Teemu @ Kaarinan Syysmaraton
27.10.2012 järjestettiin 2. Kaarinan syysmaraton. Ajankohtahan on kerrassaan erinomainen, kun säät ovat viilenneet sopivasti ja ajatuksena olikin lopettaa kilpailukausi kunniakkaasti maratonennätyksellä. Reitti on nimittäin erittäin tasainen (=nopea) ja kuntokin tuntui olevan suht kohdillaan, joten kaikki eväät erinomaiseen suoritukseen olivat olemassa. Paitsi, että. Torstai-illalla Turkuun (ja Kaarinaan) satoi n. 20cm lunta ja lämpötila laski reilusti pakkasen puolelle. Tässä vaiheessa usko oli kova sen suhteen, että lumet sulavat pois lauantaiaamuun mennessä, mutta vielä mitä. Perjantaina lunta satoi lisää ja lämpötila pysyi koko ajan pakkasella. Lauantaiaamulla lämpömittari näytti -8 astetta ja lunta oli maassa n. 25cm. Pakkasin siis reppuun lenkkareiden lisäksi maastojuoksukengät, sillä reitin kunnosta ei ollut mitään hajua. Alkuperäisenä tavoitteena oli siis juosta alle 3.25 ja optimaalisella suorituksella jopa alle 3.20. Olosuhteista johtuen tarkistin tavoitetta ja päätin tyytyä 3.30 alitukseen, mikä sekin tuntui hiukan epätodennäköiseltä, kun poljin fillarilla kohti lähtöpaikkaa parta huurussa.
Kisakeskuksella (Kaarinan lukio) vedin juoksukamat päälle sen kummemmin murehtimatta pakkasesta. Juostessa tulee kuitenkin aika lämmin, joten mitään erikoislämmikettä en kokenut tarvitsevani. Pikaisen harkinnan jälkeen päätin lähteä juoksemaan peruslenkkareilla ja maastokengät jäi reppuun, vaikka ne olisivatkin olleet pohjakuvioinniltaan pitävämmät.
Juoksukaverina oli tällä kertaa pikkuveljeni Aapo, joka tuli kohentamaan pari kuukautta vanhaa HCM-aikaansa. Vaikka ei ollakaan yhdessä juurikaan juostu, niin arvelimme olevamme suunnilleen samassa vauhdissa, joten yhtä matkaa lähdettiin liikkeelle. Päätimme pyrkiä 3.30-ajan alitukseen (4.5x min/km) ja tarkistaa nopeutta reitin kunnosta riippuen. Maratonreitti koostui 4x 10,3km pitkästä kierroksesta ja aluksi juostiin ~1km "sakkokierros", jotta maratonmatka saatiin täyteen. Reitti oli ensimmäisen kahden kierroksen ajan kauttaaltaan lumipohjainen, mutta hyvin aurattu ja suhteellisen hyvin hiekoitettu, joten ihan hyvä siinä oli juosta. Jälkimmäisillä kierroksilla lumi alkoi paikoittain sulaa ja paljasti asfalttiakin tuli näkyviin, mutta sanoisin, että juoksin kuitenkin koko matkasta n. 95% lumipohjalla.
Mites se sitten meni? Ekalle kierrokselle löytyi hyvää juoksuseuraa ja vauhti tuntui sopivalta. Ryhmä kuitenkin hajosi aika pian juomapisteellä ja jatkettiin 4-5 hengen porukalla. Jalkojen ja kropan lämmettyä vauhtikin hiukan kiihtyi ja asettui johonkin 4.40 min/km paikkeille. Ensimmäinen neljännes meni helposti alle 50 minuutin ja toinen jopa hiukan nopeammin. Tässä kohtaa fiilis oli erinomainen, sillä puolivälissä olimme alle 3.20-ajan vauhdissa. Tiesin tosin, että en pysty koko matkaa pitämään vauhtia yllä ja negatiivinen split (= toinen puolikas kovempaa) ei todellakaan tulisi toteutumaan. Fiilistä tosin nostatti "hyytymisvara", joka nyt oli hankittu 3.30-ajan alitusta silmällä pitäen. Kolmas kierroskin alkoi samoissa tunnelmissa, mutta jossain 26-27km kohdalla neljän hengen porukka, jolla olimme viimeiset 15km juosseet, alkoi hajota. Yksi kaveri tuntui jatkavan menoaan samalla vauhdilla, kun taas Aapo ja toinen kaveri alkoivat hiukan hidastua. Tässä kohtaa päätin pyrkiä pitämään vaan vauhtia yllä ja pysymään edellä menneen kaverin perässä. Hyvin sekin onnistui ja kolmannen neljänneksen juoksin n. 30s hitaammin kuin kaksi ensimmäistä. Ei siis mitään hätää. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä tiesin, että 3.30 alittuu, jos vain pääsen maaliin ja alkuperäinen tavoite, eli 3.25 alitus näytti vielä mahdolliselta. Jalka alkoi tosin painaa, mutta se nyt oli odotettavissakin. Vauhti hyytyi hiukan, mutta sain edelleen pidettyä suurimman osan ajasta nopeuden alle 5min/km. Vasen pohje, jonka kanssa on ollut ongelmia jo useamman viikon, alkoi lyödä satunnaisia salamoita takareiteen ja pakaraan, mutta mitään varsinaisia ongelmia ei normaalin väsymyksen lisäksi ollut. 40km kohdalla kaikki näytti mahtavalta ja päätin ottaa loppukirin. Loppukiri tosin tarkoitti noin 10 sekunnin parannusta kilometrivauhtiin, joten mistään kovin lennokkaasta kiristä ei siis ollut kyse. Maaliin tulin bruttoajalla 3.23.30, eli JIIIHAAAA!!! Kokonaissijoitus yhdeksäs, yleisen sarjan seitsemäs. Aapo tuli maaliin noin 3 minuuttia perässä, eli hienosti meni ja ennätys parani yli 20 minuttia kahdessa kuukaudessa.
Vanhat patut oli pukuhuoneessa sitä mieltä, että lumen vuoksi reitti oli 5-10 minuuttia hitaampi kuin kuivalla kelillä. Enpä tiedä. Saattaa olla, että omalla kohdallani lumen tuoma pehmeys säästi pohkeita sen verran, että pystyi juoksemaan tasaisella nopeudelle 3/4 matkasta ja viimeisellekin neljännekselle hyydyin vain hiukan. Oli miten oli. Nyt on kausi paketissa ja maratonaikakin sellainen, jonka kehtaa sanoa ääneen.
Erityiskiitokset täytyy lausua järjestäjille. Reitistä oli saatu vaikeissa olosuhteissa tehtyä niin hyvä kuin mahdollista. Kaikki järjestelyt pelasivat ja sää oli lopulta mahtava. Hieno tapahtuma ja taas ihan naapurissa. Mitäpä sitä pitkin maailmaa matkustelemaan maratonien perässä, kun hienoja tapahtumia löytyy useampiakin lähikunnista. Kuten todettua, Kaarinan reitti on älyttömän nopea, joten se tarjoaa loistavan tilaisuuden ennätysten paranteluun 10km, puolikkaalla tai kokonaiselle vielä näin loppukaudesta.
Nike Vomero 6
The Weapon of Choice: Nike Vomero 6. Niken "ilmatyynyalus". Tolkuttomat vaimennukset, suht raskas rakenne ja leveähkö lesti. Ei missään nimessä siis nopea kenkä, mutta sopii (mulle) maratonkengäksi oikein hyvin. Valtavasta vaimennuksesta johtuen pohkeet pysyvät kohtuullisessa kunnossa sinne viimeiselle kympille asti ja kun kenkä ei meikäläistä varsinaisesti hidastakaan, niin tällä olen juossut molemmat asfalttimarani. Tuskin juoksen enää seuraavaa, mutta se onkin sitten toinen juttu.
