Teemu @ Nuuksio Classic
startti
1.9. oli vuorossa ensimmäistä kertaa järjestettävä. Nuuksio Classic Trail Maraton. Lähtökohdat eivät olleet ihan parhaat mahdolliset, sillä palautuminen edellisen sunnuntain Myllyn pyöräilystä oli tavallista hitaampaa. Oikea pakara vihoitteli puoleen viikkoon asti, joten kävin juoksemassa ainoastaan lyhyen palauttavan lenkin ja yhden väkisin puristetun ja lähinnä kamojen testaamisen kuluneen maastojuoksun. Sääennusteetkin olivat torstaille asti sangen masentavia (reilusti vettä) ja oli jo lähellä etten joutunut kenkäkaupoille hakemaan nastalenkkareita, sillä nykyiset maastojuoksukengät eivät pidä märällä kalliolla tippaakaan.
Sääennuste parani ja jalat tokenivat jokseenkin kuntoon, joten ei ku juoksemaan. Lähtöviivalle asettui 212 juoksijaa. Tapahtuma veti puoleensa selkeästi kokeenempia juoksijoita, kuin tyypilliset kuntomaratonit yleensä. Porukasta näytti puuttuvan kokonaan "Mennään firmanporukalla juoksemaan maratoni 6 tuntiin" -tyyppiset osallistujat. Tämä lienee hyväkin asia, sillä maraton maastossa on vaativuudeltaan kuitenkin hiukan eri luokkaa kuin tasaisella asfaltilla.
Startti oli kello 10 ja täsmällisesti päästiin matkaan. Omasta vauhdista ei ollut oikein etukäteen käsitystä, joten olin lähtöviivalla suunnilleen porukan puolessa välissä. Edemmäskin olisi näköjään voinut mennä, sillä ensimmäisen 10km aikana ohituksia tuli tehtyä aika paljon.
Eka pätkä (0-11km) meni enemmän tai vähemmän letkassa juosten ja sopivissa paikoissa sijoituksia parannellen. Juoksuvauhti asettui jonnekin 6.00-6.30min/km tasolle. Jalat tuntuivat hyvältä, kunhan koneen sai käyntiin n. 5km jälkeen. Kilometrit 9-11 olivat alunperin mainostettu kisan raskaimmiksi. Ja olihan ne sitä. Tuolle pätkällä osui tolkuttoman pitkät alaspäin vievät puurappuset ja homma huipentui (kirjaimellisesti) Solvallan laskettelumäen päälle, missä sijaitsi ensimmäinen tankkauspiste Muistelisin, että jossain sanottiin, että tuolle pätkällä tuli nousumetrejä 170 ja laskumetrejä 50. Ihan riittävästi korkeusero sanoisin. Juomarepussa oli vettä riittävästi, joten tankkauspisteellä ei tarvinnut pysähtyä ja juoksu jatkui.
Toinen pätkä (12-26km) meni edelleen aika sujuvasti. Väki väheni poluilla ja pääsin juoksemaan ns. omaa juoksuani. Vauhti pysyi jotenkuten vakiona, vaikka maasto muuttui vaativammaksi jossain 20km tienoilla. Oli kalliota, juurakkoa ja lyhyitä, mutta jyrkkiä nousuja ja laskuja. Juoksu ei ollut mitenkään rullaavaa eikä sujuvaa maastosta johtuen, mutta kilometrit tuntuivat taittuvan tasaisella tahdilla. 26km kohdalla oli toinen huoltopiste, missä täytin juomarepun sillä ajatuksella, että kolmannella huoltopisteellä (n. 34km) ei tarvitse enää pysähtyä.
Kolmas pätkä (27-34km) oli synkkääkin synkempää taivaltamista. Huoltopisteen jälkeinen ensimmäinen kilometri oli pirun vaikeata maastoa ja tuntui, että juoksu ei lähtenyt kulkemaan lainkaan pienen tauon jälkeen. Toki tässä vaiheessa alkoi jalkakin jo vähän painaa ja kaikkien asioiden summana välille 29-32km osui todella paha vaihe. Vatsa alkoi oirehtia geelejen tankkaamisesta ja takareisissä alkoi tuntua orastavia kramppeja. Ensiapuna heitin huiviin kertalaakilla buranan, suolatabletin ja energiageelin, mikä aiheutti hetkellisen oksentamisen tarpeen, mutta meni suht nopeasti ohi, eikä varsinaisiin laattahommin tarvinnut ryhtyä. Sitten vain yritin lyllertää eteenpäin ja odottelin, että douppaus alkaisi vaikuttaa. Ja alkoihan se. 34km kohdalla fiilis oli jo merkittävästi parempi ja tässä kohtaa uskalsin alkaa vilkuilemaan kelloa ja räknäämään, josko 5 tunnin alitus olisi edelleen mahdollinen.
Loppu (35-42km) sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Pientä sadetta alkoi tihkuttaa, mikä liukasti paljaat kalliot ja pakotti varomaan niillä pätkillä aikaisempaa enemmän. Kello kertoi, että mikäli pystyisin loppumatkan pitämään n. 7.20min/km vauhdin, niin viiden tunnin alitus pitäisi vielä olla mahdollinen. Tuo on sellainen vauhti, että kunhan jaksaisin juoksuaskeleita ottaa loppumatkan, niin siihen pystyy. Jos menee kävelyksi, niin ei pysty. Sain pidettyä riittävää vauhtia yllä ja voimat tuntuivat riittävän ihan hyvin. Toki vauhti putosi n. 30s/km alkumatkaaan verrattuna, mutta juoksu tuntui silti ihan hyvältä. Järjestäjät olivat olleet myös reittisuunnittelussaan fiksuja ja viimeiset 5km olivat sangen helppoa maastoa, joten vauhtia oli helppo pitää yllä. Viimeisessä mutkassa ennen 300m maalisuoraa meinasin tosin vetää märällä kalliolla ukemit, mutta sain akrobaattisten liikkeiden jälkeen pelastettua tilanteen ja sain juostua maaliin ilman kaatumisia. Kello pysähtyi aikaan 4.57:34, eli 5 tuntia alittui kirkaasti.
Solvalla ~10km
Hyvinhän se siis meni. Ajattelin etukäteen vaatimattomalla maastojuoksukokemuksellani, että aika asettuu johonkin 5-6 tunnin paikkeilla. 5.30 alitukseen päätin olla tyytyväinen. Siihen nähden juoksu onnistui siis erinomaisesti. Salaa myös toivoin ehtiväni 50-sakkiin, mutta ei ihan onnistunut, sillä sijoitus oli 53. Mitään poikkeuksellisia ongelmia ei matkalle osunut vatsan kramppaamista ja sukkien kastumista (jo 5km kohdalla) lukuunottamatta. Päköihin hiertyi märistä sukista melko messevät rakot, mutta nekään eivät merkittävästi häirinneet juoksemista. Repun viilleekket hiersivät kaulaan komeat fritsut, mutta aika vähillä vaurioilla tästä selvittiin. Tankkaukseen käytin 4 pussia geeliä, 1,5 energiapatukkaa ja reilut 2l vettä. Vettä meni hämmentävän paljon ottaen huomioon, että keli oli suht viileä (+15), mutta parempi liikaa kuin liian vähän. Juomareppu tyhjeni 41km kohdalla, joten eipä sitä liikaakaan ollut mukana.
