Helsinki City Run
Kevään päätavoitteena ennen pyöräilykauden todellista avaamista oli treenailla puolimaratonille ja tavoitella jopa ennätystä. Ennen treenien alkua tavoitteet olivat korkealla ja reilu ennätysparannus oli tavoitteena. Treenivauhdit eivät kuitenkaan näyttäneet kvin hyvältä ja sitä viime vuotista vauhtien hyppäystä ei oiekin tullut, joten tavoitteet muttuivat realistisemmiksi.
Viikko ennen HCR:ää juostu kympin niukka ennätys kuitenkin herätteli vähän toiveita ja tarkoitus oli lähteä juoksemaan viime vuotista vauhtia ja näin ehkä tehdä niukka ennätys. Puolimaratonille valmistavan viikon otin kevyesti. Vain vähän pyöräilyä ja tiistaina juoksua 4km tavoitevauhtia ja torstaina 5x500m vähän reippaammin.
Perjantaiaamuna menin sitten uimaan ajatuksena, että se on sopivaa edeliiselle päivälle. Uintitreeni piti kuitenkin jättää kesken, kun vasemmassa jalkapöydässä alkoi tuntua kipua. Ajattelin että se on joku kramppi, joka menee sit ohi. Päivän aikana jalka tuli kuitenkin kipeämmäksi ja jääpussilla sitä hoitelin. Kävin kuitenkin hakemassa juoksunumeron ja yllätyksekseni perjantaina puoli viiden aikaan kisahallilla ei ollut yhtään jonoa.
Lauantaiaamuna kävin vähän juoksemassa ja jalassa ei tuntunut mitään, joten päätin startata kisaan. Lauantaipäivä meni rauhallisissa merkeissä ja ehdin siinä pienet päiväunetkin torkahtaa. Kisapaikalle tulin sanotaanko nyt sopivaan aikaan. Hölkkäsin verryttelyksi autolta stadionille sitten vaan kamat säilytykseen, jonne menossa olikin jo ihan riittävästi ruuhkaa. Piipahdus vessaan ja siitä siirtyminen lähtöpaikalle, jossa olin vajaa kymmenen minuuttia ennen starttia. Kiipesin tyynesti aidan yli ja otin asemat n. 20 metrin päästä lähtöviivasta. Ihan hyväksyviä katseita sain muilta juoksijoilta. Siinä sitten kuin sillit purkissa odoteltiin lähtöä.
Alussa jalat eivät tuntuneet mitenkään erityisen hyviltä vaan vähän tukkosilta. Ekalla kilometrillä kyllä ruuhkaa riitti ja edemmäksi olisi pitänyt lähdössä mennä. Ekan kilometrin aika kuitenkin siihen neljän minuutiin pintaan, joten ihan reipas alku kuitenkin. Tavoitteena oli juosta sitä 4:11 vauhtia. Toisen kilometrin aikana alkoi jo väljentyä ja mahtui jo juoksemaan. Aika moisessa pölyssä sai juosta junaradan ylittävälle sillalle nousun, kun hiekoitussepeleitä ei ollut vielä siivottu. Ehkä tämmöiseen tapahtumaan sen olisi voinut vaikka ihan vartavasten tehdä.
Alkukilometrit taittuivat sellasta reilun neljän minuutin vauhtia, kunnes yksi nousukilometri, jonka otin tarkotuksella varovasti, meni lähes 4:30:een ja aika lähestyi tavoitevauhtia. Sen jälkeen pääsin taas lähemmäs neljän minuutin vauhtia ja niin vaan jatkettiin kun juoksu tuntui hyvältä. Kilometrit etenivät reippaasti ja huoltopaikoilta nappasin aina mukillisen urheilujuomaa.
Puolimatkassa aika oli 43:24 eli reilun minuutin parannusta ennätykseen olisi tasaisella vauhdilla luvassa. Pieni hyytyminenkin sallittaisiin toisella puolikkaalla ja silti ennätys olisi mahdollinen. Näiden kaavailujenn mukaan juoksun loppu ei kuitenkaan sujunut. Vähän puolen välin jälkeen pari alamäki kilometriä meni lähemmäs 3:50 vauhtia ja homma alkoi näyttää hyvältä.
Reitti oli tuttu viime vuodesta vaikkakin pieniä muutoksia siinä oli, joten oli jotenkin henkisesti helpompi juosta. Pikku-Huopalahdesta lähdettäessä Sami oli reitin varrella kannustamassa ja onnistui nappaamaan oheisen kuvankin. Kiitoksia siitä. Tästä alkoi juoksun vaikea osuus, kun oli jonkin verran nousua ja matka alkoi pikkuhiljaa tuntumaan. Matkaa tosin ei ollut jäljellä kuin muutama kilometri joten ei hätää.
Siinä saatiin vielä lasketella Laaksoon ja sieltä uutta siltaa hitaampien juoksijoiden virratessa vastaan kohti viimeistä kilometriä. Lopun nousu stadionille oli tiedossa, mutta vedin kyllä viimeiset kilometrit yhtään säästelemättä. Kelloakaan ei juurikaan tarvinnut enää katsella, riitti kun selviytyisi mahdollisimman nopeasti maaliin.
Stadionille maaliin tulo on aina yhtä hieno kokemus ja vaikka yritin pinkoa viimeisen kaarteen sen minkä pääsin pari juoksijaa meni ohi. Ihan hyvin sai voimat taas reitille jätettyä. Maalissa kädet kohti taivasta loistavissa fiiliksissä. Kelloa katsoessa yllätys oli suuri, kun tiuku näytti 1:25:36. Reilu kahden minuutin parannus ennätykseen ja toinen puolikas meni reilun minuutin ensimmäistä nopeammin. Tällä puolikkaan noteerauksella voi alkaa jo haaveilla kokonaisella kolmen tunnin alituksesta. Loistavaa kyllä onnistua kahdessa juoksukisassa putkeen, kun treenien jälkeen on saanu useamman kerran ollut pettynyt vauhteihin.
Maalissa törmäsin vanhoihin Kuopiolaisiin tuttuihin ja päästiin puimaan juoksua ja tulevia haasteita. Vaikka sää olikin aurinkoinen ja muutenkin loistava juoksuun vähän meinasi vilu tulla seisoskellessa. Matkalla hakemaan varusteita etu- ja takareisissä tuntui vähän kramppien oireita, mutta nekin siitä pikkuhiljaa tokenivat.
Uinnissa vammautuneesta jalkapöydästä ei ollut haittaa juoksussa. Pieniä tuntemuksia siinä oli puolen välin jälkeen, kun otin jonkun mutkan vähän huolimattomasti, mutta ei muuta. Sunnuntaiaamuna jalkaan oli kyllä tullut vähän väriä, joten tämä viikko on mennyt varmuuden vuoksi jalkaa hoitaessa.