Turku Mayhem 2012
Turussa ajettiin lauantaina kymmenennet Mayhemit. Nämä ällärit olivat minulle tänä vuonna vasta toiset. Mayhemin juonikuvio oli seuraava: kiinteärattaisella pyörällä ajamisesta innostunut polvihousukansa yritti hakea kaupungilta niin monta rastia kuin suinkin vain tunnin aikana ehti. Kaikkiaan rasteja oli siroteltu keskusta-alueen lähettyville 28. Rastien pisteytys meni muotoa 1, 5, 7 ja 10.
Turkuun oli saapunut mukavasti pyöräilijöitä myös Helsingistä, ja kisailijoiden määrä nousikin 27:ään. Manifestit ("reittikirja") jaettiin reilu kymmenen minuuttia ennen kisan alkua. Aiemmin oli tiedossa, missä rastit kutakuinkin ovat. Manifestin sisäistäminen lyhyessä ajassa on ratkaiseva vaihe, nopeudella ei korjata huonoja reittivalintoja. Itse yritin ensin paikantaa rastien sijainnit ja sitten valita niistä ne jotka aion kiertää. Tavoitteena oli hakea viiden ja kymmenen pisteen rastit ja ottaa yhden pisteen rasteja jos ne sattuivat olemaan reitin varrella.
Tarrapyörä
Manifesti maksoi kaksi euroa, se on kolme euroa vähemmän siitä mitä kuntorasteilla kartoista keskimäärin pyydetään. Edullisuuden lisäksi ällärit ovat katsojaystävällisiä, näitäkin ajoja saattoi seurata reaaliajassa internetistä. Voi siis vain todeta, että nuoret jotka ovat pääosassa tässä liikunnallisessa näytelmässä ovat erittäin aktiivista ja aikaansaavaa porukkaa. Kiitoksia siis vain järjestäjälle ja mukana olleille ajajille.
Tarkoituksenani oli ensin hakea Kähäristä (pohjoinen) kaksi rastia ja siirtyä sieltä Iso-Heikkilään ja Patterihakaan (lounaassa). Lähdön koitettua, ajoin Teemun ja MikeNasin mukana. Rastit löytyivät melko helposti ja onnistuin pysymään vauhdissa mukana. Ongelmana oli tosin se, ettei kynäni toiminut, ja siksi jouduin kirjoittamaan vastaukset kännykkääni. Kähäristä ajoimme perä kanaa alas kohti Naantalin pikatietä. Tämän jälkeen pääsin hetkeksi edelle mutta koska päätin kiertää Korkeavuorenkadun kautta, jäin Teemusta ja MikeNasista jälkeen. Siirtoni ei ollut millään muodoin järkevä ja kaiken lisäksi taisin hakea vielä väärän nimen. Blondien kuvia sattui rastilla olemaan kaksi, yksi ikkunassa ja toinen ilmoitustaululla. Kiireessä otin ylös vain ensimmäisen. Suuntasin Portsan sakkoringiltä kovaa vauhtia kohti Iso-Heikkilää ja sieltä Patterihakaan. Tässä kohtaa ratamestari Smurf oli halunnut viedä ajajat myös Iso-Heikkilän tähtitornille, mikä oli mieluinen yllätys. En nimittäin ollut siellä koskaan käynyt ja sinne melkein pitää mennä uudestaan lapasieni kanssa.
Mayhem- ja muita pinnakortteja
Vaikka matkalla näkyi ajoittain muita kilpailijoita, ajoin pääosin yksin. Tavoitin Teemun ja MikeNasin Juhana Herttuan puistokadun rastilla (etelään), sillä nämä olivat hakeneet Patterihaasta myös pari yhden pisteen rastia. Itse jätin ne väliin. Heidän ryhmäänsä oli lyöttäytynyt myös Pave. Tuhlasin kuitenkin aikaani vastauksen kirjoittamiseen ja nämä ehtivät lähteä minua paljon aikaisemmin. En olisi satulallakaan pärjännyt nopeudessa. Satamassa arvoin hetken parin parkkipaikan välillä ja siellä meni lisää aikaa oikean parkkimittarin löytämiseksi. Matkalla förille hain pari rastia lisää. Pimeässä niidenkin (esim. Forum Marinumin tykin numeron) hakeminen oli haasteellista. Föri oli ehtinyt "täl puole jokke", siis sinne missä en ollut mutta jonne olisin halunnnut olla menossa. (Valokuva förillä olisi tuonut paljon seitsemän lisäpistettä.) Koska en ollut ennen lähtöä kaikessa suunnittelutohinassa kuunnellut ratamestaria tarpeeksi hyvin ja tiennyt että maali sulkeutuu vasta kymmenen minuuttia yli kahdeksan, päättelin ettei minulla enää ollut aikaa jäädä föriä odottamaan. Siksi siirryin suosiolla viimeisille rastikuvioille ennen Olympiasaunaa (=maalia).
Palkintojen jaossa kuulin olleeni kolmas. Hämmennyin tästä kovasti ja ensin luulinkin että kisassa oli joku muu samanniminen ajaja. Oikein mukava yllätys. Voittajaksi nousi MikeNas ja toiseksi tuli Teemu (ks. tulokset täältä). b00tille kävi siis aika hyvin. Saunalta sitten jatkoille ja kotiin.
Mikäli lukijoissa on joku joka haluaa olla osa tätä yhteisöä ja mukana tällaisissa tapahtumissa, kannattaa ensi alkuun hakeutua Yksivaihde.net:iin. Turussa aktiiviryhmä kutsuu itseään nimellä TQHCFR. Se on täynnä leppoisia ajajia ja kekseliäitä rakentelijoita joiden seurassa viihtyy varmasti. Ilman heitä Turku olisi paljon tylsempi paikka elää ja yrittää.
Kirjoittaja on tällä saralla puhdas turisti. Hän ei osaa rakentaa pyöriä ja osallistuu harvoin. Kirjoittaja pahoittelee tylsää kirjoitustyyliään ja termien väärinkäyttöä.
XGlow-Kaato 2012 (b00t2)
Tasan viikko takaperin (29.9.2012) kisattiin Multisport Cupin viimeinen osakilpailu, XGlow-Kaato. Voittajaksi nousi Team NeonSport ja Cupin voitti Avanti Adventure. b00t osallistui tällä kertaa kahdella joukkueella: b00t1 oli neljäs ja b00ts kahdeksas. b00t1:n raportti löytyy täältä ja lisää b00t2:n tunnelmia voi puolestaan lukea täältä.
XGlow-Kaato järjestettiin tänä vuonna Vihdissä. Lähtö ja maali sijaitsivat Huhmarnummen koululla, aivan Turun tien vieressä. Koska kisa alkoi jo aamuyöllä kello viisi, olivat järjestäjät varanneet koulun salin kisailijoille koko yöksi. Huolto toimi mainiosti, tarjolla oli peseytymismahdollisuudet ja maalissa masun sai täytettyä lohikeitolla ja voileivillä.
- b00t2 valmistautuu (kuva: Mikko Rantahakala / Avanti Adventure)
Kisa sisälsi maastopyöräilyä, juoksua ja melontaa. Ratamestarina toimi Petri Forsman, joka halusi tänä vuonna viedä kilpailijat Nuuksioon. "Siellä on melko hienoa näin syksyisin." Vaikka miehet eivät juuri päässeet pimeässä syksyn väreistä nauttimaan, Nuuksion metsissä oli kaikesta huolimatta mukava testata yösuunnistustaitojaan. Siellä joukkueiden välille alkoi muodostua eroja. Tämä oli myös ratamestarin pyrkimys: "Jos miesten kisasta puhutaan niin luonnollisesti [eroja tulee] ensimmäisessä noin 10 km:n Nuuksio-juoksussa, vaikkakin se kulki koko matkan polkuja pitkin." b00t2 ei missään vaiheessa kisan kärkeä hätyytellyt mutta joutui huomaamaan, että pimeässä polutkin tahtovat välillä kadota alta. Joukkue teki viidennelle rastille juostessaan noin 20 minuutin pummin. Toinen mielenkiintoinen rastiväli oli pyöräosuudella. Kartassa ei ollut polkumerkintöjä kymmenennelle rastille, mutta polku sieltä silti löytyi. Joukkeet jotka yrittivät tässä oikaista taisivat kuitenkin jäädä ajallisesti teitä pitkin kiertäneitä tappiolle. Näin kävi ainakin b00t2:lle, joka jatkossa yrittää sisukkaammin välttää "hyödyntämästä" tuntemattomia oikoteitä.