Hieno kokemus, hieno reitti ja erinomaiset järjestelyt. Ensi vuonna sitten 50. parhaan joukkoon!
Juoksukuvat otti Ville Honkamäki. Kiitos.
Speedcross 3
The weapon of choice: Salomon Speedcross 3. Erinomainen kuivan kelin maastojuoksukenkä, mutta ongelmana on märänkelin ominaisuudet. Metsässä tuppaa aika usein olemaan märkää tai ainakin märkiä paikkoja, joten ongelmia siis on. Kenkä on märällä kalliolla liukkaampi kuin jäällä ja päällikangas ei pidä yhtään vettä, joten päästää kosteuden heti kenkään sisällä ja kastelee sukat. Kengästä on tullut uudempi CS-versio, jossa kosteudenkesto on parempi, mutta mun kengissä sitä ei ole. Kenkä on omaan jalkaani sen verran napakka, että märkä sukkaa hiertää jalan välittömästi rakoille. Jatkossa juoksen tällä ainoastaan takuukuivassa maastossa, mutta muutoin "ei jatkoon" ja kenkäkauppa kutsuu (taas).
Stockholm Extreme 2012 – Great Experience We’d Say
In mid Aug b00t attended Stockholm Extreme, a 24-hour race held in the city of Stockholm and around its beautiful archipelago. After a long 24 hours the team crossed the finish line in 16th place. This is what the team members (L = LarZ; J = Jani; Pe = Petteri; Pa = Pasi) think of the race after having slept on it for a few weeks.
1. Why did you decide to take part in the race in the first place?
(L) To experience first longer race.
(J) SE was one of the few nearby 24-hour races that did not include inline skating. I am not keen on skating or have my own pair of inline skates. As the sport is constantly growing in popularity within 24-hour adventures I assume I have to buy a pair next year.
(Pe) Stockholm Extreme is easy to reach from South West Finland where I live. But what actually counted was that I had the chance to buy low-priced beer sold on the Finnish-Swedish ferries.
(Pa) I was "forced" by one member of the team. Thanks to Pete!
2. How did you prepare for the race?
(J) Unfortunately, the pre-season did not go as planned, with me just being too busy doing other things or having caught the snuffles which kept me from training and racing properly. However, with a hard program I managed to get in tip-top shape right before the race. In terms of having the required equipment I had to buy so many new sport gears that I almost went nuts. 🙂
3. What was your favorite part/moment of the race?
(J) Kayaking at sunset was a top-notch experience, with only a slight breeze brushing over the serene Stockholm archipelago. Orienteering in the sea was just perfect.
(Pe) It was the first time I had the opportunity to paddle with a kayak, do the cave swim and rappel down the 80 meter high building, all nicely wrapped up in one race and one race only. I would not have missed it for the world.
(Pa) Finnish line! Well, during the evening and night time it was so quiet and sea was so calm. Only a bit fogg over the sea but the moon helped navigating. Cycling and paddling during the night time was very nice. Almost dry conditions.
4. What was the most challenging/painful, yet rewarding experience of the race?
(L) Feeling the cold after paddling stages. It was freezing!
(J) Swimming in the dark cave in the third stage was comparable to "once in a life time experiences". I guarantee you I definitely would not go there in any other circumstances. I mean, the water was freezing cold and we were already shivering from the clothes that got wet while kayaking. Yet I would not have wanted to miss this experience. But doing it once is enough.
(Pe) Swimming made me the most nervous before the race but in the end I had no problem with that at all in any of the stages.
5. What was it in the race that made you feel strong?
(J) Swimming in the cave made me excel myself. I just had to believe that while I was shivering I would still get warm again as long as I just kept on going. Night time orienteering was also an ultimate experience as it perfectly added to the challenge we faced after the cave swim.
(Pe) The trekking (night orienteering) between the kayaking stages. Although it was night and everything, I mean I was cold and could not see much because it was completely dark, I pushed to the limits and it just felt great.
6. What was it in the race that made you feel discouraged?
(J) The trekking stage before the break. My legs were stiff and I was close to fall asleep so I did not feel like running. Given we all remembered how cold the water was in the cave the worst thing was that at the end of the stage we had to swim a few hundred meters onshore on another island. Amazingly, the water felt warm yet refreshing. That swim gave me a lot of energy which I needed as we did not have the time to sleep in the transition area – not even to have a short nap.
(L) Couple of big route choice mistakes in mtb...
(Pe) They no longer sell low-priced beer on the Finnish-Swedish ferries, them greedy phonies.
(Pa) Technical cycling path at the end of the race in addition to no good sleep over previous nights. I wasn´t "cool and collecting" enough resulting broken rear derailleur. I was ready to give up at that point. This caused minutes of loss for the team's result. After arriving back to main streets of Stockholm I started to feel much better. Swimming in the cave was not so nice...but after all...well not so nice anyway.
7. What was it in the race that made you feel satisfied?
(J) I am pretty satisfied with the fact that I made it all the way to cross the finish line. I have now proven myself that I have what it takes to enter a 24-hour race and next time it is not just to get through the race, it will also be about competing against other teams, you know what I mean.
(Pe) I go with the last one and say that despite everything we had to go through we survived to the finish line.
(Pa) Wery well organized happening over all! Personally managed to go through the race without any dehydration, bad cramps or bad chafes (thanks to tape, Compeed stick and waseline...and Magnesium). It was first time to use rope to hang in the air; and 80m high; wow, nice! -> So I found I'm not afraid of heights ;). It was also first time to use kayak...I was a bit afraid of getting swiming, but managed to stay on board and finally could do some real work too.
8. What was that thing which makes Stockholm Extreme different from other races?
(J) Although I am not a long-time adventure racer I do not have a choice but to answer coastaleering. Typically coastaleering is about swimming and running close to the shore, now it was about swimming on an air mattress in the sea and trying to get onshore on one island, then next, and so it went on until we got to the transition area. And while on these islands we always had to climb to the highest top point which was not easy at all since there were no clear paths. Remember that we had to carry the air mattresses all along.
(Pa) Competitions I mostly do are like Biathlon, orienteering, RinkBandy...) and lasts mostly less than hour. This was over all first time for me to participiate any kind of Extreme competition. So this was totally something new and different.
9. Are you coming back next year?
(J) The race was well organized, thanks to Ulf and co. I will come back as long as I have the opportunity to do so. Thank you Stockholm Extreme.
(Pe) Sure if there is nothing compelling on my schedule.
b00t would like to take the opportunity to thank team Axa-adidas for these questions. We borrowed them without asking permission, hope you do not mind! See how Axa-adidas answered the questions here.
Teemu @ Myllyn pyöräily 125km
26.8. ajettiin Raisiossa 11. Myllyn pyöräily ja itse osallistuin tapahtumaan neljättä kertaa. 2008 oli ensimmäinen kerta noviisina maantiepyörälijänä, 2009 sama reitti fiksillä, 2010 ajoin nyttemmin ohjelmasta poistuneen Skandinavian Myllyn (240km) ja vuosi 2011 jäi väliin selkävamman vuoksi. Nyt oli siis ohjelmassa paluu Jättimyllyn reitille (125km) ja fiksillä tottakai.
