Maastokenkävertailu
Maastojuoksukenkävertailu puhtaasti omiin kokemuksiin pohjautuen. Arviointi on suoritettu hankintajärjestyksessä. Useista malleista on tullut uudempia versioita, joissa mm. kestävyysongelmiin on kiinnitetty huomiota.
- Droppi: 11mm
- Paino: 310g
- Ovh: 120€
+Pito pehmeällä alustalla
+Vaimennus
+Nauhoitus
+Kestävä
-Korkea droppi
-Ahdas varvastila
-Painava
-Tiivis pintamateriaali
-Märkäpito kovalla alustalla
Omat kokemukset
Tämä oli mun (kuten monen muunkin) ensimmäinen maastojuoksukenkä, jolla juoksin muutaman satasen ja yhteinen tarinamme päättyi 2012 Nuuksion maastomaralle, missä kengän vuoksi murjoin kynteni ja päkiäni todella huonoon kuntoon. Korkea kanta aiheuttaa todellisen vaaran muljauttaa nilkkansa teknisessä maastossa ja kuten monasti on tullut todettua, kenkä on vaarallisen liukas märällä kalliolla. Vaikka kenkä istuukin hyvin jalkaan, on varvastila liian ahdas ja pidemmällä matkalla jalan turvotessa, kenkä alkaa väistämättä hiertää. Tähän, kun yhdistetään turhan tiivis pintakangas, mikä takia vesi ei pääse puristumaan kengästä ulos, on katastrofi valmis. Juoksukäytöstä poistamisen jälkeen tästä tuli koiranulkoilutuskenkä, jolla talsin varmaan n. 700km. Tämän jälkeen olin kävellyt pohjat niin vinoiksi, että kengät oli pakko hylätä, mutta kengän pintaosat olivat edelleen täysin moitteettomassa kunnossa. Kestävyys on siis erinomainen.
Soveltuvuus
Lyhyemmille matkoille, helppoon pehmeään maastoon varmaan ihan hyvä. Muutoin en kyllä pysty tätä suosittelemaan kenellekään.
- Droppi: 9mm
- Paino: 315g
- Ovh: 129€
+Tuntuma
+Leveä lesti
+Kestävyys
+Pito
+Suojaus
-Paino
-Rullavuus kovalla alustalla
Omat kokemukset
Aloin juosta tällä ennenkuin kevyemmistä ja matalammista tiesin, mutta nykyään käyttö on aika vähäistä. Yleisjyrä, joka toimii kaikilla alustoilla riittävän hyvin, loistamatta erityisesti missään. Kovalla alustalla juostessa huono rullaavuus korostuu ja kengällä on vaikea päästä kovaa. Kenkä on kaikella tapaa armollinen jaloille, sillä pohja ja kärki on hyvin suojattu, vaimennusta löytyy ja leveä lesti takaa turpoamistilaa jaloille pitkässäkin suorituksessa. Olen juossut kengällä kaksi noin 60km lenkkiä ja päälle Vaarojen Ultran 86km. Sukat ovat olleet kaikilla lenkeillä märkinä ja silti saldona nolla rakkoa. Kestoltaan kenkä on melkoinen panssarivaunu, sillä noin 500 maastokilometrin kengän pintaosissa ei näy mitään kulumaa ja pohjanappuloistakin on vasta pintakuvio kulunut pois.
Soveltuvuus
Kaiken kaikkiaan hyvä yleiskenkä hieman hitaampaan vauhtiin ja pitkälle matkalle. Jos yhdellä maastokengällä pitää pärjätä ja lenkit ovat ensisijaisesti pitkiä ja/tai hitaita, niin 315:n on hyvä valinta.
- Droppi: 3mm
- Paino: 190g
- Ovh: 125€
+Tuntuma
+Keveys
+Pito
+Istuvuus
+Kuivuminen
-Suojaus
-Kestävyys
Omat kokemukset
Käsittämätön pito ja maastotuntuma yhdistettynä keveyteen tuottaa väistämättä erinomaisen kengän. En usko, että nastattomalla kengällä tämän parempia pito-ominaisuuksia voidaan saavuttaa. Kenkä istuu jalkaan kuin sukka, eikä juuri painakaan enempää. Täydellisestä istuvuudesta huolimatta pehmeä pintamateriaali joustaa sen verran, että kenkä ei hierrä ja samainen materiaali siirtää veden kengästä pois todella tehokkaasti. Suojaus on kengässä kaikella tapaa täysin olematon. Pohjasta lyövät terävät kivet ja juuret armotta läpi ja kärkisuojauksen virkaa hoitaa kuminen maalikerros. Kenkä on muodoltaan suippo, joten kärkeen jää sen verran tyhjää tilaa, että jokainen kivenisku ei osu suoraan varpaisiin. Pintamateriaali ei myöskään kestä mitään. Oksat ja terävät kivet repivät väistämättä pinnan rikki ja itselläni petti myös kärjen liimaus suonsilmäkkeeseen sukellettaessa. Puhtaasti juoksuominaisuuksia arvioitaessa tämä on kuitenkin paras kenkä, millä olen juossut. Piste.
Soveltuus
Kovavauhtiseen juoksuun ja kaikille alustoille. Itse juoksin tällä ongelmitta 2014 Nuuksion maastomaran, joten kyllä näillä pidempääkin matkaa juoksee, mutta parhaimmillaan tämä toki on lyhyemmissä rypistyksissä. Kengän kestävyys asettaa toki omat rajoituksensa, sillä ihan 300km välein ei viitsisi uutta kenkää ostaa.