Kisassa ei kannattanut ottaa turhia riskejä tai yrittää olla kekseliäs.
Rataa suunnitellessa Petri Forsman piti lähtökohtanaan sitä että se on melko selkeä ilman suurempia kikkailuja. "Tuurin ei pidä ratkaista kilpaurheilussa." Kaiken kaikkiaan rata tuntuikin urheilulliselta, reitit olivat reipashenkisiä ja ohjeet selkeitä. Nämä seikat miellyttivät b00tilaisia. Rata kierrettiin miltei onnistuneesti joskin b00t2 saapui maaliin sekunteja ennen sen sulkeutumista (ks. tulokset tästä). Ennen lähtöä b00t2:n Lauri sanoi että hän suunnistaa meidät annetussa ajassa maaliin, ja näin tosiaan myös kävi. 🙂
Alla vertailuaikoja osuuksittain (Kuvio 1). Vertailussa mukana myös UlkoilunMaailma.fi, jossa kilpailivat Eetu ja Tommi.
Kuvio 1 Kolmen joukkueen vertailuajat
Nopeasti katsottuna b00t1 oli vikkelin jaloilla, kun taas UlkoilunMaailma.fi pesi molemmat b00tin joukkueet melonnassa. Maastopyöräily meni b00t1:lle. Rastiväliajat joita ei tässä näy osoittavat että b00t1 oli näistä joukkueista tasaisin suorittaja. b00t1:ltä löytyy vain yksi pummi (n. 15 min) ja se on kahdeksannella rastivälillä. b00t2:lla pummeja oli kaksi, joista kymmenes rastiväli oli melkoisen paha (yli 30 min.). Ilman pummeja b00t1 olisi ollut noin 15 minuuttia nopeampi, kun taas b00t2 olisi ollut noin 55 minuuttia nopeampi. UlkoilunMaailma.fi olisi ilman pummeja nipistänyt kokonaisajastaan noin tunnin pois. Tiimien väliset lopulliset sijoitukset olisivat kuitenkin pysyneet muuttumattomina.
b00t kiittää kanssakilpailijoitaan ja erityisesti Multisport.fi-ryhmän jäseniä tämän vuoden kisoista. Ensi vuonna Forsmanin mukaan Cupissa mukana olleista kisoista jatkaa näillä näkymin kolme. "Yhden tilalle saattaa tulla uusi erilainen kilpailu." Päivämäärät tarkentuvat marras-joulukuussa, Endurance Quest on alustavasti heinäkuun 22.-28.
Hyvää loppuvuotta kaikille!
b00t XGlow-Kaadossa
XGlow-kaatoon saatiin mukaan peräti kaksi b00t joukkuetta. Ykkösessä mentiin minä ja Petteri ja kakkosen muodosti Jani sekä Lauri A. Itse ajelin paikan päälle jo perjantai-illasta ja suunnittelin reitit sun muut valmiiksi. Janikin ilmestyi myöhemmin ja käytiin vielä reittejä hieman läpi ennen lyhyitä ja huonoja unia liikuntasalin lattialla. Petteri ja Lauri A tulivat paikalle vasta juuri ennen lähtöä ja viimeisten säätöjen jälkeen oltiin valmiina kisaan. Seuraavassa ykköstiimin matkakertomus.
Tällä kertaa matkaan lähdettiin suoraan pyörillä ja päästiinkin mukavasti haistelemaan heti kärjen vauhtia. Kovaa oli kyyti alusta asti ja 2-3 välillä ehdin vielä käydä tekemässä lähempää tuttavuutta tien pinnan kanssa komean ja vauhdikkaan OTB:n muodossa. Ekaan vaihtoon rastille 3 tultiin sen takia hieman keulaa perässä. Kärki saatiin kuitenkin kiinni heti juoksupätkän aluksi (rastille 4 mennessä), kun löydettiin polku suoraan muiden sitä etsiessä. Juoksupätkä menikin sen jälkeen mukavasti porukassa Neonsportin ja Lupus Extremen kanssa. Viimeisellä välillä (6-7) kohti pyöriä Neonsportin Mäkelät pistivät isompaa vaihdetta silmään ja juoksivat meiltä muilta karkuun. Seuraava rasti (8) tuottikin sitten ongelmia... Reitinvalinta oli ehkä hieman huono ja lisäksi tehtiin klassinen yösuunnistusvirhe ja käännyttiin 180 astetta väärään suuntaan kartasta puuttuvaa polkua pitkin. Kompassikin piti kaivaa repusta ennen kuin suostuin uskomaan, että oltiin tosiaan käännytty takaisinpäin... Hetken oltiin aika hukassa mutta onneksi opasteviittojen avulla löydettiin Siikajärvelle ja rastille. Tässä ehti pari joukkuetta mennä ohi ja kärki karkasi tavoittamattomiin.
Loppu pyöräily meni mukavasti kiertoja tehden ja rastit poimien. 2km sprinttisuunnistus ja pyöräily kajakeille menivät nekin virheittä. Juuri ennen sprinttiä päästiin yhden joukkueen ohi ja melontapaikalle tullessa kuulimme järjestäjiltä olevamme neljänsiä ja n. 8 min perässä kolmansia. Asetimme itsellemme kovan tavoitteen pysyä tällä sijalla, vaikka melonta oli sitten jälleen kerran aikamoista 🙂 Kajakki veti vahvasti oikealle ja varsinkin kapeammat paikat oli meidän taidoillemme todella hankalia. Muutaman kerran juututtiin kaislikkoon ja jouduttiin peruuttelemaan. Kajakin aikana takaa alkoikin uhkaavasti pari joukkuetta lähestyä. Onneksi melonta loppui takaa-ajajien kannalta kesken ja saatiin ero pidettyä riittävänä ennen viimeistä pyöräilyä maaliin. Maaliviiva ylitettiinkin sitten neljänsinä. Kisa oli kokonaisuuten oikein mukava ja b00tille mieleinen, kunnon raastoa ilman turhia kikkailuja 🙂
b00t maalissa (kuva: Mikko Rantahakala / Avanti Adventure)
Koko reitti. 4-5 välillä gps sekoillut ja 6-7 ilmeisesti polku eri paikassa kuin kartassa.
Sprinttisuunnistus
b00t Untersberg Challenge
b00tin perustaja sekä suurpäämies Samder lipui viikonloppuna avioliiton satamaan, seikkailujaoston suureksi iloksi vieläpä Itävallan Salzburgissa! Heti kun hääpaikka alkuvuodesta varmistui päätettiin Petterin kanssa, että litistetään useampi kärpänen kerralla ja käydään samalla reissulla tekemässä pari vuoristoharjoitetta.
Polkua
Ensimmäinen vaellus suoritettiin ihan Salzburgin nurkilla Untersberg massiivilla. Ajeltiin lentokentältä Münchenistä suoraan lähtöpaikalle ja autobahnilla haettiin jo maksiminopeudet koneeseen. Heti alussa kävi selväksi, että alpeilla ne on mäet vähän erilaisia kuin koti-Suomessa. Juoksuaskelia ylöspäin mennessä ei kovin montaa otettu ja ne vähätkin tuli melkein heti parkkipaikalta tien toiselle puolelle hölkätessä 🙂 Alkumatka mentiin leveämpää kärrytietä ja hyvää polkua Lentsin Tonin mökille asti. Tässä ei vielä taukoja pidetty vaan ajateltiin riipasta samantien ylös. Heti mökin jälkeen olisi ollut Schellenbergerin jääluola mutta se oli jostain syystä kiinni, ilmeisesti joku maanvyörymä sotkenut polut? Jääluolan jälkeen polulla päästiin sitten kiipeämään Thomas-Eder-Steigin portaita ylös ja välillä mentiin jopa pienet pätkät luolassa. Ylhäällä oli jonnin verran luntakin ja kosteuden takia kivet oli tossujen alla todella liukkaita. Huiputuksen (Salzburger Hochthron, 1853m) jälkeen pidettiin lyhyt kokistauko ravintelissä.
