Teemu @ Masku maraton 2014
Taas mennään. 13.4. oli Maskun maraton ja vaikka ei sinne pitänyt tänä vuonna mennä, menin sittenkin. Barcelonasta oli kulunut tasan neljä viikkoa ja tällä välin ohjelmassa on ollut epämääräistä juoksentelua ja hiukan pyöräilyä sekä crossfitia. Valmistautuminen oli siis mitä oli ja ajatuksena olikin juosta "vanhalla kunnolla" parasta mahdollista vauhtia ja katsoa sitten maalissa, mihin se riittää. Masku on mulle vähän niinkuin kotikisa, kun on tuossa lähellä ja olen siellä juossut maran kahtena edellisenäkin vuonna. Jotain tavoitteita kuitenkin pitää aina asettaa ja päätin, että minimitavoittena olkoon ennätys Suomen kamaralla, eli johonkin alle 3.10 pitäisi siis mennä. Myös viime vuotista sijoitusta (2. M-yleinen, 7. kokonaiskilpailu) oli tarkoituksena parannella.
Sääolosuhteet olivat viikolla hyvin vaihtelevat ja varustespekulaatio jatkui kisapaikalle asti. Haaveissa oli, että saisi juosta shortseissa ja ilman takkia, mutta huolestuttavien sääennusteiden vuoksi pakkasin kuitenkin mukaan takin ja pitkät trikoot. Aamuinen sade lakkasi sopivasti ajaessamme kohti Maskua, joten pääsin kevyemmällä varustuksella matkaan. Juuri ennen starttia tuli vielä pieni sadekuuro, mutta se loppui 2 minuuttia ennen lähtölaukausta ja kisan aikana ei sitten satanutkaan.
Lähdimme heti startista juoksemaan pienellä porukalla aika tasaista 4.15min/km (eli alle 3h) vauhtia ja juoksu tuntui ihan hyvältä. Syke paukkui hiukan liian korkealla, mutta päätin olla välittämättä siitä. Eka kierros meni 44.27, eli ihan riittävän kovaa. Toisella kierroksella alkoi sitten käydä selväksi, että ei tässä ainakaan kolmea tuntia olla alittamassa. Syke nousi nousemistaan ja alkoi tuntua jo vähän pahalta. 18km kohdalla aloin jäämään hiukan porukasta jälkeen, mutta pystyin vielä pitämään jonkinmoista vauhtia yllä. Toinen kierros meni aikaan 45.10, eli puolimatkan väliaikana 1.29.37, mikä oli OK, mutta koska juoksu tuntui jo puolivälissä pahalta, tiesin, että ei tästä mitään tule. Edellä ollut ryhmä meni menojaan ja itse aloitin henkisen taistelun keskeyttämistä vastaan. Oli todella vaikea motivoida itseään juoksemaan, sillä tiesin, että en juoksisi lähellekään 3 tuntia ja 3.10 alituskin vaatisi sellaista rutistusta, mihin ei tuntunut resursseja löytävän. Jossain 27km kohdilla peltoaukealla märkää hiekkatietä puskiessa ylämäkeen tolkuttomassa vastatuulessa putosi vauhtikin pahimmillaan 5.40min/km paikkeille, eli siinä tuli aika paljon kirittävää tasaisemmille myötätuuliosuuksille. Kolmanteen kierrokseen kului 50.08, mikä kertoo selkeästi hyytymisen tasosta. Käytännössä koko kolmannen kierroksen ja neljännen kierroksen alun yritin keksiä pätevää tekosyytä keskeyttämiselle, mutta kun mihinkään ei varsinaisesti sattunut ja energiakin tuntui imeytyvän, en sellaista keksinyt. Ei vaan yksinkertaisesti kulkenut. 35km huoltopisteellä päätin, että "Vi***, tämä juostaan loppuun ja tulos on, mikä on!". Sen jälkeen lyllersin loppumatkan vaihtelevalla vauhdilla maaliin. Kolmas kierros 52.10 ja loppuaika 3.12.00. Jepa jee.
Tämä oli vaikein mara, mitä olen tähän mennessä juossut. Toki reittikin on raskas ja keli oli kova, mutta ei noista tekosyiksi ole. Barcelonaan ajoitettu kuntopiikki oli selkeästi ohi, joten näin jälkikäteen voi todeta, että 3 tunnin alitus Maskussa oli täyttä utopiaa. Loppuaika ei tyydytä millään muotoa ja lähinnä harmittaa, että ahnehdin kaksi ekaa kierrosta. Arvelisin, että olisin johonkin 4.20-4.25min/km vauhtiin kyennyt, jos olisin alusta malttanut lähteä sitä vauhtia. Nyt juoksin kahden ekan kierroksen aikana itseltäni jalat alta, joten loppumatka meni sitten tolkuttomaksi taisteluksi. Vaikka marakokemusta alkaa jo olla, niin kyllä nyt tuli taas opittua kantapään kautta muutamakin asia. Noh, oppirahoja joutuu aina välillä makselemaan.
Sijoitukset (6. M-yleinen, 8. kokonaiskilpailu) huononivat viime vuodesta, vaikka aika paranikin 5 minuuttia. Mikään tavoite ei siis täyttynyt ja tuloslistassakin on joukkue väärin, sillä edustin ensimmäistä kertaa b00t/Crossfit East Turku-nimissä ja ilmoittautumislistassa se vielä olikin oikein. Kaikki on siis huonosti, YHYY. Jos nyt jotain positiivista suorituksesta pitää keksiä, niin olen näin jälkikäteen tyytyväinen, että en keskeyttänyt. Vaikka vihaankin häviämistä (itselleni ja muille) suunnattomasti, niin en kyllä ihan vähällä näköjään anna periksikään. Tästä piirteestä lienee tulevaisuudessa hyötyä, kun siirrytään juoksemaan vähän pidempiä matkoja.
Itse kisa oli totuttuun tyyliin hyvin järjestetty ja homma toimi. Sääolosuhteet ovat tällaisessa kevätmarassa aina vähän arvoitus, mutta taaskaan ei onneksi sateessa tarvinnut juosta. Ensi vuonna sitten varmaan uudestaan, vaikka just nyt ei ihan hirveästi siltä tunnukaan.
Nike Flyknit Lunar1+
The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar1+. Sama kenkä kuin Barcelonassa. Nyt oli eri sukka jalassa ja vaikka sukat kastuivatkin jo alkumatkasta tuli rakkoja huomattavasti vähemmän. Tällä kertaa ei tosin kulkenut, mutta ei se kengästä ollut kiinni. Hyvät on.
Teemu @ Barcelona marató
Kun vajaat kaksi vuotta sitten aloitin tämän marahomman, niin aattelin, että jos joskus juoksen alle 3.10, niin se on ihan käsittämätön tulos ja kovempaa ei todellakaan tarvitse päästä. No, en vielä ollut tuonkaan rajan alle päässyt, mutta Hangossa mentiin jo lähelle ja tähän asti tulokset ovat tulleet hyvin vaatimattomalla juoksuharjoittelulla. Heräsi siis ajatus, että maaginen kolmen tunnin alitus saattaisi olla mahdollinen, jos ryhtyisin oikein tosissaan treenaamaan juoksua. Loka-marraskuun vaihteessa tein sitten päätöksen, että nyt unohdetaan crossfit, pyöräily ja muu muutamaksi kuukaudeksi ja panostetaan kaikki juoksuun.
Kisaksi valikoitui Barcelona lähinnä aikaisen ajankohtansa (16.3.) vuoksi. Ajatuksena oli, että saisin kisan "pois alta" ennenkuin pyöräilykausi alkaisi huhtikuussa. Päätin myös ottaa ensimmäistä kertaa käyttöön valmiin juoksuohjelman, sillä vaikka harjoittelusta alan jotain jo ymmärtääkin, koin kuitenkin paremmaksi, että on selkeä ohjelma, jota seurata ja jonka läpi vedettyäni pitäisi ainakin teoriassa olla huippukunnossa kisahetkellä. Ohjelmaksi valitsin lopluta Marius Bakkenin 100 Day Marathon Plan, jonka kesto on 15 viikkoa (+3 viikon totuttelujakso). En nyt käy analysoimaan itse ohjelmaa sen kummemmin, mutta harjoittelu tulisi joka tapauksessa olemaan aika paljon totisempaa kuin mihin olin tottunut.
Etukäteen arvelutti hiukan ohjelman vaatima raju juoksumäärien lisäys. En ollut koskaan aiemmin juossut yli 50km treeniviikkoa ja pikaisen arvion mukaan ohjelman kaikki viikot tulisivat olemaan yli 60km. Alunperin tarkoituksena oli tosin vetää juoksemalla vain laatuharjoitukset ja tehdä pk-treenit joko pyöräilemällä tai hiihtämällä. Marras-, Joulu- ja Tammikuu olivat kuitenkin olosuhteiltaan sellaiset, että lopulta juokseminen oli järkevin harjoitusmuoto, kun tiet olivat sulina, lunta ei ollut (eikä juurikaan tullut) ja kokoajan oli märkää. Keskimääräiset viikkokilometrit taisivat lopulta asettua jonnekin 75 tuntumaan ja muutama suunnilleen 90km viikkokin oli mukana.