Sääolosuhteet olivat totuttuun tapaan hyvin epävakaat ja alustavissa sääennusteissa sunnuntaille luvattiin tolkutonta vesisadetta. Tästä johtuen oma ilmoittautuminen jäi perjantai-iltaan, jolloin ennusteet paranivat sen verran, että sateen luvattiin alkavan vasta sunnuntai-iltana. Yleensä en ole ihan näin sokerinen, mutta nyt on tulevassa ohjelmassa tärkeämpiäkin tapahtumia ja itsensä sairastuttaminen vesisadepyöräilyllä ei juurikaan napostellut. Noh, lähtöviivalle kuitenkin päästiin kolmen miehen fiksijoukkueella liikkeelle ja mukana olivat lisäkseni Kaitsu, joka on meikäläisen vanha taistelupari näissä pyöräilykoitoksissa ja Eetu, jonka kanssa Jani on seuraavana viikonloppuna menossa kisailemaan Snowflakesiin.
Saattoajo jatkui Kerttulasta Naantalin Kuparivuoren yli ja kokemus on osoittanut, että saattoajon päättyessä kannattaa olla kärjessä, sillä etujoukko lähtee yleensä kuin tykinsuusta heti saaton loppuessa. Parantelimme siis asemia saattoajon aikana ja olimme hyvillä paikoilla, kun vapaavauhti alkoi. Tuttuun tyyliin Rymättyläntiellä heti vapaavauhdin alettua ajettiin ensimmäiset 4-5km lähes 40km/h keskinopeudella ja pääjoukosta näytti heti irtovan n. 10 hengen porukka, joka ajoi vielä hiukan lujempaa. Yritettiin hetki ajaa tätä porukkaa kiinni, mutta ei onnistunut ja näin ollen tyydyin asettumaan varsinaisen pääjoukon kärkeen. Kaitsu yritti vähän pidempään, mutta pääjoukko ajoi miehen kiinni Merimaskun tienoilla ja tämän jälkeen ajettiin samassa porukassa. Eetulla oli vähän turhan lyhyet välitykset, joten mies jäi alamäissä jälkeen jo tässä vaiheessa ja seuraavan kerran näimme vasta maalissa.
Ekat 70km oli ihan kohtuullista ryhmäajoa ja vauhti pysyi reippaana (35+). Jossain Mietoisten tienoilla pitkässä ylämäessä pääjoukko alkoi hajoamaan ja porukasta irtautui n. 6 hengen ryhmä, johon yritimme mukaan. Ihan ei vauhti taaskaan riittänyt ja tästä alkoikin sitten varsinainen ajaminen. Loppumatkan vedimme Kaitsun kanssa vuorovedoin käytännössä kahdestaan. Letkaan tuli mukaan matkan varrelta irtiottoryhmistä pudonneita kuskeja, mutta vetoapuja näistä ei juurikaan saatu. Reilun satasen kohdalla saimme sen uhanneen vesisateenkin niskaamme ja n. 5 minuutin ajan tuntui kuin olisi ajanut autopesulan läpi. Näkyvyys täysi nolla ja kaikki kamat minuutissa läpimärät. Ehdin ajatella sadetakin päällevetämistä, mutta sitten oli jo myöhäistä. Sade loppui kuitenkin yhtä nopeasti kuin alkoikin ja kamatkin ehtivät sukkia lukuunottamatta kuivua loppumatka aikana. Viimeisellä 20-30 kilometrillä ei ihmeitä tapahtunut. Yritettiin parhaamme mukaan pitää vauhtia yllä, vaikka hiukan alkoi jo jalka painaa.
Myllyssä ei ole ajanottoa, eikä sijoituksia jaeta, mutta arvioisin, että meidän edeltä maaliin tuli about 15 ajajaa. Ei siis pöllömpi suoritus, kun osallistuja oli kuitenkin 600. Etukäteen ajateltiin, että 3.40 voisi olla hyvä tavoiteaika ja tämä alittui kirkkaasti. Loppuaika Garminin mukaan oli 3.39:55, eli jäi vielä löysääkin. Taukoja ei pidettyä, sillä eväät (2 patukkaa, 2 geeliä) ja juoma (1,5l vettä juomarepussa) riittivät mainiosti. Ajonaikainen keskinopeus oli siis 34,1km/h ja vapaavauhdin keskari 35,0km/h. Kehtaan itsekin sanoa, että aika ***vetin kovaa mentiin. Eetu saapui maaliin n. 20 minuuttia myöhemmin alittaen juuri 4 tunnin ajoajan. Kunnioitettava 31+ km/h keskinopeus siis Eetullakin.
Tarkempaa tietoa Garminista. Maksimisyke on pielessä, mutta muuten data on paikkansapitävää.
Tapahtumasta jäi hyvä maku suuhun (taas kerran). Liikenteenohjaus jätti hieman toivomisen varaa, mutta muuten oli hyvä meininki. Sääolosuhteet olivat pääosin loistavat ja ryhmäajo kohtuullista, mikä on tällaisissa tapahtumissa harvinaista. Omat limitit tuli haettua, sillä fiksillä en usko tuollaista matkaa kovempaa pääseväni. Kovempaan keskinopeuteen tarvisi laittaa vieläkin raskaampaa välitystä ja sen jälkeen ylämäet alkavat muuttua melko murhaaviksi.
Mylly on mukava lähitapahtuma (turkulaisille) ja kuuluu varmasti jatkossakin loppukesien ohjelmaani. Millä kalustolla seuraavaksi mennään, jää nähtäväksi.
Kokemuksia varusteista ja verkkokaupoista
Seikkailukisoihin osallistuminen kysyy kaikenlaisia varusteita. Osa niistä on välttämättömiä (esim. maastopyörä, pyöräilykypärä, ensiapulaukku, ajovalot, melontaliivit, juoksutossut, jne.), moni kuitenkin lähinnä suoritusta helpottavia (esim. ajolasit, puhvi, pyörän karttateline, trangia, jne.).
Joissakin seikkailuissa (esim. multisport-cupin kisat) järjestäjät varaavat kilpailijoille välttämättömiä välineitä. Melontaosuuksilla kanootin lisäksi saattaa löytyä myös melontaliivit ja mela, joten kaikkia välttämättömiäkään varusteita ei aina tarvitse hankkia itse. Elokuussa (2012) järjestetyssä Stokcholm Extremessä kilpailijoiden piti kuitenkin huolehtia monista tällaisistakin varusteista omakohtaisesti (kanoottia ja meloja ei tarvinnut ottaa mukaan).
Omalla puutelistallani olivat seuraavat välttämättömät ja muuten vain tarpeelliset tuotteet:
- Pyöräilykypärä (välttämätön)
- Melontaliivit ja pelastuspilli (välttämättömät)
- Kompressiosäärystimet (tarpeelliset)
- Ajovalon vara-akku ja otsapanta (välttämättömät)
- Kiipeilyvaljaat, lukkolenkki ja kasi (välttämättömät)
- Puolipitkät kompressiotrikoot (tarpeelliset)
- Satulalaukku (tarpeellinen)
- Ajovalon kypäräkiinnike (tarpeellinen) ja
- Mini-Trangia (tarpeellinen).
Pyöräilykypärän ja satulalaukun hankin Foxcompista, Magic Shine -valon vara-akun ja otsapannan Taskulamput.fi:stä, melontaliivit Welhonpesästä, kompressiosäärystimet Wellness and Artsista, trikoot Salon Sportiasta, Trangian Partioaitasta ja kiipeilytarvikkeet Camusta.
