä sitten kuukauden verran treeniä ennen No Limit Adventurea, ja onpa siinä itselläni triathlon-kauden avauskin edeltävällä viikolla.

b00t2_Spring2013_route

Matkaa taittui 62 km (15 km juosten + 33 km mtb + 14 km meloen)

Jälkeenpäin kirjoitettu: Tulokset ovat tulleet tänään, olimme 28. Joko tulokset eivät ole oikein, tai sitten emme vain osaa tulkita niitä. Vaan ei siinä, parempi taktikointi olisi saattamut nostaa meitä lopullisella tuloslistalla mutta pärjätä olisimme voineet vain paremmalla kunnolla ja vahvemmalla vatsalla. Kivaa oli.

Mehukattien Liisalle suuri kiitos kuvista.

18maalis/130

Video on last year’s Stockholm Extreme

By Jani

Please find a video on last year's Stockholm Extreme (2012). Watching the race highlights strongly cements the feeling that this is what we want to do. While Stockholm Extreme is on a break this year the organizers will do their best to make it happen next year. In the meantime, team b00t will at least compete in Rokua Geopark Challenge. See you there.

http://stockholmextreme.se/photo-and-film

6loka/120

XGlow-Kaato 2012 (b00t2)

By Jani

Tasan viikko takaperin (29.9.2012) kisattiin Multisport Cupin viimeinen osakilpailu, XGlow-Kaato. Voittajaksi nousi Team NeonSport ja Cupin voitti Avanti Adventure. b00t osallistui tällä kertaa kahdella joukkueella: b00t1 oli neljäs ja b00ts kahdeksas. b00t1:n raportti löytyy täältä ja lisää b00t2:n tunnelmia voi puolestaan lukea täältä.

XGlow-Kaato järjestettiin tänä vuonna Vihdissä. Lähtö ja maali sijaitsivat Huhmarnummen koululla, aivan Turun tien vieressä. Koska kisa alkoi jo aamuyöllä kello viisi, olivat järjestäjät varanneet koulun salin kisailijoille koko yöksi. Huolto toimi mainiosti, tarjolla oli peseytymismahdollisuudet ja maalissa masun sai täytettyä lohikeitolla ja voileivillä.

b00t2 valmistautuu (kuva: Mikko Rantahakala / Avanti Adventure)

 

Kisa sisälsi maastopyöräilyä, juoksua ja melontaa. Ratamestarina toimi Petri Forsman, joka halusi tänä vuonna viedä kilpailijat Nuuksioon. "Siellä on melko hienoa näin syksyisin." Vaikka miehet eivät juuri päässeet pimeässä syksyn väreistä nauttimaan, Nuuksion metsissä oli kaikesta huolimatta mukava testata yösuunnistustaitojaan. Siellä joukkueiden välille alkoi muodostua eroja. Tämä oli myös ratamestarin pyrkimys: "Jos miesten kisasta puhutaan niin luonnollisesti [eroja tulee] ensimmäisessä noin 10 km:n Nuuksio-juoksussa, vaikkakin se kulki koko matkan polkuja pitkin." b00t2 ei missään vaiheessa kisan kärkeä hätyytellyt mutta joutui huomaamaan, että pimeässä polutkin tahtovat välillä kadota alta. Joukkue teki viidennelle rastille juostessaan noin 20 minuutin pummin. Toinen mielenkiintoinen rastiväli oli pyöräosuudella. Kartassa ei ollut polkumerkintöjä kymmenennelle rastille, mutta polku sieltä silti löytyi. Joukkeet jotka yrittivät tässä oikaista taisivat kuitenkin jäädä ajallisesti teitä pitkin kiertäneitä tappiolle. Näin kävi ainakin b00t2:lle, joka jatkossa yrittää sisukkaammin välttää "hyödyntämästä" tuntemattomia oikoteitä.

Kisassa ei kannattanut ottaa turhia riskejä tai yrittää olla kekseliäs.

Rataa suunnitellessa  Petri Forsman piti lähtökohtanaan sitä että se on melko selkeä ilman suurempia kikkailuja. "Tuurin ei pidä ratkaista kilpaurheilussa." Kaiken kaikkiaan rata tuntuikin urheilulliselta, reitit olivat reipashenkisiä ja ohjeet selkeitä. Nämä seikat miellyttivät b00tilaisia. Rata kierrettiin miltei onnistuneesti joskin b00t2 saapui maaliin sekunteja ennen sen sulkeutumista (ks. tulokset tästä). Ennen lähtöä b00t2:n Lauri sanoi että hän suunnistaa meidät annetussa ajassa maaliin, ja näin tosiaan myös kävi. 🙂

Alla vertailuaikoja osuuksittain (Kuvio 1). Vertailussa mukana myös UlkoilunMaailma.fi, jossa kilpailivat Eetu ja Tommi.

Kuvio 1 Kolmen joukkueen vertailuajat

Nopeasti katsottuna b00t1 oli vikkelin jaloilla, kun taas UlkoilunMaailma.fi pesi molemmat b00tin joukkueet melonnassa. Maastopyöräily meni b00t1:lle. Rastiväliajat joita ei tässä näy osoittavat että b00t1 oli näistä joukkueista tasaisin suorittaja. b00t1:ltä löytyy vain yksi pummi (n. 15 min) ja se on kahdeksannella rastivälillä. b00t2:lla pummeja oli kaksi, joista kymmenes rastiväli oli melkoisen paha (yli 30 min.). Ilman pummeja b00t1 olisi ollut noin 15 minuuttia nopeampi, kun taas b00t2 olisi ollut noin 55 minuuttia nopeampi. UlkoilunMaailma.fi olisi ilman pummeja nipistänyt kokonaisajastaan noin tunnin pois. Tiimien väliset lopulliset sijoitukset olisivat kuitenkin pysyneet muuttumattomina.

b00t kiittää kanssakilpailijoitaan ja erityisesti Multisport.fi-ryhmän jäseniä tämän vuoden kisoista. Ensi vuonna Forsmanin mukaan Cupissa mukana olleista kisoista jatkaa näillä näkymin kolme. "Yhden tilalle saattaa tulla uusi erilainen kilpailu." Päivämäärät tarkentuvat marras-joulukuussa, Endurance Quest on alustavasti heinäkuun 22.-28.