Pysyin onneksi koko ohjelman ajan terveenä ja pahempaa kremppaakaan ei tullut. Plantaarifaskiitti alkoi tosin tammikuussa oireilla vasemmassa kantapäässä, mutta siitä selvittiin kotihoidolla. Lisäksi oikeaan polveen on (hierojan mukaan) tullut ilmeisesti jonkin sortin kierukkavaurio, mutta se ei varsinaisesti haittaa juoksemista, joten ajattelin, että hoidetaan nämä vammat kuntoon sitten kisan jälkeen, kun kerran treenaamaan pystyy. Ohjelman aikana juoksin 5km, 10km ja puolikkaan testijuoksut ja kaikissa tuli merkittävää tuloskehitystä, joten eteenpäin selkeästi mentiin. Tosin, jos mitään laskureita on uskominen, en ollut alimatkojen tulosten perusteella vielä lähelläkään alle kolmen tunnin mara-aikaan vaadittavaa tulostasoa, vaikka parannusta tulikin. Tästä en tosin jaksanut juurikaan murehtia, sillä mun vahvuudet tuntuisivat olevan nimenomaan pitkällä matkalla, eivätkä alimatkojen tulokset ennenkään ole oikein luotettavaa arviota antaneet. Oleellista oli, että kehitystä tuntui tulevan. Viimeisten keventelyviikkojen aikana jalkavaivatkin paranivat ja viimeisen viikon alussa olin jo täysin valmis starttiviivalle.
Perjantaina päästiin vihdoin reissuun ja Barcelonassa perillä oltiin jo puolilta päivin. Tarkoitus oli viettää frouvan kanssa samalla vähän kaupunkilomaa, mutta taka-ajatuksena oli myös muutaman päivän totuttelu korkeampaan lämpötilaan. Kävin perjantaina hölkkäilemässä vielä 8km kevyen lenkin ja lauantai vietettiin ajelemalla sähköpyörillä nähtävyyksiä katsellen. Ylenmääräistä kävelyä pyrin välttelemään ja siihen nuo sähköpyörät soveltuivat täydellisesti. Olivat muutenkin erinomainen tapa nähdä kaupunkia. Suosittelen.
KISA
Startti olí sunnuntaina 8.30, mikä oli tietty ihan jees, sillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja jo aamulla lämpötila huiteli kahdenkympin tienoilla. Olin ilmoittautunut sub3-lähtöryhmään, eli ensimäiseen "karsinaan", joka lähti eliittiryhmän jälkeen. Pääsin hotellilta metrolla suoraan lähtöpaikalle, kamat ulkona päälle ja vaihtokamat säilytykseen. Olin lähtökarsinassa n. 8.20 valmiina ja fiilis oli kaiken kaikkiaan erinomainen. Startin koittaessa ryhmä lähti sujuvasti liikkeelle ja ylitin lähtöviivan about 30s eliten lähdön jälkeen. Kauaa ei tarvinnut siis jonotella ja ryhmä lähti aika sujuvasti liikkeelle. Reitin ensimmäinen 9km sisältää pitkälti loivaa nousua ja olin jo etukäteen päättänyt varoa lähtemästä liian kovaa liikkeelle. Ryhmässä oli kuitenkin erittäin helppo juosta ja päätinkin, että pidän 3h-jänikset kokoajan näköpiirissäni, niin vauhti pysyy suunnilleen oikeana. Pientä murhetta aiheutti uusi Garminin mittari, joka edisti hiukan ja antoi siis turhan optimistisia kilometriaikoja. Hoksasin tämän onneksi hyvissä ajoin ja tämän jälkeen siirryinkin pelkkään kelloseurantaan.
Juoksin jänisten lähettyvillä ja 10km kohdalla katsoin kellosta olevani noin 30s tavoitevauhtia edellä. Tässä vaiheessa eka geeli naamaan ja hyvällä mielellä eteenpäin. Seuraavaan kontrollipisteen päätin 14km kohdalle, missä noin kolmannes olisi takana ja aikaa olisi pitänyt kulua mielellään alle tunti. 14km väliaka oli suunnilleen 59 minuuttia, eli hyvin kulki edelleen. Seuraava etappi olikin sitten jo puoliväli, mutta noista kilometreistä 14-20 ei ole oikein mitään mielikuvaa. Geeliä otin lisää 20km kohdalla. Puolimatkassa väliaika oli n. 1.29. Olin alunperin ajatellut, että eka puolikas pitäisi juosta 1.28 paikkeille, jotta olisi plakkarissa hyytymisvaraa jälkimmäiselle puolikkaalle, mutta ei se nyt näköjään mennyt ihan niin. En tosin jaksanut murehtia, sillä juoksu tuntui kulkevan riittävän kevyesti ja kilometrivauhdit pysyivät tasaisina.
Jossain 23km paikkeilla nappasin suolatabletin ja yhden särkylääkkeen varmuuden vuoksi. Aurinko paistoi suojattomissa paikoissa todella kuumasti ja yritin parhaani mukaan juoda. Vesipisteitä oli suunnilleen 3km kilometrin välein ja joka pisteellä sai 33cl vesipullon mukaan. Siitä sain yleensä juotua puolet ja loput heitin mäkeen. Laskeskelin siinä juostessani muuten, että n. 15000 juoksijaa tuotti reilut 100000 kappaletta muovipullojätettä. Melko paljon, mun mielestä. No joo, eipä tuolla oltu (tällä kertaa) maailmaa pelastamassa. Osalta tankkauspisteistä sai Powerade-urheilujuomaakin, mutta se oli itselleni liian väkevää juotavaksi isommissa määrin, eli pääosin vedellä mentiin. Niin ja olihan reitin varrella vaikka mitä nähtävyyksiäkin, mutta jostain syystä jäi tällä kertaa maisemien ihailu vähän vähemmälle. No, mutta sitten juostiin taas. Seuraavan checkpointin päätin ottaa 28km kohdalle, eli 2/3-matkaan, missä väliaika olisi siis oltava alle 2h ja olihan se. Muistaakseni 1.58.30 tjms. Fiilis oli erittäin vahva, joten geeliä lisää ja tässä kohtaa päätin jättää 3h-jänikset taakseni. En kiristänyt hirveästi vauhtia, mutta hiukan kuitenkin. Ajattelin, että eipä tässä hätää, sillä kyllähän sen sitten huomaa, jos jänikset tulee ohi uudelleen ja sitten voi koittaa taas roikkua niiden perässä parhaansa mukaan. Tässä vaiheessa porukka alkoi sitten hiukan hyytymään ja ohituksia alkoi kertyä. Kai sieltä takaakin joku tuli ohi, mutta harvempi kuitenkin. 32km kohdalla laskeskelin, että nyt on viimeiseen kympiin varaa käyttää 45 minuuttia ja silti 3h alittuu. Oikeastaan ainoa kauhunhetki tuli jossain 35km paikkeilla, kun vasen reisi tuntui hetkellisesti puutuvan kokonaan. Ehdin jo oikeasti säikähtää, mutta puutumus meni yhtä nopeasti ohi kuin tulikin, joten nopeasti viimeinen geeli huiviin ja maalia kohti. Tässä vaiheessa arvioin hyytymisvaraa olevan 1-2 minuuttia ja aloin olla varma, että homma tulee hoidetuksi, kunhan vaan mitään teknisiä vaikeuksia ei tule. Viimeinen 2km on loivaa nousua, joten mitään loppukiriä en irrotellut, sillä ei ollut tarvetta. Yleensähän sitä pyrkii juoksemaan parhaan mahdollisen suorituksensa, mutta nyt itselleni riitti 3h-alitus ja sillä kuinka paljon se menisi alle, ei ollut mitään merkitystä. Päätin siis mieluummin tuoda itseni varmasti ehjänä maaliin, kuin repiä viimeisillä kilometreillä niitä viimeisiä "löysiä" sekuntteja ajasta pois. Maaliin tullessa en nettoajasta tiennyt, mutta maalikello näytti 2.59 ja jotain, joten se oli siinä! IHAN **TUN MAHTAVAA!!!
