b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

Turku Multisport Jämsä-Jukolassa

Jani ja Petteri olivat Turku Multisport -joukkueen mukana Jämsä-Jukolassa. Turku Multisport koostuu omilla tahoillaan kilpailevista seikkailu-urheilijoista, jotka Mehukattien kutsuessa yhdistävät voimansa ainakin Jukolassa. Tänä vuonna paikalla olivat (7.) Janin ja (1.) Petterin lisäksi (2.) Teemu K., (3.) Vili, (4.) Sami, (5.) Elina ja (6.) Salla. Liisa johti tällä kertaa joukkoja kotoa käsin.

Turku Multisport valmistautuu

Olimme joukkueemme ensikertalaisia. Siitäkin huolimatta muut uskoivat kykyihimme ja laittoivat meidät aloittajaksi ja ankkuriksi. Emme aluksi tohtineet valita osuuksiamme, mutta muutaman päivän pohdiskelun jälkeen Petteri päätti kantaa vastuuta aloittajana. Minulle tämä sopi hyvin. Kävimme viikolla verryttelemässä Jukolaa varten kuntorasteilla, sillä kummallakaan ei ollut kovin paljon suunnistuksia takana tältä vuodelta. Valmistautuminen meni kohtalaisesti.

Saavuimme Jämsään lauantai-iltana ennen yhdeksää. Olimme automatkalla tarkistaneet, että joukkueemme naiset olivat pärjänneet päivän Venlassa erinomaisesti. Tämä lupasi hyvää. Perillä ei ollut juurikaan ruuhkaa. Saimme pysäköityä auton melko lähelle yösijaamme, jonka löysimme helposti. Teltat olivat jo pystyssä ja kaikki jäsenet paikalla - osa jo tosin nukkumassa. Ensin Salla ohjeisti meidät tulevaan koitokseen, ja sitten kävimme Suunnistajan kaupassa ostamassa Petterille uudet suunnistustossut (VJ Sportin Boldit). Palattuamme Petteri vaihtoi kisavaatteet päälleen. Sitten lähdimme porukalla katsomaan lähtöä. Se on vaikuttava hetki: tuhatpäinen puhvelilauma rymistelee valot vilkkuen metsään niin että heikompia ja metsän eläimiä hirvittää.

Turku Multisport lähtöluettelossa

Sillä aikaa kun Petteri oli metsässä, me muut jännitimme teltassa Petterin suoritusta internetistä ja televisiosta (suunnistus on insinöörien laji: tulospalvelu oli ajantasainen ja toimi kuin unelma). Turhaan jännitimme, Petteri suoriutui urakastaan mallikelpoisesti - aivan kuten koko muukin joukkue. Sijoitus ensimmäisen osuuden jälkeen oli 695. Lähtönumeromme oli 840. Toiselle osuudelle lähti Teemu K., joka juoksi pimeässä metsässä vakuuttavasti. Sijoituksemme parani 28:lla. Minun oli tarkoitus nukkua, mutta en jännitykseltäni saanut unta juuri lainkaan. Kolmannella osuudella Vili nosti joukkuetta edelleen. Hänen super-juoksunsa jälkeen olimme jo 541. Neljännellä osuudella Sami jatkoi samaan malliin. Hänen tullessa vaihtoon, sijoituksemme oli noussut 22 sijalla. Olimme melkein viidensadan paremmalla puolella. Koska satuin olemaan edelleen hereillä, Vili kehotti minua saunalta palattuaan juoksemaan joukkueemme omalla osuudellani tuon viidensadan joukkueen joukkoon - tai vaihtoehtoisesti pysymään siellä. Viidennen osuuden juoksi Elina. Huolimatta siitä, että hän oli jo juossut Venlassa, kykeni hän edelleen tekemään ansiokkaan suorituksen. Elina piti nykyisen sijoituksemme, eikä siksi päästänyt mieskilpailijoitaan ohitseen. Kuudennelle osuudelle lähti Salla, joka aprikoi kuumeisesti omaa vauhtiaan ja sitä, ehtiikö hän ennen ankkureiden yhteislähtöä vaihtoon. Salla laittoi kuitenkin sellaisen vaihteen päälle, ettei yhteislähdöstä ollut puhettakaan. Itse söin samaan aikaan aamiaista ja valmistauduin ankkuriosuudelle kyselemällä vielä viimeiset vinkit muilta hereillä olleilta jäseniltämme. Maasto oli kuulemma nopea ja lisäksi siellä oli selvät mutta risteävät urat. Kunhan ottaa oikean suunnan ja pysyy kartalla, pääsisin minäkin perille.