- Foxcomp on turkulainen pyöräliike jonka omistajalla taustaa kovan tason DH-urheilusta. Asiantuntemusta löytyy ja palvelukin on asiakasystävällistä. Pistäydyin liikkeessä hakemaan satulalaukkua (korjausvälineet pois repusta tilaa viemästä), mutta mukaan tarttui myös edullinen Specializedin Align -peruskypärä. Entisestä kypärästäni oli irronnut kuori sisälmyksestä, joten ostos oli sikäli perusteltu. Jos sinulla muuten sattuu jo olemaan Magic Shinen valaisin, tämä kypärä sopii siihen erinomaisesti. Kypärän takaosa on nimittäin lähes pystysuora ja siihen saa näppärästi kiinnitettyä akun. Myös itse valon kiinnike istuu kypärään hyvin. Muista kuitenkin ottaa pehmikkeet pois ennen kiinnikkeen asentamista, sillä kiinnitystarrat ottavat niihin hanakasti kiinni.
- Taskulamput.fi ei kykene kilpailemaan Deal Extremen kanssa hinnoista mutta yrityksellä on tarjota hyvä asiakaspalvelu. Voit nimittäin ottaa yhteyttä myyjään reaaliajassa ja kysyä vaikkapa toimitusajoista. Toinen hyvä puoli on, että yrityksellä on oma puhelinnumero johon voi soittaa. Tällaista yksinkertaista palvelun luotettavuutta ja laadukkuutta parantavaa seikkaa en Valaisimesi.fi-sivustolta löytänyt. Tämän vuoksi päädyin tilaamaan varusteeni Taskulamput.fi-sivustolta. Toimitus saapui ehjänä ja ajallaan.
- Welhonpesä on perinteinen esimerkki internet-aikaan siirtyneestä kaupasta. Melontaan keskittyneellä yrityksellä on oma fyysinen myymälänsä, minkä lisäksi tuotteita saa myös verkkokaupasta. Tällä hetkellä luottokortilla maksava asiakas joutuu lähettämään tietonsa puhelimitse, mutta tässä on oma etunsa. Samalla saa nimittäin tietää tarkan toimitusajan. Mutta kuten sanotaan, asiakaslähtöisyys mitataan vasta ongelmatilanteissa. Yksi tilaamistani Hikon Multisport-liiveistä oli epäkurantti, toinen olkain oli kiertynyt. Myyjä lupasi kuittia vastaan korjata suutarin kulut, jotta olkain saatiin oikaistua. Ja näin myös tapahtui. Itse liivit olivat käytössä oikein kevyet ja toimivat, selkään saa juomapussin ja edessä vielä pari taskua vaikkapa energiapatukoille. Liivit eivät olleet meloessa tiellä ja ne sai helposti ja nopeasti päälle ja pois. Myös lyhyillä uintimatkoilla ne tuntuvat pysyvän kohtuullisen hyvin paikoillaan. Pelastuspilli täytyy hankkia erikseen.
- Wellness and Arts puolestaan on hiljattain toimintansa aloittanut urheilutekstiilejä ja -kenkiä myyvä yritys. Muutaman sähköpostikeskustelun perusteella voin kehua kauppiasta todella mukavaksi. Jos tosiaan satutte kärsimään pohjekrampeista, suosittelen lämpimästi Compressportin säärystimiä. Lyhyen käyttökokemuksen jälkeen voin todeta, että ne toimivat sekä seikkailu-urheilussa (jossa tasaista lihakset kuivattavaa menoa) että jalkapallossa (jossa pikaisia pyrähdyksiä, lukuisia hyppyjä ja toistuvia potkuja). Ei ole pohkeet enää sen koommin krampanneet. Niin, tuotteet saapuivat ajallaan ja maksun olisi halutessaan saanut nettipankkien lisäksi hoitaa myös perinteisellä paperilaskullakin.
- Camu on kiipelytarvikkeita ja -asusteita kauppaava muutaman liikkeen rypäs. Koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta kiipeilystä en ole yrityksessä aiemmin vieraillut. Kuten muissakin erikoisliikkeissä palvelu on asiantuntevaa ja sain mitä olin lähtenyt hakemaankin. Lisäksi kauppias antoi minulle tuntuvan alennuksen. Suosittelen.
Salon Sportiasta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, Skinsin trikoot (ihan edukkaat) tulivat sieltä ystäväni kautta. Partiovaruste taas lienee kaikille tuttu, ja toisinaan sieltä löytää kaikenkaista ihan kohtuuhintaan reilulla palvelulla höystettynä.
Terve!
Mä olen Teemu ja b00t:n uusin jäsen. Omaan lajivalikoimaan ei seikkailu-urheilu vielä ku
ulu, mutta paine on kova ja kiinnostustakin löytyy, joten ehkä jo ensi kaudella sitäkin itsensä kiusaamisen muotoa pitää koettaa.
Pääasialliset lajini ovat tällä hetkellä juoksu ja pyöräily kaikilla alustoilla ja kalustoilla. Pohjilla on monta vuotta vapaalaskua lumilaudalla ja kallio- sekä jääkiipeilyä, mutta iän, onnettomuuksien ja lasten myötä painopiste on siirtynyt noista adrenaliinilajeista enemmän puhtaan kestävyysurheilun puolelle. Kunto on hankittu maantiepyörällä, mutta pyöräilykuntoa olen tällä kaudella parhaani mukaan yrittänyt siirtää juoksun puolelle. Jatkossa tarkoituksena on harrastaa ja kisailla kaikissa lajeissa monipuolisemmin, sillä pelkkä maantiepyöräily on tämän kauden koitosten myötä alkanut maistua hiukan puulta. Maastopyöräkisailu kiinnostaa, mutta tällä hetkellä maastokalusto muodostuu fatbikesta ja fiksikrossarista, joten tämä asettaa omat rajoituksensa kisailuun, sillä kumpikaan pyörä ei ole järin kisakelpoinen. Fatbikella ehkä pitää tosin käydä aluesarjan xc-kisoissa kokeilemassa vauhtia. Toki tallista löytyy myös kisakireä maantiepyörä ja ns. katufiksi, jolla tulee noita lyhyempiä (<200km) maantiekuntotapahtumia ajettua.
Kaudella 2012 oli alunperin tavoitteena ajaa 10000 km fillarilla ja osalistua mahdollisimmaan moneen kuntoajoon, mutta tämä tavoite vesittyi jo huhtikuun tienoilla, kun talvella huvitti enempi hiihtää ja sitten päätin juosta kevätmaratonin, jota sitäkin varten piti hiukan treenata pyöräilyn kustannuksella. Kauden päätavoite oli kuitenkin jo viime lokakuusta alkaen maantietapahtuma Vätternrundan Ruotsissa. Tämän 300km järvenkierron ajoin kesäkuun puolivälissä todella rajuissa olosuhteissa suunnilleen tyydyttävään aikaan.
Tällä hetkellä kauden tikkilistassa on seuraavat tapahtumat:
Röret Runt 300 (300km maantiepyöräilyä Uudenkaupungin kuntoputkessa = SICK!). ~11h
Finlandia hiihto (50km pertsaa). 4h 18min
Masku Maraton (täysi matka). 3h 46min
Giro d´Espoo (116km maantie). 3h 07min
Vätternrundan (300km maantie). 9h 41min
Nyt on kaksi kuukautta vedetty happea ja seuraavan kahden kuukauden sisällä on taas tarkoitus hiukan suorittaa.