3 tuntia alittui ja kondis oli maalissakin hyvä, joten ei tarvinnut pötkötellä, oksennella eikä pyörtyillä. Nettoaika oli Garminin mukaan 2.58.31, eli aika jees. Vaimokin löytyi maalialueelta samantien, joten ei muuta kuin mitalikuvat kehiin ja interveppiin jakoon tietysti heti. No, eiköhän naapurin isäntä sitten samantien ollut ilonpilaaja ja kävi kommentoimaan, että tulosseurannassa loppuaika oli 3.00.10. Ensin mää olin, että "Ei ***tana!", mutta sitten mää olin, että "Ei **ttu ole totta, sillä mää näin sen maalikellon!". Joten ihan sama, kyllä ne tulokset sieltä korjaantuu. Kamalaa vaan tämmöinen reaaliaikainen seuranta, kun Suomessa tiesivät paremmin, miten meikäläisen juoksu kulkee kuin itse tiesin paikan päällä. Hotellille päästessämme tulokset oli sitten päivitetty ja virallinen nettoaika oli 2.58.34.
18 viikkoa kovaa duunia tuotti halutun tuloksen, joten kyllä sitä vaan harjoittelemalla näköjään jotain saa aikaiseksi. Tämä oli itselleni sen verran kova rutistus sekä henkisesti että fyysisesti, että pitää oikein Oscar-voittajien tyyliin jakaa hiukan kunniaa myös muille. Ensisijaiset kiitokset tästä kuuluu tietysti vaimolle, joka sangen pitkämielisesti on jaksanut suhtautua mun loputtomiin intervallispekulointeihin, jalkavaivoihin ja välillä hiukan haastaviinkin harjoitusaikatauluihin. Mahtavaa on ollut myös kaverien tsemppaus ja vertaistuki harjoituskauden aikana. Joten kiitos Joni, Matti, Eetu, Teemu, Tii ja monet muut. Itsehän olen ollut tavallistakin huonompaa juttuseuraa viime kuukausina, kun ei pieneen päähän ole paljon muuta mahtunut kuin tämä juokseminen. Bakkenin ohjelmaakin pitää hiukan kehua, sillä näköjään se toimii, jos näissä vauhdeissa 5 kuukaudessa rutistetaan 13 minuuttia mara-ajasta pois. Siinäpä se ja sitten kohti uusia koitoksia!
Nike Flyknit Lunar1
The weapon of choice: Nike Flyknit Lunar 1. Marakengän valinta oil tällä kertaa hiukan haastavampi, sillä halusin selkeästi keveämmän ja nopeamman kengän kuin entset marakengät, mutta silti riittävän vaimennetun. Pitkällisen tutkimuksen jälkeen päädyin näihin ja hyvät oli. En tosin ollut vielä ennen starttia ihan vakuuttunut kenkävalinnasta, mutta näin jälkikäteen olen. Vaimennusta riittää, mutta silti kengällä on helppo juosta kovaa. Kudottu päälliosa tekee kengästä kevyen ja napakan, mutta se ei silti ole liian tiukka. Kengän erinomaisuudesta kertoo mara-aika, lähes kivuttomat pohkeet ja vain muutama mustunut varpaankynsi.
Petteri @ Kankaanpään Maraton
Vaimon tavoite oli harjoitella juoksemista kesän aikana sen verran, että saa vedettyä juoksuaskelin puolikkaan maratonin läpi kavereidensa kanssa. Suorituspaikaksi valikoitu järkevän välimatkan päässä olevista tapahtumista 19.10. juostu Kankaanpään Maraton täysin aikataulullisista syistä. Itsekin sitten lähdin mukaan vetämään kauden viimeisen vähän vauhdikkaamman juoksun ennen talvitaukoa. Hirveästi ei jäänyt spekuloitavaa omasta juoksusta. Maaliin tulin ajalla 1h 36 min. Tapahtuma oli mallikkaasti järjestetty. Rata oli nopea ja hyvässä kunnossa, vaikka aamulla tiet oli jäässä ja lumessa. En siis voi syyttää kuin omaa kuntoani tuloksesta. Tapahtumaa taas voi kyllä suositella ja rata sopii hyvin myös oman ennätyksen yrittämiseen.
Kankaanpään Maratonilla
Oman juoksun jälkeen kiiruhdin vielä kannustamaan vaimoa maaliin, joka täytti komeasti tavoitteensa ja pienellä kannustuksella irtosi vielä hurja loppukiri viimeisille kilometreille ja muutama pykälä ylös sijoituksissa.
Maria maaliin
Vantaan maraton
Vantaan maratonista tuli kesäkauden päätös tällekin vuodelle. Tarkoitus oli vetää triathlonin täysimatka elokuun lopulla ja siitä ei varmaankaan olisi kunnolla maratonille olisi toipunut. Heinäkuun alun lähes 30 tunnin seikkailusta palautuminen vei kuitenkin sen verran paljon aikaa, että vielä heinäkuun lopussakaan jalat ei tuntunu oikein tuoreilta ja kunnon pitkät treenit triathlonia varten ei oikein tullu kysymykseen. Niinpä tyydyin puolikkaseen triahloniin elokuun puolessa välissä ja siitä tiukka kahdeksan viikon rypistys kohti maratonia.
Treenit
Treenit koostui pitkiksestä, joista osassa loppu maratonvauhtia, maratonvauhtisesta lenkistä, 2-3 kilsan vedoista, 500m mäkivedoista ja yleensä 7km perus lenkeistä, joihin sisältyi 5x20s kiihdytyksiä kilsan välein. Alunperin oli tarkotus mahduttaa tuohon kahdeksaan viikkoon kympin ja puolikkaan kisat, mutta molemmat jätin kuitenkin juoksematta. Ainoa kisa valmistautumisjaksolla oli X-Kaato, kuuden tunnin seikkailukisa kaksi viikkoa ennen maratonia.
Kolmanneksi viimeisellä viikolla ehdin potea pari päivää myös kurkkukipua ja flunssaa, mutta onneksi se meni nopeesti ohi. Varsin mielenkiintoselta näyttää tuo treenien rytmitys, kun katsoo nyt jälkeenpäin, mutta optimaaliseen rytmitykseen ei ollut nyt mahdollisuuksia. Mielenkiintosin oli ehkä toi neljä päivää joihin 30 km pitkis, lepo, 15 km maravauhtinen ja 32 km pitkis, josta viimeset 8 km maravauhtia.
Treenit meni näillä vauhdeilla:
| Vedot | Maravauhtinen | Pitkä | Mäki | Muuta |
| 3x2k@4.00 | 12k@4.14 | 27k@5.21 | 4xhill | |
| 4x2k@4.04 | 14k@4.22 | 26k@5.10+5k@4.30 | 5xhill | |
| 5x2k@4.05 | 16k@4.16 | 30k@5.10 | 6xhill | |
| 3x3k@4.10 | 15k@4.25 | 24k@5.10+8k@4.16 | 5xhill | |
| 4x3k@4.10 | 18k@4.14 | 28k@5.00 | seikkailukisa 6h | |
| 3x3k4.10 | 12k@4.16 | 15k@5.15+5k@4.16 | ||
| 5x500m@4.16 | 5k@4.14 | Maraton |
Viikkorytmitys:
| Viikko | Kilometrit | MA | TI | KE | TO | PE | LA | SU |
| 34 | 20km | - | - | - | 5x20s | 3x2k | - | 4xhill |
| 35 | 57km | 12pace | 28 | 5x20s | - | 4x2k | - | - |
| 36 | 87km | 5xhill | 14pace | 5x20s | 5x2k | 5x20s | 26+6 | - |
| 37 | 55km | 16pace | 5x20s | 7 | 5x20s | 3x3k | - | 6xhill |
| 38 | 89km | 5x20s | 30 | - | 15pace | 24+8 | - | 5xhill |
| 39 | 50km | 4x3k | 18pace | flunssa | flunssa | - | X-Kaato 6h | - |
| 40 | 72km | - | 28 | 3x3k | 12pace | 15+5 | - | - |
| 41 | 63km | 5x20s | 5pace | - | 5x500m | - | - | MARATON |
Kisa
Viimenen viikko meni kevennellen ja tiistaista perjantaihin kevyellä hiilaritankkauksella tyyliin töissä aamu- ja iltapäivällä välipalaks mysliä ja mehukeittoa. Lauantaina sitten huolehdin että tulee juotua tarpeeksi suolalla terästettyä vettä ja laimeaa urheilujuomaa. Sunnuntaiaamuna fiilis oli hyvä ja rennoin mielin pääs kisaan lähtemään. Kolmen tunnin vauhtia oli tarkotus lähteä juoksemaan ja katsoa mihin se riittää. Kolmeen kymmeneen kilometriin uskoin jaksavani, mutta siitä eteenpäin tulisi sitten olemaan arvoitusta.
Ennen kisaa kevyttä hölkkää ja muutama kiihdytys ja viileästä kelistä huolimatta ehti tulla melkein hiki ennen kisaa. Otin lähtöruudun melko edestä ja yritin kuulostella missä ois kolmen tunnin alitusta hakevien porukka. Ihan oikeaan porukkaan en osunut, mutta paukun jälkeen pääsi ihan hyvin matkaan eikä minkäänlaista ruuhkaa ollut. Ensimmäinen kilometri todella rennosti aikaan 4.18, joten kerrankin pystyin tarpeeksi rauhalliseen aloitukseen eikä tullut mitään lähtöspurttia.