Kävelimme Teemu K:n kanssa lähtöalueen tuntumaan ja siinä puoli yhdeksän aikaan siirryin lähtöalueelle. Ehdin vaihtaa siellä pari sanaa työkaverini kanssa, ennen kuin päädyin aidalle odottamaan Sallaa. Ei mennyt kovin kauaa, kun Salla jo viiletti maaliin. Pääsin itse hitaasti liikkeelle. Jännitys löi päälle, ihmettelin hetken tuleeko kolmiollakin leimata. Ensimmäinen rasti meni lämmitellessä, mutta siitä eteenpäin vauhti alkoi kasvaa. Letkoja ei ollut kovin montaa, pystyin muodostamaan niitä itse - parin kolmen hengen porukoita. Osa väleistä meni seuratessa, osa itse vauhtia pitäessä. Loppua kohden alkoi näkyä enemmän suunnistajia ja letkat kasvoivat. Pärjäsin yllättävän hyvin. Tein vain muutaman virheen, sen verran valmiita uria oli tarjolla. Maaliin saapuessa ja sen jälkeenkin tuntui tosi hyvältä. Kovempaa en olisi päässyt ja sijoituskin oli kohentunut miltei sadalla (545.). Aivan Vilin antamaan tavoitteeseen en päässyt.

Janin ankkuriosuus

Juoksun jälkeen kävin saunalla ja sitten palasimme autolle. Muut olivat ehtineet purkaa teltat ja pakata tavarat juoksuni aikana (kiitos siitä). Kotimatkalla Petterin ajaessa nukuin yöllä jääneitä univelkoja takaisin. Jonkun verran tietysti käytiin kisaa läpi ja aika varmoja olimme siitä, että tulemme ensi vuonna uudestaan. Mikäli siis joukkueessa vain on tilaa. Aurinko paistoi ja järjestelyt olivat aivan mahtavat. Ei mitään ongelmaa missään. Liikenne, yöpyminen, tiedotus, tulospalvelut, ihmislogistiikka, huolto, kaupat, saunat, mallasrastit, kaikki oli mallillaan. Tästä kisasta jäi toistaiseksi parhain mieli tänä vuonna. Ehdottomasti.

Petterin fiilikset

Kertakaikkisen hieno festarikokemus oli ja avausosuudesta sai kyllä täydet Jukola-tunnelmat koettua. Koskaan en ole ennen ollut, joten alku oli jännää ja hieman turhankin varovaista. Ensimmäisen rastin jälkeen alkoi saada tapahtuman juonesta kiinni ja meno hieman rentoutui. Onneksi TuMu:n lihavin kaveri oli pistetty juuri avaukseen, sillä kolmannella rastilla joutui puskemaan voimalla leimasimelle ja tehdä nopea refleksileimaus tilaisuuden koittaessa. Kuulopuheiden perusteella kolmannen rastin tappelu oli vain pahentunut minun jo poistuessa paikalta. Itselleni tuli vain minuutti takkin kärjelle tuolla välillä, joten selvisin siitä rytäkästä suhteellisen nopeasti. Tämän jälkeen otsalamppuletkat soljuivat rauhassa rastilta toiselle. Tarkkasilmäiset saattoivat jopa huomata TuMu:n/b00t:in edustusta televisiossa ensimmäisellä YLE:n TV-väliaikarastilla reilu 5min kärjen perässä.

Suuremmilta kommelluksilta osuudellani vältyin, mutta 13. rastin jälkeen tippui ryteikössä lamppu päästä ja jäin sopivasta letkasta lamppua keräillessä ja naruja selvitellessä. No seuraava 14. rasti löytyi pienen hapuilun jälkeen ja pääsin takaisin raiteille. Loppu menikin kivasti. Uskalsin jopa kiristää vauhtia loppua kohden ja osuusajaksi tuli tasooni nähden ihan siedettävä 1h 37 min. Toivottavasti pääsen ensi vuonna taas viivalle Kuopiossa.

Jukola TuMu:n avaus

Mainittakoon vielä lopuksi, että b00tin suunnistusspesiallisti metsien oraakkeli LarZ sijoittui Suunta Jyväskylän ykkösjoukkueessa sijalle 74! Hurjaa menoa.