26.8. Myllyn pyöräily (125km fiksillä)
1.9. Nuuksio Classic Trail Maraton (polkujuoksu 42,2km)
22.9. Ruisrääkki (puolimaraton)
27.10. Kaarinan syysmaraton (täysi)
Lisäksi loppuvuoden aikana on tarkoitus osallistua aluesarjan xc-kisoihin ja epävirallisiin fiksicyclocrosseihin. Kunhan ny vaan paikat pysyy kunnossa, niin hieno syksy tässä on tulossa. Mutta joo, tällä hetkellä siis täyspainoisesti yksilösuorittamista, mutta jatkossa ehkä joukkuekisailuakin luvassa.
Mitä mukaan 24h-seikkailukisaan?
Tämän vuoden (2012) elokuussa kisailtu Stockholm Extreme oli minulle toinen 24 tunnin seikkailu. Ensimmäinen oli AC 2010.
Seikkailukisaan varustautuminen herätti ankaraa pohdintaa siitä, mitä kaikkea pitää ottaa mukaan. Lähdin ratkomaan pulmaa siten, että järjestin varusteet lajeittain, joita kisassa oli viisi: juoksua, pyöräilyä, coastaleeringia, laskeutumista ja melontaa. Päälle listasin varusteet joita tulin kantamaan mukanani ja mitä kaipasin huoltopisteillä ja ennen kisaa (sama kuin huolto). Vaikka osa varusteista (esim. ajohanskat) on tarpeen useammassa lajissa, on nämä merkitty vain yhteen paikkaan turhan toiston välttämiseksi.
Stockholm Extremen varustelista
| Pyöräily | Juoksu | Melonta | Coasta- leering |
Kiipeily | Mukana | Huolto |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Pyörä | Akku x 2 + otsa- panta |
Melonta- liivit ja pelastus- pilli |
Uima- patja |
Kiipeilyvaljaat | Juoma- reppu + puhvi |
Trangia + luha |
| Pyöräily- kypärä + valokiinnike |
Kompressio- säärystimet |
Kuoritakki | Uinti- räpylät |
Lukkolenkki | Kangas- teippiä + ihorasvaa |
Pussiruokaa & juoma- jauhoja |
| Pyöräily- housut & -kengät |
Juoksu- tossut & - sukat x3 |
Tekninen yläosa x 2 |
Laskeutumis- kasi |
EA-laukku (kyy- pakkaus & särky- lääkettä) |
Sipsejä + karkkia + kokista |
|
| Varakumi + minipumppu |
Lyhyet ja pitkät trikoot |
Vesitiivis suojapussi |
Ajohanskat | Magnesiumia & glukoosi- pastilleja |
Makuu- pussi + teltta |
|
| Rengas- rauta + BikeTool |
Trikoo- paita x 2 |
Kännykkä Minigrip -pussissa |
Sakset & yliviivaus- kyniä |
|||
| Etu- ja takavalo |
Energia- patukoita |
Kontakti- muovia (paljon) |
b00t @ Stockholm Extreme 2012
b00tin ensimmäinen pidempi seikkailukilpailu on nyt suoritettu Stockholm Extremen merkeissä. Tavoitteena oli päästä koko reitti läpi ilman cut-offeja ja siinä myös onnistuttiin.
Reitin suunnittelua
Kisan lähtö ja maali olivat Södermalmin keskustassa, joten paikan päälle mentiin satamasta pyörillä. Tavaraa oli mukana kiitettävästi mutta kaikki saatiin pyörien päällä kulkemaan. Paikalla oltiin jo hyvissä ajoin aamulla ja eväät ehdittiin hakea marketista ennen kisaan ilmoittautumista. Ilmoittautumisen jälkeen alkoi armoton tavaroiden pakkaaminen eri vaihtokasseihin ja reitin suunnittelu. Karttoja saatiin aikamoinen nivaska ja reitin pähkäilyyn meni aikaa mukavasti. Varsinkin alkumatka pois tukholmasta piti suunnitella kahdelle kartalle sillä varsinaisesta kisakartasta puuttui pyörätiet jotka sitten löytyi toisesta kartasta. Alkusäätöjen lopuksi vietiin pyörät talteen ja kuunneltiin järjestäjien viimeiset ohjeet kapteenipalaverissa. Sitten vain lähtöalueelle odottelemaan prologin starttia. Evääksi prologia varten haettiin vielä purilaiset viereisestä Burger Kingistä.
Valjaat kiinni
Prologissa meidän osuudet menivät järjestyksessä: suunnistus, soutu, suunnistus, laskeutuminen. Suunnistukset juostiin Södermalmilla ja myös Tukholman vanhassa kaupungissa. Kummatkin meni mukavasti jonon jatkona hölkäten. Ainut virhe sattui vanhassa kaupungissa, kun seurattiin ruottalaisia umpikujaan. Osuudet veivät aikaa alle puoli tuntia joten jokaisen jälkeen ehti hyvin lepäillä ennen seuraavaa starttia joka tapahtui aina tasatunnein. Ylivoimaisesti rankin pätkä oli soutu soutulaitteilla. Jokaisen joukkueen jäsenen piti soutaa yhteensä 2x1km ja vaihdot tapahtuivat lennosta. Osuuden ajaksi tuli sitten 8km käytetty aika.
Tuolta alas!
Soutulaitteesta näki suoraan oman sijoituksen suhteessa muihin samaan aikaan soutaviin joukkueisiin. Vajaan 4min rykäisyn aikana itsensä sai aika hyvin kokovartalohapoille. Soutu meni meiltä hyvin ja Pasi vielä teki ankkurina kaamean nousun ja tavoitti edellä olleen joukkueen. Viimeinen osuus prologissa oli meillä läheiseen kerrostaloon nousu ja sieltä laskeutuminen. Aikaa otettiin vain ylöspäin portaita juostessa joten laskeutumisen sai tehdä ihan rauhassa. Hyvä niin, sillä itsellä kyseessä oli ensimmäinen kerta koskaan valjaissa 🙂 Hyvin kuitenkin onnistui kasin käyttö youtubesta ja laivamatkalla saaduin opein.
Osuus 1, kartta 1
Osuus 1, kartta 2
Osuus 1, kartta 3
Prologin jälkeen edessä oli sitten varsinaisen kisan alku. Matkaan lähdettiin takaa-ajolähtönä ja me noin 17min kärjen perään. Alkumatkasta navigaattorina toimi enimmäkseen Petteri pyörätiekarttansa avulla ja itse lähinnä seurailin omasta kartasta missä mennään. Matka taittui hyvin ihan 2:s rastin lähelle mutta uusi kartasta puuttuva sähkömuuntamo oli katkaissut pyörätien ja jouduttiin kääntymään takaisin sekä hakemaan paremman reitin rastille. Matka jatkui pois päin kaupungista ja päästiin jo hieman polkemaan metsänkin puolelle. Yhdellä välillä äkäinen ruotsalaisrouva huusi jotain yksityisalueesta mutta onneksi ei osata ruotsia eikä siten mitään sellaisesta tietenkään tiedetty 🙂 4-5 välille oltiin suunniteltu suorempi reitti mikä osoittautui isoksi virheeksi... Ensin loppui tie ja sitten polkukin pikkuhiljaa hävisi alta. Onneks pienen etsimisen jälkeen taas löytyi. Matka rastille oli tosin hidasta pieniä polkuja pitkin ja aikaa meni hukkaan. Väli olisi pitänyt mennä hieman kiertäen isompia teitä pitkin. Loppumatka ensimmäiselle vaihtopaikalle meni rennosti rullaillessa.