Jatkoin rennosti juoksemista ja seuraavat kolme kilometriä meni sinne vähän 4.20:n päälle, mutta se vauhti vaan tuntui sopivalta ja kovempaan vauhtiin olisi joutunut heti puristamaan, vaikka vähän edellä näytti olevan sopiva porukka, joten omaan vauhtiin ja samalla jo ensimmäistä kertaa heitin toiveet kolmen tunnin alituksesta. Sitten kuitenkin vauhti alkoi paranemaan ja parin reippaamman kilometrin jälkeen sain sen porukan kiinni kahdeksan kilometrin kohdalla.
Sen jälkeen juoksu kulki todella hyvin hyvässä porukassa. Keli oli sen verran tuulinen, että porukasta oli vastatuuliosuuksilla selkeä hyöty ja itsekin kävin välillä vetovuorossa. Nakutettiin tasaisia 4.15 kilometrejä ja heti tuli kyllä noottia, jos joku meinasi kiihdyttää vauhtia. Puolikas juostiin aikaan 1:29:43, joten tarkkaa työtä tehtiin. Puolessa välissä kaikki tuntui vielä hyvälle, mutta en lähtenyt suuremmin kuitenkaan unelmoimaan kolmen tunnin alituksesta, vaan pelkästään nautin juoksusta.
Kolmannen kierroksen loppupuolella alkoi ehkä vähän tuntumaan että vauhdikkaasti on menty. Yleisön kannustus kuitenkin siivitti vielä hyvään menoon ja melko helposti pysyi porukassa mukana. Yleisöstä jäi parhaiten mieleen taas Lenni-Kallen katubileet ja huvittavan yksityiskohtana yksi piha, johon oli sijoitettu ilmeiseti maratonhuligaanit katsomaan juoksijoita turvallisesti verkkoaidan taakse.
Kolmas kierroskin meni vielä nätisti alle 45 minuutin, mutta heti siinä kolmannen kierroksen alussa 33 kilometrin kohdalla aivan yhtäkkiä alko painamaan ja jäin porukasta. Loppu olikin sitten yhden miehen selviytymistaistelua ja vauhti hyytyi aikalailla. Välillä tuli lyhyitä hetkiä jollon juoksu tuntui kulkevan vähän paremmin, mutta varsinkin vastatuuliosuudet oli myrkkyä ja tuntui, ettei kierroksella ohitettaviakaan saavuta. Pikkuhiljaa kilometrit kuitenkin etenivät ja maali lähestyi. Kukaan ei kuitenkaan viimeisellä kierroksella mennyt ohi eikä sitä kautta saanut peesiapua. Pari pykälää pystyin kuitenkin omaa sijoitusta parantamaan.
Maalissa kello pysähtyi aikaan 3:03:56 ja vaikka viimeinen kierros oli reilu neljä minuuttia hitaampi kuin aiemmat, niin ennätys parani lähes viisi minuuttia. Keskivauhti koko maratonille oli kuitenkin 4.21 min/km. En jaksa spekuloida paljonko parempi aika olisi ollut varovaisemmalla aloituksella. Kierrokset menivät siis 44:43, 45:00, 44:54 ja 49:14. Aika karultahan toi kuulostaa että viimenen kierros meni 4.40:n vauhtia verrattuna kolmen ekan 4.15:sta. Ihan noin pahaan hyytymiseen en uskonut, mutta ihan yksin oli tosi vaikea pitää vauhtia yllä, kun se unelmatavoite karkasi. Tyytyväinen kuitenkin olen juoksuun ja tästä tuli hyvin oppia ja jäi sopivasti nälkää seuraavaan yritykseen.
Järjestelyt pelasivat taas hienosti. Riiti hyvin kun paikalle tuli kolme varttia ennen starttia hakemaan numeroa. Huolto pelasi hyvin ja omia eväitä ei tarvinut, kun kierroksen lopussa sai geeliäkin. Oikeastaan tuossa tottui liiankin hyvään, kun välillä juomaa tarjottiin molemmilta puolilta ja yhdellä asemalla jäi urheilujuoma saamatta, kun jakajia olikin yllättäen vain yksi enkä tajunnut pöydältä itse ottaa. No silläkin asemalla sain kuitenkin vettä. Kisan jälkeen pääsi vielä uimahalliin löylyihin. Numerolapussa ollut nimi oli ihan hauska juttu, kun välillä yleisöstä kuuli oman nimenkin ja oli ihan hukassa kuka siellä huutelee.
Petteri @ Vaarojen Maraton
X-Kaato jäi väliin LarZin sairastelun takia, joten jotain korviketta oli keksittävä. Netti tuntui pursuavan ilmoituksia flussaisista maratoonareista, jotka halusivat eroon osallistumisoikeudestaan Vaarojen Maratonille. No päivän tuumittua päätin hankkia liput ja eikun Kolille vajaan viikon varoitusajalla.
Sillä aikaa kun Teemu oli kartuttamassa pokaalikaappiaan Hangossa sileällä maratonilla, olin siis minä lyllertämässä retkeilyvauhtia vastaavan matkan polkuja pitkin Kolin kansallispuistossa. En ollut varsinaisesti valmistautunut kyseiseen koitokseen, joten ajattelin lähteä nautiskelemaan ja ihailemaan Kolin upeita maisemia. Asetuin suosiolla 5-6 tunnin tavoiteajan lähtöryhmään, josta löytyikin mukavat letkat rauhalliseen hölkkäilyyn. Ensimmäinen puolikas menikin ihan rallatellen kunnes vastaan tuli Ryläys, tuo Vaarojen Maratonin paljon hehkutettu kohokohta, johon suhtauduin kunnioituksella ja kävelin ylämäet voimia säästellen viimeiselle kympille. Tämä kannatti, sillä jalat alkoivat väsymään, geeli ei maistunut ja vesi loppui pullosta. Ryläyksestä selvisin kuitenkin kunnialla ja jaksoin hölkkäillä reitin toiselle vesipisteelle, josta alkoi viimeinen reilun kymmenen kilometrin taival kohti maalia.
Loppumatka oli suureksi osin teitä ja helppoja polkuja pitkin. Ei tarvinnut juurikaan enää nostella jalkoja juurien ja kivien yli. Loppuun oli kuitenkin järjestetty haastetta nousuilla. Ennen maalia piti ensin käydä Kolin laskettelurinteen puolivälissä ja lasketua alas, jonka jälkeen nousta uudelleen rannasta 3 km pitkä polku Kolin huipulle hotellin pihaan maaliin, jonne saavuin ajalla 5 tuntia 34 minuuttia. Ei mikään huippuaika, mutta tavoite olikin lähteä nauttimaan hienosta tapahtumasta. Mikäs sen parempi tapa viettää aurinkoista syyslauantaita kuin hölkkäillä pitkä lenkki hienoissa maisemissa. Jalatkaan eivät koskaan ole olleet näin kivuttomat maratonin jälkeen. Liekö leppoisa vauhti ja vähemmän jalkoja rasittava juoksualusta syynä tähän.
Kenkäpuolella asian hoitivat Teemunkin tässä blogissa useasti hehkuttamat Inov-8 Roclite 315, jotka olivat loistavat. Ei rakkoja, ei mitään ongelmia. Jos väkisin jotain pitäisi kritisoida niin mitään kovin upeaa rullauksen tunnetta näillä kengillä ei tieosuuksilla saa aikaan.
Teemu @ Itämerimaraton
Kisakauden päätös oli tänä vuonna Hangon Itämerimaratonissa. Valitsin kisan lähinnä sopivan ajankohdan ja etäisyyden perusteella. Sittemmin selvisi, että reittikin on ilmeisen kaunis ja nopea, joten itse kisan suhteen kaikki vaikutti etukäteen hyvältä.
Kuten aiemmissa kirjoituksissa totesin, olin alunperin ajatellut jättää syysmaratonin kokonaan väliin, mutta useiden asioiden summana päätin kuitenkin juosta täysmatkan tänäkin syksynä. Tästä johtuen valmistautuminen kisaan jäi hyvin puutteelliseksi. Juoksin 5 viikkoa aikaisemmin Nuuksion maastomaran, palauduin siitä viikon verran, treenasin 2 viikkoa epämääräisesti Ruisrääkkiä varten, jonka jälkeen aloitin jo keventelyn tätä kisaa varten. Ainoa täsmätreeni oli siis tuo Ruisrääkin puolikas, mutta kaikki vauhtiharjoitukset ovat jääneet kevään maran jälkeen tekemättä. Tiesin kyllä olevani hyvässä kunnossa, mutta järkevän tavoitevauhdin suhteen oli melkoista epävarmuutta ilmassa. Alkuperäinen tämän kauden tavoite oli alittaa 3.15 ja se jäi muutaman minuutin päähän keväällä Maskussa. Tein siis perinteisen kolmiportaisen tavoitteenasettelun
minimi <3.17 (oma ennätys)
realistinen <3.15
optimistinen <3.13
Lisäksi asetin tavoitteeksi päästä palkinopallille, sillä olisihan se hienoa päästä olympiavoittaja ja maailmanmestari Hannu Mannisen kanssa samalla podiumille. Manninen on kisan suojelija ja viime vuoden ylivoimainen voittaja, joten todennäköisesti hän voittaisi tänäkin vuonna. Viime vuoden tuloslistaa lukiessani arvelin, että 3.15 alituksella pitäisi olla kolmen parhaan joukossa yleisessä sarjassa, joten tavoite ei siis ollut täysin epärealistinen.