Toni Lenz Hütte
Thomas-Eder-Steig
Huippu näkyy jo!
Ravintolan seinältä löytyi kartta ja kuvaus poluista. Reitti jota oli tarkoituksena käyttää alastuloon oli merkitty mustalla ja oppaassa luki, että jonkinlaista kiipeilykokemusta olisi hyvä olla. Noh, kokemustahan oli jo hankitty reippaasti ylös tullessa joten eikun menoksi 🙂 Muutama ihan jännä paikka polulla oli mutta onneksi vieressä oli sentään vaijeria pahimmissa paikoissa niin saattoi siitä tukea ottaa. Polku oli huomattavasti vähemmän käytetty kuin ylöspäin menevä ja ehkäpä sen takia nähtiinkin rinteillä myös muutamat Gemssit. Reitti päättyi takaisin Toni Lenzin mökille ja siitä alas mentiinkin samaa reittiä mitä tultiin ylös. Tästä eteenpäin myös pääsi sitten juoksemaan kunnolla. Loppumatka alamäkeen oli aikamoista myrkkyä reisille ja polville mutta autolle päästiin. Keli oli aikalailla optimaalinen ja maisematkin koko ajan mahtavat.
Siitä alas
Maisemaa
Laakso
Häiden jälkeisenä päivänä käytiin vielä katsastamassa kotkan pesä. Koko matka ylös oli leveää baanaa ja melkeinpä puolet asfalttia. Hienot oli maisemat myös sieltä ja mökiltä käytiin lisäksi tutkimassa vähän matkaa reittiä Hoher Göllille . Sinne ei tosin ollut vielä meidän taidoilla menemistä ilman jonkinlaisia kiipeilyvarusteita, joten palattiin samaa reittiä takaisin alas.
Kotkanpesä
Bongaa LarZ!
Untersberg Kehlsteinilta
Mahtava oli reissu ja sen verran hienoa maisemaa sekä polkua, että vielä joskus lähdetään valtaamaan korkeampia huippuja. Vielä kerran kiitokset Samderille ja Edelille hienoista häistä ja erityisesti hääpaikan valinnasta!
Untersberg reitti
Kehlstein reitti
Teemu @ Ruisrääkki
Ruissalossa piti lähteä pitkästä aikaa hankkimaan virallista tulosta 1/2-maratonillekin. Edellisen kerran olen juossut puolikkaan 2008 Ruissalossa ja silloin aika oli tuolloiseen juoksukuntoon nähden tyydyttävä 1.45. Sittemmin olen panostanut pelkästään pyöräilyyn ja ennen tätä kautta juoksuhommat ovat olleet täysin jäissä. Etukäteen puolikaan juokseminen ahdisti huomattavan paljon, sillä tämä on mun mielestä erittäin epämiellyttävä matka. Juostavaa on kuitenkin suht paljon, mutta silti pitäisi koko matka juosta kovaa ja oman mukavuusalueen yläpuolella.
Sääennuste lupasi siis sadetta koko lauantaiksi ja olinkin jo salaa mielissäni siitä, että onpahan ainakin joku pätevä tekosyy sille, mikäli useaan kertaan ääneenkin ilmoitettu aikatavoite 1.35 ei toteutuisi. Sää kuitenkin kirkastui, eikä tekosyille ollut sijaa, joten pakko oli juosta parhaansa mukaan. Olin tehnyt suhteellisin huolellista tutkimusta omien sykerajojeni suhteen ja arvelin, että pystyisin jotakuinkin tuohon 1.35-loppuajan vaatimaan 4:30min/km vauhtiin. Kysymys oli vain siitä, pystyisinkö pitämään vauhdin koko matkan, vai tulisiko noutaja 15km jälkeen.
Lähtöviivalle asetuttiin Janin kanssa ja yhdessä lähdettiin juoksemaan aika tasatahtiin. Ekat 15km menivät kaikki alle 4:30 min/km vauhtia ja tuossa vaiheessa olinkin melko varma, että selviän tavoiteajassa maaliin, kunhan ei vaan krampit iske. 15km paikkeilla Jani alkoi kiristämään vauhtia ja meikäläinen vastaavasti hiukan hidastumaan, joten Jani meni menojaan. Närästihän se, mutta päätin antaa periksi keskinäisen kilpailun suhteen (sillä ainahan sellaista on, vaikka ei ääneen sanottaisikaan) ja keskittyä henkilökohtaiseen suoritukseen. 16km tienoilla reitti kääntyi kohti Kuuvannokkaa ja tuo pätkä on pelkkää loivaa ylä- ja alamäkeä. Tässä vaiheessa kilometrivauhditkin tipahtivat ensimmäisen kerran yli 4:30 min/km, mutta laskeskelin, että loppumatkalla on varaa hyytyä melkein 5:00 min/km vauhtiin ja silti aikatavoite täyttyy.
Kuuvannokasta selvittiin ja viimeiselle kilometrille löytyi vielä hiukan paukkuja kiristää vauhti takaisin alle tavoitteen. Varsinaisesta loppukiristä ei voida puhua, sillä sellaiseen ei jalat riittäneet, mutta suht hyvävoimaisena pääsin maaliin ajassa 1.33.42. Jani voitti siis meikäläisen noin kahdella ja puolella minuutilla, joten näin jälkikäteen on hyvä todeta, että onneksi en lähtenyt yrittämäänkään siihen vauhtiin, sillä en olisi pystynyt. Sijoitus yleisessä sarjassa 35.
Kaikenkaikkiaan olen suoritukseen erittäin tyytyväinen. Mittaridata paljastaa, että juoksin kaikki kilometrit (paitsi 16-20) alle 4:30 min/km ja sykkeet pysyivät kurissa koko matkan. Mulla on sen verran hidaskierroksinen dieselkone, että omalle kunnolleni/juoksutyylilleni ei vauhdin kiristäminen tai loppukiri sovellu. Lähdenkin aina alusta asti tavoitevauhdilla liikkeelle ja toivon, että en hyydy hirveästi loppua kohti. Tälle kertaa se onnistui.
Nyt on puolikaskin siis juostu ja pääsen taas keskittymään pidempiin matkoihin. En usko ihan hetkeen (ehkä ensi vuonna taas Ruissalossa) puolikasta juoksevani ja tuskin jaksan erityisemmin aikaparannusta tällä matkalla alkaa tavoittelemaan. On tämä edelleen mun mielestä kaikista juoksumatkoista se kaikista epämiellyttävin.
Adidas Adizero F50
The weapon of choice: Adidas Adizero F50. Nämä on ihan ***vetin hyvät. Erittäin kevyet, rullaavat ja tiukasti jalkaan istuvat kengät, joissa kuitenkin on kohtuullisesti vaimennusta. Ostin nämä sokkona puoleen hintaan alennuskorista ja nämä on olleet mun ns. "nopeat lenkkarit". En ole aiemmin juossut pitkää matkaa näillä ja etukäteen vaimennuksen riittävyys arvelutti. Jalat pysyivät kuitenkin erittäin hyvässä kunnossa koko matkan, joten toimii. Täysmatkalle en näillä uskalla lähteä, sillä sinne kaipaan edelleen enemmän vaimennusta ja hiukan väljemmän lestin.
Jani @ Ruisrääkki 2012
Lyhyesti, viikolla ennustettiin sadetta. Kisapäivänä lauantaina alkoi sataa vasta toiseksi viimeisellä kilometrillä. Se ennusteista, onneksi. Ennakkoon oli siis vähän kehnot tunnelmat.
Valmistauduin viimeisellä viikolla kisaan juoksemalla samoissa maisemissa puolikkaan edellisenä sunnuntaina (1,33:47, sanoo gepsi joka tänään edisti noin 500 metriä) ja sitten keskiviikkona eksyilin Kakskerrassa kuutisen kilometriä (oikeasti meni 11 kilometriä, heh) rasteja hakiessa. Siellä taitoin nilkkani mutta se ei haitannut menoa tänään.