Osuudet 2 ja 4, melonnat
TA1:llä sitten vaihdettiin melontakamat päälle, syötiin hieman evästä ja jatkettiin merelle ja kohti TA2:sta. Melonnan suunnistus hieman jännitti etukäteen mutta onnistui kuitenkin aikalailla täydellisesti. Etäisyyksien arviointi ei merellä ole ihan kaikkein helpointa ja piti vain luottaa siihen, että horisontissa siintävä saaren silhuetti oli juuri se minkä vasemmalta puolen oli tarkoitus mennä. Juuri ennen TA2 alkoi pimeä laskeutua. Rantautumisen jälkeen tuli sitten jonnin verran kylmä! Itsellä oli laittaa kuiva takki päälle mutta silti kylmästä tärinä oli tosiasia. Matkaa jatkettiin nopeasti juosten yösuunnistukseen. Suunnistuksen ensimmäinen rasti oli luolassa ja siellä olisi edessä muutaman metrin kahlaus vedessä rastille, tai niinhän me luultiin. Paikan päällä sitten selvisi, että kaikkien piti uida n. 15m jääkylmässä kanjonissa, kiivetä köysitikkaita kielekkeelle, leimata rasti ja sama takaisin! Ei muuta kuin paidat pois ja uimaan. Varsinkin kiipeäminen kielekkeelle täysin kohmeessa oli kohtuullisen haastava temppu. Kaikki kuitenkin perille päästiin ja myös pois. Yllättävän vähän kuitenkin paleli jatkaa matkaa märissä kamppeissa seuraavalle rastille. Paljon kylmempi oli melkein melonnan jälkeen.
Osuus 3, yösuunnistus ja luolauinti!
Loppu suunnistus meni ilman ongelmia ja noin 1.5h taivalluksen jälkeen saavuttiin taas kajakeille ja lähdettiin takaisin kohti TA1:stä. Toinen melonta oli hieman pidempi kuin ensimmäinen ja nyt oli jo täysin pimeää. Onneksi taivaalla loisti puolikuu ja saarten/rantojen silhuetit näkyivät hyvin. Edessä myös näkyi jonkun toisen joukkueen valoja ja näiden avulla suunnistettiin eteenpäin. Ekalle rastille mennessä luotettiin omaan reittiin ja saatiinkin ranskalaiset kiinni heidän tehdessä virheen. Meri oli lähes täysin tyyni ja melonta olikin yllättävän mukavaa treenikokemuksiin nähden. Nyt omatkin jalat mahtuivat kajakkiin hyvin ja jalkoja mahtui myös liikuttelemaan välillä. Ainut jännä hetki koettiin, kun parin saaren välissä vastaan tuli ilmeisesti rannikkovartioston vene kohtuu vauhdilla. Aallot oli sen verran tuimat, että hetken piti puhallella, kun pysyttiin pystyssä.
Osuus 5, kartta 1
Osuus 5, kartta 2
Melonnan jälkeen päästiin siis taas TA1:lle vaihtokassien luo. Tässä olikin sitten, jos mahdollista, vielä enemmän kylmä kuin TA2:lle tullessa! Ei varmaan koskaan ole paleltanut noin paljoa, ei edes umpihangessa -35 pakkasessa 🙂 Onneks saatiin tässä vaihdettua kuivat kamat niin vähän helpotti. Aika pitkälle silti piti polkea seuraavaa osuutta, että tärinä loppui ja alkoi hieman olo lämmetä. Tällä pyöräilypätkällä ennen ja jälkeen 13-rastin varsinkin Petterille kävi nukkumatti heittämässä oikein kunnon sorat silmiin. Uni meinasi tulla väkisin kesken pyörällä ajon useamman kerran. 'Onneksi' sitten etsittiin urakalla olematonta polkua ennen 14-rastia ja pahimmat väsyt hävisi pusikossa kiroillessa. Olisi tässäkin pitänyt ottaa hieman kiertävä varmempi valinta. Aikaa meni hukkaan varmaan taas ainakin se puolisen tuntia.
Osuus 6
TA3:lle jätettiin sitten pyörät ja matkaa jatkettiin jalan kohti yöpymispaikkaa. Tässä vaiheessa alkoi jo matka painaa ja oikeastaa koko 6-osuus mentiin kävellen ihan loppua lukuunottamatta. Rastit löytyi kuitenkin hyvin. Jännitystä aiheutti etukäteen lähinnä uinti 18-19 välillä. Onneksi merivesi oli kuitenkin todella paljon lämpimämpää kuin luolavesi ja aurinkokin oli jo noussut lämmittämään. 19-rastilla piti vielä kiipeillä kuilua pitkin leimaamaan ja sitten kohti TA4:sta ja lepoa!
TA4:lle saavuttaessa kärkijoukkueet heräilivät juuri teltoistaan mukavilta yöunilta 🙂 Meille jäi aikaa vain reilu tunti joten ehdittiin pastat keitellä, vaatteet vaihtaa ja uimapatjat pumpata. Unia ei siis saatu tällä kertaa. Itselle ei oikein pasta maistunut joten ruuaksi sai kelvata unelmatorttu ja ruotsalaiset valmisletut.
Osuus 7, uimapatjailu
Seuraavaksi lähdettiin isommalla porukalla yhteislähdössä coasteleerinkiin eli suomalaisittain uimapatjailuun. Kaikilla muilla oli hienot isot ilmapatjat ja meillä perinteiset muutaman euron lasten uimapatjat 🙂 Hyvin kuitenkin pinnalla pysyttiin vaikka jonkun verran muille annettiin tasoitusta. Rastit oli sitten tällä osuudella saarissa todella korkeiden ja jyrkkien mäkien päällä. Muutamassa kohdassa oli pakko oikein etsiä paikkaa mistä pääsi kiipeämään ylös. Välillä kauhottiin patjoilla toiseen saareen ja sitten taas könyttiin patjojen kanssa pusikoissa kohti mäen huippua. Maisemat oli hienot ja bättre folkilla meni varmaan aamukahvit väärään kurkkuun, kun huvijahdin vierellä kelluu porukkaa uimapatjoilla 😉 Petteri taisi tässä vetää ainoana koko kisasta patjailut selällään.
Osuus 8, kartta 1
Osuus 8, kartta 2
TA5:lla lahjoitettiin uimapatjat rannalla olleille lapsille, vaihdettiin taas pyörät alle ja lähdettiin viimeiselle MTB-osuudelle kohti tukholmaa. Tällä pätkällä oli tarjolla sitten todella teknistä polkua eli monin paikoin sellaista kivikkojuurakkoa, että pyörää piti taluttaa välillä pitkiä pätkiä. Tässä oli ilmeisesti monella ollut ongelmia ja meilläkin Pasin pyörästä meni takavaihtaja rikki. Onneksi oltiin niin lähellä metsäpätkän loppua (26-27 välillä), että Pasi pääsi metsästä pois. Tässä tehtiin sitten seuraava virhe, kun päätettiin lähettää Pasi tien viereen odottelemaan meitä. Tarkoitus oli hakea kolmestaan yksi polkurasti (27) ja jatkaa sitten matkaa Pasin kanssa. Pasille ei kuitenkaan tajuttu antaa karttaa ja sovittu paikka järven vieressä ei näkynytkään tielle asti. Tästä seurasi se, että Pasi meni hieman pitemmälle mitä osattiin ajatella ja ajeltiin sitten tietä edestakaisin muutaman kerran ennen kuin mies löydettiin. Mielessä kävi jo keskeytys mutta onneksi saatiin joukkue taas kasaan. Tästä kyllä opittiin, että porukkaa ei parane hajottaa missään vaiheessa. Niinhän ne tosin säännötkin sanoo, eli oma vika, kun lähdettiin kikkailemaan. TA6:sta hieman etsittiin sillan alta mutta sinne kuitenkin päästiin.