En ollut tutustunut kisainfoon sen kummemmin ja iloiseksi yllätykseksi huomasin, että uimastadionille pääsi saunaan juoksun jälkeen, loistavaa. Matkalla autolle kävin vielä Töölössä kiinalaisessa täyttämässä energiavarastot ja homma alkoi olla paketissa.
Helsinki Central Park 10k
Kevään juoksut alotettiin pari viikkoa sitten viime vuoden tapaan Paloheinän maisemissa järjestetyssä kympin kisassa. Pääasiallisesti tämä kisa oli osa valmistautumista viikon päästä olleelle puolimaratonille, mutta siinä samassa saattoi kokeilla myös kympin kuntoa tosissaan.
Kahdeksan viikkoa suunnitelmallista juoksutreeniä ehti vetää ennen tätä kisaa hiihtokauden jälkeen. Harjotusvauhdit eivät olleet viime vuoden veroiset ja kun kisaviikko meni kurkkukivussa ja flunssaisena niin odotukset eivät hirveän korkealla olleet. Tarkoitus oli kuitenkin lähteä juoksemaan 40 minuutin vauhtia ja näin ollen parantaa viime vuotista aikaa, joka oli 40:42.
Keli oli juoksuun oikein hyvä ja lyhyissä housuissa ja t-paidassa ois varmasti tarennut, mutta flunssan jälkeen päätin mennä kuitenkin pitkiksissä eikä se tuntunut menoa haittavaan, vaikka jossain välissä vähän kuumalta tuntuikin.
Juoksijoita oli tämmöseen kisaan ihan sopivan tuntunen määrä ja lähtöviivallekin pääsi ihan eturiviin ilman sen kummempaa ryysistä. Paukusta reippaasti liikkeelle ja ilman mitään ruuhkaa sai alusta asti juosta. Eka 500m meni sellasta 3:40 kilomerrivauhtia, joten vähän oli syytä himmailla sen jälkeen. Nopeasti sai vauhdin osumaan siihen 4:00 min/km ja sitä sitten mentiin. Ekojen kilometrien aikana meni jonkun verran kiireisempää porukkaa ohi, mutta sitten asemat aikalailla tasaantuivat.
Flunssan jäänteet ei juoksua haitanneet ja itse tyydyin niistämään viimeiset räkä rippeet juoksun aikana ihan ilman apuvälineitä, mutta kunnioitusta sille kaverille, joka tyynesti otti tossa vauhdissa nenäliinan taskusta niisti nenän ja laittoi rätin takaisin taskuun.
Juoksu juostiin kahtena vitosen lenkkinä ja eka kilometri oli tasaista sitten pari nousuvoittoista kilometriä ja viimeset pari taas myötämaata. Ylämäki kilometreillä sen verran hävisi että olin aika lailla tasan 40 minuutin vauhdissa. Viimenen kilometri meni kuitenkin vähän alle ja vitosen väliaika 19:55. Vitosen kohdalla oli juomapistekin, jonka ehdin juuri ja juuri huomata ja napata vähän juotavaa virkistykseksi. Vitosen kohdalla myös omat kannustusjoukot eli isä oli tsemppaamassa.
Toisen kierroksen nousuvoittosilla kilometreillä jäin taas vähän vauhdista ja lyhyet vähän jyrkemmät nousut alko jo tuntumaan. Pari nopeempaa juoksijaa meni ohi mutta peesiin ei ollut saumaa. 1,5 kilometriä ennen maalia olin 9 sekuntia 40 minuutin vauhtia jäljessä, mutta uskoin, että alamäkikilometreillä voisin saada ton kiinni, jos oikein puristaa. Kilsa ennen maalia marginaalia oli kuitenkin vielä 8 sekuntia, mutta en kuitenkaan menettänyt toivoa. 500m metriä matkaa maaliin ja enää 3 sekuntia yli. Loppu sitten vaan apinanraivolla ja maalissa kello pysähtyi aikaan 39:54. 40 minuutin alitus ja oma kympin ennätys parani sekunnilla. Viimeinen alamäkivoittoinen kilsa meni siis aikaan 3:46.
Maalissa loistava fiilis ja olin todella tyytyväinen juoksuun. Tämä antoi myös jotain toiveita viikon päästä olevalle puolimaratonille. Kisa oli taas hyvin järjestetty. Maalissa sai palautusjuomaa ja suihkuunkin pääsi. Erityisen hyvä aikaa vastaan juostessa oli että reitti oli merkattu 500 metrin välein.
Tästä mentiin sitten kohti HCR:ää.
Teemu @ Masku Maraton
Kisakausi käyntiin Maskun maratonilla. Juoksin viime vuonna Maskussa ensimmäisen täysmatkani ja silloin se oli aika hirveää. Nyt lähdin sekä avaamaan kautta, parantelemaan ennätystä että karistamaan Masku-peikkoa harteiltani. Reitillä on kaksi aika pahaa nousua, joten kun nuo joutuu nousemaan yhteensä kahdeksan kertaa, alkaa jalka väistämättä painaa jossain vaiheessa. Viime vuonna hyydyin totaalisesti noihin mäkiin viimeisellä kierroksella, mutta nyt olin kokeneempi ja paremmin valmistautunut ja paremmassa kunnossa.
Olin alunperin ajatellut, että käyn avaamassa kauden ja tyydyn johonkin 3.30 alitukseen, eli ei ollut tarkoituskaan olla ennätysjahdissa. Kisan lähestyessä kunto vaikutti kuitenkin hyvältä ja tein tavoiteasettelun uusiksi. Nykyisen ennätyksen ollessa 3.23.30, tavoitteet menevät näin:
<3.25 Minimi
<3.20 Realistinen
<3.15 Optimistinen
Sääennuste lupasi hyvää. Noin +8 astetta, ~2m/s tuulta ja auringonpaistetta. Täydellinen sää siis. Päätin etukäteen, että pyrin juoksemaan mahdollisimman tasaisen juoksun, mielellään tietysti negatiivisen splitin (=jälkimmäinen puolikas kovempaa), mutta itselleni tasavauhtinen sopii paremmin. Päätin pyrkiä n. 49 minuutin kierrosaikoihin.