Ruisrääkki oli minulle ensimmäinen. Aloitin rauhallisesti koska alussa oli eniten nousuja ja laskuja. Teemu oli kaverina ja tuntui että vauhti oli hyvä ellei jopa sittenkin minulle liian kova. Tiedä näistä kun ei koskaan jaksa lämmitellä ennen lähtöä ja hakea tuntumaa. Juoksu kulki kuitenkin hyvin ja 14 kilometrin kohdalla kiristin tahtia. Kuuvan nousukaan ei haitannut menoa ja maaliin laskettelin ajassa 1,31:12 (netto). Sijoitus miesten sarjassa oli 29. Ennätystä lähdettiin hakemaan (vanha oli 11 vuoden takaa Paavo Nurmella, 1,36:45) ja se tuli. Edelliseen yritykseen voit perehtyä täällä. Min/km-keskiarvo oli 4,19 (oikea, ei alla olevan taulukon antama). Seuraavissa kisoissa lokakuussa yritän alittaa 1,30 rajapyykin.
Huom! Väliajat viitteellisiä, koska gepsini edisti 500 metriä. Viimeinen 100 metriä herättääkin ihmettelyä. 🙂
Mukavat karkelot, näki useita tuttuja joiden kanssa oli kiva päivitellä vaivoja ja juoksukuulumisia. Mikäs sitä oli sisällä lämpimässä kylpylässä rupatella. Reitti oli hieno ja rantasauna kuului hintaan. Ei ollut ovet lukossa. Kasviskeittoakin oli tarjolla mutta sitä en jaksanut jäädä jonottamaan. Osallistumismitalilla en tee mitään. Sen hinnalla ottaisin mieluummin vaikka juoksusukat tai sitten enemmän henkilökuntaa soppaa jakamaan. Kiitos työntekijöille ja yleisölle, loitte kannustavan ja reippaan tunnelman.
Ja koska puolikas ei ollut tarpeeksi, kävin päivän päätteeksi kaupunkisuunnistamassa (sic!) phiqsillä. Vaimo antoi luvan. 24 kilometriä tuli mittariin ja aikaa meni hyvät toista tuntia. Ja melkein voitinkin, jos olisin pitänyt pääni. Jäi yksi rasti hakematta (vaikka oli matkan varrella). Se piti sitten arvata. Oikean vastauksen sijaan menin ja vaihdoin vastaustani. DFU tuli. Ja oikeastaan hyvä niin, koska voiton vei kaikilla rasteilla käynyt kisailija, joka hänkin juoksi tänään Ruisrääkissä. Aika hyvin. Lisää täällä. Hienoa ja aktiivista porukkaa! Kekseliäät rastitkin oli. Niin, ihan hyvä etten lähtenyt rastia hakemaan. Kotimatkalla puhkesi takakumi.
Snowflakes-parini Eetu juoksi Ruisrääkin aikaan 1,29:23. Onnittelut!
Jani testaa VJ Irock -suunnistustossuja
Miksi halusin uudet tossut?
Olen tähän saakka juossut seikkailukisoissa tavallisilla juoksutossuilla (Asics Gel Nimbus 11: normaalituenta) ja kokenut ne huonoiksi erityisesti metsässä. Nykyisten juoksutossujeni ongelmana on se että ne keräävät kastuessaan (seikkailukisoissa tossut kastuvat aina ja läpikotaisin) runsaasti vettä. Tällöin niistä tulee painavat ja niiden pohjat lakkaavat tyystin vaimentamasta askelta. Lisäksi juoksutossujen tuki on maastossa melko olematon, eivätkä ne kestä vaativampia olosuhteita, kuten jyrkkiä nousuja/laskuja, liukkaita kallioita ja juurakoita tai teräviä kiviä ja risuja. Näiden edellä mainittujen syiden vuoksi ryhdyin etsimään seikkailukisoihin soveltuvia maastojuoksutossuja. Edellytyksenä on että ne olisivat kestäviä ja kevyitä, vaimentaisivat askelta, kuivuisivat kastuttuaan nopeasti (semmoisia tossuja jotka pitävät vettä uidessa ja samalla puskevat kosteuden ulos ei taida ollakaan) ja pitäisivät niin sateella metsässä kuin kuivalla hiekalla lenkkipoluilla. Hinnallakin on väliä mutta näyttää siltä että sata euroa menee varmasti.
| Kestävyys | Ulkokuoren tulee kestää terävät kivet ja oksat |
| Pitävyys | Pitoa on löydyttävä niin asvaltilla, hiekalla kuin kallioilla |
| Tukevuus | Jalan pitää pysyä paikallaan hankalassa maastossa ja märissä tossuissa |
| Vaimennus | Matkat ovat toisinaan melko pitkiä, eikä aina juosta pehmeällä alustalla |
| Hengittävyys | Veden pitää poistua nopeasti mukavuuden, vaimennuksen ja keveyden kärsimättä |
| Keveys | Painoa ei saisi olla tavallista juoksutossua enempää (< 250 g) |
| Hinta | Sata euroa on paljon rahaa mutta työstä pitää maksaa |
Kuinka löytää haluamansa?
Jo se että kykenee tekemään itselleen selkoa mitä tulevilta tossuiltaan odottaa on hankalaa ja aikaavievää puuhaa. Tossujen löytäminen ei tee tässä suhteessa poikkeusta, ainakaan mikäli aloittaa etsintänsä internetistä. Tieto johon ostopäätöksensä perustaisi on usein vaikeaselkoista (esim. mitä tarkoittaa LaSportiva Raprotin FriXion XF -pohja?), subjektiivista ("Tämä on minusta hyvä merkki") ja puutteellista (tossujen paino kerrotaan yllättävän harvoin). Parhaani annoin hakiessani tietoa ehdot täyttävistä maastojuoksutossuista mutta tuntien ihmettelyn jälkeen en silti päässyt internetiä ja ystäviäni kauemmas. Varsinaisia seikkailu-urheiluun suunniteltuja juoksutossuja ei tunnu olevan, vaikka näin saatetaankin kehua (esim. täällä Inov 285sta). Vaan ei siinä mitään, maastojuoksu- tai nastattomat suunnistustossut kelpaavat minulle mainiosti. Nimikkeellä ei ole väliä, ominaisuuksilla on. Koska tossuja ei voi internetissä testata kipitin lopulta kiltisti Suunnistajan Kauppaan. Kävin minä ensin monessa muussakin liikkeessä muttei niistä juuri apua ollut. Suunnistuskaupassa keskustelin tossuista erittäin asiantuntevan ja innostununeen myyjän (tiesi tossuista ihan hirveästi!) kanssa, sitten kokeilin (kävelin liikkeen lattialla yksi tossu jalassa ne perinteiset viisi metriä edestakaisin) ja lopulta päädyin VJ Sportin Irockeihin (ostopäivä 6.9.2012). Uusien tossujen ostaminen on siis internet-aikakaudellakin aika perinteistä touhua.