Hyvää loppuvuotta kaikille!

30syys/122

b00t XGlow-Kaadossa

By LarZ

XGlow-kaatoon saatiin mukaan peräti kaksi b00t joukkuetta. Ykkösessä mentiin minä ja Petteri ja kakkosen muodosti Jani sekä Lauri A. Itse ajelin paikan päälle jo perjantai-illasta ja suunnittelin reitit sun muut valmiiksi. Janikin ilmestyi myöhemmin ja käytiin vielä reittejä hieman läpi ennen lyhyitä ja huonoja unia liikuntasalin lattialla. Petteri ja Lauri A tulivat paikalle vasta juuri ennen lähtöä ja viimeisten säätöjen jälkeen oltiin valmiina kisaan. Seuraavassa ykköstiimin matkakertomus.

Tällä kertaa matkaan lähdettiin suoraan pyörillä ja päästiinkin mukavasti haistelemaan heti kärjen vauhtia. Kovaa oli kyyti alusta asti ja 2-3 välillä ehdin vielä käydä tekemässä lähempää tuttavuutta tien pinnan kanssa komean ja vauhdikkaan OTB:n muodossa. Ekaan vaihtoon rastille 3 tultiin sen takia hieman keulaa perässä. Kärki saatiin kuitenkin kiinni heti juoksupätkän aluksi (rastille 4 mennessä), kun löydettiin polku suoraan muiden sitä etsiessä. Juoksupätkä menikin sen jälkeen mukavasti porukassa Neonsportin ja Lupus Extremen kanssa. Viimeisellä välillä (6-7) kohti pyöriä Neonsportin Mäkelät pistivät isompaa vaihdetta silmään ja juoksivat meiltä muilta karkuun. Seuraava rasti (8) tuottikin sitten ongelmia... Reitinvalinta oli ehkä hieman huono ja lisäksi tehtiin klassinen yösuunnistusvirhe ja käännyttiin 180 astetta väärään suuntaan kartasta puuttuvaa polkua pitkin. Kompassikin piti kaivaa repusta ennen kuin suostuin uskomaan, että oltiin tosiaan käännytty takaisinpäin... Hetken oltiin aika hukassa mutta onneksi opasteviittojen avulla löydettiin Siikajärvelle ja rastille. Tässä ehti pari joukkuetta mennä ohi ja kärki karkasi tavoittamattomiin.

Loppu pyöräily meni mukavasti kiertoja tehden ja rastit poimien. 2km sprinttisuunnistus ja pyöräily kajakeille menivät nekin virheittä. Juuri ennen sprinttiä päästiin yhden joukkueen ohi ja melontapaikalle tullessa kuulimme järjestäjiltä olevamme neljänsiä ja n. 8 min perässä kolmansia. Asetimme itsellemme kovan tavoitteen pysyä tällä sijalla, vaikka melonta oli sitten jälleen kerran aikamoista 🙂 Kajakki veti vahvasti oikealle ja varsinkin kapeammat paikat oli meidän taidoillemme todella hankalia. Muutaman kerran juututtiin kaislikkoon ja jouduttiin peruuttelemaan. Kajakin aikana takaa alkoikin uhkaavasti pari joukkuetta lähestyä. Onneksi melonta loppui takaa-ajajien kannalta kesken ja saatiin ero pidettyä riittävänä ennen viimeistä pyöräilyä maaliin. Maaliviiva ylitettiinkin sitten neljänsinä. Kisa oli kokonaisuuten oikein mukava ja b00tille mieleinen, kunnon raastoa ilman turhia kikkailuja 🙂

b00t maalissa (kuva: Mikko Rantahakala / Avanti Adventure)

Koko reitti. 4-5 välillä gps sekoillut ja 6-7 ilmeisesti polku eri paikassa kuin kartassa.

Sprinttisuunnistus

11syys/120

MeriMyrsky @ Snowflakes Seikkailu 2012

By Jani

MeriMyrsky rullaili Snowflakesin läpi leppoisissa merkeissä (gepsi sammui kesken kaiken mutta oletan että kisan pituus oli yhteensä noin 65 km). Ennen kisaa tosin jännitti, pääsenkö lainkaan seikkailemaan, sillä minulla ei ollut paria. Onneksi Petteri junaili parikseni kovakuntoisen Eetun joka oli kiertänyt kisan myös viime vuonna. Minulle tämän vuoden Snowflakes Seikkailu oli ensimmäinen.

Koska emme entuudestaan tunteneet toisiamme, päätimme nostattaa joukkuehenkeä melontaharjoituksilla. Ja sehän kannatti. Seikkailu käynnistyi yllättävän hyvin, sillä palasimme melontaosuudelta rantaan heti ykkösenä olleen Ulkoilunmaailman jälkeen (picture by Samder). Iloa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Reittikirja oli kadonnut sen tyynen veden ja reiteni kiusaantuivat takaisin kisakeskukselle vievistä rappusista. Pyöräilyosuudella kärki meni menojaan ja jokainen miestä korkeampi mäki piti tampata putkelta. Ei auttanut edes se, että aikaa säästääksemme jätimme kartan telineeseen ja haimme kolmosrastin ulkomuistista ja vieläpä eksymättä. (Tässä auttoi pieni muiden joukkueiden peesailu, muttei anneta totuuden pilata hyvää tarinaa.) Viidettä rastia lähestyessämme annoimme muille joukkueille lisää etumatkaa koska Nuuksion kauniit maastot veivät miehet reitiltään. Loput pyörärastit löytyivät kuitenkin ongelmitta mutta vauhti pysyi edelleen verkkaisena. Eetu kyllä jaksoi.

Suunnistus alkoi vahvasti. Rastit löytyivät vaivatta ja virtaa tuntui riittävän minullakin. Vaan kuinkas ollakaan onnistuin huolimattomuuttani juoksuttamaan meidät kolmoselta suoraan vitoselle. Palatessamme takaisin osuuden neljännelle rastille saimmekin sitten kärsiä virheestäni hyvät kymmenen minuuttia. Luultavasti olimme tässä vaiheessa vielä kohtalaisen lähellä kymmenen kärkeä mutta eksyttyämme pahasti kahdeksannen ja yhdeksännen rastin välille, oli pistesijoista kilpaileminen osaltamme lopullisesti ohi. Lopun suojuoksu oli kuitenkin sen verran raikas kokemus, ettemme jaksaneet tätä pitkään harmitella. Ja suunnistus on kaikesta huolimatta kivaa.