Puolikkaan ja kokonaisen startti oli yhtä aikaa, mikä on jees, koska silloin löytyy vetoapua ainakin puoleen matkaan asti. Maskussa kokonaisen juoksi about 100 ihmistä, joten jälkimmäisille kierroksille ei välttämättä samanvauhtista seuraa löydy. Juoksu lähti hyvin käyntiin. Jalat toimi alusta asti ja nakuttelin suunnilleen 4:40min/km menemään. Ensimmäisen kierroksen splitti oli 49.14 ja totesin samantien, että 3.15 ei ainakaan tule alittumaan. Toinen kierros meni aika tarkkaan samaan aikaan (2. ja 3. kierroksen Garmin datassa on pientä heittoa, sillä muistin ottaa spilitin vasta about 100m maalin jälkeen). Puolimatkan jälkeen edessä näkyi muutaman juoksijan porukka, jonka päätin juosta kiinni, jotta ei tarvitsisi ihan yksin juosta. Jalat tuntuivat edelleen hyviltä ja juoksu rullasi. Kolmas kierros meni samaan 49 minuutin tuntumaan ja tässä vaiheessa olin jo suht voitonriemuinen, sillä kroppa tuntui hyvältä, eikä mistään 30km muurista ollut tietoakaan. Lähdin viimeiselle mitään säästelemättä ja tuntui, että olisin mennyt kovempaakin kuin mitä lopulta menin. Toki väsymys alkoi painaa ja söi vauhtia, mutta fiilis oli edelleen korkealla. Jälkimmäinen isoista nousuista oli n. 38km kohdalla ja sen jälkeen loppumatka on suht tasaista ja alamäkeä. Päätin ladata kaikki peliin ja pystyin juoksemaan loppumatkan n. 4.30-4.35min/km, mikä oli aika hyvin. Olin juossut viimeisen kierroksen hiukan varttuneempien herrasmiesten seurassa, mutta n. 2km ennen maalia näköpiirin tuli nuorempi kaveri, jonka arvelin juoksevan samassa sarjassa itseni kanssa. Päätin poimia vielä yhden sijoituksen ja menin heittämällä kaverista ohi. Sitten viimeiset kaarrokset maalialueelle ja avot. 3.17.13. Laatta meinasi lentää maalissa, eli kaikki tuli annettua, mutta kyllä tuohon tulokseen saa erinomaisen tyytyväinen olla.
Ennätys parani melkein 6 minuuttia vaativalla reitillä ja tuo viimeisten kilometrien ohituskin kannatti, sillä sijoitus oli yleisen sarjan 2. Ykkönen juoksi 2.50, joten sen suhteen ei kisailua juuri ollut.
Olen tyytyväinen, kaikkeen.
Petteri paranteli Maskussa omaa ennätystään vaatimattomat parikymmentä minuuttia ja juoksi yleisen sarjan kuudenneksi, joten onnittelut sinnekin.
Nike Elite Zoom
The Weapon of Choice: Nike Zoom Elite. Edellisen maran jälkeen päätiin, että seuraavan juoksen vähemmän vaimennetulla ja kevyemmällä kengällä. Tykkään Adidaksen Adizero-sarjasta, mutta niiden lesti on sen verran kapea, että pitkän matkan kenkää en sieltä löydä. Maratonille kaipaan kenkään vähän väljyyttä ja turpoamisvaraa jalalle.Siirryin siis katselemaan Nikeja, sillä muita merkkejä en asfalttikengissä suosi. Lueskelin arvosteluja ja ZoomElitea kehuttiin vuolaasti kaikkialla. Ostin siis ne. Hyvin toimii. Vaimennusta on edelleen aika tuhdisti, mutta on tuo kuitenkin reilusti keposempi kenkä kuin Vomero. Näillä mennään nyt ainakin tämän kauden marat ja pitkät lenkit.
Teemu ja tavallista pidempi maastojuoksu
Homman nimi oli se, että marraskuu meni toipuessa (itselleni) tiukasta kisaputkesta ja nautiskellessa ei niin tavoitteellisesta urheilusta. Aika pian mieleen hiipi kuitenkin ajatus ultrapituisen lenkin juoksemisesta. Juoksukunto on ollut jyrkästi nousevassa suhdanteessa koko syksyn, joten ajattelin vielä ottaa siitä viimeisenkin hyödyn irti. Motivaattorina toimi myös se, että melko todennäköisesti en ensi vuonnakaan onnistu osallistumaan virallisiin maastoultriin, joten pakko se on sitten tehdä itse.
Suunnitelmana oli, että juoksen itselleni tuttuja reittejä, joita olen ajanut paljon kesän mittaan maastopyörällä. Etuina tässä oli, että ei tarvitse suunnistaa ja missään vaiheessa en olisi 10 kilometriä kauempana kotoa. Tämä on ennenkaikkea turvallisuustekijä (apu tarvittaessa ja huolto puolimatkassa), mutta huonona puolena on tietty se, että keskeyttäminen on myös "liian" helppoa, kun koti on lähellä. Olin suunnitellut reitin siten, että juoksisin kaksi suunnilleen 30km lenkkiä ja välissä kävisin kotona täyttämässä juomarepun, syömässä ja täydentämässä varusteita, mikäli tarpeen. Kun aloin juoksua alunperin suunnittelemaan, en ollut lainkaan ottanut huomioon sitä, että itsenäisyyspäivänä saattaa olla talvi, vaan olin orientoitunut puhtaaseen maastojuoksuun. Noh, talvi kuitenkin tuli viikkoa aiemmin ja polut olivat lumen peitossa. Pakkastakin oli viikolla aika paljon, mutta sää lauhtui sopivasti, joten mikäs siinä.
Aamulla startti kello 8 ja lämpömittarissa -2 astetta. Yöllä oli tullut muutama sentti uutta lunta, mutta kaiken kaikkiaan olosuhteet olivat erinomaiset. Petteri lähti ensimmäiselle puoliskolle seuraksi, mikä oli tietty hieno homma, sillä jos koko matkan olisi joutunut yksin juoksemaan, niin aika tylsäksi olisi käynyt. Ensimmäinen osuus suuntautui Ala-Lemun ja Vaarniemen luontopoluille. Sieltä koukattiin Rauvolanlahden pitkospuita pitkin Luolavuoreen, mistä Skanssin kautta takaisin kotiin. Ala-Lemun ja Vaarniemen polut olivat hyvässä kunnossa ja maasto oli aika helppoa juosta, kun alueelle tyypillinen juurakkohelvetti oli tasoittunut lumentulon myötä. Loppumatkasta vedettiin pientä siksakkia, kun näytti, ettei mittariin tule ollenkaan riittävästi kilometrejä. Tästä syystä loppumatkaan tuli myös hiukan suunniteltua enemmän tieosuuksia. Ekalle osuudelle tuli lopulta pituutta n. 28km ja keskinopeus suunniteltua kovempi, eli 6:40 min/km. Tämän jälkeen pidin kotona 20 minuutin huoltotauon. Söin hiukan, täytin juomarepun ja vaihdoin sukat, pipon ja hanskat kuiviin. Petteri lopetti tähän ja matka jatkui yksin.