Sää oli kisapäivänä loistava. Lämpötila noin +12 ja poutasää. Toki merenrannalla tuulee aina ja niin tuuli nytkin tuulennopeuden ollessa vaatimattomat 10 m/s. Etukäteen pystyi siis jo asennoitumaan siihen, että vastatuulipätkillä joutuisi puskemaan ihan tosissaan. Täysmatkalle starttasti reilut 100 juoksijaa. Puolikkaan juoksijat starttasivat tuntia myöhemmin, mikä sinällään oli sääli, sillä ensimmäiselle kierrokselle olisi ollut mukava saada vähän vetoapuja. Ennen kisaa selvisi myös, että Manninen oli loukannut jalkansa, eikä osallistuisi täysmatkalle, vaan juoksisi ainoastaan kympin. No höh. Lähtöalueella päätin sitten laittaa vielä tavoitteetkin uusiksi ja koittaa ihan tosissani juosta alle 3.10. Se tarkoittaisi keskivauhtina 4.30 min/km, mihin arvelin hyvänä päivänä pystyväni. Ja päivä tuntui hyvältä, joten miksipä ei.
Kiilasin heti startista kärkiryhmään, missä oli noin 10 juoksijaa. Ryhmä tosin hajosi jo parin kilometrin jälkeen ja arvioin, että edelläni on ehkä 8 juoksijaa. Tuosta alussa karanneesta ryhmästä otin ensimmäisen juoksijan kiinni jo kympin kohdalla ja sitten olikin hiljaisempaa. Näköetäisyydellä edessäni juoksi seuraava kiinniotettava, mutta siihen meni melkein seuraavat 10km ennenkuin pääsin ohi. Seuraava selkä tuli vastaan puolimatkassa ja tässä vaiheessa arvelin olevani ihan hyvissä asemissa. Valitettavasti edessä ei näkynyt ketään ja 26km huoltopisteellä arvelivat, että seuraavaan on matkaa pari minuuttia. Eipä hätää, sillä noilla main se maraton yleensä alkaa ja itsehän olin erittäin hyvissä voimissa, joten arvelin, että kyllä niitä selkiä sieltä vastaan tulee. Ja niin tulikin. Noin kolmenkympin kohdalla ensimmäinen, 35km seuraava ja 38km sitä seuraava. Näissä ohitetuissa alkoi olla jo oman sarjanikin juoksijoita, joten sijoituskin nousi kohisten. Enempää ei kavereita edessä näkynyt, mutta arvelin olevani yleisen sarjan 2. tai 3. maalissa. Sijoitustavoite siis todennäköisesti onnistui. Entäs se uusittu aikatavoite?
M-yleinen 3.
Otin väliajat neljänneksittäin ja kun tavoitevauhdin piti olla 4.30 min/km (tai mielellään vähän alle), niin keskivauhdit kolmelta ensimmäiseltä olivat 4.31, 4.32 ja 4.28. Olin siis n. 32km kohdalla about sekunnin per kilometri tavoitetta jäljessä. Jalat tuntuivat hyviltä, mutta ainahan se meno loppukohti vähän hyytyy, joten tiukkaa tulisi tekemään. Päätin olla katsomatta enää väliaikoja vaan yritin ainoastaan pitää vauhdin tasaisena. Pahimmilla suoranpätkillä tuuli puhalsi suoraan vastaan ja meno alkoi vähän hidastua. Nuo pätkät olivat onneksi suht lyhyitä ja pääosin reitillä tuuli ei menoa juurikaan haitannut. 38km kohdalla kierrettiin ihmeellinen lisäkiemura leirintäalueelta ja tämän jälkeen päätin vetää urku auki viimeiset neljä kilometriä maaliin. Viimeiset kilsat juoksin 4.15-4.20 min/km, eli voimat riittivät onneksi hyvin loppuun asti. Kelloa en katsonut, vaan päätin, että maalissa se aika sitten selviää. Juoksin loppusuoran niin paljon kuin pääsin ja maalissa olin todella puhki. Minuutin verran piti vain nojailla polviin ja pidätellä oksennusta. Mittari pysähtyi aikaan 3.11, joten ei onnistunut 3.10 alitus.
Viralliset tulokset tulivat onneksi suht nopeasti ja sijoitus oli yleisen sarjan 3. Hyvä, että Manninen ei osallistunut, sillä silloin olisin ollut neljäs 🙂 Loppuaika oli 3.11.36, mihin olen kyllä erittäin tyytyväinen, sillä paranihan ennätys vajaat 6 minuuttia ilman erityisempää vauhtitreeniä. Kaiken kaikkiaan juoksu meni just niinkuin pitikin. Jos olisin tyytynyt pyrkimään 3.15 alitukseen, olisi voimia vielä jäänyt, mutta nyt kun kovensin tavoitetta, juoksin tälle kunnolle maksimaalisen suorituksen. Ei sen niin väliä, että 3.10 ei alittunut, sillä ulosmittasin tämän hetkisen kuntoni kyllä täydellisesti ja se riittää. Ei tullut hyytymistä, ei jalkaongelmia, eikä mitään muutakaan. Täydellinen suoritus, vaikka itse sanonkin. Ja olihan se hienoa käydä pokkaamassa snapsilasin kokoinen pokaalikin. Oli muuten elämäni ensimmäinen urheilupalkinto, jonka sain sijoituksen perusteella, eikä pelkästä osallistumisesta. Parempi myöhään ja niin edelleen.
Kisa oli hyvin järjestetty, reitti on nopea ja kaunis, kuten luvattiinkin. Pientä huvittuneisuutta aiheutti osallistujapaketti, joka sisälsi mm. vehnäjauhoja, rasvanäytteitä, hunajaa jne. Tämmöistä oheissälää, kuten en niitä puuvillaisia "kisapaitojakaan" kyllä kaipaa, mutta tämä nyt on tämmöistä nillittämistä. Hyvä kisa, suosittelen.
Nike
The Weapon of choice: Nike Elite Zoom. Juoksin tällä jo kevätmaran. Edelleen hyvä kenkä. Valitettavasti tämä pari taitaa kulua loppuun ennen seuraavaa kisaa, joten uuden marakengän etsiminen on edessä. En kyllä pidä lainkaan mahdottomana, että ostaisin uuden parin näitä.
b00t2 @ X-Kaato
X-Kaato järjestettiin tällä kertaa Espoossa. Mukana b00tista oli tällä kertaa vain kakkosjoukkue, sillä ykkösen LarZ oli toipilaana.
Minulle ja Lauri A:lle tämän vuoden X-kaato oli järjestyksessään toinen. Viime vuonna heltisi kahdeksas sija. Tänä vuonna osallistujalista oli pitkä ja nimekäs, joten ajatuksissa oli lähinnä hyvä suoritus.
Lauri oli hakenut perjantai-illalla kartat ja piirtänyt reitit valmiiksi. Minun tarvitsi vain saapua paikalle. Siinäkin oli tekemistä, sillä en herännyt herätyskelloon. Tai sitten se ei koskaan edes herättänyt. Poika sattumoisin alkoi itkeä puoli kolmen aikoihin ja herätti minut. Kiireellä ylös ja matkaan, roinat oli pakattu edellisenä iltana valmiiksi autoon. Perille pääsin lopulta ihan hyvissä ajoin, hiukan neljän jälkeen ja ennen Lauria.
Kisa-alueella tuli unohdettua juomarakon suljin autoon, ja kun en saanut piilolinssejä oikein millään kohdilleen, myöhästyimme lähdöstä vajaan minuutin. Siitä kauhealla kiireellä metsään. Karttoja katsoin ensimmäisen kerran vasta ensimmäisen pyöräilyosuuden kolmannella rastiosuudella. Sen jälkeen en kertaakaan. Yleensä olemme jakaneet vetovuoroja, nyt en innostunut. Ja hyvä niin. Lauri veti kisan erinomaisesti.