Uimapatjaosuus oli lyhyt ja rasteja vain kolme. Etenemistä hidasti tosin se, että jätimme molemmat uintiräpylämme vaihtopaikalle. Lisäksi Tarjoustalosta ostamani edullisin ja sen myötä myös kapein uimapatja ei ollut pysyä allani. Seuraavalla kerralla en aio patjassa säästellä. Takaisin kisakeskukselle noustessa kohmeiset jalkani olivat lähellä krampata. Mutta Eetu se vain jaksoi painaa, eikä siinä sitten kehdannut mitään valitusvirsiä laulaa.

Vihjerasteille lähdettäessä vaihdoimme kuivat vaatteet päälle (enää ei ollut kiire), ja koska matkaa oli vielä b00tin jäsenten mukaan reilusti jäljellä, päätimme ottaa pyörät allemme. Päättelimme ovelina että koska liikkumismuotoa ei ollut tälle osuudelle erikseen mainittu, polkupyöräily oli jopa suotavaa. Samanlaiseen lopputulokseen päätyi myös vieressämme samaan aikaan vihjeosuudelle lähdössä ollut naisjoukkue. Ratkaisu oli huono ja saavuimme maaliin taas muutaman sijan alempana. Kaikkiaan aikaa meni yli 7,5 tuntia. Ei tullut ihan olettamaamme neljän tunnin kisaa.  🙂

Yhteenvetona sanottakoon, että laskujohteisesta suorituksestamme huolimatta joukkuehenki oli vahva koko matkan. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja Nuuksiohan suorastaan vaatii tällaisia kisoja. Kaiken kruunasi kuitenkin se, että vaihtopaikalla oli suklaata ja karkkia. Ja ensi vuonna voitetaan ainakin arvonnoissa!

11syys/125

b00t @ SnowFlakes Seikkailu 2012

By Petteri

Jo toistamiseen b00t lähti LarZin ja Petterin muodostamalla joukkueella SnowFlakes seikkailuun pro-sarjaan. Viime vuodesta oli jäänyt hyvät muistot, eikä nytkään tarvinnut pettyä. Järjestelyt toimivat mallikkaasti heti alusta asti. Kaikki jopa säästä lähtien oli saatu varsin mallikkaasti kohdilleen järjestäjien toimesta. Hienosta säästä johtuen päälle siis pistettiin kevyttä asustetta ja vain pakolliset tavarat pakatiin LarZin vyölaukkuun.

Kisa lähti käyntiin jätesäkkihyppelyviestillä, josta selvisimme kärjessä rantaan työntämään kanoottia vesille. Heti melonnan alussa kävi harmillisesti ilmi, että inkkarimelontataidot eivät ole maagisesti parantuneet itsestään sitten viime kesän. Kärki meni menojaan, vaikka kuinka yritimme iskeä melaa märkään. Melonnan jälkeen juoksimme vauhdilla mäen ylös vaihtopaikalle kärjestä n. 10 minuuttia perässä.

b00t melomassa

Melonnasta mäkeen

Tästä alkoi jo perinteeksi muodostunut takaa-ajo maastopyörillä, joka ei kylläkään lähtenyt aivan toivotulla tavalla käyntiin. Heti ensimmäiselle rastille poljettaessa tuli iso virhe, kun valitsimme väärän uran ja jouduimme palaamaan takaisin. Taistelutunnelma alkoi kuitenkin nousta kun matkalla toiselle rastille alkoi porukkaa tulla selkä edellä vastaan. Kolmas rasti tuotti myös hieman päänvaivaa, mutta pienen tuuminnan ja juoksentelun jälkeen sekin löytyi. Kolmannen rastin jälkeen saimme taivaltaa pitkään näkemättä kilpakumppaneita kunnes lopulta iloksemme huomasimme saavuttaneemme Oxaliksen, jolle melonnassa jääminen ja lopulta ohittaminen on jo muodustunut perinteeksi. Kivikkoisella alamäellä pääsimme karkaamaan ja tästä jatkoimme pyöräilyn loppuun saakka näkemättä muita.

Polkemaan

Vaihtoon saavuttuamme nielaisin pari geeliä, vaihdoin nastarit jalkaan ja uhosin LarZille, että nyt vedetään pohjat tähän suunnistuspätkälle. Turhaan en uhonnut. LarZ, tuo metsien oraakkeli, suunnisti loistavasti. Itse keskityin vain pitämään geelit mahassa ja pysymään vauhdissa mukana. Suunnistuksen lomassa oli muutama mukava quest, joissa piti kiipeillä kallioilla ja rämpiä suossa. Muutaman joukkueen ohitimme LarZin optimaalisella reittisuunnittelulla ja vauhdilla. Ensimmäiseltä suunnistuspätkältä tulimme vaihtoon kolmantena.

LarZ vai musta hämähäkkimies?

Petteri kiipeilee

Suon yli, että heilahtaa

Suossa

Vaihdossa huomasimme, että uimapatjojamme ei näkynyt missään. Ilmeisesti tuuli oli nakellut patjamme jonnekin. Hetken ihmeteltyämme koitimme etsiä ja päätellä omiamme vaihtoalueen maastosta. Ehkä otimme omamme, ehkä emme. Muillakin näkyi olevan samanlaisia. Toivottavasti kaikki muut löysivät patjansa. Tässä härväyksessä joukkue nimeltään Mikko ja Alpo ottivat meidät takaisin kiinni. Olimme samaan aikaan patjauinnissa. Patjailu onnistui ongelmitta, mutta ensi vuonna taidan ostaa vihdoin sen kovasti hehkutetun Jyskin varavuodepatjan. Kylmä vesi teki tepposensa ja vedestä noustuani jalkani eivät meinanneet liikkua millään. Molemmat jalat yrittivät krampata pahemman kerran, mutta kilpailuvietti vei krampeista voiton ja väkisin yritin iskeä Mikon ja Alpon perään ylämäkeen kohti vaihtoaluetta. Vaihtoalueella kävelin ympyrää jalkoja lämmitellen sillä aikaa kun LarZ luki seuraavan osuuden ohjeita.