Toinen osuus oli tarkoitus juosta Vaalan ja Varissuon kautta Littoisten järvelle ja sieltä Pääskyvuoren kautta takaisin. Tauon jälkeen fiilis oli ihan hyvä ja lähdin reippaasti liikkeelle. Lausteen takana polut olivat vähemmän käveltyjä, joten pohjat olivat aika pehmeät ja juokseminen alkoi aika pian tuntua hiukan raskaalta. Varissuon "pikataipaleen" alussa, eli n. 6km tauon jälkeen jalat alkoivat painaa todenteolla. Tässä kohtaa mittarissa oli matkaa n. 34km ja alkoi tuntua siltä, että loppumatkasta saattaa tulla aika raskas. Sykedatastakin näkyy, kuinka sykkeet lähes romahtivat, eli tässä vaiheessa energiavarastot ilmeisesti tyhjenivät, enkä enää loppumatkan aikana saanut tilannetta korjattua. Littoisten maastoissa meno alkoi sitten muuttua todella synkäksi. Ainuttakaan ylämäkeä en jaksanut enää juosta ylös ja muutenkin kävelypätkiä alkoi tulla enenevässä määrin. Reilun 40km kohdalla olin jo antamassa periksi, sillä vasen polvi ja pohje alkoivat kipeytyä sen verran, että juoksuaskelien ottaminen alkoi käydä vaivalloiseksi. Ajattelin, että olisin soittanut kyydin itselleni Littoisten uimarannalle, mutta katsottuani kelloa, totesin, että pienempi tytär on just päiväunilla, joten eihän sieltä kukaan pääsisi minua hakemaan. Ei muuta kuin särkylääkettä naamariin ja tossua toisen eteen. Ei se vauhti juurikaan parantunut, mutta kipu hiukan helpotti. Päätin pitää alkuperäisestä reittisuunnitelmastani kiinni ja oikeastaan vain ihan loppuosassa jätin n. 2km maastopätkän juoksematta. Sain lopulta nilkutettua kotiin ja toiselle osuudelle tuli matkaa n. 24,5km ja keskinopeudeksi 8:34 min/km. Hiukan meno siis hyytyi.
Kokonaismatkaksi tuli tasan 53km, eli aika paljon jäin tavoitteesta. Juoksuaika 6h 40min ja tauon kanssa aika tarkka 7h. Pari kilometriä olisi toiselle kierrokselle saanut helposti lisättyä, mutta ei tuosta alkuperäisestä suunnitelmastakaan 56 kilometriä enempää olisi tullut. Ei tämmöistä matkaa nyt oikein kehtaa vielä ultraksi kutsua, mutta olipahan kuitenkin itselleni pisin yksittäinen juoksumatka. Aika kovaa touhua tuo lumessa juokseminen lopulta oli ja nöyryyttä tuli taas opittua. Jos ensi vuonna esim. Mammuttimarssille tulee osallistuttua, niin ainakaan kovin äänekkäästi ei tarvitse etukäteen henkseleitä paukutella. On tuo ylipitkän matkan juokseminen sellainen taitolaji, jota ei näköjään sitäkään ilman harjoittelua opita. Noh, mutta tulipahan juostua ja opittua taas kaikenlaista. Ehkä tästä itsenäisyyspäivän lenkistä voisi koittaa tehdä vuosittaisen tavan ja ensi vuodeksi venyttää reittiä sen 5-10km. Ensi vuonna Jani ja Petterikin juoksevat koko matkan, niin ei tartte yksin puurtaa. Vai mitä?
Inov-8 Roclite 315
The Weapon of Choice: Inov-8 Roclite 315 + Footbalance Dynamic pohjalliset
Nuuksion maastomaran jälkeen totesin Salomonit itselleni sopimattomiksi pitkälle matkalle. Huolellisen internettutkimuksen jälkeen päädyin Roclite 315:iin, jotka ovat Inov-8:n mallistosta nimenomaan pitkän matkan maastojuoksuun tarkoitetut. Kenkä ei ole paras mahdollinen missään olosuhteissa, mutta tasaisen hyvä kaikkialla. Pitää märällä kalliolla ja lumella hyvin sekä pehmeässä maastossa riittävästi. Lisäksi lesti on leveähkö, joten pitkälle matkalle on tilaa myös jalan turpoamiselle. Footbalancen pohjalliset paransivat kengän jo valmiiksi hyvää istuvuutta edelleen. Juoksun aikana sukat olivat märkinä 2/3 matkasta, eikä silti jalkoihin tullut yhtään rakkoa. Luksusta. Kesäisessä maastokäytössä pohjallisia pitää testata tarkemmin, sillä arvelen, että paksuhko pohjallinen saattaa heikentää tuntumaa maastoon. Tästä lisää keväämmällä.
Petteri @ Kaarinan Syysmaraton 1/2
Jos kuntojuoksutapahtuma järjestetään miltei kotiovella niin onhan se käytävä suorittamassa. Lämmittelyhölkäksi matkaa kotiovelta lähtöviivalle kertyi lauantaiaamuna 27.10.2012 reilun kilometrin verran. Lähtöviivalla koitin etsiä katseellani Jania, jonka piti tulla myös juoksemaan, mutta miestä ei näkynyt. Myöhemmin sain kuulla, että YH-viikonloppua viettäneellä miehellä olivat aamutoimet ja lapsien isovanhemmille kuskaaminen ottaneet liikaa aikaa. Täten Jani saapui pelipaikalle 5 minuuttia myöhässä ja lähtöön ei ollut enää asia. Harmi, jouduin starttaamaan yksin ilman kirikaveria.
Etukäteen olin ajatellut pistää oman ennätykseni muutaman minuutin verran lähemäksi maagista 1:30 alitusta, mutta haaveet siitä karisivat lämmittelyhölkän aikana. Ei meinannut nimittäin tossu pitää ollenkaan. Hetken jo mietin, että käynkö vaihtamassa äkkiä suunnistusnastarit alle. Tuumastelin kuitenkin, että kovalla tiellä on syytä olla edes vähän vaimennusta pohjassa, joten jalkaan siis jäivät Asicsin Fuji Trainerit, joissa ajattelin olevan kuitenkin hitusen enemmän pitoa kuin normilenkkareissa.
Alkuun juoksu ei tuntunut kovinkaan kevyeltä ja kenkä lipsui miltei jokaisella askeleella, mutta heti kärkimiesten perään koitin silti iskeä lähtöviivalta. Muutaman kilometrin jälkeen alkoi tuntua vähän rennommalta ja sopiva vauhti alkoi löytyä. Päätin olla yrittämättä turhaan ennätyksiä, mutta juosta kuitenkin niin hyvin kuin pystyin. Olosuhteisiin nähden matka taittui ihan mukavasti tasaista 4:28 min/km vauhtia. Maalissa olin siis ajalla 1.35.22 ja kokonaiskilpailun sijoituksella 21. Spekuloitavaksi jäi kuinka paljon liukkaus vaikutti vautiin, mutta olin silti ihan tyytyväinen. Pitänee koittaa ottaa se uusi oma ennätys ensi kesänä.
Lopuksi täytyy kehua, että hyvin oli kotikunnassa tapahtuma järjestetty. Järjestelyt toimivat ja yllätystalvestakin huolimatta rata oli saatu ihan juostavaan kuntoon. Lisäksi on mainitsemisen arvoista, että joukkuetoveri Teemu lipsutteli kelistä huolimatta huimaan aikaan ja ennätykseensä koko matkalla!