Irock teoriassa
Suomalaisen VJ Sportin Irockit ovat valmistettu kilpasuunnistusta silmällä pitäen, tossujen ulkokuoressa on valmistajan mukaan uusinta huipputeknologiaa (1. ehto: kestävyys). Tämä tarkoittaa ainakin sitä että kärkeä on vahvistettu kevlarilla. Toisekseen tossuissa ei ole nastoja. Pitävyys (2. ehto) perustuu butyylikumipohjaan josta väitetään seuraavaa: "paras mahdollinen märkäpito, mikä nappulakengässä voi olla." (VJ Sport, 2011). Viimeisimmässä Juoksija-lehdessä (7/2012) Irockeja testattiin ja siinä tossuja kutsuttiin "pitohirmuiksi". Kolmanneksi valmistaja kehuu tossuja tukeviksi (3. ehto), koska niissä on 'Fitlock-systeemi' joka viittaa tossujen sisäreunassa oleviin kumivahvikkeisiin. Tukevuutta parantaa myös kapea lesti (ilmeisesti F), jonka pitäisi auttaa pitämään jalka paremmin paikallaan (kantapää ei nouse kupista eikä varpaat puristu tossujen kärkeen). Valmistaja huomauttaa, että tossut kannattaa kiristää huolellisesti ja toivoo käyttäjiltä kärsivällisyyttä: ne muotoutuvat jalkoihin sopiviksi noin viiden käyttökerran jälkeen. Neljäntenä merkittävänä ominaisuutena on 'KvamO'-tekniikka. KvamO viittaa vaimennukseen (4. ehto), ja suunnistajan kaupan myyjä mainosti sitä geeliä parempana siksi ettei se jähmety kylmissä olosuhteissa. Hengittävyydestä (5. ehto) ei ollut myyjän kanssa muuta puhetta kuin että tossut imevät vettä noin 20 grammaa. Valmistaja ilmoittaa hengittävyydestä seuraavaa: "Irockin päällysmateriaalissa on takana kalvo ja tarkoitus on, että vesi 'pumppautuu' saumoista ulos juostessa. Samalla syntyy tyhjiöefektiä muistuttava tila jolloin kengät 'imeytyvät' jalkojen ympärille ja ylimääräinen vesi poistuu." Siitä kuinka nopeasti vesi poistuu tai mikä on veden vaikutus vaimennukseen, minulla ei vielä ole tietoa (tulossa). Kuivana yksi Irock-tossupari (koko: 8 UK) painaa 480 grammaa (240 g / tossu). Paino on suurin piirtein sitä luokkaa mitä tavalliset juoksutossut painavat (ehto. 6: keveys). Hinta (7. ehto) oli sen sata euroa. Irockit eivät siis välttämättä ole edullisimmat tai keveimmät (vrt. esim. Inov-8 X-talon 190) mutta erittäin pitäviksi niitä väitetään.
Irock käytännössä
Juoksu. Kokeilin Irockeja ensimmäisen kerran käydessäni rauhallisella noin 16 kilometrin lenkillä (8.9.2012). Alusta oli ensimmäiset kolme kilometriä asvalttia (yritin juosta osan matkasta nurmikon peittämällä pientareella). Tämän jälkeen lenkki jatkui hiekkateillä ja metsässä kuivilla poluilla ja kosteassa kanervikossa noin kymmenen kilometriä. Loppumatka oli jälleen asvalttia, jota koitin parhaani mukaan välttää juoksemalla taas pientareella. Tossut pysyivät kuivina koko matkan. Ennen kymppiä oikea päkiä alkoi nipistää ja vain hetki tämän jälkeen vasen tossu alkoi hangata kevyesti kantapäätä. Yleisesti ottaen tuntui, että tossut toimivat paremmin pehmeällä kuin kovalla pohjalla. Kuivalla asvaltilla, hiekalla ja polulla sekä kostealla ruoholla pito oli hyvä (ts. en liukastellut lainkaan). Sen sijaan märillä pitkospuilla ja sammaleen päällystämällä kostealla kalliolla onnistuin liukastelemaan useammankin kerran. En sentään kaatunut. Sukkina olivat WOLin Sport-juoksusukat
Seikkailu. Testasin tossuja Nuuksiossa järjestetyssä SnowFlakes Seikkailukisassa (9.9.2012), joka piti sisällään noin kymmenen kilometrin suunnistusosuuden. Pidemmänkin matkan olisi saanut juosta mutta minä valitsin pyörän. Keli oli aurinkoinen ja polut paikoin kosteat. Ennen metsään siirtymistä takana oli jo melonta- ja maastopyöräilyosuudet (n. 7 km / n. 35 km). Irockit tuntuivat pyöräilykenkien jälkeen erittäin kevyiltä. Pito oli riittävä, matkalla sattui vain joitakin liukastumisia märällä kalliolla ja pitkospuilla. En kaatunut kertaakaan. Kivikoissa ei tullut sellaista oloa, että nilkat olisivat olleet vaarassa 'muljahtaa yli'. Pohjat eivät siis ole liian paksut [mittaa väli], eikä vaimennusta ole ainakaan liikaaa. Loppua kohden päkiät alkoivat ikävästi pistää. (Juoksija-lehdessä muuten kirjoitetaan että "päkiäosan istuvuudessa parantamisen varaa.") Jäi jälleen sellainen tuntuma, että Irockit soveltuvat paremmin pehmeälle kuin kovalle alustalle. Suunnistuksesta siirryttiin vielä lyhyelle uintiosuudelle. Noustuani ylös vedestä, juokseminen tuntui mahdottomalta. Tossut tuntuivat painavilta. Lisäksi jalkani olivat kylmästä kohmeat ja lähellä krampata, kun sain nousta rinnettä ylös noin pari sataa metriä. Kaikkea painoa ei näin ollen ole syytä laittaa Irockien piikkiin. (Tietysti sitä pohtii voiko mikään tossu toimia kovin hyvin uinnin jälkeen.) Matkaa takaisin vaihtoalueelle oli reilusti alle puolisen kilometriä mutta olin erittäin tyytyväinen saadessani taas laittaa jalkani takaisin kuiviin mutta painaviin pyöräilytossuihin. Irockit jättivät pienen rakot nilkkoihini, vaikka olin ne teipannut (Leukoplast). Hankaumat tulivat heti teippauksen yläpuolelle. Sukkina olivat WOLin Sport-juoksusukat.
Eilen (29.9.2012) järjestettiin tämän kauden viimeinen multisport-cupin osakilpailu, XGlow Kaato. Seikkailussa myös juostiin, Vihdin soisessa maastossa. Tällä kertaa laitoin tossut tiukasti kiinni jalkoihini, Fitlockit huomioiden. Tossut kastuivat saman tien ja toimivat läpi kisan: vesi lähti juostessa pois suitsait kohtuullisen sukkelaan. Matkaa taitettiin yhteensä noin 12-15 kilometriä, kahdessa osassa. Jos aikaisemmin olen valitellut tossujen heikkoutta kovalla alustalla, niin enpä valittele enää. Ristiriitaisuuteen voi haeskella syytä miehestä tai sitten siitä että tossut ovat alkaneet muotoutua jalkoihini. Paino taitaa olla vaimennusta pohdittaessa miehessä. Pitoa riitti mukavasti, kompuroin lähinnä siksi etten pimeässä huomannut nostella jalkojani tarpeeksi korkealle. Sukkina olivat WOLin Sport-juoksusukat
Suunnistus. Testasin Irockeja 6 kilometrin suunnistuksessa (19.9.2012), lajissa johon tossut on alkujaan suunniteltu. Minulla on myös VJ Sportin Boldit, nastalliset suunnistustossut, mutta koska vettä ei satanut halusin kokeilla näitä. Huolimatta hankaushuolista jätin teippaamatta kantapäät ja tällä kertaa ongelmaa ei ollut. Joko tossut olivat ehtineet jo muokkautua jalkojeni mukaan tai sitten ymmärsin laittaa nauhat tarpeeksi kireälle. Fitlockit auttavat kunnolla vain mikäli huomaa kiristävänsä nauhat tossujen keskiosasta. Tossut eivät ilmeisesti päässeet liikkumaan minkä vuoksi ne eivät myöskään hanganneet kantapäitä. Rasteilla oli jos minkälaista alustaa ja tossut kastuivat kunnolla suolla juostessani. Tiedä sitten onko kyse lajista vai mistä (suunnistus on lyhytkestoista ja alusta kovuus vaihtelee) mutta märät tossut eivät kiusanneet minua lainkaan. Vesi tuntui poistuvan aika lailla vikkelästi, eikä vaimennus ollut ongelma. Pito sen sijaan tuntui nastareilla juosseelle omituiselta. Liukastelin märillä pinnoilla ja kallioilta laskeutuessani en osannut ennakoida tossujen käyttäytymistä. Nastareilla jyrkät kalliot on voinut "liukua" alas. Pitoa on ikään kuin tasaisesti, nastat eivät tartu kiinni. Irockin pito on tällaisessa tilanteessa parempi, siis sillä tavalla että ne ottavat kiinni. Ongelmana vain on se, ettei tiedä milloin ne ottavat kiinni. Sen vuoksi seuraava mutu-tieto: tossut ovat selkeästi parhaimmillaan kuivan kelin suunnistuksessa. Sukkina Asicsin juoksusukat (mallia en muista).