Nike Zoom Wildhorse
- Droppi: 4mm
- Paino: 240g
- Ovh: 115€
+Vaimennus
+Rullaavuus kovalla alustalla
+Pito
-Tuntuma
-Kestävyys
-Kärkisuojaus
Omat kokemukset
Loistavalla vaimennuksella varustettu kenkä, joka on kovalla alustalla (jopa asfaltilla) todella hyvä juostava. Kengässä on mielenkiintoinen yhdistelmä matalaa droppia ja pehmeää vaimennusta, mutta sanoisin, että pehmeydestä johtuen kengästä puuttuu ”tarkkuus”, joka hiukan hidastaa menoa teknisemmissä paikoissa. Pito-ominaisuudet ovat kohtuulliset, mutta märällä kalliolla ja pehmeässä mudasssa kenkä kyllä väistämättä sutii ja lipsuu. Pintamateriaali siirtää hyvin veden ulos, mutta on osoittautunut hyvin heikoksi. Verkkomainen kangas repeää helposti kivien ja oksien iskuista. Ensimmäiset isommat repeämät tulivat jo noin 200km kohdalla ja nyt noin 450km jälkeen kenkä on entinen.
Soveltuvuus
Helpossa maastossa tällä pääsee kovaakin ja leveä lesti sekä hyvä vaimennus soveltuvat varmasti pitkällekin matkalle. Kaiken kaikkiaan ominaisuuksiltaan hyvä yleiskenkä kuivaan maastoon. Pintamateriaalin kestävyys on selkeä ongelma, sillä tällainen yleiskenkä kerää väistämättä paljon kilometrejä, joten silloin se pitäisi myös kestää.
- Droppi: 6mm
- Paino: 280g
- Ovh: 155€
+Pito (nastat)
+Istuvuus
+Suojaus
-Jääpito
Omat kokemukset
Tämä on ensimmäinen ja ainoa nastakenkä, jolla olen juossut, joten vertailupohjaa ei ole. Lesti on Inov-8:lle tyypillinen kapea ja pitkä, mikä takaa hyvän istuvuuden. Nastat tuntuvat kovalla alustalla läpi jalkapohjaan, mutta lumisella/jäisellä polulla eivät. Nastojen sijiannista ja vähäisyydestä johtuen kenkä ei pidä riittävästi jäisellä kuntopolulla, mutta talvisilla metsäpoluilla ja märällä kelillä toimii niinkuin nastarin pitääkin toimia.
Soveltuvuus
Talviseen ja märän kelin maastojuoksuun. Suunnistajat kaipaavat (todennäköisesti) matalampaa ja keveämpää kenkää ja sileän juoksijoille pito ei riitä peilijäälle kovemmissa vauhdeissa.
- Droppi: 6mm
- Paino: 285g
- Ovh: —
+Tuntuma
+Pito
+Suojaus
+Kuivuminen
-Paino
-Rullaavuus
Omat kokemukset
Tämä on jo kokonaan mallistosta poistunut (nykyinen versio Roclite 243), mutta oli aiemmin Roclite-malliston kevyin kenkä. Lesti on kapea ja pitkä. Kärki ja sivut on hyvin suojattu ja maastotuntuma on hyvä. Pintamateriaali on suojausten ulkopuolelta ohutta, joten vesi poistuu nopeasti kengästä. Märkäpito on riittävä ja kenkä rullaa kovalla alustalla huomattavasti paremmin kuin 315, mutta ei silti mitenkään eityisen hyvin. Muuten ominaisuuksiltaan hyvin samankaltainen kuin 315.
Soveltuvuus
Erinomainen yleiskenkä hiukan matalampaa droppia ja kevyempää vaimennusta kaipaavalle
- Droppi: 4mm
- Paino: 240g
- Ovh: 170€
+Keveys
+Istuvuus
+Rullaavuus
-Hinta
-Märkäpito
Omat kokemukset
Olen juossut tällä vasta valitettavan vähän, joten arvio ei ole kovin kattava. Kenkä on melko kiertojäykkä, joten sillä on helppo juosta kovaa. Pohjan kuviointi on hyvin maltillinen, joten märkäpitoa ei juurikaan ole. Kenkä istuu jalkaan kuin sukka ja on hyvin keveä. Pohjassa on hiilikuitulevy suojaamassa kiveiskuilta, joten terävämmässäkin kivikossa uskaltaa tykittää menemään. Tuntuma alustaan on huippu. Ultrakengäksi tämä on suunniteltu, mutta sellaiseen käyttöön tämä pari ei vielä ole ehtinyt.
Soveltuvuus
Selkeästi kuivalle kelille, kovalle alustalle ja nopeaan juoksuun. Ei mikään yleiskenkä, mutta enimmäkseen hiekkapolkua, kallioita ja kivikoita sisältävälle reitille en äkkiseltään keksi parempaa kenkää. Jos on märkää, on tämä parempi jättää kaappiin, joten ei sovellu missään nimessä ainoaksi kenkäpariksi.
Teemu @ Loppiaisrogaining
Loppiaisena järjestetään (ilmeisesti) perinteisesti Loppiaisrogaining-suunnistus, mihin tuli osallistuttua ensimmäistä kertaa. Itse asiassa tämä oli ensimmäinen suunnistuskisa, mihin muutenkaan olen koskaan osallistunut. Omasta suorituksesta jäi tosin se suunnistusosuus puuttumaan kokonaan, sillä olimme liikkeellä kolmen hengen joukkueella, jossa kaksi muuta oli oikeita suunnistajia. Päätin jo etukäteen, että en edes yritä osallistua varsinaiseen suunnistukseen, kun yleensä eksyn jo korttelia kiertäessä,n vaan annan poikien hoitaa sen homman ja juoksentelen vaan perässä. Itselleni olikin siis kyseessä enempikin pitkä metsälenkki kuin varsinainen suunnistus.
Homman ideana oli, että 8 tunnin aikana kerätään niin monta pisteytettyä rastia kuin ehtii ja lopputulokset määräytyvät kerättyjen pisteiden perusteella. Kisa järjestettiin Espoossa ja luvassa oli rapsakkaa keliä pakkasen ollessa aamulla -20 paikkeilla. Pojat suunnitteli meille reitin siten että ensin juostaan pidempi kierros, tullaan välihuoltoon lähtöpaikalle ja sen jälkeen juostaan toiseen suuntaan lyhyempi kierros ja kerätään ne rastit mitä ehditään.