Pyöräily meni mukavasti. Laurilla oli tässä hienoinen kotikenttäetu, itse en tiennyt olimmeko edes Espoossa. Mutta pirun kivaa oli, pidin kovasti kaupunkimaisemissa kisaamisesta. Reittimestari oli onnistunut taidokkaasti löytämään lyhyitä metsäosuuksia asvalttiteiden väliin. Ajoimme pääosin yksin mutta lopussa muutaman joukkueen letka ajoi meidät kiinni.
Lähdimme vaihdosta ensimmäisenä metsään, mutta aika pian sielläkin muodostui kolmen neljän joukkueen letka. Sillä joukolla suoriuduimme juoksuosuudesta melko mallikkaasti. Oikein mukavaa metsämaastoa ja virkistävää oli suunnistaa pimeässä.
vaihdosta lähdimme yhdessä parin joukkueen kanssa. Toinen näistä oli omjakon, jonka kanssa kilpailimmekin lähes yhtämatkaa aina viimeisen pyöräosuuden puoleen väliin. Yritimme kyllä alussa tehdä eroa, kun muut vetivät siltarastin liian pitkäksi, mutta vauhti ei riittänyt. Vähän myöhemmin teimme hienoisen samaistusvirheen, mutta luulen että siihen haksahti myös moni muukin perässä tullut joukkue. Järjestys pysyi siis samana. Tässä vaiheessa seurana enää omjakon.
Toiselle suunnistusosuudelle mennessä jalat alkoivat krampata. Tätä vaivaa ei ole ollut pariin vuoteen ja nyt se tuli ihan kunnolla. oltiin kuitenkin jo yli puolen välin ja ajattelin vain sinnitellä. Ihan hyvin se tuntui onnistuvan, kunnes vaihdosta pyöräilyn viimeiselle osuudelle lähtiessä ei oikein meinannut ylös päästä. Mieltä painoi vielä tuleva melontaosuus, jolloin kramppaaville jaloille ei voi tehdä mitään. Onneksi sain järjestäjältä poretabletin ja päälle kaivoin repusta Buranan. Eikun eteenpäin.
Pysyimme vielä jonkun matkaa omjakonin perässä. Luultavasti vain siksi että ukot olivat neljä viikkoa sitten jumpanneet jalkansa kuntoon 300 kilometrin mäkijuoksulla. Espoonjoen varren poluilla selät sitten karkasivat. Oma vauhti alkoi hiipua. Rastit löytyivät kuitenkin tasaisen varmasti. Toiseksi viimeisellä rastilla tuli yksi joukkue ohi.
Kisakeskuksella löimme takit niskaan ja suklaata naamariin. Siitä järvelle. Hieno epätietoisuus hiipi tajuntaan, kun vaihtopaikalla näkyi omjakonin miehet mutta rannalla eikä järvellä missään. Piti katsoa pariin kertaan reittikirjasta varmistuaksemme siitä, ettemme olleet jättäneet mitään väliin. Emme olleet, omjakon oli vaan niin äärimmäisen kova kaksikko melomaan, että olivat ehtineet kadota horisonttiin yhtä nopeasti kuin ruokakassit leipäjonosta.
Haimme ensimmäisen melontarastin nousematta kanootista, minkä vuoksi ohitimme meidän edellemme kiilanneen joukkueen. Jonkun verran räpiköimme tiheässä kaislikossa mutta etumatka oli lopulta melko suuri. Saimme rauhassa suorittaa kiipeilytehtävän ja hakea uintirastin, sijoitukset alkoivat varmistua. Maaliin tulimme nelisen minuuttia omjakonin perässä ja seuraavaa vajaa kymmenen minuuttia edellä.
Viime vuoden kahdeksas sija tuli siis uusittua. Jalatkin kestivät loppuun asti. Tällä kertaa ei tarvinnut hätäillä maalinkaan sulkeutumisesta. Aikaa meni noin kuusi tuntia ja kilometrejä tuli 60.
Kaudesta jäi hyvä maku. Toivottavasti tällaisia puolittaisia kaupunkikisoja tulee uudelleenkin.
Teemu @ Ruisrääkki 2013
Syksyn juoksujen piti päättyä Nuuksioon ja tarkoituksena oli enää syksyn aikana osallistua Mammuttimarssiin maastopyörällä. Mahdottomiksi muuttuneista aikatauluista johtuen joudun kuitenkin jättämään Mammutin väliin, joten jotain kisaa kalenteriin piti vielä saada. Näin ollen päätin, että juoksen vielä yhden asfalttimaran tälle syksylle. Todennäköisesti kisapaikkana on Hanko ja Itämeri-maraton tai Vantaan Maraton. Kattoo ny.
Noh, joka tapauksessa maratonille valmistavana treeninä olen aina juossut tavoitevauhtisen puolikkaan, joten Ruisrääkki osui aikatauluihin täydellisesti. Eihän sinne nyt tosin mitään maravauhtista puolikasta lähdetty juoksemaan, vaan optimistisena tavoitteena oli alittaa 1.30. Arvelin, että hyvänä päivänä tuo voisi alittua, sillä olin juossut muutaman rohkaisevan lenkin, jotka viittasivat siihen, että vauhtia saattaisi olla riittävästi.
Tiesin heti startista, että vaikeaa tulee olemaan. Juoksu kulki tavallaan ihan hyvin, mutta rentous, mikä ainakin alkumatkasta pitäisi olla, puuttui. Kilometriajat olivat alussa suunnilleen sellaisia kuin pitikin, mutta jo n. 7 km kohdalla huomasin, että alan jäädä tavoitevauhdista. Oman juoksutapani jo hyvin tuntien, tiesin myös, että tuskin saan aikatappiota kirittyä kiinni loppumatkasta. Tässä kohtaa alkoi jo ottamaan pannuun aika raskaasti ja jossain kympin kohdalla harkitsin vakavasti jättäväni leikin kesken. Juoksu tuntui tasaisen pahalta koko ajan, mutta mitään varsinaisia ongelmia ei ollut, joten vaikea sitä keskeyttämistä olisi ollut muille tai itselleen selittää. Vauhti ei vaan riittänyt. Arvelin kyllä juoksevani oman ennätykseni, mutta jotenkin se ei tyydyttänyt, sillä olin selkeästi asennoitunut 1.30 alitukseen ja kaikki muu laskettaisiin epäonnistumiseksi.
Eihän se meno siitä parantunut, eikä loppukiriäkään irronnut, joten maaliin tullessa ei ollut tietoa loppuajasta enempää kuin, että varmastikaan 1.30 ei alittunut. Kuulluttajillakin oli just maaliintulon aikana monitori pimeänä ja oman ajanoton huomasin käynnistää vasta kilometrin kohdalla, joten loppuaika jäi hämärän peittoon. Oma kello pysähtyi lukemiin 20km/1.27, joten arvioin, että 21,1km olisi ollut noin 1.32. Tuloslistoista selvisi myöhemmin, että loppuaika oli 1.31.48, eli pari minuuttia parannusta viime vuotisesta ja oma ennätys. Jotenkin ei silti osaa olla oikein tyytyväinen. Sijoituksina yleisen sarjan 29. ja kokonaiskilpailun 48.
Kun ei sitä vauhtitreeniä ole juurikaan tullut tehtyä, niin ei vauhtiakaan näköjään ole. Saattaa olla, että nyt alkaa olla tällaiselle keski-ikäistyvälle pyöräilijäjuoksijalle tulokset ns. tapissa. Parantaminen on toki mahdollista, mutta arvelisin, että pitäisi alkaa panostamaan enemmän juoksuun ja vähentää pyöräilyä, mikäli selkeitä tulosparannuksia haluaa saada aikaiseksi. Ja se ei taas kiinnosta, sillä pyöräily on kuitenkin paljon mukavampaa kuin juoksemoninen. Toki, jos puolikkaan ajasta saisi tällaisella hitaalla kehityksellä joka vuosi 1-2 minuuttia pois, niin alle 40-vuotiaana se 1.30 saattaisi vielä alittua.
Järjestelyt Ruissalossa toimivat viime vuotta paremmin. Toki juoksun jälkeen olisi ollut mukava saada esim. keittolounasta. Nyt saadussa eväspussissa oli niinkin tähdellisiä eväitä kuin kahvinpuruja, muro- ja myslipaketit jne. Ehkä siinä muonapaketissa voisi olla jotakin muutakin sisältöä kuin se, mitä "sponsorit" sattuvat näytepakkauksissaan olevan halukkaita jakamaan.
Adidas Adios 2
The Weapon of Choice: Adidas Adios 2. Tällä on juostu maratonin maailmanennätys (kahdesti), joten pakko olla hyvä. Ja onhan se. Pirun napakka, rullaava ja jäykkä. Tuntuu aivan toivottomalta jos vauhti on 5 min/km tai hitaampaa, mutta kun aletaan mennä 4.30 min/km ja kovempaa, niin kenkä tuntuu oikein vievän askelta eteenpäin. Huippu!