Edellä siis laadulliset kokemukset Irockeista, seuraavaksi luvassa vähän järjestelmällisempää testausta keveydestä ja hengittävyydestä (kestävyyttä, pitävyyttä, tukevuutta ja vaimennusta en osannut/voinut mitata).
Keveys ja hengittävyys: Testasin näitä ominaisuuksia ensin "laboratorio-olosuhteissa" (kylpyhuoneessani) ja sitten ulkona. Ulkona tarkoittaa sitä, että juoksin noin 300 metrin matkan, joka sisälsi asvalttia ja rappusia. Mittausvirheen vähentämiseksi tein kutakin koetta varten viisi testiä per tossu. Ulkona tossut on ennen lenkkiä upotettu ämpäriin ja ennenpunnitusta harjasin pohjat jotta mukaan ei olisi tullut kovin isoja hiekanjyväsiä. Puntarina käytin anopin keittiövaakaa. Painot ovat per tossu.
Tossut (koko: 8 UK) painavat esitteen mukaan kuivina 240 grammaa. "Laboratoriossa" tekemieni mittausten mukaan (käytetyt mutta puhtaat) tossut painoivat noin 249 grammaa ja märkinä (heti vedestä nostettujen tossujen paino) 329 grammaa per tossu. Tossut imevät siis noin 80 grammaa (0,8 desiä, yhteensä 1,6 desiä) vettä. Se on 32 % kuivapainosta. Ravistettuna keskimääräinen märkäpaino oli 324 grammaa (30 %:n lisäys kuivapainoon). Ravistamisella tarkoitan toimenpidettä jonka jälkeen vettä ei valunut tossuista enää solkenaan. Ero ravistetulla ja ravistamattomalla tossulla oli vain 5 grammaa, joten voi päätellä ettei toimenpide kovin paljoa painoa tiputtanut. Oletus suhteellisen heikosta hengittävyydestä vahvistui juoksulenkillä. Lenkin jälkeen tossu painoi keskimäärin 304 grammaa, joten 300 metrin matkalla vettä on lähti vain 20 grammaa (0,2 desiä: tämä määrä vettä vastaa muuten noin 14 sokeripalaa). Tämä on siis vasta neljännes (25 %) siitä painosta, jonka Irockit enimmillään ottavat vettä. Nopeamminkin voisi vesi minusta irrota.
Vertailun vuoksi: tavallinen juoksukenkä Asics Gel Nimbus 11 (8 UK) painoi kuivana 328 grammaa ja märkänä ravistettuna 458 grammaa (per kenkä). Tämä tarkoittaa sitä, että Asicsit painoivat kuivana saman mitä Irockit märkänä ja imivät noin puoli desiä ((Asicsien hengittävyys: 458 g - 324 g) - (Irockien hengittävyys 324 g - 240 g)) enemmän vettä kuin Irockit, yhteensä siis 1,3 desiä (130 grammaa). Juoksutossuilla ei märälle kannata lähteä.
Loppupäätelmät
Irock on hyvä tossu, aivan kuten valmistaja lupaakin. Kunhan vain käyttäjä antaa ensin riittävästi aikaa tossujen mukautua jalkoihinsa. Lisäksi käyttäjän pitää muistaa sitoa tossu riittävän tiukalle, koska muuten Fitlock ei toimi. Kun tossu on tiukasti jalassa, se istuu hyvin eikä hierrä. Irock on myös erittäin pitävä, joskaan se ei ole nastari. Pitävyyttä pitää lukea eri tavalla. Tossun kuivapaino on myös kevyt. Märkänä painoa tulee 30 prosenttia lisää. Asics Gel Nimbusiin (11) tulee noin 40 prosenttia lisää vettä. Jotenkin odottaisi suunnistustossuilta tässä suhteessa enemmän, erityisesti siksi ettei vesi kovin nopeasti niistä katoakaan (neljännes 300 metrin matkalla). Kaiken kaikkiaan olen silti suhteellisen tyytyväinen Irockeihin, siksi yläpeukalo ja ostosuositus.
Huom! Valmistajan näkemykset on saatu sähköpostitse.
Kirjoittajasta
Kirjoittaja ei ole aiemmin arvioinut tossuja (kuten näkyy). Hän ei myöskään osaa sanoa, ovatko tossut parantaneet hänen kestävyyskykyään tai tuoneet juoksuun lisää vauhtia. Mutta kun hän kerran löytää itselleen mieluisat, hän ei kovin helposti kokeile uusia vaan ostaa jatkossakin samanlaiset. VJ Sport, Suunnistajan Kauppa ja WOL eivät sponsoroi kirjoittajaa.
MeriMyrsky @ Snowflakes Seikkailu 2012
MeriMyrsky rullaili Snowflakesin läpi leppoisissa merkeissä (gepsi sammui kesken kaiken mutta oletan että kisan pituus oli yhteensä noin 65 km). Ennen kisaa tosin jännitti, pääsenkö lainkaan seikkailemaan, sillä minulla ei ollut paria. Onneksi Petteri junaili parikseni kovakuntoisen Eetun joka oli kiertänyt kisan myös viime vuonna. Minulle tämän vuoden Snowflakes Seikkailu oli ensimmäinen.
Koska emme entuudestaan tunteneet toisiamme, päätimme nostattaa joukkuehenkeä melontaharjoituksilla. Ja sehän kannatti. Seikkailu käynnistyi yllättävän hyvin, sillä palasimme melontaosuudelta rantaan heti ykkösenä olleen Ulkoilunmaailman jälkeen (picture by Samder). Iloa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Reittikirja oli kadonnut sen tyynen veden ja reiteni kiusaantuivat takaisin kisakeskukselle vievistä rappusista. Pyöräilyosuudella kärki meni menojaan ja jokainen miestä korkeampi mäki piti tampata putkelta. Ei auttanut edes se, että aikaa säästääksemme jätimme kartan telineeseen ja haimme kolmosrastin ulkomuistista ja vieläpä eksymättä. (Tässä auttoi pieni muiden joukkueiden peesailu, muttei anneta totuuden pilata hyvää tarinaa.) Viidettä rastia lähestyessämme annoimme muille joukkueille lisää etumatkaa koska Nuuksion kauniit maastot veivät miehet reitiltään. Loput pyörärastit löytyivät kuitenkin ongelmitta mutta vauhti pysyi edelleen verkkaisena. Eetu kyllä jaksoi.
Suunnistus alkoi vahvasti. Rastit löytyivät vaivatta ja virtaa tuntui riittävän minullakin. Vaan kuinkas ollakaan onnistuin huolimattomuuttani juoksuttamaan meidät kolmoselta suoraan vitoselle. Palatessamme takaisin osuuden neljännelle rastille saimmekin sitten kärsiä virheestäni hyvät kymmenen minuuttia. Luultavasti olimme tässä vaiheessa vielä kohtalaisen lähellä kymmenen kärkeä mutta eksyttyämme pahasti kahdeksannen ja yhdeksännen rastin välille, oli pistesijoista kilpaileminen osaltamme lopullisesti ohi. Lopun suojuoksu oli kuitenkin sen verran raikas kokemus, ettemme jaksaneet tätä pitkään harmitella. Ja suunnistus on kaikesta huolimatta kivaa.
Uimapatjaosuus oli lyhyt ja rasteja vain kolme. Etenemistä hidasti tosin se, että jätimme molemmat uintiräpylämme vaihtopaikalle. Lisäksi Tarjoustalosta ostamani edullisin ja sen myötä myös kapein uimapatja ei ollut pysyä allani. Seuraavalla kerralla en aio patjassa säästellä. Takaisin kisakeskukselle noustessa kohmeiset jalkani olivat lähellä krampata. Mutta Eetu se vain jaksoi painaa, eikä siinä sitten kehdannut mitään valitusvirsiä laulaa.