Ensimmäiset pari tuntia oli jotenkin tosi kylmä ja meno muutenkin omalta osaltani aika kankeaa. Ei oikein juoksu kulkenut, mutta matka kuitenki taittui ja rastit tuntuivat löytyvän hyvin. En ainakaan huomannut, että isompia huteja olisi tehty. Parin tunnin jälkeen aurinko alkoi paistaa, pakkanen laski johonkin -15 tienoille ja kroppa tuntui lämpiävän, joten menokin alkoi maistua paremmalta. Paleleminen loppui onneksi tuohon, eikä yllättäen vaivannut enää päivän aikana. Mokasin tosin lähdössä juomarepun kanssa ja jätin se takin ulkopuolelle (vaikka olinkin kavereille vinkannut, että on fiksua laittaa se takin alle), joten juomaletku jäätyi ja juominen oli mahdotonta. Nesteytys meni siis vähän pieleen, mutta vaihdettuani kolmen tunnin paikkeilla repun takin alle, letku suli, juoma pysyi suht lämpimänä ja juominenkin alkoi taas onnistua. Yllättäen sekin virkisti. Pakkanen aiheutti myös energiatankkaukseen omat haasteensa, kun patukat kovettuivat ja geelit muistuttivat lähinnä hedelmäkarkkeja. Vaurioiltakaan ei vältytty, kun jäätynyttä patukkaa jyystäessäni irtosi paikka hampaasta. Kaikenlaista.
Reittisuunnittelu oli ilmeisen hyvä, sillä saimme valoisan aikaan ensimmäisen vajaan 40km lenkin juostua. Reitillä oli paljon tieosuuksia ja metsäpätkätkin olivat hyvin juostavia, eli kaiken kaikkiaan matka taittui oikein mukavasti. Noin 5 tunnin 20 minuutin jälkeen olimme maalipaikalla välihuollossa. Vaihdettiin kuivaa päälle, juotiin kuumaa mehua, viritettiin lamput otsalle ja vajaan puolen tunnin breikin jälkeen jatkettiin matkaa.
Toinen osuus oli hankalampaa maastoa ja meno oli aika hidasta. Viimeistä rastia hakiessa maasto oli täynnä kaatuneita puita ja rastiakaan ei löytynyt, joten päätimme antaa periksi ja juosta maaliin. Olisi siinä varmaan jonkun rastin ehtinyt vielä hakea, mutta jalka alkoi painaa Maali sulkeutui klo 19.00, mutta olimme perillä hiukan jälkeen 18.30. Matkaa tuli taitettua kokonaisuudessaan about 50km. Sellaisessa käsityksessä olen, että lopun metsäseikkailua lukuunottamatta, suunnistus ja reitti menivät suunnitellusti. Mistäpä minä tosin näistä tiedän.
Vähän ristiriitaiset fiilikset tuosta jäi. Koska en ottanut pienintäkään osaa suunnistukseen, enkä oikeastaan missään vaiheessa tiennyt, missä ollaan tai mihin mennään, niin väsymyksen hiipiessä pintaan oli motivaation kanssa vähän ongelmia. Tästähän tosin selviää sillä, että opettelee suunnistamaan ja ottaa osaa myös tähän suunnistuksessa ilmeisen oleelliseen osuuteen. Nythän kävi niin, että poikien miettiessä reittiä, minä lepuuttelin, katselin maisemia jne. Mielenkiintoisen kokemuksen ja hyvän lenkin tuosta sai, mutta seuraavalla kerralla on kyllä pakko olla hiukan aktiivisemmin mukana suunnistuksesta, jotta suorituksesta tulee mielekkäämpi. Tuhannet kiitokset silti Teemulle ja Jaakolle, että sain olla mukana, vaikka ei tarjottavana ollutkaan muuta kuin huonoa seuraa.
Tulokset (lisätään, kun tulevat)
Inov-8 Oroc 280
The Weapon of Choice: Inov-8 Oroc 280. Ainoa nastakenkä, millä olen juossut, joten vertailupohjaa ei ole. Kovalla alustalla nastat tuntuvat vähän jalkapohjaan läpi, mutta ei muuta moitittavaa. Inov-8:ien lesti sopii mun jalalle erinomaisesti ja nastatkin tuntuivat pitävän, joten aivan hyvä kenkä.
Teemu @ Vaarojen Ultra 86km
Vihdoin 4.10 päästiin asiaan Vaarojen Ultralla. Tämä oli Barcelonan maran ohella kauden päätavoite ja oikeastaan Tahkon maastopyöräilyn jälkeen kaikki harjoittelu on tähdännyt tähän kisaan. Vaarojen ultra on kaikista kisaprojekteistani pisimpään ollut ns. työn alla. Kaksi vuotta sitten aloin jo haaveilla tästä, mutta silloin ei fyysinen eikä henkinen puoli ollut vielä kunnossa. Viime vuonna kisa olisi jo voinut olla mahdollinen, mutta syystä tai toisesta silloinkin jäi lähtemättä. Varmaan ihan hyvä, sillä nyt oli aikaa orientoitua ja valmistautua kisaan kunnolla.
Turusta lähdettiin perjantaina puolelta päivän ajelemaan kohti Kolia ja perillä oltiin hyvissä ajoin illalla. Ehdittiin mainiosti vielä hakea kisamateriaalit, syödä ja laittaa kamat ojennukseen aamua varten. Omaa viimeistelyä varjosti hiukan pieni sairastelu, sillä vielä torstai-illalla mittasin 37,4 astetta kuumetta, jonka tosin sain hikoiltua yöllä pois, mutta lisäksi oli pientä kurkkukipua. En siis ihan 100% kunnossa ollut, mutta riittävän hyvässä kuitenkin, että uskalsin startata ilman pelkoa sydämen räjähtämisestä tjms. Jos kuumetta olisi ollut, niin olisi jäänyt lähtemättä. Varustespekulaatiokin kävi helposti, sillä edellisellä viikolla Kolille satanut lumi oli sulanut pois ja kisapäiväksi luvattiin kuivaa ja päivälämpötilaksi n. 8 astetta. Shortsikeli siis.