Maalia kohti!
Edessä oli enää viimeinen n. 11km juoksupätkä pitkin Södermalmia suunnistaen. Matkaa taitettiin vielä pääosin hölkäten. Rastit löytyi hyvin ja käytiin matkalla myös hakemassa mäkistä pirtelöt 🙂 Yhtä rastia hieman etsittiin ennen kuin muistin, että taisi reittikirjassa lukea yhden rastin olevan sisällä kisan sponsorin liikkeessä. Oveen koputtamisen jälkeen päästiinkin leimaamaan. Reittikirja oli jäänyt repun taskuun pyörille eli kävi jopa pieni munkki, kun muistettiin rastin paikka. Maaliin selvittiin viimeisenä koko reitin kiertäneenä joukkueena! Taakse jäi monta keskeyttänyttä/hylättyä ja yksi lyhemmän reitin kulkenut. Ilman paria isoa virhettä ja lopun sekoilua olisi aika ollu huomattavasti parempi. Hyvin saatiin kuitenkin pitkät kisat nyt avattua ja miehet jaksoi loppuun asti mukavasti. Talvella tiukkaa reeniä ja ensi kesänä kohti ensimmäistä todellista nonstop 24h seikkailua!
Kisan jälkeen oli sitten vielä edessä kävely kaikkien romppeiden kanssa takaisin TA6:lle minne pyörät jätettiin. Tämä olikin melkein kisan pahin pätkä, kun jalkapohjat alkoi jo pehmetä märistä vaatteista massaa keränneiden rinkkojen painon alla. Laivalle päästyä suihkun jälkeen ajattelin vähän makoilla ennen ruokailua ja heräsinkin sitten aamulla Turussa kun saavuttiin satamaan 🙂
Huipulla
b00t rokualla
Tetsun kanssa käytiin riipasemassa Rokua Geopark Challengen adventure-sarja. Paikan päälle mentiin jo edellisenä iltana ja käytiin vielä mökiltä pieni tiedustelulenkki kankaalla. Hienoa oli ja yöpuulle mentiin toivoa täynnä.
Aamulla aamupalat ja reitin suunnittelu sekä Vaalaan lähtöpaikalle. Omaa pyörää kasaillessa huomasin sitten, että takarengas oli reunasta päreinä ja sisäkumi paisto kivasti... Nooh sille ei paljon voinut tehdä ja luotettiin vaan, että kyllä se kestää 🙂 Sitten rengasta paikoilleen säätäessä meni vielä takajarrupalat mutkille ja ne piti ottaa poies... Nooh ei sitä takajarrua ennenkään ole käytetty 🙂 Pitää varmaan seuraavan kerran tarkistaa pyörän kunto jo kotosalla ennen kisoihin lähtöä.
Heti lähdöstä suoritettiin lyhyt kahlaus/uinti lähisaarelle ja takas. Sitten suoraan melomaan. Melonta menikin kohtuu kivasti, kun päätettiin jättää kanootti hetkeksi ja haettiin pari rastia juosten/uimalla. Melonnan jälkeen rullaluistelu, joka sekin meni ilman ongelmia vaikka questin jälkeen asfaltti oli aikamoista perunapeltoa. Seuraavaksi juoksuun jossa siinäkin rastit löytyi suoraan ilman kupruja. Ainoan hidasteen reissuun tuotti questi missä piti etsiä paperilappua pimeästä hallista joka oli ahdettu täyteen kaiken maailman romua. Lappua ei meinannut löytyä kunnes tajuttiin, että hallissahan on myös yläkerta jonne pääsi tietysti kaikkein pimeimmän huoneen nurkasta löytyneitä rappusia 🙂
-
- Melonta
-
- Rullaluistelu
-
- Juoksu
-
- Maastopyöräily 1
-
- Maastopyöräily 2
-
- Maaliquesti
Juoksun jälkeen lähdettiin maaliin asti vievään maastopyöräilyyn. Juoksun lopussa laskettiin, että vastaan tuli 3 paria pyörillä eli oltiin luultavasti neljäntenä ja reilu 10min kärkeä perässä. Pyöräilyn ekaa rastia ei oltu karttaan merkitty vaan ohjeeksi annettiin vain seurata retkeilyreittä ja leimata, kun rasti tulee vastaan. Alku olikin aikamoista pitkospuu taiturointia ja suossa sotkemista. Lopussa sitten hienoa kangasta ja harjanteita ylös alas. Kakkosrastille mennessä niskaan tuli kunnon kaatosade ja rastin kävin vielä hakemassa uimalla joen yli. Sitten luukutettiin selkeää baanaa pari väliä ja siirryttiin varsinaiselle rokuan kankaalle. Raskaita oli rokuan polut, eli pehmeää hiekkaa ja jyrkkiä penkkoja. Quest 2:lle noustessa sitten takarengas pamahti. Onneksi sain vaihdettua sisäkumia Tetsun kiipeillessä pookin tornissa ja aikaa ei mennyt hukkaan kuin muutama minuutti. Loppumatka menikin hieman hitaammalla tahdilla, takarengasta varoen. Maalissa vielä topografikartalla yhden rastin haku ilman ongelmia. Sijoitus oli lopulta kolmas, kun yksi edellä olleista oli jättänyt rastin välistä. Meillekin on aikaan lisätty jostain syystä 30min sakko. Hyvää reeniä saatiin kuitenkin ja seuraavaksi sitten kohti Stockholm Extremeä!
b00t @ No Limit Adventure
Petterin kisahimot olivat kovat ja kaikilla muilla tuntui olevan "parempaa" tekemistä kyseisenä No Limit -viikonloppuna. Onneksi Facebook pelasti ja Multisport Cup -ryhmästä löytyi uusi pula-ajan b00ttilainen Lauri A. aka. Bobo (http://bobonblogi.blogspot.fi/) sijaispariksi No Limit Adventuren kisasarjaan.
Kisa lähti käyntiin prologilla, jossa kartta piti painaa mieleen (tai piirtää itselle) ja hakea kirjaimet lappuun karttojen ja ilmakuvien osoittamista paikoista kisakeskuksen läheisen koulun pihamaalta ja ympäristöstä. Pienen härväyksen jälkeen saimme kirjaimet haettua ja siirryimme vauhdilla vaihtamaan pyöräilykenkiä jalkaan.