b00tin pinkit lelupatjat

Mikon ja Alpon perään

Viimeinen osuus oli vihjesuunnistusta. Jotenkin ajattelin, että uimapatjailusta ollaan tuota pikaa maalissa, mutta todellisuus oli toinen. Viisi rastia oli vielä juosten haettava. Jokaisella rastilla oli vihje seuraavasta rastista. Matkalla ensimmäiselle rastille LarZ alkoi harmitella, että kompassi jäi matkasta. Kompassin puuttuminen ei tuntunut LarZia haittaavaan ja itsellenikin alkoi taas juoksu maistumaan. Rastit löytyivät ongelmitta ja sain juosta perässä minkä jaloistani pääsin. Saavutimme vielä Hiiltomiehiäkin, mutta matka loppui kesken. Maalin tullessa näkyviin huomasimme, että Hiiltomiehet vetivät jo loppusuoraa, joten emme päässeet haastamaan heitä kirikamppailuun. Maaliin tulimme kolmantena ajalla 5:24:35, hieman päälle 9min voittajajoukkueen Vaarojen Pielinen 2013 perässä ja vain 33 sekuntia kakkossijasta!

Järjestäjiä haluamme kiittää aivan loistavasta tapahtumasta ja erityiskiitos b00tilta tulee juoksuosuuksista. Kerrankin sai seikkailussa suunnistaa mahtavissa maastoissa oikealla suunnistuskartalla.

Kuvista kiitokset b00tin oldskole jäsenille pauhulle ja Samderille!

Tulokset.

Varustus 

Kisaan päätettiin lähteä kokeilemaan minimaalisella varustuksella. Eli ei reppuja ollenkaan ja pakolliset romppeet yhteen vyölaukkuun. Melonnassa oli omat liivit joissa juomapussi ja pyörässä kummallakin juomapulloteline. Juoksupätkät mentiin kokonaan ilman juomia. Suunnistuksessa jalassa oli kummallakin suunnistusnastarit (VJ:n Boldit ja Suprat) jotka olikin erittäin hyvät tuohon maastoon. LarZin pitkät trikoot ja kerraston paita oli lopulta vähän liikaa ja Petterin kepeämpi varustus olisi ollut parempi.

Kisakartat reitteineen

Melonta ja pyöräily 1

Pyöräily 2

Suunnistus

Vihjesuunnistus

28elo/120

Stockholm Extreme 2012 – Great Experience We’d Say

By Jani

In mid Aug b00t attended Stockholm Extreme, a 24-hour race held in the city of Stockholm and around its beautiful archipelago. After a long 24 hours the team crossed the finish line in 16th place. This is what the team members (L = LarZ; J = Jani; Pe = Petteri; Pa = Pasi) think of the race after having slept on it for a few weeks.

1. Why did you decide to take part in the race in the first place?

(L) To experience first longer race.

(J) SE was one of the few nearby 24-hour races that did not include inline skating. I am not keen on skating or have my own pair of inline skates. As the sport is constantly growing in popularity within 24-hour adventures I assume I have to buy a pair next year.

(Pe) Stockholm Extreme is easy to reach from South West Finland where I live. But what actually counted was that I had the chance to buy low-priced beer sold on the Finnish-Swedish ferries.

(Pa) I was "forced" by one member of the team. Thanks to Pete!

2. How did you prepare for the race?

(J) Unfortunately, the pre-season did not go as planned, with me just being too busy doing other things or having caught the snuffles which kept me from training and racing properly. However, with a hard program I managed to get in tip-top shape right before the race. In terms of having the required equipment I had to buy so many new sport gears that I almost went nuts. 🙂

3. What was your favorite part/moment of the race?

(J) Kayaking at sunset was a top-notch experience, with only a slight breeze brushing over the serene Stockholm archipelago. Orienteering in the sea was just perfect.

(Pe) It was the first time I had the opportunity to paddle with a kayak, do the cave swim and rappel down the 80 meter high building, all nicely wrapped up in one race and one race only. I would not have missed it for the world.

(Pa) Finnish line! Well, during the evening and night time it was so quiet and sea was so calm. Only a bit fogg over the sea but the moon helped navigating. Cycling and paddling during the night time was very nice. Almost dry conditions.

4. What was the most challenging/painful, yet rewarding experience of the race?

(L) Feeling the cold after paddling stages. It was freezing!

(J) Swimming in the dark cave in the third stage was comparable to "once in a life time experiences". I guarantee you I definitely would not go there in any other circumstances. I mean, the water was freezing cold and we were already shivering from the clothes that got wet while kayaking. Yet I would not have wanted to miss this experience. But doing it once is enough.

(Pe) Swimming made me the most nervous before the race but in the end I had no problem with that at all in any of the stages.

5. What was it in the race that made you feel strong?

(J) Swimming in the cave made me excel myself. I just had to believe that while I was shivering I would still get warm again as long as I just kept on going. Night time orienteering was also an ultimate experience as it perfectly added to the challenge we faced after the cave swim.

(Pe) The trekking (night orienteering) between the kayaking stages. Although it was night and everything, I mean I was cold and could not see much because it was completely dark, I pushed to the limits and it just felt great.

6. What was it in the race that made you feel discouraged?

(J) The trekking stage before the break. My legs were stiff and I was close to fall asleep so I did not feel like running. Given we all remembered how cold the water was in the cave the worst thing was that at the end of the stage we had to swim a few hundred meters onshore on another island. Amazingly, the water felt warm yet refreshing. That swim gave me a lot of energy which I needed as we did not have the time to sleep in the transition area – not even to have a short nap.

(L) Couple of big route choice mistakes in mtb...

(Pe) They no longer sell low-priced beer on the Finnish-Swedish ferries, them greedy phonies.

(Pa) Technical cycling path at the end of the race in addition to no good sleep over previous nights. I wasn´t "cool and collecting" enough resulting broken rear derailleur. I was ready to give up at that point. This caused minutes of loss for the team's result. After arriving back to main streets of Stockholm I started to feel much better. Swimming in the cave was not so nice...but after all...well not so nice anyway.