Tavoitteeksi olin asettanut 11h alituksen, vaikka taisin äänenkin puhua, että hyvänä päivänä 10h alituskin voisi olla mahdollinen. Nyt pieni sairastelu, mutta myös järkiperäinen ajattelu johtivat siihen, että kovin tosissani en tuosta 10h haaveillut. Kisataktiikkana oli, että ensimmäinen kierros pitäisi painaa helposti alle 5 tunnin ja pikaisen huollon jälkeen puskea toinen kierros parasta mahdollista vauhtia. Sijoituksen puolesta 11h alituksella olisi mahdollisuudet n. 20 parhaan joukkoon.
Startti oli klo 7.00 ja mittari nollassa. Laitoin vielä tuulitakin pitkähihaisen kompressiopaidan päälle, kun hiukan palelsi. Reitin ekat 5km oli tietä tai helppoa polkua, joten reippaalla vauhdilla lähdettiin liikkeelle. Juoksu kulki hyvin erityisesti poluilla. Noin 20km kohdalla reitti muuttuu huonommin juostavaksi, eli ylämäet jyrkemmiksi ja alamäet teknisemmiksi. Vauhtikin siinä tietysti hiipui, mutta matka taittui silti mukavasti. Em. maastopätkän jälkeen alkoi viimeinen 10km, joka pientä metsälenkkiä lukuunottamatta on hiekkatietä. Alunperin olin ajatellut, että tiepätkällä saan puskettua nopeita kilometrejä ja kirittyä ylämäissä hävittyjä minuutteja. Tämä osuus ei sitten mennytkään ihan niinkuin piti, sillä kenkä ei vaan liikkunut tiellä. Toki keskivauhtia parempaa kyytiä sain pidettyä, mutta en ollenkaan riittävän kovaa. Kierros huipentuu n. 3km pitkään 230 korkeusmetrin hiekkapolku nousuun. Aika pitkältä nousu tuntui ja viimeistään tässä vaiheessa tuli selväksi, että kierros ei menisi missään nimessä reilusti alle 5 tunnin, vaan tiukkaa tekisi ylipäätään päästä alle 5h. No, se sentään onnistui ja väliaika oli 4.59.31.
Huoltopaikalla oli tarkoitus olla mahdollisimman nopea. Vaihdoin sukat, paidan, huivin ja hanskat kuiviin. Pakkasin takin ja otsalampun (pakollinen 2. kierroksella) reppuun, täytin vesi-, patukka- ja geelivarastot ja söin yhden leivän. Huoltoon meni n. 13 minuuttia Ja eikun eteenpäin.
(c) Teemu Saramäki
Liikkeellelähtö kestopäällysteiseen alamäkeen oli karmaiseva. Jalat eivät tuntuneet toimivan lainkaan ja kipu etureisissä oli repivä. Reilun kilsan jälkeen paikat taas lämpenivät ja juoksu alkoi rullaamaan. Fiilis oli ihan kohdallaan ja selkeänä tavoitteena oli 11h alitus, joten toiseen kierrokseen olisi n. 5.45 aikaa käytettävänä. Alun tieosuus oli kuitenkin aivan yhtä vaikea kuin 1. kierroksen lopussakin ja kaverit joiden kanssa lähdettiin huollosta jotakuinkin yhtä aikaa karkasivat horisonttiin. Otin vähän geeliä ja odottelin polkuosuuden alkamista. Ja sittenhän se alkoi kulkea. Askel tuntui lentävän ja otin juoksutaktiikaksi, että vedän tasaiset ja alamäet täysillä ja ylämäet kävelen. Kilometrit jäivät taakse hyvään tahtiin ja kohta saavutin tiellä karanneet kaverit. Heittämällä ohi ja eteenpäin. Selvisin Ryläyksen ylä- ja alamäkipätkistäkin kohtuullisesti, mutta tässä vaiheessa lopun tiepätkä alkoi jo valmiiksi pelottaa. Olin toisella kierroksella tähän mennessä laskujeni mukaan ohittanut 5 juoksijaa ja meikäläistä ei taas ollut ohittanut kukaan, joten sijoitus oli kohentunut mukavasti. Se tie olikin sitten vielä kamalampi kuin ekalla kierroksella, eikä yhtään lohduttanut tieto, että matkaa on enää alle 10km jäljellä. Ei siitä mitään tullut. Tiellä ohi tuli 4 juoksijaa, eikä niihin vauhteihin ollut mitään sanomista. Kunhan nyt töpöttelin omaa vauhtini eteenpäin ja kirosin jo etukäteen loppunousua. Pyrin puskemaan loppunousun mahdollisimman kovaa ja juoksemaan kaiken, minkä suinkin pystyin (mikä ei ollut paljoa), tavoitteena vain, että enää ei kukaan ohittaisi. Loppuihan se nousu lopulta ja maalikin löytyi. Loppuaika 11.17.49.
No, mikä on nyt fiilis? Aikatavoite ei täyttynyt, mutta on loppuaika silti aivan hyvä. Tämä oli kuitenkin eka kisaultra ja maaliinpääsy oli lopulta se tärkein asia. Tankkaus onnistui, kenkä ja varusteet toimivat ja juoksu kulki poluilla jopa kiitettävän hyvin, eli kaiken kaikkiaan ei jää kauheasti jossiteltavaa. Ainut asia, mikä meni oikeasti pieleen oli tuo tiejuoksu, jonka piti etukäteen ajalteltuna olla se mun vahva osuus, mutta lopulta se oli se, mihin homma kaatui. Jos olisin kyennyt tiellä edes lähelle normaalia pk-vauhtiani, niin olisin säästänyt molemmilla kierroksilla kymmenisen minuuttia. Myös huolto oli suunniteltua hitaampi, vaikka en mitään ylimääräistä tehnytkään. Oppirahoja.