Pyöräily alkoi hieman varovaisesti tunnustellen. Ensimmäiset rastit löytyivät kuitenkin suhtteellisen mukavasti Laurin suunnistaessa ja minun peesatessa. Tämän lyhyen pyöräilyn jälkeen suunnistusvastuu siirtyi minulle. Ensimmäisellä vastuullani olleella rastilla oli edessä trail running quest. Polkujuoksu kulki ihan kivasti ja muutaman joukkueen jopa ohitimme tällä osuudella. Trail runningin jälkeen kengät taas vaihtoon ja pyörien päälle. Lisäsimme hieman vauhtia ja muutaman rastin jälkeen olimme kärjen kanssa samaan aikaan suorittamassa seuraavaa questia. Tarjolla oli prologin kaltaista toimintaa maastopyörillä. Questin rastit löydyttyä matka jatkui teitä pitkin polkemalla. Pyörä tuntui kulkevan ihan kohtalaisesti ja vauhti pysyikin ihan hyvänä pyöräilyn loppuun asti.
Pyöräosuuden jälkeen pääsimme suorittamaan perinteistä suunnistusta jalan. Ainoa harmi tässä oli, että rullaluistimet tuli olla tämän osuuden kannossa seuraavaa pätkää varten. Järjestäjä oli varoittanut, että 3km täytyy pystyä kantamaan rullaluistima. Ajattelin, että kai ne tuossa repussa nyt sen aikaa roikkuvat. Olisi ehkä pitänyt miettiä kuitenkin hieman pidemmälle rullaluistinten kiinnitys reppuun. Juoksumäärä ei ihan kolmeen jäänyt ja kylkeen hakkaavat luistimet olivat melkoisen epämukavat. No, seuraavan kerran paremmin.
Rullaluistelun alku alkoi hirvittämään. Asfaltti oli aivan järkyttävässä kunnossa ja tärinä oli sietämätöntä. Onneksi pääsimme pian vaihtamaan tien toiseen hieman parempikuntoiseen. Luistelu kulki kivasti. Meinasin jäädä auton alle kaatuessani ajotielle, mutta onneksi vastaantuleva Mazda-kuski oli hereillä ja sai väistettyä hiekkaan liukastuneen luistelijan.
Luistelun jälkeen sai luistimet onneksi luovuttaa järjestäjälle kuskattavaksi. Tuntui muutenkin niin raskaalta juoksu luistelun jälkeen, että en kovin mielelläni olisi ottanut luistimia takaisin hakkaamaan kylkiä. Koitin juosta Laurin kirityksessä. Tuntui, että vauhtia ei ole ollenkaan ja jalat painaa, mutta jälkikäteen tarkastellessa GPS:n mukaan matka rullaluistelusta uimaan kulki kovempaa mitä peruslenkeillä vauhtia pidän. Jännä. Lyhyt uinti virkisti, mutta tiukka kiipeily kylmän uintimatkan jälkeen nosti orastavat kramppitunteet reisiin. Suunnistus uinnista parin rastin kautta melontapaikalle sujui hyvin, mutta omat menohaluni juosten eivät ihan vastanneet Laurin intoa.
Melonta alkoi hauskalla laskeutumisella kalliolta veteen, josta rannalle uituani ja ensimmäisistä reisikrampeista toivuttuani hyppäsin kajakin takapenkille. Melonnan mukavuus oli hieman kaksipiippuinen juttu. Oli mukava, että sai lepuuttaa jalkoja, mutta kajakissa kramppailevat reidet olivat todella epämukavat. Noin kilometrin välein iskivät reisikrampit vuorotellen molempiin jalkoihin. Hetken melontatauko ja itsekseen kiroilu auttoivat joka kerta. Aina kun pahin meni ohi jatkoin melontaa seuraavaan kramppiin asti. Lauri meloi urhoollisesti keulilla piittaamatta kiroilustani. Jos reisiongelmiani ei oteta huomioon, melonta meni loistavasti. Tahti pysyi tasaisena ja vauhti oli ihan kelvollinen molempien melontakokemukseen nähden.
Melonnan jälkeen koitin saada jalat lämpimiksi kävellen ympyrää samalla kun riisuin liivejä ja pistin varusteita kuntoon viimeistä juoksuosuutta varten. Jalkojen hieman lämmettyä, ei ongelmia enää ollut ja muutaman kilometrin loppurypistys kulki hyvin. Harmittavasti emme ymmärtäneet hakea loppusuoran alussa ollutta viimeistä rastia, vaan leimasimme suoraan maalileiman. Tästä tuli 10 min aikasakko ja sijoituksissa meidät tiputettiin kaikkien joukkueiden, joilta ei rasteja puuttunut, alapuolelle. Olimme siis 8. maalissa ja viimeinen joukkue, joka ehti 6h aikarajan puitteessa maaliin, mutta silti maalisuoran alun leiman puuttuminen tiputti meidät sijalle 10.
Tavoite oli kiertää koko miesten kilpasarjan rata maksimiajan puitteissa ja siihen voimme sanoa pystyneemme. Suuri kiitos Laurille! Iselläni oli todella hauskat sokkotreffit, joten toivottavasti näemme samoissa merkeissä toistekin!
b00tin reitit
FMoTR01 @ Spring Adventure 2012
Perheenisät olivat ilmoittautuneet Spring Adventuren kilpasarjaan maksimoidakseen kotiolojen pakoiluun käytettävän ajan. Valitettavasti Jani sairastui, joten jouduin etsimään FM0TR-kriteerit täyttävää varamiestä. Sainkin työtoverini ja kovan vuoristopyörämenijän Esan houkuteltua kokeilemaan multisporttia kuntosarjaan.
Kilpailu lähti käyntiin kolmen kierroksen ratajuoksulla. Päätimme kärsiä sen pyöräilykengät jalassa, ettei tarvitse alkaa heti vaihtelemaan tossuja. Juoksimme rennosti kierrokset täyteen ja pinkaisimme pyörillä kärjen kiinni lyhyellä siirtymällä melonnan alkuun.
Melonta oli yhtä tuskaa, vaikka matka ei sinänsä pitkä ollutkaan. Kajakki ei meinannut millään kulkea suoraan. Keula kääntyi aina oikealla meloimme miten tahansa tai mihin suuntaan tahansa. Muut joukkueet lipuivat ohi, emmekä voineet mitään. Muutamilla muillakin oli vastaavia osaamisongelmia, joten aivan viimeisiksi emme tippuneet.
Melonnan jälkeen alkoi kiri. Metsäpyörämestari Esan vauhdilla ohittelimme muita joukkueita tasaiseen tahtiin. Vain kärkijoukkue jäi saavuttamatta. Saavuimme viimeiseen vaihtoon toisena.
Vaihdon jälkeen hyvin sujunut kiri loppui seinään kun jalat eivät enää liikkuneetkaan ilman polkimia. Yritimme pitää kuitenkin tasaisella hölkällä sijoituksen, jonne olimme pyöräilyssä nousseet. Rastit olivat helpot, pummeja ei tullut ja köysitehtävä sujui ilman kommelluksia. Maaliin tulimme toisena alittaen kuntosarjan tavoiteajan puolisen tuntia voittajille hävinneenä. Ihan kelvollinen suoritus ottaen huomioon Esan yhden illan valmistautumisen terassia rakennellen.
FMoTR01 reitit:
Pyörä ja melonta
Juoksu
Viimeisimmät artikkelit
- b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016
- LarZ vs. Vantaan puolimaraton
- Janin kisat 2015
- Teemu @ Marathon du Mont Blanc 80km
- Teemu @ Suomi-juoksu 60km