7. What was it in the race that made you feel satisfied?

(J) I am pretty satisfied with the fact that I made it all the way to cross the finish line. I have now proven myself that I have what it takes to enter a 24-hour race and next time it is not just to get through the race, it will also be about competing against other teams, you know what I mean.

(Pe) I go with the last one and say that despite everything we had to go through we survived to the finish line.

(Pa) Wery well organized happening over all! Personally managed to go through the race without any dehydration, bad cramps or bad chafes (thanks to tape, Compeed stick and waseline...and Magnesium). It was first time to use rope to hang in the air; and 80m high; wow, nice! -> So I found I'm not afraid of heights ;). It was also first time to use kayak...I was a bit afraid of getting swiming, but managed to stay on board and finally could do some real work too.

8. What was that thing which makes Stockholm Extreme different from other races?

(J) Although I am not a long-time adventure racer I do not have a choice but to answer coastaleering. Typically coastaleering is about swimming and running close to the shore, now it was about swimming on an air mattress in the sea and trying to get onshore on one island, then next, and so it went on until we got to the transition area. And while on these islands we always had to climb to the highest top point which was not easy at all since there were no clear paths. Remember that we had to carry the air mattresses all along.

(Pa) Competitions I mostly do are like Biathlon, orienteering, RinkBandy...) and lasts mostly less than hour. This was over all first time for me to participiate any kind of Extreme competition. So this was totally something new and different.

9. Are you coming back next year?

(J) The race was well organized, thanks to Ulf and co. I will come back as long as I have the opportunity to do so. Thank you Stockholm Extreme.

(Pe) Sure if there is nothing compelling on my schedule.

b00t would like to take the opportunity to thank team Axa-adidas for these questions. We borrowed them without asking permission, hope you do not mind! See how Axa-adidas answered the questions here.

23elo/126

Kokemuksia varusteista ja verkkokaupoista

By Jani

Seikkailukisoihin osallistuminen kysyy kaikenlaisia varusteita. Osa niistä on välttämättömiä (esim. maastopyörä, pyöräilykypärä, ensiapulaukku, ajovalot, melontaliivit, juoksutossut, jne.), moni kuitenkin lähinnä suoritusta helpottavia (esim. ajolasit, puhvi, pyörän karttateline, trangia, jne.).

Joissakin seikkailuissa (esim. multisport-cupin kisat) järjestäjät varaavat kilpailijoille välttämättömiä välineitä. Melontaosuuksilla kanootin lisäksi saattaa löytyä myös melontaliivit ja mela, joten kaikkia välttämättömiäkään varusteita ei aina tarvitse hankkia itse. Elokuussa (2012) järjestetyssä Stokcholm Extremessä kilpailijoiden piti kuitenkin huolehtia monista tällaisistakin varusteista omakohtaisesti (kanoottia ja meloja ei tarvinnut ottaa mukaan).

Omalla puutelistallani olivat seuraavat välttämättömät ja muuten vain tarpeelliset tuotteet:

  • Pyöräilykypärä (välttämätön)
  • Melontaliivit ja pelastuspilli (välttämättömät)
  • Kompressiosäärystimet (tarpeelliset)
  • Ajovalon vara-akku ja otsapanta (välttämättömät)
  • Kiipeilyvaljaat, lukkolenkki ja kasi (välttämättömät)
  • Puolipitkät kompressiotrikoot (tarpeelliset)
  • Satulalaukku (tarpeellinen)
  • Ajovalon kypäräkiinnike (tarpeellinen) ja
  • Mini-Trangia (tarpeellinen).

Pyöräilykypärän ja satulalaukun hankin Foxcompista, Magic Shine -valon vara-akun ja otsapannan Taskulamput.fi:stä, melontaliivit Welhonpesästä, kompressiosäärystimet Wellness and Artsista, trikoot Salon Sportiasta, Trangian Partioaitasta ja kiipeilytarvikkeet Camusta.

  • Foxcomp on turkulainen pyöräliike jonka omistajalla taustaa kovan tason DH-urheilusta. Asiantuntemusta löytyy ja palvelukin on asiakasystävällistä. Pistäydyin liikkeessä hakemaan satulalaukkua (korjausvälineet pois repusta tilaa viemästä), mutta mukaan tarttui myös edullinen Specializedin Align -peruskypärä. Entisestä kypärästäni oli irronnut kuori sisälmyksestä, joten ostos oli sikäli perusteltu. Jos sinulla muuten sattuu jo olemaan Magic Shinen valaisin, tämä kypärä sopii siihen erinomaisesti. Kypärän takaosa on nimittäin lähes pystysuora ja siihen saa näppärästi kiinnitettyä akun. Myös itse valon kiinnike istuu kypärään hyvin. Muista kuitenkin ottaa pehmikkeet pois ennen kiinnikkeen asentamista, sillä kiinnitystarrat ottavat niihin hanakasti kiinni.
  • Taskulamput.fi ei kykene kilpailemaan Deal Extremen kanssa hinnoista mutta yrityksellä on tarjota hyvä asiakaspalvelu. Voit nimittäin ottaa yhteyttä myyjään reaaliajassa ja kysyä vaikkapa toimitusajoista. Toinen hyvä puoli on, että yrityksellä on oma puhelinnumero johon voi soittaa. Tällaista yksinkertaista palvelun luotettavuutta ja laadukkuutta parantavaa seikkaa en Valaisimesi.fi-sivustolta löytänyt. Tämän vuoksi päädyin tilaamaan varusteeni Taskulamput.fi-sivustolta. Toimitus saapui ehjänä ja ajallaan.
  • Welhonpesä on perinteinen esimerkki internet-aikaan siirtyneestä kaupasta. Melontaan keskittyneellä yrityksellä on oma fyysinen myymälänsä, minkä lisäksi tuotteita saa myös verkkokaupasta. Tällä hetkellä luottokortilla maksava asiakas joutuu lähettämään tietonsa puhelimitse, mutta tässä on oma etunsa. Samalla saa nimittäin tietää tarkan toimitusajan. Mutta kuten sanotaan, asiakaslähtöisyys mitataan vasta ongelmatilanteissa. Yksi tilaamistani Hikon Multisport-liiveistä oli epäkurantti, toinen olkain oli kiertynyt. Myyjä lupasi kuittia vastaan korjata suutarin kulut, jotta olkain saatiin oikaistua. Ja näin myös tapahtui. Itse liivit olivat käytössä oikein kevyet ja toimivat, selkään saa juomapussin ja edessä vielä pari taskua vaikkapa energiapatukoille. Liivit eivät olleet meloessa tiellä ja ne sai helposti ja nopeasti päälle ja pois. Myös lyhyillä uintimatkoilla ne tuntuvat pysyvän kohtuullisen hyvin paikoillaan. Pelastuspilli täytyy hankkia erikseen.
  • Wellness and Arts puolestaan on hiljattain toimintansa aloittanut urheilutekstiilejä ja -kenkiä myyvä yritys. Muutaman sähköpostikeskustelun perusteella voin kehua kauppiasta todella mukavaksi. Jos tosiaan satutte kärsimään pohjekrampeista, suosittelen lämpimästi Compressportin säärystimiä. Lyhyen käyttökokemuksen jälkeen voin todeta, että ne toimivat sekä seikkailu-urheilussa (jossa tasaista lihakset kuivattavaa menoa) että jalkapallossa (jossa pikaisia pyrähdyksiä, lukuisia hyppyjä ja toistuvia potkuja). Ei ole pohkeet enää sen koommin krampanneet. Niin, tuotteet saapuivat ajallaan ja maksun olisi halutessaan saanut nettipankkien lisäksi hoitaa myös perinteisellä paperilaskullakin.
  • Camu on kiipelytarvikkeita ja -asusteita kauppaava muutaman liikkeen rypäs. Koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta kiipeilystä en ole yrityksessä aiemmin vieraillut. Kuten muissakin erikoisliikkeissä palvelu on asiantuntevaa ja sain mitä olin lähtenyt hakemaankin. Lisäksi kauppias antoi minulle tuntuvan alennuksen. Suosittelen.