Aikaan olen tyytyväinen ja sijoitus oli tasan 20. eli edes se tavoite täyttyi.
Kisajärjestelyistä ei ole muuta huomautettavaa kuin että reitin varrella voisi olla ehkä yksi huoltopiste enemmän. Nyt huoltoväli 17- ja 33-huoltojen välillä on aika pitkä, varsinkin kun tuolle välille osuvat kisan hitaimmat kilometrit. Kannustus reitin varrella oli vähäistä, mutta sitäkin innokkaampaa ja huoltopisteillä ihmiset valtavan ystävällisiä. Hotellihuone on varattu ensi vuodeksi, mutta tällä välin treenataan ylämäkeä ja juostaan maastokengällä kovalla alustalla. Kiitos tästä.
Roclite
The Weapon of Choice: Inov-8 Roclite 315. Tämä on joutunut juoksupaitsioon, kun maastokengät ovat nykyään pari pykälää kevyempiä. Kisakengäksi se valikoitui, kun tiesin, että jalat pysyvät näissä kunnossa ja vauhditkaan eivät tule mitään mahdottomia olemaan. Hyvinhän se toimi. Märillä kivillä ja juurilla vähän lipsui, kun huonosti sattui astumaan, mutta muuten ei ongelmia, paitsi tietysti tiejuoksu, missä kenkä tökki pahasti. Eiköhän nämä nyt kuitenkin päästetä hyvin palvelleina eläkkeelle.
Teemu @ Nuuksio Classic 2014
Syksyn kisakausi lähti käyntiin nyt jo perinteeksi (3. kerta) muodostuneella Nuuksio Classic-maastomaratonilla. Treenaminen kisaan jäi hiukan puolinaiseksi, vaikka määrällisesti maastojuoksua on tullutkin huomattavasti aiempia vuosia enemmän. Sen sijaan varsinainen metsässä tehty vauhtitreeni oli aika vähissä, vaikka etukäteen oli tiedossa, että nimenomaan nopeassa juoksussa suurimmat puutteet ovat. Näistä lähtökohdista huolimatta kunnianhimoisena tavoitteena oli neljän tunnin alitus. Tiesin kyllä, että kaikkien tähtien pitää olla oikeassa asennossa, jotta tuo onnistuisi, joten annoin itselleni hiukan armoa ja päätin olla tyytyväinen 4.10 alitukseen. Sijoituksen suhteen ei ollut varsinaisia tavoitteita, sillä arvelin, että tänä vuonna neljän tunnin alittajia olisi huomattavasti viime vuotta (15) enemmän ja näin ollen sijoitustakin oli vaikea veikkailla. Johonkin 30. sakkiin arvelin kuitenkin ehtiväni.
(c) Salla Lyytinen
Elokuussahan satoi ihan tolkuttomasti, mutta onneksi kisaa edeltävä viikko oli sateetonta, joten reitti oli ehtinyt kuivua ihan kohtuullisesti. Tämän lisäksi kisapäiväksi oli luvattu poutaa ja n. 20 astetta lämmintä, joten olosuhteet olivat jotakuinkin täydelliset. Startti oli tänä vuonna jaettu kahteen lähtöryhmään, joista ensimmäinen lähti klo 10. Toinen ryhmä lähti 5 minuuttia myöhemmin. Tämä oli fiksu ratkaisu, sillä se vähensi ainakin hiukan sumppua joka alun hiekkatiepätkän jälkeen on aiempina vuosina syntynyt polun alkuun. Viime vuonna suunnilleen nukuin startissa ja olin todella heikoissa asemissa polulle siirryttäessä, joten tänä vuonna päätin olla hereillä ja pyrkiä heti alussa hakeutumaan mahdollisimman hyviin asemiin.
(c) Ilkka Heinonen
Startti onnistui hyvin ja juoksu lähti rullaamaan samantien. Alku tuli tosin otettua liian kovaa, sillä ensimmäinen vitonen tuli juostua alle 24 minuuttiin ja sykkeet paukkuivat sen verran korkealla, että kauaa en sellaista vauhtia pysytyisi pitämään yllä. Ensimmäinen väliaika- ja tankkauspiste oli 11km kohdalla Solvallan laskettelukeskuksen huipulla ja päätin puskea sinne asti letkan mukana ja aloittaa sen jälkeen omavauhtisen juoksun. Juoksu kulki tankkauksen jälkeenkin ihan kohtuullisesti, mutta raju aloitus tuntui kyllä jaloissa. Puolimatkan väliaika oli n. 1.59 ja hiukan alkoi tulla sellainen tunne, että 4 tunnin alitus tulisi olemaan todella tiukassa. Jossain 23km kohdalla jalka alkoi todella painaa ja vauhditkin hyytyivät. Meno oli varsin synkkää seuraavat 10 kilometriä, mutta niin oli ilmeisesti muilllakin, sillä huolimatta selkeästä vauhdin hyytymisestä ketään ei tullut ohi, vaan sain jopa 11km ja 33km väliaikapisteiden välillä parannettua sijoitusta neljä pykälää. 33km huollossa join reilusti, täytin pullon ja lähdin puskemaan viimeistä etappia. Etukäteen tiesin, että loppumatkasta maasto on helpompaa ja juoksukin alkoi tuntua paremmalta. Se ei nyt varsinaisesti näy kilometriajoissa, mutta siitä viis, fiilis oli parempi. Valitettavasti mittarini oli kadottanut hetkeksi satelliitin jossain vaiheessa matkaa ja tämän lisäksi se selkeästi edisti, joten kilometriaikoihin ei ollut täysin luottaminen. 40km-merkillä katsoin kokonaisaikaa ja se oli tuossa kohtaa muistaakseni 3.56. Totesin, että reippaalla juoksulla menen mukavasti alle 4.10. Viimeisen kilsan tykitin niin paljon kuin jaloista lähti ja maalissa mittari näytti 4.08.22.
