b00t – Seikkailut Sekalaisia seikkailuja ja muuta puuhastelua

FMotR01 @ Spring Adventure

Family Men on the Run otti etäisyyttä arkeen ja pakoili perhe-eloa ottamalla osaa Spring Adventuren kuntosarjaan. Paikalle päästiin uskollisen Datsunin kyyditsemänä. Ilmoittautuminen kun oli hoidettu ja ohjeet karttoineen saatu niin ei kun autolle repimään sukkiksia jalkaan ja miettimään mitä reppuun pakkaisi. Varusteet saatiin lopulta kuntoon ja pienten arpomisten jälkeen reppuun jäi kuminkorjaustarvikkeiden lisäksi muutama energiapatukka, juomaa ja järjestäjän vaatimat tilpehöörit.

Valmistautuminen

Maaliviivalle siirtyessä olin vielä hieman epävarma mitä rasteja ja missä järjestyksessä pitäisi poimia. Onneksi kanssakilpailijat vastasivat typeriin kysymyksiini. Ensimmäinen osuus oli muistisuunnistus, jossa piti hakea rasteja yksi kerrallaan. Jokaisella neljällä rastilla oli oma karttansa hiekkakentän eri kulmissa. Hetken ihmeteltyämme tajusimme pelin hengen ja rennosti peesailimme tämän prologiosuuden läpi.

Toisena osuutena oli maastopyöräily. Kun lenkkarit olivat vaihtuneet pyöräilykenkiin pääsimme matkaan. Pyörä tuntui kulkevan ihan hyvin, vaikka juoksentelu tuntui raskaalta muistisuunnistuksessa. Saimme kärkijoukkueet kiinni Påminnen laskettelukeskuksen juurella, jossa odotti yksi kilpailun kohokohdista. Rinteen tarpominen ylös kolme kertaa pisti sykeen nousemaan ja reidet huutamaan. Ei käynyt kateeksi kilpasarjalaisia, jotka taisivat viisi kertaa kirmata rinnettä. Rinnerääkistä selvittyämme ampaisimme porukan ensimmäisinä matkaan rinnettä alas turhia jarruttelematta.

Johtoasema oli menetetty maastopyöräilyn loppupuolella ja saavuimme vaihtorastin kautta melontaan toisena. Vuoden takaiset Arctic Circle 24:n melontaongelmat kummitellen takaraivossa lähdimme kauhomaan. Keli oli mitä parhain ja kanoottikin tuntui jopa etenevän. Tästähän pystyi jopa nauttimaan.

Melonnasta juoksuosuudelle. Rastit löytyivät helposti ja pian olimmekin jo takaisin melontapaikalla aloittamassa wet run -osuutta.

Wet runin ensimmäiselle rastille kiersimme kuivin jaloin kuivaa maata pitkin. Rastille saavuttuamme ei rastia näkynyt missään. Emme käsittäneet tilannetta. Karttaan rasti oli merkitty niemen kärkeen, mutta niemen kärjessä ei ollut merkkiäkään rastista. Juoksentelimme 5-10 minuuttia ympäriinsä, kunnes pari sai minut järkiini ja jätimme rastin väliin. Uimme joen keskellä olevaan saareen jossa seuraavan rastin piti olla. Vesi tuntui todella kylmältä ja keho tuntui kangistuvan puolessa matkassa. Matkaa oli kuitenkin vain muutama kymmenen metriä, joten selvisimme tästäkin. Saaressa huomasimme, että sieltäkin puuttui rasti. Tänne emme jääneet etsimään vaan jatkoimme takaisin melontapaikalle muutaman kirosanan lausuttuani. Seuraavalla rastilla kävi ilmi, että wet runin rasteja oltiin vasta viemässä paikoilleen. Järjestäjän pieni moka siis.

Viimeisenä osuutena oli kaupunkisuunnistus. Aloin olla energian tarpeessa, joten ajattelin ottaa salaisen aseeni käyttöön. Kaivoin repusta Scho-Ka-Kola suklaarasian. Pettymyksekseni huomasin, että tämä natsienkin aikoinaan käyttämä ruskea kulta oli imaissut vettä Mustionjoesta purkkiinsa. Viimeiset hölkät oli siis selvittävä ilman tätä ihmeainetta. Wet runin pettymyksistä selvittyäni lähdimme märät legginsit jaloissamme ja pyöräilykypärät päässämme kirmaamaan ympäri Karjaan keskustaa. Saimmekin osaksemme huvittuneita ja ihmetteleviä katseita.

Maalissa olimme toiseksi kiireisimpänä joukkueena ajalla 4h 2min. Rata oli ainakin omalle kunnolleni ihan sopiva. Haastetta riitti, mutta jaksoin kaatuilla maaliin saakka. Sen verran oli mukavaa, että päätimme ilmoittautua jo No Limit Adventuren kuntosarjaan.