Salon Sportiasta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, Skinsin trikoot (ihan edukkaat) tulivat sieltä ystäväni kautta. Partiovaruste taas lienee kaikille tuttu, ja toisinaan sieltä löytää kaikenkaista ihan kohtuuhintaan reilulla palvelulla höystettynä.

19elo/120

Mitä mukaan 24h-seikkailukisaan?

By Jani

Tämän vuoden (2012) elokuussa kisailtu Stockholm Extreme oli minulle toinen 24 tunnin seikkailu. Ensimmäinen oli AC 2010.

Seikkailukisaan varustautuminen herätti ankaraa pohdintaa siitä, mitä kaikkea pitää ottaa mukaan. Lähdin ratkomaan pulmaa siten, että järjestin varusteet lajeittain, joita kisassa oli viisi: juoksua, pyöräilyä, coastaleeringia, laskeutumista ja melontaa. Päälle listasin varusteet joita tulin kantamaan mukanani ja mitä kaipasin huoltopisteillä ja ennen kisaa (sama kuin huolto). Vaikka osa varusteista (esim. ajohanskat) on tarpeen useammassa lajissa, on nämä merkitty vain yhteen paikkaan turhan toiston välttämiseksi.

Stockholm Extremen varustelista

Pyöräily Juoksu Melonta Coasta-
leering
Kiipeily Mukana Huolto
Pyörä Akku x 2 +
otsa-
panta
Melonta-
liivit ja
pelastus-
pilli
Uima-
patja
Kiipeilyvaljaat  Juoma-
reppu +
puhvi
Trangia
+ luha
Pyöräily-
kypärä +
valokiinnike
Kompressio-
säärystimet
Kuoritakki Uinti-
räpylät
Lukkolenkki Kangas-
teippiä +
ihorasvaa
Pussiruokaa
& juoma-
jauhoja
Pyöräily-
housut &
-kengät
Juoksu-
tossut &
- sukat x3
Tekninen
yläosa x 2
Laskeutumis-
kasi
EA-laukku
(kyy-
pakkaus &
särky-
lääkettä)
Sipsejä +
karkkia +
kokista
Varakumi +
minipumppu
Lyhyet ja
pitkät
trikoot
Vesitiivis
suojapussi
Ajohanskat Magnesiumia
& glukoosi-
pastilleja
Makuu-
pussi +
teltta
Rengas-
rauta +
BikeTool
Trikoo-
paita
x 2
Kännykkä
Minigrip
-pussissa
Sakset &
yliviivaus-
kyniä
Etu- ja
takavalo
Energia-
patukoita
Kontakti-
muovia
(paljon)

 

14elo/120

b00t @ Stockholm Extreme 2012

By LarZ

b00tin ensimmäinen pidempi seikkailukilpailu on nyt suoritettu Stockholm Extremen merkeissä. Tavoitteena oli päästä koko reitti läpi ilman cut-offeja ja siinä myös onnistuttiin.

Reitin suunnittelua

Kisan lähtö ja maali olivat Södermalmin keskustassa, joten paikan päälle mentiin satamasta pyörillä. Tavaraa oli mukana kiitettävästi mutta kaikki saatiin pyörien päällä kulkemaan. Paikalla oltiin jo hyvissä ajoin aamulla ja eväät ehdittiin hakea marketista ennen kisaan ilmoittautumista. Ilmoittautumisen jälkeen alkoi armoton tavaroiden pakkaaminen eri vaihtokasseihin ja reitin suunnittelu. Karttoja saatiin aikamoinen nivaska ja reitin pähkäilyyn meni aikaa mukavasti. Varsinkin alkumatka pois tukholmasta piti suunnitella kahdelle kartalle sillä varsinaisesta kisakartasta puuttui pyörätiet jotka sitten löytyi toisesta kartasta. Alkusäätöjen lopuksi vietiin pyörät talteen ja kuunneltiin järjestäjien viimeiset ohjeet kapteenipalaverissa. Sitten vain lähtöalueelle odottelemaan prologin starttia. Evääksi prologia varten haettiin vielä purilaiset viereisestä Burger Kingistä.