Petteri @ Fjällräven Classic
Tuli viime vuonna ilmoittauduttua Fjällräven Classic vaellustapahtumaan, joka käydään vuosittain Ruotsin Lapissa. Tarkoituksena on talsia omaa vauhtia Nikkaluoktasta Abiskoon n. 110 km matka. Alunperin ajattelin vetäväni yhteen putkeen itsekseni minimivarustein, mutta työkaverin innostuessa lähtemään mukaan ajattelimme ottaa aavistuksen rauhallisemmin ja talsia porukassa yöpyen matkalla. Matka oli jaettu seitsemään etappiin. Tavoitteenamme oli selvittää ne kahdessa vuorokaudessa, jotta ehtisimme paluukyytiin.
Nikkaluokta - Kebnekaise Mountain Station 19 km
Lähtölaukauksen pamahtaessa 13:00 teimme vielä viimeisiä säätöjä rinkkoihin, joten lähdimme jonon perältä. Useilla vauhti oli varsin hidas alusta asti, joten jouduimme ohittelemaan jonkin aikaa muita. Pian letkat venyivät ja pääsimme taivaltamaan rauhassa omaa vauhtiamme. Jo ensimmäisellä osuudella maisemat olivat komeat, mutta tiesimme parempaa olevan vielä luvassa. Taivalsimme solaa pitkin kohti Kebnekaisen juurella sijaitsevaa Mountain Stationia.
Kohti Kebnekaisea
Onneksi otin paikallista valuuttaa mukaan, sillä Kebnekaisen juurelle oli rakennetti melkkoinen ravintola ja mökkikylä. Ensimmäinen etappi ei vielä juuri tuntunut missään, mutta sämpylä ja suklaapatukka maistui ennen matkan jatkamista.
Kebnekaise Mountain Station - Singi Mountain Hut 15 km
Lyhyen evästauon jälkeen matka jatkui kohti Singiä. Puut katosivat maisemasta polun noustessa huomaamattoman vaivihkaa yhä ylemmäksi vuoristoon. Jalat toimivat, reppu tuntui kevyeltä ja tunnelma oli korkealla.
Polkua
Etapin loppupuolella alkoi ilta hämärtää, mutta ehdimme valoisan aikaan Singiin. Singissä odotti iloinen yllätys. Tarkoitus oli hieman kokkailla ja jatkaa vielä yksi etappi ennen unia. Trangiaa ei tarvinnut kuitenkaan kaivaa repusta sillä osallistujille oli tarjolla rieskaan käärittyä poronkäristystä, muusia ja puolukkasurvosta. Ruokailun aikana ilta alkoi hämärtyä ja ilma viilentyä.
Singi Mountain Hut - Sälka Mountain Hut 12,5 km
Poronkäristys-pita tuulensuojassa jaksoi taas lähteä matkaan. Vaikka ilma oli jo suhteellisen viileä kävellessä tuli äkkiä kuuma ja ruokailun ajaksi lisätyt vaatteet joutui kilometrin kävelyn jälkeen ottamaan pois. Hämärässä erämaassa talsiminen oli tunnelmallista. Suurin osa matkaajista oli jo teltoissaan, mutta olimme päättäneet päästä Tjäktaan ennen pidempää taukoa. Etapin puolivälissä pidimme muutaman minuutin tauon ja olimme jo todella lähellä pystyttää teltan, mutta huomatessamme, että perässä tuli vielä muitakin matkalla Tjäktaan päätimme puristaa viimeisetkin kilometrit. Kesän seikkailuissa tarpomiseen tottuneet jalat toimivat kyllä hyvin, mutta toimistotyöläisen hennot epäkkäät olivat itsellä jo melko kipeät ja lepoa vailla. Juhalta burana naamaan, reppu selkään ja menoksi. Lopulta pääsimme Sälkaan, jossa pistimme nopeasti teltan pystyyn ja kävimme maaten. Kello taisi olla jotain 01-02 välillä.
Juha loihtimassa aamiaista
Sälka Mountain Hut - Tjäkta 14 km
Nukuin pitkään ja kun nousin ylös oli Juha jo valmistelemassa aamupuuroja. Lepo ja aamiainen tekivät tehtävänsä ja olo oli kun ei oliskaan. Kamat kasaan ja matkaan. Kello oli n. 09. Seuraava etappi ylitti reitin korkeimman kohdan, joka oli 1140 m. Juuri ennen tuota korkeinta kohtaa oli koko reitin ainoa pahempi nousu, jossa jo Juhankin pulssi taisi nousta lähelle toista sataa.
Hieman ennen korkeinta kohtaa
Korkeimman kohdan jälkeen matka jatkui kivikkoisia polkuja pitkin loivasti laskien kohti Tjäktaa. Tämä neljäs osuus oli ehdottomasti reitin hitain pätkä tiukasta noususta ja etenkin pahasta kivikkoisuudesta johtuen.
Tjäkta - Allesjaure Mountain Hut 12,5 km
Tjäktassa oli tarjolla ilmaiset kakkukahvit, jotka nautimme omien kokkailujemme päälle jälkiruoaksi. Tässä kohtaa tauko venähti ehkä hieman liikaakin ja taisin jopa hetkeksi nukahtaa Juhan keitellessä vettä. Tjäktasta matka jatkui helppoja ja nopeita polkuja pitkin kohti Allesjaurea. Tämä etappi meni nopeasti ja ei aikaakaan kun näimme mainoskyltit Allesjauressa odottavasta ravitsemusliikkeestä, jonka ainoa tuote poropitakebab colalla oli tarjouksessa. Viimeiset kilometrit menivätkin lentäen cola mielessä.
Allesjaure Mountain Hut oli kyllä loistelias paikka, johon olisi kyllä tehnyt mieli jäädä nauttimaan illasta. Oli sauna, ravintola, olutta, pieni kauppa yms. Kaikki tämä erämaassa teiden ulottumattomissa. Jos olisin voinut jotenkin järjestää lennot ja Suomessa odottavat työkuviot uusiksi niin olisin sen tehnyt ja pistänyt teltan pystyyn.
Allesjaure Mountain Hut - Kieron 18 km
Allesjauresta matka jatkui kohti Kieronia komean järven rantaa myötäillen. Allesjauressa pidetyn tauon jälkeen meno maistui ja jalka nousi. Järvimaisemien jälkeen reitti alkoi laskemaan kohti puurajaa ja Kieronin checkpointtia. Laskeutumisen aikana yö pimeni, jalanpohjat alkoivat väsymään ja muutamat rakot vaivaamaan. Loppumatkan Kieroniin spekuloimmekin, että millä taktiikalla hoitaisimme viimeisen etapin. Onneksemme Kieronissa oli järjestäjän toimesta tarjolla lettuja ja hilloa, joita tuli santsattua useampi annos. Tämä nosti kummasti tunnelmaa ja taistelutahtoa. Kieronissa jouduimme myös tekemään tiukan päätöksen, että jatkammeko vielä yhden etapin kipeillä jalanpohjilla, vai pistämmekö teltan pystyyn ja lähdemme todella aikaisin aamulla kohti maalia. Lopulta letut ja maaliin luvattu sauna antoivat tarpeeksi motivaatiota lähteä talsimaan viimeistä etappia.
Kieron - Abisko Mountain Station 17 km
Viimeinen pätkä kulki läpi Abiskon luonnonsuojelualueen. Karun ja komean vuoriston jälkeen tämä tuntui lähinnä pakolliselta siirtymältä, varsinkin kun jalanpohjat olivat niin kipeät, että en hirveästi pystynyt maisemista enää nauttimaan, vaikka tälläkin osuudella ne kotikulmiin verrattuna varsin komeat olivat. Talsimme (ja minä myös jalanpohjiani kiroilin) läpi yön ja aamun sarastaessa saavuimme maaliin Abiskoon herättelemään henkilökunnan maalialueelta. Suurempia lihaksistoja ei vaivannut mikään ja edellisenä päivänä kipeytyneet epäkkäät olivat tottuneet reppuun, mutta jalanpohjat olivat kamalan kipeät. Maalin jälkeen ei kävely siis enää maistunut metriäkään ja oli todella tuskaista puuhaa. Tämän kaiken säryn keskellä suurin tuska oli kuitenkin luvatun saunan puuttuminen. Sauna lämpesi vasta myöhemmin aamulla. Jos vielä tulen uudestaan niin täytyy homma ajoittaa niin, että sauna on varmasti lämmin maalissa.