(c) Salla Lyytinen
Hyvä tulos. Virallinen aika oli 4.08.08 ja sijoitus 24. (283 miestä juoksi maaliin). Pakko on myöntää, että 4 tunnin alle en olisi päässyt, vaikka olisin tehnyt jotain toisinkin. Parannusta tuli kuitenkin jotakuinkin 20 minuuttia viime vuoteen ja sijoitus parani 38 pykälää, eli ei se nyt ihan huonosti mennyt. Eikä se kisan tasokaan itse asiassa koventunut. Kärki meni jopa hiljempaa kuin viime vuonna ja 16 miestä meni alle neljän tunnin, eli siihen nähden omaan tulosparannukseen voi olla oikeinkin tyytyväinen.
Garmin data (n.25km jälkeen mittari sekoili)
Joukkuekisassa ”Turku Trail Runners” oli mukana 7 hengen voimin (neljän parhaan tulos huomioitiin) ja sekin meni aika hyvin. Tulimme toiseksi edellämme vain Salomonin ”pro”-tiimi. Hyvä Turku ja kiitos panoksestanne Jaakko x2, Tommmi, Teemu, Eetu ja Miika.
Tänäkään vuonna ei kisasta ole kuin kehuttavaa. Järjestelyt toimivat totutusti moitteettomasti, polku oli pääosan matkasta upeassa kunnossa ja kalliot olivat kuivia, joten aika huolettomasti sai lasketella alamäetkin menemään. Ten points jälleen. Onhan tämä mahtava tapahtuma. Katotaan, jos sitten ensi vuonna se nelonen alittuisi.
Inov-8 X-Talon 190
The Weapon of Choice: Inov-8 X-Talon 190. Hiukan riskillä lähdin näin pitkälle matkalle tällä kengällä, mutta jälkiviisaana voi sanoa, että kannatti. Tautinen pito ja loistava maastotuntuma, joiden hintana tosin on olematon vaimennus ja surkea iskusuojaus. Vaimennusta en nyt niin kaivannutkaan, mutta loppumatkasta juuret ja kivet alkoivat kyllä hakata pohjista läpi. Kuitenkin huomattavasti enemmän plussaa kuin miinusta.
Teemu @ Bodom Trail 2014
Välillä taas jotain kisahommia. 29.5. järjestettiin ensimmäistä kertaa Bodom Trail-maastopuolikas, joten pitihän sitä lähteä koittamaan. Tapahtuman taustalla on pääosin sama porukka, joka järjestää Nuuksio Classicia, joten todennäköisyys onnistuneeseen tapahtumaan oli sangen suuri. Tähän kisaan tuli lähdettyä ns. takki auki, sillä juoksutreenit ovat olleet todella vähissä, eikä tavoitevaudista ollut oikein mitään käryä. Jotain tavoitteita tarvii kuitenkin aina asettaa, joten summailin mielessäni, että 2h pitäisi alittua ja 100. joukkoon pitäisi päästä. Reitin vaativuudesta ei ollut pienintäkään käsitystä, eikä oikein omasta kyvystä juosta kovaa mettässä. Ajattelin kuitenkin, että kai sen vauhdin pitäisi johonkin 5:00-5:40min/km välille asettua. Osallistujia miesten sarjassa oli lopulta 281, mitä en etukäteen tiennyt, mutta jos olisin tiennyt, olisin ehkä korjannut sijoitustavoitteen 50 parhaan joukkoon. Tämmöisillä lyhyemmillä matkoilla kärki menee tosin ihan tolkuttoman lujaa, joten mahdotonta arvioida kuinka montaa kovaa suunnistajaa yms. on lähtöviivalla.
Sääennuste lupasi koko päiväksi vesisadetta ja lämpötilaksi 8-9 astetta. Kesäistä keliä luvassa siis. Kisapaikalle saavuimme n. 8.45 ja silloin satoi, mutta kuten usein käy, sade lakkasi sopivasti lähtöhetkellä, eikä koko kisan aikana sitten satanutkaan. Märkää kyllä tulisi olemaan.
Startti oli kello 10 ja kärkimiehet lähtivät ihan järkyttävää vauhtia liikkeelle. Ensimmäinen kilometri oli kisan nopein, sillä se oli leveää hiekkatietä ja järjestäjien ajatuksena varmaan oli, että porukka ehtisi hiukan hajota ennen polulle siirtymistä. Vaikka e itsekään ihan hiljaa lähtenyt (eka kilsa 4:06min/km), niin kymmenittäin juoksijoita silti oli edellä, kun polkuosuus alkoi. Ensimmäiset 5km letka pysyi aika hyvin kasassa, mutta sen jälkeen hajontaa alkoi tulla ja matka jatkui 3-4 hengen porukassa. Välillä joku meni ohi jostakin ja toisin päin. Itse toivottavasti ohitin useammin kuin tulin ohitetuksi. Reitti koostui ikäänkuin kahdeksikosta, jossa ensimmäinen lenkki oli 12km ja toinen 9km. Ensimmäinen lenkki oli selkeää polkua, tosin hyvin juurakkoista ja nousut olivat suht lyhyitä. Pääosin polku oli kuitenkin nopeaa juostavaa ja pystyinkin pitämään noin 5 minuutin kilometrivauhdin. 6 ja 9 kilometrin kohdilla oli ilmeisesti isompi nousu tai jotain muuta hidastetta, sillä ainoastaan niillä kilometreillä nopeus putosi 6min/km tuntumaan tai hitaammaksi. 12km väliaika pisteellä keskitahti oli 5:10min/km, eli reilusti alle tavoitteen.
Toinen kiekura olikin sitten jotain aivan muuta. Oli umpisuota, varvukkoa, kivikkoa, juurakkoa, pitkää nousua ja hankalaa laskua.