Valjaat kiinni

Prologissa meidän osuudet menivät järjestyksessä: suunnistus, soutu, suunnistus, laskeutuminen. Suunnistukset juostiin Södermalmilla ja myös Tukholman vanhassa kaupungissa. Kummatkin meni mukavasti jonon jatkona hölkäten. Ainut virhe sattui vanhassa kaupungissa, kun seurattiin ruottalaisia umpikujaan. Osuudet veivät aikaa alle puoli tuntia joten jokaisen jälkeen ehti hyvin lepäillä ennen seuraavaa starttia joka tapahtui aina tasatunnein. Ylivoimaisesti rankin pätkä oli soutu soutulaitteilla. Jokaisen joukkueen jäsenen piti soutaa yhteensä 2x1km ja vaihdot tapahtuivat lennosta. Osuuden ajaksi tuli sitten 8km käytetty aika.

Tuolta alas!

Soutulaitteesta näki suoraan oman sijoituksen suhteessa muihin samaan aikaan soutaviin joukkueisiin. Vajaan 4min rykäisyn aikana itsensä sai aika hyvin kokovartalohapoille. Soutu meni meiltä hyvin ja Pasi vielä teki ankkurina kaamean nousun ja tavoitti edellä olleen joukkueen. Viimeinen osuus prologissa oli meillä läheiseen kerrostaloon nousu ja sieltä laskeutuminen. Aikaa otettiin vain ylöspäin portaita juostessa joten laskeutumisen sai tehdä ihan rauhassa. Hyvä niin, sillä itsellä kyseessä oli ensimmäinen kerta koskaan valjaissa 🙂 Hyvin kuitenkin onnistui kasin käyttö youtubesta ja laivamatkalla saaduin opein.

Osuus 1, kartta 1

Osuus 1, kartta 2

Osuus 1, kartta 3

Prologin jälkeen edessä oli sitten varsinaisen kisan alku. Matkaan lähdettiin takaa-ajolähtönä ja me noin 17min kärjen perään. Alkumatkasta navigaattorina toimi enimmäkseen Petteri pyörätiekarttansa avulla ja itse lähinnä seurailin omasta kartasta missä mennään. Matka taittui hyvin ihan 2:s rastin lähelle mutta uusi kartasta puuttuva sähkömuuntamo oli katkaissut pyörätien ja jouduttiin kääntymään takaisin sekä hakemaan paremman reitin rastille. Matka jatkui pois päin kaupungista ja päästiin jo hieman polkemaan metsänkin puolelle. Yhdellä välillä äkäinen ruotsalaisrouva huusi jotain yksityisalueesta mutta onneksi ei osata ruotsia eikä siten mitään sellaisesta tietenkään tiedetty 🙂 4-5 välille oltiin suunniteltu suorempi reitti mikä osoittautui isoksi virheeksi... Ensin loppui tie ja sitten polkukin pikkuhiljaa hävisi alta. Onneks pienen etsimisen jälkeen taas löytyi. Matka rastille oli tosin hidasta pieniä polkuja pitkin ja aikaa meni hukkaan. Väli olisi pitänyt mennä hieman kiertäen isompia teitä pitkin. Loppumatka ensimmäiselle vaihtopaikalle meni rennosti rullaillessa.

Osuudet 2 ja 4, melonnat

TA1:llä sitten vaihdettiin melontakamat päälle, syötiin hieman evästä ja jatkettiin merelle ja kohti TA2:sta. Melonnan suunnistus hieman jännitti etukäteen mutta onnistui kuitenkin aikalailla täydellisesti. Etäisyyksien arviointi ei merellä ole ihan kaikkein helpointa ja piti vain luottaa siihen, että horisontissa siintävä saaren silhuetti oli juuri se minkä vasemmalta puolen oli tarkoitus mennä. Juuri ennen TA2 alkoi pimeä laskeutua. Rantautumisen jälkeen tuli sitten jonnin verran kylmä! Itsellä oli laittaa kuiva takki päälle mutta silti kylmästä tärinä oli tosiasia. Matkaa jatkettiin nopeasti juosten yösuunnistukseen. Suunnistuksen ensimmäinen rasti oli luolassa ja siellä olisi edessä muutaman metrin kahlaus vedessä rastille, tai niinhän me luultiin. Paikan päällä sitten selvisi, että kaikkien piti uida n. 15m jääkylmässä kanjonissa, kiivetä köysitikkaita kielekkeelle, leimata rasti ja sama takaisin! Ei muuta kuin paidat pois ja uimaan. Varsinkin kiipeäminen kielekkeelle täysin kohmeessa oli kohtuullisen haastava temppu. Kaikki kuitenkin perille päästiin ja myös pois. Yllättävän vähän kuitenkin paleli jatkaa matkaa märissä kamppeissa seuraavalle rastille. Paljon kylmempi oli melkein melonnan jälkeen.

Osuus 3, yösuunnistus ja luolauinti!

Loppu suunnistus meni ilman ongelmia ja noin 1.5h taivalluksen jälkeen saavuttiin taas kajakeille ja lähdettiin takaisin kohti TA1:stä. Toinen melonta oli hieman pidempi kuin ensimmäinen ja nyt oli jo täysin pimeää. Onneksi taivaalla loisti puolikuu ja saarten/rantojen silhuetit näkyivät hyvin. Edessä myös näkyi jonkun toisen joukkueen valoja ja näiden avulla suunnistettiin eteenpäin. Ekalle rastille mennessä luotettiin omaan reittiin ja saatiinkin ranskalaiset kiinni heidän tehdessä virheen. Meri oli lähes täysin tyyni ja melonta olikin yllättävän mukavaa treenikokemuksiin nähden. Nyt omatkin jalat mahtuivat kajakkiin hyvin ja jalkoja mahtui myös liikuttelemaan välillä. Ainut jännä hetki koettiin, kun parin saaren välissä vastaan tuli ilmeisesti rannikkovartioston vene kohtuu vauhdilla. Aallot oli sen verran tuimat, että hetken piti puhallella, kun pysyttiin pystyssä.