Petteri maalissa
Teemu @ Kaarinan Syysmaraton
27.10.2012 järjestettiin 2. Kaarinan syysmaraton. Ajankohtahan on kerrassaan erinomainen, kun säät ovat viilenneet sopivasti ja ajatuksena olikin lopettaa kilpailukausi kunniakkaasti maratonennätyksellä. Reitti on nimittäin erittäin tasainen (=nopea) ja kuntokin tuntui olevan suht kohdillaan, joten kaikki eväät erinomaiseen suoritukseen olivat olemassa. Paitsi, että. Torstai-illalla Turkuun (ja Kaarinaan) satoi n. 20cm lunta ja lämpötila laski reilusti pakkasen puolelle. Tässä vaiheessa usko oli kova sen suhteen, että lumet sulavat pois lauantaiaamuun mennessä, mutta vielä mitä. Perjantaina lunta satoi lisää ja lämpötila pysyi koko ajan pakkasella. Lauantaiaamulla lämpömittari näytti -8 astetta ja lunta oli maassa n. 25cm. Pakkasin siis reppuun lenkkareiden lisäksi maastojuoksukengät, sillä reitin kunnosta ei ollut mitään hajua. Alkuperäisenä tavoitteena oli siis juosta alle 3.25 ja optimaalisella suorituksella jopa alle 3.20. Olosuhteista johtuen tarkistin tavoitetta ja päätin tyytyä 3.30 alitukseen, mikä sekin tuntui hiukan epätodennäköiseltä, kun poljin fillarilla kohti lähtöpaikkaa parta huurussa.
Kisakeskuksella (Kaarinan lukio) vedin juoksukamat päälle sen kummemmin murehtimatta pakkasesta. Juostessa tulee kuitenkin aika lämmin, joten mitään erikoislämmikettä en kokenut tarvitsevani. Pikaisen harkinnan jälkeen päätin lähteä juoksemaan peruslenkkareilla ja maastokengät jäi reppuun, vaikka ne olisivatkin olleet pohjakuvioinniltaan pitävämmät.
Juoksukaverina oli tällä kertaa pikkuveljeni Aapo, joka tuli kohentamaan pari kuukautta vanhaa HCM-aikaansa. Vaikka ei ollakaan yhdessä juurikaan juostu, niin arvelimme olevamme suunnilleen samassa vauhdissa, joten yhtä matkaa lähdettiin liikkeelle. Päätimme pyrkiä 3.30-ajan alitukseen (4.5x min/km) ja tarkistaa nopeutta reitin kunnosta riippuen. Maratonreitti koostui 4x 10,3km pitkästä kierroksesta ja aluksi juostiin ~1km "sakkokierros", jotta maratonmatka saatiin täyteen. Reitti oli ensimmäisen kahden kierroksen ajan kauttaaltaan lumipohjainen, mutta hyvin aurattu ja suhteellisen hyvin hiekoitettu, joten ihan hyvä siinä oli juosta. Jälkimmäisillä kierroksilla lumi alkoi paikoittain sulaa ja paljasti asfalttiakin tuli näkyviin, mutta sanoisin, että juoksin kuitenkin koko matkasta n. 95% lumipohjalla.
Mites se sitten meni? Ekalle kierrokselle löytyi hyvää juoksuseuraa ja vauhti tuntui sopivalta. Ryhmä kuitenkin hajosi aika pian juomapisteellä ja jatkettiin 4-5 hengen porukalla. Jalkojen ja kropan lämmettyä vauhtikin hiukan kiihtyi ja asettui johonkin 4.40 min/km paikkeille. Ensimmäinen neljännes meni helposti alle 50 minuutin ja toinen jopa hiukan nopeammin. Tässä kohtaa fiilis oli erinomainen, sillä puolivälissä olimme alle 3.20-ajan vauhdissa. Tiesin tosin, että en pysty koko matkaa pitämään vauhtia yllä ja negatiivinen split (= toinen puolikas kovempaa) ei todellakaan tulisi toteutumaan. Fiilistä tosin nostatti "hyytymisvara", joka nyt oli hankittu 3.30-ajan alitusta silmällä pitäen. Kolmas kierroskin alkoi samoissa tunnelmissa, mutta jossain 26-27km kohdalla neljän hengen porukka, jolla olimme viimeiset 15km juosseet, alkoi hajota. Yksi kaveri tuntui jatkavan menoaan samalla vauhdilla, kun taas Aapo ja toinen kaveri alkoivat hiukan hidastua. Tässä kohtaa päätin pyrkiä pitämään vaan vauhtia yllä ja pysymään edellä menneen kaverin perässä. Hyvin sekin onnistui ja kolmannen neljänneksen juoksin n. 30s hitaammin kuin kaksi ensimmäistä. Ei siis mitään hätää. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä tiesin, että 3.30 alittuu, jos vain pääsen maaliin ja alkuperäinen tavoite, eli 3.25 alitus näytti vielä mahdolliselta. Jalka alkoi tosin painaa, mutta se nyt oli odotettavissakin. Vauhti hyytyi hiukan, mutta sain edelleen pidettyä suurimman osan ajasta nopeuden alle 5min/km. Vasen pohje, jonka kanssa on ollut ongelmia jo useamman viikon, alkoi lyödä satunnaisia salamoita takareiteen ja pakaraan, mutta mitään varsinaisia ongelmia ei normaalin väsymyksen lisäksi ollut. 40km kohdalla kaikki näytti mahtavalta ja päätin ottaa loppukirin. Loppukiri tosin tarkoitti noin 10 sekunnin parannusta kilometrivauhtiin, joten mistään kovin lennokkaasta kiristä ei siis ollut kyse. Maaliin tulin bruttoajalla 3.23.30, eli JIIIHAAAA!!! Kokonaissijoitus yhdeksäs, yleisen sarjan seitsemäs. Aapo tuli maaliin noin 3 minuuttia perässä, eli hienosti meni ja ennätys parani yli 20 minuttia kahdessa kuukaudessa.
Vanhat patut oli pukuhuoneessa sitä mieltä, että lumen vuoksi reitti oli 5-10 minuuttia hitaampi kuin kuivalla kelillä. Enpä tiedä. Saattaa olla, että omalla kohdallani lumen tuoma pehmeys säästi pohkeita sen verran, että pystyi juoksemaan tasaisella nopeudelle 3/4 matkasta ja viimeisellekin neljännekselle hyydyin vain hiukan. Oli miten oli. Nyt on kausi paketissa ja maratonaikakin sellainen, jonka kehtaa sanoa ääneen.
Erityiskiitokset täytyy lausua järjestäjille. Reitistä oli saatu vaikeissa olosuhteissa tehtyä niin hyvä kuin mahdollista. Kaikki järjestelyt pelasivat ja sää oli lopulta mahtava. Hieno tapahtuma ja taas ihan naapurissa. Mitäpä sitä pitkin maailmaa matkustelemaan maratonien perässä, kun hienoja tapahtumia löytyy useampiakin lähikunnista. Kuten todettua, Kaarinan reitti on älyttömän nopea, joten se tarjoaa loistavan tilaisuuden ennätysten paranteluun 10km, puolikkaalla tai kokonaiselle vielä näin loppukaudesta.