Maaliintulo
Suomeksi sanottuna reitti muuttui siis merkittävästi haastavammaksi ja tässä kohtaa alkoi omien polkujuoksutaitojen rajallisuus tulla vastaan. Kunnon puolesta kaikki oli hyvin, mutta kun ei vaan pystynyt ylläpitämään vauhtia (itselleni) hankalassa maastossa. Sijoitusten kannalta tällä lenkillä ei ihmeitä tapahtunut. Naisten sarjan 3. ohitti jossain 16-17km paikkeilla meikäläisen ja muutoin meni pari kaveria ohi ja itse ohitin muutaman. Arvelisin, että kokonaissijoitus saattoi tuolla jälkimmäisellä lenkillä kuitenkin parantua muutaman pykälän. Kilometriajat tosin putosivat 6 minuutin huonommalle puolelle ja jossain 17km kohdalla alkoi jo epäilyttää, mahtaisiko 2 tuntia alittua. En koko matkalla seurannut kokonaisaikaa enkä matkaa, vaan katselin ainoastaan väliaikoja, jotka mittari antoi kilometrin välein. Sen tiesin, että tiukalle saattaisi mennä, kun viimeinen 9km oli tosiaan melkoista konttaamista, joten revin vielä kohtuullisen loppukirin ja maalissa mittari näytti loppuaikaa 1.56.07. Sijoituksesta ei ollut mitään käsitystä.
Vasta kotona sain tarkistettua nettoajan ja sijoituksen. Aika oli 1.55.46 ja sijoitus 33. Tavoitteiden mukaan se siis meni. Jotenkin en kuitenkaan ole ihan 100% tyytyväinen, sillä 12km väliaika lupasi niin paljon parempaa kuin mihin loppumatkasta lopulta pystyin. Kuntopuoli tuntuu olevan ihan riittävä, mutta taitopuolella on kyllä melkoisesti kehitettävää. Jos Nuuksiossa meinaan syksyllä 4h alitusta (No, nyt se lukee internetissä, joten pakkohan se on) yrittää, niin paljon on tehtävää ennen sitä. Onneksi on koko kesä aikaa.
Kisa oli kokonaisuudessaan loistavasti järjestetty. Vaikka osallistujamäärä kaikkiaan oli suuri, niin kaikki hommat hoituivat jouhevasti. Reitti oli hyvin merkitty, monipuolinen ja haastava, eli polkujuoksua parhaimmillaan. Huolto pelasi kisan jälkeen ja saunaankin pääsi jonottamatta. Ten points!
Inov-8 X-Talon 190
The Weapon of Choice: Inov-8 X-Talon 190. Olen juossut tällä kengällä lähinnä lyhyempiä nopeita maastolenkkejä, mutta nyt ne pääsivät vihdoin kisakäyttöön. Kenkä ei paina mitään (190g), pohjan kuviointi on suht raju ja kumiseos ilmeisen onnistunut, sillä pitoa löytyy kaikissa olosuhteissa suunnilleen niin paljon kuin nastattomalla kengällä voi löytyä. Päälliosa on hyvin ohut, joten vesi poistuu kengästä nopeasti. Pohja on todella kiertolöysä, droppia on 3mm ja vaimennusta hyvin ohuesti, joten tuntuma maastoon on loistava. Miinusta tulee lähinnä siitä, että kenkä tuskin on kovin pitkäikäinen. Pohjanappulat kuluvat nopeasti ja päälliosa varmaan repeää ensimmäiseen terävään kiveen. Ihan sama, kun hajoavat, niin ostan uudet.
Teemu ja tavallista pidempi maastojuoksu
Homman nimi oli se, että marraskuu meni toipuessa (itselleni) tiukasta kisaputkesta ja nautiskellessa ei niin tavoitteellisesta urheilusta. Aika pian mieleen hiipi kuitenkin ajatus ultrapituisen lenkin juoksemisesta. Juoksukunto on ollut jyrkästi nousevassa suhdanteessa koko syksyn, joten ajattelin vielä ottaa siitä viimeisenkin hyödyn irti. Motivaattorina toimi myös se, että melko todennäköisesti en ensi vuonnakaan onnistu osallistumaan virallisiin maastoultriin, joten pakko se on sitten tehdä itse.
Suunnitelmana oli, että juoksen itselleni tuttuja reittejä, joita olen ajanut paljon kesän mittaan maastopyörällä. Etuina tässä oli, että ei tarvitse suunnistaa ja missään vaiheessa en olisi 10 kilometriä kauempana kotoa. Tämä on ennenkaikkea turvallisuustekijä (apu tarvittaessa ja huolto puolimatkassa), mutta huonona puolena on tietty se, että keskeyttäminen on myös "liian" helppoa, kun koti on lähellä. Olin suunnitellut reitin siten, että juoksisin kaksi suunnilleen 30km lenkkiä ja välissä kävisin kotona täyttämässä juomarepun, syömässä ja täydentämässä varusteita, mikäli tarpeen. Kun aloin juoksua alunperin suunnittelemaan, en ollut lainkaan ottanut huomioon sitä, että itsenäisyyspäivänä saattaa olla talvi, vaan olin orientoitunut puhtaaseen maastojuoksuun. Noh, talvi kuitenkin tuli viikkoa aiemmin ja polut olivat lumen peitossa. Pakkastakin oli viikolla aika paljon, mutta sää lauhtui sopivasti, joten mikäs siinä.