Jälkikäteen spekuloituna taktiikkamme oli typerä. Aikaa meillä kului 39 tuntia, joka ei vielä ole mikään varsinainen urheilusuoritus, mutta suhteellisen rivakka vauhti vaeltamiseksi. Jos siis haluisi urheilla, kannattaa lähteä ultrakevyellä varustuksella vetämään yhtäsoittoa läpi ja jos haluaa retkeillä niin kannattaa olla ainakin kaksi yötä reitillä. Olisi pitänyt itsekin järjestää yksi vuorokausi lisää peliaikaa, jolloin olisi voinut jäädä Allesjauren lähistölle nautiskelemaan yön yli. Kaikenkaikkiaan tapahtuma oli todella hyvin järjestetty (maalin puuttuvasta yösaunasta huolimatta) ja siitä jäi todella hyvä fiilis. Tapahtuma sopii kaikentasoisille kilpailuhenkisistä ultrajuoksijoista retkeilijöihin ja suosittelen myös vähemmän kokeneita vaelluksesta kiinnostuneita rohkeasti ilmoittautumaan mukaan. Uskon, että itsekin lähden vielä uudestaan ja otan tämän tapahtuman entistä rauhallisemmin nautiskeluretkenä muiden kilpailuhenkisempien tapahtumien joukossa.
Kaiken huipuksi maalissa meistä tehtiin julkkiksia. Meitä nimittäin haastatteli ruotsalainen suomenkielinen Sisuradio:
http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=1007&artikel=5619888
Varusteet:
Vaelluskenkiä en omista, joten jalkaan valikoitui Inov8 Roclite 315, jotka toimivat varsin hyvin viimeiselle etapille asti. Reppu painoi ilman juomia 9kg ja mukana tuossa oli jokseenkin paino-optimoidut, mutta silti varsin mukavat erävarusteet. Varavaatetta oli vähän, mutta riittävästi. Majoitteena repussa kulki 2 hengen teltta, makuualusta ja pienehkö +4 asteen makuupussi.
Jani @ Nuuksio Classic Trail Marathon 2013
Haukkalammella esteiden yli (kuva: Petteri Rantanen)
Viime vuonna Teemu kävi juoksemassa laatuaan ensimmäisen Nuuksio Classic Trail Marathonin (NCTM) ja kehui tapahtumaa onnistuneeksi. Vaikka en ole pariin vuoteen ollut kovin innostunut juoksemaan maratoneja, innostuin NCTM:stä sen seikkailuhenkisen luonteen takia. Nyt runsas vuorokausi kisan jälkeen voin helposti sanoa, että kannatti lähteä. Jalatkin jo toimivat ja lenkillekin tekee edelleen mieli.
Valmistautumiseni koitokseen jäi vaatimattomaksi. Kuntoiluni poikkesi tavallisesta reippailustani siinä, että kävin juoksemassa kaksi pitkää lenkkiä poluilla. Ensimmäisen elokuun alussa ja toisen viime viikon sunnuntaina. Viimeisen lenkin jälkeen sain hienoisen flunssan, joka talttui muutamassa päivässä. Flunssan takia juoksut jäivät tältä viikolta juoksematta.
Lauantai-aamuna tunnelma oli kuitenkin korkealla. Huonosti nukutun yön jälkeen herätys klo 5.45 ja lähtö Nuuksioon puoli seitsemältä. Perille olimme ajoissa ja aikaa jäi riittävästi kisa-aineiston lunastamiseen ja varusteiden pukemiseen. Jonoja ei ollut missään. Tapahtumaan pääsi tänä vuonna mukaan vain 400 juoksijaa, mikä tietysti helpottaa kisojen järjestelyjä. Hienoa ja maininnanarvoista on se, että henkilökunta oli erittäin ystävällistä koko tapahtuman ajan niin kisakeskuksessa kuin metsässäkin. Lisäksi Siikarannan hotelli tarjosi juoksijoille oivalliset fasiliteetit: löytyy saunaa, ruokalaa, hotellihuoneita, jne.
Keli oli juoksemiseen täydellinen, ei liian kuuma, ei liian kylmä. Vettä tuli kisan aikana vain muutama pisara, mikä ei pahemmin liukastanut polkuja.
Olin varannut mukaani kolme täysinäistä ja yhden puoliksi käytetyn korkillisen geelin. (Yksi geeli jäi käyttämättä.) Lisäksi varasin mukaan pari särkylääkettä. Pullossa oli vettä. Nämä ja pakolliset turvavarusteet painoivat sen verran, että juomapullovyöni heilui ilkeästi ensimmäiset kilometrit ennen kuin ehdin tottua siihen. Ainoat hankaumat, jotka kisan aikana sain, tulivat vyöstä alaselkään. Jalkoihin ei tullut mitään. Nyt heinäkuussa ostamani Inov-8 Roclite 295:t toimivat moitteetta. Päädyin näihin, koska VJ Sportin Irockit, joissa minun oli tarkoitus juosta maraton, osoittautuivat Rokuan 24h-kisassa liian kisakireiksi jalkineiksi pitkälle matkalle. En siis halunnut riskeerata ja lähdin 295:lla. Muiden Nuuksio-juoksijoiden kirjoittamissa kisaraporteissa Irockit ovat saaneet kiitosta, joten näyttivät kelpaavan maratoneillekin.
Lähtö tapahtui puoli kymmeneltä Siikarannan edestä. Joukko jonoutui metsään mentäessä ja jonkun aikaa meni kävellessä. Tämä ei minua haitannut, ja omaan vauhtiin pääsi melko pian. Vähitellen porukka alkoi hajota ja ohi pääsi lyhyillä tiepätkillä ja leveämmillä poluilla. Juoksin alkumatkan, Teemu H:n ja Anssin, kahden joukkueemme jäsenen kanssa. Heidän vauhtinsa tuntui sopivan minulle.
Hieman ensimmäisen vesipisteen jälkeen Solvallan laskettelurinteen päällä Teemu H katosi näköpiiristäni, Anssi oli kadonnut jo aiemmin. Jatkoin suurin piirtein samaa vauhtia kuin aloittaessani ja selkiä tuli tasaisesti eteeni. Noin 25 km:n kohdalla alkoivat vaikeudet. Neste ei ollut tahtonut imeytyä, geeliä olin ottanut Teemu S:n ohjeiden mukaisesti. Nukutti. Silmien pitäminen auki tuntui raskaalta, kivien ja juurakoiden lukeminen ei ollut onnistua. Ylämäet piti kävellä. Matkan tuoma rasitus nosti hieman sykettäkin. Lisää geeliä koneeseen. Kolmenkympin jälkeen oli lieviä kipuja, ja söin siksi yhden särkylääkkeen. Matka alkoi taittua rennommin parin kilometrin päästä ja sen jälkeen ei suurempia ongelmia enää ollut. Kilometrivauhti palautui ennalleen.
Muutaman viimeisen kilometrin kohdalla tavoitin Tommin ja Teemu H:n. (Teemu S oli karussa.) Tommia olin jo ehtinyt hätyytellä aiemmin mutta silloin en pysynyt hänen vauhdissaan. Jonkun matkaa juoksimme samassa letkassa. Maaliin tulimme lopulta alle viiden minuutin aikaerolla. Teemu S oli mennyt menojansa. Hänen aikansa oli alle neljän kolmenkymmenen. Oma aikani oli puoli minuuttia yli 4.40 (sijoitus 84s). Tommin ja Teemu H:n ajat reilusti alle 4.45:n. Olin suoritukseeni erittäin tyytyväinen ja luulen että juoksen tämän maratonin uudelleenkin. Joukkueemme sijoitus oli seitsemäs, mikä oli myös mukava myönteinen yllätys.
Suoritukseni oli melko tasainen. Ensimmäinen ja toinen puolikas menivät 2.20:een. Nousua oli kelloni mukaan 789 metriä ja laskua 775 metriä. Pahin hetki osui 27-31 kilometrin kohdalle. Kolmannen juomapisteen tietämillä eksyin hetkeksi reitiltä (n. 50 m), kun seurasin edellä juossutta kaveria. Tommi onneksi huuteli meidät takaisin radalle. Loppukiriä en saanut aikaiseksi mutta lopullisia ja väliaikasijoituksia vertaillen juoksu oli nousujohteinen - hyvä niin. Tästä on polun varrelle saapuneelle yleisöä ja talkoolaisia kiittäminen.
Kiitos järjestäjille toimivasta nettisivustosta, nopeasta tulospalvelusta ja kasvisvaihtoehdosta. Kiitos kanssajuoksijoille iloisesta asenteesta ja kattavista raporteista. Ja onnittelut joukkueemme muille jäsenille.
Henkilökohtaiset tulokset ovat tässä ja joukkuekohtaiset tässä. Kuvia tapahtumasta löydät ainakin täältä ja täältä. Urheiluruudun tekemä reportaasi marathonista löytyy täältä (noin kuuden minuutin kohdalla).
NCTM 2013 b00t:
Teemu S
Jani
Tommi
Teemu H
Jukka
Anssi
Viimeisimmät artikkelit
- b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016
- LarZ vs. Vantaan puolimaraton
- Janin kisat 2015
- Teemu @ Marathon du Mont Blanc 80km
- Teemu @ Suomi-juoksu 60km