Nike Vomero 6
The Weapon of Choice: Nike Vomero 6. Niken "ilmatyynyalus". Tolkuttomat vaimennukset, suht raskas rakenne ja leveähkö lesti. Ei missään nimessä siis nopea kenkä, mutta sopii (mulle) maratonkengäksi oikein hyvin. Valtavasta vaimennuksesta johtuen pohkeet pysyvät kohtuullisessa kunnossa sinne viimeiselle kympille asti ja kun kenkä ei meikäläistä varsinaisesti hidastakaan, niin tällä olen juossut molemmat asfalttimarani. Tuskin juoksen enää seuraavaa, mutta se onkin sitten toinen juttu.
Teemu @ Ruisrääkki
Ruissalossa piti lähteä pitkästä aikaa hankkimaan virallista tulosta 1/2-maratonillekin. Edellisen kerran olen juossut puolikkaan 2008 Ruissalossa ja silloin aika oli tuolloiseen juoksukuntoon nähden tyydyttävä 1.45. Sittemmin olen panostanut pelkästään pyöräilyyn ja ennen tätä kautta juoksuhommat ovat olleet täysin jäissä. Etukäteen puolikaan juokseminen ahdisti huomattavan paljon, sillä tämä on mun mielestä erittäin epämiellyttävä matka. Juostavaa on kuitenkin suht paljon, mutta silti pitäisi koko matka juosta kovaa ja oman mukavuusalueen yläpuolella.
Sääennuste lupasi siis sadetta koko lauantaiksi ja olinkin jo salaa mielissäni siitä, että onpahan ainakin joku pätevä tekosyy sille, mikäli useaan kertaan ääneenkin ilmoitettu aikatavoite 1.35 ei toteutuisi. Sää kuitenkin kirkastui, eikä tekosyille ollut sijaa, joten pakko oli juosta parhaansa mukaan. Olin tehnyt suhteellisin huolellista tutkimusta omien sykerajojeni suhteen ja arvelin, että pystyisin jotakuinkin tuohon 1.35-loppuajan vaatimaan 4:30min/km vauhtiin. Kysymys oli vain siitä, pystyisinkö pitämään vauhdin koko matkan, vai tulisiko noutaja 15km jälkeen.
Lähtöviivalle asetuttiin Janin kanssa ja yhdessä lähdettiin juoksemaan aika tasatahtiin. Ekat 15km menivät kaikki alle 4:30 min/km vauhtia ja tuossa vaiheessa olinkin melko varma, että selviän tavoiteajassa maaliin, kunhan ei vaan krampit iske. 15km paikkeilla Jani alkoi kiristämään vauhtia ja meikäläinen vastaavasti hiukan hidastumaan, joten Jani meni menojaan. Närästihän se, mutta päätin antaa periksi keskinäisen kilpailun suhteen (sillä ainahan sellaista on, vaikka ei ääneen sanottaisikaan) ja keskittyä henkilökohtaiseen suoritukseen. 16km tienoilla reitti kääntyi kohti Kuuvannokkaa ja tuo pätkä on pelkkää loivaa ylä- ja alamäkeä. Tässä vaiheessa kilometrivauhditkin tipahtivat ensimmäisen kerran yli 4:30 min/km, mutta laskeskelin, että loppumatkalla on varaa hyytyä melkein 5:00 min/km vauhtiin ja silti aikatavoite täyttyy.
Kuuvannokasta selvittiin ja viimeiselle kilometrille löytyi vielä hiukan paukkuja kiristää vauhti takaisin alle tavoitteen. Varsinaisesta loppukiristä ei voida puhua, sillä sellaiseen ei jalat riittäneet, mutta suht hyvävoimaisena pääsin maaliin ajassa 1.33.42. Jani voitti siis meikäläisen noin kahdella ja puolella minuutilla, joten näin jälkikäteen on hyvä todeta, että onneksi en lähtenyt yrittämäänkään siihen vauhtiin, sillä en olisi pystynyt. Sijoitus yleisessä sarjassa 35.
Kaikenkaikkiaan olen suoritukseen erittäin tyytyväinen. Mittaridata paljastaa, että juoksin kaikki kilometrit (paitsi 16-20) alle 4:30 min/km ja sykkeet pysyivät kurissa koko matkan. Mulla on sen verran hidaskierroksinen dieselkone, että omalle kunnolleni/juoksutyylilleni ei vauhdin kiristäminen tai loppukiri sovellu. Lähdenkin aina alusta asti tavoitevauhdilla liikkeelle ja toivon, että en hyydy hirveästi loppua kohti. Tälle kertaa se onnistui.
Nyt on puolikaskin siis juostu ja pääsen taas keskittymään pidempiin matkoihin. En usko ihan hetkeen (ehkä ensi vuonna taas Ruissalossa) puolikasta juoksevani ja tuskin jaksan erityisemmin aikaparannusta tällä matkalla alkaa tavoittelemaan. On tämä edelleen mun mielestä kaikista juoksumatkoista se kaikista epämiellyttävin.
Adidas Adizero F50
The weapon of choice: Adidas Adizero F50. Nämä on ihan ***vetin hyvät. Erittäin kevyet, rullaavat ja tiukasti jalkaan istuvat kengät, joissa kuitenkin on kohtuullisesti vaimennusta. Ostin nämä sokkona puoleen hintaan alennuskorista ja nämä on olleet mun ns. "nopeat lenkkarit". En ole aiemmin juossut pitkää matkaa näillä ja etukäteen vaimennuksen riittävyys arvelutti. Jalat pysyivät kuitenkin erittäin hyvässä kunnossa koko matkan, joten toimii. Täysmatkalle en näillä uskalla lähteä, sillä sinne kaipaan edelleen enemmän vaimennusta ja hiukan väljemmän lestin.
Jani @ Ruisrääkki 2012
Lyhyesti, viikolla ennustettiin sadetta. Kisapäivänä lauantaina alkoi sataa vasta toiseksi viimeisellä kilometrillä. Se ennusteista, onneksi. Ennakkoon oli siis vähän kehnot tunnelmat.
Valmistauduin viimeisellä viikolla kisaan juoksemalla samoissa maisemissa puolikkaan edellisenä sunnuntaina (1,33:47, sanoo gepsi joka tänään edisti noin 500 metriä) ja sitten keskiviikkona eksyilin Kakskerrassa kuutisen kilometriä (oikeasti meni 11 kilometriä, heh) rasteja hakiessa. Siellä taitoin nilkkani mutta se ei haitannut menoa tänään.