Osuus 5, kartta 1

Osuus 5, kartta 2

Melonnan jälkeen päästiin siis taas TA1:lle vaihtokassien luo. Tässä olikin sitten, jos mahdollista, vielä enemmän kylmä kuin TA2:lle tullessa! Ei varmaan koskaan ole paleltanut noin paljoa, ei edes umpihangessa -35 pakkasessa 🙂 Onneks saatiin tässä vaihdettua kuivat kamat niin vähän helpotti. Aika pitkälle silti piti polkea seuraavaa osuutta, että tärinä loppui ja alkoi hieman olo lämmetä. Tällä pyöräilypätkällä ennen ja jälkeen 13-rastin varsinkin Petterille kävi nukkumatti heittämässä oikein kunnon sorat silmiin. Uni meinasi tulla väkisin kesken pyörällä ajon useamman kerran. 'Onneksi' sitten etsittiin urakalla olematonta polkua ennen 14-rastia ja pahimmat väsyt hävisi pusikossa kiroillessa. Olisi tässäkin pitänyt ottaa hieman kiertävä varmempi valinta. Aikaa meni hukkaan varmaan taas ainakin se puolisen tuntia.

Osuus 6

TA3:lle jätettiin sitten pyörät ja matkaa jatkettiin jalan kohti yöpymispaikkaa. Tässä vaiheessa alkoi jo matka painaa ja oikeastaa koko 6-osuus mentiin kävellen ihan loppua lukuunottamatta. Rastit löytyi kuitenkin hyvin. Jännitystä aiheutti etukäteen lähinnä uinti 18-19 välillä. Onneksi merivesi oli kuitenkin todella paljon lämpimämpää kuin luolavesi ja aurinkokin oli jo noussut lämmittämään. 19-rastilla piti vielä kiipeillä kuilua pitkin leimaamaan ja sitten kohti TA4:sta ja lepoa!

TA4:lle saavuttaessa kärkijoukkueet heräilivät juuri teltoistaan mukavilta yöunilta 🙂 Meille jäi aikaa vain reilu tunti joten ehdittiin pastat keitellä, vaatteet vaihtaa ja uimapatjat pumpata. Unia ei siis saatu tällä kertaa. Itselle ei oikein pasta maistunut joten ruuaksi sai kelvata unelmatorttu ja ruotsalaiset valmisletut.

Osuus 7, uimapatjailu

Seuraavaksi lähdettiin isommalla porukalla yhteislähdössä coasteleerinkiin eli suomalaisittain uimapatjailuun. Kaikilla muilla oli hienot isot ilmapatjat ja meillä perinteiset muutaman euron lasten uimapatjat 🙂 Hyvin kuitenkin pinnalla pysyttiin vaikka jonkun verran muille annettiin tasoitusta. Rastit oli sitten tällä osuudella saarissa todella korkeiden ja jyrkkien mäkien päällä. Muutamassa kohdassa oli pakko oikein etsiä paikkaa mistä pääsi kiipeämään ylös. Välillä kauhottiin patjoilla toiseen saareen ja sitten taas könyttiin patjojen kanssa pusikoissa kohti mäen huippua. Maisemat oli hienot ja bättre folkilla meni varmaan aamukahvit väärään kurkkuun, kun huvijahdin vierellä kelluu porukkaa uimapatjoilla 😉 Petteri taisi tässä vetää ainoana koko kisasta patjailut selällään.

Osuus 8, kartta 1

Osuus 8, kartta 2

TA5:lla lahjoitettiin uimapatjat rannalla olleille lapsille,  vaihdettiin taas pyörät alle ja lähdettiin viimeiselle MTB-osuudelle kohti tukholmaa. Tällä pätkällä oli tarjolla sitten todella teknistä polkua eli monin paikoin sellaista kivikkojuurakkoa, että pyörää piti taluttaa välillä pitkiä pätkiä. Tässä oli ilmeisesti monella ollut ongelmia ja meilläkin Pasin pyörästä meni takavaihtaja rikki. Onneksi oltiin niin lähellä metsäpätkän loppua (26-27 välillä), että Pasi pääsi metsästä pois. Tässä tehtiin sitten seuraava virhe, kun päätettiin lähettää Pasi tien viereen odottelemaan meitä. Tarkoitus oli hakea kolmestaan yksi polkurasti (27) ja jatkaa sitten matkaa Pasin kanssa. Pasille ei kuitenkaan tajuttu antaa karttaa ja sovittu paikka järven vieressä ei näkynytkään tielle asti. Tästä seurasi se, että Pasi meni hieman pitemmälle mitä osattiin ajatella ja ajeltiin sitten tietä edestakaisin muutaman kerran ennen kuin mies löydettiin. Mielessä kävi jo keskeytys mutta onneksi saatiin joukkue taas kasaan. Tästä kyllä opittiin, että porukkaa ei parane hajottaa missään vaiheessa. Niinhän ne tosin säännötkin sanoo, eli oma vika, kun lähdettiin kikkailemaan. TA6:sta hieman etsittiin sillan alta mutta sinne kuitenkin päästiin.

Maalia kohti!

Edessä oli enää viimeinen n. 11km juoksupätkä pitkin Södermalmia suunnistaen. Matkaa taitettiin vielä pääosin hölkäten. Rastit löytyi hyvin ja käytiin matkalla myös hakemassa mäkistä pirtelöt 🙂 Yhtä rastia hieman etsittiin ennen kuin muistin, että taisi reittikirjassa lukea yhden rastin olevan sisällä kisan sponsorin liikkeessä. Oveen koputtamisen jälkeen päästiinkin leimaamaan. Reittikirja oli jäänyt repun taskuun pyörille eli kävi jopa pieni munkki, kun muistettiin rastin paikka. Maaliin selvittiin viimeisenä koko reitin kiertäneenä joukkueena! Taakse jäi monta keskeyttänyttä/hylättyä ja yksi lyhemmän reitin kulkenut. Ilman paria isoa virhettä ja lopun sekoilua olisi aika ollu huomattavasti parempi. Hyvin saatiin kuitenkin pitkät kisat nyt avattua ja miehet jaksoi loppuun asti mukavasti. Talvella tiukkaa reeniä ja ensi kesänä kohti ensimmäistä todellista nonstop 24h seikkailua!

Kisan jälkeen oli sitten vielä edessä kävely kaikkien romppeiden kanssa takaisin TA6:lle minne pyörät jätettiin. Tämä olikin melkein kisan pahin pätkä, kun jalkapohjat alkoi jo pehmetä märistä vaatteista massaa keränneiden rinkkojen painon alla. Laivalle päästyä suihkun jälkeen ajattelin vähän makoilla ennen ruokailua ja heräsinkin sitten aamulla Turussa kun saavuttiin satamaan 🙂

Huipulla

Filed under: Seikkailut No Comments