Vihjerasteille lähdettäessä vaihdoimme kuivat vaatteet päälle (enää ei ollut kiire), ja koska matkaa oli vielä b00tin jäsenten mukaan reilusti jäljellä, päätimme ottaa pyörät allemme. Päättelimme ovelina että koska liikkumismuotoa ei ollut tälle osuudelle erikseen mainittu, polkupyöräily oli jopa suotavaa. Samanlaiseen lopputulokseen päätyi myös vieressämme samaan aikaan vihjeosuudelle lähdössä ollut naisjoukkue. Ratkaisu oli huono ja saavuimme maaliin taas muutaman sijan alempana. Kaikkiaan aikaa meni yli 7,5 tuntia. Ei tullut ihan olettamaamme neljän tunnin kisaa. 🙂
Yhteenvetona sanottakoon, että laskujohteisesta suorituksestamme huolimatta joukkuehenki oli vahva koko matkan. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja Nuuksiohan suorastaan vaatii tällaisia kisoja. Kaiken kruunasi kuitenkin se, että vaihtopaikalla oli suklaata ja karkkia. Ja ensi vuonna voitetaan ainakin arvonnoissa!
b00t @ SnowFlakes Seikkailu 2012
Jo toistamiseen b00t lähti LarZin ja Petterin muodostamalla joukkueella SnowFlakes seikkailuun pro-sarjaan. Viime vuodesta oli jäänyt hyvät muistot, eikä nytkään tarvinnut pettyä. Järjestelyt toimivat mallikkaasti heti alusta asti. Kaikki jopa säästä lähtien oli saatu varsin mallikkaasti kohdilleen järjestäjien toimesta. Hienosta säästä johtuen päälle siis pistettiin kevyttä asustetta ja vain pakolliset tavarat pakatiin LarZin vyölaukkuun.
Kisa lähti käyntiin jätesäkkihyppelyviestillä, josta selvisimme kärjessä rantaan työntämään kanoottia vesille. Heti melonnan alussa kävi harmillisesti ilmi, että inkkarimelontataidot eivät ole maagisesti parantuneet itsestään sitten viime kesän. Kärki meni menojaan, vaikka kuinka yritimme iskeä melaa märkään. Melonnan jälkeen juoksimme vauhdilla mäen ylös vaihtopaikalle kärjestä n. 10 minuuttia perässä.
b00t melomassa
Melonnasta mäkeen
Tästä alkoi jo perinteeksi muodostunut takaa-ajo maastopyörillä, joka ei kylläkään lähtenyt aivan toivotulla tavalla käyntiin. Heti ensimmäiselle rastille poljettaessa tuli iso virhe, kun valitsimme väärän uran ja jouduimme palaamaan takaisin. Taistelutunnelma alkoi kuitenkin nousta kun matkalla toiselle rastille alkoi porukkaa tulla selkä edellä vastaan. Kolmas rasti tuotti myös hieman päänvaivaa, mutta pienen tuuminnan ja juoksentelun jälkeen sekin löytyi. Kolmannen rastin jälkeen saimme taivaltaa pitkään näkemättä kilpakumppaneita kunnes lopulta iloksemme huomasimme saavuttaneemme Oxaliksen, jolle melonnassa jääminen ja lopulta ohittaminen on jo muodustunut perinteeksi. Kivikkoisella alamäellä pääsimme karkaamaan ja tästä jatkoimme pyöräilyn loppuun saakka näkemättä muita.
Polkemaan
Vaihtoon saavuttuamme nielaisin pari geeliä, vaihdoin nastarit jalkaan ja uhosin LarZille, että nyt vedetään pohjat tähän suunnistuspätkälle. Turhaan en uhonnut. LarZ, tuo metsien oraakkeli, suunnisti loistavasti. Itse keskityin vain pitämään geelit mahassa ja pysymään vauhdissa mukana. Suunnistuksen lomassa oli muutama mukava quest, joissa piti kiipeillä kallioilla ja rämpiä suossa. Muutaman joukkueen ohitimme LarZin optimaalisella reittisuunnittelulla ja vauhdilla. Ensimmäiseltä suunnistuspätkältä tulimme vaihtoon kolmantena.
LarZ vai musta hämähäkkimies?
Petteri kiipeilee
Suon yli, että heilahtaa
Suossa
Vaihdossa huomasimme, että uimapatjojamme ei näkynyt missään. Ilmeisesti tuuli oli nakellut patjamme jonnekin. Hetken ihmeteltyämme koitimme etsiä ja päätellä omiamme vaihtoalueen maastosta. Ehkä otimme omamme, ehkä emme. Muillakin näkyi olevan samanlaisia. Toivottavasti kaikki muut löysivät patjansa. Tässä härväyksessä joukkue nimeltään Mikko ja Alpo ottivat meidät takaisin kiinni. Olimme samaan aikaan patjauinnissa. Patjailu onnistui ongelmitta, mutta ensi vuonna taidan ostaa vihdoin sen kovasti hehkutetun Jyskin varavuodepatjan. Kylmä vesi teki tepposensa ja vedestä noustuani jalkani eivät meinanneet liikkua millään. Molemmat jalat yrittivät krampata pahemman kerran, mutta kilpailuvietti vei krampeista voiton ja väkisin yritin iskeä Mikon ja Alpon perään ylämäkeen kohti vaihtoaluetta. Vaihtoalueella kävelin ympyrää jalkoja lämmitellen sillä aikaa kun LarZ luki seuraavan osuuden ohjeita.
b00tin pinkit lelupatjat
Mikon ja Alpon perään
Viimeinen osuus oli vihjesuunnistusta. Jotenkin ajattelin, että uimapatjailusta ollaan tuota pikaa maalissa, mutta todellisuus oli toinen. Viisi rastia oli vielä juosten haettava. Jokaisella rastilla oli vihje seuraavasta rastista. Matkalla ensimmäiselle rastille LarZ alkoi harmitella, että kompassi jäi matkasta. Kompassin puuttuminen ei tuntunut LarZia haittaavaan ja itsellenikin alkoi taas juoksu maistumaan. Rastit löytyivät ongelmitta ja sain juosta perässä minkä jaloistani pääsin. Saavutimme vielä Hiiltomiehiäkin, mutta matka loppui kesken. Maalin tullessa näkyviin huomasimme, että Hiiltomiehet vetivät jo loppusuoraa, joten emme päässeet haastamaan heitä kirikamppailuun. Maaliin tulimme kolmantena ajalla 5:24:35, hieman päälle 9min voittajajoukkueen Vaarojen Pielinen 2013 perässä ja vain 33 sekuntia kakkossijasta!
Järjestäjiä haluamme kiittää aivan loistavasta tapahtumasta ja erityiskiitos b00tilta tulee juoksuosuuksista. Kerrankin sai seikkailussa suunnistaa mahtavissa maastoissa oikealla suunnistuskartalla.
Kuvista kiitokset b00tin oldskole jäsenille pauhulle ja Samderille!
Varustus
Kisaan päätettiin lähteä kokeilemaan minimaalisella varustuksella. Eli ei reppuja ollenkaan ja pakolliset romppeet yhteen vyölaukkuun. Melonnassa oli omat liivit joissa juomapussi ja pyörässä kummallakin juomapulloteline. Juoksupätkät mentiin kokonaan ilman juomia. Suunnistuksessa jalassa oli kummallakin suunnistusnastarit (VJ:n Boldit ja Suprat) jotka olikin erittäin hyvät tuohon maastoon. LarZin pitkät trikoot ja kerraston paita oli lopulta vähän liikaa ja Petterin kepeämpi varustus olisi ollut parempi.
Kisakartat reitteineen
Melonta ja pyöräily 1
Pyöräily 2
Suunnistus
Vihjesuunnistus
Viimeisimmät artikkelit
- b00t @ Snowflakes Seikkailu 2016
- LarZ vs. Vantaan puolimaraton
- Janin kisat 2015
- Teemu @ Marathon du Mont Blanc 80km
- Teemu @ Suomi-juoksu 60km