Ruisrääkki oli minulle ensimmäinen. Aloitin rauhallisesti koska alussa oli eniten nousuja ja laskuja. Teemu oli kaverina ja tuntui että vauhti oli hyvä ellei jopa sittenkin minulle liian kova. Tiedä näistä kun ei koskaan jaksa lämmitellä ennen lähtöä ja hakea tuntumaa. Juoksu kulki kuitenkin hyvin ja 14 kilometrin kohdalla kiristin tahtia. Kuuvan nousukaan ei haitannut menoa ja maaliin laskettelin ajassa 1,31:12 (netto). Sijoitus miesten sarjassa oli 29. Ennätystä lähdettiin hakemaan (vanha oli 11 vuoden takaa Paavo Nurmella, 1,36:45) ja se tuli. Edelliseen yritykseen voit perehtyä täällä. Min/km-keskiarvo oli 4,19 (oikea, ei alla olevan taulukon antama). Seuraavissa kisoissa lokakuussa yritän alittaa 1,30 rajapyykin.
Huom! Väliajat viitteellisiä, koska gepsini edisti 500 metriä. Viimeinen 100 metriä herättääkin ihmettelyä. 🙂
Mukavat karkelot, näki useita tuttuja joiden kanssa oli kiva päivitellä vaivoja ja juoksukuulumisia. Mikäs sitä oli sisällä lämpimässä kylpylässä rupatella. Reitti oli hieno ja rantasauna kuului hintaan. Ei ollut ovet lukossa. Kasviskeittoakin oli tarjolla mutta sitä en jaksanut jäädä jonottamaan. Osallistumismitalilla en tee mitään. Sen hinnalla ottaisin mieluummin vaikka juoksusukat tai sitten enemmän henkilökuntaa soppaa jakamaan. Kiitos työntekijöille ja yleisölle, loitte kannustavan ja reippaan tunnelman.
Ja koska puolikas ei ollut tarpeeksi, kävin päivän päätteeksi kaupunkisuunnistamassa (sic!) phiqsillä. Vaimo antoi luvan. 24 kilometriä tuli mittariin ja aikaa meni hyvät toista tuntia. Ja melkein voitinkin, jos olisin pitänyt pääni. Jäi yksi rasti hakematta (vaikka oli matkan varrella). Se piti sitten arvata. Oikean vastauksen sijaan menin ja vaihdoin vastaustani. DFU tuli. Ja oikeastaan hyvä niin, koska voiton vei kaikilla rasteilla käynyt kisailija, joka hänkin juoksi tänään Ruisrääkissä. Aika hyvin. Lisää täällä. Hienoa ja aktiivista porukkaa! Kekseliäät rastitkin oli. Niin, ihan hyvä etten lähtenyt rastia hakemaan. Kotimatkalla puhkesi takakumi.
Snowflakes-parini Eetu juoksi Ruisrääkin aikaan 1,29:23. Onnittelut!
Teemu @ Nuuksio Classic
startti
1.9. oli vuorossa ensimmäistä kertaa järjestettävä. Nuuksio Classic Trail Maraton. Lähtökohdat eivät olleet ihan parhaat mahdolliset, sillä palautuminen edellisen sunnuntain Myllyn pyöräilystä oli tavallista hitaampaa. Oikea pakara vihoitteli puoleen viikkoon asti, joten kävin juoksemassa ainoastaan lyhyen palauttavan lenkin ja yhden väkisin puristetun ja lähinnä kamojen testaamisen kuluneen maastojuoksun. Sääennusteetkin olivat torstaille asti sangen masentavia (reilusti vettä) ja oli jo lähellä etten joutunut kenkäkaupoille hakemaan nastalenkkareita, sillä nykyiset maastojuoksukengät eivät pidä märällä kalliolla tippaakaan.
Sääennuste parani ja jalat tokenivat jokseenkin kuntoon, joten ei ku juoksemaan. Lähtöviivalle asettui 212 juoksijaa. Tapahtuma veti puoleensa selkeästi kokeenempia juoksijoita, kuin tyypilliset kuntomaratonit yleensä. Porukasta näytti puuttuvan kokonaan "Mennään firmanporukalla juoksemaan maratoni 6 tuntiin" -tyyppiset osallistujat. Tämä lienee hyväkin asia, sillä maraton maastossa on vaativuudeltaan kuitenkin hiukan eri luokkaa kuin tasaisella asfaltilla.
Startti oli kello 10 ja täsmällisesti päästiin matkaan. Omasta vauhdista ei ollut oikein etukäteen käsitystä, joten olin lähtöviivalla suunnilleen porukan puolessa välissä. Edemmäskin olisi näköjään voinut mennä, sillä ensimmäisen 10km aikana ohituksia tuli tehtyä aika paljon.
Eka pätkä (0-11km) meni enemmän tai vähemmän letkassa juosten ja sopivissa paikoissa sijoituksia parannellen. Juoksuvauhti asettui jonnekin 6.00-6.30min/km tasolle. Jalat tuntuivat hyvältä, kunhan koneen sai käyntiin n. 5km jälkeen. Kilometrit 9-11 olivat alunperin mainostettu kisan raskaimmiksi. Ja olihan ne sitä. Tuolle pätkällä osui tolkuttoman pitkät alaspäin vievät puurappuset ja homma huipentui (kirjaimellisesti) Solvallan laskettelumäen päälle, missä sijaitsi ensimmäinen tankkauspiste Muistelisin, että jossain sanottiin, että tuolle pätkällä tuli nousumetrejä 170 ja laskumetrejä 50. Ihan riittävästi korkeusero sanoisin. Juomarepussa oli vettä riittävästi, joten tankkauspisteellä ei tarvinnut pysähtyä ja juoksu jatkui.
Toinen pätkä (12-26km) meni edelleen aika sujuvasti. Väki väheni poluilla ja pääsin juoksemaan ns. omaa juoksuani. Vauhti pysyi jotenkuten vakiona, vaikka maasto muuttui vaativammaksi jossain 20km tienoilla. Oli kalliota, juurakkoa ja lyhyitä, mutta jyrkkiä nousuja ja laskuja. Juoksu ei ollut mitenkään rullaavaa eikä sujuvaa maastosta johtuen, mutta kilometrit tuntuivat taittuvan tasaisella tahdilla. 26km kohdalla oli toinen huoltopiste, missä täytin juomarepun sillä ajatuksella, että kolmannella huoltopisteellä (n. 34km) ei tarvitse enää pysähtyä.
Kolmas pätkä (27-34km) oli synkkääkin synkempää taivaltamista. Huoltopisteen jälkeinen ensimmäinen kilometri oli pirun vaikeata maastoa ja tuntui, että juoksu ei lähtenyt kulkemaan lainkaan pienen tauon jälkeen. Toki tässä vaiheessa alkoi jalkakin jo vähän painaa ja kaikkien asioiden summana välille 29-32km osui todella paha vaihe. Vatsa alkoi oirehtia geelejen tankkaamisesta ja takareisissä alkoi tuntua orastavia kramppeja. Ensiapuna heitin huiviin kertalaakilla buranan, suolatabletin ja energiageelin, mikä aiheutti hetkellisen oksentamisen tarpeen, mutta meni suht nopeasti ohi, eikä varsinaisiin laattahommin tarvinnut ryhtyä. Sitten vain yritin lyllertää eteenpäin ja odottelin, että douppaus alkaisi vaikuttaa. Ja alkoihan se. 34km kohdalla fiilis oli jo merkittävästi parempi ja tässä kohtaa uskalsin alkaa vilkuilemaan kelloa ja räknäämään, josko 5 tunnin alitus olisi edelleen mahdollinen.