Aamulla startti kello 8 ja lämpömittarissa -2 astetta. Yöllä oli tullut muutama sentti uutta lunta, mutta kaiken kaikkiaan olosuhteet olivat erinomaiset. Petteri lähti ensimmäiselle puoliskolle seuraksi, mikä oli tietty hieno homma, sillä jos koko matkan olisi joutunut yksin juoksemaan, niin aika tylsäksi olisi käynyt. Ensimmäinen osuus suuntautui Ala-Lemun ja Vaarniemen luontopoluille. Sieltä koukattiin Rauvolanlahden pitkospuita pitkin Luolavuoreen, mistä Skanssin kautta takaisin kotiin. Ala-Lemun ja Vaarniemen polut olivat hyvässä kunnossa ja maasto oli aika helppoa juosta, kun alueelle tyypillinen juurakkohelvetti oli tasoittunut lumentulon myötä. Loppumatkasta vedettiin pientä siksakkia, kun näytti, ettei mittariin tule ollenkaan riittävästi kilometrejä. Tästä syystä loppumatkaan tuli myös hiukan suunniteltua enemmän tieosuuksia. Ekalle osuudelle tuli lopulta pituutta n. 28km ja keskinopeus suunniteltua kovempi, eli 6:40 min/km. Tämän jälkeen pidin kotona 20 minuutin huoltotauon. Söin hiukan, täytin juomarepun ja vaihdoin sukat, pipon ja hanskat kuiviin. Petteri lopetti tähän ja matka jatkui yksin.
Toinen osuus oli tarkoitus juosta Vaalan ja Varissuon kautta Littoisten järvelle ja sieltä Pääskyvuoren kautta takaisin. Tauon jälkeen fiilis oli ihan hyvä ja lähdin reippaasti liikkeelle. Lausteen takana polut olivat vähemmän käveltyjä, joten pohjat olivat aika pehmeät ja juokseminen alkoi aika pian tuntua hiukan raskaalta. Varissuon "pikataipaleen" alussa, eli n. 6km tauon jälkeen jalat alkoivat painaa todenteolla. Tässä kohtaa mittarissa oli matkaa n. 34km ja alkoi tuntua siltä, että loppumatkasta saattaa tulla aika raskas. Sykedatastakin näkyy, kuinka sykkeet lähes romahtivat, eli tässä vaiheessa energiavarastot ilmeisesti tyhjenivät, enkä enää loppumatkan aikana saanut tilannetta korjattua. Littoisten maastoissa meno alkoi sitten muuttua todella synkäksi. Ainuttakaan ylämäkeä en jaksanut enää juosta ylös ja muutenkin kävelypätkiä alkoi tulla enenevässä määrin. Reilun 40km kohdalla olin jo antamassa periksi, sillä vasen polvi ja pohje alkoivat kipeytyä sen verran, että juoksuaskelien ottaminen alkoi käydä vaivalloiseksi. Ajattelin, että olisin soittanut kyydin itselleni Littoisten uimarannalle, mutta katsottuani kelloa, totesin, että pienempi tytär on just päiväunilla, joten eihän sieltä kukaan pääsisi minua hakemaan. Ei muuta kuin särkylääkettä naamariin ja tossua toisen eteen. Ei se vauhti juurikaan parantunut, mutta kipu hiukan helpotti. Päätin pitää alkuperäisestä reittisuunnitelmastani kiinni ja oikeastaan vain ihan loppuosassa jätin n. 2km maastopätkän juoksematta. Sain lopulta nilkutettua kotiin ja toiselle osuudelle tuli matkaa n. 24,5km ja keskinopeudeksi 8:34 min/km. Hiukan meno siis hyytyi.
Kokonaismatkaksi tuli tasan 53km, eli aika paljon jäin tavoitteesta. Juoksuaika 6h 40min ja tauon kanssa aika tarkka 7h. Pari kilometriä olisi toiselle kierrokselle saanut helposti lisättyä, mutta ei tuosta alkuperäisestä suunnitelmastakaan 56 kilometriä enempää olisi tullut. Ei tämmöistä matkaa nyt oikein kehtaa vielä ultraksi kutsua, mutta olipahan kuitenkin itselleni pisin yksittäinen juoksumatka. Aika kovaa touhua tuo lumessa juokseminen lopulta oli ja nöyryyttä tuli taas opittua. Jos ensi vuonna esim. Mammuttimarssille tulee osallistuttua, niin ainakaan kovin äänekkäästi ei tarvitse etukäteen henkseleitä paukutella. On tuo ylipitkän matkan juokseminen sellainen taitolaji, jota ei näköjään sitäkään ilman harjoittelua opita. Noh, mutta tulipahan juostua ja opittua taas kaikenlaista. Ehkä tästä itsenäisyyspäivän lenkistä voisi koittaa tehdä vuosittaisen tavan ja ensi vuodeksi venyttää reittiä sen 5-10km. Ensi vuonna Jani ja Petterikin juoksevat koko matkan, niin ei tartte yksin puurtaa. Vai mitä?
Inov-8 Roclite 315
The Weapon of Choice: Inov-8 Roclite 315 + Footbalance Dynamic pohjalliset
Nuuksion maastomaran jälkeen totesin Salomonit itselleni sopimattomiksi pitkälle matkalle. Huolellisen internettutkimuksen jälkeen päädyin Roclite 315:iin, jotka ovat Inov-8:n mallistosta nimenomaan pitkän matkan maastojuoksuun tarkoitetut. Kenkä ei ole paras mahdollinen missään olosuhteissa, mutta tasaisen hyvä kaikkialla. Pitää märällä kalliolla ja lumella hyvin sekä pehmeässä maastossa riittävästi. Lisäksi lesti on leveähkö, joten pitkälle matkalle on tilaa myös jalan turpoamiselle. Footbalancen pohjalliset paransivat kengän jo valmiiksi hyvää istuvuutta edelleen. Juoksun aikana sukat olivat märkinä 2/3 matkasta, eikä silti jalkoihin tullut yhtään rakkoa. Luksusta. Kesäisessä maastokäytössä pohjallisia pitää testata tarkemmin, sillä arvelen, että paksuhko pohjallinen saattaa heikentää tuntumaa maastoon. Tästä lisää keväämmällä.
Viimeisimmät artikkelit
- b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016
- LarZ vs. Vantaan puolimaraton
- Janin kisat 2015
- Teemu @ Marathon du Mont Blanc 80km
- Teemu @ Suomi-juoksu 60km