Loppu (35-42km) sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Pientä sadetta alkoi tihkuttaa, mikä liukasti paljaat kalliot ja pakotti varomaan niillä pätkillä aikaisempaa enemmän. Kello kertoi, että mikäli pystyisin loppumatkan pitämään n. 7.20min/km vauhdin, niin viiden tunnin alitus pitäisi vielä olla mahdollinen. Tuo on sellainen vauhti, että kunhan jaksaisin juoksuaskeleita ottaa loppumatkan, niin siihen pystyy. Jos menee kävelyksi, niin ei pysty. Sain pidettyä riittävää vauhtia yllä ja voimat tuntuivat riittävän ihan hyvin. Toki vauhti putosi n. 30s/km alkumatkaaan verrattuna, mutta juoksu tuntui silti ihan hyvältä. Järjestäjät olivat olleet myös reittisuunnittelussaan fiksuja ja viimeiset 5km olivat sangen helppoa maastoa, joten vauhtia oli helppo pitää yllä. Viimeisessä mutkassa ennen 300m maalisuoraa meinasin tosin vetää märällä kalliolla ukemit, mutta sain akrobaattisten liikkeiden jälkeen pelastettua tilanteen ja sain juostua maaliin ilman kaatumisia. Kello pysähtyi aikaan 4.57:34, eli 5 tuntia alittui kirkaasti.
Solvalla ~10km
Hyvinhän se siis meni. Ajattelin etukäteen vaatimattomalla maastojuoksukokemuksellani, että aika asettuu johonkin 5-6 tunnin paikkeilla. 5.30 alitukseen päätin olla tyytyväinen. Siihen nähden juoksu onnistui siis erinomaisesti. Salaa myös toivoin ehtiväni 50-sakkiin, mutta ei ihan onnistunut, sillä sijoitus oli 53. Mitään poikkeuksellisia ongelmia ei matkalle osunut vatsan kramppaamista ja sukkien kastumista (jo 5km kohdalla) lukuunottamatta. Päköihin hiertyi märistä sukista melko messevät rakot, mutta nekään eivät merkittävästi häirinneet juoksemista. Repun viilleekket hiersivät kaulaan komeat fritsut, mutta aika vähillä vaurioilla tästä selvittiin. Tankkaukseen käytin 4 pussia geeliä, 1,5 energiapatukkaa ja reilut 2l vettä. Vettä meni hämmentävän paljon ottaen huomioon, että keli oli suht viileä (+15), mutta parempi liikaa kuin liian vähän. Juomareppu tyhjeni 41km kohdalla, joten eipä sitä liikaakaan ollut mukana.
Hieno kokemus, hieno reitti ja erinomaiset järjestelyt. Ensi vuonna sitten 50. parhaan joukkoon!
Juoksukuvat otti Ville Honkamäki. Kiitos.
Speedcross 3
The weapon of choice: Salomon Speedcross 3. Erinomainen kuivan kelin maastojuoksukenkä, mutta ongelmana on märänkelin ominaisuudet. Metsässä tuppaa aika usein olemaan märkää tai ainakin märkiä paikkoja, joten ongelmia siis on. Kenkä on märällä kalliolla liukkaampi kuin jäällä ja päällikangas ei pidä yhtään vettä, joten päästää kosteuden heti kenkään sisällä ja kastelee sukat. Kengästä on tullut uudempi CS-versio, jossa kosteudenkesto on parempi, mutta mun kengissä sitä ei ole. Kenkä on omaan jalkaani sen verran napakka, että märkä sukkaa hiertää jalan välittömästi rakoille. Jatkossa juoksen tällä ainoastaan takuukuivassa maastossa, mutta muutoin "ei jatkoon" ja kenkäkauppa kutsuu (taas).
Petteri @ KYV ja Masku Maraton
Kesäkausi tuli avattua suhteellisen semiextemporetempauksin. Kokeneen suunnistajan metsien oraakkeli LarZin houkuttelemana osallistuimme b00t:n joukkueella Kevätyön Viestin firmasarjaan. Janin kanssa olimme siis ensimmäistä kertaa elämässämme suunnistuskilpailuissa. Ensimmäisen osuuden suoritti Jani, jolla ei ollut ihan ollut paras päivä. 8. rasti jäi hakematta, joten tulos hylättiin. Myös LarZ:lla oli ongelmia samaisella rastilla, joka jäi Janilta hakematta. Ilman tuota mutkittelua olisi puoli tuntia alittunut selvästi, mutta pienellä haparoinnillakin LarZ selvityi osuudestaan miltei kärkiajalla (31:58). Itse lähdin viimeisenä matkaan. Maasto oli vaikea ja peitteinen, joten yritin ottaa varovaisesti. Pahoja virheitä ei tullut, mutta virheiden pelon tuoma varovaisuus verotti vauhtia. Lopulta selviydyin osuudestani kohtalaisella ajalla (39:40) suunnistustaitoihini nähden. Mukava kilpailu. Vastaavaa voisi kokeilla uudestaankin.
Seuraavana päivänä LarZ lähti henkilökohtaiseen kilpailuunsa Paraisille ja minä kokeilemaan kuntoani Masku Maratonin puolikkaalle. Aamutoimilta tuli hieman kiire Maskuun, joten olin aika viime tingassa paikalla. Kiiruhdin hakemaan numeroa ja liian isoa t-paitaa. Kaikki sopivat koot olivat menneet heti kättelyssä. Ei kenellekkään tullut mieleen, että maratontapahtumassa extraisot t-paidat eivät välttämättä tee kovin hyvin kauppaansa? Tämän jälkeen järjestelyistä ei löytynytkään moitittavaa. Sääkin oli mitä parhain. Itse Topi piti puheen, jonka jälkeen asetuttiin viivalle ja lähdettiin matkaan. Samaa vauhtia juoksevia oli muitakin, joten peesattavia ja kirittäjiä löytyi. Vain viimeisten kilometrien loppukirissä sai taivaltaa yksin. Lopputuloksena oli oma 1/2 maratonin ennätys (1.34.09,3) ja Fiskarssin veitsisarja arvontapalkintona. Kiitos Masku.
Petteri @ Masku
Viimeisimmät artikkelit
- b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016
- LarZ vs. Vantaan puolimaraton
- Janin kisat 2015
- Teemu @ Marathon du Mont Blanc 80km
- Teemu @ Suomi-juoksu 60km